145. Enemmän ja vähemmän laadukkaita poneja

Viime viikonloppu vietettiin ponien kanssa Ruovedellä Laatuponikisassa. Meiltä mukana oli kuusi ponia: Lenni, Tarmo, Minni, Rose, Netta ja Glow. Perjantaina aloitettiin valmistelut pakkaamalla tavaroita, pesemällä varusteita ja poneja. Lenni oli ainoa lauantaina vuorossa oleva, joten lähdin itse poikien kanssa ajelemaan paikalle lauantaina aamusta. Karkelot alkoivat klo 13. Hyvissä ajoin oltiin paikalla ja pojat matkusti niin siivosti. Molemmille oli karsinat varattuna, joten ne pääsivät karsinoihinsa hengailemaan. Ihan nätisti sinne jäivät. Vähän kävin katsomassa paikkoja ja muiden suorituksia.

Sitten Lennille suojat jalkaan, suitset päähän ja kohti irtohypytystä. Vähän mietitytti, että mitenköhän se osaa käyttäytyä, kun on niin vähän päässyt käymään missään. Apukäsiksi sain onneksi yhden tutun nakitettua ponia kujan päähän saalistamaan. Ensin talutin poikaa kierroksen maneesissa, että sai katsella paikat ja puomit. Sitten päästettiin irti ja poni oli heti juonessa mukana. Samaan tapaan hoiti homman kuin kotonakin. Tasaisen varmasti ja kuuliaisesti. Olin poikaan erittäin tyytyväinen. Vähän jäi harmittamaan, kun eivät nostaneet esteitä juuri lainkaan. Poni kuitenkin meni ongelmitta yli joka kerta, mutta esteet jäivät n. 70-80 cm korkeudelle. Edellisenä päivän meni kotona kevyesti 100 cm okseria. Askellajit katsottiin siinä samalla. Yllättävän rento poni oli yksin vieraassa maneesissa, joten esiintyi kyllä niin hyvin kuin kykeni.

Arvostelut: Askellajit: Käynti; Käynnin tahti melko sujuvaa. Käynti puhdasta, voisi kuitenkin käyttää selkäänsä paremmin. 6,5 Ravi; Ravissa on hyvä tahti. Askel melko matkaavoittava. Voisi olla hiukan irtonaisempaa. 7,0 Laukka; Laukka saisi pyöriä ja edetä paremmin. Kuitenkin puhdas ja melko tasapainoinen laukka. 6,5 Yleisvaikutelma; Rauhallinen ja levollinen poni, joka toimii hyvässä yhteistyössä. Hyvin valmisteltu. 8,0

Esteet: Hyppytekniikka; Melko selätön, litteä, ponnistus vielä voimaton. 6 Kapasitetti; Ei osoita suurta kapasiteettia, suoritti tehtävät täsmällisesti ja nöyrästi. 6 Yleisvaikutelma; Ystävällinen, nöyrä, tasainen, kun saa voimaa, mahdollisesti hyvä tulevaisuus kilpaponina 7

Ennen rakennearvostelua olin auttamassa yhden ponin hypytyksessä ja meinattiinkin myöhästyä  rakennearvostelusta. Kerittiin kuitenkin ja Lenni käyttäytyi edelleen kuin ihmisen mieli. Olin niin ylpeä kiltistä ponivauvasta!

Rakennearvostelu: Melko hyvä connemaraleima, vielä kehittymätön. Ilmeikäs pää, pitkä kaula. Ylälinja saisi olla vahvempi. Lyhyt lapa, hyvä säkä, hieman puutteellinen syvyys. Lyhyt lautanen. Ej riittävä luusto, pitkät sääriluut. Tj riittävä luusto, pitkät sääriluut, kiverä kinner - pihtinen. Käynnissä suorat liikkeet, melko matkaavoittavaa. Raviliikkeet lennokkaat, tahdikkaat. Hyvin liikkuva poni, vielä kehittymätön. 7,5-7,5-7-7-7-6,5-6,5-7,5-8-7

Lopputuloksissa Lenni oli sijalla neljä (seitsemästä) ja connemaroista paras. Kiltti poika, vaikka onkin vielä kesken. Suorituksen jälkeen Lenni lähtikin sitten uuteen kotiinsa Haapavedelle (http://www.schevoset.fi/). Siellä Lenniä odottaa aktiivinen koti ja tulevaisuuden kilparadat. Toivottavasti poika kotiutuu hyvin ja homma alkaa toimia.

Loppupäivän sain seurata muiden ponien suorituksia. Päivän paras poni oli lopulta meidän Sissin 3-vuotias tytär KZE Lena. Tamma suoritti tehtävät hypytyksessä sellaisella innolla ja energialla, että ei voinut kuin ihailla. Toivon todella, että joku päivä Sissi jättää myös meidän talliin samalla tekemisen ilolla ja energialla varustetun tammavarsan. Täytyykin alkaa tutkia tarkemmin Leenan isää, tyyppiä ja sukua. Mikä orivalinta olisi lähimpänä sitä. Leenalla oli päivän paras keskiarvo, joten se palkittiin Junior Championina. Oli hienoa päästä näkemään tamma livenä ja vielä olla todistamassa sen upeaa suorittamista ja menestystä. Sissin arvo sen kun nousee mun omissa silmissä. Se on kyllä maailman hienoin poni <3

144. Hermot menee

Kyllä on tuskainen viikko takana! Isäntä on ollut viikon metsästysreissulla Lapissa ja mä olen viettänyt yksinhuoltajan elämää lasten ja ponien kanssa. Loppuviikko meni vielä ihan ok (lähti siis to). Lauantain kisapäivän pelasti äitini lasten vahtina ja siivoten meillä. Sunnuntai oli sitten astetta haastavampi kisareissu, kun muksut oli mukana. Taas muistui mieleen, miksi ei kannata lähteä lasten kanssa kisoihin.

Kisakatsomo

Maanantaina päivän sotki Pepin luistelukoulu. Ennen sitä hänen oli tietysti pakko päästä kokeilemaan Possua ja läksytkin on tehtävä. Yllättävän paljon aikaa vie taas tallihommatkin, kun hevoset on taas sisällä yötä. Myös rehuja piti käydä hakemassa.

Tiistaina aamusta oli vuorossa kengittäjä. Siinä meni tovi 10-17... Onneksi kaikkien kohdalla ei tarvinnut olla vahdissa, mutta poneja pitää vaihtaa välillä ja siivota käytävää. Tällä välin lapset olivat saaneet sisällä mm. olohuoneen verhot alas seinästä...Illalla kävin pitämässä tuntia Kiikalassa. Siihen onneksi sain anopin lapsia katsomaan, niin ei tarvinnut ottaa heitä mukaan. Samalla taas sain apuja keittön siivouksessa ja imuroinnissa. Joka päivä on ollut suunnitelmissa hypyttää poneja, ja joka päivä totean illan hämärtyessä, että enpä ehtinyt hypyttää tänäänkään :( Aamulla ei ole apukäsiä paikalla. Päivä menee Pepin läksyjen parissa ja illalla kentällä on muutakin käyttöä ja sitten onkin jo pimeää...

Keskiviikkona oli vuorossa päivällä yhden 3-v. pv:n ratsutusta. Kovasti suunnittelin, että ratsastan sitä ennen pari ponia, vaan kuinka kävikään...Karsinat, siivous ja kuivitus, pihaton siivous, vesien valutus, päiväheinät, iltaruuat valmiiksi jne. Ratsastuksen jälkeen tein Pepin kanssa läksyjä ja käytiin Salossa kaupassa. Sitten alkoikin jo olla kiire Krissen kouluvalkkuun. Peppi ratsasti Possua valkun aikana toisessa päässä ja talo oli täynnä lapsia. Sellaisella lössillä on tietty sukset ristissä jatkuvasti ja huuto oli sen mukaista. Fanni oli jo ihan väsynyt ja huusi kuin hinaaja, kun isommat "unohti" ottaa häntä mukaan leikkiin. Koita siinä sitten ratsastaa samalla ja sopia lasten erimielisyyksiä. Ponikaan ei toiminut lainkaan, kun omasta päästä alkoi nousta savu...Ilta venyi taas myöhään ja univelka kasvaa...

Tänään kauan odotettu päivä, isäntä palaa kotiin! Aamupäivästä tein tallihommat. Päiväheinien jaon jälkeen käytiin Agrissa hakemassa rehuja, etteivät sitten lopu, kun ollaan viikonloppu reissussa. Vauhdilla kotiin ja Pepin läksyjen kimppuun. Siitä vesien jakoon ja pihaton siivoukseen. Anun estevalmennus oli sovittu neljäksi, varttia vaille hain ponin tarhasta...Tunnin aikana Peppi oli tietysti tosi jännittynyt, kun meni ekaa kertaa esteitä Possun kanssa ja ponikin sitten vähän kyttäsi kentän vieressä juoksevia koiria ja lapsia. Itse kotin Tarmon selässä väistellä muita ratsukoita. Meitä oli viisi tunnilla ja se oli taas hieman turhan paljon. Tarmokin oli niin kiukkuinen muille hevosille. Korvat niskaa myöden koitti välillä jopa "hyökkiä" muita kohti. EI onneksi tosissaan, mutta pahana oli. Yritä siinä sitten keskittyä ratsastamiseen, kun poni kiukuttelee ja komennat kiljuvia ja riehuvia lapsia. Onneksi poni hyppäsi ihan hyvin kaikesta huolimatta.

