120. Ei ihan niin kuin Strömsössä...

Alkuviikko ei ole sujunut, ei sitten lainkaan. Aikataulu on ollut tiukka ja sitten mikään ei menekään niin kuin on suunnitellut...Eläinläääkärin piti tulla maanantaina aamusta ultraamaan Lissu ja tsekkaamaan Minnin hampaat. Iltapäiväksi oli sitten sovittu lukiokaveriden kanssa tapaaminen hyvän ruuan ja seuran merkeissä (uskomatonta, mutta totta, mulla on muutakin elämää, kuin nämä ponit! Vähän, mutta on.) Ajatuksena, että tämähän menee hyvin, kun eläinlääkäri tulee jo aamusta, niin ehdin hyvin kerrankin ajoissa paikalle. Tai niinhän sitä luulis... Aamupäivällä treenattiin Outin kanssa Lissun ja Reinon esittämistä. Pikkumies tuntuu pysyvän hienosti Lissun perässä ravissakin. Tosi kiltisti Reino toimii, vaikka talutus on ollut lähinnä narun päässä äidin perässä kulkemista tähän asti. Esittämisharjoitusten jälkeen päästettiin ne vielä hetkeksi irti, jotta saisin Reinosta uusia kuvia. Jätkä olisi vaan laukannut tai sitten hengaillut eikä Lissukaan auttanut asiaa yhtään syömällä kentän reunoilla.

Komea ponipoika

Sitten taas odoteltiin eläinlääkäriä ja samalla valutin vedet tarhoihin. Saijan kanssa sovittiin, että menen Netan kanssa, kun sunnuntaina en ehtinytkään. Puolilta päivin jaoin heinät ja päätin sitten mennä ratsastamaan Netan ennen Sauvoon lähtöä. Eläinlääkärin ajattelin jo unohtaneen meidät, kun käynnistä oli sovittu vain viestillä eläinlääkärin loman aikana. Laitoin siis Netan kuntoon ja kiipesin selkään. Olin kävellyt kierroksen, kun kengittäjä kurvasi pihaan. Bissellä ja Tarmolla oli irtokengät laitettavana. Netta siis pois ja hakemaan Tarmoa. Onneksi se oli sentään kiltisti ja saatiin kenkä takaisin huulipuristimen avulla suht kivuttomasti. Samalla kun hain Tarmoa tarhasta tuli eläinlääkäriltä viesti, että on matkalla. Kengittäjä ehti justiinsa alta pois, kun ell kurvasi pihaan. Ehdin sentään hakea "potilaat" välissä sisälle valmiiksi. Minnille tuikattiin ensin rauhoite ja sitten Lissua ultraamaan. Reino treenasi samalla kiinni seisomista. Hienosti se malttoi olla aloillaan narun päässä seinässä kiinni. Lissu on onneksi helppo ultrata. Hain sen sunnuntaina laitumelta kotiin ja katsoin jo silloin, että se oli tarhassa turhan ystävällisen oloinen ja kiinnostunut naapuritarhan kavereista. Tyhjähän se sitten oli :( Vasemmalla oli jo hyviä follikkeleita, mutta kohtu ei ollut ihan vielä valmis. Kiimaan sen pitäisi tulla muutamassa päivässä. Kerran nyt ainakin uusitaan, jos tärppäisi.

Minnillä oli vähän piikkejä, toivottavasti olisi nyt parempi suustaan. Lissu ja Reino takas pihattoon ja Minni karsinaan selviämään. Äkkiä vaatteiden vaihto ja Sauvoon. Olin myöhässä vain puoli tuntia...Oli kyllä mukavaa herkutella hyvässä seurassa ja vaihtaa kuulumisia. Kotiin pääsin siinä vähän kahdeksan jälkeen. Taas pikainen vaatteiden vaihto ja sitten viimein Netan selkään. Se oli jotenkin tosi jännittynyt. Kulki käsijarru päällä ja eteenpyytäessä vain jännitti ja jarrutti lisää. Kun olin jonkin aikaa työstänyt sitä, alkoi rentoutua ja liikkua kivasti eteenpäin. Puolierot on tasoittuneet paljon, mutta jarruttaminen ja jännittäminen on ikävää. Sovittiin, että menen heti tänään uudestaan.

Ajattelin ottaa Netan heti aamusta, koska olin sopinut Roopen omistajien kanssa, että tulevat ratsastamaan sitä kymmeneltä ja sen jälkeen viedään poni kotiin. Aamutoimien jälkeen siis Netta valmiiksi ja kentälle. Tällä kertaa ehdin ottaa ohjat käteen, kun Roopen omistajat tulivat. Alkuun ajatus oli, että ehdin mennä vielä, kun laittavat Roopen kuntoon ja juoksuttavat sitä. Koska satoi vähän vettä, päädyttiin sitten viemään ensin Roope kotiin ja ratsastamaan maneesissa siellä. Poni meni onneksi aika nopeasti koppiin, kun lastattiin suoraan tallista. Kotona poni oli hieman pörheänä, mutta rauhoittui maneesissa juoksuttaessa. Menin sen kanssa hetken, askellajit läpi. Hienosti poni toimi, kun ympärillä ei ole "häiriötekijöitä". Liikkui reipaasti ja laukkakin oli huomattavasti energisempää. Liikkeellä lähdössä tuli pari pikkuloikkaa. Kun lähdettiin lasten kanssa sieltä kotiin päin, mentiin Pettilän kautta ja haettiin Sissi ja Kake laitumelta kotiin. Sissin tarvitsen meidän valmennus"leirille"  ja Kake oli pakko tuoda kotiin ettei jää Vermon näyttelyn ajaksi laitumelle yksin. Kotona se pääsi Tarmon kaveriksi. Ainakin vielä ne ovat olleet ihan sopuisasti, et ehkä Tarmokin taas tasaantuu talveksi laumaelämään.

Ruokaa naamaan ja päiväheinien jakoon, sitten Netan vuoro. Sain juuri haettua ponin tarhasta, kun isäntä soittaa, että hänellä on autosta bensa loppu. Lapset jäi harjaamaan ponia, heitin bensakanisterin autoon ja lähdin pelastamaan isäntää. Nyt on vissiin joku ylempi taho päättänyt, että mun ei pitäisi ratsastaa Nettaa lainkaan...Siltä reissulta palauttuani ehdin mennä kaikki askellajit läpi. Poni oli edelleen jännittynyt, mutta nyt eteni paremmin. Ehkä se siitä. Pikaratsastuksen jälkeen lapset autoon ja vauhdilla Kiikalaan pitämään tuntia. Siltä reissulta kotona joskus vähän kahdeksan jälkeen. Olin niin poikki, et jäi kyllä Sissi ja Tarmo liikuttamatta. Toivottavasti huominen olis vähän rauhallisempi päivä...

119. Viikonloppu

Viikonloppu vetelee viimeisiään (5 min jäljellä itseasiassa). Taas on tullut touhuttua vaikka ja mitä.

Lauantaina aamusta harjoituskoulukisoissa Teerisalossa Minnin ja Glown kanssa. Lapset jouduin myös ottamaan mukaan, kun isäntä meni töihin yhdeksi eikä kisojen venymisestä koskaan tiedä... Oli siis taas oikea reissujen reissu luvassa, yksin kahden ponin ja kolmen lapsen kanssa *JEI!* Lämpöäkin oli luvattu vaivaiset 27 astetta. Kotoa lähtö oli taas myöhässä. Mä en vaan käsitä miksei voi tehdä asioita niin, et olisi ajoissa. Vauhdilla kamat ja lapset autoon, koppi kiinni ja ponit suoraan tarhasta kyytiin. Harjataan sitten paikan päällä. Olin Glowlla viides lähtijä C:ssä, mutta onneksi ehdittiin hyvin. Lapset touhusivat hyvin autolla keskenään tai istuskelivat katsomossa kun ratsastin. Fanni nukkuin melkein Glown koko verkan ajan. Ensin siis verkkasin maneesissa hetken, askellajit läpi ja sitten kävelyä. Radan vieressä ulkokentällä oli tilaa kahdelle ratsukolle ennen omaa vuoroa, joten siinä ehti hyvin verkata ponia vähän paremmin avuille. Samalla se näki maisemat. Radankin sai aloittaa aitojen sisältä, joten Glow ehti hyvin nähdä paikat ja rentoutua. Tälläkään kertaa sillä ei ollut tarvetta juurikaan kyttäillä. Kuuliaisesti poni teki hommia. Vähän laukannostot oli myöhässä, mutta rikkoja ei tullut lainkaan. Nyt poni ei ollut niin tahmeakaan kuin viimeksi. Ei se mikään voittorata ollut, mutta paranee joka kerta. Olikin todella yllättynyt, kun tulokset tuli ja Glow oli saanut 64,44%. Odoteltiin lopputuloksia  ja niin poni sijoittui toiseksi! Lähtijöitä oli kuitenkin n. 15. En olisi ikinä uskonut, mutta hyvä näin päin :)

Luokkien välissä laitettiin lasten kanssa leiri pystyyn auton varjoon. Loimi ja papan viltti maahan, jossa kelpasi sitten piirrellä, katsoa DVD:tä ja leikkiä muumeilla. Nuutti kaivoi autosta vielä tyynynkin ja pötkötteli siinä vesipullon kanssa. Ponit onneksi seisoo kopissa nätitsti. Juomaan eivät kyllä suostuneet, vaikka kuinka tarjosin. Tarttis alkaa ottaa melassisiirappia aina vähän mukaan, jos se kelpais. Opettelin myös B-merkin radan siinä välissä ja sitten Minni kuntoon. Se ei kiskonut päätään ihan yhtä paljon kuin tiistaina, mutta käyntiväistöt ei kyllä kovin tasaisia olleet. Parani kuitenkin ja oli sitten ulkoverkassa jo tosi hyvin kuulolla. Laukasta raviin siirtymiset vaatii vielä paljon treeniä, mut toivotaan, että hampaiden raspaus auttais edes vähän. Nyt kaikki siirtmiset tapahtuu "kättä vasten" vaikka pidätteet on ihan olemattomia. Radalla poni oli kyllä energinen, mutta ei ihan yhtä terävä kuin verkssa. Laukat nousi silläkin vähän myöhässä. Olin kuitenkin tyytyväinen. Taas edellistä parempi rata. Prosentitkin oli tällä kertaa yli 60 (61,jotain%).

