206. Jännittävät kisat

Viime sunnuntaina oltiin jälleen kisaamassa. Nyt vuorossa oli seurakoulukisat Merjan Tallilla Koskella. Siellä oli erikseen rajattu nuorille hevosille luokat. Meidän nuoriso (eli Minni, Netta, Rose ja Tarmo) osallistuivat helppo b-tasoiseen k.n.specialiin. Lisäksi Peppi meni Possulla ja Olivia Rosella he C:1sen.

Ensin ratsastettiin nuorten k.n. Koska lähtijöitä oli vain viisi (yksi meidän lisäksi) ja itse menin sekä Minnillä että Tarmolla, sain verkata toisen ennen varsinaista verkkaa. Sehän sopi hyvin. Sain verkata Tarmoa rauhassa ilman jännitystä muista hevosista. Tosin aikaa oli sen verran vähän, että laukassa en ihan ehtinyt saada sitä läpi asti. Vähän taas kostautui viime aikojen vähäiset treenit. Minni taas oli verkassa ihan järkyttynyt maneesin seinistä ja tuomarikopista. Se alkoi onneksi toimia, kun sain sen kertaalleen seinille. Netta ja Rose saivat sätkyn verkassa, kun kuulutuslaitteita säädettiin ja ne särähtivät aika kovin. Sen jälkeen kumpikin oli varsin pinkeitä, Netta juoksi alta pää pystyssä eikä Rose mennyt seinille/tuomaripäätyyn. Jotain mitä kumpikaan ei harrasta...

Minni oli verkassa lähimpänä itseään, mutta se jännittyi uudelleen, kun kaverit poistuivat maneesista. Saatiin kuitenkin rata läpi ilman rikkoja. Ei se mitään tahdikasta ja rentoa menoa ollut, mutta poni pysyi jännityksestään huolimatta nahoissaan ja teki pyydetyt asiat. Minni saikin kovasti kehuja alakommenteissa, että kunhan rentoutuu, niin alkaa tulla tuloksia.

Tarmon rata alkoi lupaavasti ja se oli jopa melko rento. Ongelmia alkoi tulla, kun päätti pysähtyä metriä ennen pysähdystä p*skomaan! Eikä suostunut liikkumaan mihinkään...Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin pysähtyminen papanoimaan! Sen jälkeen laukannostossa nousi väärä laukka. Seuraavassa nostossa tuli laukka oikein, mutta ekan kaarteen jälkeen poni vaihtoi etupäällä. Niin ja ennen näitä keskiravi oli mennyt laukkailuksi. Ei siis ihan meidän päivä.

Mutta ihan putkeen ei mennyt muillakaan. Minni voitti luokan 57,4%:lla ja Tarmo oli toinen 56,2%. Outi ja Rose tulivat kolmansiksi 55,6%lla Saijan ja Netan ollessa viidensiä 51,75%lla. Tuomarin lisäohjeena kaikille oli ratsastaa vielä rohkeammin eteen ponien jännittyessä, jotta ne eivät niin ehdi keskittyä kyttäämiseen. Sitä siis työstämään.

C:ssä Peppi sai Possun toimimaan verkassa hienosti, poni oli hereillä ja liikkui hienossa muodossa. Laukannostoissa oli vähän ongelmia, kun poni esitti vain hienoa keskiravia eikä Peppi saanut pidätteitä läpi. Hyviäkin nostoja tuli ja kuski oli tyytyväinen. Radalla sama meno jatkui. Ekasta temponlisäyksestä tuli jopa seiska! Eka laukannosto meni kuitenkin åieleen. Laukka ei noussut vielä ympyrälläkään ja Peppi teki vielä toisen ympyrän. Lävistäjälle laukka nousi viimein ja toinen laukka oli taas oikein hyvä. Vähän vielä tarkkuutta teihin ja pidätteet läpi, nyt kun hän saa ponin hereille, niin tuloksia alkaa tulla. Kyllä äiti oli niin ylpeä! Vaikka prosentit oli vain 51,75 niin rata oli parempi kuin koskaan ennen. Se alkaa olla ratsastamista! Possu on kyllä niin paras, riittävän herkkä ja kevyt ratsastaa pienellekin lapselle, mutta ei mikään pommi.

Ensi viikonloppuna hyppykisaamaan.

205. Retki Tampereelle

Lauantaina oli vuorossa "hevoseton" päivä. Tai ei siis ollut tallihommia eikä ratsastuksia tms. Muuten tämäkin päivä meni tiiviisti poniasioiden parissa. Aamutallin jälkeen siis istuttiin Pepin kanssa autoon ja suunnattiin nokka kohti Tamperetta. Fannikin olisi kovastoi halunnut mukaan, mutta pitkä ajomatka ja kokouksessa hengailu ei ehkä kuitenkaan olisi ollut se juttu, johon hän oikeasti olisi halunnut. Ohjelmassa oli siis Suomen Connemarayhdistyksen vuosikokous sekä tutustuminen EkoHepoon hevosten "kuntoutuskeskukseen". Ja tärkeimpänä tietysti Sissi-ponin näkeminen.

Kokous pidettiin ihan Teivon raviradan kyljessä sijaitsevalla Lamminpään majalla. Kahviossa oli hyvät tilat kokoukselle ja enemmänkin porukkaa olisi mahtunut. Jälleen oli varsin mukava tutustua itselle uusiin connemaraihmisiin. Tunnelma oli rento ja leppoisa, kaikki asiat saatiin hoidettua kuten piti eikä Liisan huolehtimat tarjoilut jättäneet ketään nälkäiseksi. Kokouksen kohokohta oli tietysti palkitsemiset. Meidän ponit ovat kisanneet ahkeraan viime vuonna ja kaikista tuloksista kerätään pistitä Connemaracupiin. Kolmelle parhaalle jaetaan rahapalkinnot, pokaalit ja ruusukkeet ja kaikille muillekin jaetaan ruusuke. Lisäksi viidestä parhaasta ratsukosta on usein tehty juttu jäsenlehteen.

Meidän poneista parhaan tuloksen sai Sissi sijoittuen neljänneksi 580 pisteellä. Osa itse ratsastettuja ja osa Oonan kanssa. Voittaja sai 930 pistettä, että vähän jäi vielä kurottavaa Oonalle tälle kaudelle... Yhdeksännelle sijalle ylsi Rose 310 pisteellä. Netta oli kymmenes, 220 pistettä. Jaetun 11. sijan veivät Minni ja Tarmo 150 pisteellä. Cupiin oli lähetetty tuloksia 21 ponilta, joten ihan hyvin meidän ponskit ovat pisteitä haalineet. Pisteitä saa siis kaikista lajeista ja eri määrä eri tasolta max.kahdelta eri ratsastajalta. Kotiin tuomisina siis kassi täynnä rusetteja.

Isoin yllätys oli kuitenkin vuoden Connemarakasvattajan tuloslista. Me oltiin heti toisella sijalla voittaneen Rockfield-kasvattajan jälkeen vain 0,7 pisteen päässä! Yleensä olen tottunut roikkumaan ko. listan hännillä, mutta tänä vuonna meidän kasvatit onkin pärjänneet oikein kivasti. Pisteitä saa eri näyttelyistä, laatuponikisasta, ponibreedersistä ja connemaracupista sijoitusten mukaan ja kokonaispistemäärä jaetaan tapahtumien lukumäärällä. Oli se hienoa nähdä tällainen "tunnustus" omalle työlle ihan mustaa valkoisella. Ehkä se pokaalikin joskus päätyy meille asti.