Valkun jälkeen ratsastin yhden meidän yksityisistä läpi ja siihen perään vielä tunnin pitoa. Tunnin jälkeen olin ihan umpijäässä ja nälkäinen. Juuri ennen Anun valkkua tajusin, että en ole tehnyt edes ruokaa laittaa. Onneksi lapset saivat evästä. Isäntä oli viimein saapunut kotiin siinä tunninpidon aikana. Kun menin sitten sisälle vähän syömään ennen iltatallia, niin saan kuulla kuinka meillä on sekaista ja miksi en ole siivonnut/käskenyt lasten siivota tavaroitaan. AAARGH!!! Tuli kyllä sellainen olo, että ehkä sittenkin olisi parempi yksinhuoltajana! Kokeilisi itse, niin voin tulla sitten kyselemään, että miksi ei ole siivottu...

143. Estekisoja, ponivaihtoja sekä hyviä uutisia

Eilen aamusta käytiin alue-estekisoissa Melkkilässä. Mukana olivat Tarmo ja Minni 70 cm seuraluokassa sekä Rose 80 cm seuraluokassa ja 90 cm alueluokassa. Se on kumma kuinka aina tulee kiire, vaikka koittaa olla ajoissa. 70 cm oli ensimmäinen luokka ja Minni ensimmäisenä vuorossa Tarmon ollessa heti toisena. Olisi pitänyt tajuta verkata jo ennen radan kävelyä. Nyt verkkaan jäi aikaa ihan liian vähän. Pari hyppyä ja radalle. Tarmokin oli aika hyvin kiltisti ahtaassa maneesiverkassa.

Radalla Minni aloitti erittäin hyvin. Se eteni hyvää laukkaa hyvässä rytmissä. Ponnistuspaikat osui hyvin ja poni hyppäsi reilulla ilmavaralla. Esteelle viisi asti...Siinä valkoinen portti ja kielto. Toisella yrityksellä yli valtaisalla loikalla, jolloin kuskikin melkein putosi. Samalla reitti katosi hetkeksi ja seuraavalle esteelle lähestyminen meni täysin pieleen. Siihen siis myös kielto ja hylky :( Todella harmi, koska rata alkoi niin lupaavasti. Melkein jo ehdotin jälki-ilmoittautumista 80 cm luokkaan, mutta ensi viikonlopun reissu on sen verran raskas ja kuitenkin "tärkeämpi" kisa, joten ei väsytetty ponia, vaan pari hyppyä verkassa sai riittää.

Tarmo oli taas varsin vauhdikas radalla. Sille tarttis saada lisää rentoutta menoon. Nyt kaahaa tukka putkella, jolloin jään kädellä kiinni ja poni tulee hyppyihin selättömänä ja puomit tulee helposti alas. No nyt ei puomeja tullut, mutta sama este numero viisi oli Tarmostakin pelottava. Siihen kielto siis meillekin. Loppurata meni ongelmitta. Yllättävän kiltti poika. Ehkä siitäkin tulee ihan järkevä poni, ainakin talvikaudeksi ;)

Rose meni 80 cm radalla tuplanollan. Vähän se olisi saanut laukata sujuvammin, muutamassa hypyssä tuli pikkuaskel ennen hyppyä. Hyvin poni oli kinttuineen kuitenkin tilanteen tasalla. Seuraavassa luokassa poni oli terävämpi ja paremmin pohkeen edessä. Hypyt oli sujuvia ja rytmi oikein hyvä. Luokassa oli ihanneaika-arvostelu ja Rose joutui menemään ensimmäisenä. Aika oli n. 20 sekuntia liian nopea ja siitä seurauksena 5 vp, vaikka tieti oli todella pitkät eikä laukka ollut todellakaan kovaa. Mutta pääasia ei olekaan ruusukkeet, vaan hyvä suoritus ja sitä tämä rata todella oli!

Outi ja Rose 90 cm

Iltapäivällä oli sitten vuorossa suuri hetki. Poseidon saapui. Peppi oli aivan täpinöissään, tottakai. Poni oli vielä söpömpi kuin muistin :) Lunkisti se katseli pihaa ja rauhassa jäi karsinaan syöpöttelemään. Peppi järjesteli koko illan onnessaan uuden poninsa tavaroita ja välillä piti tietty käydä poniakin harjaamassa. Samalla kyydillä lähti sitten Sissi. Vähän poni oli sitä mieltä, että tähän koppiin hän ei astu, mutta hetken harkinnan jälkeen meni ja alkoi heti tietty syödä. Tyytyväisen ja luottavaisen oloinen poni. Oma olo oli kyllä haikea. Vaikka olen oikeasti todella onnellinen, että Sissi pääsee näyttämään kykynsä poniluokissa, mieli vetää väkisinkin matalaksi. Sitä huomaa miettivänsä, että milläs sitä nyt menee kisoihin ja valmennuksiin. Välillä jää vaan mielessään fiilistelemään yhteisiä ratsastuksia, maastokävelyitä ja itsensä ylittämisiä.

Tänään Peppi pääsi Possun selkään. Poni oli aivan rento ja niin kuuliainen. Jos sen kanssa ei opi ratsastamaan kunnolla, niin sitten ei millään. Aivan mahtava poni. Fannikin talutti sitä ja poni seurasi täysin kuuliaisesti. Illalla vielä sain Sissin kuulumisia ja kovasti poni sai kehuja. Se on ottanut kaiken täysin lunkisti ja toiminut moitteetta. Tämän päivän ratsastuksen jälkeen Sissi ilmoitettiin heti sunnuntaille heidän oman seuran seuramestaruuksiin! Toivottavasti meno jatkuu samaan maalliin ja poni loistaa jälleen. Olo on niin huojentunut. Olen saanut rakennettua Sissistä toimivan ponin ja se pääsee heti näyttämään osaamisensa. Tällä hetkellä tämä ponivaihto tuntuu niin oikealta ratkaisulta. Vaikka itse palaan taaksepäin nuorison pariin, usko omaan tekemiseen on vahva. Seuuraavan ponin kanssa sitten taas pikkuhiljaa ylöspäin luokissa. Nyt on siis aika keskittyä Tarmoon ja tehdä siitä niin hyvä, että se läpäisisi suorituskyvyn kokeen keväällä. Sissi ainakin on hyvissä käsissä :)

Pepin ja Possun ensimmäinen ratsastus uudessa kodissa

142. Kauden päätös

Tänään oli vuorossa mun ja Sissin kisakauden päätös, aluekoulukisat Anisissa. Kisoissa ratkottiin Lounais-Suomen aluemestaruudet. Harmi, kun ponitädeille ei ole omaa mestaruutta :( Kisoissa oli onneksi kaksi avointa luokkaa ja tällä kertaa yksi ratsukko sai mennä useammankin luokan. Viime aikoina koulukisoissa luokat on olleet hyvin tarkkaan rajattuja ja yhden ratsukon startit on rajattu yhteen. Nyt saatiin kisata koko rahan edestä. Ehkä me ollaan joku päivä valmiita kisaamaan sitten seniorien koulumestaruudesta vaativa B-tasolla.

Meidän eka startti oli vasta 11.55 alkavassa ryhmässä, joten kuurasin vain varusteet edellisenä iltana ja jätin ponin pesun aamuun. Klipattuna se oli nopea urakka ja ponista tuli aika puhdaskin ;) Pesun jälkeen väänsin sille letit samantien. Toinen- neljäs sykerö muistutti kyllä taas melkein tennis (tai ainakin golf)palloa, vaikka juuri nypin harjaa ohuemmaksikin. Muuten leteistä tuli ihan kelvolliset. Sitten poni pääsi syömään vielä hetkeksi karsinaan, kun pakkasin kamat autoon ja vaihdoin vaatteet. Aamupala jäi taas väliin, kun meinasi tulla kiire. Onneksi äiti tuli vahtimaan muksuja. Kohtuu hyvin aikataulussa pääsin matkaan.

Paikan päällä kävin ensin kansliassa näyttämässä rokotukset ja samalla toki vaihdettiin kuulumisia tuttujen kanssa. Pitkästä aikaa näin myös lapsuusvuosien tallikavereita. Aina yhtä mukavaa! Sitten poni kuntoon ja verkkaan. Alkuun se oli aika pinkeä, mutta laukassa alkoi rentoutua. Sissiä saa verkata melko pitkään, jotta suurin jännittäminen jää ja poni saa kuulon päälle. Nykyään kuntokin riittää eikä väsymistä tarvitse juurikaan miettiä. Mitään kuvioita en yleensä kovasti jää tahkomaan, vaan keskityn siirtymisiin ja taipuisuuteen. Vähän Sissi kuumui ja olisi halunnut tarjota laukkaa vähän joka väliin. Hyvin ehdin kuitenkin saada sen kuulolle poni toimi kumpaankin suuntaan. Erityisen tyytyväinen olin siihen kuinka hyvin se tuli takaisin keskilaukasta.

Radalla poni oli hyvin rento ja se fiilis, joka kesän kouluradoilla oli hukassa, löytyi jälleen. Viime syksynä tunne radoilla löytyi ja nyt uudelleen. Poni on vaan paljon osaavampi ja tasaisempi kuin vuosi sitten. Ohejelma oli siis He B kenttäkilpailuohjelma poneille 1993 ja se oli avoin kaikille. Sissi teki erittäin siistin ja tasaisen radan. Se taipui hyvin, teki nätit siirtymiset ja kantoikin itsensä suurimman osan ohjelmasta. Kaivelemaan jäi lisätyn käynnin rikko. Pyysin vähän liikaa ja poni otti muutaman askeleen ravia. Siitä tuli sitten 4 pistettä...Toinen rikko tuli viimeisen keskilaukan jälkeen, kun poni ei olisi enää halunnut siirtyä raviin. Se ei onneksi näkynyt tuomareille ihan niin hyvin, joten pisteet ei menny ihan ala-arvoisiksi. Fiilis oli hyvä ja radan jälkeen oli sellainen olo, että tämähän meni hyvin. Olin kuitenkin ihan äimänä, kun hetken päästä kuulutettiin, että luokkaan on saatu uusi kärkitulos. Sissi johti luokkaa 65 %:lla! Sillä hetkellä nousi kyllä tunteet pintaan. Jotenkin ajatus siitä, että poni lähtee huomenna, teki hyvästä suorituksesta vielä tärkeämmän. Johtoasema säilyi loppuun asti ja Sissi voitti!

