158. Luonnekuvauksia

Taas Hevostalli.net tietää kaiken. Varsinkin meidän ponien luonteesta...Ekku on nyt kuuma ja hermostunut ja sitä on kiusattu tuomalla se Irlannista Suomeen. Yleensä en viitsi kommentoida sinne mitään, kun se lisää vain vettä myllyyn, mutta nyt oli pakko kertoa millainen ori tällä hetkellä on. Kukaan ei ole sitä täällä käynyt katsomassa, joten tiedä sitten mistä tämä luonneanalyysi on tullut. Itse en edes suuremmin näistä kommenteista huolestu, mutta onhan se ikävää, jos jonkun orivalintaan vaikuttaa ht-netin luonnekuvaukset ilman asian tarkistamista. Meille saa siis tulla oreihin (ja muihinkin poneihin) tutustumaan. tarmoa tullaan varmasti näkemään kisoissakin, mutta Ekku todennäköisesti ei enää kilpakentillä esiinny.

Ekku on luonteeltaan hyvin pitkälti juuri sitä mitä ponilta kaipaan. Se ottaa tällä hetkellä hyvin lunkisti niin tarhassa kuin karsinassakin. Tottakai se tarkkailee mitä pihassa tapahtuu ja missä muut liikkuu. Se malttaa syödä hyvin ja keltaisista läikistä päätelleen nukkuu yönsä hyvin pitkin pituuttaan. Ratsain se on
erittäin kuuliainen ja miellyttävä. Poni toimii hyvin kevyillä avuilla ja keskittyy työskentelyyn. Se ei kuumu tai ennakoi, mutta eteenpäinpyrkimys on kohdillaan. Hyvin se pystyy kiinnittämään huomionsa työntekoon ja liikkumaan rentona, vaikka kentällä olisi muitakin. Alkuun se "tanssahtelee" rentoutuu nopeaan, kun työskentely aloitetaan. Väleissä ja lopussa kävelee pitkin ohjinkin ihan rennosti. Mä ainakin pidän sen luonteesta ja käsiteltävyydestä.

Olihan se tulleessaan hermostunut. Kukapa ei olisi, kun vaihtaa kotia kesken astutuskauden, vieraat ihmiset, vieraat hevoset. Annoin sen kotiutua rauhassa ja harjailin vain tarhassa. Ei yritetty edes aloittaa työskentelyä. En halunnut turhaan tapella sen kanssa. Nyt se on tallissakin ihan rauhallinen ja seisoo käytävällä ihan hiljaa harjatessa. Alkuun juoksi tarhassa, kun piti vahtia kaikkea mikä liikkuu, mutta nyt keskittyy syömiseen ja ravaa lähinnä portille sisälle hakiessa. Aika ja rutiinit ovat auttaneet herran kotiutumisessa ja nyt se on tyytyväinen. Toivottavasti se myös pysyy rauhallisena, kun astutuskausi taas alkaa. Jos sille nyt tämän jälkeen on edes tammoja tulossa.

Tässä Ekku meille tullessaan kesäkuun lopussa kesken astutuskauden

Ja tässä poni nyt lokakuussa

Mietin myös, että jos Ekku on hermostunut ja kuuma, niin Tarmo on sitten varmaan ihan seinähullu! Mutta niin vaan sekin oli tänään mukana tunnilla neljän tamman kanssa poni-ikäisen kuskin kanssa ja eilen oltiin pilkkosen pimeässä maastoilemassa kahden tamman kanssa. Sielläkin suurinta draamaa aiheutti kylkeä hipaissut risu...Ja ongelmitta Tarmo tarhailee tammojen vieressä sähkölangoissa. Kotona elämä sen kanssa on mutkatonta. Ensi kaudella aletaan kisata enemmän tosissaan. Luotan siihen, että ikä ja kokemus tuo sillekin lisää malttia. Onhan se tähänkin asti toiminut moitteetta Laatuponikisaa lukuunottamatta.

Pääasia on kuitenkin, että mä tykkään mun oreista ja ne toimii mun kanssa. Ne on kumpikin hyvin pitkälti sitä mitä ponilta haen. Tällä hetkellä connemaraoerejakin on niin paljon tarjolla, että ei ole mitään järkeä pitää oria toisia varten. Meillä pojat on siis ensisijaisesti omassa käytössä. Niiden ei tarvitse miellyttää ketään muuta. Jos joku muukin sattuu niistä tykkäämään ja haluaa käyttää jalostukseen, niin se on ok, mutta tyrkyttämään ei lähdetä. Toivon todella, että tulokset ja jälkeläiset puhuvat tulevaisuudessa puolestaan. Nyt ainakin "kalusto" on omaan käteen sopivaa ja uskon, että täältä löytyy muutama muukin, joka arvostaa samoja piirteitä ja haluaa näitä mun "kuumia" kasvatteja ostaa.

157. Kuin huumetta...

Valmentautuminen.

Eilen oli vuorossa Annan estevalmennus. Pitkästä aikaa menin Minnillä, viime kerta oli joskus keväällä. Ponilla oli mukavasti virtaaja se liikkui koko ajan hyvin pohkeen edessä. Muoto saisi olla tasaisempi edelleen, mutta eteenpäinpyrkimys on parantunut paljon. Hypyt oli oikein hyviä ja se eteni hyvin esteille. Jumppasarjalla sitä joutui ratsastamaan aika vahvasti eteen, jotta askelpituus riitti. Ainoastaan kahden "sokeripalan" päälle viritetty puomi (jossa estepressu) oli Minnistä epäilyttävä. Korkeutta varmaan n. 90-95 cm. Meinattiin jo luovuttaa, kun ei radalla suostunut siitä menemään ennen kuin se oli laskettu pienemmäksi. Lopuksi kokeiltiin kuitenkin vielä, ensin kerran matalana ja sen jälkeen korkeampana. Ja se meni yli. Täysin epäröimättä. Poni hyppää hienosti, mutta itseluottamuksen kanssa on vielä työtä. Edelleen lähes vuoden takainen moka kummittelee, vaikka edistystä onkin tapahtunut valtavasti. Olen nyt miettinyt, että ratsastaisin Minniä nyt vielä ensi kauden eteenpäin ja katsotaan mikä on tilanne sitten. Haluaisin, että ponilla olisi mahdollisuus näyttää mihin se pystyy. Ei siitä kansallisen tason kisatykkiä varmaan koskaan tule, mutta siitä voi tulla vielä paljon parempi kuin mitä se on nyt. Nälkä kasvaa syödessä...Nyt haluaisin käydä Minninkin kanssa aktiivisesti valmennuksissa, sekä koulu että este.

Päivällä Minni kävi läpi muuttumislekin. Klippasin sen ja tukkakin lyheni ratsumalliseksi. Lisäksi Agrista tarttui mukaan -50% -korista uusi satulahuopakin matkaan. Harmi, ettei tullut otettua ennen ja jälkeen kuvia. Tarkoitus oli klipata se silleen reippaasti, jotta ehtisin ajella myös Rosen, kun silläkin on jo yhdesta klippauksesta huolimatta ihan mammuttikarva. Mutta eipä taas(kaan) menny niin kuin elokuvissa... Minni meinas saada halvauksen, kun klipperi pärähti käymään. Meidän kone on vielä tosi hiljainen. Totuttamaan siis ensin. Kone suristen rapsuttelin kauhistunutta ponia kunnes se rentoutui. Alkuun se hyppi pystyyn ja potki tosi terävästi takakintuilla samalla kun silmät pyöri hedelmäpeliä päässä. Aikansa kauhisteltuaan sain rapsutella rauhassa joka paikan. Sitten uusi järkytys, klipperi tuli lähemmäs. Joka kosketuksesta koneen kanssa säpsähti kunnolla. Lopulta sieti myös surisevalla klipperillä silittelyn. Siitä jatkoin karvojen ajeluun. Lopulta antoi ajaa nätisti. Niska, pää, kainalot ja ryntäät oli jännittävimmät kohdat. Kyllä sitä turkkia olikin. Puolessa välissä kylkeä puhdistin koneen. Ja kuinka kamalaa olikaan, kun se käynnistyi uudelleen...Uusi siedätys, nyt onneksi jo nopeammin. Ihan nätisti antoi sitten jopa reidet ja mahanalusen ajaa. Tein sille loimiklippauksen. Sen olen todennut parhaaksi versioksi kylmään talliin ja maneesittomiin kotioloihin. Toinen kylki vaati jälleen uuden totutuksen, mutta siitäkin selvittiin hengissä molemmat. Yllättävän tasaista jälkeä tuli, vaikka poni oli alkuun aivan kauhuissaan. Pään ja ryntäiden siistimistä varten laitoin Minnille pumpulitollot korviin. Ja avot! Poni antoi ajaa päänkin tosta noin vaan. Miks en tajunnut sitä tuntia aikaisemmin...No ensi kerralla viisaampana. Nyt mammutti näyttää aika paljon katu-uskottavammalta. Valkussakin kaikki kyseli, mikäs poni mulla on. Ja Minni on siis osallistunut joka Annan valkkuun koko kesän ajan.