Kokouksen jälkeen siirryttiin raviradan toiselle puolelle tutustumaan EkoHepoon. Mukaan tutustumiskäynnille sai ottaa kaksi ponia testaamaan hoitoja käytännössä. Sissi oli siis hälytetty toiseksi "koe-eläimeksi". Kovasti harmitti toisen paikalle kutsutun ponin viime hetken peruutus. Jos olisi tiennyt vähän aikaisemmin, olisi hyvin voinut pakata Tarmon tai Rosen matkaan. Sissi suhtautui hommaan tyynesti. Ensin se pääsi testaamaan vesikävelymattoa. Suoraan se käveli tankkiin sisään. Puomi ja luukut kiinni ja matto käyntiin ensin ilman vettä. Sissi oli pikkasen ihmeissään, mutta osasi se onneksi siellä kävellä. Hetken alkuverkkakävelyn jälkeen tankkiin päästettiin vettä. Siinä huomasi hyvin missä lihaksistossa on kireyttä ja heikkoutta. Sissi kulki takaosa oikealla ja oikea puolisko oli vähän lihasköyhempikin. Selän alueella oli selvästi vähän jäykkyyttä. Vettä siis nostettiin polven yläpuolelle, jolloin kävely tehoaa parhaiten juuri selän alueelle. Oli hieno nähdä kuinka poni hetken päästä kulki suorana käyttäen kumpaakin puoliskoa yhtä paljon. Ja kunnolla. Noin 20 minuuttia se tarpoi matolla ihan kunnolla. Se näytti kyllä todella tehokkaalta ja poni sai avattua selän jumit hyvin kunnon työskentelyllä. Vesijumpan jälkeen Sissi vietiin infrapunasaunaan. Sen vaikutus menee tavallista hevosten solariumia syvemmälle ja pitää auenneet lihakset pidempään auki. EkoHepon sivuilla oli hyvin selitetty mitä kaikkia hyötyjä saunasta hevosille on. Sissi ainakin piti siitä ja otti asian todella lunkisti. Puolen tunnin jälkeen poni oli kyllä niin rento ja raukea.

Saunoja; kuva: Päivi Lukkarila

Sissin saunoessa tutustuimme muihinkin "laitteisiin". Suolahuoneessa seisoskelimme hengittämässä suolapölyä. Se auttaa mm. kesäihottumaan, räkätauteihin, iho-ongelmiin ym. Ypäjällekin on juuri valmistunut oma suolahuone. Niin hyviä tuloksia sillä on saatu. Haluaiskohan Lillikin kokeilla sitä...Tosin paras teho saataisiin säännöllisellä hoidolla, joten ehkä se jää Lillin kohdalla vain haaveeksi. Muita mielenkiintoisia laitteita oli spa- jalkojen kylmäys ja hierontalaite. Hevonen seisomaan tankkiin, johon päästetään vettä, joka jäähdytetään jopa kahteen asteeseen. Lisäksi veteen päästetään pohjasta ilmaa, joka hieroo hevosen jalkoja. Vesi on laimeaa suolavettä, joten se samalla desinfioi pienet naarmut ym. Vähän kuin kylmä poreallas. Laite on hyvä esim. jännevaivojen , venähdysten ym. hoidossa ja vaikka jalkojen kylmäämisessä heti startin jälkeen. Paikalta löytyi myös tavallinen kävelymatto, jossa ylämäkeä sai nostettua jopa 10 prosenttiin. Siinä saa jo tarpoa ihan kunnolla.

Paikasta jäi kyllä sellainen olo, että ehdottomasti haluan Rosen ja Tarmon siellä käyttää vesikävelemässä. Paikka tarjosi vielä yhdistyksen jäsenille tarjoushintaan 10-kerran hoitokorttia. Ja mikä parasta, lahjakortteja EkoHepoon on luvassa Connemarayhdistyksen ratsatusluokkakisoissa elokuun lopulla sekä Ponibreedersissä. Nyt siis armotonta treeniä, jotta voittaa sellaisen. Mä olin ainakin niin vakuuttunut vesimatosta, että tämä välimatkakaan ei haittaa. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Mukavaa oli taas päästä Sissiä rapsuttelemaan. Poni oli oikein tyytyväisen oloinen elämäänsä ja hienossa kunnossa. Lunkisti se suhtautui raviradan hälinään. Ihana Poni <3

204. Kilpaponeista

Hevostallinettiä lukiessa tulee usein mieleen paljonkin aiheita tänne kirjoituksiin. Hirveästi tekisi mieli kirjoittaa sinnekin suoraan, mutta olen todennut, että parempi olla hämmentämättä soppaa enempää. Mulle riittää, että omassa päässä on tavoitteet kirkkaana ja tulevaisuudessa tulokset puhukoot puolestaan. Parempi, ettei "lupaile liikoja, vaan tekee enemmän ja puhuu vähemmän.

Nyt siis keskustelu käy kuumana suoritusponeista, nimenomaan connemaroista.  Kenen kasvattajan ponit on suoritusponeja ja kuku kasvattaa näyttelykehissä pönöttäjiä. Tai nyt tulos on hyvin lähellä sitä, että kaikki kasvattaa näyttelyponeja. Kun joku nimetön menee mainitsemaan minkä tahansa kasvattajan, niin se tyrmätään heti. Ei sen poneilla ole ponikuskeja, ei sillä ole kansallisia tuloksia. Ei se poni kelpaa, kun ei ole sen kasvatti... Fakta on se, että Suomessa kisaa tällä hetkellä (tai viime kaudella) yksi kotimaan kasvatti (ja nyt siis puhutaan VAIN connemaroista) kansallisilla radoilla: Doyher Bay Boy (joka sekin on huono, koska ei voita 125 cm luokkia...).

Kasvattajan harteille sysätään valtava vastuu, koska onhan se kasvattajan tehtävä saada niitä poneja kilparadoille. Matkalla on vaan aika monta muuttujaa ennen kuin poni päätyy (jos päätyy) sinne asti. Ensin valitset vanhemmat tulevalle kilparatojen kuninkaalle/kuningattarelle ja toivot, että sieltä syntyy terve ja järkevä varsa. Sitten varsa joko myydään tai se jää itselle kasvamaan. Mitä jos uusi omistaja ei olekaan lainkaan kiinnostuntu kilpailemisesta/ponin kilpailuttamisesta? Taas meni yksi varsa "hukkaan". Pitää siis tehdä niin paljon varsoja, että joku menee kilpailuista kiinnostuneelle omistajalle. Oletetaan nyt, että varsa päätyi kilpailuhenkiselle ihmiselle/tai jäi kilpailuhenkiselle kasvattajalle. Seuraava "vaaran paikka" on koulutus. Tuleva kilpapaoni pitää kouluttaa mahdollisimman hyvin. Ja se maksaa paljon rahaa. Aina omistaja/kasvattaja ei osaa/halua koulutusta hoitaa itse, joten ammattilaisen puoleen on käännyttävä ja silloinkin on mietittävä kenelle poninsa lähettää oppiin, jotta se saisi mahdollisimman hyvät eväät kilparadoille. Nyt poni on koulutettu ja kilpailuhenkisessä kodissa. Sille tarvitaan kilparatsastaja. Poni on vielä nuori, joten ihan pikkutyttö ei sovi, mutta poni-ikäinen pitää olla, koska muut tulokset eivät merkkaa mitään kuin poniluokkien. Sitten sillä poniratsastajalla pitää olla asialle vihkiytyneet vanhemmat, osaavat valmentajat ja ennen kaikkea rahaa. Ja kun nämä kaikki osuu kohdalleen, toivotaan, että poni pysyy terveenä, sen pää kestää ja sille löytyy aikanaan aina uusi ponikuski kilparadoille. Todennäköisyys kilpaponiksi tuloon ei siis ole kovin suuri, tai ainakaan helppoa ja halpaa...

Ja silti tämä kasvattaja yrittää kaikkensa niiden kipaponien tekemisen eteen. Ei, kun eihän kukaan kasvattanut kuin näyttelyponeja Suomessa! Olkoon sitten vaikka Wannabe-kilpaponikasvattaja. Eipä noi ainakaan näyttelykehissä juuri pärjää (vaikka niitä sinnekin aina raahataan). Sen sijaan, että "markkinoin" itseäni kilpaponien kasvattajana, vien poneja näytille ( Täällä voin "avautua" ja tehdä epävirallisia pohdiskeluja, muualle sitten tulokset vasta faktoina näytille.). Ne käy mätsäreissä, ne käy irtohypytyksissä ym. ja kun ikää tulee riittävästi ne käy kisoissa. Yksi meidän kasvatti (2013-syntynyttä Reinoa ei voi laskea mukaan) on ollut vain näyttelyissä, nyt 3-vuotias Ohana Elegance, joka myytiin viime kesänä. Itseasiassa ylipäätään meidän poneista (okei myöskään Ekku 21-v. ei ole meillä ollessaan käynyt missään, mutta se hänelle sallittakoon). Myös muualta ostetut ponit ovat joutuneet kiertämään kaikkia kinkereitä. Onhan se siis kurja, että sanotaan, että kukaan ei yritäkään kasvattaa kilpaponeja, kun omassa päässä kaikki tähtää siihen, mutta katsotaan mikä on tilanne muutaman vuoden päästä. Omat kasvatit on vielä nuoria, tämä homma etenee niin hitaasti, että välillä meinaa turhauttaa, mutta uskon, että työ palkitaan, kun jaksetaan puurtaa päämäärää kohti.

