93. Urakalla esteitä

Nyt on ollut sellainen vauhti päällä, ettei juuri ehdi koneella istua. Nukkuakin vissiin pitäisi välillä. Viime viikolla tuli hypättyä melkein joka päivä. Onneksi poneja on niin monta, että yksi ei rasitu liikaa.

Viime viikon Annan valkkujen jälkeen vuorossa oli Anun estetreenit kotona Glow kanssa. Sillä alkaa radatkin sujua ja laukka pyöriä. Paikat on parempia ja ponillakin alkaa selvästi olla joku käsitys hommasta. Korkeutta meidän tehtävillä on edelleen n. 50-60 cm, mutta poni on niin kokematon, että ei pidä kiirehtiä. sitä paitsi estepuolella meillä ei ole sen kummempia tavoitteita. Kunhan oppii menemään yli ja saa mukavaa vaihtelua. Tosin estetreeneissä laukka kehittyy lähes vahingossa, kun joutuu tekemään paljon nostoja, siirtymisiä, lyhennyksiä ja pidennyksiä. Glowlla laukka on mennyt taas valtavasti eteenpäin. Hieman ongelmia tulee vielä jyrkissä kaarteissa, kun ponia ei saisi juuri lainkaan kääntää ohjalla, ettei laukka sammu. Välillä vaan tuntuu, että pelkkä ulkojalka ei riitä. Tai no riittäähän se, kun kuski keskittyy tehtävään ja suunnittelee ja ratsastaa reitit kunnolla ;)

Lauantaina Glow ja Lilli olivat harjoitusestekisoissa Onnenperän tallilla. Molemmat ponit starttasivat ristikkoluokassa. Glow oli jo alusta asti viime reissua rennompi. Maneesissa verkassa siihen pääsi käsiksi jo kierroksen jälkeen! Itse rata oli ulkokentällä ja siellä vähän sitten piti kytätä nurkkia ja laitoja ja esteitä ja tuomarikoppia ja laiduntavia hevosia ja yleisöä. Rata selvittiin hengissä läpi yhdellä kiellolla. Poni jäi kyttäämään päätyä ja kaarre vähän venyi, jolloin tultiin vinosti killtäväksi maalatulle ristikolle. Sitä ei sitten voinut ylittää... Toinen yritys onnistui ja poni selviytyi radan loppuun. Radan jälkeen hetki ravailtiin siinä kentällä, ni rentoutui kivasti. Glowsta huomaa kyllä jännittämisen hyvin. Se hyytyy ihan täysin. Tuomarina toiminut Anukin totesi, että on ihan eri poni kuin tunnilla edellisenä päivänä. Lilli selvitti puhtaasti sekä puomiradan Nuutin kanssa että ristikkoradan Pepin kanssa. Fannikin kovasti kyseli, että koska on hänen vuoro...Ikää on kuitenkin jo melkein 2-v. Innokas ponityttö.

Sunnuntaina oltiin sitten kenttäkisoissa Ypäjällä Sissin ja Rosen kanssa. Menin kummallakin harrastetta näin ekalla kerralla. Rose oli vuorossa ensin. Kouluratana oli He C:1. Poni oli taas varsin levoton edestä ja nyppi päällään jatkuvasti. Tilannetta ei helpottanut lainkaan, että en ole mennyt koulua sillä sitten viime talven. Aikani verkattuani se alkoi toimia paremmin. Se on niin tosi herkkä, että mitä pienemmät avut saa käyttöön sitä rennommin se kulkee. Verkassa se lopulta teki temponvaihteluita ihan lantion asentoa muuttamalla. Radalla se ei ollut enää ihan yhtä hyvä. Jotenkin aloin itse hätäillä siinä. Laukkojen jälkeen poni meinas hilppasta kokonaan. Lähti vaan kiitämään pitkää sivua täysillä. Vähän oma tekeminen oli sellaista varovaista ja varmistelua. Ei otettu mitään riskejä. Anyway, poni oli hieno ja prosentteja tuli 60,5. Se riitti sijaan 23.

Sellainen kouluponi

Sissillä kouluosuus meni oletetusti vahvemmin. Huomasin kuitenkin, että L-päädyssä olin itse vähän hätäinen enkä ratsastanut kunnon kulmia. Vähän on jäänyt sellainen pelko persiiseen, että livahtaa radalta...Se kun on sen kerran tehnyt. Nytkin portti oli täysin avoin. Vähän olisi myös saanut lisätä painetta Sissikin kanssa eikä mennä niin varovasti. Tuli paperiin kuitenkin muutama kahdeksikko ja lopputulos oli 68,5% Sillä oltiin koulun jälkeen sijalla 6.

Koulujen jälkeen oli vuorossa rataesteet. Ensin taas Rose. Sen kanssa ei tullut verkassa yhtään hyvää paikkaa okserille, mut poni on onneksi varovainen ja 80 cm radalla sen on helppo korjata ratsastajan mokia hyppäämällä vähän ylemmäs, vaikka tulisikin pohjaan. Radalla vissiin yhdelle okserille tuli hyvä paikka. Sarjalla tuli sitten A-osa alas ja 4vp. Radan jälkeen kamat pois ja eläinlääkärin tarkastukseen. Tällä kertaa eläinlääkärin tarkastus oli vähän vasemmalla kädellä vedetty. Ravattiin n. 20 m suoraan ja takas ja that´s it! Usein eläinlääkäri kuitenkin edes katsoo ponin läpi. Välillä jopa käydään ja tunnustellaan kaikki paikat läpi.

Sissi oli rataesteillä tällä kertaa vähän parempi. Vain pari huonoa ponnistuspaikkaa. Ja tietty yksi puomi alas...Vauhtia ja virtaa oli vaikka muille jakaa. Pudonnut puomi tiputti meidät sijalle 11. Myöskään Sissin eläinlääkärin tarkastuksessa ei ollut huomautettavaa.

Kaikki kuvat otti Anni Huovinen

Ja sitten ponit huilaamaan ja syömään. Molemmat sai ensin laiduntaa auton vieressä hetken, kun väännettiin hokit valmiiksi kiinni. Molemmat sai myös vähän kauraa ja suolaa. Ja tietty vettä. Sitten ponit autoon ja maastorataan tutustumaan. Siinä oli 12 estettä ja 12 hyppyä. Ykkösenä tukkikasa, kakkosen mökki, kolmonen oli varsin massiivinen tukki, nelonen veden vieressä sianselkä, viitonen koivutukkipysty, kuutonen taas tukki, seiska ylöshyppy, kasi ja ysi tukkiokserit aika lyhyellä välillä, kymppi oli risulaatikko juuri ennen vettä, vedessä pakollinen portti, josta ylämäki ja sen jälkeen 11 mökki ja 12 kehikkotukkikasa. Osa oli samoja esteitä kuin harkkakisoissa, mutta nyt rataa mentiin toisin päin. Radan näytön jälkeen odotettiin. Ja odotettiin. Ja odotettiin. Harrasteen maasto oli viimeisenä ja eka startti vasta klo 18.

