132. Veto poissa...

Tämä viikko alkoi lupaavasti. Maanantaina ehdin liikuttaa kaikki ponit ja pitää tuntiakin. Suokkivarsan kanssa tehtiin ohjasajolenkki. Sissi pääsi maastokävelylle ilman satulaa. Ekkua juoksutin ja ratsastin askellajit läpi. Tarmon kanssa tehtiin tavallinen koulutreeni siirtymisineen. Glow ja Rose olivat mukana puomitreeneissä.

Ekku on selvästi kankea ja ruosteessa, mutta eteenpäinpyrkimys ja työmoraali on kohdillaan. Innolla odotan, että saadaan vahna herra vähän säännöllisemmin töihin ja päästään näkemään mitä sieltä saakaan ulos. Uskoa vanhankin hevosen kehitykseen luo Sohvi, joka oli kuivassa kunnossa viime talvena ja nyt 21-vuotiaana porskuttaa valkuissa täysillä ja on pyöristynyt hienosti hevosen näköiseksi. Toivottavasti Ekkukin saataisiin parempaan lihaskuntoon talven aikana. Vähän olen alkanut haaveilla, että olisi kiva käyttää se jossain näyttelyssä tai pikkukisoissa vielä joskus.

Tarmo on selvästi rauhoittumaan päin. En osaa sanoa auttaako kauran poisjättäminen, säännöllisempi liikunta vai syksyn lähestyminen, mutta ajatukset alkavat nousta jalkovälistä ylemmäs. Ratsainkin jonkinlaista keskittymistä on havaittavissa. Muoto alkaa olla tasaisempi eikä koko ajan tarvitse koittaa kääntää ponin huomiota ulkopuolisista asioista kuskiin. Selkäännousutkin helpottuu joka kerta ja poni seisoo jo melkein paikallaan ;)

Sissilläkin oli jalat hyvässä kunnossa estekisojen jäljiltä. Ei juurikaan turvotusta, vaikka kaksi isoa rataa takana. Maastossa se oli oikein rento ja mukava. Sen kanssa elämä on jotenkin niin mutkatonta. Se on paras poni mitä mulla on ollut. Siinä on vaan kaikki paikallaan. Vielä kun itse opin pyytämään sieltä kaiken sen kapasiteetin ulos.

Mutta tähän se lupaava alkuviikko sitten jäikin. Ei pitäisi koskaan tehdä niin paljon suunnitelmia. Maanantaista innostuneena tarkoitus oli alkaa liikuttaa poneja vielä säännöllisemmin, laittaa tallia ja tarhoja kuntoon jne. Tiistaille olin sopinut yhden läpiratsastuksen meille kotiin aamupäiväksi. Poni tullessa pihaan, kengittäjäkin ajoi perässä. Olin sopinut viime kerralla uuden ajan, mutta enpä ollut heti laittanut sitä ylös. Myöhemmin muistelin, että päivä olisi ollut torstai...No eipä ollut. Ohjelmassa oli sitten vierailevan ponin läpiratsastus Lillin kengityksen aikana. Sen jälkeen olin kengittäjän apuna vuoluissa. Ekun käytös oli vähän arvoitus, mutta aika helpolla päästiin. Lissun ja varsan vuolussa, pitelin varsasta kiinni koko ajan. Lisäksi oli kasa irtokenkiä ja yhden paiseen avaus. Kengittäjän lähtiessä olikin jo vuorossa pikainen ruokailu ja tunnin pitoon. Siitä lentävällä lähdöllä Paimioon mun äidin synttärikahveille. Alkaa olla jo noloa, kun oma elämä on niin aikataulutettua, että et saa edes oman äitisi synttärikahveja kalenteriin sopimaan... Joka päivälle on jotain. Nytkin siirsin yhden tunnin pitoa keskiviikolle. Mummilassa sai vielä painia meidän neidin läksyjen kanssa. Kuinka helppoa onkaan tankata lukuläksyä yliväsyneen lapsen kanssa "vieraassa" paikassa. Keskittyminen oli huippuluokkaa. Kotona oltiin vasta ysin jälkeen. Ponit siis liikuttamatta, tarhat siivoamatta ja satulahuone järjestämättä...

Keskiviikkona aamusta piti tehdä pikareissu Saloon. Poikien tsekkaus Pettilässä, rehut Agrista ja kauppareissu. No ensin unohtui kanisterit dieseliä varten. Kotiin siis hakemaan ne. Sitten tallin uuden lämminvesivaraajan liittimet ei sopineetkaan. Koko porukan voimin siis uudestaan reissuun. Aikaa kului laittoman paljon. Kotona sitten tarktorin tankkaus ja olkipaaleja hakemaan. Naapurin pellolta haettiin 140 pikkupaalia olkea. Kolmisen tuntia meni niiden kahden kuorman tekoon. No nyt olisi sitten ainakin olkea talveksi, kun pohjat alkaa karsinoissa jäätyä. Ruokailuunkaan ei jäänyt aikaa, vaan vedin paikallisen kepattilan pizzan autossa matkalla Kiikalaan tunnin pitoon. Pidin siis tunnin ja läpiratsastin yhden ponin. Taas salamana kotiin, jotta isäntä saa auton töihin lähtöä varten. Siitä vielä Sissin kanssa Krissen kouluvalkkuun. Onneksi meidän äiti oli apuna lasten kanssa, jotta vanhin pääsi jalkapalloon. Mummi hoiti vielä sen jälkeen kaikki kolme nukkumaan. Isovanhemmat ovat korvaamaton apu. Onneksi he ovat lähellä ja valmiita auttamaan. Moni juttu jäisi ilman heitä tekemättä.

Valkussa tuli puheeksi viime estekisat ja Sissin kaarteissa matalalle kiskominen. Nyt siis ratsastettiin lähes koko valkku niska ylhäällä ja poni sai mielummin olla muoto avoinna. Se painuu niin helposti kuolaimen taakse. Yllättävän hyvin poni jaksoi itsensä kantaa ja pysyi itse asiassa oikein hienossa muodossa. Siirtymisetkin oli paljon parempia ja sulavampia. Poni pysyi paremmin ylämäkeen eikä mennyt etupainoiseksi. Tehtiin siirtymisiä askellajista toiseen sekä askellajien sisällä. Olin poniin oikein tyytyväinen. Taas päästään etenemään. Askel kerrallaan, mutta eteenpäin. Toivon todella, että kuviot menisivät suunnitelmien mukaan ja poni pääsisi ensi kaudella näyttämään kyntensä ponikuskin kanssa.

Tänään ohjelmassa ei pitänyt olla kuin Anun estetunnit. No aamusta tuli soitto, että Pajeron saa hakea korjaamolta! Uskomatonta mutta totta. Viimein se olisi valmis. Kyllä tässä kahden ja puolen kuukauden aikana on kerran jos toisen ollut sitä ikävä. Ei kunnon vetoautoa voita mikään. Nyt sen huomaa, kun on askarrellut noilla henkilöautoilla, joita ei todellakaan ole tarkoitettu kopin vetoon...Aamupäivä meni siis ajellessa Paimioon ja takaisin. Kotimatkalla tuli tallilta soitto, että Netalla on jalka auki. Juuri aamulla katselin, että paise alkaa olla parempi eikä poni onnu. Sitä iloa ei kestänyt pitkään, vaan nyt oli takanen saanut osumaa ihan kunnolla. Eläinlääkrimme Jerina kävi sitten tikkamassa sen. Ensin aikaa meni odotellessa ja sitten itse toimenpiteessä. Kaikki apukädet oli käytössä. Haavasta tuli oikein siisti. Toivottavasti paraneminen lähtee hyvin käyntiin ja poni on kunnossa laatuponikisaan mennessä. Miksi aina käy näin? Netan paikkauksen jälkeen äkkiä ruokaa naamaan ja valmistautumaan Anun tunteihin.

Jotenkin sitä oli aivan loppu treeneissä. Ei olisi jaksanut enää mitään. Menin Glowlla taas ja sekin oli varsin työläs oikeaan kierrokseen. Täytyy koittaa saada hieroja katsomaan se läpi, kun on niin vahvasti toispuoleinen. Treenattiin vähän laatuponikisaa varten. Harmi, että Glow ei ihan ehdi treenata tarpeeksi isoja esteitä sinne. Sillä olisi hyvä tyyli. Nyt mentiin n. 70 cm rataa. Pari kertaa teki oikein ison loikan, jolloin etuset napautti mahan alle. Se häiritsi selvästi ponia ja hyppyihin tuli haluttomuutta. Ensi kerralla täytyy laittaa panssari. Glowlla on vain koulupenkki pitkillä vastinhihnoilla, joten täytyy laittaa irtopanssari kouluvyöhön. Se on niin erimallinen meidän poneihin verrattuna, et ei voi edes lainata kenenkään penkkiä. Hienosti se kyllä hyppää! Oma vetämättömyys vei kyllä treeneiltä parhaan terän.

Huomenna (tai siis tänään) ei pitäsi olla mitään ylimääräistä ohjelmaa. Jos sitten ehtisi vähän liikuttaa ponejakin. Illalla Aatu lähtee uuteen kotiin. Lauantaina olisi tiedossa taas tuntien pitoa ja estekisat Tarmon kanssa. Sunnuntaina menee koko päivä Hyvinkäällä Connemarayhdistyksen järjestämässä Ratsastusluokka ja Working Hunter Pony-kisoissa. Lähdetään reissuun taas kolmen kopillisen kera. Mukava, mutta rankka päivä luvassa...

131. Estekisaviikonloppu

Lauantaina oltiin Tarmon kanssa seuraestekisoissa Paimiossa. Sinne on aina niin mukava lähteä, kun näkee vanhoja tuttuja enemmänkin. Etukäteen eniten pohdin, mahtaako poni osata käyttäytyä yhtään. Sillä on ollut nyt niin paljon virtaa. Kotona se kuitenkin on toiminut ratsain ihan siivosti, mutta vieras paikka ja paljon muita hevosia samassa tilassa tuo hieman lisäjännitystä...Olin ilmoittanut Tarmon mukaan 80 cm luokkaan ja siinä oli tietysti lähtijöitäkin eniten.

Paikan päällä ensin katseltiin hetki ja sitten menin ottamaan pojan kopista, jotta se ehtisi katsella paikkoja ja rauhoittua. Poni oli kuitenkin kuin ihmisen mieli. Vissiin kaksi kertaa hirnui ja oli muutenkin hyvin levollinen. Ihan rauhassa sain laittaa sen kuntoon ja sitten taluttelin sitä ympäriinsä. Radan kävelyn ajan Linda roikkui narussa ja sitten menin verkkaan, joka oli maneesissa. Tarzan ei kyttäillyt mitään ja oli edelleen ihan coolina. Siinä vaiheessa kun maneesissa oli reilu kymmenen ratsukkoa hyppäämässä, poni jännittyi välillä ohi menevistä hevosista. Otettiin aika nopea verkka ja sitten ulos parempaan tilaan. Valmistautuva ratsukko sai olla radalla, joten ehdin vähän näyttää sille esteitä. Vähän epäilytti kirkkaat safety system-esteet johteineen, mutta luottavaisen lähdin kuitenkin radalle. Tarmo ei ole juurikaan koskaan kytännyt mitään esteitä, vaan menee samalla innolla vähän epäilyttävämmätkin.

