19. Huono päivä

Taas niitä päiviä, kun mikään ei suju. Vaakasuoraan tuiskannut räntä ei helpottanut asiaa lainkaan. Kaikki nuoretkin jäi liikuttamatta, kun ei vaan viitsinyt lähteä niillä myrskyyn suihkimaan.

Päivän ainoa valopilkku oli Bissen läpiratsastus. Se oli tällä kertaa todella miellyttävä ja kevyt. Päästiin treenaamaan vähän sulkuja ravissa ja laukassa sekä vastalaukkoja. Sadekin onneksi lakkasi. On kiva päästä välillä valmiiksi koulutetun hevosen kyytiin, varsinkin kun se hevonen on selvästi saanut voimaa ja notkistunut sitten viime kerran. Hieno Bisse!

Illan kouluvalkku Sissillä meni ihan penkin alle. Poni oli ihan superjännittynyt, kun tilsat vaan lenteli. Ei siitä tullut mitään...Vähän treenattiin sunnuntain koulurataharjoituksia varten. Pysähdykset töksähtää, poni korjaa lähes aina taakse eikä seiso paikallaan. Peruuttamasta kieltäytyi totaalisesti, vaikka varsin hyvin osaa homman. Ravi oli koko ajan lyhyttä ja kiireistä kipitystä alta pois syöksähdysten välissä. Laukassa toimi kivasti, mut nostot ei sujunu. Oli kyllä sellaista menoa, et vois poni lähteä halvalla...Toivottavasti se olis sunnuntaina rennompi, kun päästään kunnon pohjalle.

Myyntipohdintaa

Tämä päivä on mennyt vähän puolilla valoin kun viiem yönä ei juurikaan saanut nukkua. Koko ajan joku keskeyttämässä...Armottoman väsymyksen lisäksi Lenni oli taas järjestänyt aamuksi lisäpuuhaa karkaamalla taas eilen tarhasta. Aitojen korjausta siis aamutallin lomassa. Tarhattuani poniinit, pistin kyllä sähköt päälle, jos vaikka hetken taas muistaisivat, että aidoissa ei tarttis roikkua.

Illalla pidin pari tuntia kotosalla. Kivasti hepat taas kulki. Varsinkin Minni oli taas varsin positiivinen tänään. Laukkaakin Anni pääsi vähän työstämään ilman, että heti tiputti raville. Päivän teemana oli käynnin ja ravin lyhentäminen ja pidentäminen. Tuntien jälkeen ratsastin vielä Sissin läpi ilman satulaa. Vasemmalle oli vähän kankeampi eikä meinannut rentoutua millään. Keli ei ollut myöskään parhaasta päästä, kun tilsaa tuli urakalla. Sissillä on onneksi tilsakumit, mutta ongelmia aiheuttikin tisojen irtoaminen. Poni kun pelästyi joka kerta tilsan lentäessä kaviosta, varsinkin jos se osui häneen...Sissin korkea liike ei auttanut asiaa yhtään. Laukassa tehtiin paljon tempon vaihteluita ja isommassakin laukassa treenattiin ryhdissä pysymistä ja taipumista. Kivasti poni oli avuilla ja laukka oli työstettävissä. Lopuksi ravikin oli oikein rentoa ja vasemmallekin taipui jo ihan erilailla.

Viime päivinä olen pohtinut kovasti ponien myymistä, kun kyselyjä on yllättäen ollut todella pitkän hiljaiselon jälkeen. Jostainhan niitä poneja on vähennettävä, jos haluaa tehdä lisää varsoja. Ihan pieninä, kun noi varsulit menee tosi huonosti tällä hetkellä kaupaksi. Helpointahan se olisi kasvattajan kannalta, jos varsat saisi heti vieroituksen jälkeen uusiin koteihin. Kaksi kasvattiani olenkin näin myynyt, Beckshamin ja Chantalin. Itselle mieluisin tapa olisi kuitenkin myydä vasta noin neljävuotiaana tai vieläkin vanhempana. Haluaisin katsoa joka varsan kohdalla mihin sen rahkeet riittävät, niin näyttelykehissä kuin kilpailuissakin. Tätä helpottaa huomattavasti mahdollisuus kouluttaa varsat kotona ilman ammattiratsuttajien kustannuksia. Kuitenkin omakin aika on rajallista, joten aikaisempi varsojen myynti on välillä tarpeen. Reetuun ja Kakeen en ole vielä kehittänyt sellaista suhdetta, että niiden myynti olisi vaikeaa (siis mulle henkisesti). Jotenkin Kaijaankaan ei ole sellaista läheistä suhdetta tullut, tosin siihenkin vaikuttaa sen poissaolo paljon. Se ei ole myöskään luonteeltaan ihan sitä mun omaa tyyppiä. Lennistä taas pidän enemmän joka päivä (karkailusta huolimatta). Se alkaa näyttää mukavalta ja luusto on meidän kasvateista kyllä järeimmästä päästä. Sen kohdalla mielelläni katsoisin pidempään mitä siitä tulee. Kuitenkin sitä on kyselty meidän varsoista eniten ja luovuttavahan siitä on mikäli joku sen haluaa. Täytyy vaan ajatella, että kyllä niitä varsoja tulee ja siellä on taas joukossa joku, josta tulee tärkeä ja hieno.

Näitä myydessä täytyy koittaa vaan pitää mielessä oma tavoite, mitä varten näitä kasvattaa ja mitä connemaralta hakee. Siksi olen pikkuhiljaa harkinnut myös tulevaisuudessa Minnin ja ehkä myös Tarmon myymistä. En ehdi harrastaa kaikilla ja Sissi on ratsastuksellisesti mieluisin. Välillä sitä myös kuuluu myyntiin tulevista tai myynnissä olevista poneista, jotka haluaisi saada omaan talliin. Joku ihme siinä on, että nämä vetävät puoleensa magneetin lailla.  Vaikka tavoitteena on kuinka vähäntää poneja, niin se ei tunnu onnistuvan. Mutta hieno ja monipuolinen tammahan on aina kasvattajalle tarpeellinen ;)

meiltä myyty tamma Woolpacks Sweetie Pie (kuva: Kaisa Kukkanen)

Maastoilua ja estetreenejä

Aamusta ensimmäisenä (tai no aamutallin jälkeen tietty) lädettiin Glown kanssa maastoilemaan Saijan ja Netan matkaan. Mentiin ilman satulaa reilun tunnin ajan pitkin metsiä käynnissä. Välillä polutkin oli hukassa ja rämmittiin ihan umpihangessa. Poneille vähän väsykin kaikesta siitä rämpimisestä, mutta teki hyvää vaan niiden pallomahoille ;) Glown mielestä mörköjäkin oli liikkeellä, mutta onneksi kyttäämistää kummempia kuvioita ei tullut. Varsin mukava ja leppoisa lenkki eikä tuulikaan haitannut metsässä lainkaan.

Lapsetkin lähti Fammulaan, kun illalla oli luvassa estevalkkua ja isäntä meni yöksi töihin. Välissä pikapikaa karsinoiden siivous ja isännän kanssa kaurojen hakuun. Sen reissun jälkeen juoksutin Minniä liinassa kumppareilla. Se oli kyllä varsin pörheä poni ja eteni todella reippaasti. Aluksi se venkoili kumppareita vastaan, kun ei olla pitkään aikaan treenattu juoksuttamalla. Ponin rentouduttua, se liikkui erittäin kauniisti ja venytti hyvin ylälinjaa. Ehkä sitä pitäisi juoksuttaa useammin, jotta selkä saisi työskennellä vapaasti. Ajattelin myös käydä tällä viikolla ajamassakin sitä, kun on luvattu lämpösempää keliä. Noissa -20 asteen pakkasissa ei kauheesti houkuttanut käydä ajamassa poneja...

Illalla vielä Siiselin kanssa Anna estevalkkuun Niittyalhoon. Tehtiin ensin verkaksi paljon töitä puomeilla. Oli Suoria linjoja ja kaarteita, suoristuksia ja vaihtoja. Puomitehtävät meni kyllä paremmin kuin yleensä, ei astuttu edes joka kerta puomin päälle! Vaihdot ei oikein onnistunut puomeilla, kun en saanut ponia suoristettua kunnolla kaarteesta, vaan jäin roikkumaan sisäohjaan ponin punkiessa lapa edellä ulos. Muutaman kerran vaihdot onnistui todella hyvin, kun sain ponin suoraksi ennen puomeja, mutta muutaman kerran vaihto ei onnistunut edes kaarteessa. Sissi kuitenkin osaa vaihtaa ihan hyvin, mutta tänään sekään ei sujunut. Sama ongelma oli helposti esteillä, jäin sisäohjaan kiinni eikä laukka vaihtunut kuin ristilaukkaan hypyssä. Kääntelyiden jälkeen tehtiin pitkiä (7-8 laukkaa) suoria ja kaarevia teitä. Tuntui, että homma ei sitten enää sujunut sitäkään vähää...Taaskaan ei tietoakaan ponnistuspaikoista tai rytmistä. Jotain edistystä on sentään tapahtunut. Nyt näin hyvin paikat ja yritin päästä niihin, mutta poni ei tullut pidätteistä takaisin. Aiemmin olen vaan huomannut, että paikka ei sovi, mutta en ole tehnyt mitään...Ongelma on siis edelleen ihan perusratsastuksessa. Kun poni on avuilla ja pienessä laukassa, se ei oikein reagoi riittävästi pohkeeseen, vaan jää helpolla liian paikalleen vähän pohkeen taakse. Reilummassa laukassa taas menee helposti etupainoiseksi ja jää vähän painamaan kädelle, jolloin pidätteet ei meinaa mennä läpi. Nyt aletaan siis työstää tätä laukan säätöä. Riittävän isossa laukassa meno oli vähän sujuvampaa, mutta vasta extrakierroksilla, ponin jo hieman väsyessä, pidätteet alkoi mennä läpi. Viimeinen kierros oli hyvä ja olimme ponin kanssa samaa mieltä ponnistuspaikoista. Nyt se odotti, kun pyysin ja lähti eteen kuin pyysin. Taas esteet oli siellä 90 sentissä ja kaikesta sähellyksestä huolimatta puomit pysyi yllättävän hyvin ylhäällä. Eiköhän me joku päivä vielä opita.

