66. Alue-esteillä

Tänään oli kauden ekat aluekisat, esteitä Anisissa. Menin sekä Sissillä että Rosella 90 cm luokan (ihanneaika-arvostelu). Molemmilla oli ensimmäinen aluestartti ja ensimmäinen 90 cm rata. Viime syksynä menin molemmilla yhden 80 cm radan ja muut kisat on menty vielä matalammalla. Koko talvi ollaan kuitenkin valkuissa menty 90-100 cm tehtäviä, joten uskallettiin lähteä kokeilemaan. Kuvassa epämääräinen hahmotelma radasta. Oikeasti esteille pääsi vähän sujuvammin ;) Radan ihanneaika oli 56s. Siihen +/- 4s ei tuonut aikavirheitä. Jokaiselta alkavalta neljältä sekunnilta (nopeammin tai hitaammin) tuli sitten 1 vp.

Sissi meni ensin. Ratsastus ei ole aikoihin tuntunut näin helpolta. Poni oli kuulolla ja reagoi apuihin heti. Tarvittaessa lähti kauempaa ja pidätteekin meni läpi. Yhtään ylimääräistä pikkuaskelta ei tullut ja poni pysyi hyvin keula ylhäällä. Koko rata oli niin sujuva eikä korkeus/esteiden massiivisuus tuntunut ponia millään lailla jännittävän. Jotta kaikki ei olisi mennyt täydellisesti, piti kuskin mokata...Esteelle nro kahdeksan (vihreä-valk. okseri, jossa portti alla) otettiin yksi ohimeno. Käänsin esteelle vähän liian aikaisin ja poni luuli, että ollaan menossa ykköselle (se oli vähän keskemmällä), jäin vetämään oikeasta ohjasta ja linja meni kahdeksikon johdetta kohti. Ennen kuin tajusin korjata tilanteen, poni totesi, ettei hyppää, vaan sujahti ohi. Loppurata meni taas hyvin. Virhepisteitä tuli viisi, neljä kiellosta ja yksi aikavirhe. Sillä sija oli 19./27.

Rose oli verkassa vielä ihan hyvä, mutta heti huomasi, että ei ole tullut hypättyä sen kanssa koko talvena. Outi on mennyt aktiivisesti Annan valkuissa, mutta itse en ole hypännyt sillä aikoihin. Radalla tuuppasin ponin heti ekalle esteelle ja siihen tuli jo eka pudotus. Samalla rytmi hävisi täysin ja ponikin selvästi huolestui tilanteesta. Välillä hypyt tuli liian läheltä ja välillä kaukaa. Sarjalle asti mentiin kaikista yli, mutta sarjan A-osalle tuli ihan megaloikka ja b-osasta mentiin ohi. Melkein tipuin kyydistäkin siinä. Toisella yrityksellä sarjakin meni yli. Kahdeksikolle meinasi tulla sama moka kuin Sissin kanssa, mutta Rose pelasti tilanteen ja hyppäsi vaan, vaikka reitti olikin surkea. Rata rämmittiin kuitenkin läpi hyväksytysti. Nyt vaan lisää rutiinia ja kokemusta. Ehkä vähän myös yhteisiä estetreenejä ;) Virheitä meille tuli 20 ja sijoitus oli viimeinen ennen hylättyjä...

Täällä vielä tulokset

Kotona loppupäivä sujui rattoisasti jälleen haravan varressa tarhoja siivoillen. Isäntä aurasi mös kentältä sohjo kerroksen pois, jos saatais vaikka hiekka esiin vähän nopeammin. Huomenna vielä yhdet kisat tälle pääsisäiselle.

65. Koulukisat

Eilen askaretelin Sissille irronneen etukengän takaisin. Se olikin hieman helpommin sanottu kuin tehty. Kavioon oli jäänyt melkein kaikki naulat enkä saanut niitä millään pois. Melkeen käytin kaikki meidän kengitysnaulat, kun aina osuin niihin katkenneisiin. No kenkä on jalassa ja poni ei onnu, joten eiköhän tällä pärjätä seuraavaan kengitykseen asti. Aikaa meni kyllä niin paljon, että ratsastukset jäi väliin. Glown kanssa ehdittiin tehdä maastoköpöttely ja Tarmon menin jo aamusta.

Tänään oli ohjelmassa seurakoulukisat Teerisalossa. Meiltä mukana olivat mä+Tarmo, Anni+Minni ja Outi+Rose. Ensin oli vuorossa Tarmo ja Minni He C:1.ssä. Verkassa ponit oli aika jännittyneitä. Minni ei suostunut menemään kunnolla toiselle pitkälle sivulle eikä varsinkaan sen kulmiin. Tarmo taas kuikuili kaikkien muiden perään eikä malttanut keskittyä lainkaan. Ei ihan parhaat mahdolliset lähtökohdat radalle. Tarmo oli onneksi radalla vähän paremmin kuulolla. Peruutuksessa meinasi etupää nousta ja ekalla laukkalävistäjälle teki vaihdon, myös yhteen kulmaa tökkäs pari kertaa, mutta muuten rata meni melko sujuvasti. Prosentteja tuli 58,25. Löytyi arvostelusta pari seiskaakin (laukkaympyrä ja lopputervehdys).

Minni ei suostunut yhteistyöhön lainkaan, vaan Anni joutui keskeyttämään radan, kun poni ei yksinkertaisesti suostunut menemään pelottavalle puolelle rataa. Keskeytyksen jälkeen kävin taluttamassa pari kierrosta ponia niin, että meni pelotavalle puolelle ja sen jälkeen Annikin sai sen sinne ravilla. Ponille kiitokset ja pois. Nyt vaan rutiinia, jotta opii luottamaan ratsastajaansa myös jännittävissä tilanteissa. Ehkä kuitenkin menen ensi kerralla itse, tarvittaessa vaikka kisan ulkopuolisena raipan kanssa. Kotona poni kuitenkin liikkuu mielellään ja reippaasti. Samalla päätin myös, että Glow saa alkaa kiertää pikkukisoja, koska kyttää niin kovasti. Jos sekin oppisi luottamaan siihen, että häntä ei viedä surman suuhun, vaikka jotain erikoista onkin näkyvillä.

Rose meni K.N.Specialin. Kuski ja omistaja olivat oikein tyytyväisiä rataan. Poni oli tasaisempi kuin viimeksi ja teki kaikki "temput" täsmällisesti. Hiemn epätasaisuutta muodossa kuitenkin oli edelleen ja siitä selvästi pisteissä rokotettiin. Tuloksena vain 54%.

Loppupäivän vietin laatuaikaa haravan kanssa tarhoja siivoillen. Se on jotenkin hirmu terapeuttista ;) Varsinkin nyt kun pinta on sula ja siivous helppoa. Hiki siinä tulee kyllä pintaan, mutta fiilsi on super, kun näkee työnsä tulokset. Tosin huomenna sitä ei nää enää, kun pintaa sulaa lisää. Päättymätön savotta. Toivottavasti saataisiin työharjoittelijan kanssa hommat mahdollisimman pitkälle ensi viikolla. Sen jälkeen täytyy taas pärjätä omin voimin. ehkä pihattokin pitäisi tyhjentää jo ensi viikolla...

64. Tallin ponit

Koska tänään oli taas ihan tavallinen päivä, päätin tehdä esittelyn meidän tallissa asuvista hevoseläimistä.

Doyher Ruby Rose, "Rose", 5-v. connemaratamma. Meidän oma poni, joka on hankittu tulevaisuuden siitostammaksi. Iso ja roteva, toivottavasti menee vielä ponimittaan. Nyt kisaa seura- ja aluetasolla He C/B ja 80/90 cm. Tavoitteena ikäluokkakisat. Herkkä ja miellyttävä ratsastaa. Tällä hetkellä pääosin Outin ratsuna.

Ohana Cornette "Netta", 5-v. connemaratamma. Meidän oma kasvatti, myyty viime syksynä Saijalle. Sitä ennen varsonut meille yhden orivarsan. Superkiltti ja monipuolinen harrasteponi, jolle kaikki käy. Aloittelee kisauraansa He C ja 50-60 cm tasolla. Tavoitteena myöskin ikäluokkakisat. Hieman jarruttaa vielä helposti ratsastaessa, mutta selvästi kouluponin aineksia löytyy. Maastossa ja kärryillä toimii hienosti. Ratsastan läpi noin kerran viikossa.

Edenwoods Cassiopeia Cashel "Sissi", 8-v. connemaratamma. Mun ykkösponi tällä hetkellä. Erittäin herkkä ja helposti kuumuva poni, jolla kapasiteettia ja liikettä löytyy. Nyt kisataan esteillä ja koulussa seura- ja aluetasolla HeB-A ja 90 cm. Myös kenttää tarkoitus kokeilla kesän aikana. Myöskin tulevaisuuden siitostamma ja toivottavasti Pepin kisaponi. Pikkuponi kokoa.

Bismarck II "Bisse", 12-v. virontuonti puoliverinen ruuna. Miian, Vernan ja Krissen kimppahevonen. Entinen tuntihevonen, superkiltti ja osaava opetusmestari. Maastossa tosin saattaa esittää ylimääräisiä kuvioita. Oikein mukava yksäri käsiteltävyydeltään ja käytöstavoiltaan näin tallinpitäjän näkökulmasta. Laumassa kovin leikkisä ja onkin laittanut parhaan kaverinsa Manun loimet ja riimut useammin kuin kerran uuteen uskoon.

Manchesteris "Manu", 7-vuotias liettuantuonti puoliverinen. Kiltti ja leppoisa nuori ruuna, joka on sairastanut lähes kaiken mitä hevonen voi sairastaa. Toimiin omistajansa Päivin harraste- ja opetteluhevosena. Toistuvien sairasteluiden takia kuntoa kohotellaan nyt pikkuhiljaa. Tarhassa leikkii aktiivisesti Bissen kanssa ja teloo itseään. Manu kuvittelee edelleen välillä olevansa ori ja se onkin meidän paras "härnääjä" kiimoja tarkkaillessa.










Vasarpoik "Aatu", 19-vuotias suomenhevosruuna. Nuorempana kilpaillut aktiivisesti alue-esteillä, mutta nyt viettää leppoisampia harrasteratsun päiviä omistajansa Lauran hoivissa. Vahti ei ole tällä vaarilla hidastunut lainkaan, vaan maastoreissulta tullessa kaverit ovat  jossain perässä. Luonteeltaan superkiltti ja laumassa liiankin alistuvainen. Joutuu helposti kiusatuksi. Erittäin mukava ja vaivaton asukki.