Palkintojen jaon jälkeen verkkasin ponin A:ta varten. Ohjelmana oli FEI:n kenttäkilpailuohjelma poneille 1997. Olin ensimmäinen lähtijä. Pieni huolen aihe oli, että muistanko ohjelman. Se oli mulle ihan vieras. Edellisenä iltana vähän katsoin sitä, mutta koska myös B:n ohjelma oli vieraampi, en opetellut A:ta kokonaan, jottei radat mene sekaisin. Luokkien välissä siis opettelin radan. Radalla ei tullut kuin käynnissä hetkellinen epävarmuus, että mistä se kuvio meni. No oikein meni kuitenkin. Radalla poni ei ollut ihan yhtä hyvä kuin B:ssä. Peruutuksessa se jäi vähän kiinni kuolaimeen ja keskilaukassa meni vähän etupainoiseksi. Varsinaisia rikkoja ei tullut ja rata oli kyllä edelleen meidän parhaimpia. Tuloksena meidän parhaat prosentit tällä tasolla 63,929 %. Loppuverkan jälkeen vein ponin koppiin huilaamaan ja jäin katsomaan kisoja. Tarkoituksena oli katsoa hetki ja lähteä kotiin. Meidän prosentit oli sen verran hyvät, että pitkään keikuimme toisella sijalla. En sitten malttanut tietenkään lähteä kotiin, kun sijoitus alkoi vaikuttaa todennäköiseltä. Meidän viimeinen yhteinen kunniakierros pitkään aikaan. Odottelua tuli varmaan yli kaksi tuntia. Lopulta Sissi oli sijalla kolme. En kuvitellut, että voisimme sijoittua A:ssa, tällä kokemuksella...

Tämä on kyllä ollut oman ratsastusuran kohokohtia. Itse koulutetulla ponilla voitto aluetasolla ja vielä sijoituskin päälle. Seurakisoissa ollaan käytty ahkeraan ja sijoituksia/voittoja on enemmän kuin kertoja ilman sijoitusta. Aluestartteja on takana vasta kaksi ennen näitä kisoja...Yksi He B keväällä, jossa sijoitus toinen ja yksi He A kesällä, jossa oltiin häntäpäässä. A:ta ollaan menty aiemmin neljä rataa, joissa yhdesta sijoitus. Tunne on aivan mahtava kun omalla työllä ja hyvien valmentajien avulla on saanut ponin näinkin pitkälle. Varsinkin kun alku oli mitä oli. Aika hyvin yhteistyötä kuvaa se, että kouluvalmennuksessa poni hyppää 80 cm okserin väärinpäin, koska se ei kääntynyt...Alkuun ei voinut edes keventää, kun poni pelkäsi. Luottamusta on rakennettu ensimmäinen vuosi ja nyt tämä toinen vuosi on alkanut tuottaa tulosta. Nyt toivotaan, että uuden kuskin kanssa luottamus löytyy vähän nopeammin ja Sissi pääsee oikeasti näyttämään kykynsä ponikuskin alla. Huomenna se sitten lähtee...

141. Kantakirjaus

Tiistaina oli sitten Minnin ja Rosen elämän "merkittävin" päivä. Tytöt esitettiin Hippoksen tamma- ja varsanäyttelyssä jalostusarvostelussa (ent. kantakirjaus). Nykyään siis varsat merkitään syntyessään kantakirjaan luokkaan 3 ja Jalostusarvostelussa ne voidaan nostaa luokkaan 1 tai 2. Kakkoseen menevät "väärän" väriset (eli BEC:it) ja ylikorkeat, ykköseen loput. Luokkien sisällä tammat vielä palkitaan erikseen I-, II- tai III-palkinnolla saatujen pisteiden mukaan.

Meidän molemmat tammat ovat ponimitassa ja värikin on oikea, joten menevät luokkaan M1 (M sanasta mare). Minnin kohdalla oli "selvää", että saa II-palkinnon, mutta Roselle toivoin kovasti I-palkintoa. Se on palkittu aiemmin erittäin  hyvin ja omaan silmään se näyttää erittäin hyvältä. Se on sopusuhtainen, lihaksikas ja vankka, mutta ei mikään sotanorsu. Palaset on melko hyvin kohdillaan ja se liikkuu kivasti. Kovasti oli siis jännitystä ilmassa. Itse esiintymistä en jännittänyt lainkaan. Mulla ei juurikaan ole tapana stressata näitä näyttelyitä/kisoja. Näitä tilanteita on sen verran paljon jo takana, että tietää miten toimitaan ja kuinka homma etenee. Silloin olo on varsin varma. Tällä kertaa esitettävät ponitkin olivat konkareita, joten mitään suurta draamaa ei ollut odotettavissa.

Aamulla ruokin ponit karsinoihinsa ja ulkona olevat tarhoihin. Aamupalan jälkeen aloin pakata autoa:

• Satulat kisahuopineen ja satulavöineen
• Näyttelysuitset, näyttelyliinat+deltat sekä ohjat ratsastuskoetta varten
• Oma kisavaatetus: valkoiset ratsarit, kisatakki, hanskat, saappaat, kypärä ja koulupiiska
• Esittämisvaatteet: lenkkarit, vaaleat suorat huosut, valkoinen fleece ja musta liivi
• Sadevarusteet itselle ja poneille
• Ponien siistimisvälineet: showshine, kuivashampoo, harja, tukkaharja, pyyhe, sieni ym.
• Kamerat (järkkäri ja video) sekä ponien passit ja numerolaput

Traikku perään ja poneja siistimään. Onneksi noissa tummissa ei niin lika näy. Tosin Rose on jo niin tumma, että sitä joutui aamusta vielä pesemään. Oli kerännyt karsinasta sellaiset turvepölyt turkkiinsa, että oli ihan harmaa. Minni on niin sekalaisen värinen, että siinä ei näy mikään ;) Sitten ponskit kyytiin ja kohti Kotimäkeä. Matkalla käytiin Paimossa tankilla ja hakemassa evästä.

Paikan päällä käytiin ensin tsekkaamassa tilanne mittauspaikalla. Oltiin hyvissä ajoin siellä, mutta koska mittauksessa ei ollut ruuhkaa, käytiin mittamassa tytöt samantien. Rose oli ekana vuorossa. Mittauspaikka on varsin kalteva ja tietenkin Rosea alettiin mitata sieltä alamäen puolelta...Mitaksi saatiin 148,5 cm, mutta onneksi meillä oli kotona tehty virallinen mittaus mukana, joten sitä käytettiin ja poni on nyt 147 cm. Takakorkeutta oli vähän. Etusäären ympärys oli 19,5 cm. Myös Minni meni kirjoihin viralisella mitalla 144 cm. Silläkin taisi olla vähän takakorkeutta. Esy oli 19 cm. Mittauksen jälkeen vietiin ponit koppiin syömään ja lähdettiin Börjesille.

Traikkuun piti saada uudet kiinnitysnarut poneille ja Minnille ruskea remonttiturpis. Mukaan tarttui myös Sissille oma nahkariimu. Meidän kaikki riimut on sille liian isoja...Nyt kehtaa sitten lähteä maailmalle ;) Isäntä halusi Savulle (beagle) valjaat ja heijastinremmin. Samalla nähtiin tuttuja ja vaihdettiin kuulumisia.

Pienen odottelun jälkeen otettiin ponit ulos ja laitettiin ne valmiiksi kehää varten. Viime hetken kiillotukset ja sitten vähän jaloittelemaan ennen kehää. Rakennearvostelu pidetään kantakirjattavilla maneesissa, koska askellajit esitetään myös vapaana. Ensin patsastellaan tuomareille paikallaan. Ponin pitäisi seistä ryhdikkäänä tasapainossa (ei saa nojata eteen/taakse) ja tuomarin puoleisen jalkaparin tulisi olla avoin, jotta tuomari näkee kaikki jalat. Harjaton puoli on aina tuomaria päin, jotta kaula ei jää piiloon harjan alle. Alkuperäisrotuisia poneja ei saa letittää näyttelyyn. Lisäksi ponin pitäisi tietysti olla hereillä. Aina se ei ole yhtä helppoa käytännössä, varsinkin kun näissä jalostusarvosteluissa poni viedään surman suuhun yksin. Minni oli varsin rasittava huudellessaan Rosen perään. Se ei myöskään seissyt paikallaan ja venkoili päällään niin kauan, että sai jonkun haavankin ikeneensä... Kun päästin sen irti, tamma ravasi suoraan maneesin ovelle. No suostui se onneksi esittämään vähän liikkeitään ja seisomaankin sen verran, että tuomarit saivat siitä jotain irti.

Minni valmiina rakennearvosteluun

Ponin vaihto lennossa ja Rose kehään. Se on yleensä näistä se levottomampi, mutta suureksi yllätykseksi Rose osasi ottaa yleisönsä. Siinä se patsasteli niin kauniina arvioitavana. Katsomosta kuului kehuja ja ihastuneita huokauksia. Rose oli superkiltisti. Käynnissä se oli vähän hätäinen. Irrallaan se esitti todella hienoa ravia ja liikkui aktiivisesti. Kiinni se antoi heti, kun pyysin hidastamaan. Olin todella tyytyväinen ponin esiintymiseen. Se näytti kyllä parhaansa.