Tammat oli lähtöjärjestyksessä vain noin 20 min päässä toisistaan, joten molemmat ponit kuntoon ja toinen odottelemaan maaston maalin tuntumaan vaihtoa varten. Rose meni ensin. Verkan menin kevyesti. Vähän irroteltiin ja muutama hyppy. Lähtöpaikalle neiti ei olis uskaltanut mennä. Heitti ympäri pari kertaa ja  vähän meinas keuliakin. Niin pelottava paikka se oli. Meni kuitenkin ja lähdöstä kun näki mistä on kyse, ni ei paljoo tarvinnut pyytää! Tamma lähti kuin tykin suusta. Kakkos esteellä vähän harkitsi, kun vierellä oli parkissa autoja valkoisen puomin takana ja toisella puolen ihmisiä. Sen jälkeen koko rata meni niin sujuvasti. Veteen menoa ensin vähän jännitti, sitten loikkasi sinne ja vähän turhan syvälle...kävi polvillaan, mutta ei muuta kuin ylös ja menoksi! Viimeiset kaksi estettä meni helposti. vähän mua jännitti se toiseksi viimeinen mökkieste. Se tuli vähän yllättäen metsästä mäen päällä esiin, oli kapea eikä mitään johteita. Muissa luokissa siitä vaan porhallettiin ohi. Mutta hyvin poni siihen tähtäsi. Puhtaasti siis maasto. Aikavirheistä ei hajuakaan, tuloksia ei ole vieläkään saatu kipaan :(

Lennosta vaihto, Rose jäi Annille kävelytettäväksi ja Sissillä verkkaan. Verkassa sovittiin Sissin kansa, että ei oteta kieltoja, niin voidaan sijoittua. Poni oli taas superinnokas. Lähdöstä lähti oikein sujuvasti ja ekan esteen jälkeen poni rullasi omalla vauhdiillaan varmasti yli joka esteestä. Ei pienintäkään aikomusta kieltää. Vähän himmailin vauhtia pidemmillä suorilla. Vedellä pikainen keskustelu ja ravissa meni sitten ihan kepin vierestä, jossa vesi oli 5 cm syvää. Puhtaasti siis myös Sissi, ajasta ei senkään kohdalla tietoa. Lopputuloksia odoteltiin vielä tunti sen jälkeen, kun ponit oli pakattu autoon kamoineen. Ja kyllä Sissi sijoittui! Ekaa kertaa olin sijoituksilla kenttäkisoissa! Hienoa Sissi, puhdas maasto nosti meidät sijalle yhdeksän (lähtijöitä 56)!

(Ja tähän väliin toim. huom, että Rose oli sijoittunut neljänneksi keskiviikkomaastoestekisoissa! Lähtijöitä oli 55.)

Tänään, eikun näköjään eilen...olin sitten Sissin kanssa maastorataharjoituksissa Ratulla. Siellä radalla oli ykkösenä puolikaari muutaman risun kera, kakkonen autonrenkaat, kolme alashyppy banketilta, sitten sillan yli ja mäkeä ylös, alas tullessa nelonen puolikaari ja risut. Sitten veteen ja pakollinen portti sieltä pois, tiukka mutka mökin taa ja kapea mökki mökin pihassa, ylämäkeen ja heti mutkassa iso tukki seiska, jyrkkä alamäki ja sen jälkeen muuri kasi, kentän poikki ja ysi hauta, kymppi laavu, 11 iso tukki ja 12 pienempi, kapea tukki. Sissi meni taas oikein varmasti kaikki esteet. Yhtään ei miettinyt, vaikka esteet oli paljon erikoisempia kuin Ypäjällä, niin sujui alashypyt kuin haudatkin ilman aikaisempaa kokemusta. Vauhtia oli kyllä liikaa reilusti, vaikka poni jopa tuntui hieman väsyneeltä. Ihanneaika oli 3.45 ja meidän aika oli 3.31. Vähän siis vauhtia pois ensi kerralla. Tulosten mukaan Sissi oli vissiin ainoa, joka meni radan puhtaasti. Se poni on kyllä niin täydellinen <3

92. Estevalkku ja suupielet korviin :)

Tänään oltiin Anisissa hyppämässä Annan valkussa. Ekassa ryhmässä menin Sissillä. Ensin verkattiin ympyrällä ravissa ja laukassa ihan maapuomeilla rentoutta ja pehmeyttä hakien. Sissi oli parempi kuin yleensä puomeilla. Ehkä se on tajunut, että niiden päälle EI ole tarkoitus astua... Sitten hypättiin muutamia linjoja tulevalta radalta. Sissi oli turhankin innokas ja kiisi tukka putkella pitkin Anisten valtavaa kenttää. Välillä joutui ihan tosissaan jarruttelemaan sen menoa.Linjojen jälkeen katsoin kauhuissani, kuinka jo esteen kokoisia esteitä vielä nostettiin..."neljä reikää ylös kaikkia" Ne esteet oli jo mun silmään valtavia! Ja alla oli kuitenkin 140 cm poni. Lähtöjärjestyksessä olin viimeisenä isojen hevosten joukossa, joten ajattelin, että kyllä Anna ne meille sitten laskee. Ei laskenut... Meidän vuoro tuli ja esteet oli edelleen valtavia. Mutta Sissin into ja itseluottamus valoi uskoa kuskiinkin eikä itse radalla enää hirvittänytkään.

Ensin oli ihan perusokseri. Siitä päädyn kautta pystylle ja seitsemän laukkaa vesimatolle. Tiukka vasen ja toinen suhteutettu, Okseri-7 laukkaa ja sateenkaaripysty. Siitä päädyn kautta toiselle pitkälle sivulle, jossa myöskin suhteutettu: pysty-5 laukkaa ja portti-okseri. Siitä taas tiukka vasen ja punainen portti, josta loivalla kaarelle pystylle. Sitten sarja yhden laukan välillä, taas tiukka vasen ja kärrynpyörä-pysty, josta kaareva tie trippelille. Eka rundi oli varsin vauhdikas. Yllättävän hyviä paikkoja tuli kuitenkin. Sarjalle tuli tuttu kielto b-osalle, mutta se taisi tulla jo linjoja tehdessä. Itse kun muistaisi olla pystyssä esteelle tultaessa eikä rojahtaisi kaulalle, kun askel ei sovi. Pysyisi puomitkin paremmin ylhäällä. Toisella kierroksella rataa vähän madallettiin, jotta isoja hyppyjä ei tule kokemattomalle ponille liikaa. Vaikka kaikki ei mennyt nappiin ja ponin vauhti oli aikamoinen ongelma, niin hyvä mieli jäi. Me oltiin selvitty ainoana ponina isojen hevosten joukossa 110 cm radalla hengissä. Näin isoa olen vissiin hypännyt Lissulla joskus 200-luvun alussa...Voittaja-olo ;)

Toisen tunnin menin Minnillä. Sen kohdalla tehtävät oli edelleen helppoja, mutta haluttiin rauhassa tutustua uuteen paikkaan ja erikoisempiin esteisiin. Vesimatolle jouduttiin käymään melkoinen keskustelu. Lopulta kun matto oli taitettu kahtia ja puomit poissa, poni uskaltautui siitä yli. Sen jälkeen sekin ylitettiin sujuvasti. Linjat meni sujuvasti. Jopa sarja mentiin kyselemättä. Lopulta radalla poni tuntui olevan kuin kotonaan. Se eteni korvat pystyssä omalla moottorilla ja hyppäsi kaiken mitään kyselemättä! Kyllä tuli niin onnistunut olo. Tamma oikein imi esteelle ja tunne oli pätkittäin hyvin samanlainen kuin aikanaan emänsä kyydissä. Toivottavasti harjoitukset jatkuu positiivisina ja Minnikin pääsee todistamaan olevansa emänsä tytär!