Ollaan me tästä aika paljon edetty, Sissin toinen esterata (50cm) 1.5.2012

Kisapäivä

Käytiin tänään Tarmon ja Netan kanssa nuorten hevosten koulurataharjoituksissa Teerisalon tilalla. Tosi mukava, että tällaisia viitsitään järjestää, vaikka nytkään osallistujia ei ollut kuin kuusi (me ainoina ulkopuolisina). On hyvä päästä vähän näkemään kouluaitoja, vieraita paikkoja ja hevosia ilman tungosta ja kiirettä. Harjoitus oli totetutettu niin, että poneja oli kaksi kerrallaan maneesissa, ensin verkka yhdessä ja sitten toinen odotti radan sivulla toisen mennessä rataa (Perusmerkin kouluohjelma). Oli kuulutukset ja pillit ja kaikki. Erinomaista treeniä siis.

Ensimmäinen haaste oli kuitenkin kuljetus. Hyvin napakka tamma ja nuori ori samaan koppiin...Onneksi tätä on tehty ennenkin, tosin eri hevosilla. Aamusta laitoin Tarmon ja Netan vierekkäisiin karsinoihin syömään aamuheiniään muiden mennessä ulos. Saavat siinä tutustua ja nuuskutella vapaasti. Hyvin nopeasti ne siihen rauhoittui ja hoidettaessakin Tarmo oli kuin pieni enkeli. Netta lastattiin kyytiin ensin. Kokemus on opettanut, että tammaa ei saa kyytiin, jos siellä huutaa yksi villipeto valmiina...Kun Netta oli autossa ja kinnitetty lyhyellä narulla sivusta kiinni, niin ettei saisi haisteltua kaveria, talutin Tarmon kyytiin ja itse suoraan etuovesta ulos. Oriin kanssa täytyy tulla reippaasti, ettei jää nuuskimaan tammaa ja provosoimaan sitä potkimaan. Itse kun poistuu heti etuovesta, ei jää kauhovien etujalkojen alle. Oriinkin pää täytyy pitää erossa tammasta, niin ei tule ongelmia. Kerran Tarmo hörähti lastaussillalla ja sen jälkeen ei mitään. Koko matkan kaksikko oli erittäin siivosti. Hienoa nuorisoa!

Muutenkin Tarmo oli todella fiksusti, vähän katseli maisemia, mutta ei mitään pöllöilyjä. Rata löytyy videona täältä: http://youtu.be/UgqGaK3RJcw

Nettakin suoriutui omasta radastaan kunnialla. 
http://youtu.be/F-nI8fazk2c

Reissun jälkeen vuorossa oli ponien esittelyä yhdelle varsan ostajaehdokkaalle ja tallin siivousta. Heinätkin jaoin valmiiksi karsinoihin iltaa varten, mutta kaurat sai odottaa iltaan, koska säkit jäi auton perään, jolla isäntä lähti töihin...Sissi olis vielä tarvinnut liikuttaa, mutta kiireinen viikonloppu otti veronsa enkä vaan jaksanut. Lapsetkin tuli sopivasti kotiin, kun pakolliset hommat oli tehty, joten keskityttiin talon lämmitykseen ja telkkarin katseluun. Huomenna olis sitten estevalkku tiedossa, JEE!

Netta ja Saija

Tarmo

 

Vapaapäivä

Tänään on saatu taas vaikka mitä aikaan. Ihania nämä "vapaapäivät", lapset mummilassa ja isäntä töissä, saa touhuta ihan rauhassa tallissa ja ponien kanssa. Aamutallin jälkeen kävin pitämässä Kiikalassa yhden tunnin ja sieltä kaupan kautta kotiin päiväheiniksi. Luksusta oli myös tallin siivousapu ja talli olikin valmis iltaheinineen ja -kauroineen tunnissa. Urakoinnin jälkeen tytöt kävi maastoilemassa Minnin ja Rosen kanssa ja itsekin aloin ratsastelemaan.

Ajatuksena oli menny Glown kanssa pellolle kokeilemaan laukannostoja, mutta poni oli vähän eri mieltä. Mentiin ensin kentälle kävelemään ja ravailemaan. Ponilla oli kuitenkin niin paljon virtaa, että eilisestä tasaisesta ja rennosta ponista ei ollut tietoakaan. Hetken ravailun jälkeen poni oli vähän rauhallisempi, joten lähdettiin pellolle. Glown mielestä jo pelkkä peltoa kohti eteneminen oli ylitsepääsemättömän pelottavaa. Talutin siis ponin pellolle ja mentiin kierros sielläkin taluttaen. Takaisin selkään ja yritettiin kiertää pelto uusiksi selästä käsin kävellen. Pois päin mennessä poni jumitti eikä halunnut edetä lainkaan. Pienen keskustelun jälkeen edettiin noin metri kerrallaan ja aina välissä keskusteltiin suunnasta ja vauhdista. Kotiin päin kävely sujui ongelmitta. Seuraava kierros ravissa ja taas keskusteltiin muutamia kertoja vauhdista. Glow olisi halunnut seistä paikallaan ja mä ravata...Lopulta poni joutui luovuttamaan, kun kaivaminen ja peruuttelu osoittautui turhaksi eikä ympärikään päässyt. Taas takaisin päin sujui hyvin. Kolmas kierros mentiin vielä ravissa ja huomattavasti sujuvammin kuin kaksi ekaa. Erävoitto siis mulle. Tarkoituksena oli kyllä vähän saada ponia väsymään ja ehkä hikeenkin, mutta tässä tapauksessa ainoa väsynyt ja hikinen olin minä. Voimakeinoja ei tarvittu, mutta päättäväisyyttä sitäkin enemmän. Ehkä ensi kerta sujuu jo paremmin ;)

Tarmon kanssa treenattiin vähän huomista kisaharjoitusta varten. Poni oli ihan ok, aika usein tarjos kyllä väärää laukkaa. Hyvää lisätreeniä tuli, kun maastoilijat tuli hetkeksi vielä kentälle. Yllättävän hyvin poika osasi keskittyä olennaiseen. Saa nähdä sitten miten homma huomenna sujuu vieraassa paikassa. Tulee samalla treenattua sitten mahdollisia oripäiviä varten. Joka toinen päivä olen sitä ilmoittamassa mukaan ja joka toinen päivä olen varaamassa sille ruunausta. Nämä on näitä elämän vaikeita päätöksiä ;) Luonteensa puolesta ruunaukselle ei ole tarvetta, mutta onko se kuitenkaan riittävän hyvä oriina. Tässä koulutus- ja kasvuvaiheessa liike on varsin lyhyt ja jännittynyt. Mutta katsellaan nyt mihin suuntaan poni kehittyy. Kuukausi on vielä aikaa miettiä...

Välissä pihaton siivousta pari kottarillista ja sitten Sissin kanssa vielä maastoon ilman satulaa. Kyllä oli niin rentouttavaa köpötellä pimeässä lumisessa metsässä. Sissi alkaa kyllä koko ajan olla lähempänä ja lähempänä Lissua. Luotto alkaa toimia molemmin puolin ja poni toimii lähes ajatuksella. Pienenä erona on kyllä laukasta hiljentäminen. Sissi hidastaa ihan itse, kun tutulla lenkillä on aina ennenkin samassa kohtaa hidastettu. Lissulla tämä toimi vain toisin päin ;) Lissu tiesi aina koska on laukkapätkä, mutta jarrutusmatka oli yleensä melkoinen. Todella jännissä paikoissa Sissi veilä epäröi. Tänäänkin poni meinasi, että hänhän ei mene valtaisan joen (n. 5cm syvä ja metrin leveä kohta, jossa vesi menee polun yli, tosin nyt ihan umpijäässä) yli. Jo hyvissä ajoin poni koitti kääntyä ympäri, mutta hetken taistelun jälkeen siitäkin selvittiin. Toinen pelottava kohta oli ihan kotiporteilla, kun peurojen ruokintapaikalla oli vähintääkin hirviö. Varmaan siellä oli joku peura, kauris tai joku vastaava, kun poni kääntyi ympäri vauhdilla, vaikka oltiin menossa kotiin.

Sissi tullessaan lokakuussa 2011

Sissi syyskuussa 2012 (kuva: Kaisa Kukkanen)

Sissillä taitaa olla paikka meillä Lissun "jatkajana". Se miellyttää silmää ja on äärettömän kiva ratsastaa. Laatua ponilta löytyy valtavasti nimenomaan ratsastuksellisesti. Hetkeäkään ei ole tarvinnut katua sitä pikapäätöstä, jolla Sissi taloon tuli.

Action-aamu

Päivä alkoi heti aamusta pienellä action-pläjäyksellä...Olin tarhaamassa poneja aamulla, kun Netta päätti poistua omin avuin karsinasta. Se asuu siis ulkokarsinassa, jossa on kaksiosaiset ovet. Maa on kuitenkin noussut niin paljon, että oven lukot ei mene kunnolla kiinni. Olin siis jättänyt oven ei-niin-hyvin kiinni ja poni huomasi tilaisuutensa tulleen. Muuten tässä ei olisikaan ollut sen kummempaa, mutta huomasin Netan poistumisen samalla hetkellä, kun tulin Tarmon ja Lennin kanssa ovesta ulos...Mikä ihana tilanne, kaksi oria käsissä ja tamma irti pihalla...Lenni oli pakko päästää irti, jotta sain Tarmon takaisin talliin. Netta ja Lenni painelivat onneksi tyhjään tarhaan, josta sain ne hetken päästä kiinni. Tilannetta helpotti kyllä kovasti, kun Lennillä ei tuntunut olevan vielä mitään käryä tammoista. Juoksentelivat tarhassa kuin mitkä tahansa tarhakaverit ;) Ei vaurioita siis, mutta pikkasen aamutalli kyllä venahti...