Sitten reippaasti ratsastuskamojen vaihto ja verkkaamaan ratsastuskoetta varten. Sehän ei ole edes enää pakollinen jalostusarvostelun yhteydessä, mutta en näe syytä miksi en ratsuja esittäisi myös ratsain. Vaikka se ei edes vaikuta mihinkään arvostelussa ja usein on tuntunut siltä, että tuomareja harmittaa, että omistajat teettävät heillä lisätyötä...No me ainakin halutaan esiintyä koko 92€:n edestä! Ja onhan siellä näyttelyssä niitä turistejakin ja valokuvaajia paikalla. Ehkä joku sattuu näkemään ponin töissä ja kiinnittää huomiota siihen. Ainakin toivon niin. Haluan, että poneistani jää kuva ahkerina ja toimivina ratsuponeina. Ratsastuskokeessa ponit esitetään muutaman ponin ryhmässä (nyt oli kolme). Uralla esitetään ravia keventäen, pari temponlisäystä sekä laukka hieman kevyessä istunnassa. Käynti arvostellaan viimeisenä ja pitkin ohjin. Tässä siis arvostellaan ponin liikkeitä, luonnetta ja tasapainoa. Ei niinkään koulutus- tai kokoamisastetta. Molemmat tytöt esiintyivät oikein edukseen. Ehkä saan joskus ratsastuskokeesta kuvatun videonkin nähtäville ;)  

Minni verkkaa ratsastuskokeeseen

Tämän jälkeen taas vauhdilla kamat pois poneilta ja siistiminen. Itselle vielä esittämisvaatetus niskaan ja loppuarvosteluun. Siinä luetaan ponin arvostelu, pisteet ja palkinto yleisölle samalla kun poni patsastelee katseltavana. Ensin oli vuorossa Minni. Rivi alkoi lupaavasti 8-8-7,5 mutta siihen se sitten jäi. Etujaloista tuli ainakin 6 ja yleisvaikutelma taisi olla 7. Koko rivi ja sanallinen arvostelu tulee Heppa-järjestelmään jossain välissä. Jos jotakuta ne kiinnostaa, niin löytyvät tosiaan sieltä tai meidän OhanaConnemaras fb-sivulta. Minnille siis odotetusti II-palkinto. Rosen vuorolla jännitti. Rivi alkoi samoilla pisteillä, kuin Minnilläkin. Siinä vaiheessa oikeastaan lakkasin jo kuuntelemasta pisteitä, kakkonen tulisi...Arvostelu ei ollut niin positiivinen kuin odotin. Tyypistäkin se on saanut 9 useamman kerran. No ei sille mitään voi. Hieno tamma se on silti. Se on erinomaisessa kunnossa ja esiintyi hyvin. mitään en olisi lähtenyt tekemään toisin. Se ei vaan ollut riitävän hyvä saadakseen I-palkinnon. Toivotaan, että kilpailutulokset ja jälkeläiset sitten puhuvat puolestaan tulevaisuudessa.

Nyt on kaikki omat tammat kantakirjattu ja kaikki ovat saaneet hyvän II-palkinnon. Mutta onneksi näillä on muutakin käyttöä kuin patsastella näyttelykehissä. Meidän tavoitteet on jossain ihan muualla, vaikka näyttelyissä onkin kiva käydä. Viikonloppuna ponit ovat taas tekemässä sitä mitä niiltä odotetaan, kisaamassa.

140. Hienoja poneja treeneissä

Taas on tapahtunut muutamassa päivässä vaikka ja mitä :) Klipperitaistelu päättyi onnellisesti ja kone toimi moitteetta. Sain siis Sissinkin klipattua. Olen myös aloittanut sen kamojen pakkaamisen. Vaikka olenkin hyvin innoissani siitä, että poni pääsee näyttämään kykynsä ponikuskin kanssa, mieli on matala ja surkeammalta tuntuu joka päivä. Se on ihan käsittämätöntä kuinka tärkeä siitä on mulle tullut näiden kahden vuoden aikana. Ratsastukset on sujuneet erittäin hyvin. Ollaan treenattu kisaohjelmien osia ja haettu rentoutta vastalaukkaan. Muoto on ryhdikkäämpi ja voimaa alkaa olla ihan erilailla. Tuntuu hienolta, että ihan omalla työllä poni on nyt tällä tasolla. Lähes nollasta ollaan ponia ja yhteistyötä rakennettu. Tavallaan lauantain kisat on eräänlainen päätös tälle kaikelle. Alustavasti olen ajatellut, että astuttasisin Sissin sitten sen palattua kotiin ja varsomisen jälkeen se voisi siirtyä Pepille. Saa nähdä kuinka käy. Toivottavasti yhteinen sävel löytyy myös uuden kuskin kanssa ja ratsukko pääsee kunnolla treenaamaan ja etenemään. Ja kyllähän se sitten tulee taas kotiin. Vähän säälittävältä näytti sen varustekasa, meillä suurin osa kamoista on kuitenkin kaikkien yhteisiä. Hyvä ja huono puoli siinä, että kaikki ponit on lähes samankokoisia.

nämä siis maanantaina

Maanantaina illalla oltiin vielä Tarmon kanssa Annan estevalkussa. Anisissa. Ponipoika oli kyllä ihan super. Hieman virtaa oli, vaikka nyt ollaan tehty ihan tehokkaasti hommiakin. No jää sitten enemmän aikaa Tarmolle, kun Sissi lähtee... Jälleen ohjelmassa oli rataharjoitus. Ensin tultiin linjoja ja pätkiä radasta ja lopuksi koko rata. Alkuverkkana tultiin puomeja kahdeksikolla ravissa ja laukassa. Alkuun poni vaihtoi hienosti, mutta vähän väsyessään vaihdot ei enää tullutkaan yhtä helpolla. Parille esteelle piti taas pysähtyä ihmettelemään, mutta toisella yrityksellä meni hienosti yli. Musta tuntuu, että osassa stopeista on syynä, että en vaan ratsasta tarpeeksi päättäväisesti yli. Lähestyessä poni on vähän villi, se loikkii ja ryntää helposti kohti estettä. Välillä saa ihan tosissaan pidellä. Esteen jälkeen se myös lähtee usein loikkimaan vauhdilla. Isommalla paineella varmaan menisikin yli, mutta se tietäisi todennäköisesti vielä villimpää menoa...Kunhan hallintalaitteet on paremmassa kunnossa, niin vaatimustasokin kasvaa ;) Tarmon kanssa on niin mukava hypätä, kun se selvästi todella rakastaa sitä. Into, jolla se tulee esteelle on valtava. Tosin nyt se into kostautui muutamana pudotuksena, vauhtia on liikaa ja poni keskittyy vastustamaan pidätettä. Itse helposti unohdan käyttää koko kroppaa jarruttamiseen, jolloin poni keskittyy vain pidättävään käteen eikä esteeseen. Lisähaastetta aiheuttaa myös extravirta ja kun se on käytetty pari hyppyä on ok ja sitten tulee väsy. Tällä kertaa poni myös päätti saada sätkyn puomin pudotessa. Oppiipahan, ettei kannata pudottaa, kun se on niin pelottavaa ;) Rataa hyppäsi taas niin hienosti noin 90 cm esteillä.

Valkun jälkeen oli vielä vuorossa Minnin pesu ja sen kamojen kuuraus kantakirjausta varten. Onneksi Outi oli pessyt jo Rosen ja sen kamat. Silti meni yötä myöden...Nyt väsymys tekee kirjoittamisesta hankalaa, kun ei jaksa keskittyä. Näyttelystä siis huomenna lisää (tai siis tänään).

139. Klippausta

Ihana "vapaapäivä". Lapset lähti mummilaan ja isäntäkin oli metsällä koiran kanssa eikä mitään sovittua ohjelmaa. Päätin siis aloittaa klippausurakan, jotta ponien olisi kivampi treenata. Niillä on jo ihan hillitön turkki, varsinkin Rosella. Päätin ajaa nyt karvat kokonaan (päätä ja jalkoja lukuunottamatta) ja sitten talvella, kun karva alkaa olla kasvanut takaisin, jätän karvat selän päälle (ns. loimiklippaus). Rosella on nyt tiistaina kantakirjaus ja kuun vikana viikonloppuna mennään Laatuponikisaan. Viime vuonna Laatukisassa poni muistutti jo mammutti turkkeineen, joten nyt ajattelin klipata sen jo ennen näitä koitoksia. Näyttääkin nyt huomattavasti siistimmältä ja onneksi jälkikin on melko tasaista ;)

Innokas klipattava

Klipperinä meillä on DeLavalin kone. Oiskohan se nyt kolme vai neljä vuotta vanha. Viime syksynä/talvena sillä on klipattu kaksi ponia kaksi kertaa ja aiemmin vissiin kerran. Hyvin on toiminut ja tehokas vehje. Olen vain öljynnyt teriä ja koittanut puhdistaa huolella kaikki kolot karvoista. Ponin oikea kylki sujui hienosti. Alkuun Rose oli hieman jännittynyt, mutta nopeasti lakkasi välittämästä touhusta ja seisoi hyvin siivosti. Rajatkin meni yllättävän hyvin. Oikean kyljen jälkeen puhidstin taas koneen ja siirryin vasemmalle. Homma lähti siinäkin hyvin käyntiin, kunnes kone yhtäkkiä vaan lakkasi leikkaamasta...Oliskohan terät tylsyneet. Koitin laittaa teriä uudestaan, kiristää ruuveja ja kaikkea, mutta ei vaan parantunut. Rose oli kyllä aika hiekkainen, vaikka kuinka sitä koitin harjata. Kun puolet kyljestä on ajettu on hirmu kiva huomata, että terä ei enää leikkaa...Tai laikkas joo max. sentin "siivuissa" kummallakin reunalla. Keskikohta vain tökki karvaan. Ponikin tuli levottomaksi, kun kone nyppi karvoissa...

