185. Vuosikatsaus: loppuvuosi

Syyskuu
Heti kuun ekana päivänä käytiin Hyvinkäälle Connemarayhdistyksen ratsastusluokka ja Working Hunter Pony-kisoissa kuuden ponin voimin. Sieltäkin menestystä estepuolella Sissin voittassa WHP-luokan ja ollen Reserve Ridden Champion. Ponit treenasivat kohti Laatuponikisaa aktiivisesti valkuissa. Kake kävi pyörähtämässä Hippoksen näyttelyssä II-palkinnon arvoisesti ja nuoret tammat Minni ja Rose kantakirjattiin myös II-palkinnoilla. Syyskuussa aloitin yhden 3-v. pv-tamman sisäänratsastuksen sekä 3-v. WPB tamman jatko-opit sisäänratsastuksen ja kesäloman jäljiltä. Näiden lisäksi ajo-opetuksessa oli yksi 1-v. suokkitamma. Sissin kanssa meidän kisakausi päättyi oman ratsastusuran parhaaseen saavutukseen, kun voitettiin avoin alue HeB ja sijoituttiin avoimessa alue HeA:ssa kolmanneksi. Kisojen jälkeen Sissi lähtikin Tampereelle ponikuskin ratsuksi ensi kaudeksi. Tilalle tuli Pepille osaava welsh B-ruuna Poseidon. Kuu loppui Laatuponikisaan Ruovedellä, joss aponit suorituivat kunnialla läpi tehtävistään. Lenni vaihtoi myös omistajaa ja muutti uuteen kotiin suoraan Laatukisareissulta.

Pepin ja Possun eka yhteinen ratsastus

Lokakuu
Peppi ja Possu aloittivat treenit samantien esteillä ja koulussa, kuun lopussa päästiin jo koulukisoihinkin.. Sissi alkoi kerätä rusetteja myös Oonan kanssa ja itse pääsin taas Pantsun valkkuun. Minnin vuokraaja lopetti saatuaan oman ponin, joten siirryin itse treenaamaan sitä. Ekun kanssa ratsuharjoitukset jatkui ja valkuissakin käytiin, kunnes toinen tj petti. Siitä asti ori on ollut enemmän ja vähemmän levossa, alkuun jalan, nyt ajanpuutteen takia.Lihotuskuuri päättyi lokakuulle, kun poni alkoi paisua. Omaan ratsastukseen löytyi uusia ulottuvuuksia Toivolan Airan ratsastuspilateksen myötä. Lisää poneja tuli klipattua ja Reino tunnistettiin. Tarmolle löytyi oma ponikuski.

Outi ja Rose ratsastuspilateksessa

Marraskuu
Marraskuussa 1-vuotiaat pääsi reissuun, kun ne osallistuivat Ponit Esiin irtohypytystilaisuuteen (Reetu oli tilaisuuden paras connemara ja paras 1-vuotias). Myös tähän kuuhun mahtui Pantsun valmennus. Myös Annan ja Krissen valkut jatkuivat säännöllisesti Minnin ja Tarmon kanssa. Kake ruunattiin kuun puolivälissä. Kävin moikkaamassa Sissiä Tampereella ja Kaijaa Kangasalalla. Pitkästä aikaa pääsin itsekin kisaamaan. Tarmon kanssa jopa voitettiin yksi He C seurakisoissa. Samoissa kisoissa näin myös ensimmäistä kasvattiamme Kaapoa. Kuun loppuun mahtui vielä kaksi päivää Elma-messuilla Helsingissä ponien kanssa.

Kake vielä oriina

Joulukuu
Alkukuu meni aktiivisesti kisoissa ja valkuissa. Tarmon kanssa saatiin eka puhdas 80 cm rata ja heti viikon päästä hyväksytty 90 cm. Myös Minni nousi 80 cm radoille ja Rose selviytyi kunnialla läpi 100 cm radasta. Rosen kanssa kokeiltiin myös ekaa kertaa He A-rataa. Kelit meni jäätiköksi, joten käytiin jonkin verran maneesilla treenaamassa.Loppukuu onkin mennyt muutamaa valkkua lukuunottamatta mutamasennuksessa ja mahtiväsymyksessä kuran, jatkuvan sateen ja myrskytuulien keskellä. Minnillä aloitti uusi vuokraaja ja Rosellekin löytyi ponikuski, joka aloittaa vuoden vaihteen jälkeen. Joulun jälkeen yksityisistä Sohvi lähti taivaslaitumille ja Reinon vieroitusta aloitettiin. Ratsastuspilatesta treenattiin vielä ja aloitin uudet hommat ratsikouluopena Merlitzissä. Tähän joulukuuhun tuli myös yksi uusi ratsastettava, kun kesällä meillä vierailleen 4-v. connemaraoriin (nyk. ruunan) harjoituksia jatkettiin ponin kotona pari kertaa viikossa.

Minni 80 cm esteradalla

184. Vuosikatsauksen toinen osa

Toukokuu
Viimein kisakausi alkoi. Pää meinasikin hajota, kun tarvitsen selvät tavoitteet, jotta tulee ylipäätään ratsastettua. Heti vappuna oltiin Sissin ja Rosen kanssa alue-estekisoissa. Ekat ulkokisat, estekorkeus edelleen 90 cm. Lennin kärryttelyharjoitukset jatkuivat ja 3-v. ratsutettava edistyi vauhdilla. Se oli kyllä superviisas tapaus. Heti kuun alussa tuli myös toinen ratsutettava. 4-v. puoliverinen tamma, jolle tarkoitus oli saada lisää rutiinia ja tasaisuutta. Oikein kiva tamma sekin ja tasapaino sekä voima kehittyi paljon jo kuukaudessa. Lissu varsoi 2.5. suloisen orivarsan. Kolmisen viikkoa meni yli, mutta tuli se sieltä lopulta.  Kauden ekat aluekoulukisatkin mahtui tähän kuuhun. Ne menikin paremmin kuin ikinä olisin osannut odottaa. Netan kanssa voitettiin ekat yhteiset kisamme ja Sissinkin kanssa sijoituttiin toisiksi seuraavassa luokassa. Glown kanssa päästiin ensimmäisiin kisoihin ja Minninkin kanssa ratsastin sijoituksille seurakoulukisoissa. Estepuoli takkusi ja kisoissa tuli keräiltyä puomeja/kieltoja, mutta koulupuoli sujui paremmin kuin koskaan. Myös kenttää käytiin kokeilemassa Sissin ja Rosen kanssa. Molemmat oli ihan ilmiömäisiä maastoesteillä. Rosella oli alla yksi harjoituskerta edelliseltä syksyltä. Sissillä ei sitäkään, ja hienosti sijoituksille ekaa kertaa kenttäkisoissa! Loppukuusta estepuolikin alkoi rullata paremmin ja treeneissä päästiin Sissin kanssa jo 110 cm tehtäviin. Yksi kuukauden kohokohtia oli Tarmon hyväksyminen oripäivillä. Oma kasvatti oli riittävän hyvä! Toukokuu oli kyllä varmaan tämän vuoden paras kuukausi. Niin paljon onnistumisia, ettei sitä enää uskonut todeksikaan. Toukokuussa meille tuli myös toinen työssäoppija Liviasta.

Ohana Gandalf Grey 1pv

Kesäkuu
Suurin osa poneista vietti kesälomaa laiduntaen Pettilässä. Kake tosin loukkasi itsensä heti alkuunsa, kun sai rintaansa yli 8 cm pitkän, sormenpaksuisen tikun. Sissin kanssa jatkettiin kisoja ja valkkuja vielä kesäkuu. Kisaviikolla kenttää (taas sijoitus) ja koulua. Tiiviimpi esteharjoittelu tuotti tulosta, mutta koulusuorituksista katsosi fiilis ja homma meni yliyrittämiseksi. Mentiin myös loppukuusta eka alue HeA. Peppi kävi myös Lillin kanssa hyppykisoissa enemmän ja vähemmän sujuvasti. Belle vietiin kotiin Porvooseen ja Kaija tuli kotiin. Kaija ei tosin ehtinyt olla pitkään kotona ennen kuin teimme siitä vaihtokaupat. Kaija muutti Suomatkan ratsastuskouluun ja tilalle saatiin aito irlantilainen jalostusori Ekku. Kesäkuun ratsutusprojektina oli 4-vuotias connemaraori, jonka kanssa aloiteltiin aika alusta. Kesäkuuhun mahtui myös Piia Pantsun treenit Sissin ja Tarmon kanssa. Kuun lopussa 5-vuotiaat haettiin laitumelta ja palattiin treeniin kohti breedersiä.