91. Maastoesteitä :D

Kauden maastoesteavaus oli tänään ohjelmassa. Sissi ja Rose pääsivät mukaan Ypäjälle maastoestekeskiviikkokisoihin. Rata oli hyvin simppeli ja esteet (10 kpl) n. 70 cm korkeita. Meinas vähän tulla kiirus kisoihin, kun radan näyttö alkoi klo 16 ja me päästiin lähtemään kotoa klo 15.10, kun eläinlääkärikäynti osui tietysti samaan päivään. Mutta juuri ja juuri ehdittiin bensavalon iloisesti loistaessa, kun ei ehditty menomatkalla tankkaamaan. Pientä jännitystä siis kotimatkalle ;)

Rata alkoi Derbykentän päädyssä olevalta hiekkakentältä. Ykkösenä pieni tukki, kakkosena pieni tukkiokseri. Kolmonen ja nelonen olivat "kumpareilla" olevia tukkeja. Viitonen polulla pikkulätäköllle pienen alamäen jälkeen. Kuutoselle oli pidempi matka. Kuutonen ja seiska oli tukkioksereita aika peräkkäin. Kahdeksikko oli pieni alashyppy. Ysi koivutukkiokseri ennen vettä. Vedestä ylös oli pakollinen portti, mutta sekin oli mahdollista kiertää. Päätin kuitenkin ottaa treenin kannalta ja mennä veden kautta. Veden jälkeen muutama metri ja vielä viimeinen tukki ennen maalia.

Sissi oli verkassa oikein hyvä. Virtaa riitti ja hypyt oli erittäin varmoja. Rata alkoi samaan tyyliin. Kolmosesteelle tullessa Sissi pelästyi estetuomareita ja koukkasi vähän penkan kautta. Kolmonen ja nelonen meni vähän epäröiden. Viitoselle joutui jo vähän käskemäänkin. Jopa raipalla joutui napauttamaan, vaikka yleensä mulla ei ole edes raippaa Sissillä, kun se jännittää sitä. Kuutosella joutui taas käskemään ja seiskasta poni sitte veti ohi. Toisella yrityksellä sekin ylittyi. Estetuomarin sijainti myös saattoi olla Sissistä epäilyttävä, kun se siinä liikkui esteen takana ja vieressä lähestyttäessä. Loput hypyt meni taas sujuvasti, mutta vedellä jouduttiin keskustelemaan pieni hetki. Sissi ei olisi halunnut kastella kavioitaan...Lopulta meni reippaasti lätäkön läpi. Ehkä se sunnuntain oikeissa kenttäkisoissa menee sujuvammin sitten. Ajasta ei ole mitään käsitystä.

Rose oli myös verkassa hyvä. Vähän lähti rynnimään esteille, jolloin hypyt tuli vähän pohjaan. Radalla Rose vähän mietti kolmosella ja nelosella, mutta siitä lähti rullaamaan. Viitoksen jälkeen sain vain matkustaa kyydissä kun poni eteni aivan korvat pystyssä reippaassa temmossa. Näin helppoa maastoradalla ei ole ennen ollut! Kyllä Rose on niin luotu maastoradalle. Veteenkin tamma laukkasi ihan suoraan! Ei se edes hidastanut vauhtia lätäkön reunalla. Lätäköstä poni otti selvästi suunnan valtavalle ylöshypylle, mutta sain sen kuitenkin kääntymään pakollisesta portista ja viimeinenkin este meni kuin elokuvissa. Luottavaisin mielin kohti sunnuntaita!

Koko reissu tuli vettä ja olo oli kuin uitetulla koiralla. Mutta niin vaan oli suupielet korvissa. Kyllä oli kivaa päästä maastoesteille! Sunnuntaina on siis aluekenttäkisat ja viikon päästä sitten Ratulla maastorataharjoitukset :)

Eläinlääkärin käynnistä piti sen verran raportoida, että Tarmolta otettiin näytteet CEM-testiä varten. Pian poika olisi siis valmis ottamaan tammoja vastaan. Omia sille ei tälle vuodelle ole, mutta Rose laitetaan sitten ensi kesänä. Lissu ultrattiin myös ja sillä on hyvin paikat palautuneet varsomisesta. Kohdussa ei ollut nestettä lainkaan ja munasarjat erittäin aktiiviset. Nyt vaan pitäisi tehdä päätöksiä piakkoin, että astutetaanko ja jos niin millä...

90. Pikkuesteitä

Tänään vuorossa oli seuraestekisat Melkkilässä. Meiltä mukana oli Netta, Jekku ja Minni. Minni meni Annin kanssa 50 cm ja itse hyppäsin sekä Minnillä että Netalla 70 cm. Pitkään pohdin Minni kohdalla tota 70 cm korkeutta. Sillä ei ole viime talven epäonnistumisien jälkeen edes yritetty ylittää mitään yli 50 senttistä. Mutta pakko on ottaa vähän riskejä, jos haluaa edistyä. Nettakin meni alkuverkkana ristikkoluokan.

Netalla menin ensin. Se oli kohtuu reipas ja avuilla koko ajan. Vähän huoletti kentän pohja, joka oli aika pehmeä. Tahmea poni kun hyytyy helposti entisestään laukatessaan upottavalla pohjalla...Yllättävän hyvin ponilla tuntui paukkuja riittävän ja rata oli oikein sujuva aina kuudennelle esteelle asti, joka oli pelottava pinkki portti. Ei Netta oikeastaa edes kytännyt sitä, mutta ei nyt vaan viitsinyt hypätä. Kisoissa ei kuitenkaan kehtaa eikä saakaan alkaa tapella ponin kanssa asiasta. Siihen siis kaksi kieltoa ja hylsy. Mutta ihan tyytyväisiä oltiin. Rata oli siihen asti kuitenkin erittäin hyvä ja poni reagoi pyydettäessä.

Esteellä kaksi kuva: Linda Määttänen

Minni oli sitten viimeisenä 70 cm korkeudella hyppäävistä. Verkassa oli reipas ja kuuliainen. Ekalla verryttelyhypyllä oli vähän epäilevä ja ajautui ihan vasempaan reunaan estettä niin, että polveni kaatoi koko esteen...Kyllä teki kipeää, varmaan tulee komea mustelma...No anyway. Sen jälkeen tultiin pari kertaa uudestaan, jotta huomaa, että ongelmaa ei ole ja rentoutuu. Okserille tultaessa otettiin ensin takapuomi pois yhdeksi hypyksi, sitten takapuomin toinen pää oli maassa ja kolmannella kerralla hypättiin se normaalina okserina. Poni tuntui oikein hyvältä. Radalla se tuntui kuin olisi kotiin päässyt. Kyllä se vaan on niin mahtifiilis, kun poni etenee itse ja mielellään, reagoi apuihin ilman voiman käyttöä ja selvästi luottaa itseensä. Vaaleanpunaiselle portille tuli Minnilläkin yksi kielto, mutta toisella yrityksellä yli. Se ei miettinyt yhtään muilla esteillä ja rata oli oikein sujuva. Ihan mahtisuoritus ponilta, joka ei suostunut edes puomia ylittämään pari kuukautta sitten! Niin vaan meni 70 cm kevyesti hyväksytyllä tuloksella :)