Tänään piti taas liikuttaa poneja aktiivisesti, mutta niinpä vaan aika meni vauhdilla. Vähän sain asioita hoidettua aamusta ja sitten Agrissakin piti käydä kauraa hakemassa. Tallin siivouksen yhteydessä urakoitiin porukalla pari tarhaakin papanoista. On sitten vähemmän hommaa keväällä. Alkuillasta pidin vielä tunnin ja sitten pääsin vähän ratsastamaankin.

Kokeilin nyt Minnille suoraa kumikuolainta ja menin sillä askellajit läpi ilman satulaa. Eteenpäinpyrkimyksessä ei ollut kyllä mitään ongelmaa, mutta suu ei toimi vieläkään kunnolla. Osasyy voi kyllä olla tottumattomuus suoraan kuolaimeen, koska lopussa rentoutui hyvin ja lopetti venkoilun. Laukassakin pääsi poniin jo vähän käsiksikin ja laukkaa sai vähän lyhennettyäkin. Varsin miellyttävä ja reipas poni siis alun venkoilun jälkeen. Tämä taas vaan vaikeuttaa diagnosointia siitä, mikä ponia vaivaa. Nyt ei edes meinannut jumittaa vaan ennemmin meni turhankin reippaasti. Kunpa se osais puhua...

Perään urakoin vielä Glown, myöskin ilman satulaa kentällä. Poni on mennyt taas valovuoden eteenpäin viime kerrasta. Nyt se kulkee jo kuolaimella käynnissä ja ravissa varsin tasaisesti. Vähän ongelmia tuotti kentän pelottava portin kulma. Yleensä meillä pelätään kentän kauimmaista päätyä estekatoksineen, mutta Glow kyttää ihan toista päätä. Vähän saisi myös reagoida nopeammin pohkeeseen, mutta kehittyy koko ajan silläkin saralla. Laukkaakin koitettiin taas nostaa. Oikea laukka nousikin kertaalleen hienosti ilman apukäsiä, mut vasemmalle alkoi jarruttaa. Ihan vielä ei olla samalla aaltopituudella tässä asiassa...Otettiin sitten vielä kerran oikealle pätkä laukkaa, niin että avustaja oli mukana. Tosin Glow ei pitänyt siitäkään, vaan koitti kerran monottaa avustajaa. Onneksi ei osunut ja laukkakin nousi, joten kaikki hyvin.

Iltatallia tehdessä fiilistelin kuinka hieno porukka meidän tallilla on. Mun ratsastusikäisillä poneilla on erittäin hyvät liikuttajat, joiden käsiin voin ponit turvallisin mielin antaa. Taitoakin on niin paljon, että ponit kehittyy vauhdilla eikä tarvitse itse ehtiä niin usein mennä. Nytkin illalla Essi lähti Tarmon kanssa maastoon kuutamoratsastukselle. Tulee niin hyvä mieli, kun katsoo kuinka nuori poni lähtee pitkin ohjin reippaasti yksin pihasta pimeään maastoon. Kyllä hyvä tukiverkko niin ponien kuin lasten suhteen on valtava onni!

Tarmo ja Essi

Voihan väsymys!

Taas on akut aika vähissä tämän viikon viipeltämisen jäljiltä. Konekin on menny kiinni melko inhimilliseen aikaan, kun silmät ei vaan pysy auki. Koko ajan mieltä painaa ne sata hommaa, jotka on tekemättä. Taitaa taas olla listan paikka. Kirjaan siis ylös hoidettavat hommat niin ne tulee vähän paremmin hoidettua. Kotona asiat on melko hyvin, mutta nyt alkaa noi Helsingin hevosmessut ja Connemarayhdistyksen vuosikokous pikkuhiljaa ahdistaa työmäärällään...Nyt kun tarttuis toimeen, ni ei olis kaikki tehtävänä viimeisenä iltana...

Tiistaina en ehtinyt hoitaa saatika ratsastaa poneja lainkaan. Vain pakolliset tallikuviot ja pari tuntia ratsastustunteja. Onneksi Minni ja Rose oli mukana tunneilla, niin ne sentään liikkuivat. Minni mekin oikein hienosti ja rentona. Laukkakin pyöri hyvin, kun usein on tahmea ja menee nelitahtiseksi. Se oli siis varsin hyvä poni. Samaa ei voi sanoa Rosesta...Nyt ei yrittänyt hipsiä mihinkään, mutta ohjien nyppiminen meni jo ihan rasittavuuksiin asti. Tämä ei ollut enää edes voimattomuudesta tms. johtuvaa, vaan poni huomasi tilaisuutensa tulleen eikä jättänyt sitä käyttämättä.

Keskiviikkona kengittäjä kävi aamusta. Sissi sai kengät kunnolla kiinni, vaikka itse lyömäni ei kyllä ollut edes pudonnut ;). Myös Tarmo siirtyi isojen poikien kastiin saadessaan hokkikengät tilsakumeilla alleen. Poika ei ollut ihan innoissaan naulojen lyömisestä, mutta ilman rauhoitusta homma sujui välillä huulipuristinta käyttäen. Toivottavasti ei heti telo itseään/polje kenkiä jalasta. Liikutuksista oli vuorossa Glown juoksutus sivuohjilla ja Lennin ohjasajo. Glow oli varsin pörheä, mutta kun suurin virta oli purettu, alkoi toimia ja liikua pyöreänä. Treenattiin laukannostoja, jotta ne onnistuisi vähän helpommin sitten selästäkin. Lenni puolestaan oli jo lähes pieni enkeli. Ei yhtään keulimista ja kumpaakin suuntaan mentiin kierros uraa pitkin ongelmitta. Kääntyminenkin alkaa olla vähän helpompaa. Kohta siis siirrtytään teille liikkumaan, jotta maastot on tutut, kun kärryt laitetaan keväällä perään.

Illan päätteeksi meillä oli Krissen kouluvalkku Sissin kanssa. Tehtiin avoja ravissa ja laukassa sekä siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin raviin avon aikana. Ravissa Sissi oli varsin hyvä, vasemmassa kierroksessa vähän jännittyi ja yritti juosta alta. Laukassa vauhti tuppas kiihtymään, mutta itse avot sen kanssa sujuu helposti. Kyllä se vaan on niin hieno poni. Jalkakin oli parempi edelleen, mutta kylmäsin sen lumella valkun jälkeen. Päivällä lapset napsi Lillistä kuvia kentällä. Pikkasen oli ponissa virtaa...

Lilli on siis toinen ponini, jonka hankin 2003 kesätyörahoilla. Alunperin se tuli ponitunteja varten ja nyt toimii meidän lasten ponina. Lilliä ei oltu ratsukoulutettu, kun se tuli mulle, mutta nykyään se hallitsee koulukiemurat avoja ja sulkuja myöden. Hypätäkin se osaa hyvin, mutta sopivan pientä ja rohkeaa kuskia on vaikea löytää. Korkeutta Lillillä on vain 95 cm ja ikää nyt 17-vuotta. Väriltään se on mustanpäistärikkö, isä on tuntematon sehttis ja emä on welsh mountain tamma Caramelle. Lilli on maailman paras lastenponi, ainoa miinus on kesäihottuma.

Tänään aamupäivä meni koneella asioita hoidellessa. Tallin siivouksen jälkeen päästin pienet pojat Lennin kanss akentälle juoksemaan, jotta sain kuvattua heistä myyntivideota. Vauhtia ainakin riitti ;) Tarmon ratsastin läpi kentällä. Uudet kengätkin oli pysynyt jalassa ja poni oli ehjä. Ratsastaessa se oli varsin reipas. Ilmotin sen koulurataharjoituksiin sunnuntaille, että saapas nähdä kuinka käy...Ehkä pitää treenata vielä toisenkin kerran. Tarmon ratsastuksen jälkeen pidin taas tunnin kotikentällä. Treenattiin (ylläri, ylläri) avoja ;). Minni taas alkoi jumittaa laukoissa. Huomenna on kyllä pakko ehtiä mennä itse sen kanssa, että saa taas vähän tuntumaa, onko kipeä vai eikö vaan viitsi. Tulis jo se heinälasku, ni vois varata klinikka-ajan sille. Rose oli jo vähän tasisempi kuin tiistaina, mutta kyllä se edelleen nyppii. Outilla ei ollut eilen kyllä Krissessä normaalia hankalampi, et kyllä se vaan taitaa käyttää tilannetta hyväkseen.

Yllättävän paljon on nyt ollut kyselyitä noista myytävistä varsoista. Tälläkin viikolla on viisi eri ostajaehdokasta ollut. Toivottavasti joku edes tulisi katsomaan noita ja jopa veisi jonkun mukanaan. Yksi 1-v. ja yksi 2-v. kun löytäis oman kodin, ni homma helpottuis aika lailla. Onneksi mikään paniikkipakkomyyntitilanne ei ole, vaan voi rauhassa etsiä sopivan ihmisen/ihmiset kullekin ponille.

Tässä vielä poikien video:

http://youtu.be/JgHJDdImEtw

Normipäivä

Tänään pitkästä aikaa hyvinkin tavallinen päivä. Kalenteria kun katsoo, niin ohjelmaa näyttää olevan taas joka päivälle jotain. Aina sitä sopii kaikkea, kun "ei mulla ole siinä mitään, ihan rauhallinen viikko" ja viikon alkaessa joka päivä onkin jotain. Jos ei muuta ohjelmaa ole, sovitaan sitten ratsastustuntia noille meidän yksäreille. Tekemistä siis tuntuu riittävän kaikille tavallisillekin päiville ;)

Aamusta aloitettiin siis tunninpidolla. Rosekin oli kokeilemassa tuntiponin hommia. Se on tasaantunut ja rentoutunut paljon, mutta mikään pystyynkuollut automaatti se ei ole eikä tule olemaankaan (toivottavasti). Muutaman kerran poni on ollut mukana aiemminkin hyvällä menestyksellä. Tänään tuntui vähän virtaa olevan ja pari kertaa poni koitti häipyä paikalta. Onneksi se ei tee mitään tyhmää, vaan suunta on aina eteenpäin ilman mitään loikkia.