Netan kanssa aluekoulukisoissa Lohjalla

Heinäkuu
Kuun vaihteessa olin mukana ratahenkilökuntana Salo Horse Showssa (tää kuuluis muistaakseni vielä kesäkuun puolelle). Hienoa seurata taitavaa ratsastusta niin läheltä. Valmennukset jatkuivat ja koitin mennä vähän kaikilla poneilla tasaisesti. Käytiin vähän seurakisoissa, koulua ja esteitä. Sissikin pääsi ansaitulle laidunlomalle, kun oli ensin käynyt pokkaamassa rusetit seurakoulukisoijen He B:stä ja A:sta. Lissu astutettiin Ekulla ja Tarmollakin vieraili yksi puoliverinen tamma. Ratsutuksessa jatkoi sama 4-vuotias oripoika edistyen mukavasti. Breeders-paniikki alkoi iskeä ja kovasti treenattiin, niin kotona kuin erilaisissa kisoissakin.

Lissun ensimmäinen astutus viime kesänä

Elokuu
Elokuussa ehdittiin vielä treenata vieraassa paikassa työskentelyä Glown kanssa seuraestekisoissa, joissa viimein saatiin hyväksytty ja sujuva rata 60 cm esteillä. Pidettiin myös viikonlopun valmennusleiri meidän talliporukalla, esteitä, koulua, hyvää ruokaa ja hevostarvikekutsuja. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa! Siihen perään näyttelykauden kohokohta, Vermon poninäyttely. Sieltä suureksi yllätykseksi kotiin hippoksen kehässä parhaiten palkitun connemaravarsan kanssa. Vieläkään en oikein käsitä, että mun kasvatti palkittiin I-palkinnolla. Myöhemmin pistekeskiarvoa laskeskellessani kaikkien hippokselle näytettyjen connemaravarsojen kesken Reetulla oli paras pistekeskiarvo yhdessä toisen 1-vuotiaan oriin kanssa. Muuten mitään menstystä ei tullut. Sitten kauan odotettu ja pelätty breeders Tampereella. Kaikki sujui hienosti ja olin tyytyväinen suorituksiin. Netta oli karvan päässä kokonaiskisassa sijoituksesta, vaikka sijoittui molempina päivinä omassa luokassaan. Lisäksi meillä oli jälleen Pantsun valkku sekä tallin siivousta ja järjestelyä tehtiin syksyä varten. Sissin kanssa startattiin myös ensimmäinen 100cm esteratamme ja Ekku pääsi astutuskauden rauhoituttua ratsunhommiin. Lissu ei tiinehtynyt uusinnoista huolimatta tänä kesänä.

Minni Ponibreedersissä

183. Vilkaisu kuluneeseen vuoteen

Päätin vähän muistella kulunutta vuotta, jotta tämä(kään) postaus ei olisi pelkkää valitusta. Totean vain, että nyt ottaa koville...

Tammikuu
Vuosi alkoi aktiivisesti heti toinen päivä Annan estevalkulla. Osalla hevosista oli rokotusten ja hampaiden raspauksen aika. Tunteja pidin muutamai kertoja viikossa kotona ja kerran viikossa Kiikalassa. Krissen kouluvalmennukset pyörivät heti toisesta viikosta alkaen. Omana ykkösratsuna oli Sissi. Lennin kanssa aloitettiin ohjasajoharjoitukset ja 1-vuotiaaksi kääntyneet Reetu ja Kake kävivät maastokävelyillä ja totuttelivat kuolaimiin. Vieraita ratsutettavia ei ollut kuin Glow, jonka kanssa harjoitukset aloitettiin maastoilulla. Minnin kanssa pähkäiltiin suu- lihas ja jumittamisongelmien kanssa. Tarmon kanssa aloiteltiin säännöllisempi harjoittelu ja se sai ensimmäiset kengät jalkaansa. Kauden ekat "kisat" ja samalla Tarmon ekat kisat käytiin kuun lopussa, kun Teerisalon tilalla järjestettiin nuorten hevosten koulurataharjoitukset. Perusmerkin kouluohjelma saatiin kunnialla läpi ja poni oli siivo.

Lenni ekaa kertaa ohjasajossa

Helmikuu
Heti kuun alussa oli seuraava kilpailuharjoitus, nyt Sissin kanssa. Säännöllinen valmentautuminen jatkui koulussa ja esteillä. Tarmokin aloitti hyppyharjoitukset Annan valvovan silmä alla. Sissin kanssa jännittynesyys suurimpana ongelmana. Peppi ratsasti aktiivisesti Lilliä useamman kerran viikossa tunneilla ja maastolenkeillä mukana. Minni käytiin tutkimassa klinikalla, hiekkaa ei ollut, mutta lievä mahahaava, jonka hoidon jälkeen poni muuttui paljon parempaan. Reetu myytiin kuun puolessa välissä ja Tarmo ilmoitettiin mukaan ponioripäiville. Mukaan mahtui myös connemarayhdistyksen johtokunnan sekä poninäyttely-yhdistyksen kokousta, veljenpojan synttäreitä ym. Hiihtolaman jälkeen saimme tallille työharjoittelijan Livia -ammattioppilaitoksesta.

Glow eteni vauhdilla

Maaliskuu
Maaliskuussa oli reilummin yhdistystoimintaa. Heti kuun alussa oli vuosikokous ja sitten Helsingin Horse Fair-messut. Sissin kanssa käytiin Sulkalan Kimmon treeneissä tuttujen valmentajien lisäksi. Estekisoissa käytiin nuorison ja pikkuponien kanssa. Tallille muutti irlannintuonti Ruby Bailey Pondi. Reetun kaupat purettiin ja varsa palasi kotiin. Sissin kanssa mentiin ensimmäinen He A-rata kisoissa ja yksi he B voitettiin. Sissi ja Rose tekivät myös debyyttinsä aluetasolla hyppäämällä 90 cm luokan Anisissa.

Tarmo harjoittelee kohti oripäiviä

Huhtikuu
Hevosmaailmassa alkoi velloa herpes-virushysteria. Kisoja ja valmennuksia peruttiin ja siirrettiin. Ihan kuun alussa päästiin vielä estekisoihin. Myös Tampereen hevoset-messut päivystin connemarakojulla. Kisojen lisäksi myös ponioripäivät siirrettiin kuukautta myöhemmäksi. Epätoivo meinasi iskeä ja työmotivaatio oli ihan pohjalla. Kevätkelit vaikeuttivat kotitreeniä ja mihinkään maneeseille ei päässyt ulkopuoliset. Loppukuusta päästiin aloittamaan estetreenit kotonakin. Lissun varsomista odoteltiin kuumeisesti ja kevään ensimmäinen ratsutettava, 3-v. suokkiruuna saapui kuukauden sisäänratsastuspätkälle. Lennillekin ehdittiin saada kärryt perään.

Sissi kotona estetreeneissä

182. Istuntaoppeja vol 3

Tänään vuorossa oli Toivolan Airan kolmas oppitunti ratsastuspilatesta. Näitä treenejä odotetaan aina innolla ja tähän mennessä joka ratsastajalla on suupielet korvissa tunnin jälkeen. Tunneilla meitä on yleensä kaksi. Korvanappi korvassa Airan rauhallista ja lähes hypnoottista ääntä kuunnellessa sitä pääsee keskittymään täysillä omaan tekemiseen. Tunnin aikana ei tule seurattua mitä toinen tekee eikä ympäristöäkään juuri huomioi.

Olin tälläkin kertaa mukana Tarmon kanssa. Ponilla oli virtaa super-paljon eikä se  meinannut rauhoittua millään. Pari vapaapäivää alla ei helpottanut lainkaan... Hyviäkin pätkiä oli paljon, mutta paljon oli myös kiirettä ja jännitystä. Lantion asento oli edelleen pysynyt varsin hyvin siellä missä pitikin, joten päästiin jälleen etenemään. Hyvä me! Nyt siis vuorossa oli kääntäminen kylkien avulla. Ponia piti kääntää kaikissa kaarteissa ylävartaloa vähän kiertämällä. Samalla otettiin ulkopuolen kainalon alta lihas käytöön, joka piti kropan kasassa ja jonka kautta kääntäminen tapahtui. Tarmo kääntyi oikein hyvin, kunhan malttoi hieman rentoutua. Ensin käännöksiä treenattiin neliöllä kulmissa pysähdysten kautta. Sitten pitkille sivuille tehtiin kiemurauria ensin käynnissä ja sitten ravissa. Varsinkin ravissa löytyi hienosti fiilis, jossa sai vain "ajella". Poni kääntyili vain ylävartaloa kiertämällä. Mikä fiilis! Myös laukassa tehtiin loivaa kiemuraa pitkillä sivuilla. Nekin onnistui hyvin, tosin muutaman ylimääräisen vaihdon kautta... Laukka oli kyllä koko ajan ihan superhyvää. pääsin hyvin ponin ympäri ja laukka rullasi hienosti. Nostotkin oli tosi hyviä.