Pelottava sydänportti, kuva: Saija Pekkinen

89. Ja taas hymyillään :)

Perjantaina ohjelmassa olis siis Ponioripäivät Ypäjällä. Ensimmäistä kertaa oma poni oli mukana karkeloissa (kerran aiemmin olen kaksi ponia sinne valmistellut ja vienyt), mutta nyt siis mukana ihan omaa työtä alusta tähän asti. Tarmo on kaksivuotiaana palkittu 38 pisteellä, joka oli siis vanha jalostukseen hyväksymisen raja. Poika oli siis siinä rajoilla saako luvat vaiko ei. Odotusta oli ilmassa, mutta jännitystä ei juurikaan. Koin tehneeni valmistelussa sen mitä voin. Poni oli puhdas, lihaksikas ja toimiva. Jos rakenne ei riitä, niin sille en enää mitään voi. Muutenkaan mulla ei juuri ole tapana jännittää, asiat etenee omalla painollaan. Haluan myös aina olla itse esittämässä ja ratsastamassa omiani. Vaikka menestys voisi olla parempaa oikean ammattilaisen kanssa, mutta kyseessä on mun harrastus ja haluan itse olla "syyllinen" oli kyseessä sitten onnistuminen tai epäonnistuminen. Silloin jännittää, kun joutuu seuraamaan omien suorituksia kentän laidalta. Olo on jotenkin niin avuton, kun ei voi vaikuttaa millään lailla esiintymiseen.

Mutta takaisin oripäiviin. Connemaroja oli ilmoitettu mukaan kolme kappaletta. Kimo 6-v. Halle Lafferty, joka on ollut hyväksytty jalostukseen 3-vuotiaasta asti I-palkinnolla. Ruunikko 7-v. Vanity Padraigh, joka oli meillä ratsutreenissä ei viime, vaan edellistalvena. Myös Papulla on ollut luvat kolme vuotta. Ja sitten vielä meidän pieni Tarmo. Edellisenä iltana olin kuurannut ponin kamat: näyttelysuitset, valkoisen näyttelyliinan ja kuolaimet, ratsastussuitset ja satulan sekä tietty omat saappaat ja kypärän. Sain vielä yöllä alkaa pestä valkoisia ratsastushousuja, kun en sitten atajunut laittaa niitä samaan koneeseen kisahuovan kanssa... Aamulla pesin ponin. Melkein koko ponski on jo kesäkarvassa, joten pesu sujui helposti. Se oli vissiin kuullut kuinka olen jo uhakaillut ruunauksella viime kisareissun jälkeen. Poika oli kuin ihmisen mieli, ei inahtanutkaan muille hevosille tallissa. Tarmo on niin erikoisen värinen, että siitä täytyy ottaa kaikki irti ja saada poni mahdollisimman kiiltäväksi. Ja tulihan siitä hyvä, vaikka itse sanonkin. Se on harmi kun värin oikea "hohto" ei näy koskaan missään kuvissa :( Pesun jälkeen syöttelin sille ruohoa sen aikaa, että kuivui ja sitten karsinaan odottamaan lähtöä. Tarzan ei edes käynyt kierimässä! Joku tilapäinen mielenhäiriö ;)

Paikan päällä Ypäjällä kävi kauhea kuhina, koska samaan aikaan siellä oli isot estekisat (Ypäjä Spring Festival vissiin). Ponioripäivät oli Ypäjähallissa. Ensin aloitettiin eläinlääkärin tarkastuksella. Sitä odotellessa Tarmosta otettiin virallisia kuvia. Paikallaan seisominen kun on Tarmon suosikkihommaa, niin sehän sujui...NOT. Poni hyöri ja pyöri koko ajan. Ei mitään pöllöilyä, mutta ei se kovin montaa hetkeä paikallaan ollut, varsinkaan jalat oikeassa asennossa ja edustavan näköisenä. Siinä on hommaa saada AD-HD poni seisomaan jalat tietyssä asennossa paino tasan kaikilla jaloilla ja ilman, että poni on taka- tai etukenossa. Vielä pitäisi olla ryhdikäs ja korvatkin edessä...Helppoa kuin heinän teko!

Eläinlääkärintarkastus oli tallissa sisällä. Poni seisoi käytävällä ja itse roikuin narun päässä. Lisää siis paikallaan seisomista, JES! Käsivarret oli ihan mustelmilla ja naarmuilla, kun poni töni ja hinkkasi päällään koko ajan. Ensin otettiin stategiset mitat. Säkäkorkeus oli 147,5 cm ja siitä vähennettiin kengät 0,5 cm (ilman kengän paksuuden mittaamista). Tossa keväämmällähän poni mitattiin kotona 145 cm ja sitä sitten lopulta käytettiin tässäkin arvostelussa. Lisäksi mitattiin lautaskorkeus, rinnanympärys ja etusäärenympärys. Muita en muista, mutta Esy oli 19,5 cm joka on ihan kohtuullinen. Mittauksen suoritti hevosjalostusliiton tunnistaja. Samalla katsottiin ponin tuntomerkit ja mikrosiru. Sitten eläinlääkäri "kopeloi" pojan läpi, kuunteli keuhkot ym., tsekkas silmät ja hampaat. Tarmo sai yleisestä terveydentilasta 10 pistettä ja luonteesta 9 (kiltti, mutta hieman levoton). Mulla meinas kyllä mennä hermot ihan täysin ja käsivarretkin alkoi olla varsin kipeät. Tämän jälkeen mentiin maneesiin juoksuttamaan poni. Käynti ja ravi katsottiin maneesissa suoralla uralla ja ympyrällä molempiin suuntiin. Ravissa vasemmassa kierroksessa eläinlääkäri näki pientä jäykkyyttä oikeassa takajalassa. Liike oli parempi oikeassa kierroksessa. Maneesissa juoksutuksen jälkeen juostiin ja käveltiin ulkona kovemmalla pohjalla suoralla uralla. Sitten vielä palattiin maneesiin tekemään taivutuskokeet. Poni läpäisi siis eläinlääkärin tarkastuksen, mutta maininta otj jäykkyydestä tuli. Eläinlääkäri epäili, että saattaa olla esim. vain lihasjäykkyyttä.

Tässä välissä oli pidempi tauko, joten poika koppiin ja kahvioon. Katsottiin hetki myös rakennearvostelussa ja käyttökokeessa olevia welshejä. Noin tunnin hengailun jälkeen hakemaan poni ja rakennearvosteluun. Rakennearvostelussa pitää siis taas seistä paikallaan...Siivosti tuomariston edessä tuomarien puoleinen jalkapari avoinna ja harjaton puoli tuomaristoa päin. Ei seissy...ainakaan paikallaan. Seisoskelun jälkeen käveltiin ensin suoraan tuomaristosta pois ja takaisin ja sitten sama ravissa. Siinä oli niin lyhyt suora pätkä, että ehdittiin me esittää ravia varmaan kaksi askelta, kun poni vielä askarteli kaikkea muuta siinä ohessa. Sitten mentiin käynnissä ja ravissa vielä uraa pitkin kierrokset. Ja sitten seurasi Tarmon suosikkiosuus, irtona juokseminen. Siinä arvostellaan ponin liikkeitä ja varsinkin laukkaa, koska sitä ei esitetä narun päässä. Tarmo meinasi mennä pariin otteeseen vierailemaan tuomarien pöydän taakse...Puomitkin jätkä veteli komeasti ravissa. Yllättävän hyvin Tarmo antoi kiinnikin juoksutuksen jälkeen, kun jäi tutkimaan kukkia. Ihme, että ei kyllä syönyt niitä. Juoksentelun jälkeen seisoi jopa paikallaan.