Ja tässä vaiheessa kone lakkasi leikkaamasta, ei hyvä...

Sentin siivu kerrallaan sitten ajoin ponin loppuun. Eihän sitä voinut jättää keskenkään. Kantakirjaukseen aikaa kolme päivää...Onneksi sain urakan loppuun, mutta aikaa siihen meni aika paljon enemmän kuin piti. Lopputulos on siedettävä. Takoitus oli klipata Sissikin, mutta koneelle pitää tehdä jotain sitä ennen. Käyn maanantaina kyselemässä olisiko siihen olemassa lisäteriä. Jos löytyisi vaihtoterät, niin nykyiset voisi toimittaa johonkin teroitettavaksi. Tosin ihan ensin täytyy katsoa käyttöohjeet tarkkaan läpi, jos leikkaamattomuus johtuukin siitä, että olen laittanut jotkut säädöt tms. väärin. Joka tapauksess aponi näyttää nyt siistiltä koitoksia varten.

Valmiina

Päivät on vielä niin lämpimiäkin, että poni voi ulkoilla ilman loimea, mutta illalla se täytyy sitten pukea.

138. Onni on pienissä asioissa

Kuviot alkaa selkiintyä ja motivaatiokin palailee. Parina päivänä olen saanut hyvin poneja ratsastettua ja hommia etenemään. Pikkuhiljaa olen aloittanut karsinoiden kuivittamisen. Viisi karsinaa on enää laittamatta. Jos saisin nekin valmiiksi huomenna. Olisi sitten ainakin karsinat valmiina, kun syksy todella saapuu. Nyt kelit ovat olleet niin hyvät, että kaikki hevoset on vielä ulkona yötä päivää, mutta jos ja kun alkaa tulla sateita, ne saavat siirtyä sisälle. Karsinajärjestys tosin pitäisi vielä lyödä lukkoon.

Eilen työskentelin taas Ekun kanssa. Se toimii joka kerta paremmin ja selvästi vanhat asiat palautuu mieleen. Kankea se kyllä on. Täytyy koittaa hakea sille vaikka MSM:ää tai jotain vastaavaa, jos saisi vähän niveliin lisää liikkuvuutta. Toivon myös, että vähän säännöllisempi työskentely auttaisi. Olisi hienoa saada vanha herra vielä iskuun ;) Muoto sillä on luonnostaan oikein päin, mutta voimattomuus vetää sen kuolaimen alle. Nyt vaan koitetaan saada sitä hakemaan tuntumalle eteen alas. Ylempänä menee ihan tyhjäksi. Samalla koitetaan hakea vähän rauhallisempaa tahtia. Ponilla on niin kiire koko ajan ja se mennä töpöttää kauhealla kiireellä. Nyt siis tehtiin ihan pientä käyntiä, niin, että malttoi odottaa ja pääsi ratsastamaan jalallakin. Muutama hyväkin pätkä mahtui mukaan. Nyt poni alkaa myös taipua kaarteissa paremmin sisäjalan ympäri.

Myös Tarmon kanssa olen hakenut rauhallista tahtia. Sen kanssa mulla on paha tapa jäädä vähän vetämään vaan ohjasta ja poni tuntuu sitkeältä suusta. Nyt kuitenkin välähti lamppu omassa päässä ja mieleen palasi Lemisen Maijun opit. Ensin pidätteet läpi, jotta päästään vaikuttamana jalalla. Tarmo oli kyllä erimieltä asiasta, mutta hetken työskentelyn jälkeen poni uskoi, että nyt vain kävellään askel kerrallaan. Kun pidätteet meni perille ja poni malttoi rauhoittua, siitä tuli tosi mukava. Pitkän aikaa meidän ratsastus on ollut sellaista kilpavetoa, mutta nyt sain ponin aivan rennoksi ja pehmeäksi edestä. Ravissakin Tarmo malttoi keskittyä ja työskennellä ilman, että juoksi alta pois. Jopa laukka oli oikein rentoa. Nyt vain jatketaan tätä työskentelyä, niin eiköhän siitäkin tule vielä oikein hyvä :)

Ajo-opetuksessa oleva suokkivarsa toimii jo ilman avustajaa. Lenniä on saatu irtohypytettyä. Tänään pääsin ekaa kertaa selkään 3-v. pv-projektin kanssa ja kävinpä vielä Sauvossakin ratsastamassa yhtä 3-v. part brediä. Kivoja uusia projekteja. Tallipaikallekin on tulossa uusi poni lokakuun alussa Aatun muutettua eläkekotiin. Varsat saatiin vuoltua tänään ja Tarmolle saatiin irtokenkä jalkaan. Juhlan aihetta siinäkin, ekaa kertaa saatiin naulattua ilman huulipuristinta. Se kun ei ole sietänyt naputtelua. Treeni on auttanut. Siinäkin. Ehdinpä vielä tänään pitää kotonakin yhden tunnin.

Sissin kanssa on takana kaksi päivää valkkuja. Keskiviikkona treenattiin koulua Krissen kanssa ja torstaina hypättiin jumppatehtäviä. Koulutunnilla kostautui kiireinen alkuviikko, kun en mennyt Sissillä lainkaan. Se oli tosi jäykkä vasemmalle ja koitti vain juosta alta. En edes ehtinyt verkkaamaan sitä ennen tuntia niin paljon kuin olisi ollut tarve. Tehtiin vähän asioita, joita tulee vajaan parin viikon päästä kisoissa. Ilmoittauduin Sissin kanssa Anisiin aluekoulukisoihin. Aluemestaruuksisen yhteydessä on pari avointa luokkaa, joihin mekin saadaa osallistua. Nämä onkin nyt sitten meidän viimeiset yhteiset kisat vähään aikaan. On varmistunut, että Sissi lähtee ylläpitoon Tampereelle ponikuskille kouluponiksi. Ratsastaja on kisannut tämän kauden ponikansallisia SM-tasolla asti. Mielenkiinnolla odotan, miten yhteistyö lähtee käyntiin ja minne asti ratsukko pääsee seuraavan vuoden aikana. Toisaalta on haikeaa luopua parhaasta ponista, joka itsellä on ollut, mutta toisaalta on mahtavaa saada Sissille mahdollisuus kisata oikeasti osaavan PONIkuskin kanssa PONIluokkia.

Sissin tilalle tulee sitten Pepille ylläpitoon tämän ratsastajan poni. 17-vuotias Welsh b-ruuna Possu. Parempaa opetusmestaria saa hakea. Poni on hypännyt aluetasolla, mennyt kenttääkin ja viime vuodet kisannut koulua alue- ja kansallisella tasolla. Nyt se alkoi jäädä kuskilleen pieneksi. Kerrankin avasin suuni oikeaan aikaan oikealle ihmiselle ja nyt ollaan tässä. Poseidon tulee meille 22.9. ja samalla Sissi lähtee Tampereelle.

137. Kesä 2013 kuvina

Haasteena oli kertoa kesästä 2013 seitsemällä kuvalla ja selittää kuvat yhdellä saalla. Tämän jälkeen pitää haastaa seitsemän muuta blogia. Sain tämän haasteen Nitalta. Kiitos!

Tässä siis meidän kesä 2013 kuvina:

Alku

Jalostusori

Paratiisi

Vastoinkäyminen

Silmäterä

Unelma

Ylpeys <3

Kuten kuvasta näkyy, kovin ponipainotteista elämää vietetään :)

En oikein keksinyt kenelle haasteen antaisin, joten nyt se menee vain yhdelle suosikkiblogilleni Tupukan Pienille kuvioille.

136. että sellanen näyttelyreissu...

Tänään käväistiin Kaken kanssa Hippoksen näyttelyssä Lohjalla. Reissu meinasi mennä pieleen jo ihan alkutekijöissään, kun eilinen päivä meni sellaiseksi hulinaksi, että en ehtinyt pestä ponia valmiiksi lainkaan. No aamusta siis aikainen herätys ja ponin puunaukseen. Isännällekin osui tietty työpäivä, joten hälytin isäni lapsen vahdiksi pienille. En pessyt Kakea lainkaan, kun talliin ei tule lämmintä vettäkään vielä. Ei aiheutettu ponille mitään traumoja kylmällä vedellä pesusta...Harjasin vaan huolella. Onneksi poni on sen värinen, ettei siinä näe likaa eikä pölyä. Siistin myös harjan, tasoitin hännän ja leikkasin korvakarvat. Kavioitakin koitin vähän raspata, mutta ovat sen verran pitkät, että en saanut niitä kovin siisteiksi. Ärsyttää, kun en tajunnut sopia vuolua aikaisemmaksi. Nyt kengittäjä on tulossa perjantaina. Tässä ponista (huonot) ennen ja jälkeen kuvat.