Vaikka poni oli hieman hätäinen, niin siihen sai olla taas tosi tyytyväinen. Kehujakin tuli paljon, varsinkin laukasta. Se liikkuu niin kivasti ylämäkeen ja energisesti. Nyt täytyy vaan koitta liikuttaa sitä vähän ahkerammin, jotta energiaa ei kertyisi ihan niin paljoa. Nyt voisi taas koittaa laittaa varsatkin sen kanssa, kun pohja ei ole enää jäinen. Kelit on sellaiset, että huomenna voisi vaikka vähän hypätä. Iloitaan nyt sulasta kentästä eikä harmitella laukkamaastojen käyttökelvottomuutta. Meidän parhaat laukkasuorat vaatii kunnolla lunta liian karkean soran takia...

181. Uusia haasteita

Eilen aloitin hommat pitkästä aikaa ratsikouluopena. Tarkoitus on pitää toistaiseksi perjantaisin Salon Ratsastuskeskuksen ratsastuskoulun tunnit, yhteensä neljä opetusryhmää. Olihan se pieni kulttuurishokki palata valmennustyyppisistä tunneista omilla poneilla, ratsastuskouluun. Hankaluuksia tuottaa vielä, kun ei tunne hevosia. Ei yhtään osaa arvioida mikä sopii kellekin edes kokonas puolesta, saatika sitten luonteen. Mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa. Näin joulun alla ryhmät on onneksi pienempiä, kun ratsastajia on paljon loman vietossa. Ehtii vähän paremmin keskittyä tutustumaan hevosiin ja ratsastajiin. Nimet muistin ihme kyllä ja hevosistakin jäi lähes kaikista hyvä mielikuva.

Ensimmäinen kerta meni lähinnä tutustumiseen, mutta eiköhän sitä pikkuhiljaa päästä oikeasti töihin. Itselle on vielä kovin hankala suunnitella tehtäviä sopiviksi. Ei liian vaikeita, mutta ei liian helppojakaan. Tärkeää olisi saada pikkuratsastajille onnistumisia ja tunne siitä, että oppivat uutta. Oma näkemys ratsastamisesta on kuitenkin hieman erilainen. Ei niinkään temppuja, vaan hevosten työstämistä. Aloittelevat ratsastajat eivät kuitenkaan saa vielä mitään irti tunnista, jossa pyöritään koko tunti ympyrällä vaikka taivutuksia tehden...

Tämä uusi homma myös sinetöi päätöksen ratsastusseuran vaihdosta. Ensi vuodesta lähtien meidän perhe edustaa Salon Riding Clubia. Se on uusi seura, joka aloittaa toimintansa virallisesti vuoden alusta. Ainakin lupaukset aktiivisesta toiminnasta, valmennuksista ja kilpailuista ovat varsin vakuuttavia. Toivottavasti aktiivisuus toteutuu ja säilyy. Vaikka meillä onkin hyvin omat valmennukset hoidossa ja kisojakin on riittämiin, kaipaan toimintaa yhteisöllisyyttä ja järjestelmällisyyttä. Varsinkin siinä vaiheessa, jos omat lapset todella innostuvat harrastamaan, treenaamaan ja kisaamaan ponien kanssa. Yksin touhusta katoaa helposti mielenkiinto. Porukalla on mukavampi treenata ja hyvä yhteishenki saa jaksamaan ei-niin-hyvinä hetkinäkin.

Innolla siis kohti uutta vuotta!

180. Estevalmennuksia

Takana kaksi päivää Annan estevalkkuja. Koko viikko on ängetty niin täyteen ohjelmaa, että saa juosta tuli hännän alla koko ajan. Ihmeen hyvin aikataulut on pitäneet ja lähse kaikki jouluostokset on hoidettu ja koti on melkein siedettävässä kunnossa. Lapset kiukuttelee, kun joutuvat siivoamaan ja isäntä kuikuttelee muuten vaan... Mutta hyvä estetreeni saa kaikesta huolimatta suupielet korviin.

Keskiviikkona ajeltiin Ratulle Tarmon ja Possun kanssa. Jemina meni Tarmolla ja Peppi Possulla. Kauheasta koko päivän kestokiireesta huolimatta oltiin paikalla ajoissa. Ponit kuntoon ja verkkaamaan. Possun kanssa ollaan jo samalla aaltopituudella satuloinnin suhteen eikä keulimista ole enää esiintynyt. Tarmokin oli pieni enkeli. Se varmaan huomaa aina, koska alan miettiä ruunaamista. Aina sen jälkeen se käyttäytyy niin mallikkaasti.

Ohjelmassa oli vähän jumppaa, tiukkoja käännöksiä, suoristuksia ja kaarevia uria. Peppi aloitti lupaavasti, mutta toisen tehtävän kohdalla kolmen esteen innarijumpassa Possu vähän innostui ja teki pienen pukin hyppyjen jälkeen. Jumpalla kuskilla oli jo valmiiksi hakemista tasapainon kanssa, joten pukista kuski maastoutui. Poni jäi katsomaan viereen hölmistyneenä, että kuinkas tässä nyt näin kävi. Ei muuta kuin takas selkään ja uusiksi. Selvästi Peppi pelästyi, kun alkoi jäädä hypyissä kädellä kiinni, varmisteli ettei poni lähde kiihdyttämään. Muutaman hypyn jälkeen tehtävänä oli tiukka kurvi ja siitä lyhyellä suoristuksella pieni pysty. Poni kääntyi hyvin, mutta päätti luikahtaa juuri ennen estettä sivuun. Ja taas tyttö lensi kyydistä. Suoraan vielä tolppaa päin. Ja mikä huuto... Onneksi ei kuitenkaan käynyt mitään. Tyttö takas kyytiin ja vähän aikaa käveltiin ja rauhoituttiin. Muiden ratsukoiden tehdessä tehtäviä, Peppi keräsi rohkeutta. Tehtiin vähän käyntiä, ravia ja laukkaa sileällä keskenään, jonka jälkeen Peppi tuli vielä lyhennetyn radan muutaman kerran pikkuesteillä. Eiköhän tästäkin selvitty. Näitä sattuu ja niistä täytyy vaan päästä yli. Nyt Possu selvästi ekaa kertaa vähän kokeili pikkukuskiaan. Varmasti huonojen kelien aiheuttamalla kevyemmällä työskentelyllä oli myös osuutta asiaan. Vähän virtaa liikaa ja pieni hyppytauko. No nyt pitäisi pysyä kelit plussalla, joten päästään menemään pikkuhyppyjä kotonakin ennen seuraavaa valkkua.

Tarmo oli varsin rauhallinen. Tosin väliin mahtui myös pyrähdyksiä, mutta helposti se jäi pohkeen taakse. Välillä näinkin päin. Mitenkään tahmea se ei ollut, mutta hieman epätasainen. Kun jäi vähän jalan taakse ja pyysi eteen, niin sitten mentiin ja. Mitään se ei taaskaan miettinyt, vaan eteni sujuvasti esteeltä toiselle. Muutenkin se oli tosi kiltisti. Ei huutelua muille, ei säikkynyt muita hevosia jne. Ehkä siitä tulee vielä poni.

Tänään olin itse hyppäämässä Minnillä Annan valkussa Niittyalhossa. Tehtävät oli samoja kuin Ratullakin. Minni oli alusta asti todella reipas. Tehtävien edetessä se jopa kuumui ja lakoi poikittaa kun otti ohjat käteen. En voinut kuin hymyillä, kun ponilla oli intoa mennä. Alkuun eteneminen oli melkoista kipitystä, mutta harjoitusten lomassa se rentoutui ja askel alkoi venyäkin. Se pyrki joka kerta hyvin esteelle eikä merkkiäkään jarruttamisesta ollut. Annakin sanoi, että Minnistä alkaa löytyä dynamiittia. Ihan mahtavaa! Vaihdotkin alkaa sujua hienosti pyynnöstä. Hypyt on hyviä ja poni alkaa luottaa itseensä. Jumppatehtävät sujuivat ongelmitta ja hienosti poni venyi vaadittuihin askelmääriin, vaikka laukka ei ole kovin pitkää. Lopussa rata oli noin 90 cm korkea ja isoin okseri jo 95 cm. Ja Minni hyppäsi joka esteen yhtään miettimättä! Se alkaa toimia niin hienosti. Kaiken aiemman jälkeen itsekin saa jotain irti valkuista eikä rahat mene siihen, että yrittää saada ponia yli 30 cm ristikosta. Ihan superfiilis!