Pieni mies rakennearvostelussa kuva: Satu Pitkänen

Tarmo esitti myös vähän vauhdikkaampia liikkeitä tuomaristolle, kuva: Satu Pitkänen

Rakennearvostelun jälkeen pikainen varusteiden vaihto ja verkkaamaan ratsastuskokeeseen. Connemaroillahan käyttökoe on nykyään vapaaehtoinen, mutta musta se on ihan järkevää näyttää poni myös ratsain mikäli se toimii. Verrytellessä virtaa oli, mutta kummasti poni oli kuin viilipytty itse suorituksessa. Ikinä se ei ole varmaan tehnyt niin hyviä pysähdyksiä, jopa selkäännousussa seisoi ihan paikallaan. Tarzan tietää koska pitää käyttäytyä :) Tarmo esiintyi oikein kuuliaisena ja energisenä. Peräänannossa se ei kulkenut, mutta kuolaimella kuitenkin. Ajattelin, että mielummin annan nuoren ponin kulkea ryhdikkäänä ja hieman vapaammassa muodossa, kuin että alkaisin vaatia peräänantoa rentouden ja ryhdin kustannuksella. Tarmo ei kuitenkaan vielä jaksa niin hyvin kantaa itseään, että ei näyttäisi helposti etupainoiselta. Myös pitkä kaula ja lyhyt takaosa tekee siitä helposti etupainoisen näköisen, jos muoto ei ole tarpeeksi ylhäällä. Mentiin siis niska ylhäällä ja muoto avoimempana. Hienosti poni teki pyydetyt kuviot ja esiintyi yhteistyöhaluisena ja energisenä. Hieno laukka pääsi myös oikeuksiinsa. Vielä kun olisi saanut hypätä. Kyllä mamma oli ylpeä ponistaan.

Taas pikainen varusteiden vaihto sekä hikien pesu ja loppuarvosteluun. Tarmon arvostelu luettiin ensin. Hyvin positiivista palautetta oli arvostelussa. Eritysesti mieltä lämmitti ratsastuskokeen kommentit, joiden mukaan poni liikkui hyvässä tasapainossa ja oli yhteistyöhaluinen ja utelias. Kaikkein parasta oli kuulla, että poni oli hyvin valmisteltu. Se on kuitenkin se osa mihin voi vaikuttaa. Rakennetta en voi muuttaa, mutta voin koittaa valmistella ponin niin, että hyvät puolet tulee mahdollisimman hyvin esiin. Laukkaa kehuttiin kovasti ja onhan se ehdottomasti esteponin tärkeimpiä ominaisuuksia. Siinä arvostelua luettaessa olin vielä varma, että lupia ei tule, koska etujalkojen pisteet oli vain 6 eikä yleisvaikutelma ollut kuin 7,5, mutta niin vaan poika sai luvat! Nyt meillä on siis oma jalostusori. Ei sitä fiilistä voi oikein edes kuvailla, kun oma kasvatti on riittävän hieno jalostuskäyttöön.

Tässä vielä arvostelu:
Hyvä rotutyyppi, elegantti. Ilmeikäs pää. Pitkä kaula, hyvä kaulan ylälinja. Matala säkä. Hyväasentoinen lapa. Hyvä syvyys. Hieman lyhyt lautanen ja pieni takaosa. Hieman hentorakenteiset ja supistuneet, pitkät etusääret, molemmat etujalat hajavarpaiset. Liikkeessä ahdas edestä. Hieman pienet kintereet. Käynnissä on irtonainen lapa, saisi työntää paremmin takaa. Irtonainen ja kevyt ravi, ajoittain epäsäännöllinen takaa. Tahdikas ja voimakas laukka.
Rakennepisteiden keskiarvo 7.55
Rakennepisteet: 8.0–9.0–8.0–8.0–7.0–6.0–7.0–7.0-7.5–8.0–7.5
Lautakunnan päätös:
Elegantti, hyvärakenteinen ori, jolla on irtonaiset, tänään hieman epäsäännölliset liikkeet. Liikkuu ratsastettuna hyvässä tasapainossa, laukka on paras askellaji. Ori palkitaan II palkinnolla ja merkitään kantakirjaluokkaan S2. Oriille myönnetään toistaiseksi voimassaoleva jalostukseenkäyttöoikeus.

Komea keltainen kuva: Pirje Paananen

Katsotaan nyt sitten miten poikaa jatkossa käytetään. Esteponihan se on ensisijaisesti, mutta oriina mulla on tekosyy pitää se itsellä pidempään. Tämä vuonna sitä ei todennäköisesti käytetä omille tammoille. Sissi saa nyt vielä kisata eikä Lissua voi pojallaan astuttaa...Ensi keväänä sitten ainakin Rose astutetaan Tarmolla. Tarmo ottaa vieraita tammoja vastaan jo tänä kesänä mikäli kiinnostusta löytyy. Nyt tarvitseekin tehdä jonkunlainen "Jalostukseen tarjotaan"-mainos ja ottaa CEM-testi. Toivottavasti poika näyttää kyntensä esteradoilla ja sitä kautta ansaitsee paikkansa jalostusoriina. Ja tottakai toivotaan hienoja jälkeläisiä!

88. Epätoivoa ilmassa

Nyt kun koulupuoli tuntuu sujuvan ja sitä on treenattu ja tahkottu, niin samaa ei voi sanoa hyppäämisestä...Olen aina uskonut siihen, että hyvä kouluratsatuspohja auttaa myös hyppämisessä, mut nyt tuntuu siltä, että koulupiiperrys on vienyt kaiken rytmin ja rentouden hyppäämisestä. Ponit hyppäisi kyllä hienosti, mutta omalla ylisäätämisellä oikeat ponnistuspaikat ei vaan löydy ja puomeja tulee alas laittoman paljon. Sissin olen jopa opettanut tässä kieltämään... Kyllä huomaa, että estevalkut on olleet peruuttuja ja muutenkin vähemmällä :(

Lauantaina 11.5. oltiin Kotimäessä hyppäämässä Sissin ja Rosen kanssa. Kyseessä oli siis Kotimäki-derby erikoisestekisa. Molemmat ponit osallistui 90 cm luokkaan. Sissin kanssa otettiin yksi pudotus (saatiin ihan puomi poikki asti) ja yksi kielto sarjan b-osalle. Rosen kanssa meni paremmin ja perusradan viimeinen este tuli alas. Olin kuitnekin erittäin tyytyväinen poneihin, jotka eivät kytänneet esteitä lainkaan. Niin ylittyi katajaistutukset, portiti kuin mökitkin. Tuloksetkin paranisi, kun saisi tuotua ponit paremmin esteille. Nyt, Sissin kanssa varsinkin, tulee ylimääräisiä pikkuaskelia ennen hyppyä tai tuuppaan ponin hyppyyn liian kaukaa. Varmaan yhtään oikeasti sujuvaa ponnistuspaikkaa ei löydy. Rose on jotekin tasaisempi ja radat ovat järjestäin olleet sujuvampia sen kanssa kauden ekaa kisaa lukuunottamatta. Isompiin luokkiin ei oikein kannata lähteä ennen kuin rytmi on taas löytynyt. Tuntuu, että oma estesilmä on sokeutunut.