Ennen omaa vuoroa Tarmo melkein malttoi kävellä. Vihellys-laukka ja kohti ekaa estettä. Vauhti kiihtyi aika lailla ja heti eka puomi alas. Esteen jälkeen jatkoi päätyä kohti loikkimalla. Virtaa siis löytyy...Kakkonen meni hyvin, mutta kolmoselle matka päättyi. Ensin vauhtia oli vähän liikaa ja poni kyttäsi esteen alla olevia Suomen lippu-johteita. Toisella yrityksellä päästiin lähemmäs, mutta ei ihan yli asti. Harmittavasti siis hylätty :( Päätin sitten, että lähdetään ensi viikonloppuna kokeilemaan uudestaan. Kovin väsynyt poika ei reissusta selvästikään ollut loikkimisesta ja vauhdista päätellen. Poni käyttäytyi kuitenkin paljon paremmin kuin osasin odottaa, joten hyvä reissu kaikin puolin. Vauvahan se vasta on.

este yksi (kuva: Pihla Nuolioja)

este kaksi (kuva: Linda Määttänen)

Sunnuntaina oli Sissin vuoro. Pitkästä aikaa pääsin sen kanssa alue-esteille. Nyt luokkina oli 90 ja 100 cm. Meinasi kyllä taas käydä huonosti tämänkin kisan kanssa...Sissi oli saanut polkastua toisen etukengän irti tarhassa. Nyt viime kengityksestä oli sen verran vähän aikaa, että ylimääräistä kaviota ei juuri ollut ja poni arkoi jalkaa kentälläkin. Tämä siis lauantai-illalla. Pientä paniikkia ilmassa, mutta onneksi olin säästänyt muutaman hyvän vanhan kengän ja sieltä löytyi vielä lähes sopivakin. Meillä ei ole mitään takomisvehkeitä, joten kenkää ei saa yhtään muokattua. Suht sopiva siis löytyi ja ei muuta kuin lyömään se jalkaan. Onneksi Sissi on helppo kengittää, joten se ei hermostu, vaikka irtokengän lyömiseen menee aikaa kauemmin kuin laki sallii... Anyway, kenkä saatiin jalkaan ja poni lakkasi arkomasta (ja kenkä on edelleenkin jalassa!).

Näissä Anisten kisoissa oli luokat järjestetty niin, että isot hypättiin ensin (110-130) ja pienet (90-100) vasta iltapäivällä. Aamusta käytiin ohjasajamassa ajo-opetuksessa olevaa suokkivarsaa ja sitten isännän lanatessa kenttää haravoin vielä uran pois (kuulostaa paljon helpommalta mitä oli). Sen jälkeen Sissin pesu ja kamat autoon. Meidän eka startti oli 14.30. Paikalla oltiin, niin että ehdittiin katsoa 130-luokan loppua hetken aikaa. Poni kuntoon ja kävelemään rataa. Arvosteluna 90 cm:ssä oli 367.1 (A2/A2), perusradalla seitsemän estettä ja uusinnassa neljä (yksi sarja). Verkassa Sissi oli vähän jännittynyt ja aikaakin oli lopulta liian vähän eikä poni ehtinyt rentoutua kunnolla. Hyppyjen paikat ei oikein osuneet, vaan aina tuli ylimääräinen pikkuaskel ennen estettä. Radalla meno ei ollu tyhtään sen sujuvampaa. Poni meni miljoonaa, mutta sittenkäään se ei halunnut lähteä hyppyyn kaukaa, vaan pikkuaskel tuli melkein joka esteelle. Vissiin kaksi viimeistä taisi mennä sujuvasti. Ihme, että pudotuksia tuli vain yksi! Hienosti Sissi osaa kinttunsa nostaa, vaikka kuski ei osaa tuoda sitä esteelle oikein.

Este nro 2 ja tämä ei siis ollut kielto, vain pudotus

 este 5 ja hienosti hyppäämässä ennen ponia, ei edes puomi pudonnut

Onneksi mukaan mahtui pari sujuvaakin hyppyä

Radan ja loppuverkan jälkeen vein Sissin koppiin odottamaan metriä. Lähtöjä näissä viimeisissä luokissa oli yli 50, joten odottelua tuli ihan kiitettävästi. Välissä oli mukava katsella toisten suorituksia. Metriä ennen hain ponin hyvissä ajoin ja verkkasin enemmän. Suurin osa verkasta nyt jo ennen radan kävelyä. Nyt sian ponin rennommaksi, mutta hypyt ei kulkeneet edelleenkään. En vaan saa mitään askelta esteelle. Aivan mieletön ponnu on kyllä ponilla, kun metrin okseritkin se kiipeää yli paikaltaan pudottamatta. Verkassa oli kyllä jo sellainen olo, että tästä ei tule mitään! Rataa kävellessä epätoivo vaan yltyi. Ei ollut mikään pieni ja kiltti metri! Arvosteluna  AM5, tosin uusintaa ei juuri tarvinnut ajatella...esteitä oli yhdeksän perusradalla.

Radalla homma alkoikin yhtäkkiä rullata kolme ekaa estettä meni oikein sujuvasti. Kolmosen jälkeen jäi vähän pitkäksi ja matalaksi kaarteeseen ennen sarjaa (joka on muutenkin vaikea meille). Liian pieni hyppy sisään, kahden laukan väliin kolme askelta ja hissi-hyppy b-osan okserille. Puomi alas. Taas kaarteessa poni jäi matalaksi ja kiskoi päätä alas. Jälleen tuli pohjaan trippelille. Vauhti ei riittänyt ja takapuomi alas siitäkin. Seuraavalle esteelle poni alkoi jarruttaa, mutta meni yli sujuvasti. Seiska, valtava okseri ylittyi hienosti. Hypyssä oikein tunsi kuinka Sissi venytti sen yli. Kasille taas vähän epäröi, mutta hyppy oli kuitenkin sujuva. Ysi, vesimatto, ylittyi myös ongelmitta. Kokonaisuutena rata oli huomattavasti sujuvampi ja siitä jäi hyvä fiilis. Sissi on kyllä ihan paras. Kuinka paljon se yrittääkin miellyttää ja tekee kaikkensa ratsastajan eteen. Ikinä se ei ole pysähtynyt esteelle. Nyt mietin vaan miten jatkossa. Tahkotaanko pienempiä ratoja niin kauan, että ne sujuu, vai lähdetäänkö hakemaan rutiinia metriin. Poni otti selvästi itseensä metrin huonoista hypyistä, mutta toisaalta molemmat keskittyy paremmin kun esteet nousee ja nytkin rata oli paljon ysikymppiä sujuvampi. Vaikeita pohdittavia. No voi olla, että näitä ei ehditä edes pohtimaan tosissaan...

ykkönen

kakkonen, huom takajalat :)

este 5, trippeli, tästä puomi alas

130. Läskit connemarat

Päivisin mielessä on vaikka kuinka monta aihetta, mistä pitäisi kirjoittaa. Illalla, kun viimein ehtii koneen ääreen, pää onkin jo ihan tyhjä. Täytyy varmaan alkaa kirjata ideoita ylös sitä mukaa kun niitä tulee. Viime aikoina ht-nettiä on "kuohuttanut" Vermon Poninäyttelyn jälkimainingit. Ja nimenomaan connemarat, läskit sellaiset. Menestys herättää heti kateutta ja kuinka kaikki muut ovat taas kokeneet vääryyttä. Läskejä poneja löytyy joka rodusta, se ei todellakaan ole mikään yksin connemarojen ongelma. Se on totta, että connemarojenkin joukossa oli useampi "ylikuntoinen" poni. Sitä en käsitä, miten siitä nousee kauhea kohu. Eiköhän jokainen yritä pitää parhaan kykynsä mukaan poninsa kunnossa kaikin tavoin. EI kukaan yritä syöttää niitä lihapulliksi. Laidunkauden alussa tapahtuu usein helposti paisuminen ja siitä takaisin siedettäviin mittoihin laihtuminen ei tapahdu viikossa eikä kahdessakaan.

Mä olen melko tarkka näiden pulleus-asioiden suhteen. Eikä noita ylilihavia pihassa olekaan. Nuorien tammojen kanssa saa olla tarkkana. Ne paisuivat selävsti kuukauden laidunlomallaan. Meilläkin laidun on villiintynyttä ja pusikoitunutta peltoa. Ei mitään lannoitettua tehoruohoa, vaan hyvin luonnonmukaista ruokaa. Sopii hyvin siis lihomaan taipuvaisille poneille. Tammat onneksi laihtuivat aika nopeaan, suurin osa oli varmasti jonkinlaista "laidunturvotusta". Ruoho on kuitenkin suurimmaksi osaksi vettä. Oriit puolestaan ovat jatkuvasti lihotuksessa. Samoin Lissua on saanut syöttää ihan kunnolla. Ruokinnat on kohtuu helppo miettiä ison hevosmäärän takia. Laumoja voi muodostaa lihavuuskunnon mukaan. Paksut omana porukkanaan ja enemmän ruokaa tarvitsevat omanaan.

Nyt Ekku alkaa olla pyöristynyt siedettävän näköiseksi. Se laihtui selvästi muuttaessaan meille. Uusi ympäristö ja uudet kaverit. Alkuun se ei juuri malttanut syödä ja päälle oli vielä astutuksiakin. Nyt sille on löytynyt sopiva tarha, josta se näkee seurata pihan tapahtumia, mutta on myös oma rauha. Se on koko ajan meillä syönyt Greenlineä reilu ½ l kahdesti päivässä (toki turvotettuna, jolloin sitä tulee melkein puoli ämpäriä), kauraa 2l 2x pv ja soijaa ½ l 2x pv sekä öljyä n. 2-3 dl/pv. Lisäksi toki kivennäiset. Esikuivattua säilöä sille on annettu niin paljon kuin syö. Kesällä sai osan heinistä tuoreena. Kävin niittämässä peltojen reunoilta sille pari kottarillista aina ruohoa päivässä.

Seuraavaksi aloitetaan pikkuhiljaa ratsastushommat herran kanssa. Toiveena lisää lihasta ja saada toi komea kaula oikein päin, nyt siinä ei ole juuri muuta kuin valtaisa alakaula.. Meidän isäntäkin on luvannut alkaa ratsastaa sitä, kunhan olen "kesyttänyt" sen ;) Katsotaan onko into kadonnut ennen kuin ratsastettavuus on taas sopivalla tasolla.

