195. Valmennuksia -vähän erilaisia

Lauantaina meillä oli Krissen kouluvalkku. Poikkeuksellisesti väärä päivä, kun keskiviikkona piti olla Annan valkku, joka oli siirretty torstailta keskiviikolle Annan koulun takia (joka lopulta peruttiin kuitenkin liian pakkasen vuoksi). Mutta siis Krissen valkkuun. Olimme saaneet tälle kertaa jopa kolme ryhmää kasaan. Meillä (ja naapurissa) on kyllä ihanan aktiivista väkeä.

Menin ekalla tunnilla Tarmon kanssa. Tehtiin siirtymisiä, väistöjä ja voltteja isolla ympyrällä. Käynnissä väistöä ulos (koko hevonen, ei vain takaosa), siitä suoraan raviin, tarvittaessa volttia matkalle ja takas käyntiin, josta taas heti väistö ulos -> raviin jne. Tehtävä oli oikein hyvä, koska ponit joutuivat olemaan hereillä koko ajan ja reagoimaan nopeaan. Siirtymiset oli myös parempia, varsinkin raviin päin, kun sisätakajalka oli kunnolla alla väistöstä. Tarmo toimi muuten kivasti, mutta oli varsin epätasainen edestä ja venkoili vastaan koko ajan. Varsinkin vasemmalle puri aika kovin kiinni kuolaimeen. Tehtävää muokattiin myös laukkaan eli ravissa väistö ulos, josta suoraan nosto. Vähän matkaa laukkaa, raviin ja voltti, jotta tasapaino löytyy taas paremmin. Uusi väistö ja nosto. Tarmolle haettiin tasaisempaa muotoa nostoihin, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Se tarttis saada vielä paremmin pohkeen eteen. Nyt nostaa kyllä heti avusta, mutta vähän jarruttaen ja pää nousee aina ylös. Väistöt tuli oikein hienosti, kun poni odotti nostoa. Poni oli ihan ok. Ei mikään superkiva, mutta ei nyt ihan katastrofikaan. Nyt täytyy jumoata se vasen puoli pehmeämmäksi ja muutenkin alkaa vaatia tasaisempaa muotoa. Poni vaan vielä paremmin jalan eteen, nyt kun ei enää vaan juokse täysiä alta pois.

Viimeiselle tunnille tuli yksi viime hetken peruutus, joten ajattelin mennä paikkaamaan Minnin kanssa. Päivi tarjosi kuitenkin Manua, joten päädyin siihen, kun Minni oli maastoillut aamulla. Alkuun Manu oli ihan järkyttynyt, kun ohjat olikin kädessä. Hetken jännityksen jälkeen se alkoi toimia. Manulla on taas vähän kevyempi jakso takana kintereiden piikityksen vuoksi, joten viime ratsastuksesta sillä oli taas jo enemmän aikaa (siis mun ratsastuksesta sillä). Alkuun se koitti vältellä väistämistä, mutta kun avut alkoi mennä perille, niin johan alkoi ruuna kulkea. Manulla on hieno liike ja siellä istuu kuin nojatuolissa. Se tunne on ihan mieletön, kun Muakka alkaa tehdä töitä. Se liikkuu niin kevyesti ja kauniisti kun alkuun on keskusteltu, voiko näin tehdä.  Vinous on vähentynyt, Krisse ei edes nähnyt mitään vinoutta ulospäin, vaikka selkään tuntui, että takaosa jäi helposti vasemmalle. Laukassakin Manu oli lopulta ihan superhieno ja raviväistöt se meni tosta noin vaan. Tosin pientä ennakointia oli havaittavissa, kun Maukka olisi vaan halunnut laukata. Tämä oli taas niitä harvoja hetkiä, kun alkaa tilapäisessä mielenhäiriössä harkita ihan oikean ratsun hankkimista. Onneksi se ei kestänyt kauaa.

Tänään oli sitten tuurauskerta Annan estevalkulle. Menin ekan tunnin Tarmon kanssa. Jumppakuviot jatkuu edelleen ja homma toimi hyvin. En käsitä mikä niissä Piian treeneissä on, kun hyppy ei vaan kulje enkä osaa ratsastaa yhtään... Nyt meni sujuvasti kaarevat jumpat, pitkällä lähestymisellä yksittäiset esteet ja suorat jumpat. Tarzan oli varsin taitava. ALkuun verkassa se kulki vain kolmella uralla koko ajan valmiina räjähtämään, mutta onneksi se siitä tokeentui, kun hommat alkoi. Nyt se oli alkuun tosi rauhallinen muiden hevosten kohtaamisissa, mutta sitten loppuvaiheessa pääsi taas pelästymään ja sen jälkeen poukkoiltiin kaikista lähestyvistä hepoista.

Toisen tunnin menin extempore Inkalla, kun se on ollut vähän tuhma Villen kanssa. Yhden kerran olen sillä mennyt viime kesänä ja nyt sitten toisen kerran. Kiva poni oli kyllä. Alkuun koitti kaikki kiemurtelut, pukkisarjat ja paikalta poistumiset, mutta kun tuli se kuuluisa "NAPS-hetki", niin johan alkoi toimia. Yhtäkkiä ravi venyi ongelmitta puomeille, poni taipui jalan ympäri ja niskakin pysyi ylhäällä. Monta kerta akoitti lähteä rynnimään esteelle, mutta hyvin pidäte meni läpi, kun sen otti riittävän napakasti. Inkalla on vähän tapana valua pitkäksi ja matalaksi ja siitä jyrätä täysiä estelle. Nyt se odotti hyvin ja paikat oli helppo ratsastaa. Ainoastaan pohkeelle se ei ole yhtä terävä kuin omat. Sitä on niin tottunut välittömään reaktioon jalasta, että tuntui todella oudolta muutaman sadaosasekunnin viive. Kivaa oli ja poni oli superhieno!

Pepin ja Possun valkku ei mennyt ihan yhtä putkeen. Peppi arasteli kovasti tilannetta ja sanoi jo ekan tehtävän aikana, että ei sitten hyppää tota ja tota (puolen tunnin päästä mentäviä tehtäviä...) Ympyrällä olevalla jumpalla hän ei uskaltanut ratsastaa riittävästi eteen, joten poni oli vähän löysä ja valui esteestä ohi, pari kertaa jopa pysähtyi. Possua alkoi selävsti himmailu ärsyttää ja pari kertaa lähtikin esteen jälkeen pukkiloikkia. Peppi pysyi kyydissä, mutta pelästyi vielä lisää. Lopulta hän ei halunnut edes laukata (ja kotona mennään sujuvasti kaikki askellajit ilman satulaa joka päivä). Ravissa suostui tulemaan n. 30 cm kolmen esteen radan ja Possu pysyi nahoissaan. Ponilla on selvästi vähän virtaa, kun on ollut niin kevyellä kovien pakkasten takia ja hyppytaukoakin ollut lähes kuukausi. Nyt sovittiin, että Anni hyppää sillä yhden valkun välissä, jotta poni saa mennä ja purkaa vähän virtaa. Ja sitten haetaan vaan hyviä kokemuksia Pepille. Käydään joka viikko jossain valkussa ja mennään niin helppoja juttuja, että luottamus löytyy takaisin. Se on kuitenkin nyt enemmän tilanne kuin hypyt, joka jännittää. Isäntä oli ekaa kertaa katsomassa Pepin valkkua ja totesi, että eihän sitä ole mitään järkeä viedä sinne parkumaan. Onneksi Peppi itse totesi, että kyllä hänen pitää valkkuihin päästä, koska muuten hän ei opi. Possua ei myöskään saa kuulemma palauttaa ;) Asenne on kohdallaan, kun jännitys saadaan kuriin.