Iskä tuli onneksi ajoissa lasten kaveriksi, joten sain kerrankin pakkauksen, traikun kiinnityksen ym. hoidettua kerrankin ajallaan. Hän tuli myös lastausavuksi. Kake tosin päätti, että hän ei muuten lähde mihinkään...Ei tullutkaan poika koppiin nätisti perässä. Naruriimu päähän ja pitkä naru etupuomin ympäri. Parin loikan jälkeen poni meni kyytiin, takapuomi kiinni ja silta ylös. Ennen kuin ehdin etuovesta koppiin laittamaan ponia kiinni, se olikin jo ympäri...Näppärästi tollanen vuotias pyörähtää toisella puolen koppia ympäri. Ei muuta kuin poika pihalle ja uusi yritys. Taas parin keulimisen jälkeen Kake meni koppiin ja nyt pidin narusta kiinni, kunnes sain sen sidottua edestäkin. Matkaan päästiin kuitenkin vain minuutti myöhässä aikataulusta.

Ensin piti käydä tankilla. Onneksi yhden hevosen tallivuokra oli tullut tilille, helpotuksen huokaus. Sitten lähdin ajamaan Paimioon (siis aivan väärään suuntaan) hakemaan Rosen veljeä, jonka olin luvannut näyttää samassa näyttelyssä. Siinä vaiheessa vasta tajusin, että olisin säästynyt aika monelta turhalta ajokilometriltä, kun olisinkin vienyt kantakirjattavat tammat Lohjalle ja varsat Lietoon, jolloin Paimio olisi ollut ihan matkan varrella...Ehkä jatkossa osaan ajatella nämä kuviot järkevämmin ja tarvittaessa muuttaa suunnitelmaa. Rocky meni onneksi suoraan kyytiin ja päästiin matkaan kohti Lohjaa. Navigaattorin kanssa ajettiin hieman risteyksestä ohi ihan loppumetreillä, mutta onneksi Pajero kääntyi ketterästi uukkarin ja päästiin paikalle ajoissa.

Ponit ulos autosta ja pientä siistimistä. Aika siistiltä Kake näytti päivänvalossakin. Sitten kohti mittausta. Kake antoi mitata ihan nätisti. Edestä korkeutta oli 136 cm ja takaa 135 cm. Hampaatkin sai katsoa nätisti. Reissussa Kake tajusi ensimmäistä kertaa olevansa ori ja pörhistelyä riitti. Onneksi se oli kuitenkin suht kiltisti. Mittauksen jälkeen vietiin pojat vielä koppiin ja käytiin syömässä vähän. Enpä ollut tajunnut nostaa rahaa. Onneksi taskun pohjalta löytyi melkein 3€ niin sain toastin pahimpaan nälkään.

valmiina kehään

Ennen omaa vuoroa "valmistautuva" pääsi myös maneesiin. Se oli Kakesta kamala paikka. Ei voinut sisetä paikallaan, piti keulia ja huutaa. Omalla vuorolla ei edelleenkään voinut seistä. Käynti oli kovin jännittynyttä ja ravissa mentiin poikittain. Siihen nähden, että poni on vielä eilen ollut laitumella, se oli ihan ok. Arvostelu oli ihan positiivinen. Olin varsin tyytyväinen jalkoihin, joista sanottiin, että niissä on riittävä luusto ja lyhyet sääriluut. Syvyyskin oli hyvä. Olen aina pitänyt Kakea sellaisena silakkana rimppakintuilla. Arvosteluun vaikutti toki jännittyneisyys, joten ehkä ne liikkeetkin sieltä joskus löytyvät. Kovin poika on vielä kehittymätönkin, joten eiköhän siitä tule vielä ihan ponin näköinen. Kake palkittiin toisella palkinnolla pisterivin ollessa: 8-8-7,5-7,5-7,5-7,5- 7,5-7-6,5-7.

ei ihan riitä meidän kamera maneesikuvaukseen :(

Kaken jälkeen esitin vielä Rockyn. Sekin oli maneesissa vähän levoton, mutta muuten oikein mallikelpoinen poika. Siinä on tosi paljon samaa kuin Rosessa. Korkeutta sille tosin on kertynyt huimat 153 cm. Komea ja iso ruuna. Rocky saikin upealla pisterivillä I-palkinnon. Se toi lisää jännitystä ensi viikolle Rosen kantakirjaukseen. Mitenköhän sen käy...

Kotimatkalla pysähdyttiin Lohjan ABC:lle hakemaan vähän syötävää ja juotavaa. Kun olimme jatkamassa kotimatkaa, Pajero ei inahtanutkaan...Tämä tästä nyt vielä puuttuikin. Siihen tuli virrat ja valot, mutta se ei startannut lainkaan. Juuri se oli pari kuukautta korjaamolla ja laskua kertyi 2500€ ja taas se on hajalla. Soitin meidän isän jälleen hätiin ja sitten vain odoteltiin. Onneksi ponit oli siivosti ja rauhassa. Kun iskä pääsi paikalle, laitettiin Pajero hinaukseen ja saatiin se siinä käyntiin. Sitten ajeltiin peräkanaa Paimioon. En uskaltanut enää sammuttaa sitä lainkaan...Vasta kun olin kotona taas, purkanut Kaken, siivonnut kopin, vienyt sen paikalleen ja ajanut auton pihaan nokka valmiiksi menosuuntaan, sammutin sen. Isäntä kokeili vielä startata sitä illemmalla. Ensin se käynnistyi hienosti kaksi kertaaja myöhemmin illalla se ei taas inahtanutkaan. P*rkeleen auto! Uutta soittoa siis korjaamoon...

135. Tavoitteena tasapaino

Olen viime päivät lukenut oikein "ahmimalla" Katri Syvärisen kirjaa Tavoitteena Tasapaino. Siinä kerrotaan useamman hevosalan ammattilaisen tarina. Todella mielenkiintoista lukea miten kukakin on oman osaamisalansa huipulle päässyt. Harmittavan vähän vaan on aikaa syventyä kirjaan, kun aina on jotain muuta ohjelmaa. Mutta hyvät oli siis palkinnot Connisyhdistyksen kisoissa :)

Tarinoita lukiessa herää usko siihen, että kyllä sitä itsekin voi kehittyä vaikka kuinka pitkälle, jos vain on riittävästi tahtoa. Vielä ei ole liian myöhäistä. Kaikki eivät ole aloittaneet ennen kuin osaavat kävellä. Kaikki eivät ole syntyneet hevosperheeseen. Kaikki eivät ole myöskään syntyneet "kultalusikka suussa". Kaikilla on kuitenkin taustalla valtavasti työtä. On ratsastettu ja ratsastettu. Yhden ison eron omaan tekemiseen kuitenkin olen tähän mennessä löytänyt. Lapset. Näissä kirjan alkupään tähtien tarinoissa ei ole mainittu, että näillä huippuratsastajilla olisi lapsia. Ainakaan kolmea pientä lasta.

Omana tavoitteena onkin tasapaino kaiken tämän keskellä. Edelleenkin haluan tehdä kaiken. Kasvattaa, kouluttaa, kilpailla, kannustaa lapsia omissa harrastuksissaan. Vissiin kotiakin ja tallia pitäisi jonkun hoitaa ja isäntääkin olisi kiva joskus nähdä pidempään kuin vilaukselta ennen nukkumaan menoa. Nyt on tuntien pitoakin ollut aika paljon. Heti, kun päivässä on jotain eritystä ohjelmaa, on koko päivä sekaisin. Vähän hommaa helpottaa ainakin yhden liikuttajan löytyminen poneille. Ensi kesälle ei tule varsaa ja Lennistäkin on kaupat sovittu. Rahatkin on niin loppu, että kisaamiseen ja valmentautumiseen ei ole varaan. Sekin ongelma hoidettu...En nyt haluaisi kuitenkaan täysin mennä mihinkään "lepotilaan", vaan edelleen kehittyä ja panostaa omaankin tekemiseen.

Tänään päivä meni "pilalle" poikia laitumelta hakiessa. Lenni ryökäle ei edes suostunut lastautumaan kuten ennen. Kiva painia sen kanssa laitumen reunalla apukäsinä 4-v. pikkumies. No ponit on kotona. Ratsastukset ym. jäi kaikki tekemättä. Ehdin juuri jakaa vedet ennen hierojan saapumista. Sen jälkeen tukka putkella Kiikalaan tutustumaan 3-v. ratsutusprojektiin ja tunnin pitoon. Kaupan kautta kotiin laittamaan lapset nukkumaan ja iltatalliin. Aamulla olisin ehtinyt ehkä juuri yhden ratsastaa ennen laitumelle lähtöä, mutta sitten olisi pyykit jääneet viikkaamatta. Huomenna koko päivä menee näyttelyssä Kaken kanssa Lohjalla. Sen pesu ja siistiminenkin jäi kokonaan aamuun, kun väkisin loppuu tunnit vuorokaudessa. Huomenna illalla tulee vielä eläinlääkäri rokottamaan muutaman ponin. Ehkä sen jälkeen ehtis ratsastaa.

Tavallaan sitä jo odottaa talvea ja rutiineja koko hommaan. Nyt on niin paljon erityisjuttuja, että mikään aikataulu ei pidä. Toisaalta sitten aikaa kuluu jo pelkkiin tallihommiin useampi tunti. Usein kyllä tuntuu siltä, mitä vähemmän on pakollista tekemistä sitä vähemmän tulee tehtyä ylipäätään mitään. Pitää vaan ottaa se aika, vaikka sitten aamusta tai illasta. Tuntuu, vaan että pimeys vie jo ison siivun päivästä. Tässähän täytyy virittää kentän valot toimintaan ja vaihtaa tallissakin palaneet lamput uusiin.