Toinen lihotuskuurilainen on Tarmo. S eon hieman haastavampi lihotettava kuin Ekku. Sille ei oikein ruoka maistu. Heiniä varsinkin vain närppii. Kyllä ne on aina lopulta syöty, mutta pitkin hampain pistelee sitten pitkin päivää. Lisäksi se on niin täynnä virtaa. Sen kohdalla on pakko alkaa miettiä jotain muuta ruokintavaihtoehtoa. Nyt se on saanut 1,5 l kauraa ja 1,5 l Kraftin Groov 125:sta. Se on pyöristynyt kyllä, mutta kauraa on pakko alkaa vähentää, kun alkaa nousta päähän. Tarmo on muutenkin varsin vireä ratsastaa, mutta nyt virtaa on extrapaljon. Keskittymistä voisi hieman helpottaa vähempi energia...Nyt kokeillaan antaa pelkkää Groovia 2l (2x pv). Tarvittaessa lisätään sillekin joko Greenline tai esim. Peacemaker.

Mielummin poni saa kuitenkin olla vähän pullea kuin liian laiha. Laiha näyttää aina rumalta, mutta aavistus ylimääräistä lihaa ei ole yhtään niin pahan näköinen. Mitään syöttöporsaita meillä ei suosita. Säännöllinen liikuntakin pitää ponit kyllä kohtuullisissa mitoissa.

129. Paljon tehty ja vielä enemmän tekemättä.

Tallissa siis meneillään pientä pintaremonttia tai no oikeastaan vain sisustamista, koska pinnoillekaan ei tehdä mitään. Alkaa olemaan tilat hieman ahtaalla, kun väkeä/poneja on tullut lisää. Kuivaushuone meillä onkin ollut jo pari vuotta, kun vanhasta saunasta purettiin lauteet ja laitettiin loimitelineet tilalle. Nyt "remppa" alkoi sillä, että vanha pata sai poistua. Sitäkin olen suunnitellut sen pari vuotta, mutta nyt päätin alkaa myös toimia. Siinä vaiheessa, kun kysyin isännältä rälläkkään sopivaa laikkaa padan peltikuoren leikkuuseen, hän päätti osallistua purkuun lekan kanssa. Kyllä se olikin tiiviisti muurattu. Millään ei meinannut hajota. Yksin en olis varmaan saanut sitä ikinä pois. Padan tilalle tuli vanhan pukuhuoneen puolella ollut kuivauskaappi. Mahtui juuri siihen koloon. Kuivaushuoneessa on odottanut myös meidän talorempan jäljiltä pyykkikone ja lämminvesivaraaja asentajaansa. Nyt isäntä jo aloitti niidenkin asennuksen. Ehkä vielä tässä syksyllä lämmin vesi voisi riittää kahdenkin ponin pesuun putkeen! Ja tallivaatteet, huovat ja pyyhkeet ym. pienen pyykin voisikin pestä tallissa eikä omien alusvaatteiden joukossa ;) Samalla kuivaushuoneeseen tulee lisää tilaa, koska tähän asti pesukone ja lämminvesivaraaja ovat olleet siellä säilytyksessä. Vanha varaaja saadaan sitten jättää ansaitulle eläkkeelle tai antaa jollekin jolla on sille tarvetta. Asennusta helpottaa tilassa valmiiksi  olevat vesipisteet ja viemäri.

Näkymä ovelta, vanha vihreä varaaja poistumassa ja oikeassa reunassa oleva isompi tilalle.

ja perältä ovelle. Kuivauskaapin kolossa siis ennen pata ja edessä kiuas.

Kuivauskaapin poistuttua "tallihuoneesta" laitettiin jääkaappi sen tilalle. Se oli ennen "keskellä lattiaa", umpeen lyödyn ulko-oven edessä tehden tilasta tosi ahtaan. Satulatelineiden alla oli sohva edellisten asukkaiden jäljiltä ja se sai väistyä lopullisesti. Satuloiden alle jäi hyvin tilaa taitettaville telineille, joihin saatiin nyt valjaat ja turvaliivit varsinaisesta satulahuoneesta. Tilaa tuli molempiin vaikka kuinka. Tallihuoneeseen on vielä tulossa suitsitelineitä muutamat, joihin saadaan näyttelysuitset ym. vähemmän käytössä olevat päävehkeet. Tallihuoneessa on vielä jääkaapin lisäksi mikro ja vedenkeitin. Melkein oikeat sosiaalitilat siis.

Kuivaushuoneen ovelta katsottuna, kuivauskaappi siis ennen jääkaapin tilalla.

ja ovelta katsottuna. Tää näyttää kyllä livenä PALJON hienommalta!

Osa ruusukkeista ja pokaaleita saa kyllä myös muuttaa tänne ja tota kiinnilyötyä ovea täytyy vielä vähän eristää, jotta huone pysyy sitten plussan puolella ja kuivana, kun kylmyys ja kosteus iskevät. Kyllä on ollut niin tyytyväinen olo, kun sai kamoille näin paljon lisää tilaa ja järjestyksen käytännöliiseksi ja järkeväksi. Tosin saa nähdä, mihin kuivien loimien vuori muodostuu. Se oli ennen satuloiden alla olevalla sohvalla. Kuinka helppo siihen olikaan tyhjentää kuivaushuoneen telineet ja langat...No ehkä ne loimet menee paikalleen??? Ainakin voi toivoa niin...

"Rehuhuone" sai myös siivouksen. Tai oikeastaan se on meidän isännän työkalujen ym. säilytykseen käytetty välihuone, mutta kummasti ne hevoskamat on kulkeutuneet sinnekin. Sitten kun meillä on joku kaunis päivä autotalli, niin sinne tulee isännälle oma "verstas" tms. jossa voi sitten näitä kalujaan pitää. Voin sitten vallata välihuoneen kokonaan rehuhuoneeksi. Nyt sieltä on vain yksi pääty omittu lisärehuille. Lisäksi samasta päädystä löytyy pakastin, jossa on hyvä pitää hirven lihojen vieressä esim. kylmäsuojia.

Kyllä niitä purkkeja ja purnukoita onkin kertynyt, mun on noista kolme...ja isoista laatikoista kaksi alhaalla.

Toivottavasti saisin varsinaisen satulahuoneen ja vintin säilytystilat kuntoon pian. Tai ainakin ennen kuin syksy oikeasti alkaa. Tehdään niistä sitten oma postaus, kun sen aika tulee. Satulahuoneen lisäksi olisi vielä aula ja kaksi karsinaa pesemättä. Muutamassa tarhassa pitäisi laittaa aidat uusiksi, kaksi on jo laitettu ja kahdelle ei tarvii tehdä mitään, neljä siis jäljellä. Kahteen tarhaan haaveissa myös "heinäkulmat", jotta eivät taalloisi heiniä niin paljoa mudan joukkoon kasalta toiselle kulkiessa. Sitten tietty jossain välissä ennen hevosten sisälle tuloa pitäisi kupit pestä ja kuivikkeet roudata sisään. Myös nimikylttien askartelua olisi tiedossa. On niin paljon mukavampi ottaa kura ja märkyys vastaan, kun paikat on kunnossa.

Ai niin. Hajoitetun padan tiilet ja murska käytettiin uudelleen yhden tarhan portille. Enää ei uppoa puoleen sääreen mutaan, kun vie hevosia sinne.

128. Valmennuksia esteillä ja koulussa

Keskiviikkona ja torstaina oli jälleen kauan odotettu Piia Pantsun estevalmennus. Nyt sain Outinkin usutettua mukaan ja kyllä meillä oli kivaa. Rahallisista syistä menin vain Sissillä, vaikka niin olisi tehnyt mieli ottaa Tarmolle vielä puolikas paikka. Jostain on pakko välillä tinkiä :( Ei vaan millään malttais...

Eka päivä tehtiin jumppatehtäviä pääasiassa. Valkku jouduttiin pitämään maneesissa, koska ulkona satoi kaatamalla. No onneksi oli maneesi...Vaikka se tuntuu näin kesken ulkokauden varsin ahtaalta ja pimeältä, niin mielummin kuitenkin se kuin ulkona kaatosateessa ratsastus. Varsinkin kun on mahdollisuus valita. Sileällä ratsastettiin ensin huolellisia kulmia, tehtiin vähän ravipuomeja kaarevalla uralla, taivuteltiin uralla jne. Hiottiin siis perusratsastettavuutta. Poneja vähän heräteltiin peruutusharjoituksella. Pysähdys-peruutus-laukkaa-pysähdys-peruutus-laukkaa. Sissi saikin heti kehuja, että kontakti säilyy paremmin kuin viime kerralla. Jotain edistystä :) Hypyt aloitettiin pikkupystyllä ympyrällä. Sitä mentiin molempiin suuntiin niin monta kertaa, että hyppy oli sujuva ja poni rentoutui. Sissin kanssa saatiin kyllä tahkoa hieman enemmän kuin muut. Ros etaas suoritti hyvin nopeaan tehtävän.

Seuraava harjoitus oli jälleen ympyrällä, mutta nyt esteitä oli kolme innarina. Pieniä n. 50 cm pystyjä kaarevalla uralla. Sissi vähän valui ulos ja meinasi tulla kerran jos toisen liian lähelle ekaa estettä. Siihenkin haettiin vain rentoutta ja sujuvuutta. Itsellä on myös paha tapa mennä ylävartalolla liian kaulalle. Vaikka tiedostan sen, niin korjaaminen on vaan niin vaikeaa...Sitä jotenkin lamaantuu täysin tämäntyyppisissä tehtävissä. Sisään saa vielä ratsastettua, mutta sitten ei osaa tehdä enää mitään. Harjasta vaan kiinni ja poni hoitaa homman. Tosin tässä tehtävässä se valui vähän kaarella ulos, kun kuski ei sitä kääntänyt kaulalla roikkuessaan ja harjasta kiinni pitäessään. Mutta sujuihan sekin lopulta. Piia on vaativa valmentaja ja toistoja tehdään paljon, jos on tarvetta. Ponilla on kyllä selvästi kunto parantunut, kun se jaksoi porskuttaa koko valkut läpi.

Seurrava jumppatehtävä oli taas pikkupystyinnarit, mutta nyt pitkällä suoralla lähestymisellä. Voi kuinka siihen tekisi mieli tuupata! Aika hyvin maltoin mieleni, mutta ei ne lähestymiset silti ihan nappiin osuneet. Innarilta käännettiin volttikahdeksikolle, jossa aina keskellä ylitettiin pieni pysty (n. 70 cm). Volttia pyrittiin pienentämään niin pieneksi kuin poni pystyy tekemään. Tässä Sissi taas vähän hätääntyi ja muutama kiihdytyslähtö tuli häntä suorana. Tiukat kaarteet on meille pahoja, kun poni poistuu paikalta heti, jos joutuu kääntämään terävämmin tai voimakkaammin. Mutta kahdeksikkokin onnistui ehkä sadannen kerran jälkeen ;) Rose toimi koko ajan varmaan porukan parhaiten ja saikin kovasti kehuja kuinka viisas vauva-poni se onkaan!