Lapset sai paljon kehuja osakseen kun osasivat olla niin kauniisti. Olin itsekin yllättynyt. Tosin karkkipäivän lahjonnalla saattoi olla jotain vaikutusta ;) Olin luvannut kilteille ja vitisemättömille lapsille kisojen jälkeen kauppareissun karkkipäivän karkkeineen ja jätskeineen. TOIMI!

Kotiin päästyä ponit pois ja päiväheinät naamaan koko laumalle. Sitten laitumelle tsekkaamaan ponskit. Uusi vesipumppu mukana, mutta sekään ei toiminut. En sitten tiedä mikä mättää. Isäntä saa katsoa sen maanataina. Onneksi niillä oli vettä kuitenkin jäljellä eikä se ollut edes kovin limaista parin viileämään päivän jäljiltä. Taas tuli persiin alla kotiin tuntia pitämään. Neljä reipasta oppilasta oli mukana tällä kertaa ja käyntiväistöjä tehtiin. Muut askellajit lähinnä ympyröillä rentoutta ja tahtia hakien. Tuntien pidon parasta anita on kyllä, kun huomaa kuinka kuskilla lamppu syttyy ja ratsu alkaa yhtäkkiä toimia. Meillä kun tunnit on hyvin pieniä (siis vähän ratsukoita kerralla), niin ehtii keskittyä paremmin jokaiseen ja poneista saa ihan uusia puolia esiin. Meillä on niin motivoituneita ratsastajia, että heidän opettaminen on ilo!

Sunnuntaina aamupäivästä haettiin Lissu ja Reino kotiin laitumelta sekä kannettiin tynnyreillä kotoa vettä sinne jääville. Yllättävän helposti lastauskin sujui. Kun päästiin kotiin, niin saatiin lähteä samantien kohti Pusulaa valmentajamme Krissen kahden tytön synttäreitä viettämään. Mentiin Lindan kanssa kimpassa, mukavaa kun ei itse tarvinnut ajaa. Herkkuja naamaan ja jutustelua tuttujen kanssa. Tietysti pakollinen hevoskierros. Lapset painelivat omia reittejään. Kiva huomata, että muillakin kenttää käytetään leikkikenttänä ;) Kotona Roopen omistajat tulivat kokeilemaan mitä poni on oppinut. Olipa kiva katsella sitä välillä maasta. Hienolta se vaan näyttää ja varsin hyvin jaksoi keskittyä. Kauhukseni tajusin juuri tätä kirjoittaessani, että munhan piti mennä vielä Netalla, mutta Fannin pottatreenit vähän venyi (Neiti ei olisi poistunut potalta lainkaan...) enkä päässytkään talliin kuin vasta klo 22 jälkeen...Sori Saija! Katsotaan uusi päivä mahd. pian.

Vielä pakko tulla lisäämään ;) Illalla vielä Tarmolla oli astutushommia ja Peppi + kaverinsa Miia sitä tietenkin seuraamassa. Peppi lähti vielä Miialle yökylään. Leikeissä oli kuulemma taas tehty varsoja Sleich-hevosilla ;) No eipähän tarvii sitten myöhemmin niin paljoa selitellä, kun alkavat näistä lisääntymisasioista kysellä. Nyt on jo tiedossa miten ne varsan siemenet sinne tammaan päätyvät.

Nyt laittamaan lakanat sänkyyn, että pääsee nukkumaan!

118. Pientä puuhastelua ja sutinaa...

Taas on tapahtunut vaikka ja mitä viime postauksen jälkeen. Pitää oikein kalenterista tarkistaa, että mitäs sitä onkaan tullut tehtyä. Ja sama meno jatkuu varmaan syyskuun loppupuolelle asti. Sitten saa huokaista helpotuksesta, toivottavasti!

Keskiviikkona siis ohjelmassa oli "pikku" road trip. Jämsään ja takas kopin kera. Olin luvannut palauttaa siis Ekun morsiamen kotiinsa takaisin, kun astutukset oli hoidettu. Tamma odottelee ultraa sitten kotosalla. Toivottavasti tärppää. Yhdistelmästä olisi tulossa varmasti oikeinkin kiva varsa. Isäntä oli matkaseurana/toisena kuskina, niin reissu meni vähän rattoisammin. Vähän harmitti, kun en ehtinyt Nessiä (Rockfield Honesty) näkemään lainkaan :( Poni asui meillä kuitenkin sen kolme vuotta ja tykkäsin siitä kovasti. Aktiivisesti olen seurannut sen elämää Iinan blogista ja hyvältä näyttää.

Reissun jälkeen piti vielä käydä laitumella moikkaamassa poneja. Vaihdoin taas pojat toiselle lohkolle, kun ruoho alkaa olla vähissä. Tosin se on vähissä joka lohkolla, mutta uudella oli edes vähän enemmän syötävää. Ovatkin saaneet väkirehuja jo pari viikkoa, kun alkaa kylkiluut paistaa. Tarvittais vettä... Tammat on hyvässä kunnossa, mutta ne ei harrastakaan mitään aktiviteettejä. Lisäruokaa saavat silti, että Lissulla riittää maitoa Reinolle. Reino näyttää ihan kapiselta varsakarvan vaihtuessa...Kiva viedä Vermoon varsa, jonka etuosa on vaalean harmaa ja takaosa keltainen. Näyttää tosi hyvältä! Akkukin oli loppu, mutta onneksi ne pysyvät hyvin aidoissa *koputtaa puuta* (torsataina isäntä vei uuden akun).

Ehdin vielä laitumelta paluun jälkeen Krissen kouluvalkkuun Glown kanssa. Treenattiin sitä Tutustumisluokan kouluohjelmaa ja kovasti Glow sai kehuja. Voimaton sse on edelleen eikä laukka oikein pyöri, mutta hyvät pätkät on tosi hyviä. Sillä on upea muoto ja ryhti. Vielä kun tahti ja tuntuma säilyisi paremmin. Siirtymisiä pitää myös treenata, kun tekee ne vähän töksähtäen. Minkäs sille voi, että poni on niin kuuliainen, että pysähtyy heti, kun ehtii ajatellakin pysähdystä...

Valkun jälkeen oli vielä astutushommia vuorossa, kun Tarmon tamma on uudelleen kiimassa. Nyt on kyllä hyvä ja selkeä kiima, kun edellinen oli vähän "outo" ja tosi lyhyt. Nyt oli sitten vaan ongelma pojan sihti. Ei vaan osunut oikeaan reikään, ei millään. Lopulta sekä oriilla että tammalla alkoi mennä hermot "hinkkaamiseen" ja päätettiin pitää breikki ja jatkaa aamulla. Torstai-aamusta Tarmo onnistuikin huomattavasti paremmin ja tamma saatiin astutettua. Yllättävän hyvin se yltää kiipeämään lähes 20 cm korkeamman tamman selkään. Toki rinnettä käytetään apuna.

Torstaille oli vielä illalla ohjelmassa Anun estetreenit tässä kotona. Glow joutui taas töihin. Huomasi kyllä, että se alkoi väsyä loppua kohden, kun kolmas päivä putkeen tehtiin kunnolla hommia. Anu teki meille myös oikeita tappotehtäviä...Paljon tiukkoja kaarteita ja lyhyitä lähestymisiä sekä vaihtoja. Vaikka esteet ei olleet edes esteen kokoisia, ne oli vaikeita. Glown on vielä niin työlästä pyörittää laukkaa tiukoissa kaarteissa. Takapää ei vaan pysty polkemaan riittävästi vielä. Vaihdot se tekee hienosti, niin puomilla kuin esteelläkin. Myös sileällä onnistuu useimmiten. Lopuksi tehtiin rata, jossa oli pitkät ja simppelit tiet. Glow hyppäsi n. 60-70 cm esteillä ja hypyt oli todella hyviä. Sillä on tekniikka kohdallaan esteellä. Vielä kun laukkaan saadaan lisää voimaa ja ponille tasapainoa, niin siitähän tulee esteratsu! Tosin hyppytreenien myötä sen laukka on kyllä parantunut jo valovuoden verran alkuun verrattuna.