Milenan Temuli "Lelu", 11-vuotias suomenpienhevosruuna. Kiltti ja leppoisa käsitellä, reipas ja ahkera ratsastaa. Kilpailee omistajansa Liinan kanssa aluetasolla pääasiassa esteillä 100 cm tasolla, mutta myös koulua ja kenttää. Aikanaan hyväksytty jalostukseen, mutta ruunattu sittemmin (8-vuotiaana). Laumassa erittäin kovapäinen ja tarhaileekin pääasiassa yksin. Sopivan kaverin löytyessä on leikkisä ja aktiivinen.

Texas Child "Kakru", 11-vuotias amerikkalainen lämminverinen, tamma. Omistajansa Päivin maasto- ja harrastekaveri. Alunperin luonteeltaan hieman arvaamaton, mutta nyt toimii kuten muutkin. Paitsi karsinassa. Tämän on tallinpitäjän painajainen. Potkii karsinan seiniä lähes jatkuvasti ja karsina onkin vuorattu kumimatolla. Potkii myös muita hevosia ja vaatii lauman, jossa ei ole johtajana. Lämpöseksi toimii hienosti ratsuna ja osaa koulukiemuroita kasapäin. Tasaisuus ei ole Kakrun valtti.

Zsofi "Sohvi", 21-vuotias unkarilainen puoliveritamma. Omistajansa Lindan opetusmestari. Herkkä ja itsetietoinen, jatkuvalla lihotuskuurilla iän tuomien haasteiden takia. Kiltti käsitellä, mutta ratsain kevätjuhlaliikkeet saattaa olla käytössä laukoissa.

Aramara Eliza "Lissu", 23-vuotias connemaratamma. Ensimmäinen oma ponina ja syypää tähän kaikkeen. Ei edelleenkään tajua olevansa vanha ja raihnainen, vaan vauhtia olisi vaikka muille jakaa. Parin viikon päästä pitäisi varsoa seitsemännen varsansa. Superkiltti käsitellä, mutta ratsain haastava herkkyyden ja ylimääräisen vauhdin takia. Kentällä toimii aloittelavammillakin ratsastajilla. Arvostaa vain omaa seuraansa, mutta voi tarhailla kaikkien kanssa. Etujalat vähän vaivanneet, mutta kunnossa tällä hetkellä. Toimii nyt siis vain siitostammana harraste- ja kilparatsun uran jälkeen.

Lilli, 17-vuotias wels-shettisristeytys tamma, Toimii tällä hetkellä meidän lasten ponina. Superkiltti käsitellä ja lapset touhuavatkin suurimmaksi osaksi itsenäisesti sen kanssa. Ratsain poni on melko haastava ja jääräpäinen. Ei tee mitään tyhmää, mutta ei välttämättä käänny tai halua edetä. Kärryillä toimii ajatuksesta. Erinomainen opetusponi lapsille. Ollut meillä jo 10-vuotta.

Ohana Chantal "Minni", 5-vuotias connemaratamma. Oma kasvatti, joka on kertaalleen jo myyty, mutta ostettu takaisin. Omanarvonsa tunteva ja tammamainen ponineito. Varsonut kerran ja nyt tähtää ikäluokkakisoihin. Tutustuttaa samalla vuokraajaansa Annia ponin pitämisen saloihin. Kiltti tamma, mutta vaatii jämpiä ja varmaa käsittelyä, ettei ota ylivaltaa. Ratsain reipas, mutta vielä hyvin raaka ja voimaton. Edistyy kuitenkin huimaa vauhtia.

Ruby Bailey Pondi "Belle", 1-vuotias connemaratamma suoraan Irlannista. Omistajansa Merjan heräteostos saapui meille opettelemaan peruskäsittelyä ennen laidunkauden alkua. Varsa on vähäisestä käsittelystä huolimatta varsin luottavainen ja käsittely alkaa sujua normaaliin tapaan. Laumassa pohjimmaisena ja hieman "raukka", mutta eiköhän se itseluottamus kasva iän ja kotiutumisen myötä. Tästä hienosta varsasta kuullaan vielä.

Kronos von Kellerberg "Jekku". 9-vuotias shettisruuna. Myös Jekun omistaa lIndan perhe ja pääosin sitä ratsastaa perheen poika Ville. Kiltti käsitellä, mutta ponimaiseen tapaan kokeilee vähän väliä käsittelijöitään. Joka tilanteessa toimii kuitenkin luotettavana lastenkin kanssa. Ratsain suosikkilintsaus on maate meno. Hyppää erittäin varmasti ja mielellään. Laumassa jää helposti hieman alakynteen, mutta nyt on saanut Lillistä oikein sydänystävän.

Rockfield Arctic Glow "Glow", 5-vuotias connemaratamma. Glow on meillä ratsastettavana ja tähtäimenä on ikäluokkakisat tälle kaudelle. Glow on myös varsonut kerran. Tamma on herkkä ja tällä hetkellä erittäin pullea. Lupaavasti ollaan kuitenkin edetty ja poni toimii perusasioissa sujuvasti. Glown tilalle sen omistajan Merjan luo muutti meiltä 2-vuotias tamma Ohana Elegance "Kaija".

Ohana Exellence "Lenni", 2-vuotias connemaraori. Meidän oma kasvatti, tulevaisuuden estetykki. Luonteeltaan kiltti, mutta todella energinen. Odottelu ei kuulu Lennin tapoihin. Pikkuhiljaa kärsivällisyys on kasvanut niin, että normaalihoitotoimet sujuu ilman säätöä. Lenni opettelee ohjasajoa ja kohta saadaan kärryt perään. Laumassa Lenni on varsinainen kiusanhenki ja haastaa kaikkia leikkiin halusivatpahan ne tai eivät.

 Ohana Flannacán "Kake", Minnin 1-vuotias varsa, connemaraori. Kiltti ja järkevä poninalku. Varsana kovin arka, mutta nyt toimii jo rohkeasti kaikissa tilanteissa. Viettää leppoisaa varsan elämää laumassa. Aina välillä "tehdään töitä" ja käydään tallissa harjauksessa, talustuslenkillä tms. jotta oppii olemaan myös erillään muista.

Ohana Frederico "Reetu", 1-vuotias connemaraori. Reetu on Netan poika ja luonteessa huomaa selvästi johtajatamman pojan etuudet. Varsa on helposti hieman röyhkeä ja koittaa isotella mikäli energiaa patoutuu. Poni myytiin kertaallee, mutta palautui kotiin juurikin painikaverien puutteesta aiheutuneista ongelmista johtuen. Laumassa eläessään poika on hyvin kiltti ja järkevä käsitellä.

Ohana Domhnall Dash "Tarmo", 4-vuotias connemaraori. Oma kasvattimme, jonka tähtäimessä on kolmen viikon päässä häämöttävät oripäivät. Kiltti ja energinen nuori mies, joka rakastaa hyppäämistä. Laumassa sosiaalinen, ei lainkaan pomottava luonne. Asuu edelleen kimppakarsinassakin. Hieman tammat häiritsevät välillä keskittymistä työskennellessä, mutta pysyy kuitenkin hyvin nahoissaan. Aloittelee kisauraansa ja tulevaisuus määräytyy pitkälti oripäivien tuloksen jälkeen. Varsinainen kullanmuru joka tapauksessa.

63. kevyttä työskentelyä (enemmän ja vähemmän tarkoituksella...)

Tänään sain aikaiseksi ratsastaa kolme ponia. Kaksi piti mennä ihan kunnolla ja yksi kevyemmin, mutta eipä tää koskaa mee niin kuin suunnittelee...

Rosen kanssa tarkoituksenakin oli tehdä kevyempi jumppatreeni. Ratsastin sillä matalassa muodossa ympyröitä ja taivuttelin sekä väistättelin siinä samalla kevennellessä. Vähän se oli vasemmalle jäykempi eikä oikein olisi halunnut taipua. Oikea kierros oli parempi eikä tunkenut edes turpaa ulos siinä, vaan asettui ihan rehellisesti. Väistöissä alkuun jännittyi vähän, mutta alkoi toimia ihan kivasti muutaman toiston jälkeen. Ravissa tehtiin vähän myös lyhennyksiä ja pidennyksiä. Ei mitään äärirajoilla liikkumista, vaan ihan pidätteisiin ja pohkeisiin reagoimista rentona. Laukassa vähän vaan taivuteltiin ja haettiin rauhallista, pientä laukkaa matalassa muodossa. Lopuksi käytiin vähän laukkaamassa maastossa.

Sissin kanssa tarkoituksena oli tehdä kankitreeni, jotta poni tottuisi työskentelemään myös niillä. Kanki on kuitenkin vähän turhan paksu Sissin suuhun, joten täytyy hankkia ohuempi ennen kuin lähdetään kisoihin sillä. Treeni jäi "hieman" vajaaksi, kun alkukävelyjen jälkeen isäntä ilmoittaa, että ruoka on valmista viiden minuutin päästä...AARGH!!! Se siitä sitten. Vähän keventelin ja laukkasin sitten vaan. Ehdittiin me parit takaosakäännökset treenata ja laukassa tehtiin yhdet vastalaukat molempiin suuntiin. Onneksi poni oli aika kiva ja rento, vasen kylkikin on huomattavasti paremmin läpi viime viikon treenien jälkeen. Loppukävelyissä huomasin, että toinen etukenkäkin oli irronnut, kun melkein käveltiin sen yli. Huomenna siis tiedossa irtokengän kiinnitystä. Kisoihin pitäisi päästä sunnuntaina ja maanataina...

Iltapäivällä piti vielä mennä Glown kanssa maastoon, mutta aloinkin siivota tarhaa, kun p*skat oli niin hyvin sulaneet kevätauringossa. Tarha käytiin läpi ja aikaa Glown ratsatukseen jäi puoli tuntia ennen kuin piti alkaa pitää tuntia. Menin ilman satulaa kentälle siis. Tehtiin vähän käyntiväistöjä ja ravailtiin ympyröillä. Haettiin taas vain rentoutta ja tasaista menoa. Sovittiin omistajan kanssa, että laitetaan poni kenkään kun kengittäjä seuraavaksi tulee. Jos liikkuminen helpottuisi ja poni rentoutuisi, kun huomaa, että pohja pitää paremmin. Kovasti se ei lipsu, mutta on se pito kuitenkin eri luokkaa.

Illalla vielä harjailin Irlannin neidon karsinassa. Nopeasti sille on tullut luottoa ihmisiin. Nyt söi aivan rauhassa väkirehujaan, kun harjailin sen läpi ihan normaalisti. Jalkojen nostelu aiheutti pienen katkoksen ruokailuun, mutta nätisti nekin nousi. Talutus sujuu jo kuten muidenkin kanssa. Eiköhän siitäkin vielä poni saada ;)

62. Antoisa kisapäivä

Eilen oli hyvä reissu, mutta päivän pituus vei kyllä voimia aika lailla. Oltiin siis Outin kanssa seurakoulukisoissa Kemiössä Rosella ja Sissillä. Outi ja Rose starttasivat luokassa He C:1 ja startti oli jo 10.30, joten lähtö tallilta oli yhdeksältä. Sitä ennen piti tietty hoitaa hepoille ruuat ja ulkoistaa ne ja sitten vielä kantaa vedet niille pihalle. Lisäksi tavaroiden ja ponien pakkaus lähtöä varten. Aamupala jäi syömättä, mutta onneksi mukana oli "kunnon" eväät: karkkia, keksiä ja pullaa.