Huomenna Kauppisen Minnan kouluvalkkuun, torstaina taas Anna Ratulla, lauantaina Anu Wiurilassa ja sunnuntaina Krisse kotona. Ja tää oli se viikko, kun Outin kanssa päätettiin mennä Minnaan, kun muita valkkuja ei ole...

194. Haaste - ennen kuin on liian myöhäistä

Nyt siis vuorossa haaste, joka olis kiva saada tehtyä tähän alkuvuoteen. Mulla on paha tapa jättää kaikki aina viime tippaan... "Älä tee tänään sitä, minkä voit jättää huomenna tekemättä." Vai miten se meni ;) Tämän nyt haluan kuitenkin tehdä. Haasteet on ihan mukavia, ei aina sitä samaa joka päiväistä puuhastelua, jossa ei yleensä edes oikeasti tapahdu mitään...

"Tässä nyt ei muita sääntöjä ole, kuin että kerro kuka sinut haastoi, sekä kenet sinä haastat. Linkkien kera!"

Sain haasteen Tupulta:   http://passipenkka.blogspot.fi/

MENNYT VUOSI

Paras muisto? 
Nyt ainakin ensin mieleen tulee Sissin kanssa voitto aluekoulukisoissa avoimessa He B:ssä sekä sijoitus samoissa kisoissa avoimessa He A:ssa. Lisäarvoa itselle tuo se, että ratsu on täysin itse rakennettu ja sitä oli tässä vaiheessa ratsastettu alle 2-v.

Pikku-Sissi pesi kaikki isommat hepat. Kuva: Karita Immonen

Huonoin muisto?
Lissun jääminen tyhjäksi. Ei varsaa tänä kesänä :(

Uudenvuoden lupauksesi?
Taisin luvata vastata viesteihin paremmin (=nopeammin). Tunnen jo nyt epäonnistuneeni...Miten se voikin olla niin vaikeaa. Jos vastatusta pitää vähänkin miettiä/ei pysty heti kirjoittamaan, niin se unohtuu. Tahallani en siis ole vastaamatta. 

Vuoden kaviokas?
Tämä on kyllä Sissi. Se on vienyt mua eteenpäin viime kaudella niin paljon. Luottamus ja yhteistyö ehti jo kehittyä hyvin lähelle sitä, mitä meillä Lissun kanssa oli aktiivivuosina.

Vuoden kuva?
Tykkään kovasti tämän kuvan tunnelmasta ja väreistä. Tulis jo kesä!

Vuoden harrastus?
Ratsastus tietty, tässä mitään muutakaan ehdi tehdä. Myös sen takia, että lapset ovat innostuneet nyt enemmän ja touhusta tulee mukavaa yhdessä puuhastelua samalla.


Vuoden hauskin tapahtuma?
Ponitätien (ja muutaman hevostädin) valmennusleiri hevostarvikekutsuineen. Mikä sen mukavampaa, kuin viettää aika parhaiden kavereiden seurassa hyvän ruuan  ja tehokkaan ratsastamisen parissa. Uusinta luvassa ehdottomasti myös ensi kesälle.


Tutustuitko uusiin ihmisiin?
Kyllä näissä ponipiireissä uusia tuttavuuksia tulee aika usein. Toisiin tutustuu paremmin ja toiset jäävät "moikataan kun tavataan"-tutuiksi. Aina on kiva törmätä samanhenkisiin ihmisiin.


Vuoden laji?
Kenttäratsastus on aina ollut se kaikkein kiinnostavin ratsastuksen laji ja sitä se on edelleen. Harmi, kun on niin kallista. 

Sissin kanssa Ypäjän kisaviikolla

TULEVA VUOSI:


Tavoite kouluratsastuksessa?
Minnin ja Tarmon kanssa olisi tavoitteena vakiinnuttaa/saavuttaa alue He B-tasolle. Rosen kanssa mahdollisesti jokunen He A ainakin seuratasolla, riippuen paljonko mulle jää aikaa sen ratsastamiseen Outilta ja Olivialta.


Tavoite esteratsastuksessa?
Minnin kanssa alue 90 cm, niin että menee jo "rutiinilla". Tarmon kanssa varmaan hypätään vielä alue 100 cm luokkia tänä vuonna. Rosen kanssa tähdätään myös sinne alue 100 cm luokkiin, oli kuskina sitten Outi tai minä.


Aiotko onnistua pitämään uuden vuoden lupauksesi?
Huonolta näyttää...Sori vaan siis jo nyt kaikki kenelle on jäänyt viestiin vastaamatta, tai vastaus on tullut "pikku" viiveellä.


Mitä lajia haluaisit kokeilla?
Tykkäisin kovasti ajaa myös valjakkoa, mutta se vasta kallista onkin... Se on hieno laji!


Jokin muu tavoite?
Kisata muutamat kenttäkisat Minnin ja Tarmon kanssa sekä saada Outi mukaan Rosella ;) Yksi tavoite on myös viedä eteenpäin meidän ponivalmennusryhmää sekä saada tammat tiineiksi. Suoriutua ikäluokkakisoista kunnialla läpi. Kehittyä koko ajan ratsastajana. Tavoitteita on vaikka kuinka ja paljon. Mulle tämä harrastaminen on tavoitteesta toiseen etenemistä. Jos ei ole tavoitteita mihin tähdätään, häviää touhusta miellekkyys. Eikä niiden tavoitteiden ole pakko olla kilparadoilla. Yksi tavoite on myös saada kilttejä ja toimivia, yhteiskuntakelpoisia varsoja maailmalle.


Haastan seuraavat blogit mukaan haasteeseen:
http://terhil.blogspot.fi/
http://tiinajanana.blogspot.fi/
http://kisakentille.blogspot.fi/

193. Piian valkut

Koska tämän päivän Annan estevalkku peruuttiin, niin käytän ajan näinkin hyödyllisesti... Annetaan pyykkivuoren, kotisivujen päivityksen ja kuittien järjestelyn edelleen odottaa. Kummasti nämä peruuntuneet valkut saa aina ihan maahan, ei huvittaisi tehdä mitään. Nyt kun Annan estetreenit olisi ollut keskiviikkona, niin piti perua Krissen kouluvalkku. Nyt se olisi hyvin voinut olla, mutta näin tää taas menee. Krisse siirrettiin lauantaille ja Anna olis maanantaina. Ja taas joutuu Annan treenien alta siirtämään omat tunnit pois... Tulis jo kesä! Koitun pyytää isäntääkin tekemään meille lämpimän maneesin, niin ei tarttis kylmyyden takia perua mitään. Eikä kuljettamisenkaan takia. Nytkin kahdeksasta ratsukosta viisi olisi ollut meiltä/naapurista. Äkkiäkös siitä saisi täydet ryhmät. Mutta se maneesi puuttuu.

