82. Kotini on linnani...

...tai tallini. Sitä ei vaan jotkut tunnu tajuavan. Eilen illalla, juuri kun olin saanut lapset hiljenemään sänkyihinsä vähän ennen puoli kymmentä, kuuluu ovelta koputus. Oven takana seisoo kolme pikkutyttöä. Halusivat tulla vessaan, koska ulkohuussissa oli JOTAIN PURUJA! Niin ulkohuussissa kuuluu olla puruja (tai meillä on turvetta). Samalla jutustelivat, että olivat kävelleet (keskustasta, vajaa 6km) katsomaan heppoja. Ikää siis kaikilla alle 10-v. yksi vissiin meidän Pepin ikäinen...Melkeen suu loksahti auki, kun olivat siinä. Tulivat katsomaan siis heppoja niin myöhään illalla eikä kukaan heistä edes käy meillä muuten. Tänään samat tytöt hengailivat sitten enemmän tai vähemmän koko päivän meillä. Mitään kysymättä/sopimatta. Enhän mäkään marssi kenenkään kotiin, että "Moi, Tulin katsomaan teidän hamsteria" ja hengaile koko päivää heidän kotonaan. Mua niin ärsyttää oletus, että talli olisi jotenkin yleinen hengailupaikka ihan kelle vaan, jos joskus on käynyt pihassa siskoa hakemassa. Meidän talli on kuitenkin osa meidän KOTIA! Kysessä kun ei ole mikään yleinen ratsastuskoulu, vaan oma pikkutalli, jossa on mmutama yksityishevonen omien ohella. Mä tykkään touhuta rauhassa omalla pihalla ilman , että siinä hengaile ejoku ylimääräinen koko päivää. Hevosten omistajat ovat erikseen, kaikki alkaa olla hyviä ystäviä, joiden kanssa viihtyy muutenkin. Samoin meidän ponien hoitajat/ratsastajat. Mutta he käyvätkin hoitamassa omansa/hoidokkinsa ja auttelevat tallihommissa. Eivät vaan hengaile.

Tänään oli ohjemassa Anun estetunti. Menin Sissin kanssa. Hyvin huomasi taas, että hypyt ovat jääneet vähän vähille. Poni kun imee hyvin esteelle, jään roikkumaan suuhun eikä paikat osu kohdilleen. Jos muuten hyppy menee hyvin, niin vähintään mun pitää "hyökätä" kaulalle kuin ylitettäis vähintään 150 cm okseria...Sissi on varsin herkkä kuitenkin liialle "sukeltamiselle" ja saattaa sitten pudottaa, kun kuski hosuu kyydissä. Poni oli siis hieno, mutta kuski vähän hukassa. Lopuksi menin myös Rosella yhden kierroksen, jotta saisin vähän tuntumaa ennen keskiviikon alue-estekisoja. Kyllä se tuntui erilaiselta heti Sissin perään. Laukkakin oli ihan köpöä. Mutta hienosti Rose hyppäsi. Varmasti ja innolla. Itse valuin aina kaarteissa ulos ja ratsastin vähän huonot reitit. Poni sai hieman oikoa liikaa, jolloin seuraava lähestyminen meni hankalaksi. Kun muistin ratsastaa oikeaa reittiä, homma sujui huomattavasti paremmin :) Oli myös mukava katsoa, kuinka Tarmo meni porukan mukana kuin mikä tahansa muukin poni. On se vaan ilo silmälle hypätessään. Mamman mussukka ;) Peppikin uskalsi ekaa kertaa hypätä ihan pystyjä laukassa! Niin hienosti hän ratsasti Lilliä laukassa koko radan läpi ilman yhtään panikointia. Kyllä siitä tytöstä tulee vielä esteratsastaja :) Ja äiti on niin iloinen. Tunnin jälkeen neiti ilmoitti esteratsastuksen olevan hänen suosikkiharrastus.

Lisäksi tänään saatiin Lennille kärryt perään. Yksi kierros mentiin kentän ympäri. Poni ei tuhonnut mitään, ei häipynyt paikalta eikä kukaan loukkantunut. Onnistunut kierros siis! Kärryt sai jo hienosti perään, mutta kävely ja kääntyminen oli pelottavaa. Onneksi reaktio pelottaessa on "istuminen" ja jähmettyminen paikoilleen eikä paikalta poistuminen. Lopussa käveli rennommin. Huomenna taas uusi harjoitus. Hyvä siitä tulee!

81. Sellainen on ponitädin lauantai...

Tänään on taas menty tuli persiin alla koko päivä...

Aamulla lapset normaalisti herättää siinä puoli seitsemän aikaan, viimeistään seiskalta. Tänään niillä oli joku tilapäinen mielenhäiriö, kun saatiin nukkua rauhassa ja sitten kello olikin jo kahdeksan. Onneksi isäntä oli kotona eikä Peppiä tarvinnut laittaa eskariin, joten tehtiin aamutalli kimpassa. Sujuu niin paljon mukavammin. Aamutallissa huomasin, että soijarouhe ja Nutriglow on lopussa ja agri seuraavaksi auki vasta maanantaina...Ei muuta kuin Saloon ja Agriin. Kello siis yhdeksän aamulla, kun lähdin. Aamupalakin jäi väliin. Yleensä halauan nauttia aamupalan ihan rauhassa.

Salo-reissulla kävin myös kaupassa hakemassa lapsille karkkipäivän karkit ja itselle aamupalaksi Kigsize-tuplan. Terveellistä...Samalla vaihtoivat myös fb-kirppiksellä myydyt ratsastushuosut omistajaa. Matkalla vastailin myös p*skan hakijoiden puheluihin. Kotiin päästyäni isäntä lähti töihin ja aloin pukea lapsia ulos. Omien vaatteiden vaihto ja ruokapöydän siivous. Tällä välin Saija oli laittanut Netan valmiiksi ja kävelyttänytkin sen. Treenattiin ponin kanssa taas viikon päästä oleviin kisoihin. Hyvin se taipui myös vasemmalle eikä valunut oikeassa kierroksessa ulos. Itse rataa treenatessa, vähän hyytyy kaarteissa, varsinkin vasemmalle käännyttäessä. Kannukset auttoi kyllä asiaa ja poni pysyi paremmin liikkeessä. Tasaisesti se suorittaa kuviot, mutta vähän saisi olla nopeampi pohkeelle ja edetä tarmokkaammin.

Netan jälkeen otin samantien Minnin käsittelyyn. Se oli tarhassa päikkäreillä pitkin pituuttaan eikä olisi noussut millään...Myös Minnin kanssa treenattaan C:1:stä, joka on tähtäimessä 9.5. seurakoulukisoissa. Nettaan verrattuna se on superherkkä pohkeelle, mutta tänään aika sitkeä edestä. Täytyy koittaa miten toimii nyt esimerkiksi kolmipalalla, kun sudenhampaat on poistettu. Käytössähän on edelleen Happy Mouth-suorakuolain. Annin kanssa toimii hyvin sillä, jolloin tuntuma on vähän vakaampi, vaikka käsi ei olisikaan ihan tasainen. Itse kaipasin ainakin tänään vähän liikkuvampaa kuolainta, jotta poni reagoisi nopeammin myös suustaan. Muuten liikkui oikein tasaisesti ja kivasti. Tuli oikein sellainen olo, että kiva päästä kokeilemaan kisoihin. Laukkakin pyöri kivasti. Minnin ratsastuksen aikana Saija oli ihana ja jakoi päiväheinät kaikille.