Iltapäivällä menin kentällä Glown kanssa. Kokeiltiin ekaa kertaa laukkaakin aidoissa. Siihen asti poni menikin ihan kivasti, mutta kun alettiin pyytää jotain mitä poni ei ymmärtänyt, se päätti varoiksi jäädä vain seisomaan. Kun saatiin apukäsi ja juoksutusraippa avuksi, niin saatiin nostot hienosti molempiin suuntiin. Siihen lopetettiin kiitokseksi ja ensi kerralla taas jatketaan harjoituksia.

Viimeisenä vuorossa oli Sissi. Menin taas vain kevyesti ilman satulaa askellajit läpi, kun se oikea etunen on edelleen vähän paksumpi. Turvotusta on selvästi vähemmän kuin eilen, mutta oli kuitenkin. Varsin miellyttävä ja rento poni oli tänäänkin. Liikunnan jälkeen jalan turvotus oli edelleen laskenut. Siihen linimentit ja poni karsinaan.

Iltatalli tehtiin Pepin kanssa kimpassa. Hienosti hän saa itse haettua hevosia sisälle. Suurin ongelma on se, ettei hän yllä kaikissa tarhoissa ylimpään porttiin...nuorimpia orivarsoja ei hänelle käsiin anneta, mutta Tarmon kanssa pärjää jo kyllä. Muiden hevosten kanssa ei ole ongelmia. Parin vuoden päästä Peppi varmaan hoitaakin jo itsenäisesti tallia ;)

Extreme-estevalmennus ja muuta mukavaa

Eilen aamulla mittarissa oli -33 astetta...Kovasti kaikki ennustukset oli luvanneet lauhtuvaa, joten jännityksellä odoteltiin koko aamupäivä miten päivän estevalmennuksen käy. Pakkanen lauhtuikin kymmenisen astetta ja edelleen ennusteet luasivat nopeaa lauhtumista. Valmennus siis päätettiin pitää ja kaikki neljä ponia meiltä pakattiin autoihin. Aikamoista säätöä tämä valkkuiin lähtö isolla porukalla, mutta onneksi lähdettiin. Matkalla mittari näytti edelleen -24 astetta, mutta tehokkaasti ratsastaessa ei tullut kyllä kylmä lainkaan.

Itse olin taas Sissillä. Alkuverkassa tehtiin paljon lyhennyksiä ja pidennyksiä ihan sileellä. Sissi ei oikein toiminut aluksi, vaan oli tosi jännittynyt eikä taipunut tai halunnut kulkea tuntumalla. Riittävän kauan kun oltiin sitekeästi näitä siirtymisiä ja lyhennyksiä tehty, niin poni alkoi rentoutua ja toimia erittäin hyvin. Hyppääminen aloitettiin jumppasarjalla, jossa oli puomi-ristikko-laukka-pysty-laukka-pysty-3 laukkaa-okseri-3 laukkaa ja pysty. Alussa vähän työnsin ponia liikaa ja okseri tuli alas, kun väli jäi ahtaaksi. Sen jälkeen ponnistuspaikat osui nappiin ja meno oli oikein sujuvaa. Parhaimmillaan puomit oli metrissä ja poni vain liiteli yli :). Loputkin tehtävät meni sujuvasti eikä poni ole varmaan koskaan hypännyt näin hyvin. Tai siis mä en oo koskaan saanut sitä ratsastettua näin hyvin ;). Nyt Siiseli pysyi koko ajan pohkeen edessä ja reagoi aina pyydettäessä. Jos halusin, että ponnistaa kaukaa, poni ponnisti kaukaa. Oli se hieno tunne, kun kaikki toimii. Paukkupakkanenkaan ei yhtään haitannut!

Kurjempi juttu oli, että Minni taas päätti ettei hyppää. Jumppasarjaa meni alun epäröinnin jälkeen hyvin ja viimeinen kerta oli jo reipas ja sujuva. Mutta siihen loppui. Seuraavalle tehtävälle kielsi täysin. Ei mennyt, vaikka puomit laitettiin n. 40 cm korkeuteen. Mä menin sitten itse selkään, mutta ei. Aina estettä lähestyessä alkoi vaan jarruttaa vaikka teki mitä. Lopulta puomit oli maassa ja sitten sain sen laukassa niistä yli. Jonkin siis mättää ja pahasti. Raippa ei auta mitään, se ei kyttää tai pelkää, esteet oli niin pieniä, että kävelemällä pääsi yli, päässä oli hackamoret, kaikki piti olla kohdillaan. Annan kanssa sitten pohdittiin, mistä voisi johtua ja kyllä tässä nyt on varmaan klinikkareissu edessä. Selkä olis tarkoitus kuvata, jotta nähdään onko nikamien välit niin ahtaat, että aiheuttaa kipuilua. Yhdellä ponilla tästä samasta isä-emänisä yhdistelmässä ilmeni tällainen ongelma, joten se on heti päälimmäisenä mielessä. Lisäksi ajateltiin, että suolisto olisi hyvä kuvata hiekan varalta ja mahahaavan mahdollisuuttakaan ei voi sulkea pois. Nyt kun sais heinistä laskun tulemaan, ni tietäisi kuinka paljon on rahaa käytössä poni tutkimuksiin. Toivottavasti syy sitten löytyy ja poni saadaan kuntoon, koska siitä on kehittymässä varsin hieno käyttöponi.

kuurainen Minni valkun jälkeen

 Meidän poneista myös Rose oli hyppäämässä ja kyllä sen menoa on ilo katsella. Niin varmasti ja sujuvasti jumppasarjakin meni. Vasta ponin väsyessä tuli pari kieltoa isommalle okserille, kun laukka ei enää pyörinyt niin terävänä. Tästä tulee kyllä tovottavasti vielä isojen luokkien poni.

Tänään oli poneilla kevyempi päivä. Aamusta käytiin Glown kanssa maastossa. Netta oli taas vetoapuna ja nyt tehtiin ihan "oikea" lenkki kunnon ravi ja laukkapätkineen. Tamma oli vähän jännittyneempi ravissa, mutta laukka meni oikein sujuvasti. Glow toimi kuitenkin aivan kuten mikä tahansa muukin poni. Vähän sille tuli hikikin, kun joutui oikein urheilemaan.

Tytöt maastoon lähdössä

Päivällä tallihommien jälkeen oli Sissin vuoro. Sillä oli vähän turvotusta oikeassa etusessa eilisten hyppyjen jäljiltä, joten menin vain askellajit läpi kentällä ilman satulaa (n. 20 min) ja maastokävely päälle. Poni liikkui kyllä ihan puhtaasti ja mielellään. Oli ihmeen rentokin, vaikka tosiaan mentiin ilman satulaa. Liikutuksen jälkeen turvotuskin oli laskenut selvästi. Kylmäsin vielä sen jalan ja poni pääsi takas tarhaan.

Viimeisenä ennen iltatallia Rose ja Tarmo pääsi vielä hetkeksi juoksemaan liinan päähän sivuohjilla. Lauksi kumpikin oli taas aika jännittyneitä, kun ei olla tehty töitä juoksuttaen pitkään aikaan. Kumpikin poni alkoi kyllä liikkua kivasti rentouduttuaan. Vielä tarttis tehdä kyllä töitä irtonaisuuden eteen. Lavat on ei toimi niin hyvin kuin pitäisi. Täytyy koitta nyt juoksutella noita vaikka kerta viikkoon, jos saisi muotoa vähän tasaisempaan suuntaan. Tarmo tarvitsee vielä kyllä paljon treeniä, jotta saisi lisää lihasta varsinkin etuosaan. No ens viikolla pitäis saada kengät jalkaan, ni sitten aloitetaan kärrytreeni.

Karkulaiset...

Tänäänkään ei hommat sujunu ihan niinkuin elokuvissa. Aamusta ennen kuin ehdin aloittaa edes hommia, niin Henna soitti naapurista, että yksi meidän oreista hengailee väärässä pihassa ja hän itse pitelee aidan tolppaa, ettei loputkin kolme karkaa...Ei muuta kuin toppavaatetta niskaan ja pihalle poikia saalistamaan. Onneksi tallilla oli jo väkeä saalistusavuksi. Lenni antoi heti kyllä kiinni yhden naapurin tarhan kulmalta. Hyvä tuuri oli siinäkin, että se oli nimenomaan Lenni, joka oli livistänyt eikä esimerkiksi Tarmo...Sitten olis voinut olla muutama muukin hevonen irti. Pikkupojat ja Tarmo vielä kiinni tarhasta ja kentälle, että päästiin aidan korjaukseen. Näillä keleillä on aina yhtä mukavaa yrittää saada puutolppia takaisin maahan kiinni. Tunnin urakoinnin jälkeen aita oli taas pystyssä ja pojat omassa tarhassaan. Mutta se niistä aamupäivän suunnitelmista.

Tallin siivousta hankaloittaa näin kovat pakkaset. Tänään mittari näytti parhaimmillaan -28 astetta. Karsinoissa alkaa pohjat mennä jäähän, kun suurin osa tallia on kylmää tilaa. Karsinoissa on kyllä eristykset, mutta hevosten tarhaillessa n. 10-12 tuntia, pohjat ehtivät jäätyä. Olkea olen vienyt yhteen karsinaan ja kohta saa varmaan laittaa muutkin oljelle. Eniten ylimääräistä työtä tulee vesien kantamisesta. Kun juotat 18 hevosta useamman kerran päivässä, tiedät kyllä kantaneesi ämpäreitä. Hanskatkin yrittää jäätyä sankoihin kiinni...Onneks huomiseksi lupasi jo lauhempaa.

Lähes koko muu päivä menikin asioita hoitaessa. RekkuRescuelle lähti pari kassillista pyyhkeitä, vilttejä ym. ja kuitit päätyivät viimein kirjanpitäjälle asti. Vielä Agriin hakemaan kivennäisiä ja Minnille Happy Mouth kuolain. En kyllä päässyt sitä vielä testaamaan, kun isätä halusi käydä Ikeassa etsimässä toista DVD-hyllyä (joka sitten oli poistunut koko valikoimasta).