Ja vielä jumppaa. Nyt vuorossa pidempi jumppasarja, jossa kolme pystyä yhden laukan välein ja puomit väleissä. Siis puomi-pysty-puomi-pysty-puomi-pysty-puomi. Siinä Sissi toimi aika kivasti. Ehkä kerran tuli huonosti sisään, mutta korjasi hyvin. Pystyjä nostettiin lopulta lähelle metriä? (Tai ainakin ne näytti tooosi isoille). Kerran Sissi otti puomin alas, mutta seuraavalle nousikin oikein tarkkaan ylös! Tuli ihan oikean hypyn tuntuinen loikka, selkä pyöreänä ja kaikki. Jumppasarjaan lisättiin vielä päädyn kautta lävistäjälle, jossa puomi-kavaletti (50-60 cm) ja okseri, joka oli lopulta yli 100 cm. Ne Sissi tuli oikein hyvin. Kokonaisuudessa poni oli huomattavasti viime Piian valkkua parempi. Kesäloma on tehnyt sille hyvää. Meininki muistutti jo hyppäämistä eikä keilaamista. Rosekin selvitti rohkeasti elämäsä suurimmat esteet. Vähän siitä huomasi, että yllättyi nostosta, mutta hienosti sekin skarppasi seuraavalle kierrokselle. Se jaksoikin tosi hyvin.

Kotona kylmäsin Sissin jalkoja, molemmat etujalat oli keränneet vähän nestettä vuohisniveliin. Varmaan ylipitkä kaviokin rasittaa ekstraa (Kengittäjä kävi vasta pe). Kylmäyksen ja ruokkimisen jälkeen takas vaan tarhaan loppuverryttelemään lisää. Siltä oli jo alkuviikosta lähtenyt kaksi kenkää ja ennen valkkua irrotin loput, jotta meno olisi tasapainoisempaa, kun joka jalka ei ole eripainoinen. Maneesissa ja kentällä se liikkui ok, mutta soralla kyllä arkoi.

Keskiviikkona illalla meillä oli vielä Krissen kouluvalkku kotona. Siihen menin Tarmolla. Tehtiin ihan perustyöskentelyä, siirtymisiä ja pysähdyksiä. Haettiin vain tasaista, kiireetöntä tahtia. Kovasti se kuikuili Ekun perään ja virtaakin olisi riittänyt yli oman tarpeen. Tarttis ehtiä ratsastaa sitäkin vähän aktiivisemmin kuin kerran viikossa. Kyllä se sitten toimi ihan kivasti lopputunnista, kun suurin puhti oli juostu pois.

Torstaina uudelleen Piian valkkuun Sissin ja Rosen kanssa. Nyt vuorossa oli erilaisia linjoja ja rataharjoitus. Sileällä verkattiin ensin väistöillä ja kiemuroilla ravissa ja laukassa, vastalaukkatreeniä siis. Hyvä, koska olin ilmoittautunut koulukisoihin launataille. Hyppyverkka aloitettiin taas ympyrällä hakemalla sujuvaa ja rentoa hyppyä pienelle porttipystylle. Sen jälkeen alettiin tehdä rataan kuuluvia linjoja pätkissä. Oli suhteutettua, kahden laukan okseri-pysty-sarjaa, yhden laukan pysty-pysty-sarjaa, kaarevaa uraa, suoraa uraa, pitkää lähestymistä ja tiukkoja kaarteita. Hyvin monipuolista siis. Nyt Sissi ei ollut ihan yhtä hyvä kuin edellisenä päivänä. Varmaan vähän väsy painoi jaloissa ja se teki usein pieniä puolikkaita askelia ennen estettä. Olisi pitänyt vaan ratsastaa vähän napakammin eteen, jotta poni lähtee mielummin kaukaa, kuin tekee sen puolikkaan askeleen väliin. Koitti myös kiskoa kuskia taas kaulalle ja valui pitkäksi ja matalaksi. Ja kun koitat saada naamaa ylös, niin kaula vaan lyhenee eikä mitään muuta tapahdu...Korkeudet radalla oli varmaan n. 80 cm. Rose väsyi myös selvästi, mutta hienosti se edelleen teki hommia. Se on kyllä ihan superponi ja varustettu ihan tosi hyvällä työmoraalilla.

Kyllä oli kivaa! Vaikka oma "kotivalmentaja" on ihan super, niin tykkään valtavasti myös Piian valmennuksista. Niissä olen saanut useamman ahaa-elämyksen asiaan ja toiseenkin. Ohjeet ovat myös varsin lähellä toisiaan, joten on helppo ottaa uudet vinkit taas käyttöön eikä ne vain sekoita päätä. Valmennukset siis tukevat hyvin toisiaan eivätkä ole millään tapaa ristiriidassa keskenään.

Valkun jälkeen meillä oli vielä Pepin kanssa Tampereen keikka...

127. Ponibreeders: sunnuntai

Aamuherätys jälleen kosteasta mökistä, nyt jo tuntia aikaisemmin eli kuudelta. Kamat kasaan, mökin siistiminen ja sitten Niihamaan poneja ruokkimaan ja hoitamaan. Ponien syödessä harjailtiin niitä, vaihdettiin vedet ja aloiteltiin letitystä. Yhdeksältä alkoi 6-vuotiaiden koululuokat, joten mentiin katsomaan vielä niitä. Luokassa oli vain neljä ponia, ajattelin että ehditään hyvin katsoa ne ja sitten laittamaan omille poneille kamoja niskaan. Meidän eka startti oli klo 10.

Kaikki meni suunnitelmien mukaan, paitsi aikataulu...Kun pääsin Glown kanssa verryttelyyn, ehdin kävellä kierroksen siellä ja sitten tulikin jo kutsu radalle. Kyllä ketutti! Olisi pitänyt seurata kelloa tarkemmin. Oman mokan takia Glow ei ehtinyt juurikaan rentoutua. Siitä huolimatta poni oli kyllä parempi kuin edellisenä päivänä. AInoa varsinainen rikko oli oikeassa laukassa. Nosti väärän laukan varmaan viisi kertaa. Oikea nousi vasta keskiympyrälle käännyttäessä :( Se rokotti pisteitä huomattavasti. Ratana meillä oli nyt Helppo B, Nuorten hevosten kenttäratsastusohjelma. Se oli Glown ensimmäinen Helppo B-tason ohjelma. Prosentit oli 57,292 eli ihan ok.

Netta oli vuorossa seuraavaksi. Toiselle päivälle koulustartteja oli vain seitsemän, joten välit oli entistä lyhyemmät. Netan kanssa verkkasin nyt vielä vähemmän kuin lauantaina. Pari kierrosta laukkaa kevyessä istunnassa, parit nostot ja siirtymiset. Muuten vaan käveltiin pitkin ohjin. Kun päästiin radan puolelle, kävelin edelleen vain pitkin ohjin ympäriinsä samalla rapsutellen, taputellen ja kehuen ponia. Lähtömerkki, ohjat käteen ja raviin. Tämä toimi ja Netta oli parempi kuin koskaan kouluaitojen sisällä! Se oli rento, reipas ja reagoi apuihin. Yhtään en joutunut punkemaan tai käskemään, vaan se eteni omalla moottorilla, siirtymisetkin oli sujuvia. Olin poniin ihan supertyytyväinen. Tuloksena tältä radalta oli 63,542% ja sijoitus luokassa toinen.

Luokassa oli tauko välissä, joten ehdin verkata Minnin kunnolla. Kokeilin vielä kevyempää tuntumaa kuin lauantaina, mutta ei siitäkään ollut juuri apua :( Poni oli edelleen epätasainen edestä. Tällä kertaa sille tuli myös pari rikkoa, vasen laukka nousi ensin väärin ja sitten se tippui vielä yhden askeleen ajaksi raville ennen lävistäjää. Prosentit jäivät 57,396 %:iin.

Kokonaiskisassa jännitettiin nyt riittikö Netan prosentit sijoitukseen vai jääkö se kolmanneksi, kun kaksi sijoittuu. Ja kolmanneksihan me täpärästi jäätiin, vain vajaa 1,5 prosenttiyksikköä kakkoseen. Oltiin kuitenkin poniin enemmän kuin tyytyväisiä, se oli super. Minni oli kokonaiskisassa kuudentena ja Glow sitten jumbona sijalla seitsemän. Hienot esinepalkinnot ja ruusukkeet jaettiin kuitenkin kaikille osallistujille. Lisäksi Netta palkittiin parhaana connemarana. Palkintona oli ponin kasvattajalle astutus oriilla Skatholm Thunder Ball. Nyt siis mietintään, että pitäisköhän se käyttää. Netalle oli Palloa miettinyt ennen Ekun meille muuttoa, kun siihen varsotusoptio jäi.

Heti palkintojen jaon jälkeen olikin esteiden radankävely vuorossa. Rata oli hieman pidempi, mutta muuten edelleen aika simppeli. Rosen estekorkeus oli 90 cm ja yleensä breeders-radat on olleet varsin kilttejä. Vain muutama este maksimissa, ei mitään erikoisesteitä, sarjoja ym. Verkassa Rose oli jälleen varsin pörheänä. Kävely pitkin ohjin ja laukka oli ok, muuten olisi tarvinnut rynniä täysiä...Hypyt oli hyviä ja poni tuntui terävältä. Nyt mentiin verkassa muutaman kerran myös kisakorkeuden esteitä, kun ei edellisenä päivänä tajuttu pyytää ketään niintä nostamaan... Radalla meillä oli rytmi hukassa. Paikat oli huonoja, mutta poni skarppasi hienosti ja nousi todella ylös. Kunnes esteelle viisi tuli ihan ok paikka muihin verrattuna ja puomi alas...Harmitti todella. Loppurata meni ok. Molempina päivinä siis 4 vp. Kokonaiskisassa tämä jätti meidät jumbosijalle kuudensiksi. Poni on hieno ja todella osaa hypätä. Vielä me näytetään.

Kisan jälkeen hoidimme ponit ja veimme kamat autoon. Vielä päiväheinät syöttöön siksi aikaa, kun Anni koeratsasti Pepin mahdollista uutta ponia. Lupaavalta vaikutti ;) Sen jälkeen haimme traikut ja pakkasimme ponit autoihin. Karsinat piti vielä tyhjentää. Tämän kun olisi tiennyt etukäteen, niin meidän ponit olisi ehkä pärjänneet vähän vähemmälläkin turpeella...Karsinat oli valmiiksi kuivitettuja kun tultiin ja kuvitelmana oli, että ne vain siivottaisiin huolella ennen lähtöä. Tyhjennettiin neljää karsinaa varmaan 45 min. Kottarit oli minimaaliset ja lantalava varsin työläs. Sinne ei meinannut päästä ylös lainkaan. Kyllä oli crocseissa turvetta...Kun viimein saimme urakan valmiiksi, pääsimme kotimatkalle. Vielä ruokailu ABC:llä ja sitten reipasta ajelua kotiin.