Rose oli melko levoton edestä, mutta muuten rata sujui kohtuu hyvin. Peruutus oli kyllä taas ongelmallinen. Poni liikkuu nyt hienossa ryhdissä, mutta ei vielä jaksa pysyä tasaisena. Pikkuhiljaa voiman kasvaessa tasaisuus löytyy ja siihen asti käytetään kauhukahvaa apuna, jotta nyppimisestä ei tule tapaa. Poni on kuitenkin vasta viisi, se meinaa itseltäkin välillä unohtua, kun on niin valmiin oloinen. Siitä tulee hyvä :)
Tässä rata.

Sissin kanssa menin ensin luokan He B:0. Sitä ollaan tahkottu nyt oikeastaan joka kisoissa tähän mennessä. Sitäkin starttia saatiin odotella reilu tunti Rosen radan jälkeen. Sissi oli tosi hyvin kuulolla ja avuilla. Se liikkui rennosti ja tasaisena. Rata oli paras tähän mennessä. Isoin moka oli lävistäjällä kolme askelta käyntiä -kohdassa, jossa askeleita oli liikaa, kun poni ei lähtenytkään heti raviin pyydettäessä. Oikeassa laukassa voltilla valui vähän ulos lapa edellä, mut muuten jopa siirtymiset alaspäin oli hyviä. Prosenttejä tuli 66,8 ja niillä irtosi luokan voitto 0,4 prosenttiyksikön erolla :) Helppo B-rata


Taas odoteltiin lähes kaksi tuntia ennen A:ta. Rata oli pitkän radan ohjelma He A:2. Verkassa poni oli hyvä, mutta radalla jännittyi, kun jäi maneesiin yksin. Huuteli välillä eikä keskittynyt niin hyvin kuin edellisellä radalla. Mitään rikkeitä ei tullut, mutta poni oli vähän kiireinen ja jännittynyt. Vastalaukat oli radan paras kohta. Lisäykset heikoimpia. Pitäisi pikkuhiljaa alkaa ottaa "riskejä" radalla ja pyytää ponista vähän enemmän liikettä ulos silläkin uhalla, että rikkoo. Ekaksi A:ksi rata oli oikein hyvä ja prosentit 62,582, joilla oltiin ensimmäisiä/toisia ei-sijoittuneita. Nyt vaan lisää treeniä ja ratoja alle. Eiköhän me tällä kaudella jossain välissä mennä sitä A:ta aluetasollakin. Helppo A

Kotona oltiin siinä viiden jälkeen. Ponit hetkeksi vielä tarhaan ja kamat paikalleen. Muutaman karsinan ehdin siivota ja kuudelta pidin tunnin. Sen jälkeen tallin siivous loppuun ja iltaruuat ja vedet karsinoihin. Ponit vielä sisälle ja kello olikin jo yhdeksän. Viimein sisälle ja ruokaa. Varsin rankkoja nämä kisapäivät, mutta on se vaan kivaa. Ilman mitään tavoitteita en jaksaisi treenata lainkaan.

61. Comeback

Tänään Reetu sitten palasi kotiin. Omaan laumaan se jäi niin tyytyväisenä kuin ei olisi ollut päivääkään poissa. Koko päivän Reetu paini ja juoksenteli Lennin kanssa. Hyvin huomaa, mitä orivarsa kaipaa, painiseuraa. Elämä on vaan niin paljon helpompaa, kun suurin energia on purettu kavereihin. Reetu ei selvästikään ole luonteeltaan nöyrimmästä päästä ja se korostuu heti, kun energia pääsee patoutumaan. Lennikin sai paikoin kyytiä. Reetu puri sitä varsin tiukalla otteella eikä irrottanut millään. Seuraavassa hetkessä Lenni taas roikkui Reetun selässä. Vuorotellen jahdattiin toista. Tarmoa ja Kakea touhu ei juuri kiinnostanut. Missään vaiheessa poni ei yrittänyt karata aidoista ja illallakin tuli sisälle kuin ihmisen mieli.

Se on vaikea päätös puolin ja toisin, jos kauppaa lähdetään purkamaan. Varsaa ostaessa sitä odotetaan innolla ja odotukset on suuret. Varsa on kuitenkin aina varsa eikä siitä tiedä miten sopeutuu uuteen ympäristöön ja ihmisiin. Kasvattajana tietenkin toivoo, että kaikki sujuu hyvin. Poneja on myös pakko joskus vähentää, jos haluaa tehdä lisää varsoja. Varsa on silti aina etusijalla. Mielummin otan varsan takaisin kotiin, jos se ei vain sopeudu uuteen paikkaan, kuin että varsaa yritetään myydä eteenpäin hankalana. Onneksi edessä on kesä ja laidunkausi, jolloin ponien määrä ei ole niin rajoitettu. Syksyllä on kyllä pakko alkaa miettiä mistä vähentää, jotta kaikki mahtuvat talliin, mutta nyt mennään näillä toistaiseksi. Seuraava varsakin syntyy jo kohta...

60.Varsavaivoja ja sykemittaritreeniä

Ei mee nyt mun ponikaupat niin kuin Strömsössä... Reetu tulee huomenna takas kotiin. Ei vaan toiminut uudessa kodissa ilman painiseuraa vaan karkailee jatkuvasti ja on röyhkeä ihmisten kanssa. Toivottavasti meidän isot pojat palauttaa öykkärin maan pinnalle ja rauha palaa maahan. Kyllä harmittaa, mutta paljon mielummin puretaan kaupat ja poika palaa kotiin kuin, että joutuu maailmalle hankalana. Toivon todella, että kyse on vain painiseuran puutteesta ja tilanne tasaantuu normaaliksi pian. Ennen muuttoa poni toimi kuitenkin mallikelpoisesti kun ylimääräisen energian sai purkaa kaverihin. Katsellaan kuinka meidän käy...

Tänään kokeilin isännään ehdotuksesta sykemittaria ratsastuksessa. Ensin ratsastin Minnin läpi. Tein vähän siirtymisiä ja sitten treenattiin pari kertaa He C:1 rataa. Muuten meni ok, mutta lisäykset ei irronneet yhtään, vaan hyppäsi heti laukalle. Vähän huolestutti, kun harjatessa poni vähän piiskasi hännällään taas mahaa harjatessa ja pari pukkia tuli laukassa raipalla kutittaessa. Muuten se meni reippaasti ja kivasti. Ei jumitusta tms. Aikaa meni 40 min ja keskisyke oli vähän siinä 100 yläpuolella (max. 143). Kaloreita paloi mittarin mukaan 129.

Seuraavana vuorossa oli Tarmo. Heti huomasi, että ei olla tehty oikeasti kentällä hommia viikkoon. Poni oli varsin epätasainen, välillä kiisi eteenpäin, välillä jarrutti, välillä painui kuolaimen alle ja välillä meni pää pystyssä. Haastetta kerrakseen, mutta siirtymisten kautta alkoi pikkuhiljaa toimia. Vähän treenasin myös Tarmolla He C:1:stä, jos vaikka mentäis kisoihin ;) Nyt täytyy vaan pitää treenit säännöllisenä vielä seuraavan kuukauden, jotta ratsastettavuus olisi mahdollisimman hyvä sitten oripäivillä. Onneksi poika tekee mielellään töitä ja oripäivien jälkeen on aikaa sitten lomailla ainakin pari kuukautta. Laatukisa on kuitenkin vasta syksyllä. Isäntä otti vähän kuviakin pojasta.

Mamman pieni Kultakimpale

Tarmon jälkeen oli vuorossa vielä Glow ja Sissi. Glown kanssa tehtiin kevyt läpiratsastus, siirtymisiä ja haettiin vaan rentoa muotoa ja tahtia. Kuulo oli kohtuu hyvin päällä eikä jouduttu keskustelemaan mistään sen suuremmin. Pätkittäin poni oli oikein rento ja tahdikas ja pätkittäin mentiin passimaista kipitystä pää pystyssä. Laukka oli oikein sujuvaa :) Sissin kanssa tehtiin myös kevyempi eteen-alas-treeni. Ravissa kevenneltiin ympyröillä. Vähän tein väistöjä ympyrältä ulospäin taivutetulla kaulalla, jotta sain vasemman kyljenkin pehmeäksi. Tasapuolisuuden vuoksi tein muutamat väistöt  myös oikealle. Poni pysyi hyvin rentona ja vasen kylkikin oli parempi kuin aikoihin. Lisäksi tein vähän siirtymisiä keskiraviin ja takaisin. Laukassa tein ensin nostoja ravista ja siirtymisiä takaisin raviin. Kun ne sujui hyvin tein laukassa siirtymisiä keskilaukkaan ja takaisin. Sissi oli ihan superhyvin kuulolla ja ratsastus oli varsin miellyttävää. Toivottavasti poni toimii yhtä hyvin sunnuntain kisoissa.

Sykemittari oli mukana myös muiden kolmen ponin kanssa. Tein niistä yhteisen "treenin" eli ajtkoin aina siitä mistä edellisen kanssa lopetin. Ratsastusaikaa tuli yhteensä 1h 25 min, keskisyke oli 107 ja maksimi 162. Kaloreita paloi tällä treenillä 646 kcal. Täytyy ottaa mittari mukaan joku kerta ihan valkkuun. Tänään tuli kuitenkin tehtyä aika kevyt treeni kaikilla poneilla, joten sykkeet pysyivät alhaalla.

59. Estevalmennus

Tänään oli vuorossa Annan estevalkku Niittyalhossa Sissin kanssa. Alkuverkkana tehtiin laukkaa ympyrällä kahdella puomilla. Ensin ravissa parit siirtymiset ja sitten laukkaa ensin rauhalliset neljä askelta puomien väliin ja sitten pidemmät kolme askelta. Puomit ei oo koskaan sujunut helposti, vaan poni astuu niiden päälle ja ihan mihin sattuu. Yllättävän hyvin meni kuitenkin tällä kertaa. Verkan jälkeen alettiin tehdä radan osia.