Tsemppasin vielä sen verran, että kävin Glown kanssa vähän kentällä pyörimässä ilman satulaa. Kyllä sillä ainakin tuntuis hammashoito auttaneen. Nyt haki jo kuolaimelle pätkittäin. Hienosti poni ravasikin, vaikka aluksi sitä selvästi jännitti. Glow edistyy kyllä mukavaa tahtia ja vaikka se on todella reipas ja pörheä, selässä ei tarvitse olla varuillaan koko ajan. Siitä tulee vielä kiva!

Glow nauttii auringosta

Niin paljon tekemistä -- niin vähän aikaa

Kyllä nää isännän työpäivät on niin syvältä... Aina sitä suunnittelee, et tänään ei oo mitään muuta ohjelmaa, niin saan hoidettua ton homman ja ton ja ainakin ton niin ja sit olis vielä toikin. Ja sitten ketuttaa, kun ei ehdi tehdä edes puolia. Vaikka noi muksut touhuaa hyvin pitkälti itsekseen, eivät vaadi viihdyttämistä tai sen suurempaa vahtimistakaan, niin kummasti sitä aikaa "häviää" joka väliin. Milloin toinen kiusaa, milloin on nälkä tai on kaaduttu suksilla (niin ja ensin on kiinnitetty ne sukset). Se on uskomatonta, miten sitä ei vielä lähes seitsemän vuoden jälkeenkään osaa antaa periksi ja vaan antaa asioiden edetä omalla painollaan ilman sen suurempia tavoitteita. Edes tällaisina päivinä, kun hoidettavana on 18 hevosta, niiden talli, kolme alle kouluikäistä lasta ja kaksi koiraa (kissoja ei lasketa, koska niiden ruokkiminen sujuu niin helpolla)...

Tänään päätin kaikkien muiden suunnitelmien lisäksi hoitaa viimein vuoden 2012 loput kuitit ja ajopäiväkirjan valmiiksi kirjanpitäjälle. Viime kerta kaatui siihen, kun ensin en saanut tiliotetta avattua päivitysten puuttuessa koneelta ja kun se oli hoidettu, niin tulostimesta loppui muste. No nyt oli musteet ja koneen ohjelmat päivitetty, joten homma tuli hoidettua. Kuitteja ei ollut onneksi kuin joulukuulta ja nekin pääosin järjestyksessä mun uudessa kuitti-kotelossa.

Suurinta päänvaivaa aiheutti ajopäiväkirja. Se on hienoa, kun on pitänyt sitä niin tunnollisesti, että saa kaivaa viime vuoden kalenterin ja kirjanpidon esiin ja alkaa muistella tammikuun alusta alkaen, että missä sitä onkaan käyty ja miksi. Samalla reittihaku auki koneella ja syötät osoitteita, jotta saat kilometrit laskettua. Aamu kymmenestä sinne puoli kolmeen sitten väsäsin näitä...(välissä piti kyllä yksi eskarilainen hakea pysäkiltä kotiin ja nakata kahdelle hevoselle päiväheinät). Että mä vihaan tätä hommaa! Ehkä yritän ryhdistäytyä ja yrittää kirjata ajoja ylös vähän tiuhempaan tahtiin. Nyt on ainakin printattu tyhjiä ajopäiväkirjan sivuja valmiiksi tohon kalenterin väliin. Koska homma venyi näin pitkälle, saa kuittien vienti odottaa huomiseen. Samalla reissulla saan sitten nakattua RekkuRescuelle meneviä pyyhkeitä ja vilttejä eteenpäin.

Sitten normi tallihommat, kun lapset oli ruokittu ja nuorin laitettu päikkäreille. Yhden poni ehdin sentään liikuttaa. Minnin kanssa kokeiltin miltä tuntui kuolaimilla meno hammaslääkärin jälkeen. Ei hyvältä... Olemattomalla tuntumalla menee ihan ok, mutta heti kun pitäisi jarruttaa vähän enemmän tai pyytää lyhyempään muotoon, niin kiskoo ja nyppii ohjia. Reipas poni oli kyllä, mutta toi nyppiminen vaivaa. Ajattelin nyt hakea huomenna Agrista sille suoran happy mouth-kuolaimen ja kokeilla vielä sillä. Yksi suora kumikuolain meillä olisi, mutta se on niin paksu, että ei se varmaan edes mahdu Minnille kunnolla suuhun. Sillä kun ei ole mikään iso suu. Nyt sillä on siis käytetty kolmipalaa. Jos sekään ei auta, niin mennään hackamorella, kunnes sudenhampaat on esillä sen verran, että niihin päästään käsiksi. Tovottavasti kisakauden alku ei hirevästi veny, mutta jos poni ei ole tyytyväinen ja toimi suustaan, niin eihän sillä vaan voi mennä. Menee lihaksetkin vaan uudestaan jumiin ja lakkaa taas liikkumasta...Huoleton on hevoseton...

Kovasti siis olin ajatellut juoksuttaa Tarmon ja Glown sivuohjilla, jotta vähän näkisi miten hammashoito on vaikuttanut. Rosekin piti juoksuttaa, kun sen olisi korkea aika oppia myös olemaan tasaisempi edestä. Selästä kättä ei vaan saa niin vakaaksi, etteikö se saisi nyppäsemällä lisää ohjaa. Sillä kun ei ole hampaistakaan mitään löydetty. No toivottavasti huomenna ehtisi edes osan hoitaa. Aamulla vaan heti ylös eikä torkuteta 50 minuuttia ;)

Hammaslääkäri ja koulutreeni

Poneilla oli vuorossa aamulla hammaslääkäri ja varsat rokotettiin toisella tehosteella. Muutamat yksityisetkin oli käsittelyssä ja eläinlääkärin käynti kestikin kolmisen tuntia...Retu ja Kake selvisivät hengissä rokotuksesta. Seuraava täytyy muistaa sitten puolen vuoden päästä. Pahasti menee laidunkaudelle, mutta toivottavasti ei unohdeta.

Minnin hampaat tsekattiin taas kerran. Viimeisen vuoden aikana ponin hampaisto on katsottu neljä kertaa ja aina on vähän ollut piikkejä. Nyt tutkittiin suu tarkkaan, piikkejä ei ollut kovin paljoa ja posketkin oli oikein siistit, ei arpia, turvotusta, haavoja tai mitään. Molemmilta puolilta löytyi sudenhampaiden alut. Ovat vaan niin vähän esillä vasta, ettei niitä pääse poistamaan. Täytyy nyt siis pitää niitä silmällä ja poistattaa heti, kun mahdollista. Siihen asti mennään ponin fiiliksen mukaan, jos menee hankalaksi taas edestä, niin vaihdetaan hackamoreen takasin.

Myös Tarmo ja Glow on olleet vähän hankalia suustaan ja molemmilla olikin ihan kunnon piikit. Tarmolla näkyi ihan pieniä arpia ja haavojakin poskissa ja kielessä, ettei mikään ihme, jos poni on vähän haluton toimimaan suustaan. Mutta nyt siis loppui tekosyyt ja ponit joutuu töihin, kun purukalusto on täydessä iskussa.

Eläinlääkärin jälkeen Lenni joutui käsittelyyn. Se on oppinut jo hienosti seisomaan käytävällä aloillaan. Enää ei joudu kokoa ajan varomaan minne se pyörähtää. Ohjasajotreenit siis jatkuivat tänään ja hieman sujuvammin kuin viimeksi. Ensin taas talutin muutaman kierroksen kentällä. Nyt "väärältä" puolelta talutuskin sujui hyvin. Ohjasajoon siirryttäessä ei keulinut kuin kaksi kertaa kunnolla ja pari kertaa etupää nousi ihan vähän. Homma oli kuitenkin niin paljon sujuvampaa, että sitä voi jo kutsua ohjasajoksi. Oikeaan kierrokseen poni menikin lopulta laakista yhden kierroksen uralla käyntiä ilman pienintäkään ongelmaa. Jotain taisi mennä siis perille, JES!

Illan lopuksi vielä Krissen kouluvalmennus kotikentällä. Sissi oli jotenkin tosi jännittynyt koko ajan eikä tullut tasaiseksikaan oikeastaan lainkaan. Raviväistöt meni suoralla hyvin, mut ympyrällä jännittyi siinäkin. Väistöaskeleet on kyllä hyvät, mut poni on turhan pinkeänä. Varsinkin vasemmassa kierroksessa ympyrällä väistäminen oli työlästä. Asiaa ei edelleenkään auta oma valuminen oikealle. Siihen taas ei tunnu mikään auttavan, vaikka kuinka keskittyy...Olen varmaan saanu jo satulan niin linttaan sinne oikealle, et sekin vetää vinoon. Täytyy vissiin toppauttaa se penkki, ei vaan olis yhtään ylimääräistä rahaa. Laukassa vasen kierros aiheuttaa harmaita hiuksia. Se ei vaan pyöri saatika lyhene kunnolla. Muutama hyvä askel tuli. Oikea kierros on ihan eri planeetalta. Se rullasi oikein hyvin eikä lyhentämisessä ollut mitään ongelmaa. Nyt siis toivotaan hyviä kelejä, että päästään työstämään vasenta laukkaa. Onneksi poni edes vähän rentoutui loppua kohden. Huomenna Sissi saa vapaapäivän ja koitan työstää Minniä ja Tarmoa vähän.

Lupauksia

Kauhee moka...Mä UNOHDIN kirjottaa eilen, vaikka jotain kerrottavaakin olis ollut. Tosin tehtyäni uuden vuoden lupauksen ja yrittäessäni pitää sitä, ilta venyikin taas vähän myöhäseen...

Eilen kävin normihommien lisäksi lasten kanssa vähän luistelemassa. Onneks 4-vuotiaalla ei oo kaikkein pisin keskittymiskyky, joten urakka oli niinkin pitkä kuin kolme kertaa kaukalon ympäri :) Sitten vielä yhden ponin läpiratsastus ja tunnipito Kiikalassa.

