43. Ihana kevätpäivä

Kylläpä tänään oli ihan keli. Aurinko paistoi jo aamusta ja päivällä oli jo tosi lämmin. Pikku askarteluna korjattiin yhden karsinan seinä, kun sen asukki oli halunnut mennä siitä seinästä ja seinään ruuvatusta filmivanerista läpi...Vaneri siis irti ja alkuperäisestä seinästä vaihdettiin kolme lautaa. Vaneria vähän käännettiin ja laitettiin vielä kumimattoa päälle. Jos se vielä tuhoaa tota karsinaa, niin ulkoruokinta odottaa!

Lasten kanssa tehtiin pulkkamäki etupihan lumivalliin ja hetken ehdin heidän kanssa siinä laskeakin. Kiva, kun on apukäsiä tallissa. On niin luksusta viettää aikaa myös lasten kanssa ilman, että koko ajan pitäisi tehdä jotain muuta.

Tänään tuli taas urakoitua poneja useampi. Ensin menin Minnillä pikaisen läpiratsastuksen. Se oli eilen ollut hieman levoton edestä, joten menin hetken, että olisi parempi illan kouluvalkussa. Poni oli oikein repas ja mukava. Aluksi se oli edestä tosi levoton, mutta tasaantui hyvin. Laukat nousi ja pyöri myös hyvin. Kaikkiaan oikein kiva poni. Peppi loppuverkkasi ponin ja hoiti sen pois samalla, kun vein isännän kanssa uusia heinäpaaleja tarhoihin.

Minnin jälkeen oli Rosen vuoro. Se alkaa selvästi rentoutua myös korkeammassa muodossa. Toki sekin varmasti vaikuttaa, että olen nyt mennyt sillä kolmesti viimeisen kahden viikon aikana. Edellisestä kerrasta oli kuitenkin aika kauan. Tänään poni oli oikein rento ja kuunteli hyvin. Tehtiin taas vähän avoja ravissa. nyt oli jo siinäkin parempi. Treenattiin myös käyntinostoja ja ne meni hienosti. Laukka alkaa lyhentyä varsin paljon  ja pyörii silti. Se on nyt sellaisessa vaiheessa, että kehittyy vauhdilla. Kunto on jo aika hyvä ja voimaakin löytyy. Kentällä kokoamisten jälkeen käytiin vähän pellolla laukkaamassa. Lunta oli sen verran paljon, että ihan hirveitä vauhteja ei päästy ottamaan, mutta vähän sentään päästiin fiilistelemään (jos ne hanget vaikka kohta sulais).

Ihan extempore menin myös Manulla. Ai että se oli työlästä! Kaikki keinot oli kyllä käytössä ennen kuin sain sen uskomaan, että se pystyy ja kykenee kulkemaan pyöreänä, rentona ja niska ylhäällä. Kun lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen muodosta ja tahdista, Maukka oli niin väsynyt, ettei kauaa ehditty fiilistellä. Loppuravit eteen-alas meni jo oikein reippaasti ja rennosti. Molemmat, sekä kuski että hevonen oli hiestä märkiä.

Illalla oli ohjelmassa vielä Krissen kouluvalkku Sissin kanssa. Tehtiin siirtymisiä ympyrällä, ympyräuralla ravia-siirtyminen käyntiin ja heti voltti käynnissä-takaisin raviin ympyräuralle tullessa. Sama homma myös laukassa, niin että voltit ravissa. Lisäksi vähän lyhennyksiä ja pidennyksiä ravissa. Sissi oli kohtuu hyvin kuulolla. Alkuun vähän jännittynyt, mutta siirtymisten ja taivutusten myötä rentoutui. Pätkittäin taas oikein hyvä. Tulis nyt vaan jo kisoja!

42. Vuosipäivä

Tänään tuli kaksi vuotta Rosen meille muutosta. Tähän mennessä poni on täyttänyt kaikki odotukset. Se on pärjännyt erinomaisesti näyttelyissä ja ratsuna toimii erittäin hienosti. Vielä toivotaan, että poni olisi myös erinomainen siitostammana. Se selviää sitten parin vuoden päästä, kun ikäluokkakisat on kahlattu läpi.

3-vuotias vauvaponi

toukokuu 2011

Poninäyttelyn paras FIN-nuori ja Vuoden Voittaja I (Hippokselta 40p.) 2011 kuva: Satu Pitkänen

Show Näyttelyssä 30.11.2011 kuva: Satu Pitkänen

huhtikuussa 2012

Ekat kisat 1.7.2012 (30 cm)

Laatuponikisassa 30.9.2012 kuva: Satu Pitkänen

Helmikuu 2013

41. Huoleton on hevoseton...

...Ja jos niitä hevosia on pihassa 17, niin huolia on enemmän kuin tarpeeksi.

Ihan ensin kuitenkin muita asioita. Hyvä, etten tuolilta pudonnut, kun avasin bloggerin. Sivun katselut tänään 190 kpl! Edellinen "ennätys" taisi olla 67. Lukijoitakin on jo kokonaiset kahdeksan. Olen huomannut, että blogin aloituksen jälkeen olen pitänyt itseäni paremmin niskasta kiinni ja liikuttanut poneja paljon aktiivisemmin kuin syksyllä. Tosin valon lisääntyminen ja auringon pilkahduksetkin tekevät oman osansa tähän aktivoitumiseen. Syksy on jotenkin niin masentavaa aikaa. Joulukuu on pahin. Viime vuonna päätin, että joulukuu on mun "loma"kuukausi, johon en ota ulkopuolisia ratsastettavia ja taas tänä vuonna muistin miksi olin niin päättänyt. No onneksi talliin ei olisi mahtunutkaan Glown lisäksi muita. Omat saivat sitten enemmän ja vähemmän lomailla joulukuun.

Mutta sitten tähän päivään. Tänään meillä aloitti Paimiosta Liviasta eläintenhoitajaopiskejija työharjoittelun. Päivä sujui varsin rattoisasti ja tallikin oli paljon nopeammin valmis, kun kimpassa teki. Pihaton ulkoaluettakin saatiin siivottua semmoset neljä kärryllistä ja tällä auringon paisteella sulaa "kamaa" tulee vauhdilla lisää. Vielä kun rutiinia tulee ja harjoittelija oppii tuntemaan hevoset ja tavat, niin jos vaikka ehtisi askarrella noiden poniinien kanssa enemmän.

Ja sitten tämä huoli-kohta. Minni-poni ja hyppääminen. Oltiin siis tänään Annan estevalkussa Ratulla. Anna on nähnyt ponin monta kertaa ja tuntee tapauksen taustat, joten luottavaisin mielin lähdettiin taas kokeilemaan. GastroGard-kuuri loppui eilen ja poni on ollut oikein reipas ja kiltti. Sileä verkka ja maapuomit meni oikein sujuvasti. Kaveleteilla pari kertaa siirtyi raviin, mutta ei kuitenkaan ollut edes kieltämässä.

Puomiverkan jälkeen "esteet" kasattiin (ja siis ne oli niin pieniä, että siksi lainausmerkit). Tultiin vihreä pysty, jonka jälkeen voltti vasemmalle kiertäen este, josta punaiselle pystylle keskellä. Taas voltti (oikealle) ja punaiselle pystylle toisessa reunassa. Sieltä päädyn kautta keltaiselle pystylle, voltti oikealle. Ruskea okseri, voltti vasemmalle ja sininen okseri. Tämä tehtävä meni suht hyvin ja sujuvasti, kun korkeudet hipoivat 40 cm:ssä. Sitten esteitä nostettiin n. 10 cm ja piti tulla samat S-kiemurat ilman voltteja. Vaan ponipa päätti, että eipä tullakaan. Se ei hypännyt edes ekan esteen yli. Vedettiin kierros täysiä ympäri maneesia ja uusi yritys, mutta ei. Se etenee kyllä ihan kunnolla, mutta ei hyppää. Ei muuta kuin yläpuomit pois ja ekasta vielä toinen pää maahan. Ja edelleen poni kieltää. Sitten Anna jo talutti sen ekan esteen yli, siitä lähti hyvin eteen ja tehtiin molemmat punaiset pystyt perään. Niihin ei enää kieltänyt, joten hirmuisesti kehuja ja huilitauko. Muiden jälkeen tultiin koko S-kiemura tehtävä. Nyt kaikki "esteet" oli sentään kannattimilla, mutta pienemmiksi niitä ei oikeen olisi enää esteinä saanut. Taas aloitettiin kiihdytyskierroksella ja sitten tehtävään. Nyt poni meni kaikki kyselemättä ja vedettiin vielä toinen rundi perään. Hyvin poni meni, vaikka tasapainosta ja tahdista ei tietoakaan, ohjatkin välillä roikkui miten sattuu ja välillä kuskikin heilui sinne tänne. Vauhti säilyi ja muutamaan hyppyyn imi itsekin korvat hörössä. Itsellä meinas kyllä kunto loppua. Sen verran rankkaa on toi ponin lennättäminen. Näin paljon en oo joutunut tekemmään hypätessä hommia sitten Snuttenin myynnin. Tähän lopetettiin kun kaikille jäi hyvä mieli.

Annan kanssa pohdiskeltiin sitten miten tästä eteenpäin. Poni liikkuu meidän mielestä ihan puhtaasti ja sileällä oikein reippaastikin ja mielellään eli ontuminen on nyt suljettu pois laskuista ja mahahaava hoidettu. Täytyy nyt vaan koittaa ottaa hyppytreenit kotikentällekin mukaan ohjelmaan ja tehdä siitä ponille rutiinia. Vaikka joka päivä "hypättäisiin" pari kertaa maahankaivettu pikkueste. Kunhan poni etenee ja oppii luotamaan tilanteeseen. Pientä, helppoa ja usein. Jos se on vaan niin pelästynyt joulukuun huonoa hyppykertaa, että odottaa koko ajan sen olevan liian vaikeaa eikä edes halua yrittää. Tiedä sitten näistä. Välillä tekisi mieli pistää koko poni koukkuun tai ainakin myydä, mutta toisaalta en missään nimessä haluaisi luovuttaa. Miksi ne ei vaan voi sanoa mistä homma on kiinni. Tai kai ne sanookin, mut mä en vaan ymmärrä. Tämä tilanne vaivaa todella ja mä tuun ehkä hulluksi kohta sen ponin kanssa. Olisi edes sellainen, että voisin hyvillä mielin jättää siitokseen. Mutta nyt mennään näillä harjoituksilla muutama viikko ja katsotaan tapahtuuko mitään.

meidän kamera ei oikein pärjää näissä maneesioloissa, mutta hyvällä mielikuvituksella näistä voi nähdä, että jostain päästiin ylikin ;)

Valmennuksen jälkeen menin vielä hetkeksi Glown kanssa kentälle Outin ja Rosen seuraksi. Koko treeni meni vähän juoruiluksi enkä ainakaan itse keskittynyt riittävästi. Ravissa Glow toimi aika kivasti. Poni oli paljon viime kertoja tasaisempi ja rennompi. ehkä se tahti ja rytmi alkaa löytyä. Laukka meni ihan penkin alle. Poni kyttäsi taas vähän joka reunaa ja jäi jarruttamaan sinne sun tänne. No laukat nyt kuitenkin nousi ja jatkui hetken, joten en lähtenyt taistelemaan sen kanssa, vaan tehtiin loppuravit ja kävelyt. Ehti sille vähän kuitenkin hiki tulla, oma selkä oli aivan märkä...