Ensin tultiin vihreä pysty jolta 7 tai 8 laukkaa suoralla linjalla siniselle okserille. Päädyn kautta viereesä olevalle kavaletille (muuripalikat alla) ja siitä takaisin vihreälle pystylle samalla askelmäärällä. Hiukan oli taas kuskilla suunnitelmat hukassa, kun kavaletilta olisi tarvinnut vähän oikaista ja ratsastaa eteen tai ottaa kiinni ja tehdä kaarretta. Helposti jään vaan matkustelemaan enkä tee mitään, jolloin askel ei yllättäen sovi...Heti kun on joku suunnitelma ja myös ratsastaa sen mukaisesti, homma alkaa toimia. Myös kaarre okserilta kavaletille oli ajoittain hankala, kun poni punkee vasenta jalkaa vasten enkä meinaa ehtiä suoristaa sitä esteelle, vaan jään roikkumaan sisäohjaan.

Seuraava pätkä oli vaal. sininen okseri vasemmasta laukasta. Siitä kavaletille ja vasemman kautta muurille, josta siniselle pystylle. Muurilta pystylle oli taas sama askelmäärä, oikaisten eteen seitsemän tai kaarteella kiinni kahdeksan. Tällä pätkällä ei ollut mitään isompia ongelmia, vaan meno tuntui aika sujuvalta . Vähän poni koitti rynnätä muurilta pystylle ja itse piti muistaa pysyä pystyssä.

Viimeinen pätkä oli punainen pysty, muuri, sarja (kaksi laukkaa) ja sininen pysty, väliin kuusi laukkaa. Sarjalle ja siitä pystylle tultiin helposti liian kovaa ja heittäydyin kaulalle liikaa.

Radalla mentiin kaikki peräkkäin, yhteensä 13 hyppyä. Ensin rata oli 90 cm korkeudessa. Kokonaisuus oli melko sujuva. Välillä olin taas liikaa kaulalla ja välillä pidätteiden läpimenosta oli erimielisyyksiä. Muutamalle esteelle tuli "tyhjä etäisyys". Pieni hetki jolloin kumpikaan ei ollut varma mistä mennään. Kuitenkin kaikki pikkuaskeleet oli jääneet tänään pois. Pidätteekin meni kohtuu hyvin perille. Tultiin kuitenkin lopuksi rata vielä uudestaan ekasta kavaletista alkaen, nyt 100 cm korkeudella. Pari kertaa mokasin vihreälle pystylle, kun kavaletille tuli pieni hyppy ja silti koitin oikaista seitsemään askeleeseen. Poni tuli liian lähelle kahdeksalla ja rysäytti puomit alas. Vähän kaarteella löytyi hyvä etäisyys ja saatiin tehty lopulta oikein hyvä rata. Ratsastin jopa suunnitelmien mukaan ja poni vaan liiteli esteiden yli. Ihan huippufiilis oli valkun jälkeen! Jotenkin Sissiin on niin vahva luotto hypätessä, että pitkästä aikaa ei hirvitä hypätä isompiakaan. Helposti lähden työntämään ponia esteeseen, kun askel ei ihan sovi, mutta Sissin kanssa sitä tulee tehtyä paljon vähemmän. Se menee kuitenkin kaikki kyttäämättä ja miettimättä. Siitä tulee hyvä opetusmestari Pepille muutaman vuoden päästä.

Tässä vielä kuvausryhmän koko saldo tältä päivältä...Hiukan olin kyllä pettynyt, kun loistorataa ei tullut taltioitua... http://www.youtube.com/watch?v=Mvne7UsN_ls&feature=youtu.be

58. Irkkuneito

Jo pidemmän aikaa olen haaveillut, että pihassamme olisi aito irlantilainen ponineito. Tänään se sitten toteutui, kun aamulla kahdeksan jälkeen kuljetusfirman rekka saapui vuotiaan irkkutamman kanssa pihaan. Harmi, että kyydissä ollut ihanuus ei ole meidän oma, vaan hänestä tulee tulevaisuudessa Glown tallikaveri. Tamman saapusmisen myötä päätös vahvistui entisestään; joku päivä sieltä rekasta tulee meille ihan oma irkkuneito.

Poni on lähes täysin käsittelemätön, joten pikkuhiljaa totutellaan normaaleihin hoitotoimiin. Onneks varsa on varsin kiltti ja järkevä. Sormet kyllä oikein syyhyää takkuisen turkin kimppuun, mutta annetaaan neidin vähän kotiutua ensin.

Glow oli tänään kiltisti, mutta taas vähän jännitti, joten ravin tahdin kanssa oli ongelmia. Tarmo sai tänään nautiskella hieronnasta. Mitään jumeja ei ollut, vaan poni tuntui hyvältä käden alta. Kehuja tuli myös tasapainoisesti kehittyneestä lihaksistosta. Rose ja Minnikin tuli liikutettua, Outi meni Rosen ja Anni Minnin. Huomenna sitten estevalkkuun ;) ja nyt unten maille ennen kuin sammun tähän koneelle...

57. Laiskuus kostautui

Tai laiskuus ja laiskuus. Glowlla oli perjantaina ansaittu vapaa ja viikonloppuna aikaa ei juuri ollut ylimääräistä kisojen ja tallihommien jälkeen. Eilen sitten oli taas sellainen tahtojen taistelu. Kolme vapaata ja kova tuuli ei ollut hyvä yhdistelmä. Glow kyttäsi taas kentällä kolmea kulmaa, yhdessä olisi voinut työskennellä rennolla ponilla. Aloitin käyntiväistöillä ja kierros kierrokselta päästiin lähemmäs uraa. Välillä kyllä tuli yhteenottojakin, poni keuli, pukitteli ja koitti vältellä mörköjen suuhun joutumista. Aika monta kertaa meinasin luovuttaa, mutta jos olisin jättänyt ratsastuksen kesken, se olisi vain siirtänyt ongelman ratkaisua. Vedin siis vain syvään henkeä ja jatkoin. Ihme, että pysyin kuitenkin selässä ilman satulaa. Sen verran sivuloikkia tuli, ponin säikkyessä kaikkea mahdollista. Kun poni oli avuilla käynnissä, ravailin ympyröitä molempiin suuntiin ja päätyihin. Tuskaa sekin tuotti aluksi, mutta nyt rentoutui nopeammin ja kyttääminen väheni. Kun poni teki kumpaankin päätyyn kummassakin kierroksessa rennosti ympyrät, lopetettiin kiitokseksi.

Tänään oli sitten uusi yritys. Glow oli alusta asti paljon rennompi eikä kytännyt kuin yhtä kulmaa ;) Tänään ei myöskään kysellyt pitääkö uralle mennä, ei pukitellut eikä keulinut. Vähän tuulinen keli säikytteli edelleen, varsinkin kun lapset leikki kentän lähistöllä näkymättömissä. Ravikin oli nopeasti rentoa ja tasaista. Pahin mörkökulma sai poni edelleen jännittymään, mutta pysyi kuitenkin avuilla suht hyvin. Laukatkin otettiin ja ne sujui paremmin kuin aikoihin! Nyt täytyy treenata ahkeraan tulevat päivät, että kehtaa esittää ponin omistajalle viikonloppuna ;)

Sissin kanssa ollaan treenattu kovasti He A:ta. Ilmoitin meidät sunnuntaiksi Kemiöön ekaa kertaa He A-tasoiseen luokkaan. Vähän jännittää, koska viimeksi olen mennyt A:ta joskus 10 vuotta sitten. Nyt on ekaa kertaa itse koulutettu poni vielä alla. Tosin ei oteta paineita. Poni on sisäänratsastettu vasta vuosi sitten. Hyväksytty rata on tavoitteena ja siitä lähdetään petraamaan kauden edetessä.

Huomenna onkin jännä päivä ;)

56. Kisaviikonloppu

Kisakausi aloitettiin tänä viikonloppuna. Parit harjoituskisat ollaan käyty, mutta niistä ei ole olemassakaan mitään tuloksia tms. joten niitä ei lasketa ;)

Lauantaina oltiin pikkuponien ja lasten kanssa Kotimäessä seuraestekisoissa. Peppi meni ensin Jekulla puomiluokan ja Ville Lillillä. Ristikkoluokkaan ponit vaihdettiin. Oli niin kiva katsoa kuinka Lilli oikein innostui puomiluokassa. Peppikin muisti Jekun kanssa radan ja selvitti sen ilman mitään apuja. Ristikkoluokassa Peppiä jännitti niin kovasti, että juoksin vieressä "pitämässä hänestä kiinni". Lilli oli edelleen superreipas ja eteni hyvin joka esteelle. Hypyt oli sujuvia ja Peppikin pääsi niihin hyvin mukaan. Sovittiinkin, että ensi kerralla ei tarvitse enää pitää kiinni. Eiköhän se rohkeus sieltä pikkuhiljaa löydy harjoituksen myötä. Kyllä oli onnellisia ratsastajia, kun molemmat saivat kaksi ruusuketta :)

Sunnuntaina oltiin kahdella kopilla nuorison kanssa seuraestekisoissa Melkkilässä. Ristikkoluokassa mukana olivat Minni, Netta ja Tarmo. Rose ja Outi menivät jo "oikeita" esteitä 70 cm luokassa.

Minnin kanssa oli oma jännityksensä meneekö poni yli yhdestäkään esteestä. Onneksi ristikot oli niin pieniä, että niistä olisi voinut vaikka kävellä yli. Verkassa Minni oli oikein reipas eikä kytännyt maneesia eikä esteitä. Esteillekään ei epäröinyt hetkeäkään. Radalla meinasi vähän tulla hätä, kun samassa verkkaryhmässä ollut Netta joutui odottamaan vuoroaan ulkopuolella. Reippaasti Minni lähti kuitenkin radalle ja kääntyikin yllättävän hyvin tiukemmissakin kurveissa. Viitosesteelle tuli kielto. Siihen paistoi pahasti aurinko maneesin ikkunoista ja lisäksi este piti hypätä katsomoon päin. Toisella yrityksellä siitäkin päästiin yli ja viimeinen este meni sekin sujuvasti. Poni ylitti kaikki odotukset ja toimi kuten kuuluukin. Ehkä se hyppääminenkin alkaa sujua. Luotto on kova, mutta nyt edetään varovasti.

Tarmolla oli elämäsä kolmas hyppykerta ja ekat kisat. Poni toimi kuin olisi tehnyt tätä aina ennenkin. EI mitään kyttäämistä tai epäröintiä. Innoissaan se eteni esteeltä toiselle hyvin suoraviivaisesti. Välillä jouti oikein himmailemaankin, ettei ihan villiinny. Tarmo nappasi heti ekoista kisoistaan rusetin selvittämällä radan puhtaasti. Odottelu kisapaikalla ei kyllä kuulunut hänen vahvuuksiin, mutta eiköhän sekin puoli ala sujua kokemuksen myötä.  Älyttömän taitava poni! Sai olla niin ylpeä omistaan :)

Tarmon rata:  http://www.youtube.com/watch?v=nwiIsIG1Np0&feature=youtu.be

Netta selvitti myös ristikkoluokan puhtaasti saaden jälleen rusetin.