Heti perään otettiin Saijan kanssa Lenni tarkoituksena laittaa sille kärryt perään. Mutta eipä mennyt homma kuten elokuvissa. Lenni Lokinpoikanen osoittautui ihan superherkäksi tässäkin asiassa. Aisojen kylkeen osuminen oli ehkä maailmakaikkeuden pelottavin asia. Monta kertaa poni "istui" täysin, vähän keuli tai koitti poistua paikalta. Toistojen kautta saatiin poni seisomaan paikallaan ja aisoja nosteltiin kyljille. Muutama käyntiaskel otettiin myös niin, että aisoja vain kannettiin mukana. Kun se sujui ilman säykyjä, lopetettiin kiitokseksi tältä päivältä. Huomenna koitetaan jatkaa kahden avustajan voimin. Poni yrittää pyörähtää hyvin liukkaasti ympäri, joten kahdelta puolen taluttaessa pysyy paremmin suorana. Ei ole kyllä yksikään aiemmista ajo-opetettavista ollut näin herkkä. Nyt vaan paljon toistoja ja onnistumisia, jotta poni huomaa, ettei kuole aisojen väliin...Lapset siirtyivät sisälle leikkimään Lennin kohdalla.

Lennin jälkeen vuorossa heti perään vielä Glow. Oli hyvä eilen nähdä kuinka se liikkuu ratsastajan alla. Sonja oli sen kanssa mukana tunnilla eilen. Poni toimi kivasti, mutta jatkossa haetaan aktiivisesti matalampaa muotoa, jotta saataisiin selkää ylemmäs. Vähän vakaampi tuntuma, reippaampi tahti ja matalampi muoto. Tänään otin avuksi gramaanit sille. Käytän niitä tosi harvoin, mutta tässä tapauksessa niistä vois olla apua. Toisena vaihtoehtona mietin kumppareita, jotta tosiaan venyttäisi paremmin eteen-alas. Kumpparien kanssa en pääse kuitenkaan itse vaikuttamaan niihin. Jos ponilla meinaa mennä kuppi nurin, niin kumppareilla ei ihan niin vaan saada tilannetta laukaistua. Gramaania pääsee paremmin helppaamaan tilanteen niin vaatiessa. Glow on kuitenkin varsin herkkä edestä ja saattaa suuttua helposti liiasta paineesta. Gramaanit etujalkojen välistä kuolaimen kautta käteen oli siis meidän valinta. Osoittautui ihan hyväksi valinnaksi. Poni tuli matalammas, kun ensin oli hetken koittanut hangoitella vastaan. Tajutessaan idean, poni toimi oikein hienosti ja muoto oli selvästi parempi. Tai ainakin tuntui rennommalta ja sujuvammalta, selästä kun ei ilman peilejä oikein näe, kuinka se kulkee. On vain luotettava tunteeseen.

Glown jälkeen kello oli siinä kolmen kieppeillä. Lapsille siis tekemään ruokaa. Gourmet-kokkina väänsin pikaseen lohikastikkeen ja keitin pastaa. Ruuan jälkeen kello oli vähän vaille neljä, Fanni päikkäreille ja isommat ulos. Pepin ja Nuutin tehtävänä oli vesien jako hevosille. Onneksi letkut on jo sulia, joten vesien jako sujuu helposti vetämällä letkua tarhasta toiseen. Ja mikäs sen mukavampaa lasten mielestä kuin vesileikit :) Samalla hain heinäpaalin traktorilla sisään ja jaoin neljän päiväheinät. Tosin se venyi lähemmäs viittä ennen kuin kaikilla oli eväät edessä. Mä en <3 meidän traktori. Se on niin pelottava ottaa takavetoiseen vehkeeseen takakauhaan yksi 400 kg säilöpaalia kyytiin ja ajaa akselia myöden (no vähän liioiteltu..) mudassa. Keulii, keulii eikä käänny...Ratissa lukee vielä muistutuksena: "Traktorin kaatuessa, pidä kiinni ohjauspyörästä. Älä hyppää!". Turvallinen olo.

Sitten karsinoiden siivousta, loppujen vesien kantoa (letku ei yllä ihan kaikkiin), pihaton ja pihan siistimistä. Puoli viiden kieppeillä tuli Pepille kaveri yökylään ja Essi kävi siinä maastoilemassa tarmon kanssa. Itse jatkoin hommia seiskaan asti. Sitten otin vielä Jiin töihin. Sovitin sille satulaa, Rosen Barnsby oli ok. sitten kun mennään selkään kunnolla, niin tarvii kyllä romaanin alle, ettei ota säkään kiinni, mutta muuten mallasi oikein hyvin. Lissun suitsista sain riittävän isot jätkän päähän. Juoksutin Jiitä vähän sivuohjilla ja tein vähän selkäännousu harjoituksia. Pohjatyö on tehty sen kanssa oikein hyvin. Selkäännousu harjoituksissa seisoi hyvin kauniisti paikallaan ja ihan rentona. Huomenna, jos menisi sitten kunnolla selkään ja lähdettäisiin etenemään. Jonkun kyllä toivoisin varoiksi narun päähän, mutta katsotaan onko ketään sopivasti paikalla.

Kahdeksalta lapsille iltapalaa ja sisällä olevan ydinräjähdyksen siivoilua. Lapset hammaspesun kautta sänkyihinsä, iltasadut ja hetkeksi koneelle odottelemaan villipetojen hiljentymistä. Puoli kymmenen takaisin talliin. Karsinoihin heinät ja kaurat. Vedet laitoin jo aiemmin. Isäntäkin tuli töistä ja hoiti koirat samalla kun otin hevosia sisälle. Vielä pojille tarhaan sekä tammoille pihattoon heinät ja kaurat, jonka jälkeen vähän ennen yhtätoista sisälle. Pepin kaverille iski vielä koti-ikävä, joten hälytettiin hänelle hakija. Sitten koneella ja tv auki. Yöllä näyttäis tulevan ratsastusta kakkoselta, joten se nauhalle ja nyt 00.18 hammaspesun kautta nukkumaan. Tällaista siis meillä :)

80. Yötöiksi menee...

Nyt on sitten viimeiset kolme päivää venytetty lisäaikaa illasta. Lapset unten maille siinä 20-20.30 ja sen jälkeen ratsastamaan ja iltatalli. Sisälle selviytyy siinä klo 22 kieppeillä. Toisaalta illat on parhaita, varsinkin kun nyt on valoisaa ja lämmintä. Tänäänkin sade lakkasi sopivasti illaksi ja ratsastin vielä kaksi ponia tunnin pidon jälkeen. Nyt olen ollut reipas keskiviikkoisen Krissen kouluvalkun jälkeen ja ratsastanut Sissin jo kolmena päivänä peräkkäin! Se oli taas niin hankala valkussa, säpsyilyä ja sinkoilua. Vissiin oli sitten extra-virtaa, kun nyt on ollut huomattavasti parempi tänään ja eilen. Eilen sain taas vasemman kyljenkin pehmenemään ja ponin toimimaan molempiin suuntiin. Ollaan nyt koitettu vähän treenata 4.5. olevaan aluekouludebyyttiimme. Koivumäessä olisi tarkoitus mennä He B:3 Sissillä ja He C:1 Netalla. Sissi alkaa taas onneksi olla oma itsensä, kun viimeiset pari viikkoa on ollut kuin dynamiitin päällä istuisi. Onneksi kisat oli peruttu...Nyt on taas luottavaisempi fiilis. Ennen Koivumäen koulukisoja käydään vappuhyppelöissä Anisissa. Sissi ja Rose on ilmoitettu mukaan 90 cm luokkaan. Vähän olis tehnyt mieli ilmoittaa Sissi myös 100cm luokkaan, mutta treenit on jäänyt olemattomiin, kun nekin on olleet peruuttuja. Sunnuntaina päästään onneksi taas kotona vähän hyppäämään Anun tunnilla. Kisakausi näyttäisi nyt onneksi käynnistyvän uudelleen.