Listaan tähän vielä meidän kasvatit ja mitä ne ovat tehneet/suorittaneet:

r Ohana Andromera s. 2005, myyty 2008. 2-vuotiaana Laatuponikisassa ikäluokkansa 3. Aloittanut kilpailu-uransa 4-vuotiaana koulussa ja esteillä. Laatuponikisan paras connemara 4-vuotiaana. 5-vuotiaana Ponibreedersissä esteillä 2.sija ja 6-vuotiaana osallistui koulupuolelle. Kisannut myös valjakkoajossa pari kisaa aluetasolla. Aikuisen omistajansa kanssa mennyt harjoituskisoissa jopa vaativaa b:tä viime kesänä.

r Ohana Becksham s. 2006, myyty 2006, 2009, 2012. Osallistui Laatuponikisaan 2-vuotiaana. Aloittanut kilpauransa 4-vuotiaana esteillä. Ponibreedersissä 5-vuotiaana esteillä (80+90 cm) toinen kuten myös 6-vuotiaana (90+100 cm). Nyt viime kaudelle vienyt uuden omistajansa aluetasolle. Tuloksia 80 ja 90 cm alueluokista.

t Ohana Chantal,s. 2008 myyty 2008, palasi kotiin 2011. Laatuponikisassa 3-vuotiaana. Varsonut 4-vuotiaana. Kilpailut aloitettu 5-vuotiaana, myös ponikuskin kanssa. Sijoituksia seuratasolla koulussa ja esteillä. Edetty hitaasti esteillä takapakkien vuoksi, mutta menee jo helposti 80 cm ratoja. Osallistui ponibreedesiin koulupuolelle 5-vuotiaana sekä laatuponikisaan esteillä.

t Ohana Cornette, s. 2008 myyty 2012. Ollut 1-vuotiaan ponit esiin -tilaisuudessa, 2-vuotiaana laatuponikisassa. Varsonut 4-vuotiaana. Ekat kisat 4-v. syksyllä ja heti raviohjelman voitto. 5-vuotiaana aluetasolla koulupuolella voitto ja sijoituksia. Ponibreedersissä 5-vuotiaaa sijoitus koulupuolella molempina päivinä sekä paras connemara. Myös Laatukisassa paras askellajiconnemara samana vuonna.

o Ohana Domhnall Dash, s. 2009. 3-vuotiaana ikäluokkansa paras connemara (mukana myös 2-vuotiaana). Kilpailut aloitettu 4-vuotiaana esteillä ja koulussa, yksi he c voitto seuratasolla. Esteillä menty 90 cm tasolla.  Laatukisassa mukana myös 4-vuotiaana.

o Ohana Exellence s. 2011, myyty 2013, 2-vuotiaana mukana laatuponikisassa ja ikäluokkansa paras connemara. Nyt sisäänratsastettu.

t Ohana Elegance s. 2011, myyty 2013. Vain näyttelyjä maitovarsana ja 1-vuotiaana.

o Ohana Frederico, s. 2012, Ponit esiin tapahtumassa 1-vuotiaiden paras ja koko kisan paras connemara.

r Ohana Flannacán s. 2012, myyty 2014. Ponit esiin tapahtumassa 1-vuotiaiden kakkonen ja toiseksi paras connemara koko kisassa.

o Ohana Gandalf Grey s. 2013. Käynyt kerran näyttelyissä (II-palk.)

Näiden lisäksi kaikkia on pyöritetty näyttelykehissä (enemmän ja vähemmän virallisissa). Mä olen ainakin ylpeä näistä "saavutuksista" ja siitä, että ponit on ylipäätään käyneet jossain kotipihan ulkopuolella. Vaikka kysessä ei olekaan kansalliset tulokset ponikuskilla. Todistaa edes sen, että sen verran on tehty ja opeteltu asioita, että kehdataan tulla näyttämään muillekin. Tänä vuonna uusia tuloksia keräämään ainakin kotona asuville kasvateille ja ei-kasvateille. Toivottavasi edes osa näistä omista poneista pääsee myös osallisiksi niistä oikeista tuloksista, mutta nyt ne on vielä vauvoja ja harjoittelevat vasta kisaamista.

203. Ratsutuksia ja valmennuksia

Takana on taas tehokkaat pari päivää. Jotenkin se kalenteri täyttyy aina viikon edetessä ja joka päivälle löytyy ohjelmaa. Vielä kun isäntäkin on ollut pari pitkää päivää töissä, niin täällä sisällä alkaa olla aika viileää...Tänään keittiön mittari näytti enää 15 astetta, mutta misään välissä ei ollut aikaa pistää tulia uuneihin. No huomenna aamupäivästä sitten, nyt vaan peittoa päälle...

Eilen vuorossa oli 4- v. Lucian ratsastus. Sen kanssa työskentely on näillä näkymin päättymässä kuun vaihteeseen ponin lähtiessä myyntiin. Se on kyllä niin hieno tamma. Onneksi väärän rotuinen, niin houkutus uuden projektin hankintaan ei ole lainkaan niin suuri...Yksi oikeanrotuinenkin olisi kiikarissa, mutta ei siitä sen enempää. Ensin pitäisi toisesta päästä vähentää.

Illalla oli vielä vuorossa Krissen kouluvalkku. Menin Minnillä, kun Jemina oli käynyt päivällä ratsastamassa Tarmolla.. Treenattiin vähän viikonlopun koulukisoihin k.n.specialia. Alkuverkan jälkeen mentiin rata ja sitten hiottiin ongelmakohtia. Tuntui, että koko rata oli yksi iso ongelmakohta.  Poni oli taas niin levoton edestä, että teki mieli köyttää sen pää paikalleen. Muuten rata meni hyvin, varsinkin alaspäin siirtymiset oli hyviä. Muiden tehdessä rataa jatkoin ponin työstämistä. Paremmin takaosaa töihin ja  poni paremmin avuille.Paljon siirtymisiä, mahdollisimman vakaa käsi ja istunnalla ratsastamista. Paljon se paranikin. Pysähdyksistä on tullut tosi hyviä. Laukkalävistäjillä huomaa vaihtotreenit. Åoni olisi heti vaihtamassa laukkaa. Heti siis vastalaukkatreeniin, kun kelit ja pohjat antaa myöden. Täytyy virittää kahva taas satulaan, jotta käden saa mahdollisimman tasaiseksi. Jos se muotokin löytyisi sitä kautta paremmin. Lisää vaan voimaa ja poni vielä paremmin pohkeen eteen. Laukka alkaa olla jo tosi hyvää, joten ehkä ne muutkin ongelmat joskus helpottaa.

Tälle päivälle oli luvassa puomitreeniä 5-v. Roopen ja 4-v. Annin kanssa. Molemmat ponit oli jälleen oikein kivoja. Anni-poni oli selvästi paremmassa tasapainossa kuin viimeksi, mutta väsyi nopeaan. Siinä on myös varsin näppärä poni. Onneksi vääränrotuinen sekin. Roopen mielestä puomit oli taas superjännittäviä, mutta rentoutui sekin lopulta. Muutama hyppykin tultiin huimalla 30 cm korkeudella. Poni oli kaikkensa antanut ratsastuksen jälkeen, kun piti niin kovin jännittää. Kuitenkin imua puomeille on ja poni hyppää tosi hyvin. Rutiinin kautta vaan lisää rentoutta hommaan. Näiden ponien lisäksi 4-v. Venla tuli käymään töissä. Sillä oli takana taas reilun kahden viikon tauko, mutta työskentely on sen verran hyvällä pohjalla, että tamma toimi kuin mikä tahansa ratsastettu hevonen. Hienosti tamma toimi käynnissä ja ravissa jo ilman avustajaa. Laukka jätettiin väliin kovan pohjan takia. Venlakin oli niin viisas tamma.