Eilen päätin myös, että alan ihan kunnolla treenata Sissin kanssa. Pohdin estevalmennuksen ongelmia ja suurimmat ongelmat on ponin ratsastettavuudessa. Se ei reagoi aina heti pyydettäessä. Ajoittainen jännittyminen, jäykkyys oikealle ja ulkoapuja vastaan punkeminen, on kaikki työstettävissä, mutta kerran viikossa valmennuksessa ei ihan riitä. Päätin siis aloittaa ratsastamaan sitä ihan oikeasti myös valkkujen välissä ;) Tähän asti ollaan pitkälti vain maastoiltu valmennusten välissä tai sitten ei olla muka ehditty tehdä mitään. Nyt katsotaan millaisiin tuloksiin päästään ja paljonko enemmän saadaan valmennuksista irti, kun tehtäviä on treenattu välissäkin. Ehkäpä ponin kunto ja voimakin saattais vaikka kasvaa, kun joutuis useammin töihin.

Hirveän lupaavasti harjoittelu ei alkanut, kun alkuverkaksi sain lyödä ponille estevalkussa irronneen kengän jalkaan. Pientä lisähaastetta aiheutti katkenneet naulat kaviossa...No lopulta kenkä oli jalassa ja eikä poni edes onnu eli kaikki hyvin ;) Onneksi kengittäjä tulee ensi viikolla. Päästiin siis lopulta noin kahdeksalta illalla kentälle. Yritin keskittyä pitämään ulkolavan kurissa, varsinkin vasemmassa kierroksessa se tuppaa valumaan ulos eikä asiaa auta yhtään se, että oma paino valuu aina oikealle. Tehtiin vähän väistöjä ravissa ja vastalaukkoja. Ravit meni kivasti ja poni oli melko rento. Laukassa joulutauon huomaa parhaiten. Poni ei millään jaksaisi koota laukkaa lainkaan. Mentäis siis vain täysillä tai sitten putoaa raville. Kun hetki oltiin väännetty asiasta, niin saatiin muutamat loivat vastalaukat onnistumaan. Positiivista kuitenkin, ettei se vaihtanut kertaakaan. Kokonaisuutena poni oli oikein hieno ja jäykkyys oikeallekin helpotti ratsastuksen aikana.

Tälle päivälle ohjelmassa oli asioiden hoitoa koko aamupäivä. Päälle tallin siivous ja sivussa lasten vahtimista. Illalla pidin vielä kotona yhden tunnin. Siiselin vuoro oli taas viimeisenä. Tänään ohjelmassa oli vähän kokoamisia ja askelpituuden säätöä. Aika hyvin poni jaksaa itseään kantaa lyhyitä pätkiä, mutta sitten homma leviää. Tarpeeksi kun oltiin työstetty, niin raviin löytyi mukavasti joustoa ja ryhtiä. Tasaisuuskin parani. Taas hommaa kyllä vaikeutti oma valuminen oikealle. Vaikka sitä kuinka tiedostaa asian ja koittaa korjata sitä, niin aina vaan istuu ihan vinossa. Yllättävän hyvin sitä muistaa vahtia omaa kroppaansa ja jossain välissä huomasin kuinka vatsalihakset ja kyljet alkoivat oikein väsyä. Jotain nekin vissiin sitten teki ;) Laukassa oikea laukka lyhenee hyvinkin ja poni tulee kivasti takaosalle, mut vasen laukka ei meinaa lyhetä millään. Rytmi vaan katoaa ja lapa putoaa ulos. Ihan muutamia askeleita meni kivasti, mut tässä kohtaa huomaa puolieron todella selvästi. Lopuksi kunnon eteen-alas venyttelyt keventäen. Sissi on kyllä niin miellyttävä ratsastaa, että aina on iloinen mieli sen jälkeen. Yhtään ei haitannut (paitsi isäntää), vaikka kello oli jo puoli kymmenen, kun lopetettiin ja iltatalli oli tekemättä. Huomenna sitten Krissen kouluvalkkua ohjelmassa.

Sissin tyylinäytettä viime syksyltä kouluvalkusta, kuva Satu Pitkänen

Maastoköpöttelyä ja estetreeniä

Aamusta pikaiseen karsinat siivoten ja sitten Glowlla Annin ja Minnin kanssa maastoon. Glow oli siis elämäsä toisella maastolenkillä. Poneilla oli pieniä erimielisyyksiä siitä kumpi joutuu kulkemaan edellä... Minni ei ole tottunut menemään edellä vaikka ei juurikaan mitään kyttääkään, kunhan ei vain halua mennä ensin. Glow taas menisi reippaasti, mutta raukkaa pelottaa niin paljon, ettei uskalla mennä ensin. Minnin kanssa siis väännettiin mennäkö vai eikö mennä. Lopulta poni joutui antamaan periksi ja metsäpolulla se jo kulkikin siivosti edellä kyselemättä. Glowkin kulki jo ihan rennosti, kun Minni päätti edetä. Kierreltiin tovi metsäpolkuja ihan kävellen. Keskittymisharjoituksia ja koordinaatiota, väliin kiipeilyä ja kiemurtelua. Varsin täysipainoinen treeni siis ;)

Iltapäivällä oli vuorossa Annan estevalkku Niittyalhossa. Meiltä olikin mukana ihan kiitettävä osanotto. Neljä ratsukkoa siis kun paikallista väkeä oli paikalla vain kaksi... Me niin tarvittaisiin joko oma maneesi tai reilun kokoinen (väh. kuusi hevosta) rekka. Innokkaita hyppääjiä kun olisi, mutta paikalle pääseminen tuottaa ongelmia...Onneksi kuskeja on sentää jo useampi, mikä helpottaa edestakaisin ajelua.

Itse olin Sissin kanssa hyppäämässä. Tänään oli taas päivä, jolloin mikään ei sujunut...Alkuverkassa Siiseli räjäytti kaikki puomikasat useampaan otteeseen. Askeleet ei vaan millään meinanneet sopia. Poni oli kokoajan vähän kiinni oikeassa ohjassa eikä oikea pohje meinannut mennä läpi millään. Siinä meille nyt kotiläksyjä. Hypyissä oli paljon samaa ongelmaa, askel ei vain sovi. Joko poni menee liian pientä laukkaa tai se menee liian lujaa ja pitkänä. Aina kun pitäisi reagoida nopeasti, poni on vähän pohkeen takana. Nyt sitä pääsi kuitenkin jo vähän käskemäänkin ilman, että järkytys sotkisi kaikki kuviot. Kun itse muisti, että hyvästä laukasta ei aina tarvitse aina hypätä kaukaa, vaan voi myös odottaa, niin paikat löytyi vähän paremmin. Sissi ei mielellään lähde kaukaa, vaan tyrkkää pikkuaskeleen väliin, jolloin puomit tulee alas. Asiaa ei yhtään auta, että usein "heitän ohjat pois" ja jätän sen yksin. Parhaassa tapauksessa ylävartalokin menee liian eteen, jolloin poni ei vaan pääse riittävästi ylös hyppyyn...Viimeisessä tehtävässä tuli jo muutama superhyvä hyppy. Kun paikka ja rytmi osuu kohdalleen, Sissi tekee todella hyviä ja pyöreitä hyppyjä. Tuntee oikein kuinka se pyöristää selkänsä ja nousee todella ylös. Tänään suurimmat okserit oli 90 senttisiä. Näin korkeita me ei olla aiemmin menty, mutta poni selvitti ne kevyesti, kun kuski osasi ratsastaa :) Kapasiteettiä siis löytyy, mutta kokemusta on sen verran vähän, että kuskin täytyy osata tuoda poni oikein esteelle. Positiivista on myös, että kuskin mokailusta huolimatta, poni ei huolestu tai suutu, vaan se yrittää ja yrittää, aina samalla luotolla eikä epäröinnistä ole merkkiäkään. Sissitä tulee vielä hieno, kun kuski vielä oppii ratsastamaan sitä ;)

Annan kanssa oli juttua myös siitä, että hän kokeilisi Sissiä joku kerta valkun jälkeen. Jos vaikka löytyisi jotain vinkkejä miten sen kanssa kannattaa edetä muihin ratsastajiin totuttaessa. Mun kanssa se toimii jo rennosti, mutta tuntuu edelleen järkyttyvän muista. Kyllä sen kuitenkin pitäisi alkaa pikkuhiljaa totutella muihinkin kuskeihin. Koulutustaso ja luotto on kuitenkin jo sen verran edennyt, että tässä on meille seuraava isompi projekti. Toiveena olisi, että joku päivä Sissi olisi meidän Pepin kilpaponi. Onneksi tyttö on vasta 6-v. joten aikaa totuttamiseen on vielä hyvin jäljellä ;)

Outi ja Rose olivat myös mukana valkussa. Harmittaa kun en ehtinyt nähdä kuin alkuraveja poneja kuskatessa. Poni oli kuulemma saanut valtavasti taas kehuja ratsastettavuudestaan. Rose etenee omalla moottorilla hyvässä tasapainossa, mutta pidätteet menee hyvin läpi eikä se yritä rynniä. On niin hienoa kuulla, että itse koulutettu poni saa niin paljon kehuja ratsastettavuudestaan. Se saa taas uskomaan, että jotain on tehnyt oikein ja ehkä osaa sittenkin jotain...Melkein parempi mieli jäikin Rosen kehuista kuin omista hypyistä ;) Mutta ei tätä hyppäämistä silti voita mikään!

