213. Hyviä fiiliksiä

Jotenkin viime päivinä on ällöttävästä takatalvesta ja jatkuvasta kiireestä huolimatta jäänyt   hyvä fiilis koko touhuun. Töitä on paljon ja kiinnostusta tuntuu olevan enemmänkin. Pitäisköhän tässä aloittaa tallin laajennus, jotta saisi ratsutettavia mahtumaan lisää. Sen lisäksi omat kasvatit ja ponit ovat saaneet paljon kehuja. Kyllähän ne on itselle tärkeitä ilmankin niitä kehuja, mutta arvostaahan positiivista palautetta aina. Jonkun muunkin mielestä niillä on potentiaalia. Ja jotain on osattu tehdä oikein. Tällä alalla mikään ei ole niin tärkeää kuin puskaradio. Itsensä mainostaminen nähdään vähän negatiivisena. "Se on niin huono, että joutuu kalastelemaan asiakkaita" Ilman mainostamista on kuitenkin vaikeaa päästä alkuun kun niitä asiakkaita positiivisilla kokemuksilla ei ole. Homma on pitkäjänteistä ja kovaa työtä, mutta nyt alkaa tuntua taas siltä, että se on kannattanut. Tyhjästä tallipaikasta ehdin ilmoittaa kaksi päivää, kun siihen oli jo neljä tulijaa.

Ponit ovat toimineet valkuissa hyvin. Minni kehittyy koko ajan. Se etenee paremmin, se on tasaisempi ja se on rohkeampi. Tarmo toimii esteillä paremmin ja paremmin. Sen laukan säädeltävyys, energia ja halu hypätä tekee siitä niin helppoa. Nyt kun omaan hyppäämiseenkin on löytynyt ihan erilainen sujuvuus, niin homma alkaa todella toimia. Pitkästä aikaa ne metriset esteet tuntuu helpoilta. Jos sitä uskaltautuisi joskus korkeammallekin. Sissikin on saanut kehuja kisoissa ja huomenna edessä on ekat kansalliset. Ekku toimii taas tosi kivasti ja siihen alkaa löytyä luottoa kaikissa tilanteissa. Tänään kävin vetämässä sillä maastolenkin. Lissukaan ei onnu ja pikkuponit toimii nätisti lasten kanssa.

Lasten ratsastusinto saa myös hyvälle tuulelle. Kaikki kolme touhuavat kimpassa ponien kanssa. Tänään Peppi ratsasti upeasti Lillillä 40-50 cm esteradan tuplanollilla. Verkassa hän ei ihan päässyt ekaan hyppyyn mukaan ja alkoi jännittää kovasti. Jännitys saatiin kuriin ja tyttö ratsasti niin taitavasti ja rohkeasti. Ja Lilli eteni vauhdilla ja epäröimättä. Sitä rataa oli hieno katsoa. Huomenna molemmat isommat lapset kisaavat sitten Possulla. Nuutti puomiluokan ja Peppi 50 cm.

Myös tuntien pito on ollut viime aikoina erityisen palkitsevaa. Kotona porukka on extramotivoitunutta. Kentän ollessa sula ollaan päästy tekemään vaihtoja, vastalaukkoja ym. On hienoa, kun osaa neuvoa tehtävät niin, että kuskilla syttyy lamppu ja hevonen alkaa toimia. Nyt myös alkaa huomata ratsastuskoulutunneilla muutosta siihen suuntaan, mitä olen viime kuukaudet opettanut.

Ratsutuksetkin sujuu hyvin. Tällä hetkellä ainakin. Hevoset edistyvät ja oppivat uutta. Niin nuoremmat vähän ratsastetut kuin vanhemmat läpiratsastettavatkin.

Oliskohan lähestyvällä kesällä ja keväisellä kelillä vaikutusta. Oppilaiden, hevosten ja ennen kaikkea omaan mieleen. Faktahan on kuitenkin se, että elän juuri sitä unelmaa, joka pienen ponitytön päässä muodostui noin 20 vuotta sitten.