Viikonloppu oli oikein mukava vaikkei mainetta ja kunniaa niiitettykään. Me sentään osallistuttiin! Aika moni kisaan ilmoitetuista poneista ei koskaan kuitenkaan osallistu. Olisi hienoa saada ponienkin kasvattajakisasta toimiva ja iso kisa. Nyt kuusi-vuotiaita oli mukana koulussa neljä ja esteillä saman verran. Palkintorahaa oli kuitenkin jaossa yli 5000€. Luulisi, että sellaiset summat saisi omistajat innostumaan kisasta. Omalla kohdalla ei ole edes kyse palkinnoista, vaan halusta osallistua, asettaa tavoitteita. Kisapaikalla on mukava nähdä tuttuja ja verrata omia poneja ikätovereihin. Hahmottaa paremmin missä mennään ja missä vaiheessa muut samanikäiset on. No joka tapauksessa olin tyytyväinen, että pääsimme mukaan ja kaikki suorittivat tehtävänsä kunnialla. Ei hylkyjä tms. Oltiin me sentään parempia kuin kaikki ne, jotka eivät päässeet edes kisoihin asti! Tästä uudella tsempillä kohti laatuponikisaa.

126. Ponibreeders: lauantai

Aamulla herätys hyvin nihkeästä mökistä klo 7. Sateinen ja kostea keli, pieni mökki, kosteat kamat ja neljä ihmistä ei ollut kovin miellyttävä yhdistelmä...Kisakamoja päälle ja mukaan ja sitten poneja ruokkimaan kisa-alueelle. Heinät ja kaurat naaman eteen sekä vesien vaihto. Ponien syödessä suuntasimme lähimmälle ABC:lle aamupalalle. Vähän nosti sykkeitä todella hidas toiminta siellä. Otimme kaikki paninit ja niiden tulo kesti ja kesti. Opettelin vielä rataa siinä odotellessa. Kun paninit viimein tuli, ne äkkiä naamaan ja takas kisapaikalle. Eka startti oli klo 10 ja ponit oli kaikki letittämättä ym. Yhdeksän maissa oltiin takas kisapaikalla. Mä jäin ilmoittautumaan passien kera ja muu porukka lähti laittamaan poneja kuntoon. En käsitä miten mä olen aina myöhässä aikataulusta! Kiire ei ole kovin hyvä asia, varsinkaan kisoissa, kun pitäisi keskittyä ja rauhoittua. Ilmoittautumisten jälkeen kävin letittämässä Minnin ja Glown. Niille oli tietoisesti jätetty pitkät tukat, jotta letitys sujuu kivuttomasti ranskalaisella. Netta oli ainoa sykeröitävä.

Minni oli ensimmäisenä vuorossa. Ohjelmana oli siis Helppo C Tutustumisluokan kouluohjelma (rataA). Se oli taas hyvin kuulolla, mutta levoton edestä. Ehdin verkata sitä ihan hyvin ja radalle lähdin koko luokan ensimmäisenä. Rata oli tasainen tuntumaa lukuunottamatta. Ihan omalla tasollaan poni suoritti. Liikkui aktiivisesti ja teki hommia täsmällisesti. Ratsastus tuntui kevyeltä ja helpolta, mutta epätasaisuus huolettaa. Tai siis se, että en osaa sanoa mistä se johtuu. Kun muoto on tasainen, poni näyttää erittäin hyvältä ja tuntuu kanssa. Tämä oli Minnin eka aluestartti ja olin ihan tyytyväinen prosentteihin 58,547. Tuomarien väliset erot oli Minnin kohdalla valtavat. Toinen antoi 60% ja toinen 55%.

Minnin radan jälkeen pikainen ponin vaihto. Lähtijöitä luokassa oli 11 ja mulla niistä kolme. Jotenkin on omiin osunut tungosta tähän (Nettakin tulee usein laskettua omiin ;)) ikäluokkaan. Glown vuoro oli seuraavaksi. Se lähti Minnin luota verkkaan hieman vastahakoisesti ja saikin sitten verkassa ihan oikean hepulikohtauksen. Se pukitteli, keuli ja koitti kääntyä ympäri. Sen loikat on kuitenkin niin pehmeitä, että ne lähinnä naurattavat ja olin erittäin tyytyväinen, että ponissa oli virtaa ja eloa. Yleensä sen tapa jännittää on jäätyminen. Nyt se oli hyvin kuulolla ja erittäin terävä. En verkannut kovin pitkään, ettei väsy tule vastaan. Radalla oli kova imu porttia kohti. Onneksi yhteityö on jo niin vakaalla pohjalla, että kyselyistä huolimatta suunta ja vauhti on sama, kun vähän muistuttaa. Yhden kiihdytyslähdön otti radankin puolella ennen aloitusta. Itse radan aikana poni oli todella kevyt ja mukava ratsastaa. Kokemattomuus paistoi kilometrin päähän epätasaisuutena ja huuteluna. Laukassa tuli pari pientä rikkoa, mutta olin rataan erittäin tyytyväinen. Mukaan mahtui erittäin hienoja pätkiä ja tuomarikommenteissakin oli mainittu, että olisi mielenkiintoista nähdä poni vuoden päästä uudelleen. Vaikka Glow oli päivän jumbo-sijalla, molemmille jäi todella hyvä fiilis ja edistyminen viimeisinä viikkoina ennen kisaa on ollut valtava. Vielä heinäkuun alussa oli sellainen olo, että ehditäänköhän me kisaan valmiiksi lainkaan. Tai no valmiitahan me ei oltu, mutta kehdattiin lähteä radalle eikä sen jälkeenkään hävetty. Glow oli varsin rohkea poni! Prosentit oli Glown ekasta aluestartista 55,978.

Taas ponin vaihto lennossa ja Netan startti oli numerolla 11 luokan viimeisenä. Välissä oli pieni tauko, joten verkka-aikaa oli riittävästi. Aloitin Netan verkan reippaalla laukalla. Sekin oli oikein villinä ja esitti tasajalkaloikkaa selkä pyöreänä. Verkkasin sitä varsin vähän. Lähinnä muutamat siirtymiset ja laukannostot. Pieniä pätkiä ravia. Vältin sen väsyttämistä ja energian hukkaamista. Ja sitten vain käveltiin ja odotettiin. Radalle mennessäkin se oli vielä todella hyvä ja reipas. Vähän ravailin ja otin muutaman laukannoston ja sitten se vain hyytyi. Se meni kuoreensa eikä reagoinut jalkaan enää lainkaan. Olipa kivat fiilikset lähteä radalle...Koko rata oli pelkkää ponin eteenpäinpunkemista. Lisäystä ei ollut olemassakaan ja laukat nousi myöhässä. tietkin meni huolimattomiksi, kun en voinut tehdä kunnon kulmia ym. ettei viimeinenkin vauhti sammu lopullisesti. Mitään rikkoja ei onneksi tullut. Olin aivan loppu radan jälkeen. Ponin kävelytys ja karsinaan. Kun poni oli hoidettu pois, mentiin katsomaan palkintojen jakoa. Ihmeteltiin, että mikä kestää ja käytiin tarkistamassa tulokset. Netta oli sijoittunut kolmanneksi! Ei muuta kuin äkkiä palkintojen jakoon. Kisa-asua ei ollut enää päällä eikä ponia mukana. Ei todellakaan odotettu mitään sijoituksia...Mutta ei se kuulemma näyttänyt niin pahalta miltä tuntui. Prosentteja oli kertynyt 62,609. Ikinä en kyllä enää vie sitä pois, vaikka tuntuisi kuinka huonolta! Tää oli jo toinen kerta.

Sen jälkeen oli vielä Rosen vuoro. Sen kanssa osallistuttiin esteille, korkeutena 80 cm. Sen kohdalla olo oli hyvin luottavainen. Poni on meidän porukan kokenein. Tiesin, että se selvittää radan ongelmitta. Tosin olin myös tietoinen, että se saattaa olla hieman huolimaton jaloistaan. Korjaa kyllä hyvin, mutta sitten se on jo myöhäistä. Radan kävelyssä sain Annalta vinkkejä suhteutettuihin väleihin ja verkassakin Anna oli apuna ja neuvomassa. On todella mukavaa, kun joku on kertomassa miten kannattaa tehdä ja toimia. Yksin ollessa on aina vähän epävarma olo, että  olikohan se nyt näin. Rose oli verkassa vähän villi. Kun liikuttiin kaikki oli hyvin, mutta jos otti ohjat käteen olisi pitänyt jo mennä. Kerran nousi pystyynkin, kun ei saanutkaan lähteä heti täysillä. Hyvin se hyppäsi ja kuunteli. Rose oli porukan ainoa iso poni, joten ehdimme hyvin tutustua esteisiin rataa korottaessa. Esteet suoritettiin maneesissa. Rata lähti hyvin ja poni oli energinen. Kuitenkin heti kakkoselle tuli vähän löysästi ja etujalat kolautti puomin alas. Skarppasi kyllä erinomaisesti ja jalat nousi todella hyvin sen jälkeen joka esteellä. Muuten rata oli sujuva ja hyvä. Jäi kyllä kaivelemaan se pudotus. Rose oli päivän huonoin, muiden tehdessä nollaradat.

Esteiden jälkeen jäimme katselemaan kisoja hetkeksi ja juttelemaan tuttujen kanssa. Kanin kanssa juteltiin Netan tahmaradasta ja sain paljon hyviä vinkkejä seuraavalle päivälle. Poneille vielä päiväheinät eteen ja takaisin leirintäalueelle pizzalle. Syöminkien jälkeen lähdimme katsomaan yhtä ponia, josta olisi mahdollisesti tulossa Pepille uusi ratsu (siitä toivottavasti myöhemmin lisää). Siellä venähtikin ihan iltaan, joten suoraan taas kisapaikalle ja lähdettiin vielä poneilla maastokävelylle. Kurjaa, kun joutuvat seisomaan karsinoissa koko päivän. Tyytyväisinä lähtivät metsälenkille ja kaikilla oli mukavaa. Lenkin jälkeen poneille iltasapuskat eteen elektrolyytteineen (Netta si vähän extrakauraakin) ja vesien vaihto. Takaisin leirintäalueelle ja suihkun kautta nukkumaan. Seuraavan päivän rata piti tosin vielä opetella.