Tunnin jälkeen myös Roope pääsi harjoittelemaan "hyppäämistä". Mentiin ravipuomeja, laukkapuomia ja valtavaa (30cm) ristikkoa. Poni oli ihan kiltisti tälläkin kertaa. Keskittymistä parantaa vähän puomit ym. kun ei voikaan vaan kuikuilla ympärillä olevia hevosia, vaan täytyy tsekata myös jalkoihinsa. Saija toimi kuvausryhmänä, joten pari kuvaa näytille pitkästä aikaa. Nämä siis Roopen toiset "estetreenit".

Tänään sitten oli rehuostosten vuoro. Ekulle ja Tarmolle lisää ruokaa! Ekku alkaa olla paljon parempi. kohta siitä voi ottaa jo kuviakin. Se on hyvin tasaantunut nuorten tammojen viereen ja malttaa syödä, vaikka nytkin Netta on koko ajan häntä pystyssä aidalla liruttelemassa... Tarmokin on parempi, mutta pitäisi lihoa vielä. Lisään sille nyt ensi hätään kolmannen väkirehuannoksen päivään. Tulee vaan niin kalliiksi tämä syöttäminen...ja parhaassa tapauksessa, kun olet raahannut niille sangollisen ruokaa naaman eteen, niin se vedetään etujalalla pitkin tarhaa ekan suullisen jälkeen...

Lantala levitettiin tänään myös pelloille. Ihan loppusuoralla taivaat aukesi ja kauan odotettu vesisade saapui kera ukkosen. Ihan päältä meni ja pari kertaa rysähti jonkin hyvin lähelle, jopa hevoset vähän reagoivat. Yleensä kun eivät meinaa mitään. Vettä tuli puolessa tunnissa lähes 20 mm. Kuuron aikan yhteensä reilu 35 mm. Kenttäkin oli kuin kahluuallas. Siinä kaatosateessa sitten valmistauduttiin Annan valkkuun... Menin Tarmolla ja onneksi maneesi oli vapaa, joten päästiin sadetta pakoon. Tehtiin erilaisia linjoja ym. kun rataan ei ollut kunnon kalustoa sisällä. Yllättävän hyvin poni keskittyi, vaikka välissä pitikin huudella. Lopuksi Tarmo teki pari linjaa n. 90-100 cm kokoisilla esteillä. Yhtään se ei epäröi tai jarruta isommillekaan. Jotenkin hyppääminen on sille niin luonnollista ja helppoa. Se vaan menee. Laukka lyhenee juuri niin paljon kuin pyydetään ja se etenee omalla moottorilla. Se hyppää mielellään kaukaakin ja on jaloistaan varovainen. Tasapaino kaarteissa on parempi kuin monella vanhemmallakaan hevosella. Pari kertaa toin sen huonoon paikkaa okserille, mutta se ei ota nokkiinsa, vaikka toisella kerralla meinasi jopa mennä nurin. Toivottavasti mä en pilaa sitä mokailemalla itse. Se on nyt niin hyvä, etten olisi ikinä uskonut. Ensi kerralla taas vähän pienempää ja helpompaa, jotta ei tehdä liikaa. Siitä tulee super! Ens kerralla on pakko saada kamera mukaan.

117. Koulutreeniä

Koulukisatreeniä tänään Paimiossa Korpimäen Ratsutilalla Glown ja Minnin kanssa. Meinasi tulla taas vähän kiirus lähtiessä, kun pidin tuntia 14-15, piti syödä, laittaa ponit ja pakata lapset autoon. Kotoa lähtö siis 15.30. Melkeen aikataulussa päästiin liikenteeseen. Kisat olivat harjoituskilpailut, joissa saatiin verkata sekä maneesissa että radalla. Myös raippa sai olla kädessä. Kannukset menin tietty unohtamaan kotiin... ja hansakat. Onkohan musta tulossa jo ihan seniili. Tällä kaudella olen jo unohtanut saappaat, housut ja nyt nämä. Mitäköhän unohtuu pakata breedersiin mukaan...Sieltä ei ihan noin vaan käydä hakemassakaan. Passinkin perässä on pariin kertaan ajeltu.

Kutsusta katoin vaan, että Glow ilmoitetaan C:hen ja Minni B:hen. Vasta tänään hetki ennen lähtöä printtasin radat harjoiteltaviksi. Sen verran olin katsonut, että ihan vieraita ovat ;) C:nä oli tutustumisluokan kouluohjelma pitkällä radalla. Ihan hyvää juttu, koska se mennään breedersissäkin ekana päivänä. Siinä ei kauheesti mitään ihmeellistä ole, mutta keskiaskellajit ei ole ihan meidän suurin vahvuusalue. Glown kanssa menin siis ensin ja kun oltiin käyty ilmottautumassa ja maksamassa lähtömaksut, niin ponskille kamat niskaan ja verkkaan maneesiin. Matka autolta maneesiin kesti tauttoman kauan, kun poni oli kauhuissaan. Positiivista on, että se ei yritäkään poistua paikalta, kun pelkää, vaan jäätyy täysin. Pari pukkia tuli maneesia lähestyessä, mutta ratsain uskaltauduttiin ovesta sisään ilman suurempaa taistelua. Maneesissa ensin käveltiin pari kierrosta ja ihmeteltiin seiniä. Ravissa oli oikein reipas, mutta edelleen pientä jännitystä oli havaittavissa. Sitä mukaan kun poni väsyi, se myöskin rentoutui. Käveltiin sitten vaan aika paljon, koska radalle pääsi myös verkkaamaan. Radalla ei sitten enää kytännytkään juuri mitään. Ei varmaan jaksanut. Ponista tuli hirmu tahmea ja välillä piti huudella vieressä laiduntaville varsallisille tammoille. Mutta poni siis meni uraa pitkin molempiin kierroksiin ihan mallikkaasti! Radallakin tahmeus jatkui ja huutelukin, laukassa tuli pari rikkoa ja toinen laukka nousi ensin ristilaukkana. Pysähdyksestä ja keskikäynnistä saatiin kuitenkin toiselta tuomarilta 7. Piti oikein silmiä hieraista, kun GLOWN paperissa oli kolme seiskaa! Kommentteina oli, että saisi olla vakaammalla tuntumalla ja laukka saisi pyöriä paremmin. Vähän oli myös keskittyminen kateissa (huutelu). Olin kuitenkin supertyytyväinen. EI me ollakkaan ihan niin pulassa mitä luulin :) Prosentteja tuli 55,76. Hieno parannus, kun viimeksi ei päästy toiselle pitkälle sivulle lainkaan ja prosentit jäi 49 kieppeille.

Glown radan jälkeen Anni laittoi Pepin kanssa Minnin kuntoon ja mä opettelin rataa. Kyllä oli kiemuraa, siirtymisiä ja keskiaskellajeja. Niin ja vastalaukkaa...Minni ei ole ikinä mennyt vastalaukkaa tarkoituksella. No nyt meni. Onneksi ei ole kovin herkkä vaihtamaan, vaikka senkin osaa. Vähän oli turhan vaikea ohjelma meille toi FEI:n kenttäkilpailuohjelma poneille 1993. Siirtymisiä oli niin valtavasti enkä ehtinyt saada ponia ihan avuille, kun maneesiverkka meni sivu suun. Sillä on varmaan taas piikkejä suussaan. Kiskoo ohjaa todella kovin, vaikka yrittää tehdä siirtymisetkin pelkällä istunnalla. Taivutuksen vaihdot on myös pahoja. Pysähdykset ja peruutus lähes katastrofaalisia... Minni sai kommenttia kiireisestä menosta. No se sentään liikkui. Ja epätasaisesta muodosta (vastustelee, kättä vasten, ei per. annossa). Soittoa siis Jerinalle, josko ehtis raspata sen hampit samalla, kun tulee ultraamaan noita tammoja. Prosentit oli meidän huonoimmat 55,975, vaikka oli se kyllä parempi kuin WiuHun kisoissa, joissa väsyi täysin eikä liikkunut pyöreänä lainkaan...

Launataina on sitten Minnillä ja Glowlla uusi koitos edessä. Mennään harjoituskoulukisoihin Teerisaloon. Siellä Glowlle C-merkki ja Minnille B-merkki. Toivottavasti suunta jatkuu ylöspäin :) Huomenna olisi luvassa road trip Jämsään ja takas illaksi Krissen valkkuun. Nyt siis unta palloon, jotta pääsee huomenna ylös...

116. Paniikki iskee...

Breeders-paniikki. Kisoihin on aikaa enää vajaa kolme viikkoa ja kaikki tuntuu olevan vaiheessa. Minni on epätasainen edestä, Netta tahmea ja Glow pelkää vieraita paikkoja. Rosen kanssa olen hypännyt yhden kerran koko kesänä...Vielä ehtii vähän treenata, mutta riittääkö se? Toisaalta eikös fiilis ole aina sama. Aika loppuu eikä olla tehtävien tasalla. Ja silti homma on sujunut ihan kivasti. Onneksi poneista kaksi on omia. Niiden kanssa voi sitten mokata ihan vapaasti. Ei voi syyttää kuin itseään. Tai no näiden kaikkien neljän kohdalla syy on kyllä hyvin pitkälti oman kypärän alla. Kaikki neljä ponia on rakennettu itse, enemmän tai vähemmän. Mitään "oikeita" ammattilaisia ei ole käytetty kuin valmentajina. Toivottavasti kaikki ponit suorittaisivat omalla tasollaan ja ratoihin saisi olla tyytyväinen. Sijoituksillakaan ei ole niin väliä, kunhan ponit olisivat tehtäviensä tasalla ja esiintyisivät edukseen.