212. Piian valmennus

Maaliskuun Pantsun valmennus oli 10. ja 11. päivä jälleen Talli Linnalla. Tarmo sai jälleen urakoida kaksi päivää. Olimme tällä kertaa mukana n. 100 cm tasoisessa poniryhmässä. Hieman kova taso nuorelle miehelle, mutta onneksi saatiin välillä huilata ja tehtävissä vähän helpotuksia. Eka päivä oli tiukkaa koulutreeniä, ilman jalustimia. Hyvää asentoa ei meinannut löytyä millään. Jalustimien remmit painoivat reisiin ja koivet huusi armoa jo ekan vartin jälkeen, vaikka Tarmolla on todella tasaiset liikkeet. Siedettävä asento onneksi löytyi. Tai sitten jalat vaan turtuivat kivulle...

Työskentely aloitettiin ravissa. Voltteja puomien yli ja väistöjä puomeja pujotellen. Piia painottaa myös huolellisia kulmia. Myönnän itsekin olevani varsin fanaattinen kulmien ratsastaja...Jos en pyöri ympyröillä, niin kierrän kumat aina uran ulkopuolelta. Tarmollekin kulmiin ratsastus on varsin tuttua. Ai niin, ennen kun jouduttiin luopumaan jalustimista ratsastettiin alkuverkkaa reilusti eteen, ensin ravissa sitten laukassa. Ponien piti edetä vähän jopa ylitemmossa, kuitenkin kaatumatta sisään kaarteissa. Laukassa piti antaa päästää höyryjä kevyessä istunnassa. Tarmo oli vähän virrakkaampi mitä aiemmin, mutta ihan kiltisti kuitenkin. Väistöissä Tarmo oli vähän hidas pohkeelle, mutta parani toistojen myötä. Volteilla se taipui hyvin. Poni alkaa olla aika tasainen muodoltaan ja pehmeä edestä. Muoto saisi olla joo ryhdikkäämpi ja poni kantaa itseään paremmin, mutta se on vasta vauva. Kyllä se sieltä löytyy. Laukassa töstettiin samoilla volteilla, tosin Tarmo sai tehdä ne suurempina. Toisella pitkällä sivulla tehtiin loiva kiemura uran sisään niin, että laukka piti vaihtaa kahteen kertaan. Alkuun se vaihtoi tosi sujuvasti muutaman kerran, mutta sitten alkoi molemmilla olla voimat niin loppu, ettei vaihdoista tullut enää mitään...

Laukkatyöskentely oli muutenkin rikkonaista, kun itse ei enää vaan kyennyt pitämään pakettia kasassa ja yritin vain parhaani mukaan väistellä muita. Treeni oli niin rankka, että teki mieli itkeä. Jalkoihin sattui niin paljon, etten muista koska olisi ollut yhtä tuskaa. Ja kuitenkin selässä tulee vietettyä aika paljon aikaa. Omat ratsastan vielä suurimmaksi osaksi ilman satulaa, jolloin jalat ja lonkat joutuu venytykseen. Hyvä, että pystyin kävelemään treenin jälkeen. Onneksi poni oli hyvä ja kiltti. Kuski jäi hyvästä aika kauas.