Tehdään tästä ennen-kuva (kuva: Linda Määttänen)

Nyt saa sitten painia itsensä kanssa, että mihin valkkuihin osallistuu ja millä ponilla. Ekun kanssa haluaisin treenata ainakin kotona. Tarmon kanssa haluan myös käydä valkuissa, jotta edistystä tapahtuisi enkä pääse tekemään isoja mokia sen kanssa. Myös Minnin kohdalla olis tärkeää käydä valvovan silmän alla ratsastamassa. Ilman hyvää valmennusta sitä jää vaan junnaamaan paikallaan tai ainakin kehitys on huomattavasti hitaampaa. On niin helppo laiskotella yksin treenatessa, vähän tulee hiki, niin kävellään tai ei treenata niitä vaikeita juttuja, kun on paljon kivampi mennä siitä jo valmiiksi helppoja asioita. Ilman valmentajaa mukavuusalueelta tulee poistuttua aika harvoin. Edelleen olen myös hirvittävän laiska kotitreenaaja. Ratsastan vain pakolliset (asiakkaat) ja omat jäävät menemättä, kun aina on jotain. Valmennuksissa saan sitä "omaa aikaa" ja treenata omia poneja. Ne on niitä ainoita hetkiä, jotka lasken omaksi harrastamiseksi. Muuten tämä alkaa olla hyvin pitkälti työtä. Nyt sitten tarttis saada myös Peppiä mukaan valmennuksiin. Pikkuhiljaa alkaa tökkiä tämä äiti-tytär-treenisuhde. Keskittyminen ei ole ihan niin hyvä kuin voisi olla ja äidille voi aina sanoa vastaan.

Valmennukset (ja kisat) ovat tämän touhun suola mun kohdalla ja selvästi ne motivoivat Peppiäkin ihan erilailla, kuin itsenäinen harrastaminen. Mutta, iso MUTTA. Raha. Valmentautuminen on kallista, kahden valmentautuminen vielä kalliimpaa ja erityisen kallista siitä tulee, kun toinen haluaa valmentautua kahdella/kolmella ponilla (tai molemmat, jos tarkkoja ollaan, Peppi haluaa treenata myös Lillillä). Nyt on onneksi ollut jonkun verran tunteja itsellä pidettävänä ja ratsutettaviakin on ollut hyvin, vaikkei kotona asukaan nyt yhtään. Silti joutuu joka kerta miettimään ja pohtimaan kuka menee ja millä menee. Tarttis vissiin alkaa lottoamaan tai ryöstää pankki tai jotain...Peppi voisi kirjoittaa vaikka Joulupukille. Lelujen sijaan Annan estevalmennuksia. Eikös se olisi sitä kestävää kehitystä ja kotimaisten palvelujen kannattamista parhaimmillaan??? Tähän treenaamiseen jää niin koukkuun. Fiilis yhden hyvin menneen valmennuksen jälkeen pelastaa koko viikon p*skaa. Mitä enemmän kehitty sitä enemmän haluaa kehittyä. Haluaiskohan joku alkaa sponsoroida tällaista ponitätiä ja sen halua kehittyä...

156. Kengittäjää, eläinlääkäriä, tunnistusta, ratsutusta ja tuntien pitoa...

Niistä on alkuviikko tehty. Maanantai alkoi kengityksillä. Ensimmäiset neljä hevosta saivat hokit alleen. Oli niistä hyötyä kaksi päivää näin alkuun. Pakkaset olis kyllä saanu mun puolesta jatkuakin. Tämä vesikeli, kosteus ja muta myrskytuulella, pikkupakkanen oli oikeastaan ihan kiva. Kengityksen lomassa pidin tuntia Tarmon ponikuskille Jeminalle. Tämä oli nyt parin toinen ratsastus ja homma alkaa selvästi toimia.Välissä karsinoiden siivousta ja iltapäivällä toinen tunti.

Kuvaa ekalta ratsastukselta (kuva: Jannika Einola)

Tiistai oli sovittu aivan täyteen ohjelmaa. Aamupäivällä ehdin siivota hetken karsinoita ennen kymmeneksi sovittua läpiratsastusta. Ratsuna mukava eestinponi, jolla taidot vähän ruosteessa. Hienoja pätkiä väläytteli varsinkin laukassa. Väliin lisää karsinoita ja päiväheinät ja sitten vuorossa seuraava ratsastettava, 3-v. pv. Tamma alkaa toimia rennosti ja on selvästi saanut jutun juonesta kiinni. Nyt ollaan jo ravattu pidempiä pätkiä ja homma sujuu hienosti. Hirmu kiva tamma, tästä tulee vielä hyvä!

Peppi pysäkiltä kotiin (super-äiti oli sen verran myöhässä, että lähes kaikki läksyt oli tehty pysäkillä odotellessa...) ja tunnin pitoon. Tunnin jälkeen päiväheinät poneille naaman eteen ja Netan läpiratsastus. Poni oli jotenkin tosi jännittynyt. Huomasi, että en ole mennyt sillä pitkään aikaan. Jännittäessään jää jarruttamaan. Hyviäkin pätkiä tuli, mutta jotenkin en saanut ponista niin hyvää, mitä se on ollut. Taipui kyllä ihan hyvin ja energiaa oli, mutta kulki käsijarru päällä vähän väliä.  Netan jälkeen lapset autoon ja kaupan kautta Kiikalaan tunnin pitoon. Kotona oltiin siinä kahdeksan jälkeen. Onneksi isäntä oli jo kotona ja laittoi lapset nukkumaan, kun itse syöksyin vielä tekemään iltatallin. Kyllä oli loppu...

Tänään sama meininki jatkui. Aamupäiväksi oli sovittu eläinlääkäri. Ohjelmassa oli pari rokotettavaa ja muutamat hampaat. Possu ja Reino saivat rokotuksen. Reino ei edes huomannut piikkiä, Possu taas poistui paikalta jo hengitystä kuunnellessa...Ekku ja Tarmo raspattiin. Molemmilta löytyi ihan kunnolla piikkejä. Varmaan ne toimii nyt ratsastaessa täydellisesti ;) Päätin myös klipata Tarmon samoilla rauhoituksilla. Varmaan se olisi antanut hoitaa homman ilmankin, mutta eipähän tarvinnut neuvotella paikallaan olosta ja jälkikin on paljon siistimpää. Pää olisi voinut olla hankala ilman rauhoitusta, nyt meni muutaman ravistelun kera. Varasin muuten Kakelle myös ruunausajan. Eläinlääkärimme Jerina tulee ruunaamaan sen kotiin 13.11. Koitan ottaa siihen kameran viereen sitten.

Kalju ponipoika

Välissä ehdin vähän siivota tallia ennen tunnistajan tuloa. Reino siis tunnistettiin tänään. Vähän poika oli sitä mieltä, ettei enää haluaisi pihatosta tulla, kun viimeksikin vieraat tädit tökki neulalla... Väriksi ponille laitettiin ruunivoikonpäistärikönkimo ja päästä löytyi tähti. Lisäksi tunnistuslappuun piirretään pyörteet. Sukkia ponilla ei ole. Sitten alkoi pelottava osio. Reino oli sitä mieltä, että klipperi on vähintään hengenvaarallinen. Tunnistaessa karvat ajetaan kaulan yläreunasta (vasemmalta), johon tulee mikrosiru sekä alhaalta suonen kohdalta, jotta verinäyte saadaan helpommin. Näillä pörrötuekeilla se suoni ei ihan helposti aina löydy... Itse pistämiset eivät tuottaneet mitään ongelmia, mutta klipperin kanssa poika meinasi pakittaa pois paikalta. Mutta hengissä selvittiin ja nyt poni on taas askeleen valmiimpi uutta kotia varten. Ostakaa joku miellyttävä varsa!

Tallihommia ja Peppi pysäkiltä. Hepoille heinät ja ratsastamaan 3-v. WPB-tammaa Sauvoon. Testattiin viimeksi satuloita ja poni oli tyytyväinen, mutta nyt se valui eteen ja herkkä neiti päätti olla laukkaamatta, kun penkki valui lavoille. Ei ole tarkoitus tehdä harjoittelusta ponille epämukavaa, joten laukkaa ei alettu väkisin hakemaan. Ravissa se oli erittäin hyvä alkuun. Seuraava kerta taas kun on uusi satula sovituksessa. Tuntuu, että nämä satula-asiat on välillä ihan henkimaailman asioita. Onneksi omat ponit ei ole ihan yhtä herkkiä. Mä olisin vararikossa, jos penkkiä pitäisi vaihtaa kerran kuussa. Tämän jälkeen vielä kotiin tallihommien pariin ja Krissen kouluvalkkuun.