40. Treenipäivä

Tänään oli hikitreeniä x3, siis ratsain. Lisäksi karsinoita siivotessa ja turvekasaa esiin kaivaessa sai mukavasti hien pintaan. Mutta siis poneihin.

Ensin ratsastin läpi yhden yksärin aamusta. Pieni kulttuurishokki oli siirtyä istumaan puoli metriä normaalia ylemmäs. Kaulaakin oli melkeen metri enemmän edessä kuin normaalisti. Kaikesta huolimatta jäi sellainen olo, että ehkä ihan vähän jotain osaakin tehdä. Pystyin jopa istumaan harjotusravissa, mikä ei ole ihan itsestään selvää, kun alla ei olekaan poni. Joka tapauksessa Sohvi oli kiva ja homma toimi.

Päivällä menin Sissillä. Suunnitelmissa oli taas kokeilla vähän kankia ja treenata vastalaukkoja. Peppi oli luvannut tulla kuvaamaankin. Homma meinasi kaatua heti alkukäyntien jälkeen, kun lapset väsyivät ulkoiluun täysin. Isommilla oli täysi sota päällä, Fanni kulki Sissin perässä ja huusi kurkku suorana. Samaan saumaan isommat oli lähdössä elokuviin tätinsä kanssa. Oma pää oli jo ihan räjähdyspisteessä, mikä ei auta Sissin kanssa yhtään. Ponikin oli kuin lentoon lähdössä. No ei muuta kuin alas selästä, poni käytävälle ja viemään Fanni nukkumaan. Uuden aloituksen jälkeen ratsastus sujui huomattavasti paremmin. Sissin kanssa työskentelystä ei tule yhtään mitään, jos ei pysty keskittymään tai on vähänkin kireä itse. Tehtiin avoja ja voltteja sekä väistöjä ravissa. Haettiin vain tasaisuutta ja rehellistä taivutusta. Kun poni malttoi rentoutua, se toimi oikein kivasti. Laukassa päästiin treenaamaan myös vastalaukkoja. Oikeassa laukassa oli kyllä koko ajan sen olinen, että vaihtaa hetkenä minä hyvänsä (ja vaihtoikin pari kertaa). Muuten paketti pysyi hyvin kasassa ja poni odotti eikä lähtenyt kiitämään mihinkään. Kuvauksetkin pelasti Laura, joka räpsi hetken meitä. Ei mennyt aurinkoinen keli ihan hukkaan :)

Käytin Fannin päikkärien jatkumisen vielä hyväksi ja ratsastin myös Rosen. Sillä meni pikkasen meloni nenukkiin, kun piti taas kulkea ryhdissä ja vähän kootumpana kuin mihin Arvon Neiti on tottunut. Meno oli siis aika jännittynyttä. Pätkittäin muoto ja tahti oli kuitenkin oikein hyviä. Aika nopeasti se väsyy tässä muodossa, mutta eipä se kehitykään, jos ei yhtään mennä mukavuusalueelta pois. Tehtiin Rosen kanssa myös vähän avoja ravissa. Vasemmassa kierroksessa sekääntää vain korvat sisälle ja turpa jää ulos. Etuosaakaan se ei toisi uran sisäpuolelle, vaan kääntäisi pelkästään kaulaa. Useamman toiston jälkeen sekin alkoi sujua ja ravikin pysyi paremmin pohkeen edessä. Laukassa poni oli superhieno! Nostot tuli kuin napista ihan käynnistä ja laukka pysyi lyhyenä ja poni ryhdissä. Aika paljon sitä joutuu vielä auttamaan jalalla, mutta pikkuhiljaa saadaan painoa enemmän takajaloille. Loppuraveissa oli oikein hyvä ja venytti kunnolla eteen-alas. Ens kerralla koitankin saada jonkun kuvaamaan, kun menen Rosen kanssa.

Vastalaukkaa

 

 

Normilaukkaa

Loppuverkkaa

39. Hienoja poneja :)

Eilen oli niin tunnollinen, että blogin kirjoituksen sijaan tein ihan oikeita hommia koneella ja askartelin Connemarayhdistyksen toimintakertomuksen viime vuoden osalta.

Eilen olin reipas myös ponien liikutuksen suhteen. Aloitin Netan läpiratsastuksella. Se jäisi niin kovin mielellään vähän käsijarru päällä pohkeen taakse. Vähän jumpattiin sivusuunnassa sulkujen ja volttien avulla. Molemmille tuli kuuma, mutta hienoja pätkiä saatiin ponista ulos.

Netan jälkeen oli Glown vuoro. Tehtiin käynnissä voltteja molempiin suuntiin. Poni oli yllättävän rento ja tasainen, taipuikin hyvin molempiin suuntiin. Kyttääminen on vähentynyt aika paljon ja kulmiinkin voi jo mennä. Ravissa ongelmia tuottaa edelleen tahdin hukkuminen. Poni jännittyy ja tarjoaa laukkaa tai sitten ravi menee passimaiseksi. Nyt ravia pääsee kuitenkin työstämään sen verran, että tahti löytyy pätkittäin ja muotokin on hyvä. Laukka on parantunut huimasti ja nostot on sujuvia. Kuntoa kaivataan vielä paljon lisää. Muutaman ympyrän jälkeen poni on jo ihan väsyksissä, kun osa ensrgiasta menee ravissa jännittämiseen. Loppuravit meneekin paljon paremmin, kun jalkoja alkaa painaa eikä poni jännity enää. Loppukävelyt käytiin taas maastossa ja nyt tehtiin koko reissu ilman mitään "apuvoimia" ei tarvittu talutusta, ei vetohevosta eikä muitakaan apukeinoja. Poni meni kun pyydettiin sieltä mistä pyydettiin. Käytössä olevaa satulaa täytyy kyllä vaihtaa. Joku on hieman pullistunut...Käytössä on ollut Barsbyn Pony Dressage 4 leveydellä, mutta se jää nyt edestä niin ylös, että siellä istuu ihan takakenossa. Kokeillaan siis Pintoa, joka sopii kaikille tynnyreille. Ainakin ilman ratsastajaa näyttää mallaavan hyvin.

Glow laukkaa

 Samaan putkeen menin vielä Minnin kanssa. Sen kanssa jumpattiin myös volteilla. Hyvin on poni tasaantunut suustaan ja etenee omalla moottorilla. Laukoissa jopa vähän kuumuu. Taivuteltiin ja tehtiin siirtymisiä. Laukkakaan ei ole enää nelitahtista, vaan voimaa on selvästi tullut lisää ja laukka pyörii paremmin. Kyllä me kohta aletaan katsoa sopivia koulukisoja sillekin. Hoitaessa poni on rauhoittunut valtavasti. Kyllä se mahahaavalääkitys on selvästi auttanut. Nyt vaan toivotaan, ettei uusi sitä. Tulee kalliiksi lääkitä vähän väliä...Olosuhteista ei voi olla tässä tapauksessa kiinni. Poni asuu pihatossa hyvin sopuisassa laumassa vapaalla heinällä. Väkirehuja sai vain puoli litraa päivässä (nyt ei ole saanut sitäkään) eikä ole ollut mitään reissuja yms. stressaavaa. Nyt vaan pidetään siis sormet ja varpaat ristissä ja toivotaan, että poni pysyy kunnossa. Mitään ontumista en ole huomannut edelleenkään ja juttelin siitä valmentajienkin kanssa eikä kumpikaan heistäkään ole huomannut mitään, mutta tarkkaillaan nyt jatkossa sitä vielä.

Illalla oli vielä Annan estetreenit Niittyalhossa. Menin sekä Sissillä että Tarmolla. Hyvin reissu onnistui ilman apukäsiäkin, paikanpäältä löytyi onneksi takapuomin avaajaa/sulkijaa. Normaalisti lastaan ponin omin avuin. Ensin opetan ne menemään naruriimulla yksin koppiin. Naru etupuomin ympäri ja itse seison takapuomin vieressä valmiina laittamaan sen kiinni. Nopeasti ponit on oppineet menemään kyytiin ja jatkossa menevät ilmankin naruriimua. Naru vaan kaulalle ja ponit kävelee koppiin. Tätä ei voinut kuitenkaan käyttää, kun reissussa on tamma ja ori. Niitä kun ei ole hyvä päästää nokakkain...Tarmolla alkaa selvästi olla jo kevättä rinnassa, kun enää ei oltu ihan yhtä hiljaa kuin aiemmilla reissuilla, mutta eipä tossa ainakaan vielä ollut mitään ongelmaakaan.

Tarmo oli siis ekalla tunnilla. Mentiin puomisarjoja kiemurauralla volttien kanssa. Ensin ihan ravissa maapuomeina ja sitten laukassa kavaleteilla/ristikoilla. Hiukan poni kiemurteli aluksi, mutta meni kaikki. Kovin se on innoissaan ja mielellään ottaisi laukalle ennen puomia, mutta kuitenkin vähän jännittää ja kiemurtelee. Mielellään lähtee hyppyyn vähän kauempaakin ja hypyt on hyviä. Lopuksi tultiin pieni rata pitkillä suorilla ja kaarevilla linjoilla. Sen poika suoritti kuin mikäkin esteratsu konsanaan. Poni eteni reipasta laukkaa ilman pienintäkään epäröintiä ja imi joka esteelle itse. Kahdessa esteessä oli pressukin "pelottimena", mutta niistäkään ei välittänyt mitään. Fiilis oli aivan mahtava! Nyt vaan pää kylmänä, ettei tehdä liikaa.

Sissi teki hommia myös hyvin, mutta kuski ei ollut ihan yhtä hyvin mukana. Aina kun askel ei osu ihan nappiin, jätän ponin "yksin" ja hyökkään esteelle, ohjat jää löysälle ja ylävartalo menee liikaa eteen. Pitäisi odottaa hyppyä eikä itse hätiköidä. Sissi toimii paremmin vähän isommassa laukassa ja ponnistuspaikat osuu paremmin. Viimeinen rata oli sujuva, mutta ei niin hyvä kuin edellisellä kerralla. Nyt en ollut kuitenkaan lyömässä hanskoja tiskiin kesken valkun...Ensi kerralla taas paremmin.