Tänään saapui kevään ensimmäinen ratsutettava, 3-vuotias suokkiruuna Herra Jii. Pojalla on kävelty selästä, mutta sen pidemmälle ei ole ehditty. Jii pääsi meidän villipetojen laumaan. Tarmo pitää kuria yllä, mutta ihan sopuisasti porukka otti uuden kaverin vastaan. Lenni ja pikkupojat aloittivat samalla kesäkauden jäämällä yöksi ulos. Tarmo jäi vielä sisälle, jotta saadaan ruokittua riittävästi oripäiviä varten. Tarha oli paikoin jo kuivakin, mutta tämän päivän sade kasteli sen taas. Täytyy varmaan ottaa pojat päivällä vähän sisälle nukkumaan. Tarmo joutui tänään illalla vielä töihinkin. Vähän se alkuun koitti vahtia mitä tarhassa tapahtuu, mutta hetken työskentelyn jälkeen kuulo alkoi palautua ja poni rentoutua. Selkäännousun kanssa tehtiin taas vähän töitä, kun ei millään seisoisi aloillaan. Odottelu ei kuulu Tarmon vahvuuksiin...Huomenna sitten alkaa Jiin koulu. Etsitään sopivat kamat ja ainakin juoksutetaan vähän. Jos poika on kiltisti, niin eiköhän selässäkin käydä.

Lennin kanssa täytyy myös ottaa nyt itseään niskasta kiinni ja huomenna laitetaan kärryt perään. Sovittua ohjelmaa on ainoastaan Netan ratsastus, joten pitäisi ehtiä, kun tarttuu toimeen eikä jää koneelle tai Hippoksen pariin. Lenni alkaa viimein näyttää ihan komealta ponilta, joten innolla odotellaan näyttelyihin pääsyä. Poika on edelleen myynnissä, mutta se on saanut nyt viime aikoina niin paljon kehuja, et maltankohan ikinä luopua siitä. Luonne on juuri sitä mistä tykkään ja ulkomuotokin alkaa miellyttää silmää. Täytyy koittaa saada siirrettyä kuvia muistikortilta tälle lainakoneellekin, niin postaukset ei ole niin tylsiä. Otin Lennistä ja reetusta yksi päivä oikein edustuskuviakin.

79. Kun maailma romahtaa...

...tai tietokone sanoo yhteistyösopimuksen irti. Iskee lähes paniikki! Kone ei siis inahdakaan. Nettipimento on pelastettu lainakoneella kotoa, mutta vähän omalla koneella olevia kuvia on ikävä :( ja siis niitähän ei ole tallennettu mihinkään muualle moneen vuoteen. Onneksi mun veli osaa hoitaa nämä asiat, joten saa ottaa koneen raadon mukaansa ja palastaa sen sisälmykset töissä. Täytyy siis hankkia uusi kone. Tästä lainakoneesta puuttuu myös muistikortinlukija ja kameran USB-piuha on jossain hyvässä tallessa, joten kuvia ei nyt tule...

Tossa viikonloppuna napsin kuvia Lennistä ja Reetusta myynti-ilmoja varten. Vielä Kakea pitäisi kuvata vähän. Se on vaan niin kammottavassa kasvuvaiheessa, että ei ole kovin edustava. Tänään ohjelmassa varsoilla oli vuolut. Pienet oli kauniisti, mutta Lenni oli taas varsin rasittava.Se ei malta olla lainkaan paikallaan. Varsinaisesti ei koita vetää jalkaa pois, vaan hakee tasapainoa loikkimalla pitkin käytäviä...Ehkä sekin joskus oppii olemaan poneiksi.

Koko alkuviikko on menty ihan rusakon selässä. Maanantaina oltiin Aatun kanssa klinikalla ja sen jälkeen illalla kävin vielä Kiikalassa pitämässä tuntia. Siinä välissä vein Pepin kaverinsa synttäreille ja aamusta tietty normaalisti tallihommat.

Tänään oli kengitykset ohjelmassa. Sitä ennen piti käydä Agrissa ja kaupassa, koska Pepin 7-v. lastenkutsuja vietettiin tänään. Vieraiden lähdettyä pidin vielä tuntia kotona. Tallinkin ehdin välissä tehdä. agrista ostin pihattoon metallisen heinähäkin seinään kiinni. Jos ponit sotkisivat vähemmän heinää maahan, kun se on häkissä. Toivossa on hyvä elää.

Ratsastamaan en ole ehtinyt taas lainkaan, mutta jos huomenna sitten ehtisi taas. Torstaille onkin appiukon synttärijuhlia luvassa. Perjantaina tulee ensimmäinen näistä kolmesta ratsutettavasta, joten työtahti vaan tiivistyy. Onneksi poneja voi kohta alkaa jättää ulos. Vähän hommat helpottuu ja vähenee.

78. Vihdoin hyppäämään

Tänään pidettiin kotikentällä ekaa kertaa estevalkkua tänä keväänä. Hienosti tallin porukka aktivoituikin mukaan sillä mukana oli yhdeksän ratsukkoa (kahdessa ryhmässä). Taas näin kauden alkuun tehtävät oli pieniä ja helppoja. Lähinnä haettiin vain sujuvaa etenemistä.

Itse menin Glown kanssa. Poni oli tänään varsin tahmea ja vähän esteetkin jännitti, mutta yli päästiin. En tiedä kummalle tuli enemmän väsy valkun päätteeksi. Sitä on tottunut taas vain matkustelemaan...Uusi satulakin oli testissä ja hyvin se tuntuu mallaavan.

Kiva oli kuulla myös valmentajamme kehuja poneista. Viimeksi hän on niitä kunnolla nähnyt viime syksynä ja kehitystä on tapahtunut :) Rosen liikkeessä on varmaan se isoin muutos, kun se on alkanut liikkua koko kroppansa läpi. Myös Radalla eteneminen on ihan eri luokkaa kuin syksyllä. Tämä tosin on kiinni vain kuskista, mutta nyt siis yhteistyö ja luotto toimii hyvin. Tarmo osasi taas yllättää menemällä sellaisella innolla, että tosissaan sai välillä pidellä. Siitä tulee vielä niin hieno! Minnikin selvitti tehtävät ilman kieltoja tai jumituksia vuokraajansa kanssa.

Peppikin oli mukana Lillin kanssa. Hiensi sekin on nyt edistynyt ja uskaltaa tulla pikkuristikoille reippaassa laukassakin. Nyt aletaan hakea rohkeutta sitten vähän isompiin esteisiin, niin että Lilli oikeasti hyppäisi.Äiti oli kyllä jo niin ylpeä tästäkin suorituksesta :)

77. Satulan sovitusta

Eilen meillä sitten kävi satula.comin satula-auto. Uutta penkkiä etsivät Bisse ja Glow. Glowlla on ollut nyt käytössä Cliff Barnsby Pony Dressage (16" lev. 4), mutta sen selkä on sen verran kaareva ja leveä, että se ei oikein sovi.  Satula jää edestä vähän ylös, keskeltä paneelit on irti ja taakse tulee turhan paljon painetta. Satula on vähän siis "keula pystyssä" ja kuski istuu liian takana, jolloin paneelit painaa selkään ja lihakseen kehittyy helposti "kuoppa". Edestä puristava satula taas tekee helposti lapojen päälle "extralihasta" ploteiksi. Olen siis mennyt aika paljon ilman satulaa, koska tämä ei ihan sopiva ole. Muut mitä on vähän kokeiltu on Cliff Barnsby Junior Jump (16" lev.5) sekä Pinto (x-wide 16"), mutta ne on molemmat vielä enemmän irti keskeltä selkää ja valuvat lisäksi kaulalle. Täytyykin koittaa ottaa joku päivä havainnollistavat kuvat, näistä vaihtoehdoista ja niiden eroista.