Yllättävän hyvin pääsin seuraavana aamuna liikkeelle ja kävin vielä ratsastamassa Roopenkin ennen seuraavaa Piian treeniä. Vuorossa rataharjoitus. Alkuverkkana tehtiin vastalaukkoja. Tarmo sai tehdä pelkät pitkät sivut, mutta kyllä me salaa treenattiin pari päätyäkin. Taitavasti poni säilytti vastalaukat ja pysyi tasapainossa kiihdyttelemättä. Ponilla riitti hyvin virtaa rankasta edellisestä päivästä huolimatta. Hypyissä löytyi taas sujuvuus ja rentous. Sain ratsastettua paikat ja poni toimi kuin unelma. Kaikki linjat oli sujuvia. Kolmoissarja oli oikeastaan ainoa, jossa joutui rohkaisemaan ponia. Rata tultiin siellä 90-100cm tasolla. Yksi etäisyys ei siinä osunut, kun tultiin lyhyellä etäisyydellä kaarteesta okserille. Se jouduttiin uusimaan pariin otteeseen, mutta kyllä siihenkin askel löytyi. Koko valkusta jäi niin hyvä mieli. Varsinkin kun Piiakin kehui Tarmoa. Se on hyvin koulutettu ja ikäisellään tasolla. Ehkä mä en ole ihan vielä pilannut sitä.

211. Estekisoissa

Tiivistetään tähän postaukseen kahdet viimeiset estekisat. Eli ensin oli 9.3. uuden seuramme järjestämät harjoitusestekisat Muurlassa Merlitzissä. Omista poneista mukana olivat Lilli ja Minni. Kisoja on nyt niin paljon, että on helppo vuorotella osallistuvien ponien kanssa. Pääsee kuljetusten suhteen helpommalla, ja muutenkin. Eikä noita nuoria voi kuitenkaan joka viikko kilpailuttaa. 

Peppi valitsi Lillin mukaan 40 cm luokkaan. Possu kun oli viime kisoissa tuhma, niin Peppi ei uskaltanut sen kanssa lähteä. Varsinkin kun 40 cm oli pienin luokka. Lilli meni kiltisti ja reippaasti. Radalla se hyytyi sen verran katsomon edessä, että yksi kielto okserille tuli. Muuten rata oli oikein siisti ja sujuva. Uskomattoman hyvin se lapsi muistaa radat. 

 Toisena mukana oli Minni luokissa 80 ja 90 cm. Tarmolla oli seuraavana päivänä Pantsun valmennus, joten hyppyjä olisi tullut liikaa. Alkuun Minni oli järkyttynyt maneesista, mutta itse esteitä se ei kytännyt lainkaan. Ekalla radalla poni toimi oikein hyvin. Se hyppäsi rohkeasti ja eteni sujuvasti. Arvosteluna oli 367.1 Uusinnassa meille tuli pudotus pienelle pystylle. Hienosti se kääntyi tiukkojakin teitä. 90 cm Radalla poni eteni edelleen hyvin. Se ei miettinyt yhtään ja hyppäsi erittäin hyvin. Kunnes tultiin esteelle kuusi, 2 askeleen pysty-okseri-sarja. Askel ei osunut ihan nappiin ja jätin ponin yksin odottaen, että mitä tapahtuu. Ihan kalkkiviivoilla poni kielsi, niin että oli lopulta polvillaan esteen joukossa. Toisella yrityksellä poni oli sitä mieltä, ettei sitä voi mennä. Hylsyn jälkeen yläpuomit alas ja selvittiin. Myös radan viimeinen este sujui hyvin.Olin oikein tyytyväinen poniin. Hyppääminen oli jo huomattavasti sujuvampaa kuin tammikuussa.

Viime lauantaina oli sitten vuorossa seuraestekisat Teerisalon tallilla. Siellä oli vain pieniä luokkia. Peppi meni nyt Possulla 30 ja 50 cm luokat. Poni oli superkiltisti eikä pukittelusta/villiintymisestä ollut tietoakaan. Virtaa olisi ehkä saanut ollakin enemmän, mutta pääasia, että radat meni hyvin ja kuski sai taas luottoa poniin. Kyllä oli onnellinen ilme pikkuratsastajan kasvoilla kahden nollaradan jälkeen. 