Tämä päivä meni auton ratissa suurimmaksi osaksi. Pidimme Tikkurilassa Connemarayhdistyksen "tynkäkokousta" vuosikokousta valmistellen. Aamulla ennen sitä siivosin tallin ja illalla reissun jälkeen pidin tunnin kotona. Päivän positiivisin asia oli, kun Minni toimi loistavasti tunnilla. Edestä olisi saanut olla tasaisempi, mutta liikkui reippaasti eikä laukoissa ollut mitään ongelmia! Yhtään jumitusta ei tullut ja laukka oli paikoin jopa turhan reipasta. Varsin lupaavaa =D

Glown tyylinäyte

38. More excuses...

...tänään se tekosyy oli pakkanen. Lauhtuvaa luvataan, mutta aamusta mittari näytti -18. Ei siis suurta intoa ylimääräiseen ulkoiluun.

Tottakai pakolliset hommat tuli tehtyä. Lisäksi tänään talliin kävi tutustumassa ensi viikolla aloittava työharjoittelelija. Saadaan siis remmiin kuudeksi viikoksi Paimiosta Liviasta eläintenhoitajaopiskelija suorittamaan työharjoittelua. Toivotaan, että homma lähtee hyvin käyntiin ja meidän talli kelpaisi jatkossakin työharjoittelupaikaksi. Meillä pääsee ainakin varsin monipuolisesti tutustumaan hevosalaan, vaikka toiminta onkin pientä ja vaatimatonta.

Illalla kävin pitämässä tuntia Kiikalassa ja läpiratsastamassa Wiskon, mutta siinäpä ne päivän saavutukset sitten olikin. Jos huomenna taas vähän ryhdistäytyisi ;) Ja vaikka ulkoiluttaisi kameraakin.

Melkein unohdin, että nyt on Tarmo ilmoitettu oripäiville mukaan. Mennään nyt sillä ajatuksella, että se on yksi näyttely muiden joukossa. Ihan parhaassa iskussa se ei ole, mutta jos jään odottamaan, että se on täydellinen, niin saan odottaa varmaan hamaan tappiin asti. Voihan sen näyttää tarvittaessa uudestaan myöhemmin, jos siltä vaikuttaa. Mikäli poni ei ole riittävän hyvä jalostusta ajatellen, niin voipahan sitten hyvillä mielin ruunata sen ja myydä kilpaponiksi. Mun mielestä se on silti hieno!

Tarmo 3-vuotiaana Laatuponikisassa (kuvat: Satu Pitkänen/Rozpravka Photography)

37. Kouluvalkku-päivä

Tämä päivä meni suurimmaksi osaksi kootessa lasten uutta kerrossänkyä...

Illalla oli taas ohjelmassa Krissen kouluvalkku Sissin kanssa. Poni oli taas ihan kivasti kuulolla ja avuilla. Tehtiin ensin ympyrällä voltteja ja niiden välissä sulkua. Aloitettiin käynnissä ja jatkettiin ravissa. Oikea kierros meni oikein hyvin ja poni pysyi rentona, mutta vasemmalle ei olisi halunnut taipua. Jännittyi ja alkoi vain väistää takaosaa pohjetta vasten, jos takaosan sai sisälle, niin ei taipunut kaulastaan lainkaan. Ravikin hävisi välillä ja meni ihan passimaiseksi. Ihan pieniä pätkiä saatiin sujumaankin, mutta siinä ponilla meinasi kyllä vähän palaa käämi. Laukassa tehtiin vähän kokoamisia ja käynti-laukka-käynti siirtymisiä. Ne meni myös kivasti ja poni lyheni hyvin. Muutama nosto tuli oikein terävästi, mutta välillä poni ei vain reagoinut, vaikka kaikki olisi ollut kohdillaan. Käyntinostot alkaa kyllä olla paljon varmempia jo. Ehkä ne alkaa sujua keväämmällä radoillakin. Loppuraveissakin poni oli oikein rento ja mukava. Välillä näinkin :)

36. Reipasta nuorisoa

Tänään tuli askarreltua lähes kaikkien ponien kanssa. Aamusta aloiteltiin kengittäjän kanssa. Vuorossa oli Rose ja vuolut. Kaikki poni toli oikein siivosti. Varsinkin Kake käyttäytyi kuin pieni enkeli, niin kiltisti pikkumies piti jalkansa ylhäällä. Lennikin antoi vuolla ihan nätisti, vaikka vähän piti loikkia. Se ei onneksi yritä loikkiessaan vetää jalkaa pois, vaan lähinnä hakee tasapainoa. Melkein kiltii siis ;)

Minni pääsi tänään Meten testiin. Poni meni kivasti ja suukin alkaa toimia tasaisemmin. Laukassa vauhtia oli jo ylimääräistäkin ja muutama pukkikin tuli, kun raippa jäi vähän kutittamaan takaosaa. Parasta oli kuitenkin, että poni liikkui ennemmin eteenpäin kuin jäi jumittamaan. Lopuksi menin itse hetken vielä. Vähän ravia ja laukat molempiin suuntiin. Hienosti poni toimi. Ehkä se alkaa oikeasti mennä parempaan suuntaan. Ensi viikolla mennään kokeilemaan taas hyppäämistä.

Glowlla oli maastopäivä vuorossa. Ei saatu ketään kaveriksi, joten päätin lähteä kokeilemaan kuinka toimii yksin. Pihasta lähdössä oli vähän ongelmia, mutta hetken keskustelun jälkeen päästiin liikkeelle. Nyt ei edes koitettu mennä naapurin pihan läpi, vaan mentiin suoraan metsään. Poluilla Glow kulki varsin rennosti, mutta tiellä jännittyi. Vähän ravattiin teillä, mutta joku ryökäle oli mennyt auraamaan meidän laukkapätkät eikä uskallettu laukata, kun poni vähän lipsui ilman kenkiä. Vähän päästii metsäpoluilla ottamaan laukkaakin lopulta. Reissun jännittävin kohta oli maastossa vastaan tullut ratsukko. Sitä ihmeteltiin pitkään. Kotiin tullessa naapurin piha myös pelotti, mutta saatiin sopivasti vetoapua yhdeltä mun tunnille tulossa olevalta ratsukolta. Koko lenkki siis selvittiin ilman jalkautumisia.

Välissä pidin tunnin kotona ja sen jälkeen ratsastin vielä Sissin ja Tarmon. Sissi oli varsin rento ja meninkin vain puolisen tuntia, askellajit läpi. Poni venytti hyvin eteen-alas, oli rento ja taipuisa sekä hyvin avuilla. Toivottavasti se olisi edes osittain samanlainen huomenna Krissen valkussa. Tarmolla menin myös lähinnä askellajit läpi. Vähän koitin hakea sitäkin korkeampaan muotoon, mutta vielä ei oikein jaksa kantaa itseään kovin pitkään. Oikealle ei taaskaan olisi halunnut asettua rehellisesti, kääntää kyllä korvat ja kaulan, mutta turpa jää ulos. Sitä kotin myös työstää vähän enemmän käynnissä ja ravissa. Kokonaisuutena poni oli oikein mukava. Nyt vaan lisää treeniä, jotta saa voimaa. Oripäiville on vielä kaksi kuukautta aikaa treenata. Ilmoittautua tarttis tämän viikon aikana...

35. Talviloma

Pistän tämän päivän saamattomuuden sen piikkiin...Aamusta olin kyllä reippaana ulkona ennen kymmentä. Tai siis aamutalliin menin jo puoli kahdeksan, ruokin ponit ja nakkasin ne pihalle, mutta siis varsinaisesti pääsin ulos vähän ennen kymmentä. Lapset menivät jo aiemmin, koska Peppi ja Nuutti olivat sopineet ratsastavansa Lillillä ja Fannihan halusi tietysti mukaan. Yhden karsinan sain siivouttua ja sitten jouduinkin auttelemaan lapsia Lillin kanssa, kun Fannikin halusi ehdottomasti ratsastaa. Onneksi sekin pysyy tätä menoa aika pian kyydissä ilman kiinni pitämistä. Kuinka paljon intoa voikaan olla jo 1,5-vuotiaana. Pikku-Neiti olisi vaan halunnut ravata, mutta taluttajalla loppui kunto. Pois selästä hän ei tulisi millään. Siinä on aina pieni neuvottelun paikka...Ratsatuksen jälkeen muksut lähtivätkin Fammulaan hiihtoloman viettoon.

Koko päivä menikin sitten sohvalla maatessa karsinoiden siivouksen jälkeen. Jotenkin taas kaikki ratasatusinspiraatio on ihan hukassa. Alkaisi vaan jo kisakausi kunnolla. Onneksi sentään valkut on säännöllisesti. Ja kevätkin lähestyy.

Illalla ryhdistäydyin sen verran, että ratsastin Glown kentällä. Harjoiteltiin matalammassa ja rennommassa muodossa liikkumista. Käynnissä muoto löytyi helposti ja poni kuunteli oikein hyvin. Rentoutuessaan Glow on todella herkkä istunnalle ja pidätteet menevät todella pienellä keskivartalon jännittämisellä läpi. Käynnissä ja rentona poni myös taipuu oikein hyvin kumpaankin suuntaan eikä nojaa jalkaa vasten. Ravissa jännittyy edelleen ja koittaa tarjota laukkaa. Nyt kuitenkin rauhottui nopeammin kuin aiemmin ja kevyessä ravissakin löytyi matala eteen-alas-muoto. Ravissa vähän punkee vasenta jalkaa vasten, mutta vähemmän kun rentoutuu. Kevennellessäkin saa olla tarkkana, ettei jää yhtään reidellä puristamaan. Muuten poni jarruttaa heti. Harjoitusraviakin työstettiin pätkä käynti-ravi-siirtymisten kanssa. Siinä jännittyi paljon ja ravista häviää tahti. Ravi menee ihan passimaiseksi. Siirtymiset vähän auttoivat ponia rentoutumaan, niissäkin toimi kyllä pääasiassa pelkällä istunnalla. Laukkaa otettiin ihan ympyröillä. Hienosti laukka nousee. Vähän kaatuu sisäjalkaa vasten oikeassa kierroksessa. Vasemmassa kierroksessa punkee varsin voimakkaasti sisälle. Parit pukitkin tuli taas, kun vähän joutui sisäpohkeella käskemään napakammin. Vasen laukka nousee jo käynnistäkin. Glow oli aika väsynyt, vaikka ei menty mitenkään rankasti. Kunto ei kuitenkaan vielä riitä. Pikkuhiljaa edetään siis. Hienosti poni on alkanut rauhoittua kaikessa toiminnassa. Se lähtee miellellään laumasta, seisoo ihan rauhassa käytävällä ja kentälläkin vyötä kiristäessä ja selkään noustessa. Olen vähentänyt lahjontaa leivänpaloilla, kun poni toimii niin hienosti. Enää herkun saa ratsastuksen jälkeen tallissa. Lahjonnasta ja herkuilla palkitsemisesta on paljon hyötyä, mutta en halua jatkaa sitä niin pitkään, että poni kerjää koko ajan. Kiitos menee perille myös rapsutuksina ja kehuina. Herkku on hyvä motivaattori alkuvaiheessa. Kuolaimetkin Glow ottaa jo ongelmitta. Se on kyllä mukava poni!