134. Syysmasennusta ja sen hoitoa

Kyllä vaan, vaikka parempaa syyskeliä saa hakea (tämähänb menee melkein vielä kesästä), niin uhkaavasti alkaa kaikki tökkiä ja ärsyttää. Eniten ärsyttää oma saamattomuus ja jatkuva väsymys. Ei kiinnostaisi tehdä mitään. Mutta ei auta on tsempattava, koska vielä on edessä ponien laatuarvostelut eli Laatuponikilpailu. Tuntuu vaan, että mikään ei suju. Tallin siivous ja järjestely talvea varten on edelleen kesken. No onneksi tärkeimmät eli karsinat on pesty, kuivikkeet puuttuu vielä. Näillä keleillä ei ole kiire nyt senkään suhteen. Hyvin tuntuvat hepat viihtyvän ulkonakin ja maa on niin kuivaa, että voivat nukkua makuullaankin. Siivouksen lisäksi pitäisi miettiä miten hevoset sijoitetaan talliin talveksi. Tässä on kuitenkin vielä niin monta muuttujaa näköpiirissä, että en oikein edes pysty lopullista järjestystä tekemään. Uusien säädösten mukaan täytyy vähän miettiä karsinajärjestystä myös asukin koon mukaan. Tietysti aiemminkin isot ovat saaneet isomman karsinan ja pienet pienemmän.

Oma ratsastus tuottaa myös tuskaa. Ei suju taas ei. Kotitreenien motivaatio on minimissä, enempää ei ole varaa käydä valmennuksissa ja tulokset ovat sitten sen mukaisia. Varsinkin hyppypuolta pitäisi treenata paljon enemmän. Kisojakin olisi vielä vaikka kuinka, mutta taloudellinen tilanne häiritsee sitäkin. Kisojen suunnittelua häiritsee myös ponien mahdollinen vaihtuminen. Omille poneille olen vähän etsiskellyt liikutusapuja vuokraajien muodossa. Nyt tilanne näyttäisi hyvältä, mutta mikä se on sitten talvella, on täysi arvoitus. Lähialueelta on tulossa myös uusia ratsastettavia, niin että käyn niiden kotitalleilla noin kerran viikossa. Tuntien pitoa olen myös edelleen jatkanut ja niitä on ollutkin aika kivasti, niin kotona kuin muuallakin. Tosin pieniä aikataulullisia haasteita muun elämän (siis minkä???) kanssa. Melkein joka ilta on joku tunti/oma valmennus/kisat tai ratsastettava jossain. Lisäksi vielä lastenja isännän harrastukset sekä isännän työt. Jo oman äidin synttärikahveille pääsy tuotti tuskaa.

Ja jotta olo olisi vielä kurjempi, on kiva lueskella ht-netin keskusteluja. Seuraan aktiivisesti Connemara-keskustelua sekä omaa aluetta koskevia ketjuja. Aina sieltä saa lukea kuinka riitaisaa porukkaa rotumme väki on, onneksi ei ole connemaraa! Tai vannotaan, että näiden keskustelujen perusteella ei tule ikinä hankkimaan connemaraa. Ihan sama Salon alueen jutuissa. Koko seutu on täynnä riidanhaluista porukkaa joka ei osaa kuin jauhaa p*skaa toisten selän takana. Pitäisi varmaan lukea muitakin ketjuja enemmän, jotta voisi varmistua muillakin alueilla ja muidenkin rotujen piirissä tapahtuvan ihan samaa. Vai olenko vaan tehnyt vääriä valintoja, niin rodun kuin asuinpaikankin suhteen? Tai jos vika onkin mussa ;) Ihan sama missä vika. Mulla on ollut varsin mukavaa tämän rodun parissa ja uusia ystäviä on tullut vaikka kuinka. Samoin on käynyt asuinpaikan suhteen. Olen viihtynyt ja tutustunut erittäin mukaviin ihmisiin. Jokaisessa asiassa on kaksi puolta eikä kaikki aina mene kuin Strömsössä, mutta suurimmaksi osaksi homma toimii ja eläminen näissä piireissä on mukavaa. Näissä piireissä liikkuvat ihmiset saavat jaksamaan huononkin päivän yli (ponien ja perheen lisäksi).

Tälläkin viikolla aurinkoa orastavaan syysmasennukseen on tuonut valmennukset. mikään ei saa mieltä paremmin kohotettua kuin hyvin mennyt treeni ja onnistumisen tunteet. Maanantaina oltiin Tarmon kanssa Annan estevalkussa. Se käyttäytyi siivosti ja hyppäsi hyvin. Olen ehkä sanonut tämän kerran, jos toisen, mutta sen kanssa on vaan niin kiva hypätä. Hyppääminen tulee siltä niin luonnostaan. Nyt poni tosin oli viime kisojen jälkeen tajunnut, että esteelle voi myös pysähtyä. Onneksi tuli nyt eikä esim. Laatukisassa. Pari kieltoa valkoiselle portille, jonka jälkeen hypyt alkoi taas sujua ja poni oli oma itsensä. Hienosti se ylitti n. 90 cm radan sujuvasti. Vähän meinasi väsy tulla lopussa, mutta meni silti. Pienen huilin jälkeen loppurata uusiksi oikein sujuvalla menolla. Harmittaa vaan, kun omat taidot ei riitä tuomaan ponia aina hyvään paikkaan esteelle. Onneksi Tarmo ei ota nokkiinsa, mutta menestymisen mahdollisuudet olisi toki paremmat, jos myös kuski osaisi asiansa....

Toinen mielen kohottaja oli tietysti Krissen kouluvalkku eilen Glown kanssa. Tehtiin avoja kaikissa askellajeissa suoralla uralla ja se harjoitus tuntui oikein hyvältä Glowlle. Se sai takajalat paremmin mukaan ja liikkeiden tahti parani. Vaikka avoja ei ollu juurikaan treenattu, niin hyvin ne meni jopa laukassa. Ongelmia tuotti oikea laukka tai sen nosto. Poni on vähän pohkeen takana ja nostohetkellä heittää vain lavan ulos ja koko poni on ihan mutkalla. Niitä kun hetki työstettiin, niin parani huomattavasti. Täytyy vaan keskittyä itse vielä paremmin ennen nostoa, että poni liikkuu rehellisesti eteenpäin ja kääntyy ulkojalasta. Nyt jatketaan tehokasta treeniä avojen ja väistöjen ym. kanssa, jotta takaosaan saataisiin vielä lisää voimaa. Liike tulee sen mukana tasaisemmaksi. Poni väläyttelee niin hienoja pätkiä, mutta sillä ei ole vielä voimaa säilyttää tahtia pitkään. Toivottavasti ehditään saada siihen edes hieman lisää tasaisuutta ennen Laatukisaa.

Mutta nyt kone kiinni ja ponin selkään. Treeniä, treeniä, treeniä. Onneksi poneja on monta, niin saa tarpeeksi toistoja rasittamatta liikaa yhtä ;)

133. Riding Class ja Working Hunter Pony -kisoissa

Sunnuntai vierähti mukavaissa (ja kosteissa) tunnelmissa Hyvinkäällä Zitherbay-farmilla Connemarayhdistyksen järjestämissä Riding Class ja Working Hunter Pony -kisoissa. Oltiin liikenteessä kuuden ponin voimin ja lisäksi mukana oli Sanna Hevoskulman kojun kera.

Ohjelmassa oli siis brittityylisiä ratsastusluokkia (Riding Class) sekä maastoestetyyppisiä esteitä sisältäviä Working Hunter Pony-luokkia. Tavallisissa ratsastusluokissa ponit esitetään ensin ryhmässä ratsain kaikkissa askellajeissa molemmissa kierroksissa. Aikaa ei ole paljon, joten ponin pitäisi olla rennoksi ja kuuliaiseksi verkattu. Joka hetki kehässä vaikuttaa arvosteluun. Ryhmäosiossa seurataan tuomarin ohjeita. Tämän jälkeen ponit asettuvat kaartoon kentälle odottamaan oman yksilösuorituksen vuoroa. Siinä pitäisi sitten seisoa kauniisti paikallaan. Kukin ratsukko esittää vuorollaan yksilösuorituksen, jossa esitetään askellajit molempiin suuntiin. Joskun tuomari neuvoo, mitä haluaa nähdä. Usein yksilöosio on melko vapaamuotoinen. Me teimme tällaisen: Rivistä muutama askel eteenpäin käynnissä, pysähdys ja tervehdys tuomarille. Siitä käynnissä uralle. Lyhyellä sivulla siirtyminen kevyeen raviin ja pääty-ympyrä. Ympyrältä jatketaan pitkä sivu vielä keventäen. Seuraavasta päädystä laukka ja pääty-ympyrä laukassa. Suunnan muutos kokorataleikkaalla kevyessä ravissa ja ja toiseen päätyyn toinen laukkaympyrä. Ympyrän jälkeen taas raviin ja kokorataleikkaa lisäten ravia (edelleen keventäen). Päädyssä käyntiin, käännös kohti tuomaria, pysähdys, tervehdys ja paluu omalle paikalle. Yksilösuorituksen jälkeen tullaan selästä alas. Tässä vaiheessa tarvitaan Groomia eli hoitajaa/apukäsiä. Groomi riisuu ponilta satulan ja siistii ponin harjalla, pyyhkeellä, sienellä, millä sitten tarvitseekin. Kuolat, kurat ym. putsataan pois. Meidän luokassa tyyliin eniten panostaneilla oli sadeloimetkin poneja varten, kun vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Kun kaikki ovat ratsastaneet yksilösuorituksen aloitetaan rakennearvostelut. Poni siis viedään rivistä tuomarin eteen, harjaton puoli tuomariin päin ja tuomarin puoleinen jalkapari avoimena. Lisäksi askellajit näytetään. Käynnissä tuomarista poispäin ja ravissa takaisin. Sitten paluu omalle paikalle. Jälleen groomi tulee siistimään ponia. Satula ja kuski takaisin selkään. Groomi putsaa ratsastajan saappaat jne. jotta ratsukko on mahdollisimman siisti ja edustava. Kaikien tehtyä rakennearvostelu, jatketaan käynnissä uralla (yleensä oikeassa kierroksessa) ja tuomari valitsee voittajan ja sijoittuneet. Palkintojen jako ja kunniakierros.