Tällä viikolla on kahdet koulukisaharjoitukset, joihin menen Minnin ja Glown kanssa. Valmennuksiakin on vielä muutamat tiedossa. Nyt siis vaan ahkeraa treeniä tämä loppurutistus. Tosin näiden nuorten kohdalla ei voi jättää maastoilua pois kuvioista, vaan lepopäivät ja mieltä virkistävät maastolenkit kuuluvat yhä ohjelmaan. Glow kaipaa vielä erityisesti treeniä vieraissa paikoissa. Kisapaikalle mennään jo perjantaina niin, että ehditään vähän ratsastaa ja näyttää poneille ympäristöä. Jos se ei sitten olisi niin pelottava.

Treenin lisäksi pitäisi miettiä kaikki tarvittavat hankinnat, rehut, varusteet ym. Kolme päivää reissussa neljän ponin kanssa tarkoittaa PALJON kamaa... Ilmoittautumiset, karsinat ja meidän oma majoitus on hoidettu. Sitten tietysti kalkkiviivoilla on ohjelmassa ponien ja varusteiden kuuraus. Kouluohjelmatkin pitäisi opetella. Kaksi ihan uutta rataa, luojan kiitos kaikki kouluun osallistuvat menee samoja ratoja.

Eikä edes riitä, että nyt keskittyy breederseihin. Välissä on vaikka mitä ohjelmaa, mm. sellainen pieni ponitapahtuma kuin Poninäyttely...Meiltä on ilmoitettu viisi ponia mukaan. Pojat Lenni ja Reetu lauantaille. Lissu, Reino ja Minni (+Netta) sunnuntaille. Jätkätkin on viettäneet koko kesän pellossa. No onneksi keväällä treenattiin kuolainten käyttöä ja esiintymistä. Mitään mätsäreitä ei olla saatu alle. Lenniä ei ole ikinä edes pesty...Mielenkiinnolla odotan sitä vaahtopainia 2-vuotiaan ponin kanssa.

Tällä viikolla on vielä ohjelmassa kisojen ja valkkujen lisäksi Lissun (ja Tarmon morsiamen) ultrat. Ekun morsmaikku pitäisi palauttaa Jämsään ylihuomenna. Ensi viikolla on vielä ennen poninäyttelyä tallin oman "täti"väen K-18 valmennusleiri. Ei siis ehdi tylsistyä ainakaan. Vähän helpottaa Roopen kotiin paluu tossa kuun vaihteessa. Tänään ponipoika oli taas kuin ihmisen mieli. Ja tallikin on edelleen pesemättä ja kohta on kesä ohi...Nyt vaan itseä niskasta kiinni, että kaikki tulee tehtyä ajallaan.

115. Kilttejä poneja ja tuhmia poneja...

Omat ponit on olleet tietty itse enkeleitä. Mamman mussukat ei tee koskaan mitään tuhmuuksia! Paitsi Ekku...Se ei ole ihan vielä asettunut talon tavoille, vaan mennä koheltaa paikasta toiseen huomaamatta ollenkaan, että joku yrittää vikistä narun päässä. Lisästressiä aiheutti nyt vielä tarhan vaihto, mutta jospa se siihen tasaantuisi muutamassa päivässä. Siirsin sen pieneen metsätarhaan, koska otti välillä aika lailla kierroksia kentän vieressä tarhaillessaan. Myös Roope provosoitui aika lailla Ekun läsnäolosta kentän vierellä ja sen piti aina jäädä haastamaan riitaa siihen kulmaan, joka oli lähimpänä. Nyt herra on vähän kauempana kentästä ja puskan takana. Vieressä on nyt Fat camp-tammat ja nyt Ekku ottaa niistä vähän kierroksia, mutta rauhoittui se entiseenkin tarhaan tammojen viereen, niin eiköhän tähänkin. Vaikka se kunnioittaa hienosti lankoja, niin kaksi kertaa sain niitä tänään väliaidasta vähän korjailla. Myös oksia piti sahailla, kun orhi rymisteli puskissa päällään ja koko ajan sai olla sydän syrjällään, että koska on silmä puhki. Pari päivää sitten Ekku aiheutti myös harmaita hiuksia karkaamalla karsinasta. Iso ovi ei ollut kiinni, vaan pelkkä puoliovi. Jotenkin sai höplättyä haan auki ja äijä hilpasi Tarmon aidan taakse huutamaan. Onneksi teki sen vasta, kun olin tekemässä aamutallia eikä yöllä...Pienen hippaleikin jälkeen sain sen kiinni tarhojen välistä, kun huomasi olevansa umpikujassa. Olikin sellainen päivä, että mielessäni ruunasin jo kaikki pallilliset pihassa.

Ekkua ahdistaa vielä myös tallissa olo. Ei siis karsinassa, vaan käytävällä. Hyörii ja pyörii, huutaa ja huitoo. Harjaamaan pystyy kaulaa molemmilta puolin, jos ei halua jäädä jalkoihin. Täytyy nyt ottaa projektiksi Herran tallikäytös. Paha on hoitaa vuolut ym. jos poni ei kykene seisomaan sekunttiakaan paikallaan käytävällä. Joka päivä siis hetkeksi sinne seisomaan ja yritetään ainakin harjata. Pikkuhiljaa totutetaan olemaan siellä, jotta hoitotoimet sujuu. Toivotaan, että nyt se alkaisi rauhoittua, kun tammat on tältä erää hoidettu. Kangasalalta haettu tamma astutettiin viimeisen kerran tänään ja se lähtee varmaan ensi viikolla kotiin. Lissu odottaa ultraa laitumella ja vaikuttaa ainakin hyvin seesteiseltä ja leppoisalta. Yleensä se on tosi yrmeä eikä juuri arvosta seuraa, mutta nyt Sissi saa tulla melko lähellekin ilman kiukuttelua. Ultra olisi ensi viikon perjantaina sekä Lissulla että Tarmon tammalla.

Tarmoa piti kehua, kuinka kiltti poika se olikaan tänään (ja eilenkin). Viime sunnuntaina sekin oli tuhma ja keuli selkäännousussa...Tosin luulen, että reagoi vaan pakenemalla kiinnipitäjän painetta. Sen jälkeen oli ihan ok. Eilen olin sillä Krissen valkussa. Kauheen rennoksi ja kuuliaiseksi en sitä kutsuisi, mutta se pysyi nahoissaan ja yritti edes välillä. Vähän sen kanssa tehtiin jumppaa ja suoristeluja. Sillekin aletaan hakea muotoa pikkuhiljaa ylemmäs, jotta ei olisi niin etupainoisen näköinen. Vähän keskittyminen oli kentän aitojen ulkopuolella ja virtaakin olisi ollut...

Tänään mun pikku-enkeli oli Annan estevalkussa. Ai että se oli taitava! Kaikki erikoisesteet ylittyy suoraviivaisesti, niin portit, vesimatot kuin erilaiset johteetkin. Tai ei me sentään johteita hypätä, mut ei kyttää niitä yhtään :). Nyt tällä kertaa malttoi keskittyäkin vähän paremmin eikä ihan jatkuvasti huutanut leidien perään. Kävelemäänkin pystyi välillä pitkin ohjin. Poni oli niin loistava, että lähes kaikki linjatkin saatiin laakista sujumaan. Lopuksi hypättiin rata, jossa yhdeksän hyppyä (muilla 14), mutta meille esteet nostettiin sinne noin 80 cm korkeuteen. Ja ponihan hyppäsi. Kaikki meni ihan kuin samoja tehtäviä tehtäisiin joka päivä. Jotenkin tää touhu on sille niin helppoa. Joka estettä kohti se imee kunnolla, mutta tulee kuitenkin myös takaisin. Tasapaino ja lyhenemiskyky on jo nyt todella hyvällä mallilla. Laukatkin vaihtuu lähes joka kerta askeleessa. Se oli joka tavalla niin kiltti poni, että ei mun vielä tarvii sitä ruunata.

Muutkin meidän ponit loisti valkussa. Outi meni Rosella. Vähän poni väsyi loppua kohden, mutta kyllä senkin kanssa tämä touhu on helppoa. Me ollaankin saatu Rosen kanssa missio hyvälle mallille ja Outista on kovaa vauhtia tulossa esteratsastaja ;) Enää valkut ei jännitä, vaan niitä odotetaan innolla. Outi saatiin puhuttua mukaan myös Pantsun valkkuun elokuun puoleen väliin.  Myös Minni ja Netta olivat mukana ja molemmat suoritti tehtävänsä superhienosti. Minni kielsi yhden kerran koko valkussa ja nyt se reagoi pyydettäessä. Niin ylittyi vesimattokin aaltolankulla ekalla yrityksellä. Jos paikka ei ole ihan nappi, niin poni ei ota nokkiinsa. On ihan katsoa kuinka homma on alkanut oikeasti toimia. Näin se olisi pitänyt saada alkuunkin, mutta turha sitä on enää harmitella...Nettakin eteni sujuvasti, eikä mennyt ohi yhdestäkään esteestä! On niin hienoa seurata omien ponien ja kasvattien edistymistä lähietäisyydeltä. Onneksi on löytynyt aktiiviset ihmiset, jotka jaksaa raahata näitä poneja kisoihin ja valkkuihin. Tänäänkin meidän porukkaa oli viisi ratsukkoa yhdestätoista.