Netta oli Ronjan kanssa myös kisaamassa 50 cm luokassa. Poni oli niin innoissaan ja reipas. Rata oli todella siisti ja sujuva. Ponilla oli selvästi kivaa, se oikein nautti kun pääsi pitkästä aikaa hyppäämään. Uusinnassa yksi puomi tuli alas, mutta ei kauheasti jäänyt harmittamaan, kun poni oli muuten niin hyvä!

Myös Oona ja Sissi ovat käyneet kisaamassa. 9.3. ratsukko meni kansallisten yhteydessä alue helppo A:n, jossa tulos oli hienosti 63,804% ja ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Kvaalit kansallisia varten kasassa. Viime viikonloppuna pari kävi kisaamassa aluekisoissa Pohjanmaalla. He B:0:ssa ratsukko oli 10./32 61,7% tuloksella. Luokassa A:10 poni oli jännittynyt ja laukassa tuli rikko, joten prosentit olivat vain 52,6%. Sissi todistaa taas olevansa sekin vain poni, aina ei voi voittaa. Viikon päästä ekoissa kansallisissa sitten ;)

210. Helsinki Horse Fair 2014

Tänäkin vuonna olimme siis mukana Helsingin Hevosmessuilla Connemarayhdistyksen kanssa. Messuvastaavana kun toimii yhdistyksessä, niin pääsy messuille on taattu...Odotankin jo innolla aikaa, jolloin voin luovuttaa tämän roolin jollekin toiselle. Neljättä vuotta messuilua Helsingissä ja Tampereella ja muutama vuosi pidempään vielä Elma-messuja. Messut on kivoja ja tykkään olla siellä. Mutta en tykkää olla vastuussa niistä. Alan olla väsynyt haalimaan poneja ja ihmisiä paikalle, paikkaamaan peruutuksia, lähettelemään lippuja, somistamaan ständiä ym. ym. Varsinkin nyt kun kotona on hommaa enemmän kuin koskaan, niin useammaksi päiväksi irrottautuminen tuottaa tuskaa.  Ja se vastuu tuottaa tuskaa ja stressiä. Hyvä, että kotielämä pysyy jotenkuten hallussa, mutta siihen vielä päälle kaikki messuhässäkkä etukäteisjärjestelyineen. Nyt päätin viikon hengähtää ja ensi viikolla Tampereen kimppuun.

Helsingin messuilla oltiin lauantaina. Ständillä päivystin lähes koko päivän ja lisäksi toimin apuna Rotuyhdistysten yhteisessä ohjelmassa, Rotujen Taistossa. Siinä ponit kisaavat roduittain kolmen ratsukon joukkuein toisiaan vastaan. Viime vuotiseen tapaan tehtävänä oli este, pujottelu ja tynnyrin kierto sekä sama takaisin. Connemaroja edustivat meidän nuoret tammat Minni ja Netta sekä messu- ja kisakonkari The Next Best Thing. Anni oli värvätty Minnin puikkoihin ja Ronja ratsasti Nettaa. Jännää oli niin poneilla kuin kuskeillakin. Ei sitä ihan joka päivä ratsasteta näin isolle yleisölle. Hienosti nuoriso selviytyi tehtävästä, vaikka voitto jäikin saavuttamatta. Täytyy alkaa jo nyt treenata ensi vuotta varten.

Anni ja Minni pujottelee vauhdilla

Ronja ja Netta melkein maalissa

Tytöt esittelykierroksella (kaikki kuvat: Satu Pitkänen)

Vähän jännitti kasvattaja/omistaja/valmentajaakin ratsukoiden puolesta. Minni meinasikin ensin, ettei suostu vetämään joukkoja esittelykierroksella. Hyvin Anni sai sen kuitenkin eteenpäin ja loppuajan meno olikin sujuvaa. Varsinkin keppien pujuttelu takaisin sujui mallikkaasti. Tamma teki hienot vaihdot väleissä. Nettakin oli reipas eikä jäänyt jarruttelemaan mihinkään. Varsin edustuskelpoisia ratsukoita siis. Täytyy lisästä tämäkin kokemus Minnin CV:hen myyntiä ajatellen. Talutusratsastus ja messuilu sujuu.