125. Ponibreeders: valmistautuminen

Viimeinen viikko ennen breedersiä oli varsin jännittävä. Kuun vaihteessa vajaa kaksi viikkoa enne kisaa kaksi poneista liikkui epäpuhtaasti ja koko osallistuminen oli vaakalaudalla. Luottohierojamme Taru kävi hieromassa Rosen läpi ensin keskiviikkona 31.7. Eripituisiin askeleisiin löytyi syy vasemmalta kankusta lonkkanivelen kohdalta. Joku tälli siihen oli tullut. Sitä hoidettiin arnikalla ja laserilla pari kertaa päivässä kävelytyksen lisäksi. Netta liikkui huonosti sitten 1.8. Se tuntuikin alkuviikosta haluttomalta ja jännittyneeltä, mutta liike ei tuntunut selkään mitenkään erikoiselta. Taru tuli katsomaan Rosen uudelleen sunnuntaina ja samalla Nettakin tsekattiin läpi. Molemmat katsottiin ensin liikkeessä ja kumpikin liikkui normaalisti. Helpotuksen huokaus! Hierottaessakaan ei ollut mitään erikoislöydöksiä. Ohjeeksi vielä, että aloitetaan ratsastus verkkaamalla hyvin rennossa laukassa kunnon kävelyjen jälkeen.

Maanantaina menin Rosella kaikki askellajit läpi. Poni oli reipas ja mukava. Ja se liikkui oikein hyvin! Outi meni sillä vielä keskiviikkona tunnilla ja hienoa ravia esitti silloinkin. Poni on kunnossa ja valmiina kisoihin. Netta käveli maastossa alkuviikon ja torstaina kokeilin sitä, kun satulakin oli palautunut levityksestä. Poni oli hieman kankea vasemmalle, mutta selvästi oma itsensä.Molemmat ponit siis back in business!

Minnin kanssa menin tiistaina ja torstaina. Muuten poni on oikein mukava. Se liikkuu reippaasti ja reagoi hyvin, mutta on edestä levoton. Olen kokeillut pitää napakampaa tuntumaa kahvasta kiinni pitäen (jolloin tuntuma on siis hyvin vakaa). Olen koittanut pitää ihan olematonta tuntumaa ja kaikkea siltä väliltä. Siirtymiset poni tekee pelkällä istunnalla, mutta silti se tulee siirtymisissä kättä vasten. Tilanne paranee toki voiman kasvaessa, mutta joku ponia varmasti häiritsee. Hampaatkin on juuri raspattu. Ennen kisaa en halunnut tehdä enää mitään muutoksia, kun niitä ei ehtisi kunnolla kokeilla. Nyt siis kokeillaan erilaisia turparemmejä. Nyt käytössä on kaksoisturparemmi ylä- ja alaturpiksineen. Kokeillaan nyt remonttiturpista ensin. Myös kuolaimen vaihtoa kokeillaan, jos turparemmin vaihdosta ei ole apua. Nyt mennään normaalilla kolmipalalla. Talvella käytössä oli suora kumi, mutta sen kanssa tuli todella sitkeäksi edestä. Ehkä tavallinen nivel tai esim. oliivi olisi parempi. Kokeilemalla selviää.

Glown läpiratsastin maanantaina ilman satulaa. Se toimi oikein kivasti ja rennosti. Tiistaina tamma pääsi Annin kanssa maastoköpöttelylle. Keskiviikko oli huilipäivä ja torstaina käytiiin vielä viimeisen kerran valmennuksessa vieraalla kentällä. Kauppisen Minnan ohjauksessa haettiin matalampaa muotoa ja parempaa selän käyttöä. Kyllä tuli hienoja pätkiä. Kun poni jännittyi ja tuli vahvaksi edestä, väistätettiin takaosaa vähän ulos ja myödättiin ohjalla. Väistättämällä saatiin takaosaa lisää töihin ja sisätakajalkaa enemmän alle. Ohjasta myötäämällä kaula laski alemmas ja selkä pääsi nousemaan ylemmäs. Oli kyllä hieno tunne, kun huomasi selän nousevan. Tahtikin säilyi ravissa paremmin ja laukka pyöri. Aika väsynyt Glow oli valkun jälkeen. Se saikin pesun jo illalla ja jäi karsinaan yöksi.

Perjantaina aamulla pesin aamutallin jälkeen Rosen. Sen kuivuessa pesin varusteita ja laoin pakkailla kamoja kasaan lähtöä varten. Tarvittavan tavaran määrä oli ihan uskomaton! Kaksi autoa ihan täynnä tavaraa. Neljälle ponille rehut, satulat, suitset, harjat ym. hoitovälineet. Sadeloimetkin piti heittää mukaan, kun oli vettä luvattu. Omat kisakamat ja muut vaatteet. Valkoisia huopia ja housuja piti olla useammat. Silti paikan päällä tajusi, että puuttuu vaikka mitä tarpeellista. Huomasi hyvin, että meillä ei ole ollut tapana yöpyä kisoissa. Täytyy tehdä laminoitu yhteystietolappunen. Joku karsinan reunaan kiinnitettävä koukkujuttu olisi näppärä, samoin kaltereihin kinnitettävät vesi ja ruokakupit. Ensi kerralla täytyy muistaa ottaa myös toinen kisatakki matkaan sateen varalta. Heinää oli viisi pikkupaalia ja ne riitti juuri sopivasti. Autoon ei olisi kyllä mahtunut enää yhtään mitään. Etupenkkikin oli täynnä tavaraa ja takapenkit kaadettu lisätilan saamiseksi.

Matkaan lähdettiin iltapäivällä ja ajo kesti n. 2,5 tuntia parilla pysähdyksellä. Tampereella vietiin ensin ponit Niihamaan ja käytiin niiden kanssa pienellä ratsastuksella kouluverkassa. Ponit toimi ihan kivasti, joten ne pääsivät jaboihinsa ja annoimme iltaruuat sekä kannoimme vesiämpärit kaikille. Meillä oli kivasti oma "käytävä", kun karsinat oli aseteltu neljän ryhmiin. Ponien hoidon jälkeen lähdimme ajamaan toiselle puolen kaupunkia omaan majoituspaikkaamme Camping Härmälään. Siellä meitä odotti pikkumökki parilla kerrossängyllä. Paikka vaikutti hyvältä ja sinne voi suunnata kyllä toistekin. Mökki oli pieni, mutta eipä meidän ollutkaan tarkoitus mennä sinne hengailemaan.

*Lisäyksenä* Unohdin mainita, että keskiviikkona meillä oli vielä pintä extraohjelmaa. Pikku-Reino oli saanut paiseen silmäsä alle. Silmä alapuolella oli pieni kärpästen syömä reikä. Alaluomi oli niin turvoksissa, että varsa ei lähes nähnyt mitään. Plotti kuumotti ja oli ihan kivikova. Reiästä tuli märkää ulos ja silmän alue oli selvästi kipeä. Onneksi meillä on hoitohenkilökuntaa hyvin omasta takaa. Löytyy ambulanssissa kulkevia ensihoitajia sekä ensiavussa työskenteleviä sairaanhoitajia. Toki soitin myös päivystävälle eläinlääkärille, mutta hän oli sitä mieltä, että pärjää aamuun. Porukalla puhdistimme reikää ja laitoimme silmään Terra-Poly -voidetta. Huppu päähän vielä kärpästen pääsyn estämiseksi. Työlästä oli, koska varsa oli selvästi kipeä. Kipulääkettäkin sai vähän eläinlääkärin ohjeen mukaan. Illalla vielä tekstailin oman eläinlääkärimme kanssa ja aloitettiin varsalle samantien vielä antibioottikuuri. Onneksi tallista löytyi valmiiksi kaikki tarvittavat lääkkeet hoitoon eikä eläinlääkäriä lopulta edes tarvittu paikalle, kun paise alkoi heti vastata hoitoon. Varsa jäi tietysti isännän hoidettavaksi viikonlopuksi. Hiukan jännitti kuinka käy...

124. Poninäyttely osa II

Sunnuntaina meiltä oli näyttelyvuorossa Minni, Lissu ja Reino. Netan kanssa otettiin varman päälle ja se jäi kotiin, kun oli liikkunut huonosti. Launataina oli kyllä jo selvästi paremoi, mutta päivän kopissa seisoskelu ja siitä juoksupyrähdykset ei ainakaan vetreytä liikkeitä... Kuurattiin siis vain Lissu ja Reino sekä Minni. Minnin pesussa pientä haastetta toi pihka. Sitä oli joka paikassa eikä sitä kyllä saatu kokonaan pois. Onneksi poni on tumma...Nyt sain pestyä suitsetkin kotona.

Aamulla startattiin kahdella autolla kohti Vermoa. Saija toimi edelleen ensiapuna, mutta Netan poisjäännin myötä napsahti myös "lisänakki" kehäavustajana. Onneksi ennen connemarakehiä oli hyvin aikaa perehtyä tehtävään. Connemarakojukin oli jälleen pystyssä ja tällä kertaa sinne oli värvätty äitini ja Annin äiti. Päivä alki varsinaisesti Pepin keppihevosnäyttelyllä. Uusi keppari Roope piti tietysti heti näyttää kehässä. Tuomarina oli Hippoksen rakennetuomari Camilla Simonsen. Arvostelu oli hyvin keksitty. Oli mainittu hienosta letistä, talutettu väärältä puolelta mutta korjattu, ihana riimu, väärä laukka, reipas raviosuus jne. Tekstiä oli paljon enemmän kuin oikeiden näyttelyiden papereissa. Näyttelyyn siis kuului maasta käsin esittäminen sekä ratsastusosuus sileällä ja esteillä. Peppi oli kyllä vähän "pettynyt", että radalla oli esteitä, koska Roope on kuulemma enemmän kouluhevonen ;) Ihanaa kuinka tätä tarinaa kepparista syntyy ihan noin vain.

Huom edustusvaatetus viimeisen päälle ;)

 Kepparien kanssa vähän päällekkäin ajoittui Annin ja Minnin minijuniorhandler-luokka. Se oli tarkoitettu 8-11-vuotiaille esittäjille. Luokassa piti olla seitsemän osallistujaa, mutta lopulta kehässä oli vain kolme ponia esittäjineen. Anni oli onneksi näistä viimeisenä, joten näki vähän miten kuvio menee. Vaikka tuomarilta saa kyllä varsin selkeät ohjeet kehässä toimimiseen. Minni kuunteli hyvin ja Annin esittäminen oli oikein siistiä. Pari voittikin sitten tämän luokan. Tuomari oli kehunut mm. esittäjän eleettömyyttä ja toimivaa yhteistyötä. Esittäjä osasi hyvin seurata tuomarin työskentelyä ja poni selvästi viihtyi esittäjänsä kanssa. Oikein hieno saavutus!

Handler-kehän jälkeen mentiin hakemaan autosta Lissu ja Reino valmiiksi ja siirryttiin porukalla connemarojen kehän laidalle odottelemaan. Ensin oli Minnin vuoro nuoreten varsattomien tammojen luokassa. Kovassa seurassa se oli sijalla 4/5 II-palkinnolla. Mitään menestystä ei odotettukaan, vaan ilmoitin ponin mukaan lähinnä juuri sen takia, että Anni pääsee mukaan handler-luokkaan. Tuomari kehui Minnin liikkumista, mutta sanoi sen olevan liian lyhytkroppainen. Olihan se tiedossa.