Parasta talvessa

Aamusta pidin tuntia meillä tässä kotona. Onneksi lunta on viime päivinä tullut sen verran, että pohja on kohtuullinen, ei enää mikään möykkyinen luistinrata. Pääsee siis tekemäänkin jotain. Reippaita ratsastajia ei kylmyys haitannut ja ratsuillekin tuli kunnolla hiki. Itselle meinasi kyllä tulla syväjäädytys Michelin-ukko varustuksesta huolimatta. Kummasti tunnin jälkeinen karsinoiden siivous sai kropan sulamaan ;)

Auringon paistaessa pitkästä aikaa lähdimme nauttimaan talvisäästä ponien kanssa maastoon. On mahdotonta sanoa kummat nautti lenkistä enemmän, ponit vai ratsastajat. Ensin rämmittiin pitkin metsiä. Pieni oja, jonka ponit normaalisti kävelee pohjan kautta, aiheutti ylimääräistä päänvaivaa. Rosen kanssa johdettiin joukkoja eikä se uskaltanut mennä ojan yli edellä. Sissin perässä samainen oja on ylitetty monta kertaa, mutta ensimmäisenä sitä ei voinut ylittää...Kakru meni lopulta yli ja sen perässä Rosekin uskaltautui jatkamaan matkaa. Minni päätti muiden epäröintiä hetken seurattuaan, että ei tule ollenkaan siitä yli. Taluttamalla siitä lopulta selvittiin, mutta saman ojan poni on ylittänyt n. 20 kertaa aiemmin ilman mitään ongelmaa...ota niistä sitten selvää. Reipas ravi ja kunnon laukat sai suupielet korviin. Ihanan kuuliaisesti Rose odotti, vaikka Minni koitti mennä vähän reippaammin kuin oli lupa. On kiva nähdä Minnikin niin innoissaan menossa, kun kentällä se on usein vähän pohkeen takana ja haluton. Rosekin toimi hyvin vetohevosena, vaikka yleensä menee ihan kaverin hännässä "turvassa". Kyllä kunnon talvispurtit auringon paisteessa on yksi ihan parhaita tapoja talvipäivän viettoon.

Talven ensimmäinen aurinkoinen päivä piti heti hyödyntää myös kuvaamalla varsoja. Samalla molemmat pikkumiehet tuli harjattua ja vähän taluteltua. Kumpikin alkaa olla jo aika rauhassa tallissa käytävällä harjattavana. Edes keulimisia ei tullut ja jalat nousi potkimatta. Kuolaimien pitoa harjoiteltiin kanssa.

Yläkuvassa Reetu ja alemmassa Kake, selvästi näyttelyesiintyminen jo hallussa ;)

Sissin kanssa otettiin pikainen askellajit-läpi-ratsastus ilman satulaa. Tehtiin vähän avoja ravissa uralla. Alkuun poni oli aika jännittynyt, mut suostui kuitenkin ongelmitta ravaamaan. Ilman satulaa mennessä se on kyllä aina ollut alussa vähän jännittynyt. Hetken työskentelyn jälkeen poni alko rentoutua ja toimia ihan kivasti. Laukoissakaan ei mennyt ihan täysiä ;) Huomenna päästäänkin sitten hyppäämään! Kyllä tällanen joka toinen viikko -tahti on ihan liian harvoin...Kukkaro ei vaan meinaa kestää joka viikkoisia treenejä.

Reipasta nuorisoa

Sitä on kyllä oltu tällä viikolla niin aktiivisia, että itseäkin hirvittää...Jotenkin ihmeellisesti on saanut aikaan vaikka ja mitä. Ponitkin on varmaan ihan ihmeissään. No eiköhän tää taas tasaannu ja kiireet palaa kuvioihin. S eon kyllä auttanut aika lailla, että ei oo tarvinnu siivota kaikkia karsinoita yksin ja hevoset on vapaalla heinällä. Tarttis varmaan kehittää jotkut heinäsysteemit pakkasten ulkopuolellekin. Noita säilöpaaleja, kun ei silloin raaski laittaa rapaan levitettäviksi. Ihan huippua olis ne metalliset paalin mentävät katolliset kaukalot slow feeding-verkolla, mut hintaa tulee sen verran paljon, että lottovoittoa odotellessa...

Minni oli treenivuorossa tänään ensin. Olen koittanut ehtiä noin kerran viikossa läpiratsastaa sen ja samalla tietty opettaa vähän uusia juttuja. Muuten sen liikunta on suurimmaksi osaksi vuokraajalla tunneilla/valmennuksissa ja maastossa. Treenattiin Minnin kanssa vähän avoja käynnissä ja ravissa. Poni oli kyllä ihan superkiva. Niin rennosti se meni, oikealle se oli vähän jäykempi, mut ei huono sinnekään. Laukatkin nousi taas ihan sujuvasti käynnistä. Kyllä tommonen poni osaa mennä just sieltä mistä aita on matalin, kun tunneilla ollessaan laukka ei meinaa nousta millään. Joka tapauksessa Minni oli oikein kiva ja miellyttävä. Se varmaan tarttis oman 5000 euron hierovan meagneettiloimen ;) Varsinkin, jos on aina näin hyvä sen jälkeen.

Myös pikkuveli Tarmo pääsi hommiin. Poni oli vähän jännittynyt ja kiireinen, mahtoiko naisseura kentällä vaikuttaa siihen ;) Poika on kyllä sen verran hankala suustaan tällä hetkellä, että ensi viikolla tulevaa eläinlääkäriä jo odotellaan. Toivottavasti syy olisi hampaissa ja päästäisiin taas kunnolla hommiin. Poika ei vielä hae kunnolla kuolaimelle eikä mahdolliset hammaspiikit helpota asiaa lainkaan. Tällä hetkellä siis keskitytään lähinnä tasaisen rytmin säilyttämiseen ja eteenpäinpyrkimykseen. Kunnon kohotessa Tarmo on kyllä selvästi reipastunut ja tänäänkin sai enemmin pidellä sitä kuin käskeä eteen. Varsinkin laukassa poni oli sitä mieltä, että vauhtia olisi voinut olla enemmänkin. Jätkä ei vissiin tajunnut, että pohja ei ollut mikään paras mahdollinen. Loppua kohden keskittyminenkin parani. Ehkä siitä vielä ratsu tulee.

Glown kanssa otettiin myös pient treenit kentällä. Oman jännityksensä toi pimeys ja kolme muuta ratsukkoa kentällä, mutta hyvin poni pysyi nahoissaan. Aiemmin ollaan menty aina niin, että poni on saanut olla yksin kentällä. Hiukan poni jännittyi, jos joku ravasi takana, mutta pikkuhiljaa tottui siihenkin. Myös Glow ei juurikaan perusta kuolaintuntumasta vielä. Sekin odottaa raspausta ensi viikolla, joten ennen suun tarkistusta ei aloiteta edes harjoituksia kuolaimella kulkemisesta. Nyt tuntui hyvin riittävän "hälinässä" ratsastus. Meidän kenttähän on n. 33x45 m, joten tilaa kyllä on neljälläkin ratsukolla. Yleensä siinä vaan saa menä yksin, niin heti kun on yli kaksi ratsukkoa samaan aikaan, tuntuu ruuhkalta ;) Muutama siirtyminen raviin otettiin myös. Hyvin poni tuntui sen oppineen maastolenkillä ja siirtyi jo varsin pienellä avulla raviin. Pohkeillakin alkaa selvästi olla joku merkitys ponille. Tulee niin hyvä fiilis, kun poni kehittyy niin vauhdilla.

Outi kokeili Rosen ratsastuksen jälkeen mennä Sissillä puolen vuoden tauon jälkeen. Edelleenkään Sissi ei kuitenkaan suostunut edes ravaamaan. Käynnissä Outikin saa sitä työstää, mutta raviin poni ei siirry. Saattaa ottaa muutaman askeleen, jarruttaa tai syöksähtää. Siihen ei oikein saa mitään kontaktia. Ei ikinä uskoisi, että sama poni on kisannut He B:tä ja jopa voittanut kolme luokkaa. Kokeillaan nyt pikkuhiljaa totuttaa Sissiä Outiin. Jos sillä joku päivä voisi tehdä joku muukin jotain kuin kävellä. Olis mielenkiintoista käyttää se jollain ammattilaisella ja nähdä mitä poni meinaa.

Villivarsoja

Kengitystä, maastoilua, tallihommia, villipetojen kesytystä, pienet päikkärit ja hengailua lasten kanssa. Kummasti sitä saa aikaan, kun isäntäkin on kotona ;) Kengitysvuorossakaan ei ollut kuin kaksi omia poneja ja nekin jo käytöstavat hallitsevia. Lähdettiin siis aamusta maastoon Glown kanssa. Olen mennyt tammalla vasta pari kertaa kentällä ilman avustajaa ja silloinkin vain käyntiä, kun plussakelit veti kentän varsin kurjaan kuntoon. Vetoavuksi saimme Saijan ja Netan (kasvattimme Ohana Cornette, joka on meillä tallipaikalla). Alkumatkan talutin, kun tiet on myös ihan pelijäätä lumen alta. Poni oli varsin pörheänä, mutta seisoi kauniisti aloillaan, kun kiipesin selkään. Herkkujen voima on valtava ;) Luottavaisesti poni eteni Netan perässä, vaikka välillä jännittikin. Poni meni niin kiltisti, että metsätiellä otettiin kunnon pätkä ravia ja laukkaakin vähän matkaa. Yhden kerran ravissa Glow mwinasi innostuksissaa jonkun loikan tehdä, mutta muuten ei mitään. Laukka ei tietenkään vielä noussut avusta, mutta meni varsin sujuvasti muuten. Yksi pieni ojakin hypättiin. Poni sai siis kaikki uutuudet laakista, eka maasto, ekat ravit ilman taluttajaa, ekat laukat ratsain ja eka hyppykin. Selvästi poni vähän väsyi, mutta oli mukava huomata kuinka se käveli täysin rentona loppulenkin löysällä ohjalla. SUPERHIENO PONI!