On niin mukava työskennellä näiden nuorten kanssa pidempiä pätkiä ilman kiirettä. Vaikka tavoite on koko ajan kirkkaana mielessä, rauhassa edetyn alun jälkeen päästään varsin nopeasti oikeaan työntekoon kiinni. Kun perusasiat on hallussa, loppu onkin hienosäätöä ja kunnon sekä lihaksiston rakentamista.

34. Minni-poni

Tänään olitiin siis veljen pojan 2-v. synttäreillä, joten tältä päivältä ei raportoivaa. Paitsi valtavasti kiitoksia kaikille ihanille täällä kotona, jotka siivosivat tallin, liikuttivat ponit ja saalistivat karkulaiset. Ihanaa, että tallissa on väkeä, joihin voi luottaa joka tilanteessa ja homma toimii. Ilman teitä jäisi moni reissu tekemättä!

Eilen menin siis Minnillä ekaa kertaa klinikkareissun ja mahahaavalääkityksen aloituksen jälkeen. Harjatessa poni ei piiskannut hännällään tai kiukutellut muutenkaan mahaa harjatessa. Voikohan se lääke vaikuttaa näin pian??? Anyway, poni oli oikein kiltisti. Laitoin suuhun nyt suoran kumikuolaimen (apple mouth). Alussa taas vastusteli kättä aika lailla, mutta kipumuisti noilla on yleensä aika pitkä. Ratsastuksen edetessä poni kuitenkin rentoutui ja tasaantui selvästi. Tehtiin hiukan väistöjä ja siirtymisiä, jotta sain ponin avuille ja rennoksi. Minni liikkui tosi reippaasti, yhtään en joutunut käskemään eteenpäin eikä se edes aikonut jumittaa. Minkään sortin ontumista en kyllä myöskään tuntenut selkään. Laukat nousi paremmin kuin koskaan niin käynnistä kuin ravistakin. Ekaa kertaa tuli sellainen olo, et kohta voidaan lähteä koulradalle kokeilemaan. Täytyy nyt koittaa mennä sillä vähän useammin, niin Annikin saa enemmän ponista irti, kun tehtävät on ponille tutumpia. Samalla saadaan lisää tasaisuutta ja mun on myös helpompi neuvoa muita ratsastajia, kun tiedän miten poni toimii.

Sissillä on ollu tällä viikolla laittoman monta vapaata. Eilen kävin sentään maastoilemassa, tosin kevyesti vaan. Tänäänkin taas seisoi...No ensi viikolla taas enemmän.

Myös Reetulta tuli terveisiä, että on kotiutunut hyvin ja Leenakin on suhtautunut hyvin uuteen tulokkaaseen.

 

 

Minni työskentelee

33. Yksi on joukosta poissa

Tänään Reetu muutti uuteen kotiin. Reippaasti poika meni vieraaseen koppiin ja ihan yksin. Pari kertaa hirnahti, mutta sitten oli ihan rauhassa. Varoiksi oli kyllä kaulapannastakin kiinni, ettei pääse hyppäämään etupuomin päälle. Koko pitkä matka oli mennyt hyvin ja tutustuminen tallikaveri KZE Lenaan (Sissin 2010 syntynyt tammavarsa i Lockinge Frederick) myös. Tottakai aina on haikea olo, kun osa omasta laumasta lähtee, mutta on muistettava, ettei poneja voi lisätä vaan määrättömästi. Jostain on siis luovuttava, jos haluaa teettää lisää varsoja. Reetu pääsi oikein hyvään kotiin ja "kaupan päälle" sain yhteyden myös Sissin Suomessa olevaan varsaan. Kake sai muuttaa nyt Lennin kaveriksi ja Tarmo sai oman karsinan. Katsotaan kuinka homma toimii näin. Ainakin pojat jäivät tyytyväisinä syömään illalla.

Lisäksi ohjelmassa oli tänään Minnin ja Sissin ratsastusta, mutta raportoin niistä huomenna tarkemmin, koska silloin ollaan reissussa eikä ehdi tehdä ponien kanssa kuitenkaan mitään.

32. Ratsastusta

Päivä alkoi tunnin pidolla kotona. Ratsastajia oli vain kaksi, mutta työskentely sitten sitäkin tehokkaampaa. Sekä kuskit että ratsut olivat hiestä märkiä. Onnistuneita pätkiä oli joukossa paljon, vaikka niiden eteen jouduttiinkin työskentelemään ihan kunnolla.

Tunnin jälkeen siivoilin tallin ja ratsastin Glown. Peppi tuli ottamaan vähän kuviakin siitä. Todistusaineistoa, että on edistytty ;) Poni toimii joka kerta paremmin. eteenpäinpyrkimys alkaa olla kunnossa ja muotokin pysyy tasaisena, kun poni on rento. Ravissa rentoutta kaivataan eniten. Glow alkaa heti tarjota laukkaa, kun aloitetaan ravaaminen. Rentoutuu kyllä hetken ravailun jälkeen eikä koita hyppiä laukalle joka kulmasta. Vasen kierros on aika lailla vaikeampi, sisäpohje ei mene läpi vielä lainkaan, mutta nyt kun poni alkaa muuten edetä sujuvasti kaikissa askellajeissa niin päästään siihen ongelmaan seuraavaksi käsiksi. Laukka nousee jo tosi hyvin ja sitä pääsee työstämäänkin ympyrällä. Lopuksi lähdettiin kokeilemaan maastokävelyä. Omasat pihasta Glow suostui vielä poistumaan, mutta naapurin pihalle se ei uskaltanut enää mennä. Siinä jumittaessa tuli autokin vastaan, joten jouduin tulemaan selästä alas ja taluttamaan pihan läpi. Sen jälkeen kiipesin takaisin selkään eikä mitään ongelmia ollut. Käveltiin pieni lenkki metsässä ja palattiin kotiin. Tallissakin Glow alkaa olla jo todella rauhallinen ja leppoisa käsitellä.

Ratsastin myös pitkästä aikaa Rosen kanssa. Työskenneltiin hieman lyhyemmässä ja korkeammassa muodossa, johon poni on tottunut. Rose oli aluksi aika jännittynyt ja hermostui kokoamisista, mutta kun malttoi odottaa ja kuunnella, niin sulut ja vastataivutuksetkin sujui hyvin. Hermostuessaan se alkaa nyppiä päätään kovasti, mutta tasaantui hyvin, kun huomasi, ettei ohja anna periksi. Ravissa vähän taivuteltiin ja jumpattiin kylkiä. Hyvin se lopulta taipui molempiin suuntiin ilman, että tahti muuttui juurikaan. Treenattiin myös käyntinostoja ja nekin sujui hyvin, kun poni oli sen verran pörheässä mielentilassa. Laukkakin pysyi hyvin paketissa ja niska ylhäällä. En mennyt sen kanssa kovin pitkää aikaa, kun Rose ei ole vielä tottunut työskentelemään kovin lyhyenä, joten väsyi nopeasti. Lopuksi ravailtiin kunnolla eteenpäin venyttäen samalla kaulaa eteen-alas. Hieno poni! Tarttis vissiin useamminkin mennä sillä, kun on niin kiva.

Vielä Tarmonkin kanssa urheiltiin tälle illalle. Käynnissä ja ravissa tehtiin ihan taivutteluja. Vasempaan ohjaan se puree aika kovin kiinni ja oikealta on taas ihan tyhjä. Ravissa ero on hieman pienempi, mutta selkeä silloinkin. Sitä täytyy nyt alkaa aktiivisesti työstämään. Tässä tulee nyt varmaan hieman tiiviimpi treenipätkä kohti oripäiviä (tosin vielä ei olla ilmottauduttu), jonka jälkeen saa kunnon loman. Tarmollakin alkaa olla eteenpäinpyrkimys kohdillaan. Nyt tarttis saada kuntoa kohotettua ja päästä käymään vähän vieraissa paikoissa, jotta rentoutuisi nopeammin muuallakin kuin kotona. Tehtiin tänään myös vähän laukannostoja. Käynnistäkin nousi hyvin eikä poni tarvitse mitään kiihdytysaskelia. Oikean laukan kanssa on nyt vaan ongelmia, kun nostaa vinouden takia koko ajan väärää. Siihen auttoi kyllä, kun vähän väistätti ulos ennen nostoa ja nosti suoraan laukan. Itse laukka pyörii hyvin, on sillä kyllä iso laukka. Loppuraveissa tehtiin vielä muutamat lisäykset.

Ennen hevosten sisäänottamista harjasin vielä Reetun ja tsekkasin sen läpi. Huomenna aamupäivällä sitä tullaan hakemaan uuteen kotiin. Vähän sillä oli päässyt kaviot lohkeamaan, kun ovat kasvaneet vauhdilla viime vuolusta. Tosin silloin ei juuri mitään tarvinnut ottaa, niin nyt olisi ollut senkin edestä. Kengittäjä olisi ollut tiistaina tulossa varsoja vuolemaan, mutta se jää nyt Reetulta sitten väliin. Onneksi passi ehti tulla ja rokotuksetkin saatiin sinne merkittyä.

Vielä muutamat ratsastuskuvat Glowsta tältä päivältä Pepin kuvaamana.

31. Hyvää ystävänpäivää!

Voihan suojakeli! Koko päivän on saanut olla tökkimässä lumia alas katolta ja sitten lapioida pudonneet syrjään ennen kuin jämähtää ja tallaantuu ovien eteen... Siihen vielä päälle isäntä oli päättänyt, että tänään on siivouspäivä. Ei siis ehtinyt tänäänkään juuri ratsastaa, vaikka niin olin suunnitellut liikuttavan useamman ponin.

Illalla pidin taas tuntia kotona. Suurin osa pitämistäni tunneista on valmennustyyppisiä, joissa mennään omilla hevosilla pienissä ryhmissä. Silloin tällöin mukana on muitakin ja se aihaeuttaa ylimääräistä päänvaivaa. Meidän ponit kun ei ole ihan parasta mahdollista tuntiponiainesta. Minni on lähimpänä, ennemmin vähän hidas ja nahkea kuin säpäkkä. Toisaalta juuri samasta syystä en hirveästi haluaisi sitä käyttää, jotta eteenpäinpyrkimys ja herkkyys säilyisi, edes se vähä mitä sieltä löytyy. Se reagoi puristamiseen ja epäselviin apuihin jumittamalla. Varsinkin laukka on vaikeaa. Toivottavasti nyt vatsan hoito auttaisi siihenkin ja poni alkaisi edetä innokkaammin.