Viikko sitten oltiin Talli Linnan lämpimässä maneesissa Piian valkuissa. Ekana päivänä menin Rosen kanssa, jotta Outi saisi sen seuraavana päivänä Krissen valkkuun eikä Tarmolle tule liikaa hommia mennä kahta treeniä.  Hyvin olisin voinut Tarmon kuitenkin ottaa, kun eka päivä oli pelkkää puomijumppaa ja kouluvääntöä. Mutta kyllä se Rosekin oli hyvä valinta. Aloitettiin harjoitukset ravaamalla uraa pitkin ylitemmossa. Tarkoituksena oli saada moottori käyttöön ja selkä toimimaan paremmin. Kulmat piti taivuttaa silti huolella ja tuntuma säilyttää tasaisena. Rose alkoi toimia varsin kivasti selän läpi ja liikuttaa myös takajalkojaan tehokkaammin. Laukassa tehtiin myös samaa. Ravissa alettiin sitten työskennellä puomeilla kiemurauralla (neljä puomia), puomi, voltti kaarteeseen, puomi, voltti keskelle, puomi, taas voltti kaarteeseen ja vielä yksi puomi. Toisella pitkällä sivulla oli kolme puomia suoralla linjalla (16 m välit). Siinä piti pyytää askel ulos väistöä ja askel takaisin linjalle. Oikeassa kierroksessa Rose vähän kaatui sisälavalle, mutta parani koko ajan. Sitä työstettiin aika matalaan ja liiankin pyöreään muotoon, jotta selkä tulisi mahdollisimman hyvin mukaan ja liikkeen läpi. Poni tuntui kyllä tosi kivalta ja se saikin paljon kehuja. Sitä pääsee hyvin ratsastamaan ja siihen saa vaikuttaa. Rosella on hyvä pää. Laukassa tehtiin samaa kiemuraa molempiin suuntiin ja vaihdot keskellä olevilla puomeilla. Alkuun tehtävä sujui tosi hyvin ja vaihdot oli täsmällisiä, mutta väsymisen myötä koko kuvio meni sähellykseksi. Askeleet ei sopinut puomeille, vaihdot ei ollut puhtaita ja vauhti kiihtyi. Samalla kuski jäi puristamaan reisillä (lonkat jäykkinä) eikä päässyt liikkeeseen mukaan. Jatkossa siis keskitytään saamaan lisää liikkuvuuttas lonkkiin laukassa, jotta pääsen paremmin ponin ympärille ja vaikuttamaan enemmän istunnalla sekä vähemmän ohjalla. Kyllä oli rankkaa, kun itsellä oli kaikki röörit tukkeessa ja yskitti koko ajan.

Toinen päivä alkoi jo aamulla klo 8. Ihan epäinhimillinen aika! Yleensä olen vasta tehnyt osan aamutallista siihen aikaan ja nyt piti olla jo hevonen verkattuna paikan päällä. Onneksi Linnoille ajaa tästä vain 20 min. Ajoissa oltiin perillä, tällä kertaa Tarmon kanssa. Vuorossa oli jumppaa pikkuesteillä. Alkuverkkana taas vähän väistöjä ravissa ja ajoitusta puomeille laukassa. Tarmo oli koko ajan vähän hidas pohkeelle, vaikka mulla oli kannuksetkin. Se oli muutenkin taas tosi rauhallinen, ehkä sekään ei ollut herännyt vielä... Laukassa askel ei meinannut osua puomeille lainkaan. Hypyt aloitettiin puomeilla ja pikkupystyllä. Puomi-neljä askelta-puomi-kolme askelta-pysty-kolme askelta-puomi- neljä askelta-puomi. Eka ja vika puomi oli vähän kaarevalla uralla ja meille suurimmaksi ongelmaksi koitui linjan viimeinen puomi, josta poni punki aina ulkoa ohi.  Sujuihan sekin lopulta ja muuten askeleet osui ihan ok. Seuraava tehtävä oli puomi-viisi askelta- pikku okseri ja päätyyn ympyrälle, jossa oli innarivälein puomi-pysty-puomi. Ja taas poni änki kaarteessa ulos. Oli kovan työn ja tuskan takana saada se kääntymään riittävästi. Toistoja tuli monta, mutta meni se lopulta. Kolmas tehtävä oli neljän esteen jumppa. Puomi-yksi laukka-pysty-yksi laukka-pysty-kaksi laukkaa-okseri- kaksi laukkaa ja okseri. Linja meni muuten oikein hyvin, mutta poni valui hieman vasemmalle hypyissä. Loppuun koko rundi, pitkä jumppa, ympyrä ja toisen pitkän sivun puomit ja pysty. Viimeisellä kierroksella esteet siellä 90-100cm huitteilla. Rohkeasti Tarmo meni, mutta kyllä oli taas vaikeaa. Tuntui ettei askeleet osu sinnepäinkään eikä touhusta tule mitään. Miten sitä aina ratsastaakin niin ruokottoman huonosti Piian treeneissä. Maksaa itsensä kipeäksi niistä tunneista ja sitten sössii koko ajan. No ehkä se joku päivä alkaa sujua, kun tarpeeksi hakkaa päätä seinään. Toivottavasti en pilaa ponia sitä ennen.

Helmikkuussa on 10.-11. päivä seuraava Piian valkku, mutta olen varasijalla, että katsotaan kuinka käy. Kova hinku olisi mukaan kyllä. Maaliskuussa viimeistään päästään seuraavksi Piian treeniin. Siellä lupaan tsempata!

192. Näillä mennään...

Alkaa olla hermo aika kireällä näiden tietokoneiden kanssa... Uutta läppäriä ei olla saatu hankittua. Miniläppäri on tolkuttoman hidas mm. kuvien rajaamisessa, siitä puuttuu puolet tarvittavista ohjelmista ja kaiken huipuksi se ei mene nettiin... Tabletti ei kyllä sovellu kuin surffaamiseen ja VIHAAN todella käyttää sitä. Sähköpostitkaan ei edes aukea sillä, kun tuplaklikkauksella vain suurentaa tai pienentää näyttöä (tai siis sitä mitä siinä näytöllä on). Nyt on siis rikkinäinen läppäri kytketty olkkarin 47" telkkariin. Hirmu kätevää ja helppoa, varsinkin kun istut metrin päässä ruudusta lyhyen scart-johdon takia. Mutta nyt toimii netti, on ohjelmat ja kuvien muokkaaminen ja lisääminen onnistuu.