 Tänään illalla oli vuorossa Annan estetreenit. Minni pääsi myös hyppäämään. Pitkästä aikaa vuorossa oli ratatreeniä. Pieniä esteitä, mutta tehtävää riitti silti askelmäärien ja linjojen kanssa. Ihan ekoissa hypyissä Minni oli vähän ihmeissään, mutta sitten alkoi sujua. Minni hyppäsi luottavaisesti ja mielellään. Ei sillä Tarmon kaltaista imua esteille ole, mutta kaikki jarruttelu on poissa. Poni ei myöskään ota nokkiinsa huonoista paikoista tms. virheistä. Itselle ongelmia tuottaa jaksaminen. Tarmon kanssa pääsee vähemmällä, mutta Minni hidastaa heti, kun jalka ei olekaan kiinni. Esteiden välissä ei juurikaan voi jäädä vain istuskelemaan, vaan poni täytyy pitää jalan edessä ja menossa. Hienosti se uskaltaa lähteä hyppyihin kauempaakin. On kiva, että se alkaa viimein toimia. Vuosi sitten hyppäämisestä ei tullut mitään. Mahtavaa, että en ehkä sittenkään pilannut sitä lopullisesti.

202. Leireilyä

Hiihtoloman kunniaksi pidettiin meidän tallin ponityttöjen kanssa pari leiripäivää. Kelit ei kovin hiihtolomaiset olleet. Vesihiihto ja raparalli toimi paremmin. Molempina päivinä satoi pientä tihkua lähes koko ajan. No se ei onneksi ratsastusta estä. Päinvastoin, kenttä alkaa olla kohta ihan sula eikä maastossakaan paljoa jäisiä paikkoja ole. Tätä menoa me hypätään taas kotona ensi viikolla.

Tämä leiriporukka oli varsin "helppo". Tallin tavat on tuttuja, tytöt osaa toimia itsenäisesti ja tuntevat ponit. Ei siis tarvitse olla jatkuvasti viihdyttämässä ja keksimässä väliaikaohjelmaa. Pari tuntia ratsastettiin molempina päivinä. Ensin tunti "omalla ponilla" ja toiselle tunnille vaihdettiin vähän ratsuja. Vaikka treenataan pääasiassa näillä omilla ratsuilla kohti kisakautta, niin ponien vaihdot antaa paljon uutta näkökulmaa tekemiseen. Jos pitkään ratsastaa vain yhtä ponia, tulee helposti sokeaksi omille virheille. Vaikka ponikin ajan mittaan tottuu niihin, usein jossain vaiheessa alkaa tuntua, että homma ei vaan suju. Toisella hevosella pääsee usein keskittymään eri asioihin ja eri ongelmiin. Jos oma poni on sitkeämpi suustaan, herkempi suisella pääsee löytämään omaan käteen oikean rentouden ja herkkyyden kilpavedon sijaan. Jos taas poni on hidas jalalle, jää ratsastajalle hyvin helposti jalat ja koko istunta puristamaan ja punkemaan ponia eteen. Herkemmin jalkaa reagoivalla pääsee rentouttamaan jalkoja ja koko istuntaa, jolloin sama rentous on helpompi löytää sen omankin ponin kyydissä. Uusia näkökulmia. Silläkin on valtavasti merkitystä, kun huomaa osaavansa ratsastaa myös jollain muulla kuin sillä omalla. Itseluottamus kasvaa. Silloin alkaa olla jo aika näppärä ratsastaja, kun saa kaikki ratsut tuntumaan mukavilta ja kuuliaisilta.

Tuntien välissä tehtiin ensimmäisenä päivänä kärrylenkki. Minni-poni pääsi taas vuoden tauon jälkeen aisoihin ja se toimi aivan moitteetta. Ihan kuin käytäisiin ajamassa päivittäin.Joku päivä kun saisi hankittua valjakkovermeet! Olisi kiva kokeilla sitäkin lajia vähän pintaa syvemmältä. Ja jos sitten tulisi ajettuakin enemmän. Meidän kenttäkin on yli 30 m leveä, joten siinä mahtuisi hyvin ajamaan kouluajoa. Tämän hetkisistä poneista Netta ja Minni toimii hyvin ajaessa. Myös Tarmoa on ajettu, mutta viime kerrasta on melkein kaksi vuotta jo aikaa. Pitäisi sitäkin taas koittaa. Ajo olisi tosi hyvää treeniä noille lyhytrunkoisille, ei olisi selkä niin kovilla. Nyt ei ole niin kylmäkään, että jäätyisi täysin. Varmojen ajoponien perään saisi myös varsat totuttelemaan maastoihin, kärryjen ääniin ja liikenteeseen perähevosina. Lissun kanssa aikanaan ajettiin paljon niin, että Kaapo tai Taavi oli perässä, mutta parin rekkakohtaamisen ja yhden irtipääsyn jälkeen se ei ole ollut kovin miellyttävä ajokki.

Toisena päivänä tuntien välissä touhuttiin vähän varsojen kanssa. Kunnon harjaus, jalkojen nostelu ja kiinni seisominen kuuluu tietysti ihan perustaitoihin. Lisäksi Reino sai ensimmäistä kertaa kuolaimet suuhunsa maastokävelylenkin ajaksi. Reetu puolestaa jatkoi ohjasajoharjoituksia. Molemmat toimi nätisti. Tosin Reino oli lähes äitinsä veroinen jyrä kiirehtiessään Lissun perään. Lissu oli siis pikkumiesten vetoapuna Pepin ja kaverinsa Miian ratsastessa sillä kaksipäällä. Muori ei kyllä vieläkään tajua hidastaa tahtia. Sain tosissani roikkua narun päässä, että se suostui pysymään käynnissä kun käännyttiin kotiin päin. On se sellainen teräsmamma.

Leiri oli varsin tykätty, joten eiköhän näitä pidetä lisää jatkossakin. Olen haaveillut, että vielä joku päivä tallin vintillä oleva tyhjä ( tai siis romuilla täytetty ) tila rempataan "asunnoksi". Sinne voisi majoittaa mm. työharjoittelijoita, leiriläisiä, innokkaita kisahoitajia jne. Muuten tila voisi toimia tallilaisten sosiaalitilana. Tämäkin kuuluu sarjaan ikuisuusprojektit, jotka ei ehkä koskaan toteudu. Lottovoittoa odotellessa...

201. Koulukisareissu

Tänään meillä oli ohjelmassa harjoituskoulukisat Somerolla. Lapset halusivat mennä Possulla ja kaveriksi pakattiin Rose. Luokat oli vähän "huonot" helpon b:n puuttuessa, joten Minni ja Tarmo jätettiin suosiolla pois laskuista. Nuutti osallistui raviohjelmaan (hevoshullu taitokisa taso I), Peppi meni aikuisohjelman, kuten myös Olivia Rosella. Itse menin Rosen kanssa helpon A:n (He A:10). Se on aika paljon vaikeampi ohjelma kuin joulukuussa menty he A:2. Siihen kuuluu takaosakäännökset, lisätty käynti ja vastalaukat kaarevalla uralla. Myös käyntinostot on Roselle vielä vaikeita. Eikä sen muoto ja kokoamiskykykään ole vielä he a-tasolla, mutta ei se mitään. Me treenataan. Aina kun kiipeän sen selkään, tulee olo, että tätä voisi tehdä enemmänkin. Mutta olen enemmän kuin tyytyväinen tähän nykyiseen järjestelyyn. Outilla on "päävastuu" ponin ratsastamisesta, Olivia menee pari kertaa viikossa ja itse kiipeän kyytiin silloin tällöin. Lähinnä, jos Outi ei pääse johonkin kisoihin/valkkuun. Kädet on täynnä hommia muutenkin ja Outi pystyy viemään ponia eteenpäin ja huolehtimaan sen laadukkaasta ratsastamisesta.