Menin Tarmon kanssa ja treenattiin taivutuksia. Pätkittäin poni oli oikein hyvä, mutta välillä meinas olla vähän kiirus. Oikein hienoja pätkiä tuli kyllä. Suustaan tuntui myös heti paremmalta, ei vastustellut tuntumaa, vaikkei ihan tasaisessa muodossa vielä pysykään. Myrskytuuli sai pojan pinnan kiristymään ja välillä piti koittaa kääntää persustaa tuuleen. Tuntuu taas, että Airan neuvoma istunta on hävinnyt kuin kamelin pieru Saharaan...Koko ajan jännittää kroppaa ihan jostain vika paikoista eikä pääse liikkeeseen mukaan lainkaan. Onneksi Aira pääsee pitämään pilatesta uudestaan jo parin viikon päästä. Jos edes jotain olis jäänyt mieleen ja pääsisi vähän etenemään taas. Sitä odotellessa.

Huomenna (tai siis tänään) Annan estevalkkuun Minnin kanssa...

155. Tässäkö se nyt oli...

Viimein olen ehtinyt ottaa Ekkua paremmin työn alle. Mitä enemmän olen ehtinyt sitä työstää ja siihen tutustua sitä enemmän siitä tykkään. Se on herkkä ja kuuliainen ratsastaa, yrittää aina miellyttää ja keskittyykin hyvin. Onhan se jäykkä ja kankea eikä juuri jaksa vielä kantaa itseään, mutta ne pätkät joita se väläyttelee...Olisinpa saanut sen käsiini kymmenen vuotta sitten. Kovasti on edelleen toiveissa, että saisin sille  vielä muutaman käyttövuoden. Vanhasta hevosesta ei kuitenkaan koskaan tiedä, varsinkin kun on ollut ratsastamatta pidempään välillä. Eihän Ekku vielä mikään vanhus poniksi ole. Varovasti ja pikkuhiljaa täytyy edetä.

Viime keskiviikkona oltiin taas mukana Krissen kouluvalkussa. Sielläkin poni on saanut useita huilitaukoja työskentelyn lomassa. Muotoakin vaihdeltiin usein, jottei tietty asento väsytä lihaksia liikaa. Tehtiin taivutuksia volteilla ensin käynnissä, sitten ravissa. Taivutus haettiin hieman lyhyemmällä sisäohjalla, pitämällä käsi sään vieressä kiinni hevosessa. Ilman vetämistä odotettiin, että poni myötää paineelle. Ekku myötäsi samantien ja oli aivan kevyt ohjalle. Vasemmassa kierroksessa se vähän ensin heittäytyi sisäpohjetta vasten, mutta aika nopeaan kylkikin pehmeni. Poni teki niin hienosti taivutukset, että päästiin tekemään myös muodon muutoksia taivutuksessa. Ensin lyhyemmällä kaulalla ja korkeammalla niskalla ja sitten matalassa muodossa pitemmällä kaulalla. Ravissa sama homma. Poni oli niin hieno, se toimi ajatuksella ja oli aivan rento. Taas pääsi fiilistelemään, kun poni toimi lähes ajatuksella. Itselle meinas tulla vähän jopa kylmä...

Laukassa pari kierrosta meni oikein hienosti. Ei edes yritetty pysyä voltilla, vaan mentiin isolla ympyrällä. Laukka oli niin hyvää, tuntui oikein kuinka takaosa teki töitä ja selkä oli liikkeessä mukana. Kunnes se alkoi tehdä oikealla takajallalla "pomppuja", ikään kuin olisi laukkaa vaihtanut. Kun pyysin jatkamaan, alkoi potkia oikeaalla takasella sivulle ja jarruttaa. Annoin sen kävellä ja huilata. Toiseen suuntaan kokeiltiin vielä, mutta sitten alkoi jo pukittaakin. Kaikki ei ole ok. Se ei pukittele muuten vaan. Ei niin toimiva poni ala yhtäkkiä kesken ratsastuksen vastustella ilman syytä. Ensimmäisenä mieleen tuli, et mikä meni rikki, nytkö se hajosi? Ravissakin se liikkui huonosti, joten tulin alas ja kävelytin ponin. Tallissa tsekkasin ponin läpi, mutta en löytänyt mitään arkoja kohtia, kuumotusta tai turvotusta. Levitin kuitenkin arnikaa ristiselkään ja takapolviin. Laukasta jäi sellainen olo, että vika olisi jommassa kummassa.

Luottohierojamme Taru ehti onneksi heti torstai-illalla katsomaan Ekkua. Silloin aamulla se käveli ainakin ihan normaalisti ja tarhassakin liikkui ok. Hieronnassa löytyi sitten reaktio oikean takapolven alapuolelta. Siinä pieni turvotus, myös reisilihas oli kireä. Taru epäili, että takapolvi voisi olla hieman löysä ja joutuu sitten käyttämään reisilihasta enemmän. Jalka on vissiin vähän venähtänyt tms. Hieronnan lisäksi reisi sai vielä laser-hoidon. Sillä jatkettiin myös loppu viikko kaksi kertaa päivässä, laseria, arnikaa ja kävelytystä. Huojentavaa oli kuitenkin, että ei se nyt vielä ainakaan lopullisesti hajonnut. Nyt vaan jatketaan vielä vähän varovaisemmin. Hommaa vaikeuttaa, kun ei tarkkaan tiedä mitä siellä on ollut taustalla joskus tai onko ollut jotain.

Kankun laserointia

Nyt siis on kävelytetty vaan. Outi meni eilen ja edellispäivän menin ilman satulaa. Väistötkin sujui. Laser-hoito ei ole Ekun suosikki homma, mutta sain mä tarhassakin sen hoidettua ponin syödessä. Ekku on kyllä päivä päivältä hurmaavampi. Hyvin pitkälti mun tyylinen poni ratsastettavuudeltaan. Toivottavasti varsoille tulee paljon sitä samaa. Poni alkaa myös olla sopivassa pyöreydessä. Väkirehut olen tiputtanut "normaaliin" annokseen. Enää ei tule ämpärillistä evästä kahdesti päivässä. Soijarouheen jätin vielä mukaan, jotta lihaksille löytyy riittävästi rakennusaineksia, mutta seurataan tilannetta. Tarkoitus ei ole syöttää ponista mitään sotanorsua. Liikunta ei ole kuitenkaan mitään supertehokasta.

154. Koulukisat

Lyhyt postaus viikonlopun koulukisoista ennen kuin unohtuu...

Sunnuntaina oltiin siis Pepin ja Possun kanssa seuraoulukisoissa Melkkilässä. Oma olo oli niin surkea aamulla, että melkein kyllä peruin koko lähdön, mutta meidän kyydissä kisaamaan lähti toinenkin poni, joten jaksettava oli. Buranaa poskeen ja liikkeelle. Aika menee yllättävän nopeaan aamutallia tehdessä... Äkkiä lähtöön olikin 10 minuuttia ja lapsetkin vielä pukematta. Onneksi pienemmät haettiin heti kisapaikalta fammulaan, joten saivat aamupalan siellä. Pepin kanssa nautittiin buffetin antimista.

Peppi halusi mennä luokan He C:1. Raviohjelma ei riittänyt, koska siinä ei saanut laukata. Pitkään mietin, että ilmoitanko tyttöä mukaan lainkaan, mutta yhteistyö on alkanut sen verran toimia, että Peppi luottaa Possuun jo aika hyvin ja osaa toimia, jos poni jää jotain maisemia katselemaan. Myös Annan valkku meni hyvin ja Possu oli sielläkin oikein fiksu poni joka tilanteessa. Kuskilla on nyt valtava into päästä kisaamaan ja jostain se on aloitettava.