Myös Ros eoli mukan treeneissä Outin kanssa ja se suoritti tehtävät tasaisen varmasti. Korkeuskaan ei enää jännitä kumpaakaan. Ensi vuodelle eka kisakin on jo kiikarissa, kun Somerolla on harjoitusestekisat 5.1. Ihan huippua!

179. Tuska ja ahdistus...

Kaikki motivaatio on hukassa ja kelit tuottaa tuskaa. Toivoinkin kovasti Joulupukilta maneesia. Olenkohan ollut riittävän kiltti... Poneilla on virtaa enemmän kuin laki sallii. Pari päivää kentällä on voinut laukata, tänään ihan kunnollakin. Jolumieli on hyvin kaukana, kun vettä sataa ja kaikki on taaa liejua. Pimeys väsyttää ja väsymys purkautuu kiukutteluna milloin kenellekin. Joka aamu kellon soidessa haaveilen päivästä, jolloin saisikin vain painaa kellon kiinni ja jatkaa unia. Pidempään kuin sen 10 min torkun. Väsymykseen varmaan toisi helpotusta kunnolla syöminen, mutta ei jaksa sitäkään miettiä. Onneksi isäntä yleensä hoitaa ruokapuolen. Tämä iltakukkuminen ei myöskään auta, mutta päivän ainoasta omasta hetkestä ei niin miellellään luopuisi.

Välillä tuntuu, että mikään ei toimi. Kaikki mitä tekee, jättää tekemättä, sanoo tai jättää sanomatta on väärin. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta toimeen pitäisi tulla. Nettikeskustelut on viime aikoina olleet sitä luokka, että välillä sitä pohtii mihin soppaan on lusikkansa työntänyt. Onneksi pienet hyvät asiat ja kannustavat sanat saa taas uskomaan omaan tekemiseen. Muu pitää vaan koittaa sulkea ulkopuolelle. Keskittyy omiin tavoitteisiin ja pyrkii aktiivisesti niitä kohti. Välillä tämä hevoshomma edistyy vaan niin hitaasti ja tulosten saamisessa kestää. Pitäis varmaan vaihtaa kaneihin...Nekin voi harrastaa estehyppelyä.

Lisähommia aiheuttaa joulu. Pitäisi siivota. Pitäisi käydä jouluostoksilla. Pitäisi käydä sukulaisten luona. Pitäisi nähdä kavereita. Kaiken muun lisäksi. Vapaat isännän kanssa menee ihan ristiin. Vaikka itse on "vain kotona", niin sovittuja ratsutuksia, tunnin pitoja, valmennuksia ym. löytyy lähes joka päivälle. Kaikki työt täytyy tehdä, jotka vain suinkin mahtuvat kalenteriin ja valkut on oma henkireikä. Kunnon treenissä sitä keskittyy vain siihen hetkeen ja olla miettimättä mitään muuta kuin tunnetta ja fiilistä. Tällä viikolla koulutreenitä jää harmittavasti väliin, mutta hyppäämään onneksi pääsee ja viikon kohokohtana on ratsastuspilates.

Hyviäkin hetkiä löytyy toki. Kuulumiset kasvateilta, Sissin ja Oonan yhteistyön edistyminen ja omat muksut. Peppi menee jo niin taitavasti Possun kanssa. Ei voi olla kuin hymyilemättä, kun katsoo kuinka Peppi harjoittelee Possun kanssa ilman satulaa käynti-laukka siirtymisiä. Huomaa kyllä, että kurjien kelien ja pimeyden kävelyharjoitukset eivät oikein iske, mutta maastoillen sekin menee. Nuutikin innostui taas ratsastamaan ja lähti Lillin kanssa maastoon mukaan. Niin hienosti hän pärjäsi. Lilli on ihana poni. Siellä se tulee letkan perässä nätisti ja tarvittaessa ravaa muita kiinni. Nuutti on saanut tasapainoa lisää eikä meinaa tippua joka liikkeestä. Tänään hän päätti aloittaa myös laukkaamisen. Pari kertaa autoin nostossa ja sen jälkeen jätkä paineli useamman pätkän itsekseen Lillin kanssa laukaten. Suupielet korvissa kyydussä hytkyen. Jännitystä on vielä paljon ilmassa, mutta rohkeutta ja varmuutta tulee koko ajan lisää. Ensi vuodeksi täytyy kuulemma liittää hänetkin seuraan, jotta pääsee kisaamaan. Aivopesu alkaa selvästi tuottaa tulosta.

Toivottavasti keli paranee ja mieli kohoaa sen myötä. Joulukin tulee, halusi tai ei.

178. Kisakauden päätös

Tänään oltiin sitten kauden viimeisissä kisoissa ja ponit jäävät ansaitulle kisatauolle. Kauteen on mahtunut paljon onnistumisia ja ei-niin-hyviä-hetkiä. Kaiken kaikkiaan ponit ovat menneet eteenpäin harppauksin ja tavoitteet on saavutettu. Menestystäkin on tullut yli odotusten, varsinkin Sissin kanssa. Nyt talven aikana käydään valkuissa ja asetetaan tavoitteita ensi kaudelle. Uudet ponitytöt pääsevät aloittamaan harjoitukset todenteolla.

Tänään meidän poneja oli kisaamassa neljä. Possu urakoi Nuutin ja Pepin kanssa. Nuutti meni puomiluokan vähän avustettuna. Reippaasti poika ravasi lähes kokonaan kahdeksan "esteen" radan läpi ja kevennyskin melkein säilyi. Kovasti Nuutti aina koittaa selittää kaikkea radan aikana. Välillä joutuu huomauttamaan, että olepas hiljaa ja ratsasta. Vähän on kyllä vielä harjoiteltava ennen isompia ratoja ;) Oli kyllä tyytyväinen ponipoika, kun sai radan päätteeksi mitalin ja suklaalevyn. Äidillekin tuli hyvin oma alkuverkka suoritettua.


Peppi meni 60 cm luokan. Possu oli oikein reipas eikä se näytä enää Peppiä säikäyttävän. Vauhdikkaasti ja puhtaasti rata suoriutui. Nyt täytyy alkaa opetella hallintalaitteiden käyttöä ennen kuin esteitä aletaan nostaa. Nykyisin tyttö sentää pääsee jo hyvin ponin hyppyihin mukaan eikä okseritkaan ole mikään ongelma. Nyt vaan ahkeraa treeniä talvi.

Minnin uusi vuokraaja Sofia meni Minnillä ristikkoluokan. Yhteistä säveltä ei ole ehtinyt vielä löytyä niiden kahden ratsastuskerran aikana, joita tässä on ehtinyt olla. Ajateltiin kuitenkin lähteä kisoihin, jotta pääsee ratsastamaan vähän paremmin kuin kotona. Kenttä on edelleen täysi jäätikkö ja osalla poneista puuttelinen hokkivarustus (onneksi kegittäjä tulee maanantaina). Minni oli melko tahmea ja radalla taisi yksi puomi pudota, kun Minni meni kävellen ristikoista yli. Yhdelle ristikolle tuli voltti, kun poni jymähti täysin.

Rosen vuokraaja Olivia meni Rosen kanssa 60 cm luokan. He olikin lopulta Pepin kanssa kahden siinä. Hienosti Rose jatkaa ratsastajien käännyttämistä esteratsastuksen pariin. Ja kunhan pääsevät maastoesteille... Tasaisen varmasti tamma kuljetti kuskinsa puhtaasti radan läpi. Sen menoa on ilo katsoa. Homma on siistiä ja sujuvaa. Sen kanssa voisi pärjätä hyvin tyyliluokissa.

Itse olin ilmoittanut Minnin 80 cm, Tarmon 90 cm ja Rosen 100 cm luokkaan. Kaikille esteitä nostettiin siis 10 cm kauden aikasemmasta tasosta. Ajattelin, että näihin kauden viimeisiin harjoituskisoihin tutussa maneesissa, on hyvä kokeilla miten ponit suhtautuvat korkeampiin esteisiin. Samoja esteitä samoilla korkeuksilla on menty paljonkin valkuissa, mutta kisatilanne ja rata on aina vähän eri asia.