Keskiviikkona menin Rosella Krissen valkussa. Harjoiteltiin vähän kisaradassa olevia tehtäviä, mm. ensimmäisiä takaosakäännöksiä sekä raviväistöjä. Nostoja ja vastalaukkoja ei päästy harjoittelemaan jäisen kentän pohjan takia. Niiden harjoittelu jäi siis kisojen verkkaan... Muuten tamma oli tosi mukava, mutta epätasainen muoto vaatii vielä urakalla töitä. Paljon lisää voimaa takaosaan. Laukassa voimattomuuden huomaa parhaiten. Lyhentäminen on vielä kovin vaikeaa ja poni meneee helposti etupainoiseksi. Poni ei oikein haluaisi ottaa takajalkoja rungon alle, vaan laukkaa melko suorin jaloin. Nyt aletaan työstää sitä.

Nuutti oli hieman pettynyt, kun radalla ei ollutkaan esteitä. Reippaasti hän ratsasti jo ilman talutustakin verkassa. Radalla olin apuna. Nuutilla ei oikein keskittyminen vielä riitä tehtäviin, mutta halu kisaamaan on kova. Kyllä taas mietin siinä radalla juostessa pojan katsellessa maisemia ja jutellessa omiaan, että tästäkin lystistä saa maksaa 15€. Mutta jostain se on aloitettava. Halua kisoihin on ja näissä helpoimmissa luokissa kaikkien palkitseminen on toiminut hyvänä kannustimena. Kyllä oli onnellinen 5-vuotias, kun sai radan jälkeen rusetin, tikkarin ja spiderman-magneetteja! Ja poni sai paljon taputuksia.

Peppi meni verkassa niin tyylikkäästi. Hän ei ole varmaan vielä koskaan ennen saanut niin hyvää kontaktia poniin. Possu liikkui tahdikkaasti hyvässä muodossa ja Peppi istui kyydissä varsin tyylikkäästi. Kyllä äiti oli lapsestaan ylpeä! Radalla hän vielä vissiin jännittää sen verran, että jää vähän matkustamaan ja vain ohjaamaan ratsastamisen sijaan. Mutta tällä kertaa radassa oli kyllä enemmän ratsastamisen meininkiä kuin aikaisemmin. Hieman poni valui pitkäksi ja löysäksi radan edetessä jolloin mm. laukannostot vähän myöhästyi. Tämä kuitenkin lupaa hyvää ja tuloskin oli jo 62,857% ja he olivat ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Tyttö oli niin tyytyväinen poniin. Tämä teki todella hyvää ratsukon keskinäiselle luottamukselle.

Rosen kanssa A:n verkassa tuli vähän sellanen olo, että mitä me täällä tehdään. No asetin tavoitteksi hyväksytyn radan ilman suurempia rikkoja. Poni oli aika virtaisa, mutta sain sen verkassa aika kivasti kuulolle. Suurin huoli oli lisätty käynti ja laukannosto käynnistä. Ne sujuikin ilman suurempia ongelmia. Käynnissä ei tullut rikkoja ja laukkakin nousi melkein suoraan. Vasen laukka sujui hyvin, mutta oikean laukan nostossa tuli väärä. Ja väärä. Ja väärä. Keskilaukka jäi esittämättä, koska oikea laukka ei vaan noussut. Siitä eteenpäin rata meni ok. Tamma oli yritteliäs ja epätasaista muotoa ja oikeaa laukkaa lukuunottamatta olin oikein tyytyväinen. Rose on kuitenkin vasta 6-vuotias. Lisää treeniä ja voimaa, niin siitä tulee oikein hyvä. Kuviot onnistuu jo nyt ja seuraavaksi aletaan hakea niihin tasaisuutta ja laatua.

Kokonaisuutena siis erittäin hyvä reissu ja ensi viikonloppuna uusiksi.

200. Piian treenissä

Jälleen oli vuorossa Piia Pantsun estetreenit. Tarmo ahkeroi molemmat päivät. Ensimmäisenä päivänä tehtiin jumppaa ja sileätyöskentelyä, voltteja ja väistöjä. Haettiin rentoutta ja aktiivisuutta takaosaan. Työskenneltiin myös maapuomeilla ympyrällä ja tehtiin pieniin pieniä käännöksiä, joilla piti hakea tasapainoa ja sujuvuutta. Taas oli vähän hakemista etäisyyksien suhteen puomeille. Askel ei vaan ottanut osuakseen...Tiukat käännkökset sujui yllättävän hyvin. Ne oli haastavia ihan aikuisillekin hevosille. Tarmolla on onneksi varsin tasapainoinen laukka ja se on kuitenkin poni, joten käännökset sujuu helpommin kuin isoilta hevosilta.

 Hypyt aloitettiin pienellä innarijumpalla. Ensin tultiin puomit (3 kpl) ympyrällä ja siitä neljän pystyn innarijumpalle. Välit oli aika lyhyet ja ekalla kerralla tultiin vähän liian isolla hypyllä sisään, mutta seuraavat sujui jo paremmin. Innarilta tultiin kaarteesta okserille, jossa vesimatto ja siitä pitkälle sivulle toiselle okserille. Päädyn läpi ja pitkä jumppa, pysty-kaksi laukkaa-okseri-kaksi laukkaa-pysty. Väleissä oli puomit joka askeleella. Edelleen oli hakemista etäisyyksien kanssa, mutta muuten poni meni ok. Laukat olis saanu vaihtua kyllä sujuvammin, niitä siis treenaamaan.

Ongelmat oli pitkälti samoja edelleen. Lisää kontaktia ohjaan, lisää voimaa keskivartaloon. Poni paremmin jalan eteen ja pyrkimään ohjalle. Vähemmän ratsastusta kädellä ja enemmän kropalla. Mutta oli keskivartalo jo ehkä vähän vahvistunut! Treenin jälkeen oli taas vähän sellainen olo, että hakataan päätä seinään. Ei suju, ei suju. Poni väläytteli hyviä hyppyjä, kun kuski toi sen oikein esteille, mutta kokonaisuutena jäi tälläkin kertaa alisuorittanut olo.

Tänään vuorossa oli ratatreeniä. Alkuverkkana laukattiin voltteja ja tehtiin tempon muutoksia. Verkkahypyt aloitettiin pienellä pystyllä, jossa oli puomi edessä askeleen päässä. Taas etäisyyden löytäminen pupmille oli hankalaa. Poni oli kuitenkin paremmin jalan edessä ja pyrki hyvin eteen. Reippaammassa laukassa askelkin osui paremmin ja hypyt parani. Alkuverkassa hypyt tuli tosi nopealla tahdilla eikä kävelyaikaa juuri jäänyt. Vaikka Tarmo alkoi selvästi väsyä, niin se liikkui silti paremmin eteen ja pyrki hyvin esteille. Alkuverkan jälkeen tultiin radan linjat kertaalleen läpi. Muutama ongelmakohta oli lähinnä omassa ajoittamisessa, pitäisi vaan päästä aiemmin valmiiksi ja saada etäisyydet mielummin aavistuksen kauemmas kuin ihan juureen. Kapealle pystylle ei meinannut etäisyyttä löytyä lainkaan. Sarjoja oli kaksi, okseri-pystu ja pysty-okseri, molemmat yhden laukan välillä. Suhteutettuja oli pari, kuuden ja seitsemän askeleen etäisyyksillä.

Onnistuin myös kaatamaan ponin linjoja hypätessä. Tarkoituksena tulla kakkonen eli okseri, jossa vesi ja siitä kuudella laukalla suoralla linjalla pystylle ja tiukalla tiellä toiselle pystylle (kulmassa). Ekalla kerralla en meinannit saada ponia kääntymään viimeiselle esteelle, joten tehtävä uusiksi. Okserille tuli vähän huono etäisyys ja lennätin ponin hyppyyn liian kaukaa. Okseri oli lähes metrissä ja leveyttäkin reilusti. Poni teki kuten pyydettiin ja lähti kaukaa, mutta ei sitten enää venynytkään yli asti. Kierimme siis molemmat niskan kautta ympäri. Ohjista ei pystynyt pitämään kiinni ja siinä kierimisen lomassa ainoa ajatus oli, että äkkiä poni kiinni. Tarmo kuitenkin sotkeutui sen verran ohjiin. ettei päässyt heti ylös, joten ehdin napata siitä otteen ajoissa. Ponikin oli pyllyn päälistä myöden ihan hiekassa. Pari kierrosta talutin sitä, kaikki ok, joten takas selkään ja uusi yritys. Hienosti poni ( ja kuski) kokosi itsensä eikä hypyissä ollut epäröintiä lainkaan. Esteet oli kuitenkin Tarmolle siellä mukavuusalueen ylärajoilla.