Verkassa huomsin olevani juuri sellainen ärsyttävä poniäiti, joka neuvoo lastaan koko ajan. Ensi kerralla yritän hillitä itseni. Se on vain todella vaikeaa. Onneksi verkassa ei ollut mitään ruuhkaa, vaan tilaa oli hyvin. Pistetään tämä kerta Pepin ja Possun ekojen yhteisten kisojen piikkiin ja tyttö on kuitenkin vasta seitsemän. Verkassa tehtiin ihan siirtymisiä ympyrällä, jotta poni olisi hyvin kuulossa ja kuski muistaisi pitää ohjat kädessä ja istua kunnolla. Hienoja pätkiä tulee jo tässä vaiheessa, kunhan ohjat pysyy käsissä. Oli tuskaista katsoa Pepin rataa, kun ei voinut enää neuvoa mitään. Hienosti hän kuitenkin muisti radan. Poni liikkui niin rennosti ja kauniisti, ei mitään hötkyilyjä. Selvästi se tiesi mistä on kyse. Ohjat ei tietenkään pysyneet riittävän lyhyinä eikä lisäykset oikein lähteneet, mutta kyllä olin ylpeä poniäiti. Niin siististi Peppi meni ja poni hoiti homman. Toinen laukannosto vähän myöhästyi, mutta muuten rata sujui hienosti ilman rikkoja. Radan jälkeen kuski oli niin tyytyväinen poniinsa. Tuloksena oli 60,25%. Arvostelu oli aika "löysä", mutta kivahan se vain on näissä pikkukisoissa. Taas sai todeta, että parempaa opetusmestaria ei olisi meidän kohdalle osua. Ihana Possu-poni :)

Tästä on hyvä lähteä kohti uusia seikkailuja! Valitettavasti jännityksestä toimintakyvytön poniäiti jätti kameran autoon eikä saanut yhtään kuvia todistusaineistoksi...

153. Ratsastuspilatesta

Lauantaina meillä oli tässä kotikentällä Aira Toivolan (FysioHoitoAskeleet) ratsastuspilatestunteja. Airaa on kehuttu valtavasti joka suunnalla ja porukka innostuikin kovasti, kun Anu lupasi hänet meille tänne järjestää. Lopulta osallistujia oli yhteensä 14 meiltä ja naapurista. Ja ne, jotka eivät nyt ilmoittautuneet mukaan, ovat katuneet sitä kovasti ja vannoivat olevansa mukana ensi kerralla ;) Odotukset tunnille olivat valtavat kaiken kehumisen jälkeen, tämän pitäisi nyt ratkaista kaikki ongelmat mitä ikinä ratsastuksessa on ollut.

Päivä alkoi parilla yksityistunnilla. Niitä en valitettavasti ehtinyt juurikaan seurata, kun oli sen verran paljon juoksevia asioita hoitamatta mm. buffetin suhteen (nyyttäribuffettimme saikin valtavasti kehuja eikä kellekään varmasti jäänyt nälkä). Parituntien alkaessa seurailin ratsastusta karsinoiden siivouksen lomassa. Airalla oli käytössä korvanapit ja mikki, joten sivustaseuraajalle kauempaa valmennuksen seuraaminen oli kyllä mahdotonta. Karsinat sai siis odottaa ja parkeerasin Airan viereen, jotta kuulen myös ohjeet. Oli todella mielenkiintoista seurata reaktioita hevosissa, kun tehtiin muutoksia uuden ja vanhan istunnan välillä. Kuinka paljon rennommin ja paremmin ne liikkuivat uuden asennon kanssa. Ratsastajat hikoilivat naamat punaisina ja hyvin keskittyneinä.

Lissukin pääsi mukaa treeneihin. Kyllä mamma alkaa olla eläkkeen kynnyksellä, vaikka selävsti vertyikin tunnin kuluessa. Ravi ei kuitenkaan ole ihan puhdasta eikä poni enää työskentele niin mielellään, joten en viitsi sitä kiusata. Oli silti hienoa nähdä kuinka hienosti se liikkui tunnin lopussa kantaen itseään pitkästä tauosat huolimatta.

Alkukatselmuksen jälkeen ratsastajat asetettiin ihan "kädestä pitäen" oikeaan asentoon

Ohjista nykimällä testattiin uuden asennon vakaus ja matalammalle sijoittuva painopiste.

Nappi korvassa ja jalka paikallaan

Tyyväisiä hevosia ja rasittuneita ratsastajia...

 Oma vuoro oli iltapäivällä ruokatauon jälkeen. Ekku oli valikoitunut ratsuksi, kun kaikille muille omille poneille oli jo ratsastajat. Ekku on ollut tosi mukava, mutta vähän kiireinen ja alkuun jännittynyt. Sitä se oli nytkin. Käynti oli vielä ihan ok, mut ravissa tikitti jännittyneenä. Ihmeen hyvin äijä seisoi paikallaan, kun Aira asetteli mun kroppaa oikeaan asentoon. Suurin muutos tuntui selässä. Aikaisemmin mun selkälihakset on olleet "supistuneena" (selkä vähän notkolla) ja nyt lantio käännettiin alle vielä paremmin ja ylävartalo tuotiin ylävatsalihaksilla lantion päälle, jolloin selkä tulikin pyöreäksi ja lihakset olivat jatkuvassa venytyksessä. Omakin "ylälinja" tuli siis käyttöön. Tuntui kuin koko kroppa olisi painunut 10 cm kasaan ja jousto liikkeessä tipahti ristiselästä lantioon. Jalkakin löysi ihan uuden paikan, kun lonkan sai riittävän auki, pohje oli ja pysyi kiinni kyljessä. Alkuun kevennys ei meinannut sujua lainkaan, oli outoa, kun reisi ja polvi ei tukenutkaan lainkaan. Kun tuki löytyi pohkeesta, alkoi kevennyskin toimia. Asento alkoi löytyä ja päästiin kokeilemaan laukkaakin.

Ero ponissa uuden ja vanhan asennon vaihtojen välillä oli selkeä. Ekku kantoi itseään niin hienosti ja malttoi liikkua rauhassa, kun oma asento oli oikea. Laukassa ponin voimattomuus tuli hyvin selvästi esiin. Se laukkasi niin pyöreänä ja hyvässä tahdissa, että ei jaksanut kuin kierroksen pari molempiin suuntiin. Se ei edes kulkenut niin selkeästi tyhjänä kuolaimen takana, mitä on tehnyt jatkuvasti tähän asti. Nyt on vielä helpompi lähteä rakentamaan lisää lihasta ja voimaa sille, kun on uusia työkaluja sen työstämiseen. Ekku oli kyllä ihan super! Käytöskin oli niin asiallista ja järkevää. Se keskittyi täysillä tehtäväänsä eikä edes kiimassa oleva Rose häirinnyt sitä. Tätä siis lisää! Suosittelen ehdottomasti kaikille. Itse en ole nyt päässyt kokeilemaan, onko mitään jäänyt mieleen, kun tulin sitten kipeäksi ja olen huilannut (siis tehnyt vain pakolliset tallihommat) pari päivää.

Ekku-herra työskentelee

Rosella loppui pään nyppiminen, kun oikea asento löytyi

Minnikin liikkui niin rennosti ja pyöreänä

152. Poniäitinä

Viime torstaina oltiin Pepin kanssa Annan estevalkussa. Peppi oli nyt ekaa kertaa mukana Annan treeneissä, Lillin kanssa ei sinne oikein ole mieltä lähteä. Nyt yhteistyö Possun kanssa on toiminut hyvin kotona ja kuski alkaa luottaa poniin eikä pelästy ihan joka sivuaskelta. Hypyt Anun treeneissä kotona on sujunut hyvin, joten ajateltiin mennä kokeilemaan. Vaikka sitten pelkät alkuverkkatehtävät, jos tyttö ei uskalla enempää. Hienosti Peppi kuitenkin keräsi rohkeutensa ja meni kaikki tehtävät. Annalle ei kuulemma uskaltanut sanoa vastaan...Oksereita ei kyllä koitettukaan mennä, mutta pystyt oli jo ainakin 60 cm korkeita.

Nyt Possu oli ekaa kertaa oikeasti reipas Pepin kanssa ja selvästi innostui. Selvästi poni tiesi mistä on kyse, kun oli sen vuoro lähteä radalle. Vauhti kiihtyi aina radan edetessä, mutta kuskia ei hirvittänyt ja poni oli muuten erittäin siivosti. Ohjat tuppaa edelleen valumaan pitkiksi ja kuskin täytyy päästä vielä paremmin hyppyihin mukaan, mutta niin kiltisti poni meni sinne minne pyydettiin. Oli tosi kiva seurata niin innostunutta pikkuratsastajaa. Vähän äitiä kyllä hirvitti katsoa ratsukon menoa, on niin avuton olo, kun ei voi tehdä mitään. Eikä jatkuvaa neuvomistakaan vissiin katsota kovin hyvällä toisten valmennuksissa ;) Valkun jälkeen Peppi jaksoi hehkuttaa pitkään ja kysellä kaikilta, että näkikö he, kuinka isoja esteitä he hyppäsivät Possun kanssa. Hän myös ilmoitti menevänsä tästä lähtien aina Anna valkkuun. Mitenköhän mun omien treenien nyt käy...Kahta ei ole kyllä varaa maksaa joka kerta mukaan. Tälläkin kertaa Pepin oli tarkoitus mennä mun tilalle valkkuun, mutta monen mutkan jälkeen olin mukana myös, Manulla.