Rose taas on hyvin herkkä ja nopea reagoimaan. Se on myös hyvin kaukana tahmeasta. Osaavalla ratsastajalla se on erittäin mukava eikä jännity kuskin vaihdosta, mutta jäykkää kätää vastustaa nykimällä ohjaa. Helposti se myös lähtee juoksemaan alta, jos sille antaa siihen mahdollisuuden. Kun kuski haalitsee hyvin apunsa, se on erittäin helppo ja miellyttävä. Ei juokse alta, ei paina kädelle, mutta etenee omalla moottorilla hyvin kevyin avuin. Sissi taas on vielä astetta herkempi eikä sitä ole edes koitettu ottaa tunneille mukaan, kun jännittyy niin kovin, ettei ratsastamisesta tule mitään. Jännittyneisyys jää sillä helposti vielä päällekin pidemmäksi aikaa. Lilli on hyvä tuntikäytössä, mutta sen koko on aika rajoittava tekijä ;) Säkäkorkeutta on kuitenkin vain 95 cm. Lissu taas ontuu etujalkaansa, toisina päivinä enemmän ja toisina liikkuu puhtaasti. On kuitenkin epäreilua ponille vaatia sitä enää tekemään kunnolla töitä, tiineyskin on loppusuoralla ja ikää 23-vuotta. Tarmo on vielä koulutkseltaa niin kesken, että sitä en ota vielä tunnille mukaan kuin näille mun "luottoratsastajille". Muuten se varmaan olisikin paras meidän poneista tuntiponin hommaan, mutta ori on aina riski, varsinkin jos kuski on kokematon.

Onneksi välillä olen saanut lainata yksäreitä mukaan tunneille. Toisaalta olisi kiva, että tallistä löytyisi jokaiselle sopiva ratsu, mutta toisaalta meillä ei ole mitään ratsatuskoulua. Se on vaan kurjaa, jos jollekin ei löydykään sopivaa ratsua ja tunnista jää huono maku suuhun, kun hevonen joko juoksee ja jännittää tai sitten poni jää nurkkaan seisomaan. Omaan käteen sopii kuitenkin niin paljon paremmin erittäin herkät ja kuumat ponit, jotka harvoin toimivat opetuskäytössä. Viime syksynä tuli myytyä nekin kaksi tasaisemman luonteen omaavaa ponia. Olisi niin kiva, kun voisi pitää vähän kaikkea. Tässä tilanteessa on kuitenkin pakko miettiä mitä haluaa ensisijaisesti tehdä ja toimia sen mukaan. Kaikkea ei vaan voi saada.

Tänään en ehtinyt ratsastaa kuin Glown ja senkin vasta tunnin jälkeen. Menin ilman satulaa ja poni oli niin hieno ja taitava. Ravissa se on aluksi tosi jännittynyt ja tuntuu odottavan koko ajan laukkaa. Tarpeeksi pitkän ravailun jälkeen rentoutuu ja ravista tulee oikein tasaista ja mukavaa. Vähän se välillä kyttää sinne sun tänne kentällä, mutta sisäpohkeella alkaa olla jo jotain vaikutusta ja ponia pystyy työstämään kyttäämisestä huolimatta. Laukka sujui tänään myös extrahienosti. Siinäkin pääsin oikein työstämään laukkaa. Vähän alussa tuli pukkeja ja vaihtoja. Laukka on ponille selvästi vähän vaikeaa. Glown ravi on todella vahva ja juoksuttaessakin mielummin vain ravaisi. Laukassa siis kestää aikansa, että löytää tasapainon. Siihen asti esitetään pieniä kevätjuhlaliikkeitä. Onneksi niissä pysyy kuitenkin hyvin kyydissä ilman satulaakin. Vasemmassa kierroksessa tuli ekaa kertaa ihan oikea laukanNOSTO ja ihan pohkeesta. Hieno Glow! Huomenna koitan vihdoin saada siitä ihan oikeita ratsastuskuvia.

30. Klinikkaa ja koulua

Eiliseltä ainoa mainitsemisen arvoinen saavutus oli kentän auraus, johon meni aikaa 2,5 h. Muuta en sitten ehtinytkään tehdä, kun illalla oli vielä kaksi tuntia sovittuna. Myös Pepin pysäkiltä haku sujui normaalia paljon hitaammin, kun toinen auto on korjauksessa. Joudin siis hakemaan neidin traktorilla ;)

Tänään Minnillä oli siis vihdoin klinikka-aika Piikkiössä Hippomedissä jumittelun selvittämiseksi. Mukaan lähti myös Manu, jolla on kaikki vaivat, joita hevosella voi olla. Minnin kanssa aloitettiin juoksuttamalla maneesissa, sekä ympyrällä että suoraan. Oikeassa takajalassa eläinlääkäri huomasi pientä ontumaa ja takaosan lihaksistossakin oli epäsymmetriaa. Vähän tämä jäi kyllä vaivaamaan, koskaen ole itse huomannut mitään. Sen vielä uskon, että voin hyvin olla sen verran puusilmä, että en huomaa, mutta poni on ollut mukana valmennuksissa, joissa ihan oikeat ammattilaiset ovat seuranneet sitä liikkeessä eikä hierojakaan ole sanonut mitään, vaikka ponia on useampi kerta käyty läpi. Voihan se olla, että olisi juuri reissun alla vaikka liukastunut tms. mutta sekään ei selittäisi lihaksiston epäsymmetriaa...Onhan se ollut kankeampi oikealle ja vasen laukka ei pyöri yhtä hyvin kuin oikea, mutta ontuu...Sitä nyt ei kuitenkaan tutkittu sen enempää, mutta vaivaamaan jäi kyllä.

Minniltä tähystettin sitten mahalaukku. Siellä oli pientä ärtymää ja punoitusta sekä yksi haavauma. Ei siis mikään paha. Jonkin verran oli myös kellertäviä arpeutumia, mutta kokonaisuudessaan maha näytti paljon paremmalta kuin Manun maha joulukuussa. Myös suolisto kuvattiin hiekan varalta, mutta sitä ei ollut. Poni ei siis taidakaan olla niin ahne kuin luulin. Vatsaoperaatioiden jälkeen Minniltä poistettiin vielä sudenhampaat. Jos edes suu alkaisi toimia paremmin. Nyt muutama päivä käytetään vielä hackamoreja ja sitten päästään hommiin. Mahahaavaa varten poni sai myös GastroGard-kuurin (12 pv ½ tuubia kerralla). Katsotaan sitten kuurin loppupuolella, miltä poni vaikuttaa. Onko parempi vai lähdetäänkö tonkimaan löytyykö sieltä jalasta vielä jotain. Se on niin vaikea sanoa, johtuuko haluttomuus mahasta, koska toiset hevoset reagoivat niin paljon herkemmin näihin ongelmiin ja pienikin ärtymys limakalvoilla saa ponin suuttumaan. Nyt siis lääkettä nassuun ja seuraillaan. Olosuhteet meillä on jo sellaiset, että niitä ei voi enää parantaa juurikaan. Kaura nyt jätetään vielä kokonaan pois, saihan se sitä puoli litraa päivässä...

Illalla oli vielä Krissen valkku Sissillä. Taas alkutunti oli yhtä sätkyilyä. Ihan kuin istuisi jonkun pienen tulivuoren päällä, joka välillä tuprauttaa tuhkaa ilmoille vähän kovemmalla paineella. Vasen kierros oli varsinkin ihan järkyttävä, vissiin oli poni niellyt rautakangen. Onneksi tunnin teemana oli eteen-alas ratsastus. Oikeassa kierroksessa vihdon sain poniin vähän jotain otetta ja sitten vasenkin alkoi toimia. Kaiken kaikkiaan poni oli lopulta oikeinkin kiva ja rento, mutta ei se ihan vaan istuskelemalla tullut siihen pisteeseen...Vasen hauis on vieläkin ihan hapoilla, vaikka yhtään ei sais vetää...Laukassakin venytti hyvin alas. Kaikkein ärsyttävintä on, kun tiedät että poni pystyy ja osaa tasan tarkkaan tehdä jonkun pyydetyn jutun, mutta jännityksissään ei kuule eikä näe, vaan juoksee alta pois taipumatta yhtään mihinkään. Mutta ihan positiivista, että parin viime valkun (siis viime Anna ja nyt) en ole meinannut lähteä pois kesken tunnin, kun mikään ei toimi :) Ehkä tästä tulee sittenkin jotain. Nyt pitäis saada taas kisat näköpiiriin, niin motivaatio nousisi myös eikä aina vaipuisi epätoivoon, kun poni ei toimikaan just niinkuin olin ajatellut.

29. Ehkä tästä tulee sittenkin jotain...

Jee tälle blogille on jo kaksi lukijaa! Tosin käyntejä on se 40-50 päivässä ja tässä vajaassa kahdessa kuukaudessa jo yli 1700. En mä ehkä ihan puuta heinää ole kirjoittanut ;)

Tänään on ollut taas sen luokan hulina-päivä, että toivottavasti meno vähän rauhottuisi. Aamutallin jälkeen piti heittää meidän neiti 6-v. pysäkille, josta taksi hakee eskariin. Pikaisesti aamupalalle itsekin ja sitten asioiden hoitoa kaupungilla. Ensin sain ajeluttaa traikkua pitkin keskustaa, kun isäntä oli tietysti vienyt pankiikorttini mukaan töihin, kun kävi sillä eilen tankkaamassa. Maasturi-traileri-yhdistelmälle on niin helppo löytää parkkipaikkaakin keskustasta, jossa jokainen tyhjä tila on täynnä lunta...Kortin saatuani suuntasin Agriin. Sieltä mukaan tarttui valkosipulia Lissulle, kun on vähän yskinyt (ja nyt muistin, että en edes antanut sitä sille...), vihdoin ne tilaamani muovijalustimet, kuivashampoo (Sissi on toooosi p*skanen, eikä sitä kehtaa viedä mihinkään valkkuun/kisoihin ton näköisenä) ja työhanskat. Agrista suuntana Terra, koska eräs nimeltämainitsematon yksäri yrittää väkisin tehdä uutta uloskäyntiä karsinansa taka- ja sivuseinään...Sieltä siis mukaan pari levyä filmivaneria ja ruuvejä niiden kiinnitystä varten.