Lissu oli vuorossa sitten veteraanikehässä. Se oli jotenkin todella nihkeä liikkumaan. Varsakin jäi koko ajan jarruttelemaan taakse, joten Lissu varmaan jäi "odottelemaan" sitä. Paikallaan se ei malttanut seistä. Vanha mamma eikä osannut käyttäytyä lainkaan! Lissu palkittiin tälläkin kertaa I-palkinnolla. Viimeksi kakkonen on tullut 2003 kantakirjauksessa. Tällä kertaa ei tullut luokkavoittoa, vaan tamma oli toisena Glown emän (sekä Reetun, Minnin ja Rosen mummon) Rockfield Scaramén jälkeen. Huonolle ei hävitty sillä Scaramé vei lopulta koko näyttelyn Best In Show -tittelin! Se on näyttelyharrastajien suurin mahdollinen saavutus Suomessa ja varsin haluttu.

Tammojen jälkeen oli vielä Reinon vuoro pyörähtää kehässä. Pikkumies oli oikein kiltisti ja esiintyi hienosti. Se palkittiin II-palkinnolla ja oli luokassaan toinen (niistä kahdesta). Jos oikein arvostelusta ymmärsin, niin toinen etujalka on vähän sisäänkääntynyt ravissa. Lupauduin sitten esittämään vielä tämän Rodun parhaan varsan Vuoden voittaja-kehässä, kun "oma" esittäjä oli jo siellä toisen ponin kanssa. Sillä välin Outi ja tytöt kävivät lastaamassa meidän ponit. Jäätiin vielä katsomaan kutkuttavan jännittäviä loppukehiä. Scaramé voitti ensin näyttelyn parhaan veteraanin tittelin ja lopulta tosiaan koko näyttelyn Best In Shown. Hienoa, että noin suuri saavutus tuli "perheeseen" ;) Nyt on kovat paineet sitten Glowlla menestyä Breederseissä, jotta ei jää äitinsä varjoon.

18-v. Rockfield Scaramé

Pitää vielä lisätä, että tänään tuli postissa Hippokselta kuori. Ihmettelin, että mitäs sieltä nyt tulee, kun Ekun passikin jo tuli takaisin. Siellä oli sitten Reetun diplomi I-palkinnosta! Oli se kyllä hienoa katsoa oman kasvatin nimeä sellaisessa paperissa. Ehkä sitä on osannut tehdä jotain oikein. Isäntä ei antanut kehystää sitä seinälle :( Rosella on myös samanlainen 3-vuotiaana saatuna. Sisko ja sen veli; Rockfield Scarfacen jälkeläisiä.

123. Poninäyttely osa I

Viikonloppuna oli ohjelmassa yksi vuoden kohokohdista Kansallinen Poninäyttely Vermossa. Ollaan oltu mukana joka vuosi vuodesta 2003 lähtien. Vuosina 2004 ja 2006 ei ole ollut omia poneja mukana, mutta muuten on raahattu ponskeja kehiin. Alkuun vain yhdelle päivälle, mutta viime vuosina poneja on riittänyt molemmille päiville. Viikonloppu on aina rankka valmisteluineen. Vaikka matkaa meiltä ei tule Vermoon kuin noin 1,5 h, mutta edestakaisin ajelu, jalkojen päällä seisominen sekä ponien ja varusteiden kuuraus on varsin kuluttavaa. Yleensä ei ehdi syödä kuin vasta kotimatkalla ja päivät kuluvat tukka putkella juoksennellessa. Mutta se on kaikki sen arvoista! On mahtavaa olla osana Suomen suurinta ponitapahtumaa. Itse olen mukana näyttelyä järjestävässä PONY-työryhmässä connemarojen edustajana ja vastuualueeni on ilmoittautumiset connemara-asioiden lisäksi.

Lauantaina näyttelyssä esiintyvät 1-3-vuotiaat ponit. Meiltä mukana olivat 1-vuotias Reetu ja 2-vuotias Lenni. Pientä jännitystä oli ilmassa, koska Lenni ei ole koskaan ollut missään näyttelyissä. Osaako se käyttäytyä ja mitä siitä sanotaan? Reetun suhteen olin luottavaisempi. Se näyttää kivalta ja on PALJON rauhallisempi. Hain pojat tosiaan laitumelta vasta perjantaina aamupäivällä. Illalla oli vuorossa niiden pesu. Yllättävän hyvin Lennikin seisoi pestessä, vaikka sekin oli sille täysin uutta. Samalla vähän siistittiin tukkaa, kavioita ja korvakarvoja. Pesun jälkeen kuivateltiin ulkona esittämisharjoitusten merkeissä. Kotona Lenni toimii kuin ihmisen mieli, mutta vieras paikka ja muut hevoset voivat vähän yuoda lisää kierroksia. Reetu oli superkiltti kuten aina. Se on kyllä sellainen mallikansalainen, emäänsä tullut! Ilta hieman venyi enkä ehtinyt pestä suitsia ollenkaan. Pakkasin siis ne vain autoon pesuvälineiden kera, koska paikan päälle piti mennä kuitenkin ajoissa pystyttämään Connemarayhdistyksen myyntikojua. Saija oli nakitettu ensiapuhenkilöksi näyttelyyn, joten hänenkin piti olla hyvissä ajoin paikalla.

Lauantaina siis aamulla vain pojat sekä kamat kyytiin ja auton nokka kohti Espoota. Evästä piti tietty hakea Lohjan ABC:ltä. Paikan päällä juotettiin ensin pojat ja mentiin pystyttämään koju. Pientä extrajännitystä päivään toi unohtuneet teltta ja pokaalit...Kaiverretut kiertopalkinnot olisi saanut perjantaina, mutta unohdin hakea ne. No onneksi niitä tarvittiin vasta sunnuntaina. Anoppi oli tulossa lasten kanssa katsomaan myöhemmin, joten hän kävi hakemassa pytyt kaiverruksesta. Teltan kanssa taas kuvio meni niin, että ensin mulla ei ollut pankkikorttia mukana, että olisin voinut sellaisen hakea. Kun mulla olisi illemmalla ollut kortti, niin isännällä oli auto. Teltta jäi siis myös anopin haettavaksi, mutta kaiken huipuksi ne oli loppu motonetista...Ei siis telttaa. Onneksi saatiin pystytettyä koju Pegazoksen teltan varjoon. Ei ollut sitten ihan niin tukala siinä päivystää. Tytöt toimivat varsinaisina myyntitykkeinä ja connemaratuotteet menivät lähes kuumille kiville ;) Kuljetettiin vielä kehään tuloslistat, kehäavustajan ohjeet sekä tarvittavat palkinnot.

Pojat oli ilmoitettu rotukehön lisäksi myös Hippoksen kehään. Käytiin siis hyvissä ajoin hoitamassa mittaus. Se sujui ihan kivuttomasti, kun Lenni sai olla ihan Reetun kyljessä kiinni. Lenni mitattiin 145 cm korkeaksi. Takaa mitta oli 144,5 cm eli poika ei varmaan juurikaan enää kasva korkeutta. Sitä onkin tullut nyt aika paljon, joten ihan hyvä, jos keskittyisi välillä leviämiseen. Reetu oli edestä 138 cm ja takaa 140 cm. Sillä onkin vielä kasvuvaraa. Luulin kyllä sitä paljon suuremmaksi, mutta oli se sentään isompi kuin äitinsä ja tätisä samassa iässä. Mittauksen jälkeen pojat laitettiin vielä hetkeksi koppiin odottamaan ja ehdittiin hetki nauttia näyttelytunnelmasta (tai puhdistaa niitä suitsia...). Hyvissä ajoin ennen rotukehää otettiin pojat taas ulos siistittäviksi. Molemmissa oli ihani keltasia laikkuja muutamat ja tukat hapsotti miten sattuu. Vähän siis harjaa ja Miracle Groomia ja odottelemaan kehän alkua. Tottakai aikataulu oli myöhässä ja ehdittiin odotella radalla ihan kyllästymiseen asti. Reetu oli aivan unessa ja Lenni pyöri kuin hyrrä. Parit verryttelyravit otin molempien kanssa. Lenni liikkui kyllä hyvin, mutta paikallaan seisominen tuotti tuskaa. Reetu puolestaan ei suostunut ravaamaan askeltakaan Lennistä poispäin. Lupaavaa...Ja sitten kehään. Reetu oli ainoa 1-v. ori. Niiden luokkia ei koskaan yhdistetä muihin, joten poni oli yksin kehässä. Yllättäen se liikkui erittäin hyvin ja toimi muutenkin kuin pieni enkeli. Olin ihan puulla päähän lyöty kuinka hienosti se käyttäytyi. Vähän pelkäsi kehässä olevaa telttaa ja huuteli, mutta siinä kaikki. Se seisoi, se käveli ja se juoksi. Hieno varsa! Reetu palkittiin I-palkinnolla ja tietysti luokkavoittajana. Britti tuomari Fiona Cameron sanoi ponista näin: "Very good type. Quite spookey. He has very good shoulder, well set neck. Good length of rein. Nice limbs. Good bone. Slightly immature behind."

Heti Reetun perään lennosta vaihto ja hyrrä kehään. Ekalla kierroksella kehässä Lenni ei kävellyt askeltakaan. Se ravasi poikittaen koko ajan sisälle. Kyllä hävetti...Ei mikään ihme, että meidät sijoitettiin alkuunsa luokan viimeisiksi. Toisaalta se oli erittäin hyvä juttu, koska siinä omaa arvosteluvuoroa odotellessa poni sai pyörittyä suurimmat energiat ja malttoi hetken jopa seistä omalla vuorollaan. Käytiäkin esitti. Lenni palkittiin II-palkinnolla oli oli lopulta luokassaan neljäs viidestä. Tuomari kehui valtavasti sen liikkeitä, mutta sanoi, että se on vielä kovin kehittymätön, näyttää enemmän vuotiaalta kuin 2-vuotiaalta. Arvostelu: " Really lovely mover. Very immature on the leg. Would have shorter cannonbones and more bone. A real ponyt for the future." Tämä tuomari oli kyllä erittäin mukava täti. Joka ponista hän sanoi jotain positivista ja perusteli sijoituksia jo kehässä.