Oma nuoriso ei ollut ihan yhtä taitavaa...Lennin kanssa ajattelin kokeilla ohjasajoa. Taluttelemassa olen sitä käynyt ja valjaatkin on muutamia kertoja ollut selässä, mutta ohjia ei ole ollut. Poika oli ihmeen rauhallinen hoitaessa. Kuukausi takaperin sen kanssa sai olla tarkkana, kun oli käytävällä niin hermostunut, että hyöri ja pyöri jatkuvasti. Kaikki kintutkaan ei aina pysyneet maassa silloin kuin olisi pitänyt. Nyt ei ollut mitään ongelmaa. Kentälle kun päästiin, ni rauhallisuus loppu siihen paikkaan. Ensin piti huutaa kurkku suorana kavereille ja sitten huomattiin toisella puolella olevat tammat, joille piti myös vähän kiljua. Tallin päädyssä oli myös jotain mörköjä liikkeellä, kun siinä piti aina rynniä ja loikkia . Onneksi poni on niin herkkä, että voimalla sitä ei tarvii koskaan pitää. Treenattiin siis hyvin pitkälti ihan talutusta molempiin suuntiin kentällä. Ponin rauhoituttua päästiin kokeilemaan ohjasajoakin. Lenni suhtauti ohjiin varsin hyvin, mutta eteneminen oli hankalaa ilman taluttajan tukea. Muutamia kertoja poni koitti kääntyä ympäri ja muutaman kerran se nousi ylöskin. Varsin keveä etupää tällä nuorella miehellä. Aika nopeasti poni tajusi homman ja saimme käveltyä kierroksen kentällä ohjasajaen! Täytyy koittaa ottaa mahdollisimman pian uusiksi, että Lenni saisi jutun juonesta kiinni.

pari kuvaa todistusainesitoksi

Viimeinen päivän "uhreista" oli Kake. Pieni mies joutui kestämään laumasta lähtemisen, käytävällä harjauksen, kuolainten pidon ja pienen talutuslenkin. Pikkumies ei ollut yhtä lunkisti kuin viime kerralla. Kentällä piti pari kertaa koittaa häipyä, mutta onneksi Kake on samaa herkkää lajia kuin nämä muut Lissun jälkeläiset. Vaikka Kake ei olekaan Lissun poika, sen luonteesta ja olemuksesta huomaa hyvin läheisen sukulaisuuden. Maastossa kävellessä menikin jo paljon rennommin. Kuolaimetkaan ei sitä enää juurikaan häiritse. Eiköhän siitäkin saada vielä kelpo kansalainen ;) 

Näiden nuorien kanssa on niin mukava touhuta, kun kehitystä tapahtuu todella nopeaan. On hienoa huomata se hetki, kun ponilla "syttyy lamppu" ja yhtäkkiä homma alkaakin sujua. Varsojen kanssa tuntee myös itsensä varsin tehokkaaksi, kun parissa tunnissa ehtii hoitaa ja "liikuttaa" kolme-neljä ponia. Eikä tarvitse potea huonoa omaa tuntoa, jos ei joka päivä ehdi tehdä jotain. Pidemmätkään lepotauot eivät haittaa, kunhan peruskäsittely on kunnossa. Poikien siirtyminen pihatosta talliin helpottaa siinäkin. Tulee edes talutettua joka päivä ulos ja sisälle.

Hierontaa ja koulutreeniä

Tänään olikin taas aktiivisempi päivä. Tai menihän siinä muutama tunti hengaillessa ja juorutessa ponien hierojan Tarun kanssa. Sitä ei vaan kykene samaan aikaan mihinkään järkevään toimintaan samalla, ei vaikka toinen hierottavista ei ollut edes omia poneja ;) Toisaalta on sekin hyvin tärkeää, että itsekin tietää miten poni reagoi ja mistä on mahdollisesti kipeä. Samalla pystyy tietenkin kertomaan hierojalle ponin käytöksestä ja liikkumisesta ym. eri tilanteissa. Siinä muodostuu molemmille osapuolille varsin selkeä kokonaisuus (tai niin selkeä, kun eläimestä nyt ikinä voi saada).

Meidän poneista Minni oli jälleen hieronta vuorossa. Hierontakuuri sillä alkoi joulukuussa, kun poni alkoi jumittaa ratsastaessa. Sillon jumeja löytyi mm. poskista, kaulasta ja vatsalihaksista. Se oli vastustellut kuolainta jonkin verran, joten epäilys hammaspiikeistä tai hampaiden vaihdosta heräsi. Vastustellessaan veti päätä eteenpäin ja venkoili kättä vastaan. Siitä ne lihaksetkin todennäköisesti jumittui. Vaihdettiin päävehkeisiin lyhytvartiset hackamoret ja seuraavalla viikolla hierottaessa olikin ihan eri poni. Jumit ei tainneet olla kovin syvällä, kun niin nopeasti lähtivät aukeamaan. Nyt lihaksisto oli vieläkin parempi, etuosassa ei ollut enää mitään sanomista, vain pientä jäykkyyttä oikealla lanteen alueella. Minni on siitä erikoinen persoona, että se ei juurikaan tällaisesta "lääppimisestä" juuri perusta. Vaikka kireyttä tms. lihaksissa ei tunnu, poni on niin hapan kuin voi olla. Välillä hampaat napsuu ja välillä takajalat nousee, häntä viuhtoo lähes jatkuvasti...Pätkittäin poni ikään kuin unohtaa kuikuttelun ja rentoutuu, jopa haukottelee, kunnes taas muistaa, et munhan pitikin kiukutella. Minni saikin tällä kertaa kokeilla Tarun hierovaa magneettiloimea. Siitä poni todella piti! Kukaan ei lääpi ja lihaksissa tuntuu hyvältä. Poni rentoutui niin täysin, että oli kuin rauhoitettu, kun siirsin sen karsinaan käsittelyn jälkeen :) Minniä on nyt hierottu vähän muita useammin sen rakenteen takia. Se on malliltaan niin lyhytlinjainen, että selän kanssa saattaa tulla ongelmia. Hieronnan lisäksi olen huolehtinut siitä, että poni oppii venyttämään hyvin eteen ja alas, että selkä pääsee aukeamaan ja lihakset kehittymään.

Illalla oli vielä ohjelmassa Krissen kouluvalkku. Pienen joulutauon jälkeen valkkuun olikin tunkua ja saatiin kasaan kaksi ryhmää. Itse menin Sissin kanssa. Kyllä taas tuntuikin alussa siltä, että poni on "lomaillut" lähes kuukauden, vain maastoilemassa ollaan käyty. Kovin jännittynyt se ei ollut, mutta edestä aika kankea ja sitkeä. Krisse käyttää opettaessaan paljon ratsastuspilateksen periaatteita ja tänään treenattiinkin kääntämistä ilman, että oma istunta valuu vinoon. Oikeassa kierroksessa pysyin hyvin suorana, mutta vasemmassa ulkoistuinluu valui vähän ulos. Taas lisäselvyyttä siihen, että miksi saan kaikki satulat valumaan oikealle...Sissi alkoi onneksi loppua kohden toimia myös suustaan ja hyviä pätkiä oli. tosin muoto oli hieman matala, mutta treenin puutteessa ei voikaan heti kaikkea vaatia. Poni ei saanut kuin yhden slaakin tänään! Ja laukassakin sai vähän koottua ponia, vaikka virtaa tuntui olevan. Ihan ei kuitenkaan taideta näillä eväillä lähteä kouluradoille, mutta onneksi vielä on aikaa ennen kisakauden alkua. Sunnuntaina lähdetään kokeilemaan kuinka hyppy kulkee Annan valkkuun.

Niin ja piti myös hehkuttaa nuoren ponin kasvattajan/omistajan tähtihetkiä parinkin ponin osalta :) Olin niin ylpeä Tarmosta, kun katselin kuinka lähtivät Essin kanssa maastoon. Seurana oli pv-ruuna Manu (7-v.), joka jäi katselemaan meidän roskista pihalta poistuttaessa. Tarmo tuli niin kauniisti pitkin ohjin rennossa käynnissä Manun ohi ja lähti reippaasti vetämään maastolenkkiä ilman pienintäkään inahdusta. On se niin hyvätapainen nuori ori! Ja toinen superhieno poni oli Rose. Kyllä sillä nyt on vaan palaset loksahtaneet paikalleen. Jo kolmatta kertaa peräkkäin se on kävellyt oikeasti rennosti ja koko kropan läpi heti alusta asti. Krissekin huomasi selvän muutoksen ponissa Outin ollessa sillä valkussa. En siis ollut vain kuvitellut ;)

Essi ja Tarmo syksyllä maastoon lähdössä 

(valo ei enää ihan riittänyt meidän kameralle...)

Hitaasti mutta varmasti

Pikkuhiljaa yritetään saada blogia meidän ponien elämästä herätettyä eloon. Intoa olisi kirjoittaa, mutta aika on valitettavan rajallista...Aloitin tietysti tärkeimmästä eli ponien esittelystä, mutta koska niitäkin on kertynyt muutama, siinä menee aikaa.

Koitetaan siis tässä samalla aloitella postauksia ajankohtaisista tapahtumista ja touhuista. Varsinkin, kun valmennukset alkaa taas pyöriä joulutauon jälkeen ja kisakausikin alkaa ennen kuin ehtii huomatakaan. Ratsastusseuran jäsenmaksutkin tuli tänään ja ponien vuosimaksut tarttis maksella ennen ku unohtuu. Tällä kaudella omat ponit siirtyy aluetasolle! Siitä onkin jo lähes kymmenen vuotta kun viimeksi aluekisoissa on oltu omalla ponilla.

Onneksi huomenna on taas luvassa Krissen kouluvalmennus. Pääsee itsekin ratsastamaan kunnolla. Eilen ja tänään on vaan tullut itse pidettyä tunteja ja Sissi varsinkin on jäänyt ihan hunningolle. Toivottavasti joulunajan treenitauko runsaan maastoilun kera on tehnyt tehtävänsä ja poni olisi entistä toimivampi. Ehkä sinne voi kohta taas laittaa jonkun muunkin selkään.

Tänään alkoi myös Lissun kolme viimeistä tiineyskuukautta ja sehän tarkoittaa ruokinnan muuttamista pikkuhiljaa kasvavan varsan tarpeisiin sopivaksi. Toivottavasti lopputiineys sujuu hyvin ja Lissu pyöräyttäisi hienon tammavarsan. Se olisi selvästi tamman vuoro, koska Lissulla on aikaisemmat varsat tamma, kaksi oria, tamma ja kaksi oria. Sormet ja varpaat ristissä siis odotamme tammaa ;)

 Sissi ja Rose viettää joululomaa