Kotona odotti karsinoiden siivous. Se tosin jäi vähän kesken, kun tuli päiväheinäaika ja Outi tarttuikin talikon varteen (ISO kiitos siitä!). Raahasin ponskeille vedet tarhoihin (niitä on seisemän kappaletta, 2 ämpäriä/tarha) ja sitten pitikin taas hakea Peppi pysäkiltä. Samalla reissulla haettiin päivän ravitseva ateria, pizzaa paikallisesta. Syönnin ohessa soviteltiin mun tulevaa kisatakkia Outin kanssa. Siitä tulee niin hieno.

Seuraava ohjelmanumero olikin maastolenkki. Glow, Minni, Lilli ja Aatu reissussa. Kaikki ponit meni erittäin hienosti ja reippaasti. Lumilaukkailu on vaan ihan parasta talvessa, vielä parempaa hyvässä seurassa. Lillikin paineli aivan innoissaan, Pepin mielestä välillä liiankin, vaikkei mitään ongelmia ollutkaan. Neidillä on vissiin taas joku hysteriakausi menossa ratsastuksessa, kun poni ei saisi tehdä yhtään mitään. Onneksi loppua kohti Peppikin rentoui ja antoi Lillinkin vähän mennä. Glow oli ihan superhieno. Se kulki oikein rennosti ja kiltisti kaikissa askellajeissa. Itsekin keskityin enemmän Peppiin ja Lilliin kuin Glowhun.

Illalla vielä lähdettiin Sissin ja Rossen kanssa Lietoon Ratulle Annan estevalkkuun. Kerrankin oltiin ajoissa paikalla ja ehdin vähän työstää Sissiä verrytellessä. Se ei kyllä ollut ihan parhaimmillaan, vaan jännittynyt ja sätky. Kun vielä itsenäisen verkan jälkeen taivuteltiin volteilla ja tehtiin väistöjä+siirtymisiä Annan ohjauksessa, niin alkoi poni viimein toimia. Hypyissä olikin jo tosi hyvä. Oli suhteutettuja, sarjaa, suoraa ja kaarevaa. Hienost poni suoriutuu, kun ei lähde tuuppaamaan. Nyt se eteni hyvin, mutta tuli myös takaisin. Itsekin oikein yllätyin kuinka hyvin poni vastasi pidätteisiin ja sitten iskikin paniikki käyttää jalkaa, ettei jää pohkeen taakse. Ehkä tämäkin täti vielä oppii ratsastamaan, kun alla on poni, joka ei vaan otakaan ohjia omiin käsiin ja rynni päättömästi esteelle. Työtä se tuntuu vaativan, mutta pari viime kertaa on tuonut jotain oivalluksia tullessaan. Lopussa poni taas vaan liiteli kevyesti 90-100 cm esteitä eikä tuntunut yhtään "pahalta". Kapasiteetti sillä ei ainakaan ihan heti tunnu loppuvan. Säkäkorkeus on kuitenkin vain 139,5cm.

Myös Rose oli aivan supertaitava. Sille hyppääminen on niin helppoa. Ei ikinä uskoisi, että se kääntyi vasta 5-v. kun katsoo sen etenemistä esteillä. Annakin kehuu sitä aina kovasti, kun poni tekee kaiken juuri niin kuin pitääkin. Etenee, mutta ei rynni. On varovainen, mutta ei kyttää. Varasin nyt paikankin Piia Pantsun estetreeneihin, kun tulee kesäkuussa Saloon. Katsotaan sitten lähteekö Sissi vai Rose, vai jopa molemmat ;) Vähän (tai sii paljon) tekisi mieli lähteä Piian valkkuihin myös Aulangolle, mutta isäntä ei ole kovin mielissään kahden päivän talli- ja lastenhoitovuorosta kotona. Milläköhän mä sen lahjoisin...

Peppi 6-v. ja Lilli 16v. peltolaukkaa joulukuussa 2012

28. Maastoilua

Tänään oltiin isännän kanssa reippaita ja siivottiin talli heti aamusta ennen aamupäivän tuntia. Rose oli Outin kanssa taas mukana tunnilla ja siitä on kyllä tullut jo niin hieno. Poni muuttuu tässä vaiheessa lyhyessä ajassa valtavan paljon. Pientä terävyyttä kaivataan vielä ja voimaa taakse, muoto alkaa olla jo aika tasainen, mutta kyllästyessään/hermostuessaan alkaa nyppiä päätään.

Tunnin pidon jälkeen lähdettiin Sissin kanssa Annin ja Minnin vetoavuksi maastoon. Tehtiin kunnon laukkalenkki. Pitkää pätkää suht rauhallisessa temmossa. En kyllä tiedä kummat oli enemmän puhki, ponit vai ratsastajat. Vissiin treeniä tarvitsee itse kukin...Sissi oli taas alkulenkistä aika jännittynyt, mutta väsymisen myötä rentoutui niin, että päästiin ravamaan ihan löysällä ohjalla lopuksi. Ponille ei kuitenkaan tullut edes hiki, mulle tuli kyllä. Minnikin oli oikein reipas, mutta hankitreenipätkän se olisi halunnut jättää väliin...Pikkasen jouduin avustamaan suupielestä, mutta sen jälkeen tuli taas reipaasti. Sillekään ei tullut edes kuuma.

Myöhemmin kävin tekemässä ohjasajolenkin maastossa Glown kanssa. Se kun ei ole suostunut edes poistumaan kentältä ratsain ilman kaverihevosta, niin päätin kokeilla ohjasajaen. Silloin on kuitenkin helpompi saada se eteenpäin, jos alkaa kytätä tai jumittaa. Poni lähti kuitenkin varsin reippaasti pihasta, naapurissa vähän kyttäsi, mutta meni kun pyydettiin. Se meni niin rennosti ja luottavaisesti, niin tiellä kuin metsässäkin. Yhden kerran koitti kääntyä ympäri, kun vastassa oli pelottavia tukkikasoja. Eiköhän ensi kerralla päästä lenkille ratsainkin ilman kaveria. Niin kiltisti poni toimi.

Vielä yksi lenkki. Ohjasajoa Lennin kanssa. Peppi lähti Lillillä mukaan ilman sastulaa ja isännänkin sain ylipuhuttua lenkittämään koirat samalle reissulle. Oikea perheretki siis ;) Pihasta lähtö tuotti hieman ongelmia, mutta sen jälkeen Lenni toimi kuin ihmisen mieli. Olin itsekin ihan yllättynyt kuinka hyvin poni meni. Odotti, kun Lilli jäi jälkeen ja eteni siivosti kun pyydettiin. Lennistä tulee hyvä ajoponi, kun vähän vielä treenataan.

Huomenna on sitten ohjelmassa Annan estevalkku Ratulla Sissin ja Rosen kanssa.

Tässä vielä kuvat Rosesta ennen (huhtikuu 2012) ja jälkeen (tammikuu 2013)

27. Me tarvitaan maneesi...

...Tai siis Sissi tarvii. Tänään töstin sitä kentällä varmaan puolitoista tuntia kaikissa askellajeissa eikä se meinannut millään rentoutua. Aluksi jumpattiin käynnissä ympyrällä sulkuja ja vastataivutuksia. Kyllä se vaan oli hankalaa. Heti kun vähänkin jännittyi, tuli kuuroksi pohkeelle. Sitä jää itsekin niin helposti vaan vetämään ja puristamaan...Vastataivutukset onnistui yllättävän hyvin molempiin suuntiin, mutta sulku ei meinannut sujua lainkaan, joko väisti täysiä sisälle koko kropalla tai heitti perää ulos. Tarpeeksi pitkän väännön jälkeen saatiin muutamat hyvät pätkät aikaan.

Ravissa haettiin vaan tasaisuutta ja rentoutta. Taivuteltiin sisään ja ulos ympyröillä, mutta ponilla tuntui olevan vieterit kavioissa. Niin kiire oli koko ajan ja vähän väliä säikähti lenteleviä lumikökköjä. Kovin montaa rentoa askelta ei mukaan mahtunut. Siirtymisillä lähti vähän kuuntelemaan. Laukassa koitin aluksi hakea myös suorempaa ponia ulkoasetuksilla, mutta poukkoili siihen maalliin, että melkein jo putosinkin. Siitä ei siis meinannut tulla mitään, kun poni vaan keräsi kierroksia koko ajan enemmän ja enemmän. Vaihdettiin tehtävä laukka-käynti-laukka siirtymisiin. Pikkuhiljaa kuulo palasi ja poni malttoi vähän rentoutuakin. Alkoi olla kyllä niin väsynytkin, että sekin rauhoitti varmaan paljon. Loppuraveissa oli jo vähän kivampi ja kuuliaisempi. Lopuksi mentiin vielä kävelemään maastoon pikkulenkki. Ponia ei olisi kiinnostanut kyllä lainkaan, vaan koitti hienovaraisesti kääntyä kotiin koko menomatkan. Hiki tuli kyllä molemmille.

Sissin jälkeen menin vielä Glown kanssa ilman satulaa kentällä hetken. Käynnissä se oli tosi rento ja rauhallinen, mutta eteni ilman sen suurempia kyttäilyjä/jumituksia. Käynnissä alkaa olla jo aika tasainenkin ja ymmärtää vähän pohjettakin sivulle vievänä apuna. Ravissa jännittyy vielä aika paljon, tuntuu siltä, että odottaa koko ajan laukka-käskyä. Jonkin aikaa siinä haettiin vaan tasaisempaa tahtia ja muotoa ympyröillä molemmissa suunnissa. Kun rentotui, käveltiin hetki pitkin ohjin. Huilin jälkeen oli laukan vuoro. Oikeaan kierrokseen laukka nousee jo aika sujuvasti. Tänään laukka myös eteni hyvin ja saatiin ekaa kertaa laukattua ihan kunnolla parit ympyrätkin. Vasen laukka ei noussut ihan yhtä helpolla, mutta sekin nousi ja pari ympyrää saatiin siinäkin tehtyä. Nyt ei tullut pukkejakaan eikä muuta. Oikein hieno poni! Onnistuneen laukan jälkeen lopetettiin ja käveltiin loppukäynnit taluttaen.

Tänään aamusta kasvattimme Netta oli ekaa kertaa estekisoissa. Hienosti poni meni40 cm radan yhdellä pudotuksella. Tästä on hyvä jatkaa!

26. Estevalmennus

Eilinen päivä meni taas aivan harakoille. Sairastelevat lapset ja isännän metsätysreissu sekä yövuoro rajoitti hommat vain pakollisiin. Kiikalassa kävin läpiratsastamassa Wiskon ja pitämässä tunnin. Kiitos sille, joka keksi kannettavan DVD-soittimen. Lapset on helppo ottaa tuntien pitoon mukaan, kun viihtyvät autossa odottamassa ;)

Tänään oli taas vähän tehokkaampi päivä. Aamusta kävi kengittäjä. Lissultakin otettiin nyt kengät pois, kun ei käytössäkään ole. Se mitä mennään, mennään kelien ehdoilla. eikä siihen varsomiseenkaan enää kauaa mene. Myös Rose sai jälleen kerran toisen etukenkänsä kiinni. Se pudottaa niitä kyllä ihan urakalla, onneksi kavio on kestävä ja vahva. Ei ole lohkeillut/repeillyt vaikka kengät onkin vähän väliä irti...