Nyt olen läpiratsastanut jonkin verran noita meidän tallin yksityisiä, kun omia ratsastettavia ei ole ollut kuin Ekku Tarmon viettäessä pientä lomaa. On mukava välillä mennä näillä muillakin, varsinkin Bisse on kiva, kun se osaa paljon ja pienellä työstämisellä sieltä saa ulos vaikka mitä. Myös Manu on palkitseva ratsastaa. Sillä on omat omituisuutensa ja heikkoutensa, mutta kun se alkaa toimia. Se on vaan hieno! Annan valkussakin se yllätti meidät kaikki tekemällä kaikki tehtävät niin mallikkaasti. Mitään se ei kytännyt ja selvästi innostui hyppäämisestä. Itsellekin tuntui helpommalta löytää sen kanssa sopivat ponnistuspaikat ja etäisyydet. Sen rytmi on niin tasainen ja rauhallinen. Valmennus teki hyvää molemmille.

151. Tavoitepohdintoja

Surffailin tossa Hippoksen sivuilla ja selvittelin ratsuoripäivien ja suorituskyvynkokeen vaatimuksia, ohjeita ym. Koko ajan olen miettinyt vain suorituskyvynkoetta ja sen vaatimuksia, mutta nyt taas välähti mieleen, että eihän koko kokeeseen pääse ilman, että läpäisee rakennearvostelun. Toinen epäilyksiä herättävä asia on, että hevoset asuvat tallissa koko testien ajan (ke-la). Poistua saa vain erillisellä luvalla ja tallikäyttäytyminenkin arvostellaan. Ja koko lysti maksaa (tai on tänä keväänä maksanut) 650€, jonka lisäksi pitäisi olla röntgenkuvat ennen ilmoittautumista. Ja tottakai niidenkin analysointi maksaa erikseen... Onko mitään mieltä laittaa näin paljon rahaasihen kiinni, jos rakenne ei riitäkään? Tarmolla oli rakennepisteet siellä alarajoilla viime keväänä. Tosin silloin se arvosteltiin connemarajalostukseen soveltuvana. Olisiko pisterivi erilainen ratsuponijalostusta varten arvioitaessa?

Toisaalta haluaisin kovasti sen ratsuoripäivillä näyttää. Varsinkin, kun rotuponioriit ei juurikaan ole suorituskyvynkoetta tehneet. Koska Tarmo ei loista rakenteellaan, toivoisin sen erottuvan läpäisemällä suorituskyvynkokeen. Ja voisihan siitä tulla hienoja ratsuponivarsoja. Itse en kuitenkaan ole suunnitellut tekeväni ratsuponivarsoja. Onko siis mitään järkeä maksaa itsensä kipeäksi siitä ilosta, että se ei mahdollisesti läpäisekään rakennearvostelua. Siihen jääminen harmittaisi eniten, kun se ei olisi edes saanut mahdollisuutta näyttää osaamistaan. Tallikäyttäytyminen koppihoidossa ei myöskään ole sen vahvimpia puolia... Täytyy varmaan kysyä neuvoa joltain viisaammalta rakenteen suhteen. Treenataan nyt edelleen sitä kohti, mutta en ole enää yhtään niin varma tavoitteesta. Se on valtavan suuri summa sijoittaa yhteen näyttelyyn, varsinkin kun ponilla nyt on jo luvat kuitenkin...

Myös Minnin tulevaisuus ja tavoitteet mietityttää. Sen ylläpitäjä on hankkinut oman ponin ja nyt sitten pitäisi päättää mitä Minnin suhteen tehdään. Se ei ole ihan sitä mitä jalostustammalta tai kilpaponilta haen. Jossain vaiheessa se tulee myyntiin, mutta toisaalta tekisi mieli työstää sitä itse jonkin aikaa. Vähän veisi vielä eteenpäin ja hakisi kisatuloksia aluetasolta, yksi varsakin vielä kyllä houkuttaisi ;) Kakessa tuntuu olevan paljon sitä samaa, mitä löytyy Lissun pojilta. Nyt, kun Sissikin on muualla, niin olisi paremmin aikaa työstää sitä eikä Tarmollekaan olisi liian rankkaa mennä kaikkia valkkuja. Katsellaan...

Ekku pääsi tänään ekaa kertaa mukaan Krissen kouluvalkkuun. Olen mennyt sillä vain itsekseni ja aika lyhyitä aikoja, lähinnä askellajit läpi. Ajatuksena oli mennä sen verran kuin poni jaksaa ja hakea neuvoja ongelmakohtiin. Mitään varsinaisia tehtäviä sillä ei oikein pääse tekemään, mutta koko ajan mietin vuotta vanhempaa pv-tamma Sohvia, joka on nyt vajaassa vuodessa muuttunut edukseen ihan valtavasti. Tehtiin ihan perustyöskentelyä, siirtymisiä ja voltteja. Ekku oli oikein reipas ja kuuliainen. Jaksoi työskennelläkin huomattavasti paremmin kuin kuvittelin. Isoin ongelma on kuolaimen alle painuminen. Se on vielä niin voimaton ja tulee ihan tyhjäksi edestä. Paljon tehtiin siis töitä kaulan pyöreyden vähentämiseksi. Vuorotellen haettiin päätä ylemmäs ja alemmas, pääasia, että laukakulma olisi auki ja kaula mahdollisimman suora (nyt siis liian pyöreä). Vasempaan kierrokseen nojasi vähän lavalla sisään, mutta hyviäkin pätkiä tuli. Laukka vähän takkuili alkuun eikä rytmiä meinannut löytyä, mutta pätkittäin takajalatkin taipuivat ja laukka oli oikein pehmeää. Raviakin pääsin vähän työstämään. Nyt vaan koitetaan pitää vanha herra tasaisesti hommissa, jotta se pysyisi vetreänä. Oli kiva kuulla, että se ei ole ihan toivoton tapaus :) Ehkä me ollaan vielä ensi keväänä jossain kisoissa. Treenaaminen on niin paljon kivampaa, kun on joku tavoite.

Tyhjäksi menee...

150. SIsäänratsastusta

Tänään meillä kävi taas yksi tämän syksyn projekteista. Kyseessä on siis pieni 3-vuotias pv-tamma. Se on varsin miellyttävä luonne, säpäkkä ja herkkä, mutta malttaa mielensä tositilanteessa hienosti. Kehuille tamma on hyvin perso ja niiden avulla onkin ollut helppo edetä. Työstäminen on ollut melko hidasta, kun hevonen asuu kotonaan ja treffejä on 1-2 krt viikossa. Toisaalta eipä meillä ole mikään kiire ja edistystä tapahtuu joka kerta. Eikä meille edes mahtuisikaan kotipihaan yhtään hevosta lisää. Samalla tamma saa treeniä matkustamiseen ja vieraisiin paikkoihin.

Alkutilanne oli paljon käsitelty, ohjasajettu, juoksutettu, irtohypytetty ja hyvin käyttäytyvä varsa. Selkään oli nojailtu, mutta kukaan ei ollut vielä siellä käynyt. Ensimmäisellä kerralla valittiin lähinnä sopivinta satulaa. Lisäksi juoksutettiin vähän liinassa ja tarkkailin sen reaktioita, kuuliaisuutta yms. Ihan vieraan hevosen selkään en lähde heti edes yrittämään, vaan ensin vähän tarkkailen sen käytöstä ja luonnetta tilanteessa. Varsin iloista rodeosarjaa sieltä tulikin heti ympyrälle päästyään. Niin kauan juoksutettiin, että siirtymiset sujuu ilman sen suurempaa draamaa. Jalustimet pidän yleensä alhaalla, jotta hevonen tottuu kyljissä heiluviin asioihin. Yleensä teen myös hieman väistättämisharjoituksia ja pysähdyksiä, jotta hevonen on hyvin kuulolla ja keskittyy siihen mitä tehdään. Jos se keskittyy vain ympäristöön, saattaa kyytiin kiipeävä ihminen ollakin järkytys.