Outi ja Rose Lindan kameralla by Juuli (?)

Melkein unohdin tuhmien ponien osaston...Valkun jälkeen menin siis vielä tänään Roopella ja se oli TUHMA! Sai taas täti sellaista  rodeota, ettei ole pitkään aikaan saanutkaan... Alkuun taas juoksutin poni ahetken ja oli ihan siivo, vaikka kentällä oli pari muutakin hevosta. Selkään pääsin hyvin. Onneksi mahavyö oli kiristetty hyvin jo valmiiksi, koska liikkelle lähtö olikin vähän vauhdikkaampi. Poni poukkoili sellaista kenguruloikkaa menemään. Missään vaiheessa ei ollut sellaista oloa, että olisin pudonnut, mut sormi (jonka Sohvi jo murjoi lastauksessa) vääntyi ikävästi. Tuli pukkia, tuli tasajalkaloikkaa selkä köyryssä ja keulimisetkin esiteltiin. Ihan selvästi nyt ekaa kertaa kokeili, et onko ihan pakko. OLI! Sen jälkeen poni teki töitä kyllä siivosti käynnissä ja ravissa. Pari kertaa meinas taas olla kääntymättä, mutta lopetti sen nopeaan. Laukassa oli taas sitä mieltä, että hän ei tahdo, mut muutaman pienin loikan jälkeen laukattiin pätkät molempiin suuntiin, kiitokset ponille ja pois. Josko ens kerralla helpottais, kun ei saanut kuskia kyydistä.

Tuhmiin poneihin voisin lisätä vielä Lillin ja Glown eiliseltä seuraestekisareissulta. Molemmat ottivat hylyn radalta. Lilliä ei hyvittanut ja kuski vähän epäröi. Lopulta poni kielsi niin, että kuski tippui okserin väliin. Glowta puolestaan pelotti niin paljon, että se ei kyennyt liikkumaan lähes lainkaan...Rata saatiin kammettua läpi kolmella kiellolla, mutta kilpparikin olisi mennyt ohi. Nyt lisää treeniä ja vieraita paikkoja. Esteet ei ole ongelma, mutta kaikki muu on. Ensi viikolla ponilla on kahdet kinkerit. Toivotaan, että parille vikallekin löytyy jotain menoja...Breedersiin täytyy mennä sitten paikalle, niin että ehditään ratsastaa vähän jo perjantaina siellä paikan päällä...

114. Palautetta

Taas on tullut positiivista palautetta tämän blogin kirjoittamsesta. On tosi kiva kuulla, että blogista on tykätty ja sitä seurataan. Aloittaessani en odottanut suurta kiinnostusta, vaan ajatuksena oli saada omia mietteitä järjestykseen ja vähän ylös mitä on tehty ponien kanssa. Kirjoittamiseen jää vähän koukkuun. Kouluaikoina ei mitkään aineiden kirjoittamiset juuikaan kiinnostaneet, mutta kummasti sitä tekstiä tulee, kun saa kirjoittaa itselle tärkesitä asioista. Mietin blogin kirjoittamisen aloittamista pitkän aikaa, jonkin verran tuli kirjoitettua myös Connemarayhdistyksen jäsenlehteen Connemarauutisiin.

Aiheita ja pohdittavaa riittää,  mutta välillä niitä on vaikea saada ulos järkevästi. Kirjoittaminen tv:n ääressä ei helpota asiaa yhtään ;) Kuitenkin pohdinnat pysyy paremmin koossa ja konkreettisina, kun ne on kirjattu ylös. Yllättävän monia on kiinnostanut meidän elämä ja puuhailu ponien kanssa. Virallisia lukijoita on 16, mutta päivittäisiä sivujen katseluita on ollut noin 60. Parhaimpina päiviä blogia on katsottu yli 250 kertaa. Eihän nämä ole isoja lukuja, mutta silti tuntuu uskomattomalta, että meidän ponit ja niiden tekemiset kiinnostaa niinkin montaa. Toivottavasti teksti pysyy myös mielenkiintoisena ja kiinnostus säilyy.

Olisinkin kysellyt, että onko jotain toiveita mistä halutaan lukea, vai jatketaanko samoilla linjoilla, normaaleja kuulumisia ja tekemisiä?

113. Seuraesteillä jälleen

Tänään siis oltiin porukalla seuraestekisoissa Teerisalossa hyppelemässä. Glow jäi nyt tosiaan pois, kun ei liikkunut eilen kunnolla (Tänään Peppi ratsati sillä hetken kentällä illalla ja liikui normaalisti. Toiv. impparikääre auttoi.). Mukana oli siis Lilli, Rose, Netta, Minni ja Inka.

Peppi meni Lillillä 40 cm luokan. Kun Lilli oli saatu kuntoon, menin itse katsomaan omia kamoja kasaan. JA mitä olikaan jäänyt kotiin...Ratsatushousut ja t-paita. Shortseissa ja tuubitopissa ei olisi ollut asiaa radalle. Ei muuta kuin kotiin siis niitä hakemaan. Onneksi sain Annin äidin autoa lainaan, että ei tarvinnut ponejakin ajeluttaa ees taas. Kyllä vähän ketutti. Tämän takia jäi sitten Pepin ratakin näkemättä...Kuulemma yksi kielto oli tullut, kun ohjat oli olleet vähän pitkät ja poni livahtanut ohi. Kyllä neitiä harmitti, kun ei tullut ruusuketta...Ronja ja Netta tekivät puhtaan radan myös 40 cm luokassa.

kuva: Maiju Aaltonen (snaijun.kuvat.fi)

Seuraavassa luokassa (60cm) mukana olivat Saija Netalla, Anni Minnillä ja Linda Inkalla. Juuri ehdin sopivasti housujenhakureissulta paikalle, kun Saija sai lähtömerkin ja muut meidän porukasta menivät sitten Netan jälkeen. Sekä Minni että Netta kolauttivat kakkosesteen alas, mutta muuten radat oli hyviä ja niitä oli ilo katsella. Linda ja Inka tekivät puhtaan radan vauhdilla.

Itse menin sitten Rosen kanssa 80 ja 90 cm. Vähän treeniä ennen breedersiä ;) Viimeksi olen hypännyt sillä toukokuun kenttäkisoissa... Poni oli pörheänä ja heti kun otti ohjat käteen, ni olis pitänyt jo mennä. Verkassa hypyt oli hyviä ja poni avuilla. Radallakin se oli hyvin kuulolla, mutta vähän huolimaton ja kuski vähän hätäinen tyrkätessään ponia esteille. Puomit oli vissiin liimattu kannattimiin, koska kaikesta kolistelusta huolimatta yhtään puomia ei tullut alas! Roselle siis tuplanollat 80 cm radalta. Aika oli varsin hidas ja sijoitus vasta viides (3 sijoittui). Poni oli hyvä, mutta omassa ratsastuksessa jälleen parantamisen varaa. Onneksi paransin selvästi 90 cm radalla. Ponikin tsemppasi ja kolahduksia tuli vain yksi. Perusrata oli puhdas, mutta uusinnassa tuli yksi pysty alas. Siihen tuli vähän paha tie, kun kenttää oli juuri laajennettu ja uusi puoli oli kovin pehmeää. Koitin siis kääntää ennen uutta puolta ja tuli vähän jyrkkä kaarre, johon poni jäi etupainoiseksi ja laukka ei oikein pyörinyt. Se ei ehtinyt sitten nousta heti kaarteesta pystylle, vaan veti sen kunnolla alas. Mutta tämä rata oli silti huomattavasti parempi ja sujuvampi. Suoritus palkittiin vielä sijoituksella puomista huolimatta. Rose oli nopein uusinnasta 4 vp kerännyt ja sijoittui toiseksi.

Lisää kisakuvia löytyy: http://snaijun.kuvat.fi/kuvat/ sekä http://annaw.kuvat.fi/

112. Vähän sitä sun tätä...

Taas on viikko menty sellaista vauhtia, ettei meinaa itsekään enää perässä pysyä. Hommaa ei helpota lainkaan totaalinen motivaation puute. Ei jaksasi tehdä mitään. Tallin sisätilat ja satulahuone odottelee edelleen siivoojaansa ja vissiin ratsastaakin pitäis (muitakin kuin Roopea ja Glowta). Nyt on sentään taas tunnit aloitettu lomailun jälkeen ja kyllä meidän porukka on ihanan aktiivista. Porukkaa saa usein kolmeen-neljään tuntiin viikossa ulkopuolisten valmentajien lisäksi.