Rose meni ratansa vanhan konkarin lailla kyttäämättä mitään. Puhdas rata eikä aikavirheitäkään. Lopulta sijitus oli kolmas. Rusetti siis myös Roselle. Niin taitava poni sekin.

Neljästä ponista kolmelle puhdas rata! Erittäin hyvä saldo siis tälle reissulle. Tästä on hyvä jatkaa okohti uusia koitoksia. Täytyy varm,aan oikein ottaa kalenteri ja kisakutsut naaman eteen ja suunnitella minne vie mitäkin poneja. En kuitenkaan halua rasittaa nuoria liikaa, mutta kokemuksia on hyvä kerätä ja totutella erilaisiin tilanteisiin. Onneksi noita poneja on tossa sen verran monta, että aina on joku jonka voi ottaa mukaan. Ja tietysti myös Peppi haluaa kiertää pieniä luokkia Lillillä.

55. Kevyttä ratsastusta

Tälle päivälle oli ohjelmassa vain Sissin ja Netan ratsastukset ja niillekin suunnitelmissa reipas eteen alas-keventely/laukkailu. Glow ja Rose sai ansaitun vapaapäivän, Essi kävi maastoilemassa Tarmolla ja Anni oli Minnin kanssa tunnilla. Varsojakaan en halua liian usein "ahdistella". Peppi liikutti Lillin ja työharjoittelijamme Helena köpötteli Lissulla.

Netan kanssa tavoitteena oli saada poni liikkumaan rennosti ja reippaasti eteenpäin tuntumaa vasten. Se jää niin kovin helposti pohkeen taakse ja jännittyy tyhjäksi edestä. Ensin siis taivuttelin käynnissä isoilla ympyröillä pitäen huolen, että poni liikkuu rehellisesti eteenpäin. Tätä ollaan kyllä treenattu ennenkin, joten aika nopeasti poni rentoutui siihen. Vähän väliä joutui kuitenkin muistuttamaan etenemisestä. Ravissa kevenneltiin ympyröillä. Vasen kierros oli edelleen huomattavasti hankalampi, mutta sisäpohkeen saa jo hiukan helpommin läpi. Oikealle sujuu paremmin, lapa ei valunut ulos eikä takaosa sisään. Laukassa vasemmassa kierroksessa poni ei olisi halunnut laukata eteen tuntumalla ollenkaan. Vaihtoehtoina oli lyhyt ja pieni laukka tuntumalla tai tykitystä kaatuen sisäjalkaa vasten kaula pitkänä. Oikeassa kierroksessa löytyi heti pyydetty muoto ja tahti. Poni eteni oikein reipasta laukkaa tasapainossa ja kuolaimella. Vaihdettiin vielä suuntaa ja nyt vasen laukkakin eteni huomattavasti paremmin. Loppuraveissa oli oikein kiva ja rento.

Sissin kanssa ratsatus meni ihan turhaksi. Ensin alkukävelyt venyi, kun juttelin äitini kanssa puhelimessa. Hetken ehdin työskennellä käynnissä ja ravata pari ympyrää, kun isäntä tuli kentän portille Fanni sylissään. Eka kysymys oli "Joko sä kohta oot valmis? Tee nyt äkkiä sitten ne ympyräs." Koita siinä sitten keskittyä ratsastukseen ponilla, jonka kanssa täytyy olla läsnä 110 prosenttisesti joka hetki, kun toiset seisoo siinä vieressä odottamassa. Keventelin siis parit ympyrät. Vasen kierros olisi vaatinut kyllä vähän enemmän työstämistä. Laukkaa otin muutaman ympyrän myös molempiin suuntiin. Isäntä kehuu vaan, että kylläpä se näyttää hienolta. Ajatteli kuitenkin, et "joo joo se on tosi hyvä, tuu pois jo". No Fanni sai sitten hoitaa loppukävelyt. Tehtiin me hommia vissiin 15 min puolilla valoin. Kyllä otti aivoon! Onneksi eilen tuli tehtyä kunnolla hommia.

54. Koulutreenipäivä

Eilen sain päähäni, että strtataan Sissin kanssa eka He A -rata 24. päivä Kemiössä. Krissekään ei suunnitelmaa tyrmännyt täysin, joten siihen tähdätään. Tänään siis aloitettiin harjoitukset rataa varten. Periaatteessahan poni on jo pitkään hallinnut tarvittavat kuviot, mutta niiden tekeminen peräkkäin on ihan uusi juttu. Aloitin ihan käynnissä etsimällä keskikäyntiä. Poni oli alkuun taas vähän jännittynyt, joten käynti oli lyhyttä, nenä ylhäällä ja selkä alhaalla. Pikkuhiljaa se siitä rentoutui volteilla ja taivutuksilla. Vasenta jalkaa vasten puskee edelleen ja samalla jumpattiin sitä sulku- ja vastataivutuksilla. Kun käynti alkoi rentoutua, lisättiin kuvioon takaosakäännökset. Aluksi poni taas jännittyi, mutta kummasti rentous palasi, kun kuski lakkasi vetämästä ohjista...Oikealle käännökset oli hieman laajempia, mutta näitä me ollaan tehty kerran ennen, joten ei voi heti vaatia täydellistä käännöstä.

Ravissa ensin keventelin ensin rennosti ja rauhassa ennen raviväistöjä. Väistöissä jää helposti taipumaan kaulastaan liikaa, mutta sekin helpotti, kun kuski lakkasi vetämästä. Väistöaskeleet ja rytmi oli muuten aika hyviä ja poni kuulolla. Myös pysähdyksiä tehtiin radan poikki mennessä. Muutamat teki oikein hyvin eikä korjannut niin usein taakse, mitä yleensä tekee. Peruutuksiakin tehtiin muutamat ja niihin jäi kyllä treenattavaa. En käsitä mihin ne helpot peruutukset on hävinnyt. Viime syksynä ne sujui niin hienosti. Niitä tehdessä ponilta alkoi palaa käämi, joten jatketaan peruutuksia ensi kerralla. Täytyy varmaan ottaa vähän maastakäsin työskentelyä avuksi.

Laukassa tehtiin ensin pituushalkaisijoita. Yllättävän hyvin pysähtyikin, vaikka laukkapysähdyksiä ei olla ennen kyllä kokeiltukaan. Tosin alkoi nopeaan ennakoida ja kuumua. Tarjosi pysähdystä joka kerta, ei laukannut suoraan, vaan yritti tarjota väistöä ja laukan olisi nostanut joka avusta. Tehtiin myös lopputervehdyksen nostoja, joissa laukka tulee siis ravista X-kirjaimessa. Muutama hyvä linja saatiin aikaan, mutta varsinkin nostot pituushalkaisjalla vaatii rutiinia. Tällä hetkellä käyntinostot on paljon parempia, kun niihin on keskitytty enemmän. Lopuksi vielä vastalaukkatreeniä ja lävistäjiä. Pari kertaa vaihtoi, kun alkoi selvästi väsy painaa eikä jaksanut pysyä niin hyvin kasassa, vaan pääsi vähän pitkäksi ja matalaksi. Tosin siinäkin auttoi heti, kun ei jäänyt vetämään, kun poni yritti kaahata. Haastetta tuo nyt varmaan eniten riittävän pienien kuvioiden teko. Meidän kenttä on sen verran iso, että reitit vähän tuppaa venymään. Täytyy varmaan oikein rajata siihen koulurata, että pystyy sitten kääntämään ponia kouluaitojen sisälläkin.

Kankitreenit helmikuulta, pitäis varmaan ottaa uusiksi, että vois joskus kisatakin niillä...

Glowlla oli tänään vuorossa ilman satulaa kenttätyöskentelyä. Poni oli varsin rento ja ravikin oli koko ajan ravia. Pohdin, että haittaakohan se satula, joka meillä on nyt käytössä, jotenkin hänen liikkumistaan. Täytyy koittaa mallaiskohan Rosen penkki sille. Tai sitten mennään vaan ilma satulaa, kunnes poni on missimitoissa ;) Laukkakin oli taas hivenen parempaa, mutta ei ihan niin hyvää mitä jokin aikaa sitten. Vasen laukka nousi kyllä tosi hienosti! Glow ylitti tänään myös ensimmäiset maapuominsa käynnissä ja ravissa. Ne oli kyllä pelottavia aluksi.

Viimeisenä tänään oli vuorossa Rose. Alkuverkaksi haettiin vain rentoa käyntiä ja ravia tasaisessa muodossa. Vähän ponilla oli kiire. Vasemmalle jumpattiin hetki, kun haluaisi kääntää vain korvat sisälle ja pitää niskan jäykkänä ja turvan ulkona. Hetken taivuttelun jälkeen antoi periksi ja taipui kuten kuuluu. Laukassa treenattiin ravinostoja kahvasta kiinni pitäen. Nostoissa venyy helposti pitkäksi ja mulla on vielä tapana heittää ohjat pois. Kahvasta kiinni pitämällä sain käden pysymään paikallaan ja ponin pysymään paremmin paketissa. Rosella oli kyllä muutama eriävä mielipide tehtävästä ja kuumui aika lailla. Vähän väliä koitti syöksyä, että nyt kö laukataan...Onneksi hyviäkin nostoja saatiin lopulta aikaan ilman, että poni räjähti käsiin.

53. Ponini haluaa olla panda...

Eilen levitettiin vähän tervaa karsinoiden seiniin, kun pikku kullanmurut on hieman niitä maistelleet. Tiesin, että aamusta saattaa karsinoissa olla enemmän ja vähemmän kirjavia poneja. Sissi oli päättänyt hinkata päätään seinään ja sillä oli sitten vasemman silmän ympärillä panda-kuvio. Muutaman tunnin päästä piti lähteä ratsastamaan sen kanssa, mutta silmä olikin ihan turvoksissa ja rähmi... Ei siis lähdettykään ratsastamaan, vaan mentiin putsaamaan silmä. Ensin pyyhin tervaa siitä ympäriltä lämpimällä vedellä ja pumpulilla. Silmässä/ympärillä ei näkynyt mitään haavoja tms. Oli vissiin saanut tervaa silmäänsäkin. Putsauksen jälkeen laitoin silmään vielä Aloe Vera-geeliä, kun tuttuni on sitä kovasti kehunut. Iisan hot spotin sain paranemaan sillä parissa päivässä.





Koska ilma oli myös kovin aurinkoinen, laitoin tammalle vielä mustan "hupun" päähän. Sissi oli hyvin järkyttynyt siitä ja melkein istui käytävällä huppua pukiessa. Illalla ponia sisäänhakiessa silmä näytti ihan normaalilta. Toivottavasti siis selvittiin vain säikähdyksellä ja silmä olisi ok huomennakin.