Etenen näiden herkempien kanssa etenen hyvin hitaasti aste kerrallaan, paljon toistoja ja paljon kehuja. Aloitan nostamalla jalkaa jalustimeen. Hevosen pitää seistä paikallaan, vaikka itse hyppisin siinä (kuten siis selkäännoustessa). Jos hevonen lähtee liikkeelle, pyrin loikkimaan mukana, kunnes se pysähtyy. Jalka pois jalustimesta ja paljon kehuja. Ajatuksena siis paine ja sen poisto oikeaan aikaan. Toivottu käytös on paikallaan seisominen, joten siitä palkitaan paineen poistolla, tässä tapauksessa siis lakataan roikkumasta jalustimessa. Samaan tapaan etenen aina aste kerrallaan pidemmälle, kunnes hevonen seisoo rentona paikallaan molemmilta puolilta hyppiessä ja selkään kiivetessä. Toisilla kestää kauemmin ja toiset tajuaa nopeammin. Ennen varsinasita selkäännousua roikun jalustimessa ylhäällä, "puoliksi selässä" hevosen päällä, mutta vain toisella kyljellä molemmilta puolilta. Paikalla ollessa taputtelen kyljet, kaulan, takaosan, kaikki läpi. Sen sujuessa rennosti otetaan käyntiä pätkissä molemmilla kyljillä roikkuen. Toistoja tehdään monta ja aina välissä palkitaan hevosta paineen poistolla ja kehuilla. Avustajaa pidän koko ajan mukana ja mieluiten tietysti sellaista, joka on tehnyt näitä mun kanssa aiemminkin. Oma olo on luottavaisempi, kun tietää, että avustaja on tilanteen tasalla. Totutuksella pyrin siihen, että hevosta ei säikytetä, vaan räjähdysalttiita tilanteita pyritään välttämään.

Liikkeessä mukan roikkumisen jälkeen noustaan selkään asti. Siinäkin ensin vain istutaan seisovan hevosen selässä, tullaan alas ja kehutaan. Uudestaan kyytiin jne. kunnes hevonen on ihan rento, sen jälkeen lisätään käyntiaskelia. Tänään oltiin jo tämän projektitamman kanssa niin pitkällä, että kerran roikuin käynnissä muutaman askeleen molemmilta puolin. Sitten nousin selkään ja käveltiin ympyrällä avustajan taluttaessa. Pikkuhiljaa harjoitellaan ohjausta, pysähdyksiä ym. Ja edelleen tietty kehutaan paljon joka välissä. Tamma oli todella rento liikkeessäkin. Tähän asti selkä on ollut aika piukeena ja "häntä koipien välissä", mutta nyt uskalsi kävellä alusta asti ihan rennosti. Tällä kertaa kokeiltiin ekaa kertaa raviakin. Muutama askel, seis, alas selästä ja paljon kehuja. Tämä riitti tälle päivälle ja ensi kerralla taas enemmän. Joka kerta edetään tilanteen vaatimalla tavalla ja hevosen jännitystason mukaan, tarpeen vaatiessa palataan askelta taaemmas. Ja toistoja tehdään sen verran paljon, että kaikki ehtii "kyllästyä" jo vaiheeseen.

Omilla varsoilla eteneminen on usein nopeampaa, kun niitä on itse käsitellyt  alusta asti ja ollaan heti samalla aaltopituudella. Alkuopetusta on tehty jo pidemmän aikaa, harjailtu jakkaralta, nostettu lapsia käytävällä selkään tms. Varsinainen selkäännousu ei olekaan enää niin iso juttu. Ohjaus ja ääniavutkin toimii jo ohjasajon ansiosta. Hyvällä pohjatyöllä kaikki on helpompaa ja tekemätöntä on helpompi lähteä rakentamaan kuin hevosta, jolle on jo tullut huonoja kokemuksia. Johdomukaisesti ja rauhallisesti etenemällä pääsee mielestäni parhaisiin tuloksiin, se aika käytetään, joka tarvitaan. Ei kiirehditä ja hosuta. Nyt Lennin lähdön myötä omia sisääratsatettavia ei olekaan vielä pitkään aikaan. Onneksi on näitä projekteja, joiden kanssa tuntuma hommaan säilyy.

149. Valmentautumista urakalla

Tällä viikolla ollaan treenattu kovasti. Ensin keskiviikkona oli Krissen kouluvalmennus kotona. Harjoiteltiin ihan perusjuttuja ja haettiin poneihin rentoutta. Tarmolla oli alkuun keskittyminen vähän hukassa, mutta kun työstettiin se matalaan muotoon ja selän läpi, niin ponista tuli varsin mukava ratsastaa. Käynti-ravi siirtymiset saatiin rennoiksi, mutta laukka-ravi siirtymisissä tulee vielä helposti kättä vasten. Itsekin jään niin helposti vain vetämään vastaan. Vasemmassa kierroksessa sai olla tarkkana, että lapa ei valu ulos, vaan poni liikkuu suorana. Tarmosta tuli valkun aikana oikein mukava ja kuuliainen. Vähän se väsyi kyllä.

Tostaina oli sitten vuorossa taas hartaasti odotettu Piia Pantsun estevalmennus. Ekana päivänä menin Tarmolla. Tehtiin ensin paljon sileätyöskentelyä, taivutuksia kulmiin, vähän väistöjä ja siirtymisiä. Esteillä tehtiin jumppaa ja käännöksiä. Hyppytehtävätkin oli pitkälti sellaista "estekoulua", tärkeintä oli huolelliset reitit, taivutkset kaarteissa ja suoristukset. Edellisen päivän koulutreenistä oli selvästi hyötyä ja Tarmo oli alusta asti avuilla ja liikkui pyöreänä kuolaimella. Siitä huomasi kyllä rankan viikonlopun ja koulutreenin vaikutuksen ja se oli vähän löysä. Varsinkin pohkeelle oli hieman hidas. Piian mukana poni on hyvin ikäistensä tasolla ja nyt pitäisi ruveta tekemään hienosäätöä. Varsinkin omaan ratsastukseen pitäisi saada lisää vivahteita ja sävyjä, ratsastaa vielä enemmän tunteella ja istunnalla. Nyt jään helposti vain seisomaan jalustimille ja vetämään ohjasta. Pitäisi vahvistaa omaa keskivartaloa, jotta voi ratsastaa vielä paremmin istunnalla, niin sileällä kuin hypätessäkin.

Keskittynyt ponin poikanen

Innolla ja ilmavaralla

 Hypyt Tarmo teki lievästä väsymuksestä huolimatta innolla. Jumppasarja, jossa oli viisi pientä pystyä, aiheutti jännitystä. Muutaman kerran Tarmo kielsi siinä, mutta muutaman toiston jälkeen koko jumppakin meni sujuvasti. Viisas poni :) Loppuun tultiin vielä muutama isompi hyppy pitkällä suoralla lähestymisellä. Ne tuottaa itselle tuskaa, kun paikan arviointi on välillä niin hankalaa. Nytkin tultiin melko pohjaan n. 100 cm okserille, mutta hienosti poni pelasti tilanteen ja meni helposti yli. Koko valmennuksen Tarmo oli niin kiltti poni, ettei olisi samaksi uskonut, joka oli Ruovedellä.

Täällä videopätkää ekan päivän treeneistä. Kiitokset Karitalle. Ihanaa, kun joku jaksaa näitä treenejä käydä kuvailemassa.

Tänään vaihdoin Piian valkkuun ponia, ettei Tarmo väsy liikaa. Se oli eilen niin kiltti ja taitava, että on lomansa ansainnut. Tänään siis alla Rose. Sen selässä olenkin ollut viimeksi breederseissä...Hiukan poni oli taas levoton edestä, varsinkin kun vauhtia ja virtaa olisi riittänyt. Väistöissä koitti ensin vain lähteä juoksemaan, mutta pikkuhiljaa alkoi hyväksyä pohkeetkin. Rosen kanssa jään vielä enemmän ratsastamaan vain kädellä ja siitäkös se suuttuu. Taas siis sama homma, kotiläksynä opetella vaikuttamaan vielä enemmän istunnalla ja vähemmän kädellä. Samaa itsekin aina sanon tunteja pitäessä, että jarruttaa istunnalla, ei kädellä. Se on vain niin vaikea saada omaan tekemiseen ilman, että joku muistuttaa koko ajan. Laukassa tehtiin jonkin verran vastalaukkaa ja yllättävän hyvin Rose jaksoi työskennellä siinä. Tarkkana sai olla, ettei poni mene etupainoiseksi siinä ja takaosa on alla.

Hypyissä poni oli tosi mukava, se pyrki hyvin, laukka pyöri ja muutenkin oli terävänä. Oli tosi kiva hypätä Rosella pitkästä aikaa. Tehtiin erilaisia linjoja ja poni selvitti ne oikein mallikkaasti. Etäisyydet ja paikatkin oli lähes kaikki hyviä. Radalla puhti oli sen verran jo lopussa, että puomeja tuli alas useampia, mutta paikat oli hyviä, rytmi ja kaikki toimi. Jalat ei vaan nousseet riittävästi. Olin poniin tosi tyytyväinen, vaikka Piia totesikin, että mun pitäisi saada kunnon puoliverinen alle ;)  No tänään taas tuntui siltä, että ehkä laitan vaan kaikki ponit pois ja hankin sen yhden hevosen jonnekin täysihoitoon. Niin vähän tulee kiitosta tehdystä työstä ja nähdystä vaivasta. Se on vaan niin turhauttavaa :( Onneksi valkut meni erittäin hyvin.