Kun päästiin sovittelussa vauhtiin, niin meinas iskeä epätoivo. Sen verran erikoinen on ponin selkä, että koko kuorma-autollisesta satuloita löytyi yksi, jota aletaan kokeilla myös liikkeessä. Toivottavasti se sopii! Kaaravarunkoiset satulat oli liian kapeita ja leveät oli liian suoria. Suurin osa penkeistä oli luokka "selkään-EI-pois". Vissiin kahta tsekattiin vähän tarkemmin, joista toinen jäi nyt kokeiluun. Nyt siis pruuvataan Passierin Young Champ koulupenkkiä 15,5" ja lev. MW. Huomenna jos ehtis Pepin synttäreiden lomassa vähän testata sitä. Ihme kyllä se ainoa sopiva ei ollut edes auton kallein penkki, vaan ihan kohtuuhintainen käytetty :)

Sissi käyttää useimmiten sitä Barnsbyn Pony Dressagea. Esteillä käytössä on Barnsbyn Pony Club samoilla strategisilla mitoilla. Minnillä on normaalikäytössä tämä samainen estepenkki. Sille taas ei kunnolla sovi Sissin koulusatula, vaan se valuu vähän eteen. Rose ja Tarmo käyttävät Barnsbyn Junior Jumpia. Siinä siis leveys 5 ja istuin 16". Jos nämä sankarit on samaan aikaan liikkeellä, niin toinen käyttää sitten sitä Börjesin Pintoa. Se satula on ollut kyllä niin hintansa arvoinen. Se on toimiut meillä lähes joka ponilla sisäänratsastuksessa. Sopii erittäin hyvin näille tynnyreille. Sitä en kuitenkaan suosi säännöllisemmässä käytössä, koska toppaukset on varsin kovat. Intialaiseksi 108€ maksaneeksi satulaksi ollut kuitenkin ihan super. Lissulle on mallannut nyt viime aikoina myös Pony dressage. Tosin nyt on varmaan jo niin paksu, ettei mahdu siihen. Se sallittakoon tiineelle ja ilman satulaa menen sillä aina itse. Lillillä on tietty oma penkkinsä. Vissiin Hööksin ponisatula. Tuli ponin mukana aikanaan. Ihan nahkainen ok penkki on. Vähän turhan leveä, mutta paksun romaanin ja pienten kuskien kanssa toimii hyvin.

Sissi ja Netta nauttii lämpimistä kevätöistä luukut auki

76. Turhauttavaa...

Taas alkaa hommat kasaantua ja tuntuu, että kontrolli pettää. Ajankäyttöä tarttis tehostaa ja paljon. Aamusta ei voi syödä aamupalaa tuntia, vaan ulos olisi päästävä mielellään jo ennen kymmentä. Itse heräämistäkin vois jo tehostaa, kun ei torkuttais kovin montaa kertaa, vaan nousis ja lähtis talliin. Karsinoiden siivous ei voi venyä kahteen iltapäivällä. Tuntuu, että koko ajan kuitenkin tekee jotain, mutta mitään ei saa aikaan. Osa ajasta häviää tietenkin lasten kanssa. Kovasti kun haluavat auttaa, mutta välillä avusta on enemmän haittaa...Osa ajasta häviää pieniin asioihin, loimien viikkaamiseen, tavaroiden paikalleen viemiseen yms.

Nyt alkaa iskeä kauhea stressi siitä, kun ei ehdi hoitaa poneja lainkaan, saatika liikuttaa. Yhden päivässä olen onnistunut liikuttamaan, mutta se ei kauheesti lohduta kun liikutettavia olisi parhaimmillaan viisi plus varsat (4kpl). Kuun vaihteessa on tulossa kolme lisää...Lennille tarttis nyt saada kärryt perään vielä ennen sitä, jotta se voi sitten hyvällä omalla tunnolla lomailla. Onneksi muutamat luotettavat apukädet on käytössä liikutusavuksi, ettei ponit jatkuvasti seiso. Sissillä alkaa tuntua vähäinen liikunta ylimääräisenä loikkimisena. Tämän päivän kouluvalkku oli ekat 45 minuuttia pelkkää syöksähtelyä ja loikkia. Kovin montaa rentoa askelta ei tullut. Vasta viimeisessä laukassa rentoutui työstettävälle tasolle. No onneksi ei nyt oo niitä kisoja...

Glow on puolestaa edennyt valovuodella. Eilen "hypättiin" ekaa kertaa ja poni oli ihan innoissaan :) Laukkakin lyheni vaikka kuinka paljon, kun virtaa riitti. Välillä piti kyllä pukitella ja tehdä tasajalkaloikkia, mutta ne oli selvästi innostumisesta johtuvia. Aluksi valtaisat esteet näytti Glowsta tosi vaarallisilta, mutta pienen kiertelyn jälkeen uskalsi ylittää kaikki sujuvasti ravissa ja laukassa. Ihan ponilla ei ollut hyppämisen kuvio selvä ja puomit lentelivät sinne tänne. Viimeisellä kerralla mentiin kuuitenkin sujuvasti ja puhtaasti laukassa kolme 40 cm ristikkoa peräkanaa!

Muita ilonaiheita lähiaikoina on ollut Bellen sopeutuminen laumaan. Tammojen kiimat on selvästi tehnyt niistä hyväksyvämpiä ja nyt irlantilaisneito on rapsutellut Minnin ja Glown kanssa. Jekkua se koittaa jo haastaa leikkiin ja heinäkasallekin koittaa tunkea muista välittämättä. Tänään varsa oli myös ensimmäistä kertaa sisällä pihatossa ilman houkuttelua niin, että pääsin todistamaan sen käyvän siellä. Karvakin alkaa näyttää säädylliseltä harjauksen ansiosta. Vielä paljon tarvitaan lisää massaa, mutta pirteämpi olemus ja hyvä ruokahalu lupaavat hyvää!

Lisää turhautumista ja huolia aiheuttaa myös lähes tyhjä pankkitili...Kuviot meni niin totaalisen uusiksi Reetun paluun myötä. Tuntuu, että kaikki loppuu samaan saumaan eikä rahat riitä millään. No turha voivottelu ei helpota asiaa, poneilla on ruokaa ja kuiviketta. Sähkö kulkee ja puhelin sekä netti toimii. Isäntä pitää huolen siitä, että omassa pöydässä on ruokaa. Ehkä tästä taas selvitään. Onneksi tulee ne kolme uutta ratsastettavaa. Tällä hetkellä koko homma on jatkuvaa tasapainottelua eikä horjahduksiin ole varaa. Täytyy tosissaan miettiä astutuskuvioita ja koittaa tehostaa ponien myyntiä.

75. Odotusta

Edelleen Lissu antaa odottaa. Varsominen on nyt neljä päivää myöhässä. Venyminen on ollut ihan odotettavissa, Minni meni aikanaan 10 pv yli ja Lenni 14 pv. Muutkin on menneet yli, mut häpeäkseni en muista tarkemmin paljonko...Varmaan muori odottelee lämpimämpiä kelejä, tosin nyt on luvattu sadetta päiväkaupalla. Iltatallin jälkeen harjailin tammaa sen syödessä. Karvaa lähtee taas ihan älyttömästi. Mahaa harjatessa varsa alkoi tunkea oikein kunnolla kyljestä "läpi". Selvästi varsakin haluaa jo ulos ahtaasta masusta. Oli kiva nähdä, että varsa on liikkeellä, selvästi energinen ja vahva jo ennen syntymäänsä ;) Mä en malttais millään odottaa...Tissit Lissulla on selävsti tänään täydemmät ja takapään lihakset alkaa löystyä. Jos se vaikka sais jotain aikaan jo ensi viikolla.

Varsan lisäksi odotellaan, että kisat jatkuisivat taas. Toukokuulle on nyt suunnitelmissa:
1.5. aluekoulu MT-team, Sissi K.N.Special tai alue-este SRS, Sissi ja Rose 90 cm
4.5. aluekoulu SRS (Koivumäki), Netta He C:1, Rose He C:1 (Outi) ja Sissi He B:3
9.5. seurakoulu SRS (Koivumäki), Minni ja Tarmo He C:1, ehkä myös Sissi He B:0 ja He A:1
11.5. olisi myös seurakoulu Kaarinassa, Glow ja Tarmo Aikuisohjelma 2002, K.N.Special sekä A:1
17.-19.5. Ponioripäivät (Tarmo)
19.5. seuraeste Somero (kutsua ei julkaistu)
26.5. aluekenttä Ypäjälla, Sissi ja Rose harrasteluokka

Katsotaan sitten miten tautitilanne muuttuu ja miltä ponit vaikuttaa, kehtaako niitä viedä ihmisten ilmoille ;) Onneksi kotona pääsee nyt treenaamaan. Huomenna ajattelin hypätä vähän!