Olen saanut myös tehtyä jo aika monta kohtaa mun to-do-listalta tehtyä. Vielä Minnin ylläpitosopparin teko ja kotisivujen päivitys odottelis tekijäänsä. Mutta olen siis kuitenkin jo varannut majoituksen breedersiä varten ja ilmoittanut ponit sinne. Tosin Minniä en saanut vielä ilmoitettua, koska sen vuosimaksu ei ollut vielä päivittynyt kipaan. Myös karsinat olen niille varannut. Vielä pitäisi toi maksupuoli hoitaa...Kovasti reissua on jo suunniteltu ja innolla odotetaan. Mutta kyllä se paniikki vielä iskee, kun tajuaa, että aikaa on niin vähän jäljellä eikä mikään sitten sujukaan. Nyt pitäisi alkaa ihan kunnolla treenata kisaa varten. Vissiin pitäisi koitta myös hypätä Rosella pitkästä aikaa. Viime kerrasta on kaksi kuukautta (melkein). Koulupiipertäjät tarttis kipeästi ratoja vielä alle, mut koulukisoja on niin paljon vähemmän :( NO huomenna haetaan sitten esteratoja alla koulun sijaan ;)

Keskiviikkona oli jälleen Krissen kouluvalkku. Olin nyt ekaa kertaa mukana Glown kanssa ja tamma sai paljon kehuja. Ja olihan se hieno! Yllättävän tasaisesti ja rennosti liikkui, etenikin hyvin. Vähän oikea laukka oli nelitahtista ja käynti passimaista, mutta muuten tamma yllätti positiivisesti. Ei tehty mitään temppuja, vaan ihan perustyöskentelyä ympyröillä, tahtia, suoruutta ja eteenpäin pyrkimystä. Glow on kyllä alkanut käyttää itseään aika lailla paremmin. Ennen valkkua katsoin, että se oli saanut jonkun haavan toiseen takajalkaan ja se oli vähän turvoksissa. Liikkui kuitenkin ok ja turvotuskin laski hyvin. Tein kuitenkin yöksi sille impparikääreen. Pientä askartelua se kyllä vaati, että sain kääreen pysymään jalassa tarhassa. Haava on niin ylhäällä, että kääryle valuu tosi helposti "nilkkaan".

Astutusasioita on hoidettu sekä käytännössä, että paperilla. Hevosjalostusliitosta tilasin Tarmolle astutuskirjanpidon. Vasta silloin tuntui konkretisoituvan, että mä oon oriinpitäjä. Vähän sama kuin aikanaan Snuttenia maahan tuodessa. Mä olin maahantuoja. Asioita, joita hoitavat vain hyvin pitkän linjan ammattilaiset ja aikuiset! Jotenkin sitä mieltää itsensä edelleen ponitytöksi näin kolmen lapsenkin jälkeen...Lissu astutettiin tähän kiimaan kolmesti ja tänään se vietiin sitten Reinon kanssa Pettilään laitumelle ultraa odottelemaan. Eilen puolestaan käytiin hakemassa Kangasalalta Ekun morsian, joka ei ollut tiinehtynyt vieläkään. Kaikki muut ovatkin menneet hienosti, mutta tämän yhden tamman kanssa nyt takkuaa. Sekin päästiin jo tänään heti astuttamaan uusiksi. Toivottavasti nyt tärppäisi. Kyllä sitä vähän mietti, että mihin on tullut lähdettyä mukaan, kun päästiin kotiin tamman kanssa puoli yksi yöllä...Mutta mukava on tamma ja kaikkemme tehdään, että varsuli tulisi ensi kesänä.

Onnelliset laiduntajat

Meidän Peppi oli Lillin kanssa kaksi päivää ratsastusleirillä Paimiossa Ratsutalli Astorissa. Kivaa oli ollut ja heti olisi pitänyt päästä uusiksi. Ehkä ensi vuonna sitten taas. Peppi on vähän hankala näiden leirien suhteen. Hän on vielä sen verran pieni, että yöksi jääminen voi olla ongelma, varsinkin kun ei mene leirille kenenkään kaverin kanssa. Toisaalta nämä pikkulasten päiväleirit ovat tasoltaan sellaisia, että Peppi ei niillä juuri uusia asioita opi. Tietenkin jo pelkästään eri ponien ratsastus kehittää, mutta saisihan tunneista enemmän irti, jos muut eivät olisi talutettavia. Ensi vuonna on varmaan jo helpompi, kun useilla leireillä alaikäraja menee koululaisuudessa.

Tänään illalla oli vielä Anun estetreenit kotona. Pepillä ja Lillillä oli selvästi leiriväsymystä, kun keskittyminen oli ihan kateissa. Hyvin tyttö taas uskalsi ylittää myös okserit. Huomenna sitten kisoihin taas kokeilemaan. Itse olin menossa Glown kanssa hyppäämään. Jalka turvotti edelleen vähän, mutta ajattelin mennä kokeilemaan ja viimeksikin liikutus laski tuvotusta. Vasen kierros meni hienosti ja Glow sai valtavasti kehuja. Tehtiin suoristus- ja taivutusharjoituksia puomeilla ja poni toimi kuin junan vessa! Anukin kehui, että Glowsta on tullut hänen suosikkioppilas, vaikka se oli ekalla kerralla inhokki. Raukalla kun ei ollut mitään käsitystä hyppäämisestä alkuun eikä askellajitkaan oikein toimineet. Nyt esteharjoitukset on selvästi tuoneet voimaa lisää, joten askellajit on parantuneet valtavasti. Varsinkin laukka. Oikeaan kieerokseen kun alettiin ravata, niin poni ei ollut yhtään niin tasainen edstä taivutuksissa ja tahdittikin. Jätettiin tunti siis kesken ja lähdettiin vielä maastoon kävelemään. Jää sitten Glown osalta huomiset kisatkin taas väliin :( Laitoin vielä kääryleen jalkaan, kun olin kylmännyt ensin kaikki kintut Finntackin kylmäsuojilla. Toivottavasti se jalka nyt paranee nopsaan, että päästään taas kunnolla kiinni treeniin.

Kaiken tämän lisäksi sain aikaiseksi viedä mun nahkasaappaat suutarille vetoketjujen vaihtoon. Ne kun hajosivat lopullisesti viikonlopun kisoissa. Mutta nyt on sitten niin hyvät ketjut tilalla, että pitäis vähän paremmin kestää. Ja mikä parasta, suutari (Euromarketin yhteydessä) oli puunannut mun saappaat ihan viimesen päälle! Kyllä kelpas kävellä yksin siellä maastossa ;) Saappat kiilsi niin, et metsän eläimetkin häikäistyivät. Nyt ne on sopivan pölyiset kisoihin huomiseksi. Menen siis Rosella 80 ja 90 cm seuraesteillä Teerisalossa.

Sissillä oli jo ikävä Reinoa

Melkein unohtui kertoa, että Roopen kanssa harjoiteltiin yksi ilta puomeja. Kyllä voikin pari puomia olla pelottavia (varsinkin ponista, jota on irtohypytetty). Useamman ohituksen, pakituksen ja kiemurtelun jälkeen päästiin kahden puomikasan yli sekä ravissa, että laukassa. Hieno Poni! Tänään se ei sitten ollutkaan ihan yhtä hieno...Roope ottaa aika kovasti kierroksia muista hevosista ja tänään Ekku oli extra-ärsyttävä. Sille piti sitten jäädä haastamaan riitaa kesken ratsastuksen. Huudettiin, keulittiin, myöryttiin ja loikittiin pariin otteeseen siinä kentän kulmassa. Eikä eteenpäin voi lähteä millään...Tarpeeksi monen toiston jälkeen malttoi pysyä nahoissaa myös "Ekun kulmassa", mutta molemmat oltiin aika loppu siinä vaiheessa. Muuten poni osaa likkua jo varsin kivasti ja sen ratsastuksesta voisi päästä nauttimaakin, jos ei pitäisi koko ajan olla skarppina, että kelle se nyt alkaa haastaa riitaa/heilastella...Tähän mennessä on sentään jalat pysyneet maassa, mutta nyt keuli pari kolme kertaa ihan kunnolla. Onneksi ei kaatunut kuitenkaan...Huomenna painitaan sitten heti uusiksi (tai siis tänään)...

111. Seurakoulukisoissa

Sunnuntaina oltiin porukalla Wiurilan Hevosurheilijoiden järjestämissä seurakoulukisoissa nurmella Åminne-areenalla. Keli oli mitä mahtavin ja pohja hyvä. Vaikka päivä oli kovin pitkä, niin mukavaa oli. Pitkät odottelut meni rattoisasti tuttujen kanssa juorutessa. Vähän jäi harmittamaan, että jätin ilmoittamatta Glown mukaan...Sillä kun ei ole hokkeja ja tasapaino ei ole vielä niin hyvä, että pohja olisi saattanut tuoda sille lisäjännitystä. Tosin unohdettiin sitten ottaa Sissille ja Rosellekin hokit mukaan ja hyvin ne pysyivät pystyssä.

Helppona C:nä oli tutustumisluokan kouluohjelma. Siinä meiltä mukana oli Anni Minnillä, Outi Rosella ja Linda Inkalla. Minnin rata sujui hienosti ja tuloksena oli tasan 60%. Aika hieno parannus siihen, että viimeksi Anni joutui keskeyttämään Minnin kanssa, kun poni ei suostunut menemään lähellekään tuomaripäätyä. Outilla ja Rosella meni myös hienosti. Erityisesti laukkaosuus oli oikein tasainen. Vielä kun saisi pään nyppimisen pois, niin se olisi todella upea näky. Nyt muoto on hyvin ylhäällä ja meno on helpon ja kevyen näköistä. Hienosti Rose nappasi ensimäisen sijoituksensa koulukisoista ollessaan neljäs 63 prosentilla.

Outi ja Rose palkintojen jaossa

Itse menin Minnillä He B:3-luokassa. Se oli verkassa vielä ihan kiva, mutta väsyi selvästi ja radlla menosta puuttui kaikki energia. Ei se mikään tahmea varsinaisesti ollut, mutta melko hidas pohkeelle ja vähän "suuttuneen" oloinen. Muotokaan ei sitten ollut tarpeeksi pyöreä ja liike meinasi sammua kaarteisiin. Saatiin kuitenkin 58,409%, joka oli kuitenkin ihan ok ensimmäiseksi HeB-tason radaksi. Varsinkin ilman harjoittelua. Lisää treeniä siis kaivataan ennen breedersiä.