148. Sissin kuulumisia

Sunnuntaina Sissillä ja Oonalla oli siis ensimmäinen yhteinen kisa; Tampereen ratsastusseuran seuramestaruus, joka kilpailtiin poneilla alue He B-tasolla. Luokka oli avoin suomenhevosille ja poneille ja siinä ratkottiin samalla ponien seuramestaruus ja suomenhevosten seuramestaruus. Lähtöjä oli 32.  Kipasta katsoin, että startti oli heti aamusta kahdeksan jälkeen. Sain jännittää Sissin kisaa ennen omia suorituksia Laatukisassa. Sitten tuli viestiä: Sissi ja Oona olivat saaneet 63,977% ja johtivat luokkaa! Lopputuloksissa ratsukko oli lopulta viidennellä sijalla ja Ponimestaruuspronssia! Ei pöllömmin viikon treenillä.

Innolla odotellaan tuloksia, kun yhteistyö ja valmentautuminen pääsee todella vauhtiin. Nyt Sissi pääsee näyttämään oikeasti mihin se pystyy. Omassa treenissä ratsastin hyvin pitkälti vain valmennuksissa ja kisoissa. Nyt Sissi on ainoana ponina ja siihen voidaan panostaa ihan erilailla. Kunnon ratsastusta myös valmennusten välissä ;)

Lihapullasta on tullut oikea kouluponi <3 kuvat: Vesa Liukkonen

Samalla Pepin ja Possun yhteistyö paranee koko ajan. Nyt on jo kahdet Anun estetreenit takana. Ensimmäisellä kerralla Peppi suostui ylittämään vain puomeja ja ristikoita, eilen meni jo 50 cm pystyt ratana. Okseria hän lupsi kokeilla sitten seuraavalla kerralla ;) Tänään hän meni ilman satulaa ja ravasikin. Pikkuhiljaa Peppi uskaltaa vaikuttaa poniin ja pääsee hetkittäin oikeasti ratsastamaankin sitä eikä vain istu kyydissä. Puolentoista viikon päästä olisi koulukisat tulossa ja nyt hinku sinne olisi kova. Katsotaan miten harjoitukset kotona sujuvat, uskalletaanko lähteä kisaamaan jo tässä vaiheessa. Possun tulon myötä Peppi on saanut selvästi lisää varmuutta Lillin ratsasamiseen. Pikkuhiljaa tutustumisen myötä varmuutta saadaan varmasti myös Possun kanssa. Peppi on kuitenkin melko arka uusien ponien kanssa, mutta taitoa on jo sen verran, että pärjää aika mukavasti pienestä jännityksestä huolimatta. Hyvä pari heistä vielä tulee. Tyttö ainakin tykkää ponista kovasti :)

Vähän oli jo hämärä tunnilla eikä kameran tarkennus enää riittänyt, mutta näkee edes vähän ;)

147. Ollako vai eikö olla...

...jalostusori. Kas siinä pulma.

Tarmon viikonlopun käytös sai taas miettimään sen oriina pitämisen miellekkyyttä. Kauanko jaksan katsoa sen sikailua ja koska sen elämän laatua oriina olo alkaa haitata. En halua itse painia sen kanssa joka asiasta. Sen on tarkoitus olla ensisijaisesti kilpaponi, jalostusoriina olo on sitten toissijaista. Sen täytyy toimia kilpailuissa ja treeneissä. En myöskään halua aiheuttaa sille niin paljon stressiä, että sen ei ole hyvä olla. Ruunana se pystyisi keskittymään täysillä siihen mihin se "on tehty", hyppäämiseen.

Toisaalta viikonlopun käytökseen suurin syy oli "koppihoito". Nuori ja erittäin aktiivinen poni suljetaan karsinaan kahdeksi päiväksi. Vieraita hevosia kuljetetaan nenän alta koko ajan. Tarmo ei ole koskaan ennen joutunut vastaavaan tilanteeseen ja se kiipeili pitkin seiniä. Hirvitti katsoa etujalkoja seinän päällä, milloin sillä on vuohiset auki ja kengät irti...Onneksi ei loukannut ja karsinakin kesti kiipeilyn. Mutta mites, jos edessä olisikin yöpyminen jabassa? Ei pressukarsina kestä kiipeilyä pitkin seiniä... Tokihan ikä tuo kokemusta ja reissun päällä yöpymisen luulisi helpottavan.

Olisihan elämä ruunana paljon tasaisempaa ja helpompaa kaikille, mutta ruunat ei lisäänny. Haluaisin kuitenkin saada siitä ainakin muutaman varsan itselle kasvamaan. Eihän ääliö-luonnetta pitäisi lisätä. Toisaalta Tarmossa on valtavasti juuri niitä ominaisuuksia, mitä haen ponilta, kilpaponilta. Virtaa, halua hypätä ja kilpailuviettiä. Tarmo on kaikesta huolimatta kaikella sydämellään mukana esteradalla. Se haluaa toimia yhteistyössä ja tehdä parhaansa. Se vihaa puomien putoamista. Rakenne sillä ei ole täydellinen, mutta riittävän hyvä kuitenkin, jotta se on luvat saanut. Moni kiltti ja rauhallinen ori, on sitten jo niin rauhallinen, että se viimeinen terävyys, jota kilparadoilla vaaditaan, puuttuu. Tasaisia ja kilttejä koko perheen connemaroja kasvatetaan Suomessa suurimmaksi osaksi. Mä haluaisin kasvattaa ihan oikeasti niitä kilpakenttien tykkejä. Sivussa tulee toki aina myös niitä tasaisempia poneja ja tuloksiin ei päästä sukupolvessa eikä kahdessakaan. Mutta tavoite on kuitenkin kirkkaana mielessä jokaista varsaa tehdessä. Tällä hetkellä omassa tallissa on kaksi oria, jotka ovat hyvin pitkälti sitä mitä haen, suorituskykyisiä ja energisiä.

Kotioloissa Tarmo on superkiltti ja järkevä. Se tarhaa tammojen vierssä ongelmitta eikä sähkökään ole yleensä päällä. Astutustilanteissa se toimii herrasmiehen lailla. Se asuu tamman vieressä karsinassa siivosti. Kotikentällä se keskittyy työskentelyyn yleensä hyvin muista huolimatta. Maastoonkin voi hyvin lähteä tamman kanssa. Sitä voi myös kuljettaa tamman kanssa. Jopa laatuponikisasta se matkusti kotiin tamman kanssa. Kotioloissa se syö hyvin ja päivisin se nukkuu pitkällään tarhassaan "yhdessä laumassa" tammojen kanssa, vain aita on välissä.

Viikonloppuna mietin asiaa todella ja muita oreja seuratessa olin jo lähes tehnyt ruunaus-päätöksen. Kuitenkin nyt olen sillä kannalla, että se saa vielä tilaisuuden rauhoittua ja aikuistua. Ensi keväänä ainakin Rose astutetaan sillä. Muutaman varsan siitä haluaisin ennen mahdollista ruunausta. Nyt keskityn talven ajan työstämään Tarmon ratsastettavuutta ja koulutusta parempaan suuntaan. Käydään kiertämässä pikkukisoja ja totutellaan erilaisiin tilanteisiin. Jos minkäänlaista muutosta ponin käytökseen ei saada aikaan, se varmaan ruunataan ensi kesänä astutusten jälkeen. Nyt eletään siis päivä kerrallaan ja panostetaan hyvään koulutukseen. Jos sen avulla pojan keskittyminen ja energia saataisiin paremmin pysymään olennaisessa.

146. Laatuponikisa, toinen päivä

Lauantaina illalla paikalle saapui loputkin meidän porukasta. Kun kamat oli saatu paikoilleen, käytiin tammojen kanssa vähän keventelemässä maneesissa ja pienellä maastokävelyllä. Ponit pääsi myös kokeilemaan järvessä kahlaamista. Rose meni hyvin varmasti veteen ja sen avulla saatiin muutkin houkuteltua sinne. Lenkin jälkeen muut jäivät tekemään tammoille viime hetken siistimisiä ja lähdin liikuttamaan Tarmoa. Se oli päivän aikana kerännyt ääliö-virtaa ja todella hermostunut. Päivän aikaan tallissa oli kova hälinä, poneja tuli ja meni. Karsinassa seisominen ei sopinut selvästikään sille. Se hyppi siellä pitkin seiniä välillä ihan urakalla. Naapurikarsinan ruuna ei sitä haitannut, vaan nimenomaan ohikulkuliikenne ja hälinä. Tallin piahlla se ei meinannut seistä millään, että olisin saanut vyön kiristettyä. Onneksi se on hyvin sisäistänyt paikallaan seisomisen selkään noustetssa. Kentällä ei suostunut kävelemään lainkaan. Ravailin ja laukkailin sen kanssa kunnes rauhoittui. Loputla toimi ihan kivastikin. Takaisin talliin ja pesulle. Pesarillakin se vain hyöri ja pyöri, nosteli jalkoja ym. Ilman kiinnipitäjää sen pesustakaan ei olisi tullut mitään. No poni saatin pestyä ja karsinaan. Ruuat kaikille ja mökkiin pesemään loput kamat. Samalla opettelin myös kouluradan askellajikoetta varten.