74. Piristymisen merkkejä

Tänään olin reipas ja ratsastin kaksi ponia läpi tallin siivouksen lisäksi. Pihaton tarhankin sain viimein kokonaan tyhjennettyä talven p*skoista. Nyt siis jatkossa ylläpitosiivousta. Aamusta muistin käydä myös Agrissa hakemassa soijaa ja kauraa. Mukaan tarttui myös turvajalustimen kumeja, kun Peppi oli hukannut Lilliltä toisen.

Netta oli toinen ratsastettavista. Se on mennyt nyt ihan parissa viikossa kovasti eteenpäin. Poni liikkuu reippaasti ja rennosti. Vinouskin on tasoittunut. Tänään tehtiin ihan taivuttelujumppaa ympyröillä, asetusta/taivuttelua sisään ja ulos. Siirtymisissä punkee edelleen vasenta jalkaa vasten, mutta muuten alkaa toimia hienosti myös vaikeampaan kierrokseen. Laukassa oikeassa kierroksessa ulkoasetus teetti eniten töitä, niin mulle kuin ponillekin. Laukka ei meinannut pysyä yllä, kun oli niin työlästä. Pehmeni kuitenkin ja suoristuikin mukavasti. Netta oli oikein hieno poni! Nyt aletaan katsoa kisakalenteria sillä silmällä, josko lähdettäis aluekisoihin treenaamaan breedersiä varten.

Glown kanssa menin myös ja samalla teemalla. Alkuun poni ei meinannut tajuta ulosasettamista lainkaan, vaan koitti kääntyä ja jännittyi. Kun paine pysyi tasaisena, poni rentouti ja kääntyikin ihan hyvin. Laukassa riitti pelkkä suoristus. Glow sai keskiviikkona ekat kenkänsä ja kyllä ravi on nyt tasaisempaa tahdiltaan. En tiedä johtuuko sitten enemmän kengistä, lomasta vai sulasta pohjasta, mutta joka tapauksessa poni on parempi. Laukkakin toimii paremmin ja poni on vähän laihtunutkin. Ensi viikolla tulee vielä satula.comin satula-auto käymään, jos löytyisi vaikka sopiva penkkikin. Glowlle koitetaan myös katsoa jotkut pikkukisat, jotta päästään vähän pyörähtämään kotipihan ulkopuollellakin.

Huhtikuu pysytellään nyt kotosalla ja toivotaan, että Lissu varsoo terveen varsulin. Toivottavasti tämä herpesvirus-tilanne rauhoittuu ja toukokuulta päästäisiin treenaamaan ja kisaamaan kunnolla. Onneksi kenttä on melkein kokonaan sula, joten ensi viikolla päästään aloittamaan hyppytreenit kotonakin.

73. Kevätsiivousta

Koska kaikki ovat edelleen lamaantuneita Herpes-viruksen takia, siivoilin vähän tallia. Ratsastusinto ei ole edelleenkään parhaimmillaan ja tallissa oli vissiin käynyt joku ydinräjähdys...Samalla vaihdoin ponien toppaloimet sadetakkeihin, kun kelit ovat viimein olleet plussan puolella. Toppikset odottelevat nyt kaapissaan kesää, jolloin painepesuri pääsee töihin.

Loimien lisäksi järjestin ja lakaisin satulahuoneen. Sieltä tuli aivan VALTAVA kasa karvaa! Kuinka voikin pekkien varusteiden mukana kulkeutua niin järkky määrä karvoja. Ihan kuin siellä olisi vedetty joku poni furminaattorilla läpi. Myös satulahuoneen matot ovat tulleet tiensä päähän ja nyt ne odottavat rullalla käytävällä seuraavaa kaatopaikkakuormaa. Satulahuoneesta vein myös heijastimet talviteloille vintille. Uuden kaapin myötä ulkoistin sinne myös meidän satulahuovat, riimut ja narut. Satulahuoneen suojakaappi kaipaisi uutta koria. Suojia on niin paljon, että ne ei mahdu mihinkään... Tein kyllä niin radikaalin vedon, että heitin muutamat heijastimet ja yhdet suojat pois siivouksessa. Yleensä mulla on tapana haalia kaikki kamat, mitä voi kuvitella korjaavansa. Niitä on nyt meillä sisällä kodinhoitohuoneessa kaksi kaappia täynnä. Ollut kauan... On siis todistettu, että vaikka suunnitelma korjata on hyvä, niin toteutus ontuu pahasti. Ehkä mä siivoon nekin kaapit joskus.

Haavat tänään, eilen näytti vähän hurjemmalta.

Sissi oli saanut eilen kaviosta. Syyttävä sormi osoittaa Rosea, koska Netta ei juurikaan potki. Oikeassa takajalassa (koivessa) oli viisi haavaa, pari selvästi hokin viiltämää ja muuten ihan pinnasta karvat lähteneet. Turvotusta siinä ei ole, mutta ruhjeita tuntuu käden alla. Poni saa siis huilata nyt muutaman päivän, vaikkei sitä onnukaan. Eilen ihan pesin sen vedellä ja suihkin Gothivetiä, niin että koko jalka näytti vihreältä. Nätisti olivat alkaneet parantua enkä tänään enää tehnyt naarmuilla mitään. Syvemmätkin oli jo ok.

Lissu antaa vielä odottaa varsomista. Utare on vähän kasvanut, mutta muuten mitään merkkejä ei ole. Toivottavasti ensi viikoksi luvatut lämpimämmät kelit saa jotain aikaan. Astutussuunnitelmatkin on nyt menneet täysin uusiksi. Ori, jota meidän piti käyttää, ei tule ollenkaan oripäiville. Nyt siis pitäisi melko pian päättää mitä tehdään. Astutetaanko muori vielä, vai onko tämä viimeinen varsa. Tamma on kyllä hyvässä kunnossa, mutta parin vuoden takainen ähkyleikkaus-episodi on saanut mut vähän varpailleen. En haluaisi enää mammaa raahata mihinkään pitkäksi aikaa varsinkaan pienen varsan kanssa. Toisaalta en haluaisi jättää astuttamattakaan. Ikää on jo sen verran, että turhia välivuosia ei kannata pitää. Yksi orivaihtoehto on jo mielessä, mutta ehkä me odotellaan kuinka varsominen sujuu ja mietitään vielä onko tämä viimeinen Lissun varsa.

Tarmo on nyt ilmoitettu uudelleen oripäiville ja katsotaan sitten muita suunnitelmia sen jälkeen.

72. Lisää peruutuksia

Nyt peruuttiin sitten Annan estevalkkukin torstailta. Oma motivaatio sen kun laskee samaa tahtia, kun näitä peruutuksia tulee. Tämäkin päivä kukui siis tarhojen siivouksen merkeissä. Pihatto ja tammojen tarha alkaa olla jo sulia ja siivottavaakaan ei ole enää paljoa. Josko huomenna saisi ainakin tammojen tarhan "valmiiksi". Tässä tarhojen siivouksessa on se huono puoli, kun kiittämättömät ryökäleet teettävät lisähommaa sitä mukaa, kun edelliset saa siivouttua. Mutta kohta kuitenkin talven aikana kertyneet kasat on kerätty pois. Hiekkatarhat alkaa olla siis hiekalla, mutta kenttäkin saisi alkaa sulaa. Voisi hypätä sitten edes kotosalla, kun muut tallit ovat sulkeneet maneesinsa ulkopuolisilta ratsukoilta. Toivotaan, että tilanne rauhoittuu ja pärjätään taas ihan normaalilla varovaisuudella. Kisareissuilla meillä on omat ämpärit mukana, talleihin ei mennä ellei ole ihan pakko eikä vieraita hevosia rapsutella. Jos tallissa on kuumeisia/räkäisiä hevosia, reissuun ei lähdetä. Myös vaatteet on erit, jos käyn eri talleilla.