Minni oli siis ensin vuorossa. Sain sen hyvin hereille verkassa ja se alkoikin pyrkiä hienosti itse esteille. Helposti mulle jää päälle sen käskeminen, mutta nyt pääsin hyvin rentoutumaan ja poni eteni siltikin. Yhdellekään esteelle se ei epäröinyt ja ponnistukset lähti jopa kaukaa. Yleensä kun on tullut mielummin vielä puolikkaan varmuusaskeleen. Nyt se lähes lensi esteistä yli hyvän tuulisena ja mielellään. Ehkä se nyt on löytänyt sisäisen esteponisa jälleen. Ainakin tämä 80 cm rata tutnui oikein helpolta ja sujuvalta.

Tarmo oli taas pieni dynamiittipötkö. Mitään sikailuja ei ollut, mutta pari kertaa se koitta singota takaatulevan ratsukon takia. Ryhmissä tapahtuva maneesiverkka ei ihan riitä sille, jotta se ehtisi vähän rauhoittua ja purkaa suurimmat virrat. Ylimääräistä energiaa oli jäljellä siis radallakin vielä. Liian vauhdin takia pari puomia tuli alas, mutta minkäänlaista epäröintiä ei ollut ilmassa. Poni oli sen oloinen, että seuraava rata olisi voinutkin olla jo rauhallisempi ja sujuvampi, mutta tähän on nyt tyytyminen, koska 4-vuotias ei saa mennä kuin yhden startin/päivä. Ehkä se joskus rauhoittuu...

Rose oli verkassa tosi hyvä. Se lähtee pohkeesta eteen ja tulee pidätteestä takaisin. Verkassa mentiin vain yksi metrin hyppy ja loput oli pienempiä. Omaa vuoroa odotellessa huomasin pitkästä aikaa pientä jännitystä ilmassa. Radalle lähtiessä poni oli tosi hyvä. Se eteni rytmikkäästi, sain katsottua hyvät paikat ja poni reagoi apuihin, niin että sain myös ratsastettua ne paikat. Pitkään aikaan ei ole tullut vastaavaa fiilistä. Sitä oikeasti ratsasti rataa eikä vain killunut kyydissä. Rose teki hyviä hyppyjä ja eteni sujuvasti ja varmasti. Eka este putosi, poni ei varmaan hahmottanut kunnolla, että nyt mennään isompaa. Toinenkin puomi tuli alas, mutta ei haittaa. Hyppääminen oli niin kivaa ja helppoa Rosen kanssa. Vaikkei sillä ehkä ole maailman suurin kapasitetti ja paras tekniikka, niin sillä on maailman paras korvien väli ja ratsastettavuus. Ihana tamma, toivotaan, että sen tuleville varsoille jää sama asenne työskentelyyn.

177. Viimeisiä viedään

Tämän päivän ohjelmassa oli kauden viimeiset koulutuuppaukset "kotimaneesilla" Niittyalhossa harjoituskoulukisojen merkeissä. Meidän porukkaa oli mukana kolme kopillista eli kuusi ponia. Ratsukoita pari enemmän, kun Netta ja Rose menivät kaksi rataa.

Ensimmäisenä luokkana oli Raviohjelma He D:3. Luokka muuttuikin parin peruutuksen jälkeen meidän tallin porukan keskeiseksi. Siinä kisasivat Peppi Lillillä, Miia Jekulla, Ronja Netalla ja Olivia Rosella. Kaikki tytöt tekivät todella hienot radat ja erot oli pieniä. Jännitys oli kova ennen starttia, mutta hienosti jokainen tsemppasi. Parhaat prosentit sai meidän Peppi ja Lilli sekä Pepin paras kaveri Miia Jekku-ponilla. Molemmilla prosentteja 63,95. Peppi ratsasti tarkkaan reitit, mutta unohti yhden pysähdyksen. Ja muistetut pysähdykset oli varsin hätäisiä. Lilli meni kyllä niin reippaasti ja täsmällisesti kaikki kuviot. Taitavasti Peppi jo osaa mennä. Näyttää välillä ratsastamiselta, jopa taivutuksia näkyy jo kaarteissa. Olivian ja Rosen rataa oli myös ilo katsella. Vaikka yhteistyötä on vielä varsin vähän takana, meno on sujuvaa ja tasaista. Rosesta on tullut ihan käsittämättömän mukava. Alkuun se oli aina lentoon lähdössä, mutta nyt se menee niin varmasti ja kauniisti. Taisi olla ainoa poni, joka ei kytännyt tuomaripöytääkään. Olivia ja Rose saivatkin erikoispalkinnon päivän positiivisimpana ratsukkona. Palkintona oli hierojamme Tarun hieronta-lahjakortti. Rose saa sen sitten käyttää tässä jossain välissä.

Toisena luokkana oli K.N.Special. Siinä lähtöjä oli kokonaiset seitsemän. Päivän isoin luokka. Meidän tallilata siinä ratsastivat Saija Netalla ja Linda Inkalla mun ja Minnin lisäksi. Minnillä oli nyt suussa suora kumikuolain, mutta ei sekään toimi, niin kuin haluaisin. Kolmipalaoliivi voisi olla kokeilemisen arvoinen. Minni teki hyviä pätkiä, mutta muodon epätasaisuus on edelleen isoin ongelma. Paperissa mainittiin myös, että eteenpäinpyrkimys oli puutteellinen. On niin hankala, kun ei tiedä mistä mikäkin tuomari tykkää. Yleensä Minnin arvosteluissa on ollut maininta kiireellisyydestä. Nyt kun koitan pitää tahdin rauhallisempana, niin onkin heti tahmea...Nyt ohjelma oli parempi kuin viimeksi eikä rikkoja tullut. Kommenteissa kehuttiin korrekteja teitä ja ratsastusta. Vähän se kyttäsi tuomaripöytää vielä radallakin, kun verkassa käytiin varsinaista tahtojen taistoa päätyyn menemisestä... Olin ihan tyytyväinen poniin ja se saikin hyvät prosentit 62,4%, jotka riittivät toiseen sijaan.

Rosen kanssa olin ilmoittautunut Helppoon A:han. Ajattelin, että täytyy vaan alkaa treenata sen kanssa eteenpäin, jotta A:sta ei taas tulis sellaista "mörköä". Se on kumma, miten se ero B:n ja A:n välillä tuntuu niin valtavalta, kun ei ole vielä rutiinia A-tasolta. Rose osaa kyllä A:n kuviot, mutta ei niitä ole ikinä kokeiltu peräkanaa mennä. Verkassa meillä oli ensin pientä hakemista yhteistyön kanssa. Hyvin poni lopulta muisti kuinka ohjan ja pohkeen välissä ja siitä tuli todella mukava. Rose toimi oikein pienillä avuilla. Verkassa jouduttiin hieman tahkoamaan käyntinostoja, kun ne ei meinannu sujua millään. Ohjelmassa oleva laukanvaihto käynnin kautta oli ennakkoon ehkä se radan pahin kohta meille. Yllättävän nopeaan se siirtyi käyntiin asti, ei suoraan, mutta ei siinä metritolkulla ravia tule. Verkassa sse tuli takaisin jopa laukkalisäyksistä. Radalla en enää saanut ihan yhtä hyvää tuntumaa poniin, mutta kaikki tehtävät saatiin suoritettua ilman varsinaisia rikkoja. Prosentteja tuli 57,759. Liike saisi tulla paremmin selän läpi ja lisäyksissä askeleen pitäisi venyä vielä enemmän. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen poniin ja sen toimivuuteen. Aina se yllättää mukavuudellaan, kun pitkän tauon jälkeen selkään kiipeää. Outi on tehnyt hienoa työtä sen kanssa.

176. Tarmon ylistyspostaus (ja vähän myös MInnin ja Rosen)

Ajattelin jo otsikossa "varoittaa", että luvassa on hienojen ponien hehkutusta, niin se on helppo jättää lukematta. Jäi niin hyvä mieli hyvin sujuneista estetreeneistä!

Aamulla kuvittelin, että mulla on aikaa tehdä vaikka mitä, kun ohjelmassa ei ole kuin Annan estevalkut illalla. Kummasti se päivä taas hävisi johonkin ja lopulta valmistautuminen valkkuun lähtöön jäi taas viime tippaan. Lisähäslinkiä aiheutti viiden ponin valmistautuminen samaan aikaan. Kaiken kiireen lisäksi Hero oli sitä mieltä, että hän ei lähde mihinkään, joten sen lastaamisessa käytiin pieni keskustelu. Viime tipassa ehdittiin paikalle Niittyalhoon.