Ponien kanssa ollaan puuhailtu kaikkea pakksista huolimatta. Maanantaina tuli pidettyä tunteja pari kappaletta. Taas saatiin käyntii vakiryhmä noille meidän poniratsastajille ja valmentautuminen alkaa kunnolla. Välillä mietin tuleeko vaadittua likka näiltä lapsilta, mutta kun tuntee ponit ja tietää miten ne saa toimimaan, niin mielellää opettaa sen myös ratsastajille. Joskus se vaatii vähän napakampaa otetta ja kovempaa yrittämistä. Viime kerralla vaatimukset palkittiin, kun tehtiin raviväistöjä ja siitä laukannostoja. Kun ei annettu tehdä vähän sinne päin, niin hienosti lopulta homma läähti toimimaan kaikilla. Hyvät ristiaskeleet ja napakat nostot. Tuli itsellekin niin hyvä mieli, kun homma alkoi toimia, vaikka ensin joutui sanomaan tiukemmin ja tekemään uudestaan ja uudestaan. Toivottavasti kuskeillekin jäi hyvä mieli onnistumisista ja niistä hetkistä, kun oikeasti ratsastivat kyydissä istumisen sijaan.

Eilen menin Minnillä. Kokeiluss aon nyt apple mouth-nivel. Lisäksi apuna oli vielä gramaanit. Tällä yhdistelmällä poni oli selvästi tasaisempi, vaikka gramaani oli suurimman osan ajasta löysällä. Oliskohan sitten tämä synteettinen nivel ponille mieleinen. Ajattelin nyt pitää pienen "gramaanikuurin". Jos se löytyäisi tasaisemman muodon kun on vähän suuntaa antavaa apuna. Tuli niin hienoja ja tasaisia laukannostojakin. Kokeilin sille myös Rosen ja Tarmon koulusatulaa. Ja se oli ihan passeli. Minnikin on nyt levinnyt sen verran, että se mallasi oikein hyvin. Ei pyörinyt, ei valunut mihinkään eikä kipannut nokilleen. Jes! Se on taivaallinen satula istua :)

Tarmon kanssa tehtiin väistöharjoituksia ilman satulaa. Sekin alkaa olla pikkuhiljaa ihan oikea ratsu. Väistää hienosti ravissakin ja muoto alkaa olla tasaisempi ja pyöreämpi joka kerta. Suurin virtapiikki taitaa olla ohi, sillä ainakin kotioloissa poni on varsin leppoisa ratsastaa. Alkukävelyjä ei kyllä mennä pitkin ohjin, mutta muuten se on oikein kuuliainen ja toimiva kavereista huolimatta. Maanantaina se sai irtokengänkin takaisin jalkaansa, niin päästää kunnolla hommiin. Tosin hyvät kaviot sillä kengättäkin on, kun ei arista tms. vaikka yksi kenkä uupuukin. Maastossakin on voitu käpytellä.

Talvipäivän irrottelua

Myös Ekku pääsi vuolun jälkeen vähän juoksentelemaan kentälle. Se vaan jäisi mielellään koko ajan haastamaan riitaa Tarmon kanssa yhteen nurkkaan. Juoksentelua tuli sitten siinä vaiheessa, kun piti lähteä takaisin tarhaan... Nyt kun katsoo näitä ekun kuvia tästä isolta ruudulta, niin kyllä siinä alkaa jo ikä näkyä. Talvikarva vielä tuntuu korostavan sitä. Ja toi likaisuus...Tulisi vähän leudommat kelit, niin voisi vähän pestä pahimpia laikkuja. Se vaan tykkää nukkua aina maaten karsinassa ja p*skakasa on aina keskellä karsinaa, joten laikulta ei voi välttyä. Hyvässä kunnossa se kuitenkin on. Loimittanut olen ehkä viitenä päivän koko syksynä pahimmilla sadekeleillä. Pakkasilla ei ole tarvinnut takkia lainkaan. Nyt vaan taas vähän aktiivisempaa ratsastusta, niin saisi hiukan enemmän lihasta takaosaan ja selkään. Ei kaula korostuisi niin paljon.

Ratsutusprojekti 4-vuotiaaksi kääntynyt pv-tamma Venla on myös edistynyt. Viikonloppuna käytiin maastoilemassa kaverin perässä. Alkuun tamma oli kovin pörheä eikä pihastakaan olisi halunnut lähteä, mutta lopulta meni kuin vanha tekijä. Ei haitannut autot eikä kaverin hötkyilytkään. Ihanan viisas pikkutamma!

191. Pakkaspäiviä

Päivät menee tas sellaista vauhtia, että kirjoittmisesta ei tule mitään. Hommaa hankaloittaa joulukuun puolivälissä alkaneen flunssan uudelleen paheneminen, viikkoon ei ole tarvinnut hengittää nenän kautta ja keuhkot on kohta yskitty pihalle. Nenäkin on jo niistetty ruvelle. Nämä pikkupakkaset ei helpota asiaa lainkaan. Melkein koko viikon pakkaset on olleet siellä -20 asteen huitteilla. Kaikesta tästä huolimatta koko viikko on touhuttu ahkeraan ponienkin kanssa.

Viime sunnuntaina klippasin Minnin uudelleen ja vähän irtojuoksutin sitä. Tarttis ottaa muitakin vähän kentälle juoksentelemaan, jotta saisi uusia kuvia niin kauan kun kelit suosii. Aurinko on paistanut paljon, päivät on jo tunnin pidempiä ja iltaisinkin näkee hyvin kuun valossa.

Kuluneeseen viikkoon mahtuu myös Piia Pantsun estevalmennus, josta teen oman postauksen. Lisäksi Krissen kouluvalkku oli normaalisti keskiviikkona, jossa menin Minnillä. Nyt oli taas normaai kolmapala käytössä ja kyllä se vastusteli. Ostin nyt omppunivelen, jos synteettinen kuolain olisi sen mieleen enemmän. Pakko vaan alkaa kokeilla kaikkia sallittuja kuolaimia, kun en halua joutua taistelemaan sen kanssa. Ajattelin myös kokeilla mennä nivel-hackamore-yhdistelmällä kahdella ohjalla, jotta saisi pikkuhiljaa ponia hyväksymään kuolaimen. Lissulla käytettiin aikanaan samaa ratsutuksessa. Ihan todella hienoja pätkiä tulee paljon, mutta tasaisuus puuttuu vielä täysin. No vielä on vähän aikaa treenata ennen kisakauden todellista alkua (tosin seuraavat kisat on jo kalenterissa: 9.2. Paimiossa).

Viikolla menin myös pitkästä aikaa Ekun kanssa. Ensin sulatin sen vuohiskarvoista ja hännästä kurahelmet pois. Hienosti se taas malttoi olla puunattavana ja pestävänä, vaikka aikoihin ei olla tehty mitään. Kentällä mentiin askellajit läpi ilman satulaa. Ekun selkä on jotenkin niin turvallisen ja tukevan oloinen. Se liikkui oikein kivasti. Paljon pehmeämmin ja suoremmin kuin viimeksi. Oliskohan säännöllinen MSM auttanut asiaa. Laukkakin pyöri kivasti. Vähän se koitti potkaistasivulle, kun piti käydä töihin, mutta kun kerran komensi, niin toimi tosi hyvin ja liike oli säännöllinen. Ei se mikään liitokavio ollut, mutta hyvä ikäisekseen.