Tänään pidin kotona tunnin. Laukat jäi vähiin pohjan takia. Minni on taas niin epätasainen edestä, et sen suu täytyy varmaan tsekata. Muutenkin pitäis muistaa huomenna soitella eläinlääkärille, että saadaan rokotukset kuntoon. Savullakin taisi olla rokotus ajankohtainen. Koirien rokotukset ym. sujuu niin näppärästi samalla kun ponitkin hoidetaan. Ei tarvii erikseen maksella mitään klinikkamaksuja. Huomenna on myös kengittäjä tulossa ja Krissen kouluvalkku.  Ehkä tästä taas saadaan motivaatio kohdilleen, kun tapahtuu jotain.

Kauhukseni tajusin, että oripäivien siirto tuo hieman lisätöitä toukokuulle. Siihen on sovittu kolme uutta ratsutettavaa, kaksi sisäänratsastusta ja yksi 4-v. hakemaan vähän rutiinia työskentelyyn ennen laidunkautta. Olin kuvitellut, että Tarmo on siinä lomalla, mutta puoli kuukautta pitäisi senkin kanssa ehtiä treenata. Toivotaan, että hevoset saadaan pian laitumelle, niin hommat helpottuu. Onneksi toukokuun lopulla tulee seuraava työharjoittelija avuksi.

71. Tampereen messut

Viimein ehdin kirjoittaa viikonlopun messuista. Olin siis paikalla Connemarayhdistyksen ständillä sekä lauantain että sunnuntain. Lauantaina päivä oli 10 h ja siihen päälle matkat 2h/suunta, sunnuntai oli pari tuntia lyhyempi. Tämän urakan jälkeen tunsi kyllä messuilleensa...

Lauantaina messuponina oli Tempelisa Lady Calista ja meitä ihmisiä oli kolme koko päivän ja lisäksi yksi osan päivästä. Lisäksi rotuesittelyssä oli The next Best Thing. Kun porukkaa on riittävästi, ehtii vähän kierreillä messuilla ja seurata näytöksiä. Tosin lauantaina oli sen verran tungosta kojuissa ja käytävillä, että oman pöydän takaa ei kovasti tehnyt mieli poistua. Mukavinta onkin jutella tuttujen ja muiden connemarafanien kanssa. Netin kautta moni connemaraihminen tulee "tutuksi", mutta on kiva saada näille ihmisille (ja poneille) myös kasvot. Hieman jäi harmittamaan kyllä, kun jäi moikkaamatta ihmisiä, kun ei vaan osannut yhdistää mistä kasvot on tutut. Ostoksetkin jäi täysin tekemättä, kun tungokseen ei huvittanut änkeä.

Sunnuntaina meidän Sissi möllötti ihailtavana karsinassa messupäivän. Poni osasi ottaa kaiken hälinän hyvin lunkisti. Taas poni osoitti olevansa super kaikin tavoin! Heti se alkoi syödä heiniä karsinassaan ja vesikin maistui. Tuntui olevan jopa vähän harmissaan, kun ei saanutkaan rapsutteluja ja silityksiä. Yleisölle ei saanut koskea messuilla oleviin poneihin Herpesvirus-vaaran takia. Sunnuntaina oli vähän väljempää ja vähän huolellisemmin tuli kierrettyä osastoja, mutta edelleenkään en ostanut mitään. Rahatilanne on niin surkea eikä oikeasti tarvita mitään, niin pystyin pitämään shoppailuinnon kurissa. Sen kangen olisin Sissille halunnut, mutta koko messuilla näin kaksi knkea ja molemmat oli liian pitkiä. Esityksistä valjakkoajo teki taas suurimman vaikutuksen. Kun olisi rahaa, nni ostaisin heti valjakkovermeet ja alkaisin ajaa kilpaa. Kouluaikoina Ypäjällä pääsi ajamaan ihan oikeilla valjakkovehkeillä ja se oli kyllä kivaa. Myös useammissa kisoissa oltiin toimihenkilöinä. Mutta pelkät valjaat oli messutarjouksenakin 650€. Varmaan jotain löytyisi halvempanakin, mutta kyllä sellaset pitäis sitten olla, että kehtais kisaamaankin lähteä. Ja ne vaunut vasta kalliit onkin...Haaveillaan siis edelleen.

Connemarayhdistyksen messuosasto

Connemarojen karsina

Ja itse messuponi Sissi, melkein puhtaana ;)

70. Ei mitään lisättävää...

Sama meiniki jatkuu...Herpesvirus jyllää ja kaikki perutaan. Toki varovainen täytyykin olla, mutta perutaanko nyt kisakausi, astutus- ja näyttelykausikin? Mulle tän "harrastuksen" koko pointti on kilpaileminen ja näyttelyt. Ilman mitään konkreettista tavoitetta ei vaan ole mielenkiintoa treenata. Moni talli on sulkenut ovensa myös ulkopuolisilta valmennuksessa kävijöiltä... Täytyykö tässä nyt vaan alkaa puskailemaan? Se olisi sääli, kun nyt olisi alla yksi parhaista poneista ikinä. Ja jos kisakausi perutaan, niin ei noita voi astuttaakaan, kun oreilla ei ole lupia tai hevosia ei kannata kuskata mihinkään. toivottavasti tilanne helpottuu nopsaan, miellellään enne kuin mun into lopahtaa taas täysin.

Ponioripäivät on nyt siis siirretty 17.-19.5. Vielä, kun muistais sitten ilmottaa pojan uusiksi mukaan. Astutuskuviot siis edelleen täysin auki, koska ajattelamani ori on ilman lupia. Missäköhän vaiheessa on plan B:n aika. Taitaa olla kyllä, että astutukset jää tekemättä, mikäli alkuperäinen suunnitelma menee täysin mönkään. Keskitytään nyt siis Lissun varsan odotteluun. Laskettuun aikaan on enää viisi päivää, mutta mitään merkkejä tulevasta varsomisesta ei vielä ole. Utare on hieman alkanut kehittyä.

Ponien ratsastus on jäänyt vähemmälle, kun olen yrittänyt mahdollisimman tehokkaasti siivoilla tarhoja. Ei millään haluaisi, että kaikki möhnä sekoittuu hiekkapohjiin. Kiirettä vaan pitää, koska sulaminen on varsin vauhdikasta päiväsaikaan. Yksi tarhan on jo melkein valmis, jäljellä enää kolme. Viikonlopuksi on luvattu vielä luntakin...

Netan menin tänään. Kenttä oli aamusta sen verran jäinen, että tehtiin taivutteluja vain käynnissä ja ravissa. Poni oli huomattavasti viime kertoja parempi ja liikkui hyvin eteen kohti tuntumaa. Välillä koitti jarruttaa, mutta lähti eteen pyydettäessä eikä jarruttanut lisää. Ravi oli lopussa oikein rentoa ja reipasta. Oli kyllä hieno poni!

Viikonloppu meneekin sitten messuillessa Tampereella. Sissin pitäisi lähteä mukaan sunnuntaina. Toivottavasti ei saa mitään tartuntaa... Messuista sitten raporttia seuraavaksi.

69. Näinkö tässä nyt käy...

Nyt sitten oli Hippoksen sivuilla ilmoitus, että ponioripäivät mahdollisesti joudutaan perumaan hevosten herpesvirus-tartuntujen takia. Ponioripäivät järjestetään muutenkin aivan liian myöhään keväällä. Kaikki tällainen on sitten pois astutuskaudesta. Usein meilläkin on ensimmäiset tammat astutettu jo vappuna. Ilman mitään häiriöitäkin tulee uusille oreille kiire hoitaa kaikki tarvittavat testit ja paperiasiat kuntoon. Mainostamaan ei ehdi kuitenkaan, kun orivalinnat on hyvin pitkälti tehty jo ennen maaliskuun loppua...Toivottavasti kinkereitä ei nyt tarvitsisi perua/siirtää. Mä tuun hulluksi tän odottelun kanssa! Varsinkin, kun kyse ei ole edes pelkästään Tarmosta...