Rose ja Minni sekä Inka ja Hero olivat samassa ryhmässä. Itse menin Minnillä ja Rosea ratsasti ponikuskinsa Olivia. Ohjemassa oli paljon jumppatehtäviä ja erikoisesteitä. Minni oli reipas ja rohkea. Hienosti se selvitti kaikki tehtävät. Pientä haastetta aiheuttaa sarjaväleihin venyminen, mutta kun saatiin tarpeeksi vauhtia, niin hyvin se venyi. Epäröimättä ylittyi pressut, portit ja aaltolankut. Olin oikein tyytyväinen tammaan. Se teki tehtävät rehellisesti ja kiltisti. Myös Rose oli aivan super. Annakin totesi, että opettaminen olisi niin helppoa kun joka lapsella olisi Rose alla. Vaikka kuski ei ole kovin paljoa hypännyt aikaisemmin, niin Rose menee kaikki tehtävät niin nätisti. Se ei kiihdyttele juurikaan, mutta etenee silti itse. Mitään erikoisesteitä se ei katso, laukat se vaihtaa itse kaarteissa ja meno näyttää yksinkertaisesti helpolta. Se ei hätkähdä, jos kuski ei ole joka hypyssä täydellisesti mukana, mutta on riittävän herkkä, jotta pienet avut riittävät. Siitä tulee vielä ihan superhyvä opetusmestari. Tai se tuntuu siltä jo nyt, vaikka ikää on vasta 5-v.

Tarmoon olin myös supertyytyväinen. Sen kanssa olin viimeisessä ryhmässä ja kuljetussäätöjen takia isäntä toi sen paikalle perässä. On se ihana, että ponit toimii ja isäntä osaa niitä käsitellä. Tarmo siis saatiin ajoissa paikalle. Virtaa tuntui taas riittävän. Kyllä se vaan tietää koska hypätään. Eilen se oli ihan erilailla kuulolla hetken ravailun jälkeen. Tänään se vaan mennä viipotti tukka putkella. Laukassakin vauhia riitti ja vaihdot piti tehdä aina pienen sinkoilun säestyksellä. Myös hypyt oli alkuun varsin villejä. Pikkuhiljaa kuulo alkoi palailla, vaikka rauhallista siitä ei saanut vieläkään. Tänään se ei katsellut erikoisesteitäkään ja kaikki jumppatehtävät suoriutui epäröimättä. Taitavasti Tarmo teki melko vaikeatkin tehtävät. Tekemistä oli todella paljon ja tehtävät seurasivat toisiaan nopeaan. Vähän Tarmo sai helpotusta ja lyhyempiä tehtäviä. Lopussa ylittyi kevyesti n. 90 cm esteet. Nyt se hyppäsi myös kiireestä huolimatta paremmin selän läpi. Ja mitä isompi este oli, sitä paremmalta se tuntui. Jalat nousi, ponnistus oli terävä ja selkä pyöreänä. Omituisia pää ylhäällä-selkä alhaalla hyppyjä ei tullut juurikaan. Varman hieronta ja satulan vaihto on auttanut ja lanneselän alue toimii paremmin. Välillä sen piti singota raketin lailla esteen  jälkeen, mutta suurimman osan ajasta se oli oikein siivosti. Muut hevoset aiheuttaa edelleen jännitystä ja sätkyjä, jos tulevat vauhdilla liian läheltä. Muuten poni kävelee lunkisti pitkin ohjin eikä sillä nytkään ollut yhtään tarvetta huudella tms. Taas on kova usko poniin. Siitä tulee vielä niin hieno! Ei mikään pikkulasten ensiponi, vaan ihan oikea kilpaponi. Mä niin tykkään siitä ponista <3

175. Jäätiköltä hiekalle

Kotona kaikki paikat muistuttaa jäätikköä tai vähintään luistelurataa. Eikä näytä sulavan nyt enää...Eilen hoksasin, että seuran maneesihan on "tyhjillään" Anisissa ja sitä pääsee lähes rajoituksetta käyttämään tällä hetkellä. Ei muuta kuin järjestelemään tämän päivän ohjelmaa sinne. Oltiin sovittu 3-v. pv:n ratsutus sekä Krissen kouluvalkku tälle päivälle. Kalenterin mukaan maneesi oli vapaa ja soitto maneesin varauksista vastaavalle vahvisti asian. Päiväksi sovittiin siis Venlan ratsutus ja illaksi Krissen valkku. Valmennukseen meiltä lähti yhteensä neljä ratsukkoa (tai yksi näistä tuli naapurista).

Aamusta siivoilin suurimman osan karsinoista ja jaoin päiväheinät ennen Venlan harjoituksia. Isäntä oli kultainen ja teki tallin loppuun sillä välin. Hienosti ollaan päästy tamman kanssa eteenpäin. Alkuun käveltiin taluttaen hetki maneesissa ja sitten juoksutin hetken. Selästä käsin olin vielä liinan päässä, mutta nyt mentiin kaikkia askellajeja. Tämä oli toinen kerta kun laukattiin ja nyt tamma selvästi tiesi mistä on kyse. Innolla odotan kyllä jatkoa. Kyseessä on tosi miellyttävä hevonen.

Tämän jälkeen hain Pepin pysäkiltä, kävin kaupassa ja syötiin. Vähän läksyjä, päiväheinät ja auton nokka kohti Kiikalaa tunnin pitoon. Siellä ulkokenttä oli pysynyt paljon paremmassa kunnossa, joten käynti ja ravityöskentely onnistui hyvin. Sieltä taas tukka putkella kotiin ja valmistautumaan valkkuun lähtöön. Outi oli onneksi jo hakenut Tarmon ja harjannut sen, joten ehdimme hyvin.

Paikan päällä Tarmo oli taas varsin virrakas. Talutin ensin muutaman kierroksen ja alkuverkkana ravailin hetken vielä selästä toisten tehdessä vielä viimeisiä tehtäviä. Taas poni vähän juoksi alta pois, mutta aika nopeaan pääsin siihen jalalla käsiksi ja poni rentoutui. Tehtiin vähän keskiraveja kun harjoitusravi ympyrällä toimi ok. Hienosti Tarmo tekee ne. Tuntee oikeen kuinka se nimenomaan venyttää askelta. Hyvin se myös kantaa itsensä lisäyksissä eikä rojahda etuosalle. Laukassa tehtiin vähän vastalaukkoja. Niitä Tarmo ei olekaan vielä päässyt tekemään, mutta yllättävän hyvin ne meni. Se ei lähde juoksemaan täysiä, vaan pysyy hyvin ryhdissä. Muoto on varsin "esteponimainen", mutta kyllä se pätkittäin lähti pyöristymäänkin. Väsy alkoi kyllä poikaa painaa ja se tuli varsin hitaaksi pohkeelle loppua kohden. Poni alkaa väläytellä hienoja pätkiä. Vielä kun sama kuuliaisuus löytyisi myös kisatilanteessa, tai kisojen verkassa oikeastaan. Radallahan se toimii. Verkkatilat on usein ahtaat ja meiniki on kuin villissä lännessä. Iso osa ponin jännittämisestä siellä johtuu kyllä kuskistakin. En pysty keskittymään poniin ja ratsastamiseen, kun pitää katsoa koko ajan missä muut menee ja välttää ruuhkia. Jään odottamaan, koska se sinkoaa vastaan tulevasta ratsukosta jne. Se ei ainakaan auta ponia rennommaksi. Rutiinia lisää ja koitetaan välttää tilanteita, joissa poni todella pelästyy/jännittyy, jotta tilanne olisi siitä vähemmän jännä.

Jäi kyllä ihan mahtava fiilis tästä päivästä. Sai paljon aikaan ja pääsi ratsastamaan kunnolla. Hyvä treeni, parempi mieli! Huomenna (tai siis tänään) estevalmennus x2. Viikon kohokohta. Vaikka koulutreeni on äärettömän mukavaa, niin esteet vasta onkin jotain!

174. Maailman kiltein varsa

Viikonlopun aikana Kake meni kipeämmäksi. Toinen ruunaushaavoista ei lähtenyt kuitenkaan paranemaan toivotusti, vaan turvotus jatkui ja haavasta tiputteli verensekaista eritettä. Toinen haava oli jo lähes täysin parantunut. Toinen puoli oli kovin arka ja viikonloppuna poni alkoi olla haluton liikkumaan. Annoin sille lauantaina ja sunnuntaina jo kipulääkettäkin. Maanantaina sitten aamusta soittoa meidän eläinlääkärille Jerinalle. Ihanasti hän lupasi tulla päivän päätteeksi vielä Kakea katsomaan, vaikka kalenteri olikin täyteen buukattu jo sille päivälle.