Tallin siivouksen jälkeen ratsastin Glowlla kentällä. Se toimi oikein hienosti. Ei yhtään jumitusta ja molemmat laukatkin nousi hienosti. Päästiin kiertämään uraa pitkinkin molempiin suuntiin. hyvin auttoi ohjasajoharjoitukset. Täytyy käyttää sitä vaan useammin. Varsin hieno poni siis! Tarttis vaan pikkuhiljaa lisätä liikuntaa, jotta maha pienenisi. Kentällä pyörimistä ponin keskittymiskyky ei vaan vielä juuri pidempiä pätkiä jaksa eli maastoon pitäisi päästä useammin. Kaverin saaminen ei vaan aina onnistu, mutta jos parin ohjasajolenkin jälkeen pääsisi sitten yksinkin lähtemään pihasta.

Myös Minnin kanssa ehdin tehdä pikaratsastuksen. Poni oli onneksi niin hyvä, ettei juuri pidempää treeniä tarvinnutkaan. Menin hackamorella ja poni oli niin rento ja reipas! Ravissa venytti hyvin eteen-alas ja liikkui melkein liian reippaasti. Oikealle ei oikein haluaisi taipua, mut vähän aikaa, kun jumpattiin, niin sekin alkoi antaa myöden. Laukassa suoristeltiin vähän ulkoasetuksilla ja laukkakin säilyi ja pyöri hyvin. Laukkaa pääsi lyhentämäänkin aika kivasti. Ei se poni ihan hirveän kipeä siis voi olla, kun toimii näin mukavasti.

Päivän kohokohta oli tietenkin Annan estevalmennus. Menin ensimmäsitä kertaa Tarmolla kokeilemaan kuinka poika toimii. Selästä käsin pojalla ei ole menty vielä edes puomeja. Aluksi ne ihmetyttikin, mutta pari kertaa kun oltiin kävelty maapuomien yli, ne sujui ilman ihmettelyä kaikissa askellajeissa. Ekoille esteillekin huomasi ponilla olevan omaakin imua. Mielellään se hyppäsi ja tarvittaessa lähti kaukaakin, ei mitää varmistusaskelia tms. Rohkea poika. Lopussa mentiin vielä kuuden esteen rata (n. 50 cm) ihan laukassa. Siinä huomasi, että vähän alkoi väsymys painaa ja lähestymisissä kiemurteli, mutta ohi ei mennyt hypyt oli sujuvia. Poni sai paljon kehuja! Siitä tulee hyvä, täytyy vaan malttaa, ettei tehdä liikaa liian pian. Kaikki on vaan ollut sen kanssa niin helppoa tähän asti. Matkakin meni hienosti Lelun kanssa samassa kopissa eikä uusi paikka/vieraat hevoset aiheuttaneet mitään kevätjuhlaliikkeitä. Kyllä sai olla omastaa ylpeä!

Tässä tehtävät.
1. Ensin pitkät sivut maapuomisarjoina ravissa, puomien jälkeen käyntiin siirtyminen ja päädyissä laukkaympyrät (katsomopäässä korotetun puomin yli).
2. Sin.-valk. ristikko ravissa ja suoraan pun. valk. pysty
3. Sininen ristikko, hunosti näkyvä monivärinen pysty, punavalk. pysty takaisin päin ja sinivalkoinen ristikko.
4. Vihreä-kelt. rsitikko (muuri) ja sinipunainen okseri
5. Rata: Sininen ristikko, punainen pysty, kirjava pysty, sininen ristikko, sininen okseri ja keltainen ristikko.

Okserille tulossa, maneesilaatu... :( ei kunnollisia kuvia...

25. Koulutreeniä

Sissi tarvii maneesin! Tänään Krissen kouluvalkussa se ei ollut ihan niin jännittynyt kuin viime viikolla, kun tilsoja ei tullut, mutta laukassa vähän jalat lipsu ja se meni nelitahtiseksi. Muutenkin poni oli vähän pohkeen takana koko ajan ja sitten painui myös liikaa kuolaimen alle. Se on nyt muutenkin viime aikoina painunut liian syvälle. Täytyy koittaa keskittyä siihen enemmän, että liikkuu kunnolla pohkeen edessä ja kantaisi itsensä. Tehtiin vastataivutuksia ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ne on kyllä onnistuneet ennen, mutta tänään ei meinannut tulla mitään. Varsinkaan vasemmalle ei olisi halunnut taipua. Meni koko homma vetokilpailuksi ja poni painui entistä syvemmälle. Ravissa ei pysynyt arvilla vaan liike meni ihan epämääräiseksi ja poni jännittyi pohkeen taakse. Tiedänpähän mitä treenataan seuraava viikko. Kanget meillä oli tänäänkin päässä, jotta sain varmistettua Krisseltä säädöt. Laakista olin osannut ne oikein sovittaa ja kasata, vaikka viime kerrasta aikaa olikin kulunut. Ihan tyytyväisenä poni niillä toimi, ei vastustellut ja suukin oli ihan levollinen. Ongelmia oli kyllä liian syvän muodon kanssa. Lisää voimaa ja treeniä. Ei siis meidän päivä tänäänkään...

Tänään tuli alvipalautukset tilille, joten varasin Minnille klinikka-ajan Hippomediin. Nyt tähystetään maha, otetaan hiekkakuvat ja poistetaan sudenhampaat. Jos niistäkään ei mitään löydy, niin kuvataan vielä selkäkin. Päivällä viestittelin myös Minnin selkäongelmaisen sukulaisponin omistajan kanssa. Omaa päätä selkityttää kummasti tällainen vertaistuki. Voi verrata oireita ja ongelmia, joten on helpompi aloittaa tutkiminen. Koko ajan kallistun enemmän vatsahaavan puolelle. Kunhan nyt edes jotain löytyisi ja mielellään sellaista, että se olisi hoidettavissakin. Krissen valkussakin poni liikkui tänään ihan kivannäköisesti. Ponin ja mun onni, että Anni on löytynyt sille vuokraajaksi. Yhteistyö ja luottamus alkaa pelata koko ajan paremmin. Ponikin on selvästi tyytyväisempi, kun sen ei tarvitse koko ajan olla skarppina ja varoiksi vähän yrmiä. Toivon todella, että poni saadaan nopeasti kuntoon ja ratsukko pääsee etenemään.

Aamusta olin niin reipas, että sain aloitettua Connemaruutisten juttujen kirjoittamista. Yksi valmiina, kolme tekemättä...Se on ihme, kun mitään ei saa aikaan ennen kuin dead line on mennyt...

Yritän katsella näitä vuoden takaisia kuvia Sissistä, jotta ei olisi niin paha mieli...näistä ollaan kuitenkin edetty aika paljon.

24. Mihin se aika oikein häviää...

Tämä päivä on mennyt täysin hyväntekeväisyyteen. Mitään järkevää en saanut aikaiseksi, vaikka lapset lähti Fammulaan, isäntä oli töissä ja Saija siivosi puolet karsinoista (Iso kiitos siitä!). Päivän suunnitelmaa sotki Pepin kipeäksi tulo ja sitten hänkin halusi tietysti pienten kanssa Fammulaan. Vein hänet Saloon ja samalla kävin kaupassa. Tarkoituksena oli hakea myös Agrista yhdet jalustimet lisää, jotta saadaan kaikki satulat käyttöön. Meillä ei olekaan ollut näin montaa ponia yhtäaikaa ratsastuskäytössä ennen. Onneksi ponit on kaikki niin saman mallisia, että kaikilla ei ole pakko olla omaa penkkiä. Tarmo tarvitsee seuraavaksi oman, mutta nyt tekee sen verran vähän vielä hommia, että voi lainata hyvin Rosen barnsbyä. Mutta takaisin jalustimiin :) Halusin parin mustia composite-jalustimia, mutta niitä ei ollut tietenkään, kuin 10 cm leveinä. Huomiseksi pitäisi tulla leveämmät Kemiöstä, jos sitten mahtuisi talvellakin kengät niihin.

Olin sopinut illaksi tunnin tähän kotiin. Tai alunperin tulijoita oli niin paljon,että olisi tullut kaksi ryhmää. Pitkin päivää tuli kuitenkin peruutuksia, niin että lopulta tulijoita oli enää kolme. Ennen tuntia menin hetken Sissillä. Sovitin sille kankia ja ne oli ihan ok. Täytyy kuitenkin varmaan näyttää ne vielä huomenna Krisselle, että ovat varmasti oikein mitoitettu. Viimeisestä kankien sovituksesta on melkein kymmenen vuotta aikaa...Olis kiva saada poni tottumaan kankiin, jos vaikka jossain välissä päästäis starttaamaan helppoa A:ta. Tosin poni oli edelleen extra-jännittynyt, joten siihen taitaa mennnä tovi jos toinen. Se varmaan yhdistää jotenkin meidän kentän nyt lenteleviin tilsoihin ja odottaa koko ajan  seuraavaa. Huomenna täytyy verkata ennen valkkua kunnolla, jos sais edes vähän otetta siihen. Pakko vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja keskittyä täysillä sen työstämiseen. Sissiä ei puolilla valoin ratsasteta...yhtään ei saa hermo mennä eikä herpaantua. Aikaa pitää olla riittävästi, jotta sen saa oikeasti läpi.

Tunnista vielä sen verran, että Minni toimi taas ihan siivosti Annin kanssa. Se näyttää tosi hyvältä, kun likkuu pyöreänä ja rentona. Miksei se voi olla sitä joka kerta, tai edes hetken joka kerta? Olisi niin paljon helpompaa, jos se osaisi puhua...

Minni ja Essi syksyllä 2012

Todistettavasti se on joskus suostunut myös hyppäämään

23. Kevyt päivä

Siis poneilla, ei mulla ;) Aamutallin jälkeen vietin laatuaikaa pyykkivuoren kanssa semmoset 2,5 tuntia...

Peppi liikutti reippaasti taas Lillin eskarin jälkeen. Lilli oli kyllä hieman erimieltä työskentelystä, mutta noin tunnin väännön jälkeen Peppi sai sen laukaankin. Yleensähän Lilli toimii hyvin, mutta nyt Peppi uskaltautui ekaa kertaa kokeilemaan laukkaa ilman satulaa, joten Lilli-vanha kettu- käytti heti pienen epävarmuuden hyväkseen ja koitti vaan kiskoa ohjia sekä kurvata kentän keskelle...Itse kotin siinä neuvoa tyttöä karsinoiden siivouksen lomassa. Rohkeutta on kyllä tullut tosi paljon lisää, vielä kun ohjat pysyisi käsissä, niin yhteistyö toimisi pienemmällä avulla ja helpommin.