Tänään menin Krissen kouluvalkussa Tarmolla ja pitkästä aikaa poni toimi oikein kivasti. Se malttoi keskittyä ja jaksoi kantaa itsensä aika hyvin. Itsekin muistin pitää ohjat kädessä, jolloin on edestä vähän ryhdikkäämpänä ja lyhyempänä. Tehtiin taivutuksia ja hyvin poni jumppautui tunnin aikana. Vasen kierros oli koko ajan paljon helpompi, mutta kyllä se oikeakin puoli alkoi toimia. Malttoi ravatakin isosti ilman kiireistä kipitystä. Kentän pohja on nyt aika surkea, joten laukkaa otettiin vain lyhyet pätkät molempiin suuntiin. Poni osaa kyllä hienosti kasata itseään jo laukassakin. Eipä tolla pohjalla muuten olisikaan uskaltanut laukata. Tarzan oli siis erittäin hieno tänään ja ehdin jo mielessäni juhlia, että ehkä se sittenkin toimii kunnolla myös oripäivillä. Viikonlopun jäljiltä, kun ei ollut yhtään niin varma fiilis...

68. Asetuksia ja laukkatreeniä

Aamupäivällä tehtiin Rosen kanssa kunnon maastolenkki. Täytyy ottaa nyt kaikki ilo irti vielä kun maastossa pääsee kunnolla laukkaamaan. Kun maa sulaa, meiltä jää parhaat laukkasuorat taas pois käytöstä. Ne ovat pitkiä, suoria metsäautoteitä, joilla ei juuri koskaan aja ketään. Mutta...Niissä on käytetty niin isoa soraa, että siellä ei kesäaikaan laukkailla... Nyt tiellä ei ollut vielä sulia kohtia, mutta jäisiä löytyi muutama. Alkukävelyt hoidettiin metsäpoluilla ja sitten ravailtiin ensin reippaasti pitkin teitä. Reittisuunnitelmiin tuli muutos, kun keskellä tietä tehtiin puukuormaa. Tehtiin U-käännös ja kierrettiin metsän kautta. Eka laukka pätkä vedettiin jo siellä. Polun kavetessa oli pakko kävellä, kun metsässä oli lunta aika lailla vielä polun vierillä. Tiellä otettiin vielä reipasta ravia, vähän myös mäkiä ylös ja alas. Sitten reipasta laukkaa toisesta suunnasta puukuormaus-paikalle ja takaisin. Nyt mentiin laukalla mäet toisin päin. Hyvin ponilla säilyi tasapaino myös vähän jyrkemmissä alamäissä. Niitä ei olla aiemmin harjoiteltu, mutta täytyy niistäkin selviytyä, jos meinataan jossain välissä kenttää startata.

Päivä kului taas rattoisasti haravan kanssa tarhassa. Siellä paistaa jo hiekka, joten kiirettä pitää saada kaikki p*ska ja heinä pois ennen kuin ne uppoavat hiekkaan...Menee pohjat huonoon kuntoon, jos se kaikki lieju sekoittuu hiekkaan. Onneksi vielä tämän loppuviikon on harjoittelija apuna niitä siivoamassa. Tänään tyhjennettiin myös yhdestä olkikarsinasta patja ja vaihdettiin turpeet tilalle. Eletään nyt siinä toivossa, että nää pakkaset alkasi olla ohi. Jos huomenna olisi pihaton sisätilan tyhjennyksen vuoro...JEEE!

Sissin kanssa oltiin Sulkalan Kimmon kouluvalkussa Anisissa. Viimeksi treenattiin tahtia ja nyt vuoross aoli asetukset. Ensin pohdittiin ihan miksi hevosta asetetaan. Eipä oo tullut ennen mietittyä. Tehdään vaan, koska niin pitää tehdä, mutta ei mietitä miksi niin tehdään. Asettamisen tarkoitus on siis saada hevonen rentouttamaan niskansa. Ilman niskan rentoutta selkä ja ristiselkä ei voi rentoutua ja työskennellä kunnolla. Käytiin myös läpi, milloin niska on oikeasti rento. Jos hevonen vetää ohjaa/painaa kädelle, se jännittää niskaa. Myös kun hevonen painaa leukaa rintaan ja pakenee kuolaimen taakse tyhjäksi, se jännittää niskaansa. Niska on siis rento kun se nojaa pehmeästi kuolaimeen. Kimmo vielä demonstroi joka hevosella, kuinka asettuminen näkyy hevosessa. Ihan maastakäsin kädet kuolainrenkaissa asetti kunnes poni myötäsi, jonka jälkeen toinen asetus. Sissi jännittyi heti ja vähän koitti venkoilla, mutta varsin nopeasti myötäsi tasaiselle paineelle, jolloin sai myötäyksen eli paine hellitti. Hienosti kaulassa näkyi "muljahduksena", kuinka asetus vaihtui. Liikkeessä homma ei ollut ihan yhtä helppoa...Tehtiin ympyrällä avoa, josta vaihdettiin vastataivutukseen. Ongelmana oli kyllä enemmänkin pohje, johon poni reagoi turhan hitaasti. Kannukset siis käyttöön ensi kerralla. Poni oli taas jäykempi vasemmalle ja kesti aika kauan ennen kuin antoi sieltä periksi. Itse taivutukset meni hyvin, kun pohje meni läpi.

Laukassa tehtiin asetuksia ja vasta-asetuksia. Vähän juoksi ensin alta pois, mutta rentouduttuaan toimi kivasti. Onneks näitäkin on tullut treenattua aika usein, kun poni on sen verran vino ollut. Huomasi kyllä, että raskasta oli ponin mielestä, kun meinasi vasemman laukan pudottaa jatkuvasti. Nyt siis treenataan asetuksia ja jumpataan edelleen sitä vasenta puolta (tai siis oikeaa kylkeä). Odotan jo innolla seuraavaa kertaa, vaikka kukkaro on kyllä toista mieltä.

Kotona pääsin heti ottamaan opit käyttöön, kun oppilaat jo odottivat kentällä tunnin pitäjää. Melkein yhtä hienoa on nähdä kuinka tiedon saa välitettyä muille ratsastajille ja hevoset alkaa toimia. Samalla saa hyvin syvennettyä oppeja omaan päähän ja jotain jää ehkä mieleenkin ;) Kimmo kyllä käskee joka kerta kirjottaa opitut asiat ylös. Eli tässä tulee sekin tehtyä. Harmittavasti meidän kenttä alkaa olla aika kurjassa kunnossa. Tänään oli eka päivä, kun ei päässyt laukkaamaan. Nyt toivotaan, että sulaa nopeasti, niin saadaan treenata kunnolla. Huomenna olis sitten Krissen kouluvalkku vuorossa.

Illalla vielä harjailin Belleä samalla kun vahdin, että se saa syödä väkirehunsa rauhassa. Aika hyvin koko lauma uskoo, kuka komentaa. Ei tarvitse kuin vähän ottaa askelta kohti, niin kääntyvät pois. Kerran Glow kyllä ehti kiertään niin nopeasti varsan toiselle puolelle, että sai ajettu sen pois kupilta. Varsa oli mulla narun päässä ja nykäisi sen irti siinä samalla. Perässä roikkuva naru olikin pelottava, mutta yhden ympyrän jälkeen, varsa tuli mun luokse "pelastettavaksi". Kyllä sillä on selvästi kova luotto ihmiseen. Vaikka käsittelyä on ollut aiemmin hyvin vähän, niin selvästi se vähäinen on ollut johdonmukaista ja asiallista. Taas näkee hyvin, että laatu ratkaisee, ei määrä. Kahdessa viikossa poni toimii kuin mikä tahansa muukin meidän tallin asukeista.