Ensin Kake rauhoitettiin. Kuumeen (yli 40 astetta) takia se alkoi huohottaa hurjasti ja välillä tuntui, että se ei pysy pystyssäkään. Vähän poni koitti paeta jalkovälin pesua pesubetadinella. Selvästi alue oli todella kipeä, kun rauhoitettunakin reagoi. Mutta niin kiltti poni se on. nytkään ei yrittänyt kertaakaan potkaista. Nostaa jalkaa, mutta ei kohti ihmistä. Haavaakin olen suihkuttanut pää kiinni kintereissä...Pesun jälkeen päälimmäistä haavaa avattiin. Sieltä löytyi ontelo täynnä verihyytymiä. Pääsin itsekin kokeilemaan, jotta osaan jatkossa tarkistaa, onko hyytymiä tullut lisää/jotain jäänyt poistamatta. Varmaan desin verran sieltä kaivettiin ulos sellaista "mömmöä". Turvotus laski jo siinä selvästi, kun saatiin ontelo tyhjäksi. Sen jälkeen reikään suihkutettiin vettä suoraan letkulla, perään ruiskulla betadineliuosta. Lisäksi reikään laitettiin suoraan haavaan tarkoitettua rasvaa. Paikallishoidon päälle poni sai suoneen kipulääkkeen ja antibiootin. Jatkohoitoa varten poni sai vielä penisiliiniä ja Equibactinia (antibiootti-pasta). Tarvittaessa vielä kipulääke päälle. Nyt on sellaiset tropit, että pitäisi ponin tulla kuntoon. Pientä jännitystä tosin toi, kun Jerina näytti miten haavaa pitää hoitaa jatkossa...Helppohan se on näyttää rauhoitetun ponin kanssa, mutta koitapa tunkea käsiä tolkuissaan olevan 1-vuotiaan ponin ruunaushaavaan...

Tänään sitten annoin aamusta ensin antibiootti-pastan. Poni oli ihan eri poni kuin eilen. Karsinastakin se lähes ravasi ulos, kun viikonloppuna ei olisi halunnut liikkua lainkaan. Turvotus oli laskenut huimasti. Illemmalla sitten hoidettiin itse haava, kun sain isännän apukäsiksi. On sitten joku tarvittaessa roikkumassa huulipuristimessa, jos poni heittäytyy hankalaksi. Aloitin mittaamalla sen lämmön, enää 37,61 astetta, menee normaalirajoihin. Sitten haava-alueen pesu pesubetadinen kanssa. Siinä vähän koitti väistellä, mutta nätisti antoi lopulta pestä. Sitten vaan haavaa ronkkimaan. Niin nätisti Kake antoi haavaa kaivella. Onkalo oli pienentynyt todella paljon eikä hyytymiä enää löytynyt. Reikäkin oli mennyt lähes umpeen, vain yksi sormi mahtui enää. Poni seisoi ihan paikallaan kun ruiskutin laimennettua betadinea haavaan ja laitoin rasvan. Ei tarvittu huulipuristinta, ei mitään. Poni oli kuin pieni enkeli. Pistäminenkin meni taas hyvin, vaikka se selvästi tiesi heti mistä on kyse. Tuli niin hyvä mieli, kun poni oli paljon parempi ja hoitaminenkin sujuu niin helposti.

Kakesta tulee kyllä maailman kivoin poni. Se on riittävän herkkä ja säpäkkä, mutta osaa ottaa asiat tarvittaessa hyvin tyynesti. Kaikki käsittely sen kanssa on helppoa. Maastolenkeillä se kulkee reippaasti mukana, valjaista se ei ole sanonut mitään. Kaikki haavanhoidot ja pesut ym. sujuu paremmin kuin aikuisten hevosten kanssa. Se reagoi pyydettäessä ja tekee asioita mielellään. Ehkä Kake onkin meidän perheen ensimmäinen ruuna. Tähän mennessä kaikki ruunat on olleet aktiivisessa myynnissä, mutta jos Kakesta tehdäänkin meidän lapsille kilpaponi. Luonne vaikuttaisi juuri täydelliseltä siihen. Pepillä on yhdeksän ponivuotta vielä jäljellä, että eiköhän se ehtisi sillä kisatakin.

Olis se niin hienoa, kun pystyisi pitämään kaikki kasvatit itsellä, niin pitkään, että näkisi tuleeko niistä "omaan käteen sopivia". Pitäisi parhaat ja myisi loput sopiviin koteihin valmiina poneina. Nyt on kuitenkin pakko pitää kaikki varsat enemmän ja vähemmän myynnissä. Parhaat yleensä menee jossian vaiheessa kaupaksi ja loput jää itselle kasvamaan. Siinä onkin haastetta, että jokainen yhdistelmä on mieleinen ja ne "huonommatkin" on niin hyviä, että niillä voi hyvillä mielin kilparatoja kiertää ja tulokset kestää päivän valoa. Jokainen yhdistelmä kannattaa tehdä itselle, meni se sitten myyntiin tai jää kotiin. Jos ei itse usko siihen mitä on tekemässä, ei siihen usko kukaan muukaan!

Ohana Gandalf Grey ja Aramara Eliza (kuva: Linda Määttänen)

173. Harjoitusestekisat Koskella

Viime sunnuntaina oltiin ponien kanssa Koskella Chevalux-tallilla harjoitusestekisoissa.  Aika lähellä oli kyllä reissun peruuntuminen, kun lauantaina olin vielä valmis hukkaamaan joka elukan pihasta. Nämä "yksinhuoltaja"-päivät e vaan sovi mulle. Kaiken muun ketutuksen ja väsymyksen lisäksi extrahommina oli pojan luistelukoulu päivällä ja trailerin tyhjennys olkipelletistä (n. 400kg), jonka pussitin pienempiin säkkeihin ja kannoin rappusia vintille. Kuumeessa. Kyllä oli poikki, kun selvisi iltatallista sisälle 15 yli kymmenen. Onneksi isäntä tuli hetken päästä kotiin ja hoiti koirat. Se on ehkä kaikkein rankinta, kun ajattelet pääseväsi viimein sisälle ja hengähtämään, niin sitten on vielä koirien ruokinta ja iltalenkki.

Seuraavaksi aamuksi kuume oli laskenut ja päätin, että kisoihin lähdetään. Kelit alkaa olla niin surkeat, että Tarmoa ei pääse liikuttamaan kuin maneesissa, koska sillä ei ole vielä hokkeja. Kengittäjää odotellaan ensi maanantaihin. Muilla on onneksi edes kantahokit, kun kesällä oli nurmihokkeja varten koko ajan reikäkengät käytössä. Yksi ratsastuskerta siis lisää seisomisen sijaan. Kyytiin pakattiin Possu-poni ja Tarmo, mun äiti ja lapset ja lähdettiin liukastelemaan kohti Koskea. Isäntäkin soitti töistä varoituksia, että ulosajoja on tullut todella paljon. Hissunkissun kun ajeltiin, niin ongelmitta selvittiin perille ja vielä hyvissä ajoinkin. Pajerolla on hyvä vetää liukkaallakin. Neliveto ja paljon painoa päällä, niin nastat puree hyvin jäähän. Henkilöautolla ei olis kyllä tehnyt mieli lähteä luistelemaan.

Peppi meni Possun kanssa ristikko/40 cm luokan. Kovasti kuskia jännitti ja kiukuttelua oli ilmassa koko aamun. Verryttelyn jälkeen mieli oli jo parempi, tosin liian pienet esteet harmitti. Radalla oli pari puomia, muutama ristikko ja yksi pysty (8 estettä). Rata meni oikein tyylikkäästi. Ensin kuski oli sitä mieltä, että hän menee vain ravissa, kun Possu vähän verkassa katseli yleisöä. Hyvin Peppi rohkaistui ja koko rata mentiin kuitenkin laukalla, tosin iso osa kaarteista vastalaukassa...Onneksi Possu on niin taitava, että pienet vastalaukkakaarteet ei aiheuta ongelmia tasapainon kanssa. Tuloksen puhdas rata ja ensimmäinen yhteinen ruusuke. 60 cm luokassa Peppi oli paljon varmempi ja verkkakin sujui paremmin. Radalla kuskilta pääsi hieman reitti unohtumaan kakkosesteen jälkeen. Koska tie kolmoselle vaati vähän tiukemman käännöksen ja hereillä oloa, matkaan tuli ohimeno ja yksi ylimääräinen kunniakierros. Siitä siis 4 vp, mutta muu rata oli erittäin siisti ja sujuva. Kyllä sai taas olla ylpeä rohkeasta lapsesta ja taitavasta ponista. Yleisökin ihasteli ratsukkoa kovasti. Nyt Peppi alkoi jo hinkua 80 cm radoille, mut ehkä me vielä tarvitaan vähän lisää treeniä. Jos sitten ensi kauden lopulla tähdättäisiin sinne.