Välissä hypättiin kotona Anun valkussa, mutta ratsuna oli Glow, jonka kanssa ei tarvitse tehdä muuta kuin kääntää esteelle ja pitää poni suorana. Sen laukkaa ei juuri voi säädellä vielä. Näiden raaempien kanssa tuntuu menevän sujuvammin, kun ei "pääse tekemään liikaa".

Tänään olis itten vuorossa seuran omat iltakisat Anisissa. Menin Tarmolla 60 cm luokan. Jätkä oli ihan pölöpää. Jo kotona lastatessa sai härdellin aikaan, kun tunki naamansa Sissin selän päälle eikä tullutkaan siivosti omalle puolelleen...Jestas sitä poni mylvintää! Onneksi se siitä tasaantui ja päästiin hengissä perille. Paikan päällä poni ei nähnyt eikä kuullut mitään. Se huusi ja kiljui, hyppi ja pomppi, keuli ja pukitteli. Väsytystaktiikka siis käyttöön. Kun oltiin laukattu useampi kierros ympäri verkkaa alkoi poni vähän tasaantua. Kuitenkin joka kerta jonkun muun tullessa ohi, poni sai hyvän syyn taas loikkia. Että meinas mennä hermot sen kanssa. En edes viitsinyt mennä verkan "hyppypuolelle", kun oli sen verran dynamiittia ponissa. Hypeötiin pari kertaa siis ristikkoa toisella puolen. Radalla oli kiltisti ja hyppäsi hienosti, vaikka oltiin ekaa kertaa sillä areenalla ja esteetkin on keskivertoa hienompia. Yksi kielto tuli valkoiselle portille ja senkin olis varmaan mennyt, jos olis vaan "runnonut" sen siitä yli. Annoin kuitenkin katsoa ja seuraavaksi tuli sujuvasti. Huomenna sitten kurinpalautusta kotona ja perjantaina vuorossa oripäivät.

Sissin kanssa mentiin 80 ja 90 cm radat. Ekalla radalla tuli yksi pudotus. Ihme, että muut pysyi ylhäällä, sillä joka hyppyyn tuli huono paikka. Nyt ei tullut pikkuaskelia, vaan ponnistuspaikat oli liian kaukana. Poni oli kyllä ahkera, vaikkei edes ehditty hyppyverkkaamaan lainkaan, kun lähtölistat puuttuivat enkä tiennyt olevani eka lähtijä... 90 cm radalla meno ei ollut yhtään sen sujuvampaa. Ekalle esteelle pudotus, kun poni oli pitkänä ja löysänä. Sarjan b-osalle tuli taas kielto. Nyt edes sisääntulo ei ollut superhuono, mut olenpahan sitten opettanut sen kieltämään sarjalle...Vielä muutama kisa sitten ponilla ei tullut mieleenkään kieltää. Positiivistä on, että poni hyppää kaikki erikoisemmatkin esteet kyselemättä vesimattoa myöden.

Jotenkin tää homma ei nyt siis skulaa. Onneksi ensi viikolla on estevalkkua luvassa ja Anukin tulee jo lauantaina. Sissille ei nyt saatu kvaaleja kenttäkisoihin Ypäjälle ellen lähde sunnuntaina kokeilemaan vielä. Rosella ne jo on, joten ehkä menen sitten sen kanssa. Ensi keskiviikona on kuitenkin maastorataharjoitukset Ypäjällä, ni sinne ainakin mennään. Tässä välissäkin on vähän huonosti estekisoja kvaaleja kisaviikolle ajatellen. Olishan se paras, kun ne sais nyt kasaan...Vaikeeksi menee ja turhauttaa tällänen...Miks mä en osaa enää hypätä!

87. Lisää uskoa omaan tekemiseen

Tänään oltiin nuorison kanssa seurakoulukisoissa Koivumäessä. Odotukset eivät olleet kovin korkealla. Eilen kouluvalkussa Tarmo ei keskittynyt lainkaan ja pysähdyksetkin meni keulimiseksi, Minnin edelliset koulukisat päättyivät keskeytykseen, kun poni kyttäsi yhtä kulmaa ja Glowta ei ole koskaan ratsastettu muualla kuin meillä kotona, jossa se edelleen useamman kuukauden treenin jälkeen kyttää yhtä kulmaa...

Glown rata olikin täysin odotusten mukainen. Verkassa mentiin ensin Netan peesissä muutama kierros, jotta poni uskalsi ylipäätään liikkua siellä. Noin puolen tunnin verkassa tuli kuitenkin melko rennoksi ja ponille selvisi, että täällä ei nyt vaan mennä kylki edellä tai jumituta joka kulmaan. Se onneksi kunnioittaa hyvin jalkaa ja vielä kun oli kannus apuna, niin reagoi kyllä ja pääsi nopeasti aina kiittämään. Radalla sitten pelkäsi toista pitkää sivua...Joka kerta kun tultiin sille sivulle, niin poni tökkäsi kuin seinään. Ja joka kerta se joutui lopulta menemään sinne. Tehtävät saatiin kuitenkin tehtyä edes sinne päin ja kaikki askellajit esitettyä. Teistä saatu 4 oli ansaittu ;) Mutta koen selvinneeni voittajana tässä taistelussa ja ensi kerralla tulee jo hyväksytty rata! Nyt prosentteja tuli 49. Ei siis muuta kuin uudet kinkerit tähtäimeen ja lisää treeniä. Täytyykin varmaan käydä välillä ratsastamassa myös naapurin kentällä ihan harjoituksen vuoksi. Elokuu tulee yllättävän nopeaan...

Glow ennen radalle pääsyä

Tarmo oli hieman parempi kuin eilen valkussa. Olen nyt ehtinyt kahtena päivänä ennen kisoja ratsastaa sen läpi ja tuloksia alkaa tulla. Nyt se jo antoi pätkittäin periksi niskastaan ja liikkui pyöreänä. Muoto saisi olla vielä paljon tasaisempi, mutta oli se jo paljon parempi. Onhan tässä reilu viikko aikaa hioa muotoa ennen oripäiviä... Poika ei kuitenkaan sikaillut tai muuta vastaavaa, vähän huuteli, mutta keskittyi kuitenkin kohtuu hyvin. Prosentteja poika sai radastaan 59,5 eli aika kivasti 4-vuotiaalta. Nyt vielä viikko pitää rutistaa ja treenata ja sitten Tarmo pääsee ansaitulle lomalle. Yksi este ja yksi kouluvalkku olisi tiedossa normaalin työskentelyn lisäksi. Huomenna olisi vielä kengityskin vuorossa.