Myös Tarmon kanssa olen mennyt ekat kerrat ilman satulaa. Sen selkä on kaukana tukevasta, niin pyöreä eikä kylkiä ole kovin paljoa. Se on sellainen "silakkamalli". Jokainen sivuloikka saa kuskin tasapainon horjumaan. Poni kuitenkin toimi siivosti ja kaikki askellajit pääsi huoletta ratsastamaan läpi. Ilman satulaa huomaa vielä paremmin omat vinoudet. Paino valuu koko ajan oikealle, varsinkin vasemmassa kierroksessa kaarteissa huomaa istuvansa ihan vinossa. Täytyy koittaa kiinnittää ekstrahuomiota siihen. Tänään olin vetämässä Tarmolla maastolenkkiä ilman satulaa ja hienosti meni sekin reissu. Tosin taas huomasin valuvani oikealle...

Viime viikkoon ahtuu myös muutama ratsutus. Heron kanssa tein ilman satulaa eteen alas-jumppaa ja väistöjä. Venlan kanssa muistuteltiin hommia mieleen joululoman jäljiltä. Se meni kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Mentiin myös eka kertaa ilman avustajaa loppukävelyt. Näiden lisäksi pari kertaa kävin Roopen ratsastamassa. Sekin edistyy joka kerta. Kuntoa ja sitä myötä virtaa alkaa löytyä ja siihen pääsee vaikuttamaan ilman että eteneminen hiipuu. Ihana poni! Nyt kun poni alkaa väläytellä todellisia kykyjään, se tuntuu todella hyvältä. Siitä tulee vielä super.

Jospa huomenna ehtisi kirjoittaa Piian valkuista ja sitten on vielä yksi haaste tekemättä :)

190. Valoa tunnelin päässä

Ensin rikoin maanantaina läppärin ja kun sain minilppärin valjastettua käyttöön, niin eiköhän netti ala pätkiä... Pari päivää kokeiltiin kaikki mahdolliset kikat, asiakaspalvelu sekä oma henkiökohtainen mikrotuki (eli pikkuveli). Lopulta uuden mokkulan vaihto pelasti tilanteen ja eilen vihdoin netti saatiin toimimaan normaalisti. Ihan pimennossa ei sentään tarvinnut olla, mutta en tykkää yhtään surffata puhelimella enkä varsinkaan kirjoittaa mitään.

Koko viikon kestänyt vesisade, märät loimet, kuraiset kintut ja irtoilevat kengät. Ihana tammikuinen keli. Olin jo vähän luovuttanut koko talven suhteen. Kunhan ei sataisi jatkuvasti, niin lumettomuus ja plussakelit ei olisi haitannut lainkaan. Ratsastusolosuhteet oli ainakin hyvät. Tänään saatiin kuitenkin sellaiset 5 cm lunta ja oikeastaan se on varsin kiva. On niin valoisaa ja kaikki paikat näyttää siistimmiltä. Vielä kun tarhojen pohjat jäätyis, ettei ponit uppoa mutaan. Tosin niiden pitäis jäätyä tasaisiksi, koppuraiset ja jäiset tarhat on mutaliejuakin pahemmat. Huomenna koitan vähän siistiä poneja, jos ne pysyis jo vaikka vähän puhtaampina.

tänään maastoon lähdössä kuva: Saija Pekkinen

 Tällä viikolla olen kuitenkin ehtinyt vähän liikutella ponejakin ja pari valkkua oli myös. Tiistaina ratsastin Tarmon kevyesti, askellajit läpi. Poni ei ollut niin hyvä, mitä se on ollut, mutta loikkimista ja jännittymistä ei myöskään ollut. Poni oli samanlainen myös keskiviikon kouluvalkussa. Aika pitkään alla oli epätasainen kipittäjä, jona kanssa meno oli kilpavetoa. Tehtiin ihan perustyöskentelyä, siirtymisiä ja voltteja. Loppua kohden homma alkoi sujua ja poni oli taas pehmeä ja liikkui elastisesti. Taas kostautui useamman päivän ratsastustauko. Valkun jälkeen juoksutin Minniä sivuohjilla. Se liikkui todella kauniisti ja reippaasti. Sitä oli oikein ilo katsella. Vähän se jännittyi alkuun sivuohjista, mutta rentoutui hyvin ja liikkui henossa muodossa. Siinä Minniä harjaillessa ihailin myös kuinka hyvässä kunnossa se on tällä hetkellä. Sen karva kiiltää, se on hyvässä lihaksessa ja lihvuuskuntokin on todella hyvä. Pari aikaisempaa talvea sen karva on ollut kiilloton ja kylkiluut ovat olleet aika pinnassa, vaikka poni ei muuten ole ollut laiha. Sitä madotettiin, otettiin verikoetta yms. eikä mitään löytynyt. Olisiko ollut sitten mahahaava syynä. Jokatapauksessa poni näyttää nyt todella hyvältä ja se on reipas ja pirteä.

Torstaina ratsastin Minnin ennen Annan valkkuun lähtöä. Menin hackamoren kanssa, kun sillä oli keskiviikkona pieni haavauma suupielessä. Huulessa näkyi verta, mutta se tuli kuitenkin vaihtuvasta hampaasta, mutta samalla näin pienen haavan suupielessä, joten mennään pari päivää hackamorella. Poni oli todella reipas. Ratsastin vähän väistöjä ravissa ja laukassa treenattiin vähän lyhennyksiä ja eteen ratsastuksia. Lyhennykset oli vähän vaikeita, mutta todella hyviäkin askelia tuli. Tehtiin myös muutamat vaihdot ja nekin onnistui puhtaasti molempiin suuntiin.

Tarmo pääsi hyppäämään Annan valkkuun. Nyt alla oli taas pörheä ja räjähdysaltis poni. Alkuverkka on vauhdikasta ja poukkoilevaa. Keskittyminen menee pääasiassa siihen, että väistelee muita (tai yrittää siis pysyä kaukana muista). Siinä on haastetta, kun maneesissa on esteitä, kahden ryhmän ratsukot ja vielä surevat omaiset. Osa verkkaa, osa taluttaa, osa seisoskelee ja sitten yrität olla loikkimatta kenenkään päälle. Eikä edes muiden välttely uta, vaan nytkin oltiin yksin kauemmassa päädyssä ja poni sai sätkyn, kun toisesta päästä alkoi hevosia mennä ulos... Mutta hyppy kulkee! Että se on hyvä ratsastaa esteillä ja niiden välissä. Kun aletaan tehdä tehtäviä, se on täysin ratsastettavissa. Ei yhtään rynnimistä ennen eikä jälkeen esteen, tiukemmatkin tiet menee sujuvasti ja hypyt on rentoja. Mentiin kahdeksn esteen jumppasarjaa eikä se epäröinyt lainkaan. Se ei myöskään hätäile hypyissä, vaan niissä on selkeä ja pyöreä hyppykaari. On niin sääli, että se on muuten niin arvaamaton tällä hetkellä. Kisaamaan olisi hinku, mutta mihinkään verkka-alueelle meno ei hirveesti houkuta...Täytyy varmaan alkaa tehdä niin, että ilmoittaa mukaan ja jättää pois, jos näyttää, että väkeä on paljon. Jostain se on nt keksinyt alkaa pelätä ohi suhailevia hevosia enkä halua yllä yhtään sitä käytöstä vahvistaa.