Sissi sai tänään maastokävelyn eilisen kisatreenin jälkeen. Peppi lähti Minnin kanssa mukaan. Sissi oli oikein rento ja mukava, mutta Minni koitti taas vältellä lenkkiä koko alkumatkan. Ensin se jäi kyttäämään moottorikelkkaa ja koitti kääntyä kotiin. Kelkka ei ollut edes lähellä, mutta ääni kuului. Talutin sitä siis vähän matkaa käsihevosena ja matka jatkui. Vissiin poni sitten tajusi, että näinkin voi tehdä ja koitti sitten kerran jos toisenkin tehdä saman tempun uudelleen. Minni tuli sitten lopulta koko menomatkan käsihevosena. Vasta kun käännyttiin metsäpoluille kotiin päin, poni suvaitsi toimia niin kuin pitää. Tuntuu, että teen jatkuvasti virhearviointeja sen kohdalla. Kuvittelen, että se toimisi tietyssä tilanteessa, koska on toiminut siinä aina mun kanssakin. Kokemattomampi kuski kyytiin ja poni ei toimi lainkaan. Täytyy nyt vaan viedä se sinne klinikalle, jos joku selvyys saataisiin sen ongelmiin.

Peppilotta 6-v. ja Minni 5-v. maastoon lähdössä

valo ei enää oikein riittänyt kuvaamiseen

 Lenkin jälkeen pidin yhden tunnin  ja ohjasajoin Glowta. Se on jumittanut ratsastaessa heti, kun alkaa kytätä jotain. Maastoonkaan sitä ei saa lähtemään vielä yksin. Avustajaa taas ei ole aina mahdollista saada, joka huolehtisi ponin eteenpäinpyrkimyksestä myös "tiukoissa" paikoissa. Ohjasajaen se joutuu kulkemaan edellä ilman taluttajan tukea ja saan itse helposti kannustettua sitä eteenpäin, jos mörkö uhkaa hyökätä. Yksi kierros jouduttiin keskustelemaan suunnasta ja vauhdista, mutta sitten homma sujui erittäin hyvin. Poni ei ole kertaakaan kentällä kävellyt niin sujuvasti uraa pitkin. Myös muoto oli erittäin hieno ja tasaisempikin. Vähän kokeiltiin ravia ja laukatkin nostettiin. Tämä oli niin onnistunut kokeilu, että treenataa vähän enemmänkin ohjasajaen. Jos vaikka ratsastuskin alkaisi taas mennä eteenpäin ja päästäisiin myös maastoon yksin. Omat ponit on olleet aina ohjasajettuja jo reilusti ennen sisäänratsastusta, niin vastaavaa tilannetta ei ole ollut. Katsotaan sitten miten homma alkaa sujua.

22. Kilpailuharjoituksissa

Tänään käytiin Sissin ja Rosen kanssa koulurataharjoituksissa Paimiossa Korpimäen Ratsutilalla. Oli Niin mukavaa taas käydä tutuissa maisemissa ja vaihtaa kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa. Taas sitä tajusi kuinka paljon on kaivannutkaan koko sitä porukkaa, joka oli kuin toinen perhe yli kymmen vuotta. On vaan outoa nähdä ne samat pikkuratsastajat, joille on itse vetänyt leirejä ja tunteja kisaamassa jo helpossa A:ssa. Tai kun näet suokin, jolla olet mennyt sen ensimmäisissä seurakisoissa helppoa C:tä ja saanut sen juuri ja juuri laukkaamaan, yhden näiden "pienten ratsastajien" alla siellä helpossa A:ssa. Tunnelma oli kuin olisi kotiin palannut <3

Sissi odottelee, kun Rose on radalla

 Tammat oli molemmat varsin rentoja, kun saivat verkata ja mennä radan niin, että olivat samaan aikaan maneesissa. Rose meni ensin ratansa (He C:1). Poni oli oikein rento ja melko tasainenkin. Siltäkin alkaa jo löytyä vähän keskiravia ja muutenkin ravia pääsi ratsastamaan ilman, että poni meni kiireiseksi.Jälkimmäisessä laukkalävistäjässä se vaihtoi etupäällä, mutta muuten rikkeitä ei tullut. Peruutuksessakin askeleita tuli jopa viisi! Ja siis sehän ei ole peruuttanut kuin kaksi askelta juuri ja juuri aiemmin. Tuloksena olikin ponin toiseksi parhaat prosentit 61,5 %. Niin ja Outihan Rosella oli tälläkin kertaa kuskina.

Sissin kanssa menin He B:0, kun sitä ollaan tahkottu urakalla syksyllä. Tavoitteena oli saada paremmat prosentit kuin viimeksi samalta radalta samalla tuomarilla (tosin silloin poni livisti radalta laukannostossa). Poni ei ollut uhan rennoimmillaan, mutta alla oleviin harjoituksiin verrattuna noin valovuoden parempi. Ihan penkin alle meni pysähdys ja peruutus. Poni ei seissyt vaan poikitti ja pakitti keskelle kenttää. Peruutus oli siitä ok, kun lopulta pysähtyi. Myös ensimmäinen laukannosto oli varsinainen ajolähtö, mutta muuten rata oli aika ehjä. Tulos oli 63%, joten 3% enemmän kuin edellisellä kerralla.

Kotona odotti vielä maastolenkki Annin ja Minnin kanssa. Itse menin Lissulla ilman satulaa. Peppikin lähti lopulta mukaan Lillin kanssa. Vanha mamma ei millään meinannut tajuta, että kävellään. Jouduin ihan tosissani tekemään välillä töitä, jotta poni pysyi käsissä ja käynnissä. Tarkoituksena oli kiertää yksi tietty polku, jossa polun ylittää n. 1,5m leveä puro. Vettä siinä on yleensä n. 5 cm ja viimeksi kun menin siitä, niin sekin oli ihan jäässä. Nyt siitä oli menty jollain metsäkoneella yli ja pohja oli varsin epäilyttävä. Ei vettä, mutta risuja yms. Pohja siis vähän jousti alla. Lissu ja Lilli meni yli kävelleen ja epäröimättä, mutta Minniä ei saatu yli. Varmaan tunti taisteltiin siinä, koitettiin houkutella, peruuttaa, peittää silmät, vetää ja työntää. Ei auttanut raippa eikä jalkojen siirtely. Lopulta oli pakko luovuttaa ja kiertää toista kautta, kun oli jo ihan pimeääkin. Mä alan olla niin kypsä siihen poniin ja sen ongelmiin...Jos puhelin olisi ollut mukana, olisin soittanut sille lahtiauton siihen paikkaan! Tuleekohan siitä ikinä mitään...Loput ponit jäi liikuttamatta, kun kello oli jo niin paljon eikä siinä mielentilassa kannattanut tarttua minkään ponin naruun...Huomenna sitten paremmalla onnella.

21. Tuntiponeja

Essi ja Tarmo tunnilla

Aamu alkoi taas tunnin pidolla. Tarmokin oli ekaa kertaa mukana ja se toimi kuin vanha tuntsari konsanaan ;) Ei mitään höröttelyjä tyttöjen perään tms. Se on hyvä, että tällä hetkellä on niin leppoisa poni, niin n helpompi saada perusasiat perille. Kun kevät ja pöllöily alkaa, niin toivottavasti jotain on jäänyt korvienkin väliin ja edelleen tullaan ponin kanssa hyvin juttuun ;) Vähän Tarzan väsyi tunnin lopulla ja oikeassa kierroksessa tarjosi vain vasenta laukkaa. Muuten poni oli erittäin hieno!

Outi ja Rose

Rose keksi tänään laukanvaihdot. Tähän asti se on mennyt laukkalävistäjät todella hienosti, vaikka osaakin vaihtaa, mutta tänään (näin harjoituskisojen alla) poni keksikin, että tässäkin voi vaihtaa. Sujuvat puhtaat vaihdot tuli ilman mitään kiihdytystä tms kumpaankin suuntaan. Tasapaino alkaa olla ponilla aika kohdillaan. Extrakierroksia joutui kyllä tekemään, kun vaihtoja ei pyydetty...Peruutukset alkoi sujua kivasti, kun niitä on koko viikko treenattu. Tänään tuli jo suht sujuvasti jopa viisi askelta putkeen. Huomenna sitten koulurataharjoituksiin He C:1:tä vääntämään.

Päivällä käytiin isännän kanssa leppoisalla kärrylenkillä Minnin kanssa. Isäntä tosin oli lenkin leppoisuudesta hieman erimieltä ja roikkui "kauhukahvassa" kaksin käsin. Pari huonoa ajokokemusta on vienyt pikkasen tota luottoa ponien toimivuuteen aisojen välissä. Minni toimi kuitenkin oikein hyvin. Pitkät pätkät hölkkäiltiinkin. Aika hyvin siitä huomaa, että yleensä maastoillaan porukassa. Yksin se kyttää kaikkea, mutta menee kuitenkin kun sanotaan. Kärryjen edessä liikkuu oikein reippaasti, mutta nyppii päätään edelleen. Asiaa helpottaisi huomattavasti, kun se osaisi kertoa mikä mättää...

Illalla vielä menin hetken Glowlla kentällä. Se ei eritysemmin ole pitänyt kuolainten laitosta, joten olen opettanut sille, että kuolaimet otettuaan saa leivänpalan. Otti kuolaimet tänäänkin ihan itse suuhun, mutta mukana meni leukaremmi. Kun yritin ottaa sitä pois suusta, niin etusormeni jäikin hampaiden väliin. Ponikin pelästyi niin, että suu jäi auki ja sekä kuolaimet että leipä putosivat suusta. Mun sormeen tuli molemmille puolille haavat ja kynnen altakin valui verta...Ei muuta kuin poni takaisin kiinni ja sormea paikkaamaan. Kyllä tekikin kipeää. Menin kuitenkin ratsastamaan, mutta sekään ei oikein sujunut, kun poni kyttäsi molempia päätyjä...Oliskohan sillä pientä tylsistymistä ilmassa, kun ei olla päästy maastoon taas vähään aikaan.

Glown jälkeen menin vielä Sissillä, mutta siitäkään ei tullut mitään. Itse oli jo ihan väsynyt ja turhautunut, sormea särki ja kaikki oli huonosti. Poni jännitti ja ekat slaakit sai jo alkukäynneissä, seuraavan verryttelyraveissa. Ei rentoutta ei tasaisuutta. Vähän laukattiin, mutta en vaan jaksanut keskittyä ja työstää ponia rennoksi, joten päätin lähteä pellolle laukkaamaan ennen kuin menee tappeluksi. Saas nähdä kuinka käy huomenna kilpailuharjoituksissa...Se ei voi mennä hyvin :(