60 cm, este nro 5 (kuva: Juuli Kivineva)

Tarmon kanssa menin 80 cm radan. Kelin liukkauden takia hoidin kaikki kävelytykset maasta. Virtaisan pölhökustaan selässä keikkuminen jäisellä pihalla ilman hokkeja muiden hevosten joukossa ei tuntunut hyvältä ratkaisulta. Maneesissakin talutin alkukävelyt ja radankin kävelin vielä poni kädessä. Onneksi kaikissa oli sama rata, niin ei tarvinnut juurikaan opetella. Verkassa Tarmo sai parit hepulit. Se on nyt ottanut kovasti itseensä vastaan/takaa läheltä tulevista hevosista. Meinaa ottaa hatkat joka kerta. Varsinkin hyppyverkassa se on aika räjähdysaltis... Pysyin kuitenkin tällä kertaa kyydissä ja poni oli kyllä siivommin kuin viikko siten Somerolla. Virtaa oli valtavasti ja hyppyihin lähdettiin vauhdilla. Ratakin meni varsin vauhdikkaasti enkä todellakaan yrittänyt ratsastaa aikaa (arv. A.2.0), vaan yritin saada mahdollisimman sujuvan radan. Poni suoritti radan varmasti ja sujuvasti, joten olin kyllä tyytyväinen.

Tarmo 80 cm , este nro 6 (kuva: Juuli Kivinenva)

este yksi (kuva: Juuli Kivinenva)

Tarmo on alkanut käydä taas mun hermoille. Virtaa tuntuu olevan kuin pienessä kylässä. Ruokaa se saa vain 1l Karft Groov 125:sta kahdesti päivässä heinän lisäksi. Se on kuitnekin valkuaisrrehu ennemmin kuin energiarehu. Massaa ponilta ei saisi lähteä yhtään ja hirveesti en voi tämän ikäistä enempää liikuttaakaan. Viime viikollakin oli kaksi kouluvalkkua, juoksutus, kävelymaasto ja estekisat. Kun nyt tulis lumi maahan, niin voisin koittaa huoliiko Tarmo noi varsat vielä kaverikseen. Saisi purkaa virtaa niihin eikä muhun... Nyt ei ole reilua laittaa kengättömiä samaan, kun eivät pääse väistämään kunnolla noilla koppuraisilla pohjilla. Vielä en haluaisi sitä ruunatakaan, koska muutama varsa itselle tästä ponista olisi haaveissa. Ja Heron meille muuton myötä en ole yhtään vakuuttunut mahtaisiko ruunaus edes vaikuttaa asiaan. Hero on kuusi-vuotiaana ruunattu (reilu 2-v. sitten) ja vielä pahempi säheltäjä kuin Tarmo ;) Toivotaan vaan sormet ja varpaat ristissä, että ikä ja kokemus tuo rauhaa mukanaan.

172. Valmennuksia

Viime viikkoon mahtuu kuraa, märkää, väsymystä, sairastelua, tallihommia, valmennusta, tuntien pitoa, ratsutuksia sekä kisoja.

Keskiviikkona olin Tarmolla Krissen kouluvalkussa kotikentällä. Tehtiin paljon tempon vaihteluita, kun pohja oli vielä hyvä. Ympyrällä lyhennettiin ja pidennettiin kaikkia askellajeja. Myös muotoa muokattiin korkeammaksi ja matalammaksi. Tarmo oli varsin miellyttävä ja kuuliainen. Se lyheni ja pidensi hienosti kevyillä avuilla. Eteenratsastuksissa piti olla tarkkana, ettei mene etupainoiseksi, vaan ajatus säilyy ylämäkeen ja niska pysyy ylhäällä. Ravissa varsinkin tuli makeita pätkiä. Oikein tunsi kuinka poni venyi eikä vain juossut alta. Laukassa toiseen suuntaan innostui ja se meni vähän kaahaamiseksi, toinen suunta oli enemmän keskilaukan tapaista. Laukassa muoto aukesi hieman turhan paljon, mutta se vauvaponille sallitaan. Eiköhän se muoto löydy, kun rytmi ja tasapaino on kunnossa. Ensin ei olisi halunnut venyttää kunnolla eteen-alas, mutta kyllä sekin löytyi. Hieno poika ja ihan kilttikin vielä.

Torstaina kävin Yli-Huhtalan Maijan kouluvalkussa Ratulla Minnin kanssa. Maija on Lounais-Suomen aluekenttävalmentaja. Vaikka niin päätin, että käyn nyt vain Annan ja Krissen valkuissa jatkuvan rahapulan takia (niin ja Piian), päädyin Maijan valkkuun luvatessani viedä Tarmon sinne Jeminalle. Eihän sitä kannata puolikkaalla kopilla ajella. Valkussa tehtiin suoristuksia ja siirtymisiä. Tultiin aina pitkältä sivulta kohti radan poikki kohti peiliä, ensin ihan käynnissä, sitten ravissa ja myöhemmin lisättiin siirtymisiä käyntiin, pysähdyksiä ja laukannostoja. Kaikki ilman jalustimia. Minni oli varsin kuuliainen ja yllättävän suora. Se teki siirtymiset hyvin, taipui kaarteissa ja eteni kivasti. Laukassa se alkoi selkeästi väsyä ja oikea laukannosto alkoi olla hankala. Tarjosi vallan väärää. Nosti kyllä täsmällisesti, mutta väärin. Väsymyksen myötä puolierotkin löytyi. Poni olisi ehkä vielä voinut liikkua vähän paremmin pohkeen edessä ja tasaisemmassa muodossa, mutta oikein hyviäkin pätkiä oli.

Käyntityöskentelyä (kuva: Jannika Einola)

 Minni myötää hyvin ohjalle, mutta ei pysy tuntumalla. Olenkin miettinyt, että olisiko "passiivisemmasta" kuolaimesta apua. Nyt sillä on käytössä ihan normaali kolmipala. Nivel ei tunnu hyvältä, koska ponilla on aika matala suu. Suoralla kumikuolaimella siitä tulee melko sitkeä ja hidas ohjasavuille. Ajattelin kokeilla oliivi-kolmipalaa ja suoraa metallista kuolainta. Katsotaan olisiko vähäemmän liikkuvalla kuolaimella tuntuma vakaampi ja mieleisempi ponille. Vaikka käden koittaisi pitää hyvin pehmeänä ja paikallaan, niin poni vastustaa helposti jokaista liikettä. Suu on tutkittu monta kertaa, sudenhampaat poistettu, raspattu n. 3 kk:n välein ja turparemmikin vaihdettiin, ettei poskiin tulisi painetta. Kokeillaan nyt siis mikä kuolain olisi arvon neidille paras vaihtoehto, jotta tuntuma ja muoto olisi tasaisempia ja poni tyytyväisempi.

vastustelua (kuva: Jannika Einola)

Minnin suun aukominen oli kuitenkin pieni ongelma verrattuna erään nuoren miehen käytökseen. Se rauhallinen ja kuuliainen poni oli vissiin jäänyt kotiin ja kopista tuli ulos huonosti käyttäytyvä kiljukaula. Paikallaan ei olisi voinut olla hetkeäkään ja lähes koko valkun poni paineli kuin päätön kana tukka putkella. Tuhma kun oli, niin joutui kyllä todella hommiin. Ihan hyviä pätkiä väläytteli, mutta suurin osa menosta oli varsin vauhdikasta ja kaikkea muuta kuin rentoa. Mutta sitä se on välillä nuorison kanssa. Jännä paikka ja kohtuu vieras kuski, matkaustaminen tamman kanssa jne. Eiköhän ensi kerta mene jo paremmin. Hyvin Jemina kuitenkin pärjää myös tämän ääliö-version kanssa, joten eiköhän se siitä, kun yhteistyö kehittyy ja rutiinia alkaa tulla.

Todistettavasti hetki kaunistakin menoa (kuva: Jannika Einola)