Tänään oli taas vuorossa Lennin ohjasajo. Pihasta poistuminen oli hankalampaa kuin viimeksi. Lenni koitti väkisin tunkea tarhan portille. Jäkitti urakalla myös naapurin pihaan tultaessa. Suostui menemään vasta kuin meidän harjoittelija käveli edessä. Pihan ohi päästyämme homma sujui mallikkaasti eikä kyttäämistä ollut läheskään yhtä paljon kuin viimeksi. Kotiin päin Lenni oli jo superkiltisti. Siinä on vaan niin paljon samaa kuin äidissään. Kyllä siinä hiki tulee, kun saa tosissaan pistellä, että pysyy ponin perässä. Tallikäyttäytyminen alkaa olla siivoa eikä poni hermostu, vaikka joutuu olemaan harjattavana vähän pidempäänkin. Jalatkin nousi paljon sujuvammin kuin viimeksi (tai siis se yksi jalka, jonka kanssa oli viimeksi ongelmia).

Näyttääpä se jo isolta ;)

Iltapäivällä oli ohjelmassa vielä maastolenkki Glowlla Pepin ja Lillin kanssa. Glow oli taas oikein rento, kun oli seuraa. Ei haitannut yhtään, että joutui kulkemaan ekana. Ihan rauhaksiin mentiin metsäpolkuja kierrellen.

Illalla vielä ohjelmassa Krissen kouluvalkku. Menin Tarmolla, jotta saataisiin vähän lisää vinkkejä sen työstämiseen ennen oripäiviä. Hienosti poika toimi ja jaksoikin yllättävän hyvin. Tehtiin siirtymisiä ja vähän pysähdyksiä+peruutuksia. Välillä poni oli hiukan hätäinen eikä oikein osannut olla rentona siirtymisissä, mutta muutama hyväkin siirtyminen tuli. Laukassa nosti taas väärää molempiin suuntiin. Alkoi kyllä väsyä selvästi lopussa. Eteni edelleen reippaasti, mutta keskittyminen hävisi. Myös kaula väsyi ja alkoi nyppiä päätään. Olin kuitenkin oikein tyytyväinen poniin ja sai se vähän kehujakin ;)

52. Voihan Rose...

Tänään saatiin (tai siis isäntä sai) viimein loput puut sahattua metsätarhasta, risut poltettua ja pöllit pihalle pilkkomista odottamaan. Huomenna, jos sais aidat taas kasaan, ni pojat pääsee vähän isompiin tiloihin. Toi pienempi metsätarha ei oikein riitä heidän painikehäksi. Lisäksi sinne ei ole mennyt sähköä, kun isomman metsätarhan aidat on olleet poissa. Pojat on vissiin myös huomanneet, että sähkö ei kulje, kun pikkutarhan ylälanka roikkuu vähän sieltä sun täältä...Onneksi eivät vielä ole tunkeneet läpi kokonaan. Tosin neljä lankaa tekee aika tiiviin aidan, että ei sieltä ihan helpolla ryömitä läpi, vaikkei sähköä olisikaan.

Sissin kanssa menin pitkästä aikaa kentällä ihan itsenäisesti. Treenattiin vähän ravi-käynti-siirtymisiä ja poni toimi kohtuu hyvin. Kun ajatus oli mukana, töksähdyksiä ei tullut lainkaan. Vähän poni punkee edelleen vasenta jalkaa vasten, mutta nyt oli sen verran rennompi, että kuulo oli päällä ja reagoi korjauksiin. Laukassa tehtiin vähän vastalaukkaa ja laukka-käynti-laukka-siirtymisiä. Vastalaukassa paketti pysyi hyvin kasassa ja poni jaksoi yllättävän hyvin työskennellä ilman, että vauhti kiihtyi. Siirtymisissä on vielä hiottavaa. Kun otan vähän napakammin suoraan käyntiin, niin siirtymisestä tulee töksähtävä. Jos taas koitan tehdä pehmeämmin, niin väliin tulee raviaskelia. Tarttis vaan päästä vielä paremmin ponin ympärille ja ratsastaa siirtyminen eikä vaan nykiä naruista. Kaikkiaan Sissi oli kuitenkin oikein hyvä :)

Glown kanssa menin myös kentällä. Tänään oli taas kyttäilypäivä. Kentän neljästä kulmasta yhteen saattoi mennä...Muut kolme pitivät vissiin sisällään vähintään mustan aukon, joka imee pieniä poneja. Käynnissä homma toimi, mutta ravissa poni oli niin jännittynyt, että askellus oli passimaista kipitystä pää mun sylissä. Siihen vielä päälle armoton kyttääminen joka kulmassa (tai siis se ei mennyt lähellekään niitä pelottavia kulmia). Asiaa ei yhtään auttanut kuski, joka ei onnistunut keskittymään touhuun yhtään. Päivän teemana oli siis tasainen ravi ja kyllä sieltä onneksi pätkät löytyi. Muutama siirtyminen tehtiin ja. Laukka toimi kohtuullisesti viime aikoihin verrattuna. Poni ei jarruttanut lainkaan ja laukka säilyi hyvin, mutta hirveästi siihen ei päässyt vaikuttamaan. Ja toista päätyä kytättiin edelleen. Loppuravit sujui hyvin.

Illalla pidin tuntia kotosalla. Pitkästä aikaa treenattiin vähän puomeja ja muutama pikkuhyppykin. Ihanaa, kun on valoisaa jo niin pitkään. Tunnillakin oli oikein ruuhkaa, kuusi ratsukkoa. Rose oli tänään tuhma ja sai kuskinsa alas jo alkukäynneissä. Tai no eipä se ollut edes tuhma. Se on vaan sen verran herkkä, että kuskin heiluminen ja jännittäminen kyydissä saa sen pelästymään. Ensin se vähän jännittyi, kun kaivelin puomeja katoksesta. Sitten se jännittyi, kun kuski jännittyi ja soppa oli valmis. Muutaman laukkaspurtin jälkeen kuski tuli alas ja jäi inhottavasti jalkoihin. Rose pysähtyi lähes heti ja melkein huokaisi helpotuksesta. Onneksi meillä oli jälleenn ensiapu paikalla. Toivottavasti mitään isompaa ei tullut, vaan selvittäisiin ihan mustelmilla. Muuten tunti sujui oikein hyvin. Minnikin tuli pikkuesteen niin reippaasti ilman epäröintejä.

Tunnin jälkeen menin vielä hetken Rosen kanssa, ettei sille jää ajatusta töiden loppumisesta, kun kuski putoaa. Tehtiin ihan nopea, rento ja leppoisa askellajit-läpi ratsastus. Poni oli erittäin miellyttävä ja kuuliainen. Tavallaan on sääli, että se reagoi niin vahvasti jännittyneeseen kuskiin, mutta sen ratsastus opettaa kyllä paljon. Oman kehon hallinta täytyy toimia, jotta poni toimii. Omasta mielestä se on erittäin helppo ja miellyttävä ratsastaa. Tosi kevyt kaikille avuille ja yrittää aina parhaansa. Mikään tuntiponihan se ei ole, mutta jo osaavammalla ratsastajalla ei ole ollut ongelmia valmennustyyppisillä tunneilla. Tilausta olisi opetuskäyttöön soveltuvalle ponille, mutta mistäs mä sellaisen nyt taikoisin...Omaan käteen sopii kuitenkin nämä reaktiivisemmat paljon paremmin.

51. Varsan kesytystä

Pitkästä aikaa otin varsat käsittelyyn. Lennin vuoro oli ensin ja sen kanssa tein ohjasajolenkin maastossa. Itse ohjasajopuoli sujuu jo oikein hyvin, mutta maastoihin on vielä totuttelemista. Ensin poni ei uskaltanut poistua kentältä, sitten se ei halunnut mennä tarhan ohi ja seuraavat jumit tuli naapurin pihaan. Sitten kytättiin oksia, kiviä, rakennuksia ja tukkeja. Poni pysähtyy, koittaa kääntyä ympäri, peruuttaa ja vähän keuliikin, mutta hetken keskustelun jälkeen menee kuitenkin. Kotiinpäin meno oli huomattavasti sujuvampaa, kunnes tultiin taas naapurin pihaan. Kyttäsi lastenvaunuja ja purukasanpressua, lisäksi viereen tuli vielä yksi tamma liruttelemaan häntä pystyssä. Siinä kohti ei auttanut enää mikään, vaan jouduin luovuttamaan ja taluttamaan ponin pihan läpi. Vielä kerran koitti poistua reitiltä tarhan portilla. Rankka reissu, aikaa meni ehkä 20 min ja ihan kävellen edettiin pysähdysten välissä ja silti sekä poni että ohjastaja oli hiestä märkiä...Hoitaessa poni oli onneksi melko siivosti. Mittasinkin Lennin ja on se n. 143 cm korkea jo nyt.

Myös Kake pääsi lenkkeilemään ja hoidettavaksi. Se on rauhoittunut valtavasti ja hoitaessa käyttäytyy pienen enkelin lailla. Kaviotkin sai putsata helpommin kuin aikuisilta. Kuolaimet pistettiin suuhun ja lähdettiin talutuslenkille. Metsässä meno oli vähän jännää ja hankalaa, kun piti mennä peräkkäin, mutta rauhottui hyvin. Kakesta on tullut niin kiltti nuori mies.

Peppi halusi ratsastaa Minnillä, joten hän meni sen kanssa ensin hetken. Minni oli varsin reipas ja vähän Peppi yllättyi, kun se etenikin niin reippaasti. Toisaalta on kiva, kun poni ei tee kuitenkaan mitään tyhmää, joten Pepin on hyvä harjoitella sen kanssa vähän vaikuttamaankin siihen poniin. Lilli kun menee niin tasaisesti oli ohjat kädessä tai ei. Menin sitten itse vielä hetken Minnillä ja testasin sillekin kahvaa nyppimiseen. Hyvin tuntui toimivan. Minni tosin vastusteli sitä vähän Rosea sitkeämmin ja välillä pysähtyi jopa kiskomaan. Lopuksi oli kuitenkin oikein tasainen ja pehmeä.

Peppi 6-v. ja Minni 5-v.

Glowlla oli juoksutuspäivä. Sivuohjat oli käytössä ja poni oli oikein rento ja näytti kivalta. Pitkään aikaan ei ole tullut juoksutettua ja muutos aikaisempaan oli kyllä selkeä. Tasapaino ja rytmi on kehittynyt paljon. Nyt ei ollut mitään häntä pystyssä kaahaamista, vaan poni oikeasti työskenteli ravissa hyvässä muodossa ja tahdissa. Paksu se kyllä on...Laukka ei ollut yhtä sujuvaa, varsinkin oikea laukka tuotti tuskaa tällä kertaa. Siinä tuli muutamat kevätjuhlaliikkeetkin esitettyä. Pohja vaikutti kyllä valtavasti, kun ympyrä jää väkisinkin vähän pieneksi.