Pieni kouluponi Tarmo

Päivän yllättäjä oli Minni. Verkkaan mennessä se totesi, että "tonne päätyynhän en sitten muuten mene!" Verkka siis maneesissa. Pieni keskustelu, pukitteluineen ja ponihan meni. Pari kertaa koitti ja sen jälkeen ei mitään ongelmaa. Minni oli tasainen, kevyt ja erittäin reipas. Lisäyksetkin lähti tahdikkaasti ilman kipitystä. Radalla se ei enää kytännyt mitään ja tuloksena oli 64,5% ja toinen sija! Pitäiskähän tässä alkaa vakavasti harkita lajin vaihtoa. Vissiin sitä on jo niin tätiytynyt, et hyppääminen ei vaan suju. Viime kaudella sijoituksia tuli kuitenkin nimenomaan esteillä. No anyway, Minni oli hieno ja seuraavaksi kokeillaan hypätä ihan oikeaa esterataa reilun viikon päästä. Jos sekin menee nappiin, niin Minnin puikkoihin siirtyy vuokraajansa Anni. Parit kisat täytyy varmaan itse vielä mennä ennen breedersejä. Lajikin pitäisi jossain kohden valita. Koulu onneksi tuntui sujuvan, mutta helpompaa olis hypätä. Meiltä menee kuitenkin jo Glow ja Netta kouluun. Rose hyppää, mutta helpompi olisi, jos ponit menis jotenkin suht tasaisesti lajeineen.

Minnin lisäys, kuva: Linda Määttänen

Mutta kuten jo otsikossa mainittiin, niin nämä viime aikaiset tulokset ovat luoneet uskoa tähän omaan tekemiseen. Vaikka muuten eletään nyt todella tiukoilla, huoli ja murhe painaa koko ajan, mutta nämä onnistumiset antaa voimaa puskea edelleen. Töitä on liikaa ja rahaa + aikaa liian vähän, mutta jotain on tehty oikein. Uskon edelleen, että tulevaisuudessa vielä kaikki se panostus, jonka olen näihin valmentautumisiin ja kisoihin tunkenut, kannattaa. Mitä paremmin pärjään kisoissa ja mitä parempia mun itse kouluttamat ponit on, sitä paremmat mahdollisuudet mulla on saada uusia ratsutettavia ja myydä kasvatteja. Tällä alalla koulutodistukset ovat ihan toissijaisia. Pitää olla näyttöjä. Onneksi niitä rohkeita ponin omistajia on löytynyt, jotka ovat uskoneet poninsa mun käsiin, jotta niitä näyttöjä on voinut kerätä. Nyt alla on ensimmäistä kertaa sitten omat ponit. Kaikki niistä on alusta asti itse rakennettuja. Lissun jälkeen meille ei ole hankittu yhtään valmiiksi koulutettua ponia. Se on kyllä kaikkein hienointa, kun omat kasvatit pärjäävät tasavertaisina hienojen ulkomaan tuontien ja nimekkäiden ratsuttajien kouluttamia poneja vastaan. Nyt ei siis heitetä pyyhettä kehään, vaikka isäntä kuinka on sitä mieltä, että eihän niistä edes tule hyviä varsoja. Kyllä niistä tulee! *lähtee laittamaan tämän kesän orivalinnalle viestiä ;)*

86. Onnistumisia :)

Tänään oli taas yksi sellainen päivä, jonka voimalla jaksaa seuraavat kymmenen huonoa. Oltiin aluekoulukisoissa Sissin ja Netan kanssa. Molemmilla poneilla oli ensimmäinen aluetason koulukisa. Netan kanssa en oo mennyt yhtään kisaa ja Saijakin on mennyt vasta kaksi koulurataa sen kanssa. Sissi on ollut melko kiva taas ratsastaa, joten sen kohdalla toki oli vähän toiveissa hyväkin tulos, mutta Netan kohdalla odotukset oli varsin matalalla.

Luokkien 1 ja 2 järjestystä oli muutettu, joten Sissi starttasi ensin luokassa He B:3. Poni oli verkassa vähän jännittynyt, mutta radalle mentäessä parani. Poni suoritti kaikki kuviot täsmällisesti ja siististi. Vähän tuppaa nyt painumaan kuolaimen alle eli siihen aletaan keskittyä. Lisää rentoutta ja niskaa ylemmäs. Harmittamaan jäi käyntiosuus, jossa poni jännittyi ja rikkoi keskikäynnin kolmeen kertaan :( Olisi vaan pitänyt ehkä ottaa enemmän "varman päälle" eikä koittaa saada käyntiä niin paljoa esiin. Prosentit 65,455 riittivät hienosti toiseen sijaan! Ohi meni vain oma valmentajamme Anna upealla WPB-tammalla Söderbygård Valmai 70% tuloksella.

Netta meni luokan He C:1. Se oli verkassa ihan superhyvä. Ei ole varmaan ikinä ollut niin reipas! Verkattiin varsin säästeliäästi, että virtaa jäisi myös radalle. Ulkona kuitenkin hyytyi valmistautuessa. Radalla olikin jo tosi tahmea, mutta teki kaikki kuviot täsmällisesti ja tasaisesti. Niinhän se emänsäkin teki ja usein oli sijoituksilla. Vietiin poni radan jälkeen autoon, purettiin letit ja kaikki. Sitten alettiin kuunnella tuloksia ja Netta olikin johdossa! Olimme 6.lähtijä 15 lähtijän joukossa, joten poni sai edelleen olla autossa, koska vain voittaja meni ratsain palkintojen jakoon. No Nettapa meni ja voitti koko luokan! Äkkiä poni ulos autosta ja vehkeet niskaan. Tukka oli kuin Barbie-ponilla ja osa vielä otsapannan allakin... Netta oli siis kerännyt 67,75% pisteistä. Videolta katsoessa se ei kyllä näyttänyt niin pahalta kuin tuntui. Nyt koitetaan syöttää poniin lisää virtaa ja tsempataan sitten seuraavalla kerralla.

Kaikkein parhaalta tuntui kuitenkin se, että ihan omin pikku kätösin alusta asti koulutetut ponit toimivat näin mallikkaasti nimekkäässä seurassa. Olo oli kuin lottovoittajalla reissun jälkeen :) Tosin illalla Fay palautti taas maan pinnalle. Päivän jäljiltä olin aika loppu ja näin hevosiin tottumattomana, vaatii aika paljon töitä, jotta pysyy liikkeessä kunnolla mukana. Fay oli kyllä hieno, mutta itsellä oli sellainen olo, että ikinä en oo vissiin ennen ratsastanut...Eiköhän se omakin lihaksisto ala jaksaa kuukauden treenillä myös hevosten kyydissä istumista. Treeniä siis lisää ja kohti uusia seikkailuja!

85. Tulihan se sieltä

Ruunivoikonkimo orivarsa "Ohana Gandalf Grey" eli Reino. Eilen illalla kun menin talliin niin varsa oli syntynyt. Tässä nyt esimakua muutaman kuvan verran. Pakko mennä nukkumaan, kun huomenna aamusta kisoihin lähtö...Lisää siis huomenna.