Workin Hunter Ponyssä tehdään sileä arvostelu aivan samaan tapaan kuin Riding Classissa. Lisäksi ennen "kouluosuutta" ratsastetaan esterata, jossa on seitsemän maastoestettyyppistä estettä. Puhtaasti esteet suorittaneet jatkavat sitten sileän osuuteen. Meillä esteinä oli mm. pysty puunvärisiilä puomeilla, mökki, sianselkä, muuri, vene, portti ja aalto. Pienempien ponien luokassa oli koivupuomiristikkoa, heinäpaaliestettä ja vesimatto risuilla. Maailmalla näkee bankettia ym.

Meidän poneista ensimmäisessä luokassa (3-8-vuotiaat ratsastajat avustajan kanssa, ponilla ei koko rajaa) mukana olivat Lilli ja Jekku. Nuutti meni Lillin kanssa ja Miia Jekun. Nuutilla ei ihan keksittyminen ollut parhaimmillaan, vaan hän höpötti koko ajan jotain. Kovasti hän yritti keventää, vaikka rytmi ei ihan vielä pysy. Lisää treeniä ;) Lilli oli tosi reipas ja sitä sai oikein pidellä välillä. Tässä luokassa ei esitetä laukkaa. Luokassa valittiin voittaja ja loput olivat kakkosia. Kaikille jaettiin siis ruusukkeet ja sponsorin lahjoittamat pussukat. Päivän kohokohta pikkuratsastajille, kun sai suklaata, värikynät, limsaa ja smurffi-pehmon :) Voittaja jatkoi sitten päivään päätteeksi Ridden Championin valintaan. Näissä avustajan kanssa mentävissä luokissa, myös avustajan tulisi olla pukeutunut mahdollisimman siististi ja yhteensopivasti ratsukon kanssa. Talutin tulee olla ja se kiinnitetään turparemmiin. Esim. Vermon poninäyttelyssä pääsee näkemään näitä viimeisen päälle tyylikkäitä pikkuratsukoita.

Kisakatsomossa Fanni, yläkuvassa Nuutti ja alakuvassa Peppi (kuva tehty PicMonkeyssä, kiitos Tupuka linkistä)

Lasten luokan jälkeen oli yhdistetty luokat 2 ( alle 107 cm ponit) ja 3 (107-138cm ponit). Näissä ei enää ollut avustajaa, joten ponit esittivät kaikki askellajit. Meidän porukkaa ei ollut tässä mukana sairastumisen vuoksi. Näissä luokissa ratsastajan iällä ei ole väliä, mutta ratsukon tulisi olla sopusuhtainen. Liian iso ja liian pieni poni suhteessa ratsastajaan siis vaikuttaa myös.

Neljäntenä luokkana ratsastettiin yli 138 cm ponien ja hevosten luokka. Siinä menin itse Sissin kanssa. Poni oli verkassa oikein hyvä. Pohja oli melko liukas kunnon sateen takia, mut onneksi Sissi on helppo koota ja liikkuu hyvässä tasapainossa. Tosin näissä luokissa olisi tarkoitus esittää ponin askellajeja mahdollisimman isoina ja ilmavina eikä niinkään ponin kokoamisastetta ja koulutustasoa. Onneksi en ollut letkassa ensimmäisenä, koska en taaskaan ollut opetellut mitään yksilöohjelmaa. Menin siis muiden mallin mukaan. Ehkä ensi kerralla jo osaan sen ;) Ryhmäosiossa meillä oli vähän ahdasta, kun edellä menevä poni oli hidas eikä kuskikaan tajunnut oikaista kaarteissa tehdäkseen tilaa muille. Sissi vähän jännittyi ja kuumui, kun istä joutui pitelemään alkuun, mutta onneksi rentoutui, sen verran että saatiin askellajit jotenkin esitettyä. Rivissä se seisoi oikein kauniisti. Omalla vuorolla oikea laukka ei meinannut nousta. Se on Sissille vielä helpompi laukka, mutta luulen pohjan vaikuttaneen asiaan. Nosto oli kentä yläreunasta ja ympyrä lähti siitä alamäkeen liukkaalla ruohopohjalla. Muuten olin tyytyväinen. Outi toimi groomina ja poni saatiin siistittyä niin edustavaksi, kun sen siinä kaatosateessa saattoi saada... Oli kyllä ällö tunne istua selässä, kun oli aivan litimärkä ja vettä satoi koko luokan ajan kuin saavista kaatamalla. Lopulta Sissi sijoittui toiseksi luokassa. Tuomari kehui kovasti ponin asennetta, kuinka se suorittaa kaiken ilmekään värähtämättä tyylikkäästi ja tasaisesti.

verkkaa kaatosateessa

Riding Classien jälkeen vuorossa oli sitten esteluokat. Luokat viisi (alle 107 cm ponit) ja kuusi (107-138 cm ponit) oli yhdistetty. Näillä esteet olivat max. 40 cm. Poisjääntien vuoksi osallistujia oli vain kolme. Peppi ja Lilli olivat ainoat, jotka selvittivät esteet puhtaasti ja jatkoivat vielä sileän osuuden. Rakennearvostelua näillä ei ollut. Peppi siis voitti luokan. Palkintoina tuli Hevoskulman lahjakortti (joka piti tietysti käyttää heti paikan päällä: sukat, raippa ja ponin tukkaharja) ja Vudekan Hekla-kirja pokaalin ja ruusukkeen lisäksi. Kyllä oli pieni ponityttö tyytyväinen poniinsa! Varsinkin, kun kuskia jännitti niin kovasti eikä meinannut verkassa uskaltaa hypätä muuria lainkaan.

Viimeisenen luokka oli sitten Working Hunter Pony noviisi-luokka, jossa estekorkeus oli max. 70 cm. Meiltä mukana olivat Minni ja Anni, Outi ja Rose, Linda ja Inka sekä mä ja Sissi. Esteets siis ensin. Minni oli sitä mieltä, että hän ei hyppää mökkiä. Saivat kuitenkin mennä hylsystä huolimatta radan loppuun ja kaikki muut esteet se hyppäsi nikottelematta, jopa veneen! Täytyy pyytää isäntää askartelemaan mökkieste myös meille. Sissi ja Rose selvittivät esteet virheittä. Kumpikaan ei kytännyt ja meno oli sujuvaa. Sissin kanssa mulle tuli pikkumoka...En ollut kiristänyt satulavyötä ja satula valui kaulalle. Hirmu kiva tunne hypätä koulupenkki ihan lavoilla. Onneksi esteet oli pieniä ja niitä oli vain se seitsemän. Myös Inka otti hylsyn esteillä.

Kouluosuuteen jatkoi kuusi ratsukkoa. Nyt Sissi oli alusta asti rennompi, mutta yksilöosuuden oikea laukka ei taaskaan meinannut nousta. Me ei oltu Outin kanss varauduttu rakennearvosteluun lainkaan. Groomi ja siistimisvälineet siis puuttuivat. Sanna tuli avuksi, mutta siistiksi poneja ei saatu. Sissi oli niin rapainen, että oikein hävetti. Myös satula ja mun saappaat oli aivan kurassa. No kurasta huolimatta napattiin voitto tässä luokassa. Kunniakierroksella Sissi meinas ottaa hatkat. Se vaan häipyi häntä suorana, mull aoli ohjat vielä vähän pitkät ja kourassa palkintokuori ja pokaali. Onneksi antoi kiinni ennen kuin poistui kehästä ;) Piti vissiin vähän näyttää, että ei tässä nyt niin tasaisia vielä olla.

Luokkavoiton jälkeen kisattiin Pepin kanssa vastakkain Working Hunter Pony -kiertopalkinnosta. Sissi vei voiton siinäkin. Peppiä jäi kyllä vähän kaivelemaan miksi hän ei voittanut sitä. Lisää siis treeniä, jotta voittaa äidin ensi kerralla.

 vasemmalta: Äiti vs. tytär, Voittaja, Sissin palkintosaalis

 Viimeisenä vuorossa oli koko kisan parhaan ratsukon valinta. Mukana siis Riding Classien paras, Wrokin g Hunter Pony- luokkien paras ja Riding Class avustajalla-luokan voittaja. Voiton vei meidät jo kertaalleen voittanut Hagelunds Vanillah ja Lina Lagström. Sissi oli sitten toisena eli Reserve Ridden Champion. Hieno päivä. Saavutuksen kruunasi vielä tuomarin kommentti palkintojen jaoossa, että Sissi olisi voittanut, jos Lina ja Vanilla eivät olisi olleet niin täydellisesti pukeutuneita. Sitä tyylikkäintä kokonaisuutta kun haetaan ja heillä varustus oli parempi. Nyt täytyy siis alkaa hankkia kaikki viimeisen pääle olevat kuteet jatkoa varten ;) Twwed-takkeja mm. saisi muuten Linan kautta.

Tässä vielä malliksi täydellinen asukokonaisuus, harmi kun otsapanta ei näy kunnolla.

Hienosti yhdistys oli panostanut palkintoihin. Sissin saaliina oli rusettien ja pokaalien lisäksi, Tavoitteena tasapaino -kirja, Heovset ja Ratsastus-lehden vuosikerta, kehystetty valokuva sekä Suomenhevonen-kangaskassi. Vuoden päästä uusiksi Connemarayhdistysken 30-v. juhlanäyttelyssä.