 Radalla esteitä nostettiin vielä vähän. Se oli myös aika pitkä, 11 estettä, joista kaksi sarjaa. Radalle löytyi hyvä rytmi ja pääsin ratsastamaan paikat ja kaarteet hyvin. Sen verran poni säikähti kaatumista, että alkoi ylihypätä. Se tuntui niin hyvältä! Vain ekalla sarjalla oli pientä epäröintiä ja kapea pysty oli ongelma edelleen. Nyt kuitenkin päästiin ekaa kertaa näyttämään kuinka hyvin poni hyppää. Se saikin kovasti kehuja Piialta. Se on varovainen ja kyvykäs. Hypyt on todella hienoja ja se käyttää selkäänsä hvyin. Nyt vaan omaa ajoitusta kohdalleen, mutta ehkä me ei ollakaan ihan toivottomia :-)

Jäi ihan superfiilis onnistumisista, mutta nyt kroppa alkaa kyllä muistuttaa maastoutumisesta...Joka paikkaa särkee ja kaikki lihakset jumittaa. Varmasti voittaja-olo aamulla...Mutta uudella innolla kuukauden päästä taas Piian treeniin!

199. "Kasvatetaan sen sydäntä"

Testataan nyt tabletilla postaamista. Vihaan tätä jo nyt! Mutta on mukava katsoa telkkua toisella silmällä. Jos valjastan ton rikotun koneen käyttöön, niin tv:n katselu ei kyllä suju. Kuvattomaksi jää siis tämäkin teksti, mutta jos ensi viikolla sais kuvailtua jotain, ainakin Pantsun valkkuun vois koittaa saada jonkun napsimaan vähän kuvia.

 Torstaina oltiin hyppäämässä Annan valkussa Tarmon kanssa. Jumppatehtäviä taas oikein urakalla. Alkuun tehtiin töitä kavaleteilla, pitkällä suoralla lähestymisellä kavaletti, josta 90 asteen kulma ja seuraava kavaletti, jonka päältä vaihtui suunta, voltti pikkupystyn ympäri ja seuraavalle kavaletille, josta jälleen 90 asteen kulma seuraavalle kavaletille ja siitä taas suoraan. Tehtävä oli yllättävän helppo Tarmolle, kun laukassa on paljon säätövaraa. Laukatkin vaihtui silloin kuin piti. Kiemura-tehtävän jälkeen vuorossa oli pitkä jumppa. Viisi pystyä yhden tai kahden laukan välein ja joka askeleella oli puomi vielä esteiden lisäksi. Poni oli kuin kengurupallo loikkiessaan sitä. Ekalla kerralla Tarmo tuntui vähän jännittyneeltä, mutta rohkeasti se meni koko pötkön.

 Jumpan jälkeen mentiin vielä muutama linja kavaleteilla ja pystyllä sekä okserilla. Loppuun vielä kaikki linjat sekä jumppa. Tarmo sai tulla porukan viimeisenä ja esteet huiteli siellä metrissä. Okseri oli 105 cm. Alkuun rytmi oli hukassa ja muutaman esteen jälkeen uusi aloitus. Pysty, voltti pikkupystyn yli, okseri, kavaletti, pysty takaisin, kavaletti ja okseri takaisin ja jumppa. Aloituksen jälkeen Anna nosti pystyn VALTAVAKSI. Se okseri ei näyttänyt enää miltään. Pysty oli ainakin 110 cm ellei enemmänkin. Se näytti niin valtavalta eikä se ollut edes missään linjan päässä. Kyllä kuskia hirvitti. Eihän Tarmokaan ollut ikinä nähnytkään vastaavaa. Ja muutama kieltohan siihen piti ottaa, kun kuski jäi vain toivomaan, että yli mennään ja hengissä. Mutta heti kun olin päättäväisempi, pidin jalat kiinni ja rohkaisin oikealla hetkellä, niin poni liisi yli kevyesti. Okserille se ei edes epäröinyt, mutta se pysty oli jo reilusti isompi. Kahteen kertaan tultiin pysty isona ja sen jälkeen kerran siellä n. 80 cm huiteli.

 Onhan se niin, että meidän molempien mukavuusalueen raja on aika lailla siellä metrissä. Se menee vielä panikoimatta. Mutta kehitystä ei tapahdu, jos mukavuusalueen ulkopuolella ei käydä. Anna puhui ponin sydämen kasvattamisesta. Niin hienosti se kyllä hyppäsi, kun uskalsin viedä tehtävän loppuun asti. Annakin kehui Tarmoa kovasti. Sillä on hyvä pää ja se osaa hypätä. Nyt tulee itselle vaan huoli, etten pilaa sitä. En todellakaan halua opettaa sitä kieltämään, koska mua hirvittää. Toisaalta luotan Annaan ja hänen arviointikykyynsä kuin kiveen. Jos hän meinaa, että vastaavista tehtävistä selvitään, niin eiköhän me selvitä. Anna on seurannut mun ratsastusta kohta kuusi vuotta ja Tarmoakin jo vuoden. Hänellä on myös niin vahva osaaminen nuorten ponien suhteen, että jos me ei Annan kanssa kehitytä ja opita, niin sitten ei kenenkään kanssa.

Joka tapauksessa Tarmo oli loistava ja mukavan rauhallinenkin. Vieläkin leijun pää pilvissä, kun ylitin itseni. Että mulla on hieno poni. Toivon todella, että kehitys jatkuu ja se tulee näyttämään taitonsa kilparadoilla ja vakuuttamaan kaikki muutkin kuinka hieno mies se onkaan! Kultakimpale <3

198. Tehokas päivä

Tänään sain taa spitkästä aikaa oikeasti jotain aikaan (tallissa, täällä sisällä en niinkään...). Ohjelmassa oli kengityksiä lähes koko päivä, mutta tällä kertaa vuorossa oli helppoja yksilöitä, joten sain siivottua karsinat aamupäivän aikana. Päiväheinien jälkeen kävin pihaton kimppuun ja tyhjensin makuumökistä (tässä tapauksessa ei voida ihan makuuhallista puhua) useamman kärryllisen märkiä olkia. Kelien lauhtuminen sai taas koko mökin ihan litskamäräksi, joten päätin vähän tyhjentää märkiä olkia pois ennen uusien viemistä. Meillä kun pihattoa ei sa atyhjennettyä koneellisesti millään, niin ihan hirveän paksua olkipatjaa en sinne halua muodostaa. Mutta nyt taas ponien kelpaa köllötellä. Välissä vielä vähän vesiä pihalle ja sitten päivän eka ratsastus.

Menin Minnin kanssa hetken kentällä gramaaneilla. Se oli tosi hyvä ja tasainen. Gramaanit roikkui lähes koko ajan löysänä, mutta sen verran niistä on tukea, että muoto on huomattavasti tasaisempi. Tehtiin vähän avoja ja sulkuja ravissa. Tai sulkuja lähinnä harjoiteltiin, koska en ainakaan muista tehneeni niitä Minnin kanssa aiemmin. Avot jo sujuukin ihan mallikkaasti ja niissä pääsee tekemään hienosäätöä muodon ja tempon kanssa. Vähän tehtiin myös siirtymisiä ja askeleen pidennyksiä/lyhennyksiä. Varsinkin laukassa Minni oli vähän sitä mieltä, että yksi vaihde riittää, mutta kyllä sieltä erojakin lopulta löytyi. Minni tuli jopa takaisin eikä jäänyt vain kaahaamaan. Siitä tulee vielä hyvä kouluponi. Vähän tehtiin myös vaihtoja kahdeksikolla. Oikeasta laukasta vaihtuu jo vasempaan hyvinkin helposti ilman, että poni jännittyy tai kuumuu kovasti. Rytmi säilyy kohtuu hyvin ja vaihto tulee avusta ja puhtaasti. Vasemmasta oikeaan laukkaan tuli ensin pukin kautta, mutta avusta ja puhtaasti sekin. Parin toiston jälkeen pukkikin jäi pois. Kyllä oli taitava pikkutamma. Jäi taas niin hyvä mieli.