Sunnuntaina oli vuorossa sitten ratsastettavat 4- ja 5-vuotiaat ponit. Kisa alkoi jo aamulla yhdeksältä rakennearvostelulla. Ponit käytiin ruokkimassa seiskalta ja sen jälkeen käytiin itse syömässä. Paikalla oli kyllä superhyvin suunniteltu buffetti. Aamupalaan kuului kaikki leivistä puuroon ja kahviin. Herkullisen ja täyttävän aamupalan jälkeen mentiin laittamaan ensimmäisiä poneja kuntoon. Tarmo ja Minni olivat siis ensimmäisinä vuorossa. Netta ja Glow olivat vasta myöhemmin ja Rose siinä välissä. Otin Tarmon jo puoli tuntia enne rakennetta pihalle, jotta se ehtisi rauhoittua, mutta eipä siitä ollut mitään apua. Poni ei seissyt hetkeäkään, ei kävellyt eikä kuunnellutkaan lainkaan. Oma kärsivällisyys oli todella koetuksella. Rakenteesta kuitenkin ihan ok rivi.

Rakennearvostelu: Selvä rotuleima. Ilmeikäs pää. Pitkä hyvinliittyvä kaula. Melko vahva ylälinja, pitkä säkä, suora lanne. Pitkä lapa. Hieman lyhyt lautanen. Lihaksikas reisi. Jaloissa riittävä luusto. Sivusta hyväasentoiset jalat. Ahdas edestä. Leveät takajalan liikkeet käynnissä. Käynti tarmokas, tänään jännittynyt. Ravi tahdikas, kevyt, irtonainen lapa. Melko hyvin ravissa liikkuva poni. Tänään käynnissä hyvin jännittynyt. 8-8-7-7,5-7,5-7,5-7-6,5-8-7,5

Rakenteen jälkeen suoraan hyppyvermeet niskaan ja kentälle verkkaamaan. Aikaa oli reilusti, mutta pakko oli saada ponilta vähän karsinassa kerättyä virtaa pois. Lopulta tehtiin töitä noin tunti ennen suoritusta. Hyviäkin pätkiä mahtui mukaan, mutta häiriötä aiheutti tulevat ja menevät ponit, rakennearvostelussa olevat ponit ja laitumella olevat hevoset. Tuntui, että Tarmo on ratsastettavuudeltaan ja koulutukseltaan valovuoden muita ikäisiään jäljessä. Mitään vaaratilanteita se ei sentää aiheuta eikä mulla ole selässä sellainen olo, että se olisi poistumassa paikalta tai sei ei olisi hallinassa. Mutta silti...Kyllä hävetti. Se ei osannut käyttäytyä lainkaan.

Kun päästiin maneesiin estekokeeseen, poni muuttui ihan täysin. Se tiesi heti mistä on kyse. Virtaa oli jäljellä pitkästä verryttelystä ja sikailusta huolimatta. Poni suoritti kaikki hypyt innolla ja helposti. Rata oli kyllä oletettua korkeampi. Sääntöjen mukaan maksimikorkeus oli 80 cm, mutta nämä esteet oli kyllä siellä 90-100cm huitteilla.

Arvostelu esteitä: Tekniikka: Vähän vaihteli, mutta on varovainen. Aluksi jäykkä selästä, hyppy pyöristyi loppua kohden. 6,5 Kapasitetti: Melko hyvä. hyppäsi helposti tehtävät. Hypyt tänään parempia isommilla esteillä. 7 Laukka: Hieman jännittynyt. Saisi olla pyöreämpi ja takaosa paremmin alle 6 Yleisvaikutelma: Aluksi levoton, sittemmin keskittyi tehtäviin. Toimi ratsastajan apujen mukaisesti 6,5. Kehitysnäkymät: Riittävästi kapasiteettia ja intoa kehittyä hyväksi kilpaponiksi. 7 

Lopputuloksissa Tarmo oli 5/10, mihin olin ihan tyytyväinen.

Anni esitti Minnin. Rakennerivi oli ok ja estekoekin alkoi lupaavasti. Kuitenkin esteiden reilu korotus oli ollut sille liikaa ja poni päätti olla hyppäämättä. Oltiin laskettu sen varaan, että esteitä ei nosteta yli 80 cm korkeudelle, mistä se olisi vielä hyvin selvinnyt. Taas olisi pitänyt ottaa varman päälle ja mennä vain askellajikokeeseen. Oma moka. Taas ajattelin liian positiivisesti ja asetin ponin liian vaikeiden tehtävien eteen. Toivottavasti hyppyhalut eivät ole kadonneet täysin...Lopputuloksissa Minni oli 9/10.

Outi huolehti Rosen esittämisen. Rakenne meni ok, rivi tosin oli taas huonompi, mitä odotettiin. Se on saanut niin hyviä arvosteluja ennen ja nyt tänä vuonna se ei ole edes lähellä I-palkinon rajaa :( Rose meni myös esteet, mutta 5-vuotiaiden luokassa. S esuoritti erittäin kuuliaisesti ja täsmällisesti tehtävät ilman ongelmia. Pisteitä verotti sarjan A-osan pudotus ja varsinkin se, kun virhettä ei saatu korjattua uusintayrityksellä. Lopputuloksissa Rose oli 3/4.

Arvostelut: Rakenne: Hyvä rotuleima, ryhdikäs, suurilinjainen. Kaunis pää, pitkä hyvinliittyvä kaula. Vahva ylälinja. Hieman pitkä lanne. Pitkä pysty lapa, hyvä syvyys. Pitkä lihaksikas lautanen. Hyvä luusto. Hieman painuneet polvet, lyhyet vuohiset. Ahdas edestä. Tj suorat liikkeet. Käynti tarmokas, tahdikas. Ravi tarmokas, saisi olla irtonaisempi. Lihaksikas , hyvin kehittynyt poni. 8-8-8-7-7,5-7-7,5-7,5-7-7,5
Estekoe: Hyppytekniikka: Saisi olla pyöreämpi. Ej tekniikka saisi olla parempi. Irtoaa maasta vähän hitaasti. Saisi olla varovaisempi.5,5 Kapasiteetti: Suoritti turvallisesti vaadittavat tehtävät. Ei osoittanut tänään erityisen suurta kapasiteettia. 6 Laukka: Maahansidottua, saisi olla paremmin takaosan päällä. Lisää ilmavuutta laukkaan. 5,5 Luonne: Todella kiltti ja rehellinen. Siisti ja rauhallinen suoritus. 6,5 Kehitysnäkymät: Harjoittelun myötä ponissa ainesta ainaki aluetason poniksi. 6,5

Netta sai elämänsä parhaan rakennerivin ja esiintyi askellajikokeesskain edukseen. Liikkui reippasti ja teki tehtävät täsmällisesti. Pisteet riittivät 7. sijaan 17 poni joukossa, mikä on jo varsin hyvä saavutus! Toiveet hyvistä pisteissä kantakirjauksessakin nousee :)

Glown kanssa menin askellajikokeen. Se suoritti tehtävät jännityksestä huolimatta kunnialla ja reippaasti. Vähän se huuteli, mikä tekee sitten helposti tahtirikkoja. Valtavasti lisää voimaa vielä tarvitaan, jotta tahti säilyy ja selkä alkaa toimia paremmin. Rakenteesta poni sai päivän toiseksi parhaat pisteet, mutta lopulta poni oli 16/17. Glow lähtikin sitten kisoista suoraan kotiinsa jatkamaan harjoituksia. Mukava ja kiltti poni. Moni on sanonut, että siitä tulee hieno, mutta vaatii vielä paljon aikaa ja työtä. Toivottavasti työ alkaa tuottaa tulosta ja poni näyttää mihin oikeasti pystyy!

Kilpailun ylivoimaisesti hienoin poni oli valmentajamme Kärkkäisen Annan WPB-tamma Backwoods Zahara, joka vei nimiinsä sekä askellaji- että estechampionin tittelit. Uskomattoman hieno poni, jolle työnteko on kuin leikkiä. Niin tyytyväisenä ja helposti se liikkuu ja suorittaa tehtävänsä. Siinä on tavoitetta jokaiselle kasvattajalle ja ratsastajalle. Malliyksilö, jossa kaikki palaset ovat loksahtaneet paikoilleen: rakenne, luonne, kyky, koulutus ja yhteistyö. Sitä ei voi kuin ihailla!