Ensihetkiä

eka ulkoilu

84. Estetreeniä

Tänään oli pitkästä aikaa Annan estevalkku. Vähän harmi, kun mun "ykkös"ratsut oli eilen juuri hypänneet, joten ne eivät päässeet tänään mukaan valkkuun. Onneksi poneja riittää ja valinta oli tällä kertaa Minni. Tarvoitteena saada vain helppo ja onnistunut harjoituskerta alle. Ja se onnistui! Minni ei epäröinyt yhtään, se oli reipas ja kuuliainen. Selvittiin ongelmitta kaikki linjat ja ratakin läpi. Korkeus ei ollut päätähuimaava, vain noin 50-60 cm. Eiköhän se tästä taas lähde :)

Päivällä treenattiin taas Glown kanssa gramaaneilla. Tehtiin vähän tempon vaihteluita ja siirtymisiä. Poni oli oikein rento ja mukava. Ravissa oli hyvä tahti ja laukkakin pyöri oikein hyvin. Glow oli superhieno tänään. Myös Fay pääsi testiin. Juoksutin sitä ensin hetken, mutta tamman ollessa oikein järkevä ja rauhallinen, kiipesin kyytiin. Käynnissä toimi kivasti, vähän vielä epätasainen ja haki muotoa. Toki myös maisemia piti katsella. Ravissa koitti vältellä hommia urakalla. Kiskoi päätä alas, jarrutti, koitti pukittaa tms. Sellaista pientä kiemurtelua ja hangoittelua. Kun hommat vaan jatkui temppuilusta huolimatta, niin rentoutui ja alkoi liikkua huomattavasti tasaisemmin. Pätkittäin oli oikein kiva. Laukkaa otettiin ihan pienet pätkät, kun alkoi jo väsyä. Oikea laukka ei meinannut nousta millään, mutta pyöri kivasti kyllä kun nousi.

Valkun jälkeen keventelin ja taivuttelin Sissin läpi. Hyvin se rentoutui ja toimi, joten hyvillä mielin kisoja kohti :) Tarmo pääsi myös pikaiseen läpiratsastukseen. Pientä keskittymisongelmaa herran kohdalla ja virtaakin olisi riittänyt, mutta hyviä pätkiäkin tuli paljon. Pitäisi itse vaan muistaa, ettei jää pitämään ja vetämään, vaan vaatii pidätteen läpi ja MYÖTÄÄ. Lopuksi vielä Lissun harjaus. Varsaa ei ole tullut vieläkään, mutta vahatipat on muuttuneet maitotipoiksi ja tamma oli illalla vähän levoton. Nyt siis tarkistamaan tilanne ja hetkeksi nukkumaan, jotta voi nousta yöllä tarkkailemaan tilannetta.

83. Back in business =D

Jee viimein kisaamassa! Sissi ja Rose kävivät Anisissa alue-estekisoissa hyppäämässä 90 cm. Kauden ekat kisat ulkokentällä. Anisissa on aina yhtä mahtavaa hypätä ulkona, kenttä on niin iso, että aina mahtuu tekemään hyvät tiet. Pohja on myös ihan super. On kyllä ylivoimaisesti mun suosikkikisapaikka. Eikä tarvii edes vetää kotikenttänä kotiin päin ;) Suosikkimaneesi on kyllä Ratulla, tilava, valoisa ja erittäin hyvä pohja. toki tykkään mennä myös kotikentällä. Se on kuitenkin tällaiseksi "pikkutallin" kentäksi ihan tosi hyvä.

Mutta takaisin kisoihin ;) Sissi oli luokan eka lähtijä. Poni tuntui verkassa oikein hyvältä eikä radallakaan ollut mitään ongelmia. Ekalla esteellä tuli puomi alas. Poni ei vissiin ollut ihan herännyt radalle...Paikka ja tempo olivat hyvät, mutta hyppy oli löysä ja puomi tuli ihan ryminällä alas. Sissi onneksi skarppaa tosi hyvin. Se on tosi varovainen eikä pudota mielellään, joten seuraavalle esteelle nousi kyllä hyvin ylös. Radan jälkeen mietin, että olisi varmaan tarvinnut ottaa vielä viimeinen verkkahyppy ihan juuri ennen radalle menoa. Nyt seisoskeltiin hetki portilla odottelemassa. Poni eteni radalla rennosti ja hyvässä temmossa, ei kytännyt isoja ja värikkäitä johteita eikä yleisöäkään. Perusradan toiseksi viimeisenä esteenä oli vihreä-valkoinen trippeli, jota poni sitten päätti vähän katsoa ja siihen tuli hieman pieni hyppy. Lähdin työntämään sitä vähän turhan paljon viimeiselle esteelle, jolloin askel ei sopinut lainkaan ja puomi tuli alas. Kyllä toi 90 cm ylittyy niin helpon tuntuisesti, että ehkä me kohta uskaltaudutaan myös 100 cm radalle. Nyt pääsee onneksi treenaamaankin, kun kotonakin käy valmentaja säännöllisesti hypyttämässä.

Rosen kohdalla oli vähän ehkä epävarma olo, kun viimeksi homma meni ihan kammottavaksi säätämiseksi. No nyt oli kyllä ihan eri poni alla. Verkassa se koitti rynniä esteille eikä olisi suostunut kävelemään lainkaan. Sen raakuuden huomaa kuitenkin hyvin vielä kaarteissa, kuinka ei jaksa kantaa itseään, vaan vähän menee etupainoikseksi ja kaatuu sisälavalle. Radalla eteneminen oli erittäin sujuvaa. Mitään esteitä se ei kytännyt, vaan meni luottavaisesti. Yksi pudotus sillekin tuli, mutta se oli taas kuskin moka. Miten voikin olla, että ei vaan ikinä laske niitä suhteutettujen välien askelia ratsastaessa radalla. Nyt suhteutetun eka este oli aaltolankun sisältävä pysty. Itse keskityin hieman liikaa siihen, koska poni on kerran kieltänyt ulos aallolle. Hypystä tuli hieman pieni ja koska kuski ei sitten tehnyt mitään, tuli seuraavalle okserille ihan tyhjä etäisyys ja puomi tuli alas. meidän kotivalmentaja Anu lupasi radat nähtyään, että taidetaan taas treenata näitä välejä ;) Mutta muistin sentään korjata Sissin radalla tehdyn virheen. myös Roselle tuli pieni hyppy trippelille, mutta nyt maltoin odottaa ja kas askel sopi ja seuraavasta hypystä tuli hyvä! Ehkä tässä tätikin siis vielä oppii... Toisaalta oli hyvä, että uusintaa ei tarvinnut ratsastaa, koska isolla kentällä tiet on pitkiä ja hyppyjäkin oli 13 kappaletta, jos uusintaan pääsi. Ensi kerralla sitten yritetään tsempata ja ratsastaa puhtaasti.

Kisojen lisäksi ratsastin vähän Jiillä isännän avustaessa. Ekat ravitkin otettiin. Se on kyllä jotenkin niin leppoisan oloinen jätkä! Ei uskoisi, että se on ruunattu kuukausi sitten ja ikää on vasta kolme. Jii on muuten myynnissä ;) Tosi kiva nuori mies!

Myös Lenni sai kärryt kolmannen kerran peräänsä. Nyt homma on sillä tasolla, mitä yleensä on ollut aloittaessa. muiden kohdalla. Poni kävelee rennosti ja osaa kääntyä sekä pysähtyä. Avustajiakaan ei ollut kuin yksi enää. Ensi kerralla mennään jo vähän pidempi lenkki, kun nyt ollaan vaan kierretty oman kentän ympäri (ulkopuolelta siis).

Näiden lisäksi toivotettiin tervetulleeksi myös seuraava ratsutettava, 4-v. pv-tamma Fay, treenattiin Netan kanssa kisoihin (niihin on enää kaksi päivää!!!) ja pidettiin tuntia. Onneksi tänään oli reipasta talliapua tarjolla, kun Sonja ja Ade siivoilivat karsinat ja pihaton. Luksusta! Vielä olisi tiedossa varsavalvojaisia, sen verran isot vahatipat oli muorilla illalla, että eiköhän se ala jakautua. Jännää!