Päivän päätteeksi oli Tarmon vuoro. Pojalla oli virtaa hirmuisesti eikä keskittymistä helpottanut lainkaan  kolme muuta hevosta kentällä samaan aikaan. Onneksi ei kuitenkaan esitä mitään sikailuja, katselee kiinnostuneena, mutta pysyy kiltisti hiljaa. Tehtiin ihan perustyöskentelyä, haettiin tasaista tahtia ja rentoutta. Keskittyi lopulta ihan hyvin kuskiin eikä niinkään kavereihin. Siirtymiset oli paikoin oikein hyviä. Laukassa tarvitaan paljon lisää voimaa ja ongelmana on kääntyminen. Valuisi vaan lapa edellä ulos. Välillä iskee epätoivo, että tuleekohan ne oripäivät kuitenkin liian nopeesti...

50. Sunnuntaiköpöttelyä ja kasvattien kuulumisia

Tänään meidän piti lähteä seuraestekisoihin, mutta flunssa-aste yhdistettynä n. -20 asteen pakkaseen sai meidät päätymään perumaan lähdöt. Jouduin perumaan illan tunninkin, kun ääntä ei vaan tule. Toivottavasti se helpottaisi pian.

Estehyppelöt vaihtui siis maastokävelyyn. Ensin käytiin Outin kanssa metsäkävelyllä Sissin ja Rosen kanssa. Naapurista saatiin myös Siru ja Feja mukaan nauttimaan auringosta. Kylmä kyllä meinasi lenkillä tulla. Sissin jälkeen mentiin sama lenkki Glowlla. Nyt seurana oli Saija ja Netta sekä Maarit ja Kakru. Glow oli aivan rento ja käveli ihanan leppoisasti koko lenkin. Sitä pysyi vähän paremmin lämpimänä, kun menin ilman satulaa. Varsinainen sunnuntaiköpöttelylenkki!

Illalla tuli vielä facebookin kautta terveisiä kavatiltamme Ohana Beckshamilta. Taavi oli ollut kisoissa hyppäämässä 80 ja 90 cm Evitskogissa. Molemmat radat oli mennyt puhtaasti uusintoineen. Ekasta luokasta sija oli 6./23 ja toisesta 5./21. Upeaa jälkeä siis! Taavilla on nyt puoli vuotta yhteistyötä takana uuden omistajansa kanssa ja kaikki on toiminut hienosti. Ratsukolla on kaikki mahdollisuudet päästä pitkälle ja me tietysti seurataan taustalla innolla pojan etenemistä kilpauralla. Se on niin äitinsä poika ja hypykapasiteettia on vaikka kuinka. Toivottavasti kaikki sujuu jatkossakin ongelmitta ja vielä joku päivä ratsukko näkyisi kansallisellakin tasolla. Se olisi ainakin mulle kasvattajana aika iso haave.

Ohana Becksham 7-v. 90 cm radalla

49. Messuilua lauantaina

Helsingissä järjestettiin tänä viikonloppuna Helsinki Horse Fair -messut. Connemaroilla oli oma osasto paikalla molempina päivinä, omalle kohdalle osui päivystysvuoro vain lauantaille. Tänä vuonna connemarat pääsivät myös esiintymään areenalle Rotujen taistossa. Lisäksi Karsinassa päivysti koko päivän poni rapsuteltavana. Olen tykännyt käydä messuilla, siellä tapaa tuttuja, saa höpötellä ponijuttuja ja tietty tehdä ostoksia ;) Onhan ne pitkät messuäivät rankkoja, varsinkin nyt kun oli vähän flunssaakin päällä. Ääni jäi kokonaan messuille. Aikaiset herätykset ja paljon valmisteluja. Mutta kivaa oli silti. Huhtikuussa olen seuraavaksi Tampereella Hevoset 2013-messuilla Connemarayhdistyksen ständillä.

Messuilla connemaroja edustivat siis lauantaina itselle tuttuja poneja.
Kuvassa vasemmalla on tamma Woolpacks Sweetie Pie. Snuttenin hain Ruotsista 4-vuotiaana Suomeen ja se ehti olla meillä vajaa neljä vuotta. Siihen aikaan mahtui kaksi hienoa tammavarsaa, koulutusta, valmennuksia ja kilpailuja. Snutten oli sisäänratsastettu ja tiine meille tullessaan. Netta on siis Snuttenin ensimmäinen varsa. Varsan jälkeen keskityin valmentautumiseen ja kisaamiseen Snuttenin kanssa. Seurakoulukisoista oli melkein aina rusetti kotiintuomisina. Alkuun se oli kyllä supertahmea, mutta kunnon kasvaessa se toimi aina paremmin ja paremmin. Aluetasolle ehdittiin HeB-tasolle ja treenattiin kovasti A:ta varten. Esteillä se kyttäsi alkuun kaikkea, mutta sitkeä treeni tuotti tulosta ja kiellot väheni. Jossain vaiheessa mietin kyllä, jos poni olisi ollut yhtään hankalampi käsitellä ja kuljettaa kisoissa, niin en olisi jaksanut sen kanssa takoa päätä seinään. Aika moni kysyikin, että miksi yritän tehdä siitostammasta kilparatsua. Kahdessa vuodessa siitä tuli aika hyvä. Treeneissä mentiin 110 cm ratoja. Kisoissa 90 cm oli isoin rata. Kapasiteettia olisi, mutta motivaatio ja vauhti ei riitä. Lasten kanssa se on maailman luotettavin poni. Meidän Peppi ratsasti sillä varsin usein esimerkiksi valmennustan alku ja loppuverkat 3- ja 4-vuotiaana. Snutten on ollut messujen luottoponi lähes joka kerta. ELMAssa Peppi esiintyi sen kanssa 3-vuotiaana ratsain ilman talutusta areenalle kevennellen ja hurmaten yleisön täysin. Meillä ollessa Snutten myös kantakirjattiin ja käytettiin muutenkin näyttelyissä. Se voitti mm. Supreme Champion -tittelin Rotunäyttelyssä 2010. Snuttenin myyntiin päädyttiin sen ollessa ponivaihdossa nykyisellä omistajalla. Perhe tykästyi siihen kovin ja halusi ehdottomasti ostaa sen. Todella pitkään asiaa harkittuani päädyin myyntiin, koska poni oli hieman liian rauhallinen omaan makuuni. Siitostammana ja lastenponina se oli täydellinen, mutta lopullisesti myyntiin päädyin, kun tajusin saavani mahdollisuuden ostaa paremmin omaan käteen sopivan tamman. Nyt kun poni on uudelleen myynnissä, todella kaipaan sitä takaisin, mutta rahatilanne ei anna periksi :( Toivottavasti tamma löytää sopivan kodin, jossa kaikki sen hyvät ominaisuudet pääsee oikeuksiinsa, niin ratsastuksessa kuin siitoksessakin.

Kuvassa keskellä on ruuna Banks Cadeau. Se tuli meille laitumelle ja koulutukseen 3-v. keväällä oriina. Ensin opetimme sen ajolle ja kesän aikana sisäänratsastettiin. Kesän jälkeen poni jäi edelleen meille tarkoituksena treenata oripäiviä varten. Poni oli todella herkkä ja hieman jopa arka tietyissä tilanteissa. Meillä kuitenkin synkkasi hyvin ja poni edistyi vauhdilla. 4-vuotiaana kävin sillä muutamissa valmennuksissa ja oripävilläkin pyörähdettiin. Rakennepisteet ei kuitenkaan riittäneet, joten poni ruunattiin meillä ollessaan 4-v. keväällä. Edelleen poni jäi meille laitumelle ja syksylle tavoitteeksi otettiin Laatuponikilpailu. Ennen kisaa poni alkoi  ontua toista takajalkaansa. Silloin poni lähti omistajilleen, jotak hoitivat klinikkareissun ja vaivan hoidon. Samalla heille vahvistui päätös ponin myynnistä ja vain kuukauden poissaolon jälkeen poni palasi meille ja Snutten siis lähti vaihdossa heille. Melkein olin jo päättänyt, että poni olisi saanut tulla vaihdossa Snuttenin myynnistä meille, mutta silloin sille löytyi ostaja. Varsin pian poni siis lähti Oulun seudulle uuteen kotiinsa. Silloin jäi kyllä varsin tyhjä aukko sen lähdettyä. Kuluneen puolen vuoden aikana olin todella kiintynyt siihen ja siinä oli poni, joka sopi omaan käteen. Sen ainoa vika oli sukupuoli. Kasvatuksessa ruuna on vähän turha. Sen herkkyys, säpäkkyys ja kiltteys oli juuri sitä mitä ponilta hain, kilpaponilta. Sissi onkin selvästi tammaversio tästä elämäni ruunasta! Olen aktiivisesti seurannut poni elämää myynnin jälkeenkin ja muutaman omistajan vaihdoksen jälkeen poni on viimein löytänyt pysyvän kodin perhe- ja kilpaponina. Oli ihana nähdä, että kaikkien välissä olleiden ongelmien jälkeen messuilla oli se sama poni, joka meiltä lähti. Tästä ponista kuullaan vielä!

48. Kotitreeniä perjantaina

Mähän olen ihan oikeasti ehkä maailman laiskin kotitreenaaja. Aina tarttis olla jossain valkussa, mutta rahat ei nyt millään vaan riitä, joten ehkä se olisi ihan hyvä treenata myös kotona valkkujen välissä. Torstain jäljiltä oli onneksi vielä harjoitukset tuoreessa muistissa, joten perjantai meni edelleen samojen tehtävien parissa. Ponit vaan vaihteli.

Aamusta oli Netan läpiratsastus. Tehtiin senkin kanssa paljon siirtymisiä ja tempon vaihteluita. Huomasi kyllä, että alla oli ohjasajotreeni ja paljon kokoamista, kun tarjosi pienestäkin pidätteestä vain korkeampaa muotoa ja käsijarru meni päälle. Renotutui kuitenkin kivasti siirtymisissä ja alkoi pyrkiä paremmin eteen ja tuntumalle. Nyt oli kyllä selvästi viime viikkoa suorempi, mutta silti otettiin muutama pätkä vastataivutusta oikeassa kierroksessa sekä etuosakäännöksiä. Tempon vaihtelut teki oikein hyvin kaikissa askellajeissa. Kyllä sieltä tulee niin hienoja pätkiä!

Netan jälkeen vuorossa oli taas kahvaharjoituksia Rosella. Samat tehtävät oli ohjelmassa senkin kanssa. Nyt poni oli huomattavasti rennompi ja tasaisempi heti alusta asti. Oppi menee siis perille :) Se on niin kuuliainen ja miellyttävä ratsastaa, hyvällä tavalla herkkä. Saija oli kuvaamassa Roseakin ja pitkästä aikaa sain siitäkin siis ratsastuskuvia, niin että itse istun kyydissä.