Illemmalla menin vielä Ekulla ilman satulaa kentällä. Se on kyllä hauskanen pappa, kun pitää niin kovin pörhistellä aina Tarmolle. Kyllä se parin kierroksen jälkeen alkaa keskittyä ja siihen pääsee hyvin käsiksi. Tänään se liikkui taas oikein kivasti. Tuntuma oli parempi eikä poni painunut niin paljoa kuolaimen alle mitä se välillä tekee. Ravi oli letkeää ja rentoa (tai niin letkeää kuin 21-v. puolieläkeläisellä voi olla). Laukkaa poni pyöritti nyt paremmin kuin pitkään aikaan. Pohjakin on kyllä nyt kentällä parempi, kun tuli vähän lunta lisää. Ekulla on ollut vähän tapana laukata suorin takajaloin perä vähän sisällä, mutta tänään se liikkui suorana ja askel oli paljon joustavampi. Ekku tarttis ehdottomasti jonkun oman köpöttelijän, jotta se pääsisi hommiin vähän useammin kuin kerran viikossa (tai kahdessa). Kilttihän se on kuin mikä, mutta aina alkuun vähän pörheä.

Normaaliin tapaan meillä oli tänään myös Krissen kouluvalkku. Tarmon vuoro oli päästä valkkuun ja se oli ihan uskomattoman rauhallinen. Sain pitkästä aikaa vaan istuskella ja fiilistellä ravia (joku voisi kyllä puhua mummoravista). Tehtiin avoja ja siirtymisiä niiden sisällä. Poni oli taas pureutunut kiinni vasempaan kuolaimeen, mutta harjoitusten myötä pehmeni kyllä aika lailla. EI se ihan läpi tullut vieläkään, mutta paljon parempi. Avot se toki tosi hyvin siirtymisineen kaikkineen, vaikka niitä on tehty aika vähän vielä. Jopa laukassa onnistui muutamia pätkiä. Tarzan oli hyvin ahkera poni ja kiltisti se keskittyi hommiin koko ajan.

Valkun jälkeen menin vielä Herolla ilman satulaa myöskin avoja. Sekin oli oikein taitava poni! Laukassa tosin oltiin erimieltä, missä kohti kuljetaan (viimeksi tehtiin vastalaukkoja loivilla kiemuroilla, joten miksei nytkin). Kyllä on kivaa kun talli on täynnä ahkeria poneja, joita pääsee työstämään omien lisäksi. Mitä erilaisempia hevosia ratsastaa, sitä enemmän löytyy työkaluja omienkin ratsastamiseen. Jos aina vaan menee sillä omalla ei välttämättä näe "metsää puilta". Jää vaan tahkoaamaan tiettyä kohtaa yhdellä tavalla, kun ei edes tule ajatelleeksi mitään muuta. Eri hevosilta oppii erilaista herkkyyttä ja apujen käyttöä. Kaikille ei sovi yhtä napakka tuntuma tai jalka. Hienosäätö on helpompaa. Tarmon kanssa esimerkiksi jään helposti vetämään ohjaan, mutta kun sen selkään menee ratsastettuaan jonkun muun ensin, niin muistaa rentouttaa sitä kättä huomattavasti paremmin. Jokaiselta hevoselta oppii jotain.

197. Vielä lisää valmennusta, vähän maastoutumista ja mallikeikkaa

Sunnuntaina oli vielä vuorossa Krissen kouluvalkku illasta. Aamupäivällä kävin ratsastamassa Luciaa, joka oli projektina syksymmällä ja nyt taas lomailun jälkeen palattiin hommiin. Eka kerta tauon jälkeen oli lauantaina ja sunnuntaina uusiksi. Hyvin lyhyitä pätkiä, jotta ei kypsyisi ja kipeytyisi. Lauantai meni loistavasti ja sunnuntaina testailtiin lähemmin maneesin pohjaa... Pehmeä oli, mutta toinen reisi iskeytyi etukaareen vissiin sen verran alastulossa, että komea patti ja mustelma jäi. Halutut kuviot saatiin kuitenkin tehtyä, mutta jatkossa pitää olla hereillä ja pitää poni vähän tiiviimmin hyppysissä. Siinä on kyllä jollekin erittäin laadukas kilpaponin alku.

Krissen valkkuun päätin mennä Minnillä, kun Tarmo ahersi jo viikolla kaksi estevalkkua ja yhden kouluvalkun. Taas alkuun tamma oli tosi epätasainen ja kiukutteli joka asiasta. Se haluaisi vaan mennä humputella sinne päin puolipitkällä ohjalla ilman jalkaa. Mä taas haluaisin sen kulkevan ohjan ja pohkeen välissä ryhdikkäänä ja ahkerana. Meillä on vielä vähän väliä keskustelua aiheesta... Yleensä lopuksi se liikkuu kyllä hienosti siellä, missä sen haluankin liikkuvan. tehtiin ihan perushommia, kuten siirtymisiä ja pysähdyksiä. Minni tekee ne todella hienosti, mutta on epätasainen edestä. Vaikka kuinka pidän käden rentona ja hiljaa, niin aina pitää nyppiä. Tehtävien edetessä se kyllä aina selkeästi paranee. Toivottavasti me päästään samalle aaltopituudelle vielä tämän kauden aikana. Se väläyttelee niin hienoja pätkiä. Laukka ponilla on kehittynyt valovuodella. Krissekin oli ihan ihmeissään kuinka hyvin Minni nykyisin laukkaa. Vielä joulukuussa se laukkasi hieman nelitahtisesti (tai sitten täysillä), kun  nyt laukka pyörii ja siinä on muitakin vaihteita kuin on ja off. Laukassa se on kaikkein tasaisimmillaan, kunhan ulkoavut saa  kunnolla läpi. Sitä taas pohtii heti, että ehkä en myykään sitä lainkaan...Välillä taas sen on valmis hukkaamaan heti. Aina kun Minni väläyttelee niitä hienoja pätkiä, tulee halu treenata sitä vielä vähän lisää, myydä sitten "valmiina". No faktahan on, että eihän se koskaan ole valmis, mutta niin valmis, että sillä olisi mahdollisuus käyttää kaikki se kapasiteetti mitä sieltä löytyy.

Ja jottei tämä(kin) postaus jäisi täysin kuvattomaksi, niin lisätään tähän väliin Pepin ja Lillin "mallikuvat". Ratsukko pääsi siis Sannan malleiksi Hevoskulman varusteiden kanssa. Pepistä (ja ehkä VÄHÄN myös äidistä) on tullut ihan vakioasiakas, kun valikoimissa on niin paljon ihania lasten ratsastuskamoja. Suureksi eduksi on myös ponivarusteissa esimerkiksi cob-koon satulahuovat ja suojat, joihin en oo muualla törmännyt. Nämä meidän karvapallot kun ovat välimallia, Pony on vähän nafti ja full armotta liian iso. Mä niin odotan meidän uusia edustushuopia saapuviksi!

Kuvissa Pepillä siis Hevoskulman alekorista ihanat fuksian väriset ratsastushousut, tyylikkäät blingblingeillä varustetut "prinsessasatsit" (kuten pikkusiskonsa Fanni 2,5-v. asian ilmaisee) sekä turkoosi pikkuponihuopa. Lillin satula on muistaakseni 14" ja hyvin se menee Possullekin 15" penkkiin. Niin ja Lilli käyttää välillä muksujen kanssa olympioita, jotta se ei mene syömään ;) Varsinkin Nuutilla on välillä ponin kanssa erimielisyyksiä asian suhteen...