Sain myös usutettua Outin Rosella mukaan B:hen. Poni oli vielä rennompi ja parempi kuin C:ssä, mutta tällä tasolla epätasaisesta muodosta rokotetaan enemmän pisteitä. Tulos oli kuitenkin 58,182% eli ihan tyytyväinen saa olla.

Itse menin vielä myös Sissillä. Senhän piti jäädä jo viikko sitten lomalle, mutta halusin ottaa "revanssin" viime viikon ei-niin-hyvin menneestä A:sta. Vähän hampaiden raspaus tuntui auttaneen ja muoto oli parempi. Vasen kylki ei ole vieläkään yhtä pehmeä ja taipuisa kuin oikea. En sitten tiedä vaikuttaako myös se vtj:n pieni turvotus siihen. Ihan puhtaasti se liikkuu, mutta vähän nojaa vasenta pohjetta vasten eikä liike toimi ihan niin hyvin kuin normaalisti. Nyt saa huilata kunnolla ja katsotaan sitten uusiksi. Mutta takaisin siis ratoihin. Mentiin sekä He B:3 että He A:2. Tehtiin molemmille radoille ihan ok suoritukset. Silti se paras terä puuttuu edelleen. A meni vähän paremmin kuin B. Nyt tekeminen ei ollut ihan niin paljon yliyrittämistä. Molemmissa luokissa kuitenkin sijoituttiin neljänsiksi ja lähtijöitäkin oli kiitettävästi. Innolla odotan, että mitä ne tulokset sitten on, kun poni on kunnossa ja kaikki menee nappiin. Nyt B:stä 63,864% ja A:sta 61,207%.

Kaikki tulokset täältä  Myös videot radoista olemassa. Ehkä nekin saadaan joskus esille ;)

 

110. Astutuksia

Viimein meilläkin on päästy aloittamaan astutuskausi. Tarmon kohdalla kaikkien lupa-asioiden ja testien hoito vei aikaa niin paljon, että kesäkuussa vasta kaikki oli kunnossa. Ponioripäivät on muutenkin laittoman myöhään, jos ajattelee, että astutuskausi alkaa esimerkiksi useilla oriasemilla  1.5. Suurimmalla osalla tamman omistajista on kuviot jo selvt ennen omalla ajallaan oleviakin oripäiviä, saatika sitten, kun ne siirretään kuusi viikkoa eteenpäin...Siinä on useat tammat jo astutettu.

Lissun kanssa odottelu johtui taas siitä, että alkuperäinen astutussuunnitelma ei käynytkään enää. Olin jo lähes haudannut ajatuksen koko astuttamisesta tälle vuodelle, mutta sitten tulikin Ekku kuvioihin. Onhan se sitten tyhmää olla käyttämättä oria, jos kerran sopiva sellainen on. Ja onhan se tyhmää jättää vanha tamma tyhjäksikään, jos ei sillä muutakaan käyttöä ole. Varsinkin, kun varsat ovat olleet kivoja ja toimivia.

Tarmolle siis tuli kuun vaihteessa yksi pv-tamma kiimaa odottelemaan. Viime torstaina alkoi näyttää lämpenemisen merkkejä, ei enää potkinut ja kiukutellut. Perjantaina oli jo vähän kiinnostunut kaltereiden takana röhisevästä ponista. Lauantaina viimein oli kunnolla kiimassa, joten päästiin astuttamaan. Tamma oli rauhallinen ja Tarmokin osasi toimia todella kauniisti. Kosiskeli tammaa huolella. Alkuun oikeaa osoitetta ei meinannut löytyä. Kokoerokin varmasti vaikeutti asiaa, mutta rauhassa toimimalla homma saatiin hoidettua onnistuneesti. Erittäin järkevä Tarmo! Olin itsekin vähän yllättynyt kuinka kauniisti se malttoi homman hoitaa.

Myös Lissu tuli lauantaina kiimaan. Sekin vielä perjantaina kiukutteli ja yrmi Ekulle karsinassa, mutta lauantaina pissi aidalla koko päivän. Illalla astutettiin sitten sekin. Kyllä homma hoitui kokeneelta tammalta ja kokeneelta oriilta nopeaan. Yksi hyppy selkään ja se oli siinä.

Tänään sitten uusintapäivä, koska varsan siemenet ovat toimintakykyisiä pari vuorokautta tamman sisällä. Tarmon morsian oli kuitenkin sitä mieltä, että kyllä tämä juttu on jo ohi. Ei mitään mielenkiintoa enää, karsinassa potki ja kiljui vain. Ei siis uusittu. Nyt vain toivotaan parasta, että osui nappiin ja tamma olisi laakista tiine. Se jää nyt tähän meille vielä ultraa odottelemaan.

Lissu oli vielä selvästi kiimassa. Ei nyt pissinyt Ekun ensimmäisestä hörähdyksestä, mutta sitten kyllä, kun ori pääsi lähemmäs. Nyt homma ei mennyt niin kuin elokuvissa, kun Ekkukaan ei meinannut osua oikeaan väliin. Se joutui yrittämään useamman kertaa ja huomasi, että kiinnostuskin oli kyllä välillä jossain ihan muualla. Varmaan Lissullakin parhaat päivät ohipäin. Vanha kokenut ori kuitenkin usein tietää, koska on otollisinta astua ja kiinnostus laimenee loppua kohden. Lissu saatiin kuitenkin astutettua vielä, mutta varmaan sitten ei enää tarvitse uusia. Sillä on usein kiimat menneet varsin nopeaan ohi. Nyt siis pidetään kovasti peukkuja molemmille tammoille, että tiinehtyisivät hyvin. Ei menisi varsominen sitten niin kovin pitkälle kesään.

Ja mitäs siellä tapahtuu...

109. Tavoitteita

Tarmon kanssa oltiin perjantaina Annan estevalkussa. Tehtiin rataharjoitusta pienillä esteillä, kun taas on ollut taukoa. Hienosti poika taas hyppäsi, vaikka muu keskittyminen oli aika ajoin hukassa. Kotimatkalla oli onneksi niin kiltisti, että ei tarvinnut kuitenkaan heti varata ruunausaikaa ;) Sen kohdalla kuitenkin pidän käyttöominaisuuksia jalostusta tärkeämpinä. Mutta vielä katsellaan tasaantuuko sen käytös.

Tavoitteeksi on nyt kuitenkin asetettu ensi keväälle ratsuoripäivät ja suorituskyvynkoe. Tavoite on kova, mutta niin on usko ponin kykyihinkin.Annan ohjauksessa aletaan siis treenata sitä kohti. Hyppyjen määrää vähennetään ja esteitä korotetaan. Alustavasti suunnitelmissa olisi myös pari tehokoulutusjaksoa Annalla. Jos kaiken tekisi itse alusta loppuun, vaadittaisiin paljon enemmän toistoja, koska itsellä ei ole niin paljoa kokemusta. Poni on kuitenkin vielä niin nuori, etten halua sitä rasittaa ylimääräistä. Haluan kuitenkin viedä ponin itse tavoitteeseen, joten rakennamme sitä yhteistyössä valmennuksissa. Välietappina on tämän syksyn laatuponikilpailu, jonka suhteen ei pitäisi olla mitään ongelmaa.

Myös noilla 5-vuotiailla alkaa kauden päätavoite kolkutella ovella. Enää vajaa viisi viikkoa jäljellä Ponibreedersiin. Majoitukset täytyy varata mahdollisimman pian ja kutsukin on jo auennut kipaan. Rose osallistuu esteille, Minni, Netta ja Glow kouluun. Vielä pitäisi saada muutamia ratoja alle, jotta ponit saavat varmuutta lisää. Ekaa kertaa olen kisassa mukana omalla ponilla. Aiemmat vuodet olen ratsastanut muiden poneilla. Sekin tuo hieman lisää jännitystä. Toisaalta näiden omien kanssa yhteistyötä on niin pitkään taustalla, että luottavaisin mielin lähdetään kisaamaan. Mitään voittoja ei suoraan lähdetä hakemaan, mutta tiedän, että kaikki suoriutuvat tehtävistä ilman, että niitä (ja itseä) pitää hävetä ;) Kouluohjelmatkin on muuttuneet, et niitä pitäisi alkaa treenata.

Vielä ennen breedersiä ohjelmassa olisi Vermon Poninäyttely. Sinne on ilmoitettu nuorisosta Reetu ja Lenni lauantaille. Sunnuntaille meiltä lähtee Minni, Netta, Lissu ja Reino. Kiiireiset viikot siis edessä päin.

108. Esteitä, koulua, eläinlääkäriä ja kengittäjää

Melkein koko lauma on kotona, jos ei muuta, niin käymässä ainakin. Valkut ja tunnit saatiin taas käyntiin. Vielä kun sais aikaisesksi pestä tallin loppuun ja järjestellä paikat niin, että saisi kaikki kamat mahtumaan jotenkin järkevästi. Tällä hetkellä talli näyttää siltä, että siellä jonkun sortin pyörremyrsky pyyhkässy menemään...