Rotukehän jälkeen suunnattiin suoraan Hippoksen kehään. Mittalaput oli tietysti jääneet autoon, mutta onneksi muistin mitat. Reetu oli edelleen pieni enkeli. Suureksi yllätykseksi se nappasi I-palkinnon myös Hippokselta. Se ei ole mikään pikkujuttu. Reetu on nyt ensimmäinen oma kasvatti, joka on ikinä saanut Hippokselta I-palkinnon. Kyllä oli mahtava, joskin epäuskoinen fiilis, kun tuloksia luettiin. Tuomareina olivat Anna Pajanen ja Kirsi Lehtonen. Arvostelu: "Oriilla on hyvä rotutyyppi. Sillä on ilmeikäs pää, hieman alhaalta liittyvä, pitkä, suora kaula, pitkä säkä, hyväasentoinen lapa ja hyvä rungon syvyys. Takaosa on lihaksikas ja lautanen luisu. Jaloissa on hyvä luusto. Etujalkojen sääriluut ovat lyhyet. Liikkeet ovat takaa suorat. Käynti ja ravi on matkaavoittavaa ja irtonaista." Ja pisteet: tyyppi 8,5 pää ja kaula 8 ylälinja 7,5 etuosa 8,5 takaosa 7,5 etujalat 8 takajalat 8 käynti 8,5 ravi 8,5 yleisvaikutelma 8,5. Ihan älyttömän hieno pisterivi! Reetu ei nyt toistaiseksi osallistu syksyn ruunajaisiin, vaan katsellaan sitten vähän pidempään mihin rahkeet riittävät. Reetu palkittiin myös connemarojen parhaana Hippoksen kehässä. Kotiin viemisinä upeat näyttelysuitset (tosin Full-kokoa) ja juhlavuoden kippo Hippoksen logolla.

Hippoksen kehässä Lenni oli edelleen levoton, mutta saatiin arvosteltua kuitenkin ihan hyvin. Sille tuli II-palkinto ihan odotetusti. Arvostelu:  "Ryhdikäs ja kevytrakenteinen ori. Sillä on alhaaltaliittyvä, hyvänmuotoinen kaula, pysty lapa ja hyvä rungon syvyys. Selkä on suora, lanne on suora ja lautanen lyhyt. Jaloissa on pitkät sääriluut. Etujaloissa yhdensuuntaissiirtymä ja pienet nivelet. Käynti on aktiivista. Ravi on matkaavoittavaa ja kevyttä." Ja pisteet 8-7,5-7-7,5-7-6,5-7-7,5-8,5-7,5 Samalla sinetöityi päätös ruunaamisesta. Varmaan koitetaan ajoittaa se sitten mahdollisimman pian Laatuponikisan jälkeen. Ruunien kanssa pääsee niin paljon helpommalla ja noi kaksi kiljukaulaa riittävät. Reetu on niin kiltti, että se ei edes kilju ;) VIELÄ!

122. Valmennusleiri

Järjestimme tallimme porukan aikuisväen kesken kahden päivän valmennus"leirin". Ohjelmassa oli torstaina esteratsastusta Anun johdolla sekä illanistujaisia syöminkeineen ja hevostarvikekutsuineen. Perjantaille oli sovittu Krissen koulutreenit. Todella hyvin oltiin saatu porukka kasaan. Meitä oli yhteensä 12 henkeä osallistumassa kukin omien menojensa mukaisesti. Ratsastukset videoitiin ja niitä sitten katseltiin syömisten lomassa. Ruokapuoli hoitui nyyttärimeiningillä eikä kellekkään jäänyt kyllä nälkä! Ponitkin hoituivat porukalla varsin nopeaan siinä sivussa. Osa jäi vielä yöksikin.

Estetunneilla oltiin varsin tutuilla kokoonpanoilla. Outi tosin meni Glown kanssa, koska Rose liikkui edelleen huonosti. Ja jotta breeders-reissu näyttäisi vielä huonommalta, niin eikö Nettakin liikkunut epäpuhtaasti takaa ja joutui jättämään estetunnin kesken :( Itse pääsin pitkästä aikaa Sissin selkään. Kyllä oli hienoa! Kuin kotiin olisi tullut. Ja poni oli taas kuin sähköjänis. Vauhtia oli vaikka muille jakaa eikä kuskilla ollut kovinkaan paljoa siihen sanomista...Vähän meni sähellykseksi, mutta eiköhän se taas ala sujua paremmin, kun päästää todenteolla hommiin. Nyt on vaan pakko keskittyä noihin breeders-kisaajiin vielä hetki.

Linda ja Sohvi

Sissi

Tuntien jälkeen aloitettiin syöminen. Oli grillattavia, salaatteja, patonkeja ja dipattavia. Siihen vielä päälle "vähän" karkkeja ja sipsejä sekä jälkkäriksi mokkapaloja. Melkein sai pyöriä siirtyessään paikasta toiseen. Siitä olikin hyvä jatkaa shoppailulla. Sanna oli raahannut autollisen ihania Hevoskulman tuotteita meidän hypisteltäväksi. Ostettavaa olisi ollut vaikka kuinka, mutta rahatilanne sai shoppailut pysymään kurissa ja kotiin kuormasta jäi vain kisapaita sekä ratsastussukat. Kaikki ei selvinneet yhtä pienillä ostoksilla ;) Seuraavana aamunakin piti vielä tonkia laatikoita läpi.

Vielä piti katsoa päivän estevideot ja käydä kimpassa virheitä ja onnistumisia läpi. Olisi niin hyödyllistä kuvailla näitä valkkuja useamminkin. Kun ei ole edes pailejä mistä katsella omaa asentoa ja menoa, niin video on varsin hyödyllinen. Ja kyllä se on usein varsin hauskaakin katseltavaa kommentteineen. Ilta venyi kahteen asti yöllä maailmaa parantaen.

Aamuherätys oli kyllä rankka. Hevosten ruokkimisen ja aamupalan jälkeen käytiin hakemassa Reetu ja Lenni laitumelta kotiin Poninäyttelyä varten. Pikainen ruokahetki ja sitten oli koulutuntien vuoro. Kaksi ryhmää keskittyi istuntaan ja meidän ryhmä, joka valmentautuu säännöllisesti Krissen kanssa, harjoitteli osia tulevista kouluohjelmista. Koulutreenien kokoonpano oli varsin erikoinen. Saija meni Lelulla, koska Netta oli edelleen huono ja Liinalla oli menoa niin, ettei ehtinyt tunnille. Sanna sai lainata Glowta Outin mennessä Sissillä. Itse menin Minnillä, jotta saisin vinkkejä kisaa varten. Sissi yllätti kyllä positiivisesti. Se toimi Outin kanssa todella hienosti! Poni on selvästi saanut luottamusta ratsastajaan ja alkaa toimia muidenkin kanssa. On mahtavaa, että ei tarvitse ottaa paineita siitä, että pitää ehtiä aina menemään itse sen kanssa. Jos sille löytyisi vielä vuokraaja jossain välissä vähän tasaamaan kuluja ja helpottamaan liikuttamista. Minni oli edestä melko epätasinen, mutta parani, kun nappasin kahvasta kiinni. Täytyy vaan käyttää sitä sitten radallakin, jos siltä tuntuu.

Koulutreenien jälkeen  tuhottiin vielä edellisen illan eväitä ja katseltiin koulutreenejä videolta. Hyödyllistä edelleen. Meillä on kyllä niin mukava porukka. Yhteishenki on hyvä ja homma toimii. Väki on aktiivista ja innostuu tällaisista jutuista. Ensi vuonna täytyy koittaa järjestää uusi leiri. Ainoa ongelma on saada ajankohta sopimaan mahdollisimman monelle. Kun lähes kaikki ovat vuorotöissä yhteistä ajankohtaa on aika vaikea löytää...

121. Seuraesteitä :(

Glown kanssa oli vuorossa uusi yritys Anisissa seuraestekisoissa. Viimeksi poni pysähtyi lähes joka esteelle eikä uskaltanut liikkua mihinkään. Nyt poni oli noin tuhat kertaa parempi. Jo verkassa se eteni paljon viime kertaa paremmin. Radalla se jopa liikkui laukassa melkein koko radan läpi. Vain yhdelle esteelle meinasi tulla kielto. Siinäkin jarrutti jo hyvissä ajoin ennen estettä, joten käskin vain eteen ja tamma meni yli. Tosin puomi putosi, mutta aikaisempaan verrattuna tämä rata muistutti jo esteratsastusta. Kun tamma pääsee vauhtiin ja unohtaa jännittää, hypyt on oikeasti ihan todella hyviä. Se käyttää selkäänsä hyvin, jalat nousee tarkasti ja hyppy tuntuu todella miellyttävältä. Innolla odotan, että päästään oikeasti hyppäämään! Rohkeutta vaan ponille lisää, jotta meno on sujuvaa. Pidetään korkeudet ja tehtävät helppoina, kunnes poni luottaa tilanteeseen ja saa lisää voimaa laukkaan. Onneksi noita kisaponeja on useampi, niin malttaa paremmin edetä rauhassa.

Peppi oli myös hyppäämässä. Alunperin en edes ilmoittanut häntä, kun viimeksi putosi ja on taas jännittänyt hyppäämistä ja varsinkin oksereita kovasti. Halusi sitten kuitenkin välttämättä mukaan. Koska Lilli ei mahtunut enää kyytiin, hän sai lainata Jekkua. Senkin kanssa hän on kyllä treenannut Anunkin tunnilla ja hyvin on mennyt. Radan kävelyssä Peppi oli jo lähes hysteerinen. Esteet oli aika isoja ja vesimattokin oli taas radalla. Mun mielestä seurakisoissa, varsinkin näissä pienissä luokissa, tarkoitus on hakea kokemuksia ja luottamusta ratsastukseen. Usein pikkuluokissa on kyse joko lapsista tai nuorista hevosista. Miksi silloin estekorkeus pitää vetää ihan maksimiin kaikkinen pelotteineen (vesimatto, lankut ym.). Jos kotitreeni sujuu hyvin, on kiva lähteä kisoihin kokeilemaan taitojaan. Mutta onko tarkoitus vetää kapasiteetti ja taidot ihan äärirajoille, niin että touhu ei olekaan enää kivaa. Epäonnistumiset lisäävät epävarmuutta ja pelkoa. Se ei kehitä tulevaa kilparatsastajaa millään lailla! Onnistuneet kilpasuoritukset lisäävät halua kehittyä ja nousta ylemmäs. Tällä radalla Peppi uskalsi hypätä kaksi ensimmäistä estettä (ristikko ja ristikko-okseri). Ennen vesimattoa hän sitten pysäytti ponin, tervehti tuomaria ja poistui radalta keskeyttäneenä. Mahtoi lapselle tulle mukava kisakokemus ja innolla kohti uusia kisoja...Ehkä me jätetään sitten vaan kisaaminen väliin kokonaan, koska sopivia luokkia ei vain ole tarjolla. Se on sääli, koska kisainto on ollut kova :( 

    

Täytyy vielä lisätä, että tämähän on vain liian tosissaan olevan Poniäidin vuodatusta, koska oma lapsi ei pärjää kisoissa. Muiden lapset selvittiät maksimiin vedetyn radan vesimattoineen lähes ongelmitta. Meidän lapsi pysyy kotona hyppelemässä itsekseen tästä eteenpäin.