Myös Reetu 2-v. on joutunut töihin. Tällä viikolla se on ollut jo kahdesti hommissa! Ensin viikolla, ponille valjaat niskaan ja ohjasajotreeniin. Sillä ei ole ennen ollut ees valjaat päällä, mut eipä se niistä mitään sanonut, mahavyö oli ehkä vähän ällö. Ohjat eivät haitanneet lainkaan kyljissä,pyllyn päällä jne. Mentiin kentälle harjoittelemaan suoraan kulkemista. Alkuun se oli haastavaa ilman avustajaa, mutta muutaman pyörähdyksen jälkeen poni ymmärsi edetä. Nopeaan se oppi myötäämään ohjan paineeseen. Yllätyin myös kuinka herkkä se onkaan. Normaalisti se on hieman jyrä taluttaessa, mutta nyt kuolaimella löytyikin superherkkis. Kolmannella kierroksella se meni uraa pitkin koko matkan, joten siihen lopetettiin. Eilen otettiin uusiksi, mutta maastossa Heron perässä. Pihasta poni ei meinannut tajuta lähteä liikkeelle, mutta sen jälkeen homma toimi kuin vanhalla tekijällä. Reetu oli tosi reipas ja vähän väliä ravailla hipsutteli. Yhtään ei kuitenkaan tarvinnut pidellä,vaan poni meni sujuvasti kaverin perässä. Reetun on emänsä tapaan hirmu helppo kulkea oikein päin. Sen kanssa tulee varmaan olemaan isompi ongema saada turpa pois ryntäistä kuin saada se pyöreäksi. Siitä tulee kanssa tosi kiva poni. Energiaa tuntuu löytyvän ja se alkaakin selvästi kaivata tekemistä laumassa tarhailun lisäksi. Kun talvesta päästään, niin aloitetaan ajoharjoitukset. Siihen asti tutustutaan maastoihin ohjasajaen.

189. Synkkää...

Tämä päivä on mennyt taas mieli maassa. Eikä tilannetta helpottanut lainkaan, että pudotin meidän läppärin lattialle ja siitä meni näyttö...Olihan se jo melkein vuoden vanha kone. Taas tarttis siis saada kuvat talteen sieltä. Millonkohan sitä oppii laittamaan kuvat vaikka suoraan tolle meidän ulkoiselle kovalevylle. Onneksi Peppi sai tädiltään tämän vanhan miniläppärin, joten eiköhän sillä pärjätä jonkin aikaa.

Tallin siivouksen jälkeen vajosin takaisin sohvalle, mutta iltapäivän heinien jakoa varten oli taas pakko raahautua talliin. Onneksi ihanat ystävät sai taas paremmalle tuulelle ja sain jotan aikaankin. Rose pääsi klippaukseen jo kolmannen kerran tälle "talvelle". Jos nyt selvittäisiin kevääseen asti. Sen jälkeen ratsastin Heron läpi ja tein loput tallihommat. Pikainen kauppareissu välissä ja vielä Tarmo hetkeksi liinan päähän. On koko ajan niin huono omatunto, kun ei saa aikaiseksi kunnolla liikuttaa sitä. Silloin kun olisi energiaa itsellä, niin hommia on niin paljon, ettei ehdi. No onneksi näiden nuorien kanssa ei ole mikään kiire. Ennemmin tehdään liian vähän kuin liian paljon.

Reinon vieroitus on edennyt hyvin. Lissu vähän vielä huutelee poikansa perään, mutta Reino on jo kiinnostuneempi uusista kavereistaan kuin äidistä. Tarmo varsinkin on ottanut pikkuveljen hyvin porukkaan. Ne syövät samalta kasalta ja hengailevat kimpassa. Reetunkin kanssa ovat hyvää pataa ja hienosti mahtuvat samaan karsinaan. Myös Leevin(Kaken, vielä vaatii vähän harjoittelua uuden nimen käyttö) kuulumisia ollaan saatu ja hyvin on mennyt. Pikkumies on kotiutunut hyvin ja ollut kiltisti. Olen niin tyytyväinen, että sille löytyi oma ihminen, joka todella pitää ponista. Voi kun noi muutkin varsat löytäisivät omat ihmiset. Tosin sitten mulle ei jää yhtään itselle taas kasvamaan. No ei murehditaa sitä vielä. Kaksi on vielä jäljellä, mutta neljä ja kolme vuotiaat puuttuu välistä.

Taas siis postausta, jossa ei päätä eikä häntää eikä edes kuvia. Ehkä loppuviikosta helpottaa, kun on uvattu oikeaa talvea. Tosin en ole varman haluanko enää edes lunta. Tulis vaan jo kesä.

188.Onnistunut kauden avaus

Tänään oltiin tämän vuoden ekoissa kisoissa, harjoitusestekisat Somerolla. meidän talli oli jälleen hyvin edustettuna, kun matkaan lähti viisi ponia ja Rosea lukuunottamatta kaikilla useampi startti. Keppariluokka jätettiin suosiolla väliin, jotta ehdittiin siivota karsinat ennen lähtöä.

Ekat startit siis puomiluokassa Nuutti/Possu ja Miia/Inka. Tällä kertaa Nutti itse ilmoitti, että hän haluaa myös kisaamaan. Taidot, tasapaino ja ennen kaikkea into on kasvanut ihan valtavasti viimeisen kuukauden sisällä. Nyt jätkä on ratsastanut noin 3-4 kertaa viikossa, sekä Possulla että Lillillä. Itsekseen olen antanut muksujen ponien kanssa kentällä touhuta samalla kun siivoilen tallia tms. Homma pysyy leikinomaisena ja Pepillä on jo sen verran taitoa ja ymmärrystä, että osaa vähän pikkuveljeäänkin neuvoa. Tänään Nuutti jo reipaasti kevensi koko radan läpi ilman huili(kävely)taukoja ja joka puomilla haki kevyttä istuntaa ;) Hienosti käsi meni harjaan puoleen väliin kaulaa ja pyllykin nousi vähän. Tästä se lähtee! Ja kohokohtana tietty palkintojen jako (arvostelu A.1.0). Kyllä oli ylpeä jätkä. Nyt Nuuttikin on liitetty ratsastusseuraan, joten kisauran aloitukselle ei ole mitään esteitä.