Eilen oli pitkästä aikaa Anun estetreenit kotikentällä. Menin Glown kanssa ja se on kyllä löytänyt nyt sisäisen esteponinsa. Laukka on parantunut valtavasti eikä se sammu enää kaarteisiin, vaan pyörii hyvin tiukemmassakin kurvissa. Poni on oppinut myös arvioimaan esteen korkeutta. Niin tyylikkäästi nousi jalat, kun puomitkin nousi. Aivan upeasti ylittyi noin 70 cm esteet. Kiemurtelu ja epäröintikin on jäänyt täysin pois. Edelleen jalalla joutuu ratsastamaan aika vahvasti, mutta koko ajan paranee.

Tunnin jälkeen menin vielä Roopen. Sekin alkaa keskittyä työntekoon pikkuhiljaa. Ekku tosin tuntuu häiritsevän sitä extra-paljon, mutta kun olin juoksuttanut sitä Ekun tarhan viereisessä kulmassa jonkin aikaa, niin kuulo alkoi palautua. Kun kiipesin selkään, oli jo ihan ok. Reippaasti poni liikkui ja nyt onnistui jo laukkaaminenkin hienosti "häiriötekijöistä" huolimatta. Eiköhän se pikkuhiljaa ala toimia myös uusissa tilanteissa. Kovasti se vaan ottaa stressiä kaikista muutoksista. Nyt on ollut paha, kun hevosia on tullut laitumelta vähän väliä kotiin ja niiden vahtiminen on pienelle miehelle varsin rankkaa. Toivottavasti tilanne tasaantuu nyt, kun laiduntavat on kotiutuneet.

Sen jälkeen tehtiin vielä Tarmon kanssa maastolenkki Outin ja Rosen seurana. Kunhan pihasta päästiin pois, niin poni oli oikein hieno. Aivan kiltisti se käpsytteli edellä pitkin metsäpolkuja. Hieno mies! Lenkin jälkeen katsottiin myös Tarmon morsiamen halukkuutta, mut eipä se ollut vielä kovin suostuvaisen oloinen. Tarmo olis kyllä ollut innokas ;) Katsellaan...

Tänään vuorossa kengittäjä aamusta. Kävin hakemassa myös Reetun ja Kaken laitumelta rokotuksia varten, samalla sitten hoitui myös vuolut pojille. Kaken kaviot kasvaa ihan uskomatonta tahtia. Viime vuolusta on kuukausi ja taas sai ottaa ihan kunnolla pois. Nyt malli oli kuitenkin pysynyt hyvänä. Kiltisti pojat taas oli. Heti kun kengittäjä lähti, kaarsi eläinlääkäri pihaan. Pojille siis rokotukset perään. Hampaita raspailtiin urakalla. Lissulla ja Sissillä oli paljon piikkejä kuten olin arvellutkin. Toivottavasti Sissin ratsastettavuus nyt paranee. Sen lomakin vähän siirtyy, kun päätin kuitenkin mennä  Wiurilan koulukisoihin vielä kokeilemaan. Jos jäisi parempi mieli kuin viimeksi. Lissu myös ultrattiin, kun ei ole yhjtään vielä lämmennyt Ekulle... Lupaavalta näytti ja vasemmalla oli n. 2,5-3cm follikkeli, kohtukin alkoi näyttää poimuttuneelta, et viikon sisään pitäisi alkaa kiimaa näyttää. Toivottavasti!

Eläinlääkärin jälkeen vielä ohjelmassa Krissen kouluvalkku. Koska omat ponit oli raspattuja ja rauhoitettuja ja Glowkin oli päässyt jo maastoilemaan, niin sain lainaksi Sohvin. Kivasti tamma meni ja uskomatonta, mutta totta, pystyin myös istumaan harjoitusravissa! Valkun jälkeen nakkasin vielä varsat takas laitumelle. Saivat sinnekin uuden lohkon ja lisää evästä.

107. Salo Horse Show

Tämän vuoden Salo Horse Show on onnistuneesti takana. Kyllä oli hieno kisa jälleen kerran, vaikka parhaat palat jäikin omalta osalta väliin. Koko kilpailu kesi neljä päivää, neljä päivää aamusta iltaan esteratsastusta, hienoja hevosia ja hyvää seuraa. Vähän tuli myös kierreltyä myyntikojuja, mutta aika hyvin vältyin houkutuksilta ;)

Kisat alkoivat torstaina alueluokilla (90-130cm). Olin ilmoittautunut Sissin kanssa 90 ja 100 cm luokkiin. Jälkkärinä vielä, kun tilipäivä oli vasta ilmoittautumisajan jälkeen. Poni oli pesty ja varusteet kuurattu edellisenä iltana. Aamulla herätys 5.30, hevosten ruokinta ja auton pakkaus. Sitten aloin harjata Sissiä. Ja eikös sillä ollut toinen kinner turvoksissa...Tai kintereen etupuoli. Poni ei aristanut sitä, mutta turvotus oli selvä ja jalka oli lämmin siitä kohtaa. Otin ponin hetkeksi liinaan ja juoksutin kentällä muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan. Ei onneksi ontunut, mut en sitten uskaltanut kuitenkaan lähteä hyppäämään. Oliskohan joku ötökkä pistänyt tms. Kyllä otti päähän! Päätin sitten lähteä kisoihin vain yleisöksi, kun kerran olin jo hereillä ja ponitkin hoidettuna.

Paikalla aloitin auttelemalla Sannaa Hevoskulman pystytyksessä. Oli kyllä varsin paha homma, kun joutui hypistelemään kaikkia ihania varusteita... Eka luokka meni siinä ohi, mutta oman osallistumisen peruuntuminen olisi kyllä harmittanut vielä enemmän, kun olisi ratoja seurannut. Metriä katselin samalla, kun juorusin tuttujen kanssa. Välissä kotiin ruokkimaan ponit ja takaisin kisojen pariin vielä muutamaksi tunniksi. Sitä jää ihan koukkuun kisojen katseluun eikä kotiin malttaisi lähteä lainkaan. Pakko oli kuitenkin lähteä viiden kieppeillä hoitamaan hommat kotona, vaikka kisat olisikin jatkuneet vielä muutaman tunnin.

Perjantaiksi oltiin lupauduttu Pepin kanssa ratahenkilökunnaksi. Päivä alkoi taas klo 8. Väkeä oli sen verran paljon, että voitiin hoitaa puomien nostelua vuoroissa, niin että välillä sai istuskella katsomossakin. Aurinkoa olisi kyllä kaivattu. Torstaina, kun istuttiin katsomossa hiki päässä, niin perjantai meni umpijäässä radalla. Oli vähän vaikea pitää kiinni yhtenevistä vaatteista radalla, kun t-paidassa ei vaan pärjännyt, ei edes pitkähihainen t-paita siellä alla...Päivä oli kuitenkin pakko lopettaa jo puolille päivin, kun kotona hommat odotti ja illaksi piti ajaa vielä PONY-kokoukseen Vermoon. Illalla oli kyllä aika hyydyksissä, kun Vermon reissun jälkeen oli vielä kaksi ponia ratsastettavana. Kahdelta edelliseltä yöltä unta oli takana vain viisin tuntia/yö, mikä kruunasi kyllä väsymyksen. Onneksi lauantain koulukisojen startit oli vasta yhden jälkeen. Ehti hoitaa kakki siihen liittyvät hommat aamulla.

Sissin kävelytin maastossa torstai-illalla. Poni liikkui normaalisti ja turvotuskin vähän laski. Kylmäsin sen vielä. Perjantaina menin kevyesti kentällä, keventelyä ja vähän laukkatyöskentelyä. Ihan normaalisti se liikkui ja taas turvotus laski vähän. Kylmäys ja laitumelle yöksi. Koulukisoihin päätettiin lähteä. Lauantai kului siis siellä. Illalla oli tarkoitus lähteä katsomaan vielä Salo Horse Shown parasta ohjelmanumeroa Six Bar -korkeushyppykisaa. Se jäi kuitenkin väliin, kun juuri samaan aikaan piti olla kotona vastaanottamassa Tarmon ensimmäistä tamma-asiakasta.

Yleisöä sunnuntaina

Sunnuntaille oltiin taas Pepin kanssa lupauduttu Horse Showhun töihin. Kisapäivä alkoi onneksi vasta yhdeksältä ja lämpöä riitti taas aamusta alkaen. Yhden luokan olin liputtajana ja yhdessä luokassa nostelin puomeja. Eniten hommaa on luokkien välissä radan rakennuksessa. Vesihauta aiheutti päänvaivaa ja valtavasti homma. Lähes tunti askarreltiin sen kanssa ja vähän laitettavaa jäi seuraavaankin taukoon...Sunnuntain viimeisen luokan sain istua katsomossa ja ehdin muutaman kuvankin napsia.

Tapiola GP:n voittaja Rosa Ruutsalo ja Whisper

Kyllä oli hienoa seurata taitavaa ratsastusta ihan vierestä! Treeni-into sen kun kasvaa. Tai lähinnä haaveilen, että vielä joku päivä meidän ponit kilpailisi tällaisilla radoilla. Perjantaina 120 cm luokassa oli mukana connemara Elton IV (kaksi pudotusta) ja ratsuponi Adalmina´s Secrect, joka lopulta voitti koko luokan. Nuorten hevosten luokat oli mielenkiintoisinta antia pääluokkien ohella. Viikonlopun jäljiltä oli kyllä ihan puhki, mutta kivaa oli.