196. Lisää valkkuja

Tiistaina käytiin siis Kauppisen Minnan kouluvalkussa Niittyalhossa. Sitä ennen ohjelmassa oli Roopen ratsutusta, Agri-reissua, tallihommia, Manun ja Netan läpiratsastusta ja sellaista pientä tuli p*rsiin alla sinkoilua. Outin avustuksella ehdittiin taas ihan suht ajallaan maneesille.

Minnan valkuissa olen käynyt ekoja kertoja jo Snuttenin (Netan emä Woolpacks Sweetie Pie) kanssa viitisen vuotta sitten. Välissä kävin niissä Tiinan (Streamside So Dear) sekä Lilianin kanssa. Viime kesänä käytiin treenaamassa Glown kanssa Minnan silmien alla. Olen aina pitänyt kovasti hänen tyylistään opettaa ja treenit sopii varsinkin nuorille hevosille super-hyvin. Nyt alla oli Tarmo sekä matkaseurana Outi ja Rose.

Alkuverkat olit aas yksi katastrofi. Edellsien päivän hyppyvalkussa Tarmo taas pelästyi läheltä menevää ratsukkoa ja tällä reissulla se taas paheni. Maneesissa oli edellisen ryhmän kolme ratsukkoa, meidän ryhmän kolme ratsukkoa sekä kaksi muuta ponia. Kolme teki vielä viimeisiä laukkatehtäviä ja loput viis yritti väistellä toisessa päädyssä. Eniten Tarmolla on jotain selvästi hampaankolossa isoja ruunikoita kohtaan. Niiden kohdalla reaktio oli aina suurin. Kun porukka alkoi vähentyä maneesista ja päästiin hommiin, niin ponikin alkoi keskittyä. Meidän ryhmässä oleva suuri ruunikko kyllä aiheutti sätkyjä muutaman kerran kesken treeninkin eikä kiimassa oleva Rose ainakaan helpottanut keskittymistä...

Ensin työstettiin poneja ympyrällä loivalla avolla, jotta sisätakajalka saatiin paremmin alle ja töihin. Sitä kautta myös selkä tuli rennommaksi, kun muoto sai olla varsin matala. Käynnin jälkeen samaa avoa haettiin ravissa siinä ympyrällä. Ahkerasti Tarmo teki hommia ja muotokin taas tasaantui sitä mukaa, kun takaosa alkoi toimia. Kun ravi alkoi sujua, lisättiin käynti-ravi-siirtymisiä. Niissä ponia piti taivuttaa kunnolla ja huolehtia, että sisätakajalka pysyy töissä koko siirtymisen ajan, jotta muoto säilyy pyöreämpänä ja poni rennompana. Tarmo jäi myös heti käynnissä helposti pohkeen taakse, joten siinäkin sai olla tarkkana. Myös laukassa haettiin matalaa pyöreää muotoa ja tehtiin siirtymisiä keskilaukan ja harjoituslaukan välillä. Laukassa Tarmo oli kovin levoton edestä. Olisko sitten edellisen päivän hypyt painaneet kuitenkin. Muuten poni oli tosi kiva ja ihan asiallinenkin lopulta. Laukka sai kehuja ja muotokin oli pätkittäin oikein hieno. Treeniä, treeniä, treeniä.

Keskiviikko meni tunteja pitäessä ja ehdinpä vähän Ekullakin köpötellä ilman satulaa. Virtaa Papparaisella tuntuu olevan, kun tarhan pohja on niin surkea, ettei juurikaan siellä liiku. Laukka tuntui jotenkin extra jäykältä, mutta teki kuitnekin pyydetyt asiat kiltisti. Lopuksi ajattelin mennä vähän kokeilemaan mitä poni meinaa pellolla menosta. Pihasta pois päin ei olisi menty lainkaan, jätkä kiemurteli minkä ehti ja keulikin kerran! Etujalat irtos ainakin 5 cm maasta ;) Kotiin päin taas kävelystä ei ollut tietoakaan. Se tulla hipsutti pienen pientä ravia varsin närkästyneenä ohjissa roikkuvasta kuskista, joka ei antanut sen painaa täysiä. Ehkä ensi kerralla satulalla. Uusia kuviakin otin muutamia, mutta yllättäen kamerasta akku ennen kuin ehdin kiivetä selkään. Rakennekuvia siis vain tarjolla.

Torstaina oli taas vuorossa Roopen ratsastusta aamupäivästä ja ip lähdettiin Tarmon ja Minnin kanssa Ratulle Annan valkkuun hyppäämään. Jemina meni Tarmolla eikä sinne tietenkään kannata vain yhtä ponia ajaa, joten otin Minnin mukaan, kun se ei ole päässyt hyppäämään pitkään aikaan. Tarmossa oli taas virtaa kuin pienessä kylässä eikä vieraampi käsittelijä ainakaan parantanut tilannetta. Meidän ryhmässä oli viisi ratsukkoa ja sekin teki tasaantumisen heti vaikeammaksi, mutta hienosti se vaan hyppää. Ihan sama mitä on edessä, kaikki käy kunhan saa hypätä. Minni taas on varsinaninen kyylä, joka pelkää maneesin joka nurkkaa. Ja kuolemahan meinas tulla, kun vesimatto raahattiin ulkoa! Kyllä kesti kauan ennen kuin sain ponin sitä katsomaan ja siltikin sille piti pari kertaa kieltää. Muuten meno on kyllä ihan eri ponilta. Eipä se juurikaan jarruta ja on aina innokkaana lähdössä omalle vuorolle. Vähän alkoi loppua kohden väsy painaa jaloissa, kun hyppyjä tuli aika monta. Esteet oli pieniä, mutta jumppa on rankkaa, varsinkin kun Minni on vissiin kerran hypännyt tämän vuoden puolella. Se kuitenkin reagoi ja toimii, joten varsin luottavaisin mielin lähdetään rakentamaan siitä aluetason ponia. Annan kanssa on niin hyvä treenata sitä, kun  hän tuntee ponin taustan ja on ollut mukana hypyissä alusta asti. Vaatimukset ei ole liian kovia, vaan tehtävät on kehittäviä ja ponille mukavia. Nytkin käytiin vähän mukavuusalueen ulkopuolella mm. vesimaton kanssa, mutta sitäkin madallettiin meille. Myös jumppasarjoissa viimeistä osaa madallettiin, jotta poni pääsee onnistumaan pienestä väsymisestä huolimatta. Kehitystä tapahtuu kuitenkin vain mukavuusalueelta poistuttaessa. Se kuinka paljon sieltä poistutaan vaatii valmentajalta ja ratsastajalta ponin tuntemusta ja silmää nähdä missä raja menee. Olin Minniin kuitenkin hyvin tyytyväinen. Lisää vaan sillekin hyppyjä mukaan kuvioihin.

Tässä Jeminan äidin kuvaama video Minnistä alkukierroksilta.

Tänään (näköjään siis eilen) oltiin pikkuponien kanssa Anun hyppytunnilla Wiurilassa. Anni meni Possulla, jotta poni pääsee vähän päästelemään höyryjä ja tekemään hommia kunnolla. Peppi meni Lillillä, jotta saa taas varmuutta ja luottoa hyppäämiseen ja ylipäätään valmennus-tilanteeseen. Tehtävät oli simppeleitä, mutta kuitenkin vaativat keskittymistä. Oli tosi hienoa taas nähdä Possu liikkumassa kunnolla. Että se on hieno! Oikein harmittaa, että kamera jäi kotiin. POssu oli niin tyytyväisen näköinen ja lipoi keskittyneenä huuliaan ihan korvat pystyssä. Se liikkui hienoss amuodossa ja jestas kuinka upeita hyppyjä tuli! Laukatkin vaihtui hienosti askeleessa. Ei voinut kuin ihailla kuinka hieno poni meillä onkaan käytettävissä. Ehkä Peppikin sai vähän taas näkökulmaa sen ratsastamiseen, kun näki mitä sieltä saa ulos. Pari pukkiloikkaa Annikin sai osakseen, mutta niistä poni joutui vaan kovemmin töihin. Peppi itse ratsasti oikein napakasti Lilliä ja niin hienosti se ylilihava karvamammuttikin esteitä yli liiteli. Peppi ainakin oli hyvin tyytyväinen poniinsa ja sehän on pääasia. Luottamusta taas omiin kykyihin ja tilanteeseen.