Seuraavaksi Peppi meni Possulla 50 cm. Mentiin vähän pienempää, jotta saadaan taas lisää itseluottamusta Pepille muutamien ohimenojen jäljiltä. Kovasti ollaan kotona treenattu tasapainoa kuskille kevyessä istunnassa. Kumisten ratsastussaappaiden vaihduttua kenkiin ja chapseihin (satsit, kuten Fanni sanoo) on kantapää pysynyt paremmin alhaalla ja jalustin paikallaan. Siihen vielä noin kilometrin ohjien lyhennys ja käsi puoleen väliin kaulaa. Hienosti asento löytyi kotona eilen, mutta tänään kisajännitys hieman hukkasi sitä. Mutta parempi jo selvästi, kova yritys ainakin. Poni meni tosi hienosti ja sujuvasti kaikki yksitoista hyppyä.Tuplanollat siis, mutta pitkillä teillä ja rauhallisella laukalla aka ei riittänyt sijoituksiin. Pääasia, että kuski, poni ja äiti oli tyytyväisiä.

Menin itse tällä kertaa Minnin kanssa. Ensin 80 cm ja sitten myös 90 cm. Kasikympin radalle lähdettiin viimeisinä, tavoitteena saada ehjä ja sujuva rata. Sileäverkassa poni oli kuin pieni pommi. Ihan ei selvinnyt mikä sitä ahdisti. Alkukäynneissä pyysin sitä kävelemään reippaammin ja kutitin vähän raipalla (loimea), johon reaktiona kunnon pukki ja paikalta poistuminen. Hyvä, etten pudonnut... Sama meiniki jatkui vähän väliä, poni jännittyi ja koitti häipyä... Oliskohan loimi ollut ahdistuksen syy, koska sätkiminen loppui, kun loimi otettiin pois. Maneesissa hyppyverkassa poni oli ihan oma pirteä itsensä. Hypyt oli sujuvia ja alkukyttäilyn jälkeen poni toimi tosi kivasti. Minnin vuorolla Rose jäi maneesin oven pieleen odottelemaan. Rata alkoi sujuvasti, mutta kolmoselle tultaessa poni jäi jarruttamaan Rosen luo. Sain sen kuitenkin siitä eteen ja seuraavat esteet meni taas oikein sujuvasti, kuunes uudelleen jarrut päälle Rosen kohdalla. Perusrata selvittiin kuitenkin puhtaasti, vaikka vauhti hyytyi pariin kertaan, niin esteitä se ei jännittänyt lainkaan, vaan hyppäsi ne vähän huonommallakin vauhdilla. Uusinnassa otin vähän lyhyempiä teitä ja yhden esteen kiertämättä jättäminen toi lopulta voiton meille. Vauhti ei ollut todellakaan nopein, mutta poni oli kuuliainen ja luottavainen, joten suunnitellut tiet toimivat. Minnin eka sinivalkoinen rusetti ja vielä esteillä! Vuosi sitten se ei mennyt yli mistään...Outi ja Rose teivät myös oikein sujuvan radan 80 cm luokassa tuplanollalla neljännelle sijalle.

90 cm verkassa poni tuntui vielä pirteämmältä ja paremmalta. Nyt ei ollut Rosea samaan aikaan seurana ja magneettina. otin hyvin kevyen verkan, ettei ponin tule väsy. Verkassa kerran okserilla tuli puomi alas, mutta korjasi hyvin, ei vaan tajunnut nostaa jalkojaan riittävästi. Radalla ykkönen ja kakkonen meni hyvin. Kolmoselle ei tullut ihan nappi askel enkä ratsastanut riittävästi, vaan jätin ponin vähän yksin. Ja kielto. Sen jälkeen poni olikin sitä mieltä, että sitä ei voi mennä. Lopulta yläpuomi otettiin pois ja siitä esteestä selvittiin. Nelonen oli iso okseri, josta poni oli myös sitä mieltä, että ei sitä pääse. Enkä taakaan ratsastanut riittävän päättäväisesti. Parin kiellon jälkeen aloin ratsastaa ja poni liiteli yli lopuista esteistä. Niin sujuvia hyppyjä kunnon ilmavaralla. Poni todisti, että kapasiteetti riittää kevyesti. Nyt vaan täytyy saada ponin korvien väli uskomaan siihen myös. Rutiinia vaan. Jäi niin hyvä mieli, kun loppurata meni niin hienosti. Kyllä se hypätä osaa. Pikkuhiljaa haetaan rutiinia näistä "isommista" radoista. Oma pää alkaa olla myös siinä hantissa, että 80 cm on pieni eikä 90 cm tunnu enää isolta. Ehkä siihen metriinkin löytyy joskus rentous.

187. Treeniä esteillä

Torsataina meillä oli vuorossa Annan estetreenit. Sitä ennen aamupäivällä kävin ratsastamassa Roopen, tein tallia ja pidin tunnin kotona, jonka jälkeen vielä vähän lisää tallihommia.

Tällä kertaa oli Tarmon vuoro päästä hyppäämään. Ohjelmassa oli paljon jumppatehtäviä. Tarzanilla on ollut virtaa kuin pienessä kylässä viime aikoina. Se on kuin viritetty pommi, koko ajan valmiina sinkoamaan johonkin. Ja vähän väliä se sinkoaakin, milloin syynä on vastaan tuleva hevonen, liian läheltä menevä hevonen, kolahtava puomi, ääni ulkona tai sitten ihan vaan for no reason...Todella rasittavaa! Alkuverkkojen aikana se esitti kevätjuhla liikkeitä varmaan neljään-viiteen otteeseen.

Mutta kun alettiin töihin. Verkkatehtävinä mentiin ensin maapuomeja ravissa (pitkää suoraa linjaa, reilu 10 puomia sekä kiemurteluja). Laukassa kaksi puomia ympyrällä. Ravissa ponilla oli alkuunsa vielä kiire, mutta muutaman toiston jälkeen kuulo palautui ja pääsin ponin ympärille. Laukassa se oli jo ihan eri poni. Tahti oli rauhallinen ja rytmi säilyi samana lähestymisissä ja puomin jälkeen. Toiseen suuntaan toinen puomi nostettiin kavaletiksi ja rytmi säilyi sittenkin. Ihan uskomaton fiilis, kun laukka vaan rullasi eikä yhtään rynnimistä puomeille tullut. Hypyt aloitettiin yksi jumppasarja kerrallaan. Ensimmäinen oli kaarevalla uralla kulmassa, kavaletti-yksi laukka-pysty- yksi laukka-kavaletti. Seuraava oli neljän pystyn linja, jossa joka väliin yksi laukka. Kolmas linja tuli toisen linjan välistä kavaletti-yksi laukka-pysty-innari -kavaletti-yksi laukka-okseri. Eka jumppa meni oikein sujuvasti, mutta toisella poni tuli vähän liian pientä laukkaa sisään ja meni ohi kakkospystyllä. Toisella yrityksellä sekin oikein sujuvasti. Kolmannelle linjalle tuli ensin täysin ilman askelta ja kompastui kavalettiin. Melkein käytiin naamallaan ja siitä paikaltaan poni vielä kiipesi pystyn ja kavaletin yli, kunnes pääsin kääntämään pois. Olisi se vielä viimeisenkin osan yli mennyt, kun olisi pyytänyt. Toisella yrityksellä sekin sujui hyvin.