Rosen jälkeen käytiin Glow joutui myös kokeilemaan kahvan käyttöä. Pari kertaa se koittin nykäistä ja se oli siinä. Ei koittanut poni enää nykiä ohjaa. Glown kanssa hettiin vaan rentoa ravia ja käyntiä. Ne toimikin oikein hyvin ja tasaisuutta alkaa olla paljon enemmän. Laukassa oli taas parempi. Varsinkin oikea kierros pyöri hyvin, tosin en juurikaan pyytänyt muuta kuin etenemään. Selvästi se aina jarruttaa muiden hevosten kohdalla ohitustilanteissa. Glow on selvästi "kylähevonen", aina valmiina seisoskelemaan ja juoruamaan ;) Vasen laukka oli työläämpää. Kerran jouduin käskemään vähän napakammin, jonka jälkeen etenikin hyvin.

Näiden kolmen ponin jälkeen oli sen verran kipeä olo, että luovutin  ja aloin pakata kamoja messuja varten.

47. Ahaa-elämyksiä

Eilen ohjelmassa oli Glown ratsastus ja Krissen kouluvalkku Sissillä. Glow oli käynnissä ja ravissa melko rento ja kuulolla, mutta laukka ei taas toimi. Nousee kyllä, mutta ei jatku, vaan poni alkaa jarruttaa. Koitetaan siis taas maastoilla enemmän ja treenata laukkaa suorilla pätkillä. Ponin pulleuskin voi vaikeuttaa laukkaamista ja liikkumista ylipäätään. Paalit alkaakin olla tarhoista syöty, joten nyt on hyvä siirtyä syömään säännöstellymmin. Kehtaa sitten viedä poneja kotipihan ulkopuolellekin. Näillä keleillä pohjakin vaikuttaa kun pito ei ole paras mahdollinen. Ei siis viitsitä tapella, vaan keskitytään enemmän maastoiluun ja kunnonkohotukseen siellä. Eiköhän se laukka taas ala toimia kentälläkin vähän ajan päästä.

Valkussa Sissi oli melko mukava. Vähän jännittyneitä pätkiä oli, kun taas tuli tilsaa. Tehtiin siirtymisiä ja kokoamisia. Siirtymiset on vaan niin vaikeita, poni jää pohkeen taakse ja siirtymiset töksähtää. Kun sain ponin paremmin takajalkojen päälle, siirtymiset parani. Laukassa väsyi jo selvästi, mutta muutama hyväkin askel saatiin koottua. Loppuraveissa oli jo oikein rento.

Tänään aloitin ohjasajamala Nettaa. Ajattelin, että siinä saisin helpommin korjattua sen vinoutta. Pyrkii tällä hetkellä tunkemaan takaosaa oikealle ja lapoja vasemmalle. Ohjasajaen pääsee helpommin käsiksi takaosaan. Netta toimi kyllä jälleen oikein hienosti. Niin meni avot ja raviväistöt molempiin suuntiin. Oikeassa kierroksessa tehtiin vähän etuosakäännöksiä, jotta saatiin takaosaa siirtymään vähän tervämmin ulos. Tehtiin myös vastataivutusta oikeassa kierroksessa, jotta oikea kylki venyisi. Hienosti poni taipui, kun tajusi mitä haetaan. Ravissa tehtiin vähän kokoamisia ja poni lyheni tosi hyvin, melkein tuli jo piaffia. Ei nyt ehkä ihan oikeaoppista, mutta ravasi kyllä muutamia askelia paikallaan :) Laukat otettiin molempiin suuntiin voltilla. Ohjat oli sen verran lyhyet, että poni joutui todella töihin. Mutta kyllä tuli hienoja pätkiä.

Lähes piffiä

Kuvat: Saija Pekkinen

Netan jälkeen ratsastin Minnin läpi. Tehtiin senkin kanssa siirtymisiä ja voltteja. Poni oli oikein positiivinen tänään ja toimi kivasti. Vähän se nyppii ohjaa edelleen, mutta on paljon jo tasaisempi. Laukat nousee tosi hienosti käynnistäkin. Vähän tarjos väärää laukkaa oikeassa kierroksessa, mutta muuten nostot oli hyviä. Laukka nousi heti ilman kiihdytyksiä ym. Loppukävelyt mentiin maastossa.

Glown kanssa käytiin reippailemassa maastossa. Meno on koko ajan sujuvampaa, mutta rennompi se saisi olla. Nyt kulkee pää pystyssä ja selkä alhaalla, kun joka paikassa on niin pelottavaa. Vasta loppulenkistä rentoutuu väsyessään. Nätisti ja reippaasti se kyllä etenee. Laukkakin pyörii hyvin. Tosin haluaisi laukata vain oikeaa laukkaa. Ensi kerralla treenataan siis  vasenta laukkaa maastossa.

Sissin kanssa oltiin Sulkalan Kimmon kouluvalkussa Anisissa. Tehtiin siirtymisiä ja temponvaihteluita käynnissä ja ravissa. Ensin käynnissä. Sissi tulee hyvin takaisin jo pelkällä ajatuksella, mutta ongelma onkin enemmän saada liike jatkumaan ilman "pysähtymistä". Siis sehän ei pysähdy varsinaisesti, mutta helposti siirtymisestä tulee töksähtävä, kun se ei ole rehellisesti pohkeen edessä, vaan "pysähtyy" eikä liike jatku eteenpäin. Heti kun löysin riittävän pienet avut ja ratsastin tarpeeksi jalalla, alkoi siirtymiset sujua. Seuraavana tehtiin käynnistä raviin ja takaisin -siirtymisiä. Edelleen sama ongelma, mutta nyt korjaantui jo nopeammin. Pitää vaan olla ihan superskarppina, että ei pyydä liikaa taakse. Ei siis pidä ajatella siirtymistä taakse/alaspäin vaan siirtymistä käyntiin, niin että liike ja ajatus säilyy eteenpäin. Ravissa tehtiin lyhennyksiä ja pidennyksiä myös. Niissä piti muistaa, ettei tee liikaa. Muutama askel riittää ja eteenratsastus ennen kuin tahti häviää. Sissi toimi lopulta erittäin kivasti ja rennosti. Lopuksi ravattiin ihan hidasta kevyttä ravia mahdollisimman matalassa muodossa. Sen Sissi teki tosi hyvin. Se oli aivan rento ja kaula venyi juuri niin pitkälle kuin käsi antoi myöden. Kokoamisissa huomasi taas, että väsy tuli, kun tahti alkoi hävitä hetkittäin. Nyt treenataan näitä ja pikkuhiljaa rakennetaan lisää voimaa. Oli kyllä sellainen valkku, että mielellään mennään uudestaankin!

Valkusta tuli myös hyviä neuvoja päätään nyppivän ratsastukseen, joten sormet oikein syyhysi päästä kotona Rosen selkään. Viritin sen satulaan kahvan ja ratsastin koko treenin vähintään yksi käsi kahvassa. Näin ei saa yhtään periksi ohjia nyppimällä ja lopettaa sen pikkuhiljaa. Tätä siis tiedossa myös Minnille ja Glowlle ja tietysti Minnin ja Rosen muillekin ratsastajille. Aluksi Rose suuttui todella ja jopa keuli vähän. Kun tajusi, ettei ohja nyt vaan anna periksi, rentoutui ja oli ihan superkuuliainen. Niin onnistui askeleen lyhennyksen ja pidennykset sekä siirtymiset askellajista toiseen kättä liikuttamatta. Molemmat kädet oli kahvassa kiinni, ohjat hyvällä tuntumalla ja poni kulki pyöreänä, rentona ja tahdikkaasti niin tempon vaihtelut kuin siirtymisetkin. Tätä nyt jatkossa, kunnes nyppimisestä päästään. Mahtavaa, kun saa uusia ideoita ja keinoja ratsastukseen. Pysyy motivaatio yllä! Huomenna heti uusiksi, onneksi poneilla on ollut kevyt alkuviikko ;)

46. Haasteena suojakeli

Eilen tuli koko päivä lunta vaakasuoraan. Ei juuri houkutellut pistää nokkaansa ulos ovesta. Lumisade helpotti onneksi illaksi, kun pidin tuntia kotikentällä.

Tänään keli oli suosiollisempi, mutta lämpöasteet aiheutti omat haasteensa, varsinkin Sissin kohdalla. Ensi menin Glown kanssa maastoilemaan. Metsässä oli hyvä mennä, mutta teillä sai kyllä olla kieli keskellä suuta, kun Glow on edelleen ilman kenkiä. Onneksi metsätiet ei ehtineet mennä jäisiksi asti, niin pito oli ihan ok. Uskallettiin vähän ravata ja laukatakin. Kun pihasta päästiin liikkeelle, koko lenkki sujui oikein leppoisasti ilman keskusteluja suunnasta tai vauhdista. Poni ei kyllä uskalla rentoutua vielä ihan täysin, vaan koko ajan pitää olla vähän skarppina. Mutta jospa se siitä, kun maastot tulee tutummiksi ja luottamus kuskiin paranee.

Sissin kanssa otin riskin ja menin kentälle. Tilsakelit ei ole sen ratsastuksen kannalta ihan optimaalisia, kun poni-parka jännittyy niin kovin lentelevistä tilsoista. Koitettiin siis ratsastaa ihan leppoisasti ja kevyesti. Melko hyvin siinä onnistuttiinkin ja poni malttoi välillä rentoutuakin säsähdyksistä huolimatta. Se olisi voinut olla kuin viulunkieli koko ajan. Vasen pohje ei meinaa nyt millään mennä läpi. Vasemmassa kierroksessa se nojaa jalkaa vasten eikä taivu kunnolla ja oikeassa kierroksessa taas valuu lapa edellä ulos eikä meinaa kääntyä. Koitin sitten vähän jumpata oikeaa kylkeä avoilla ja kääntymistä parannettiin ulkoasetuksilla. Laukoissa poni toimi hyvin molempiin suuntiin eikä mitään sätkyjäkään tullut. Hyvin pysyi paketti kasassa, olis voinut laukata vaika kuinka kauan. Koko ajan pidin tahdin hitaana ja muodon mahdollisimman matalana, jotta poni ei jännittyisi niin paljon. Yllättävän hyvin se toimi, vaikka en edes aluksi meinannut ratsastaa sitä, kun ei siitä olisi mitään tullut. Hyvä, että menin kuitenkin.

Sitten pidin taas yhden tunnin ja tunnin jälkeen menin vielä pienen hetken Tarmolla. Vähän pojalla oli keskittyminen hukassa, mutta hyviäkin pätkiä tuli. Ajattelin ottaa sen huomenna Krissen valkkuun. Jos tulisi vaikka jotain kuningasajatuksia työskentelyyn ja kehityskohteisiin oripäiviä ajatellen.

Karvainen keltainen