Belle nauttii kevätauringosta ja Pepin rapsuttelusta

67. Seuraesteitä ja tulevaisuuden suunnitelmia

Ensin meillä piti olla tänään ohjelmassa seurakoulukisat Kotimäessä, mutta ne olikin peruttu :( No onneksi pääsimme vielä mukaan Teerisalon seuraestekisoihin. Sinne olikin jo ilmoitettu meiltä pikkuponit Jekku ja Lilli, mutta nyt siis myös Netta ja Tarmo lähtivät hyppelemään.

Lilli meni Villen kanssa 40 cm radan puhtaasti ja punavalkoinen rusetti oli kotiintuomisina. Reippaasti Lilli meni, vaikkei ole aikoihin hypännyt kunnolla. Onneksi nyt on kuski, joka voi vähän kaivella ponin taitoja esiin taas. Ehkä Peppikin kohta jo uskaltaa aloittaa ihan hyppäämisen Lillin kanssa. Ponilla olisi kyllä lahjoja lajiin, mutta kokemattomuus ja tarpeeksi pienen kuskin puute on ollut esteenä ponin hyppyuralla.

Tarmon ilmoitin mukaan 60 cm luokkaan, kun 40 cm on kyllä jo niin pieni, että ei tollanen isompi poni edes hyppää niitä. Tämä oli ponin neljäs hyppykerta ratsain. Verkassa poni kielsi ekalle hypylle kerran, mutta sen jälkeen meni kaikki täysin kyselemättä ja välillä sellaista kyytiä, että sai ihan kunnolla pidellä. Ponilla on kyllä sellainen palo tähän hyppytouhuun, että saapa nähdä mitä siitä tuleekaan! Muuten käytös jätti hieman toivomisen varaa...Matka ja lastaukset meni vielä ok, mutta paikan päällä hyöri ja pyöri koko ajan. hyvä että selkään pääsin. Kävellessä koitti mennä omia reittejään ja jos ei antanut punkea sinne minne halusi, koitti lähteä hipsimään ravia tai keulia. Vielä kun pohja oli aivan jäinen, niin hieman hirvitti koska kaadutaan. Odottelu ei selvästikään ole pojan parhaita puolia. Maneesissa verkatessa tulinkin lopulta alas taluttamaan, kun alkoi olla vähän ahdasta eikä poni halunnut kääntyä. Valmistautuessa sabotoitiin myös edellisen ratsukon rataa, kun poni lähti punkemaan ja peruuttelemaan sitten juuri sen esteen kohdalla, mikä olisi pitänyt hypätä...Kyllä hävetti! No onneksi oma rata meni paremmin kuin hyvin ja ponikin vähän rauhottui. Selvästi kevättä rinnassa... Mitäköhän meno on parin viikon päästä. Alkaa jo hirvittää koko oripäivät, kun ponin käytös menee pahemmaksi ja pahemmaksi koko ajan. Onneksi ratsastuskoe on vasta viimeisenä. Jos olisi vaikka jo väsynyt säheltämään ja rentoutisi. Se kuitenkin osaa kulkea oikein päin ja kauniisti, mutta tällä hetkellä ei vain malta. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta :)

Kilpaponi Tarmo, kuvat: Linda Määttänen

Täällä video radasta  

Tarmon kohdalle olen jo vähän miettinyt jatkoa oripäivien tuloksesta riippuen. Mikäli ponia ei hyväksytä kantakirjaan, varaan sille samantien ruunausajan ja se saa keskittyä tulevaan elämäänsä esteruunana. Kesän yli ponia viedään eteenpäin, mutta mahdollisesti (ponitilanteesta riippuen) se tulee syksyllä sitten myyntiin. Tosin Tarmon kohdalla "vaatimuksena" on koti, jossa se pääsee oikeasti kilparadoille. mieluiten pitäisin sitä yli 6-vuotiskauden, jonka jälkeen se olisi "valmis" kisaponi. Ponivuodet kun on niin lyhyet, että ponin pitää olla valmis paketti, jos ratsastaja tähtää vaikka kansalliseslle tasolle. Jos taas saa luvat, mulla on hyvä syy pitää poni itsellä. Kovasti olen  kuitenkin miettinyt, että onko mulla sille käyttöä...Oritarjontaa on sen verran paljon, että ei juuri kannata pitää oria muita varten. No kahden viikon päästä ollaan viisaampia.

Pohdin myös, mikäli Tarmo ruunataan, niin Kake saa luopua kalleuksistaan sitten samalla. Mikään kiire sillä ei ole, mutta tulee halvemmaksi, kun ruunataan kaksi yhdellä kertaa. Lenni ja Reetu saa vielä odottaa toimenpidettä, jotta ehditään pyörähtää vähän näyttelyissä ja hakea viisaampien mielipiteitä. Kake näyttää ainakin nyt ihan kammottavalta ja on muutenkin niin lyhytrunkoinen, että siitä ei kyllä jalostukseen ole. En sano, että noista muistakaan olisi, mutta haluan nyt kuitenkin odottaa ennen kuin tehdään mitään peruuttamatonta.

Oripäivien jälkeen Tarmolla alkaa loma ja sitten Essi huolehtii pääosin ponin treenaamisesta ja kisoista. Itse otan Minnin työn alle, jotta saadaan sille varmuutta kisatilanteisiin. Kun poni alkaa toimia, siirtyy Anni puikkoihin. Jossain välissä täytyy sitten tehdä päätöksiä meneekö se esteitä vai koulua breedersissä ja alkaa itse treenata sen mukaan. Ratsastan sen kuitenkin itse breedersissä. Rose saa sillä aikaa keskittyä kouluun ja pikkuluokkiin esteillä Outin kanssa. Menen kyllä senkin varmaan itse breedersissä, mutta sillä pohja on hyvällä mallilla, että lyhyempi yhteinen treeni riittää. Estepuolelle mennään ja siellä korkeudet on 80 ja 90 cm, joten paniikkia ei ole.

Glowlla on nyt vuorossa pakollinen loma, koska joka paikka on täynnä jäätikköä. Kengittäjä tulee 10.päivä, mutta siihen asti sen kanssa ei oikein voi tehdä mitään. Toisaalta poni on kyllä lomansa ansainnut. Kolme kuukautta ollaan tehty aika säännöllisesti töitä. Usein pieni miettimistauko auttaa uusien asioiden omaksumisessa. Kun maa sulaa, aloitetaan myös hyppyharjoitukset pikkuesteillä, mutta koulupuoli on päätavoitteena breedersissä. Myös Netta tähtää breedersiin koulupuolelle. Sen kanssa pitäisi sitten parit aluekoulukisat ainakin käydä tässä tulevan kesän aikana. Sovittiin Saijan kanssa myös, että seuraavissa estekisoissa menisin jonku luokan Netalla, jotta saisi taas ohimenovaihteen pois päältä.

Lenninkin kanssa odotellaan maan sulamista, jotta saadaan kärryt perään. Vähän olis tarkoitus ehtä ajamaan sitä enne laitumelle pääsyä. Varsat saavat olla kevään vielä aika rauhassa. Irtohypytystä treenataan kyllä muutamia kertoja heti kun kelit antaa myöden.

Sissin kanssa keskitytään pääosin aluetason karkeloihin ja Lissun kanssa odotetaan varsomista kuumeisesti. Utare alkaa pikkuhiljaa täyttyä, mutta muita merkkejä ei juuri vielä ole havaittavissa. Aina sillä on mennyt yli ja varmaan nytkin kun on näin kylmää vielä. Kahdeksas päivä olisi laskettu aika, mutta kuun puoliväliä veikkailen. Toivottavasti varsa tulisi ennen oripäiviä, niin ei tarvitsisi siellä jännittä lisäksi, että varsooko Lissu juuri silloin.

Tää on paha, kun tekee tallia itse monta päivää...On niin paljon aikaa ajatella kaikkea ;) Isäntäkin aina tykkää, kun tulen sisälle ja ilmoitan, et mä oon vähän miettiny...