Oli niin "outoa", kun poni ei lähtenyt kertaakaan rynnimään esteille. Jumpilla se malttoi mennä rauhassa. Aikaisemmin se on mennyt kaikki sarjat, kuin maa polttaisi kavioden alla esteiden välissä. Se oli jotenkin niin paljon rennompi. Vain yhden kerran se lähti sarjan jälkeen täysiä loikkimaan. Näistä jumppatehtävistä tehtiin vielä rata. Kaareva-kuusi askelta vähän oikaisten-neljä pystyä-päädyn läpi ja viimeinen jumppa. Ensin kierros kaksi kertaa peräkkäin ja muiden jälkeen vielä yksi rundi. Viimeisellä kertaa Anna nosti okserin metriin, muiden ollessa siellä 80 cm hiutteilla. Se teki niin hienon hypyn sille okserille, oikein tunsi kuinka selkä pyöristyi ja ilman pienintäkään epäröintiä. Maailman hienoin pieni esteponi <3 Vaikka se on välillä äärimmäisyyksiin asti rasittava, niin ne hyvät hetket korvaa kaiken. Ehkä se joskus rauhoittuu...

186. Uusi vuosi, uudet kujeet

Ensimmäinen päivä melkein takana tätä vuotta. Siihen mahtui ohjelmaa jo vaikka kuinka. Vuosi vaihtui hyvin rauhallisissa tunnelmissa. Hevoset otin varmuudeksi sisälle jo syömään klo 16 heiniä, etteivät säiky pauketta. Tässä ei onneksi ole naapurustossa sellaista väkeä, joka ammuskelisi kovasti raketteja. Lasten kanssa käytiin anoppilassa katselemassa raketteja ja kotiin tullessa hepat sai vielä iltaheinät. Vähän he vaikuttivat nyrpeiltä, kun yläluukutkin oli kiinni. Koiratkin pääsi vielä lenkille eikä nekään välittäneet tänäkään vuonna mitään kauempaa kuuluvasta paukkeesta.

Aamusta lähdettiin sitten Lindan kanssa hevosen hakuun Ikaalisista. Sohvin lähtiessä vihreämmille niityille sen tilalle oli tulossa 13-v. pv tamma Walma Lindalle ylläpitoon. Yllättäen siinä alkuviikosta Kakesta tuli kysely myynti-ilmoituksen uusimisen myötä ja uuden vuoden aattona sitten kaupat sovittiin. Poni siis pakattiin mukaan Walman hakureissulle. Kaken uusi omistaja asuu Seinäjoella, joten puolimatkaan oltiin jo tulossa vastaan. Aamutallin jälkeen näytettiin vähän harjaa ponille, jotta se ei ollut ihan yltäpäältä ravassa...Aika sujuvasti se tuli koppiin ja matkaan päästiin hyvin aikataulussa. Reilun kahden tunnin ajon jälkeen oltiin paikan päällä Walman tallilla aika samoihin aikoihin ja paperiasioiden hoidon jälkeen pikkuponi kopista toiseen. Lastaus sujui edelleen kivuttomasti pienen pienellä harkinnalla.

Nopeista kaupoista huolimatta mulle jäi oikein luottavainen ja hyvä olo. Poni pääsi varmasti hyvään ja rakastavaan kotiin, jossa se pääsee aktiivisesti touhuamaan kaikkea mitä ponilla voi tehdä. Hyvä fiilis vain voimistui uuden omistajan facebookin kuvia selatessa. Tyytyväisen näköisiä poneja ja aktiivista touhuamista. Parempaa en voisi täälläkään tarjota, mutta nyt poni saa vielä enemmän huomiota mitä olisin ikinä ehtinyt antaa. Heti tuli myös viestiä, että poni oli käyttäytynyt todella lunkisti uudessa kodissa, vilkaisi paikat ja alkoi syömään :) Toivottavasti jatko sujuu yhtä hyvin ja nykyisin Leeviksi ristitty Kake viihtyy tammaseurassa.

Kake eli nyk. Leevi pari päivää ennen muuttoa uuteen kotiin.

Reissun jälkeen meillä oli ohjelmassa vielä Krissen kouluvalkku Tarmon kanssa. Tehtiin vähän sulkutaivuksen alkeita, lähinnä ajatuksena ulkotakajalan astuminen sisätakajalan eteen pienellä taivutuksella. Siitä vielä muutama takaosakäännös molempiin suuntiin. Oikea kierros sujui kuin vanhalta tekijältä, vaikka ei olla Tarmon kanssa niitä ennen treenattu. Vasen kierros oli työläämpi, mutta hyviä askeleita siihenkin tuli. Takaosakäännökset oli yllättävän helppoja kumpaankin kierrokseen. Ajoharjoitukset on varmaan ollu apuna siihen, kun kärryjen edessä käännökset tulee aina takaosakäännöksellä. Laukassa tehtiin volttien avulla laukka-käynti-laukka siirtymisiä. Nopeasti Tarmo oppi senkin ja ihan suoraan käyntiin päästiin monta kertaa. Nostot on olleet aina helppoja käynnistä. Tosin muodon kanssa on vielä hiomista, mutta loppuun mahtui pyöreitäkin siirtymisiä. Poni alkoi kyllä ennakoida aika lailla, joten sai olla tarkkana, ettei tipahda heti ekasta kokoamisyrityksestä raviin. Poni oli oikein hyvä. Se on muutenkin alkanut toimia. Liikkuminen on virrasta ja pörheydestä huolimatta jotenkin joustavampaa, tasaisempaa ja tasapainoisempaa. Se on ihan yhtäkkiä alkanut  liikua paljon paremmin. Tiedä sitten onko satulanvaihto auttanut, vai voiman saaminen vai onko se vaan tajunnut olevansa nyt iso mies. Alkukäynneissä se on ollut ihan pommin tuntuinen, mutta hetken työskentelyn jälkeen se tuntuu paremmalta kuin koskaan aikaisemmin.

Myös Rose sai Krisseltä paljon kehuja ja siitäkin on löytynyt uutta elastisuutta. Kyllä ne siitä edistyy ja kehittyy. Huomenna estevalkkua luvassa illalla. Kunhan ensin selviää aamuherätyksestä Pepin palatessa kouluun joululoman jäljiltä. Aamupäivällä on ohjelmassa myös Roopen ratsutus sekä tunnin pito kotona. Vissiin tallikin tarttis tehdä. Uuden vuoden lupausta en varsinaisesti ole vielä tehnyt. Ollut niin kiirettä, että ei ole vaan ehtinyt miettiä asiaa... Pitäisköhän luvata yrittää vastata kaikkiin viesteihin heti... Yritän myös olla masentumatta huonosta kelistä tai mistään turhasta. Jossain välissä yritän saada tämän vuoden tavoitteet omasta päästä ylös vaikka tänne.