Messuilta tarttui mukaan ainoastaan connemarayhdistyksen uusin myyntituote, connemara-heijastin. Muuten en shoppaillut mitään. Isäntä hoiti lakuostoksetkin ja muuten eleltiin eväillä. Vähän tuli osastoja kierreltyä, mutta myyntikojuihin en edes mennyt, kun rahaa ei olisi kuitenkaan ollut mihinkään ihanuuksiin. Eikä meidän ponskit kyllä juuri mitään tähän hätään tarvitsekaan. Tuttuja oli kiva nähdä ja kuulumisia vaihtaa. Se onkin näiden messujen parasta antia.

Harmittavasti nyt laahaa nämä postaukset perässä, kun aika on melkoisen kortilla ja kuvien lisääminen vaatii koneen kytkemistä telkkuun. Tulossa on vielä kisapostausta SRC ekoista kisoista, Pantsun valmennusta, Krissen valmennusta, SRS:n seurakisoja ja nuorten ponien ikäluokkakisoihin valmistelukurssista asiaa. Siis muun "normaalin" elämän lisäksi.

209. viikko 10

Maanantaina ohjelmassa oli Annan estevalkku. Koska päivä oli poikkeuksellinen ( normaalisti valkut siis torstaisin), oli ryhmissä vajausta. Menin itse sekä Tarmolla että Minnillä. Olivia oli Rosella ja Anni meni Possulla. Alkuverkassa tehtiin Tarmon kanssa ravissa väistöjä ja laukassa vaihtoja. Vaihdot piti tehdä suoralla uralla, ensin käännettiin uran sisäpuolelle, josta jatkettiin kohti päätyä, vaihto ja voltti kohti uraa. Sama sitten heti uudesta suunnasta. Uran sisäpuolelle, suoristus, vaihto ja voltti. Muutaman kerran vaihdot tuli tosi hyvin, mutta ponin väsyessä ja ottaessa kierroksia, se valui pitkäksi eikä vaihdot enää sujuneet. Lisää treeniä! Esteillä aloitettiin kontrolliharjoituksilla. Tarmo toimi tosi hyvin ja tuli esteiden välissä ongelmitta takaisin. Yhtään kertaa ei jouduttu tekemään volttia väliin tms. Kiltti poika! Poni toimi muutenkin moitteetta, hieman se oli normaalia "löysempi". Jalkaan ei reagoinut ihan niin terävästi kuin yleensä. Kannusten unohtuminen kostautui heti...Kaarteista se ei lähtenyt ulos riittävän napakasti. Tosin muutenkin poni oli rauhallisempi. Tiedä sitten oliko väsynyt jostain. Mikään rankka viikko ei kyllä ollut takana.

Minnin kanssa oltiin seuraavalla tunnilla. Sekin oli hyvin kuulolla. Vähän kyllä harmitti, kun tämän ryhmän alkuverkkaan ei kuulunut vaihtoharjoitusta. Minni kun tekee vaihdot jo varsin sujuvasti. Sen sijaan tehtiin vastalaukkoja ja väistöjä. Kontrollitehtävässä Minni tuli helposti väärässä laukassa alas, mutta muutaman toiston jälkeen sain sen korjattua. Minninkin kanssa ongelmia aiheutti eniten kaarteesta ulos ratsastaminen kohti estettä. Lähestyminen ei ollut kovin pitkä, joten poni olisi tarvinnut saada napakasti heti eteen jo käännyttäessä. Muuten Minni alkaa olla tosi hyvä hypätä. Se lähtee sieltä mistä pyytää, rohkeasti ja luottavaisesti. Se etenee ja nostaa hyvin kinttujaan. Kyllä me siitäkin vielä hyppyponi saadaan.

Tiistaina kävin aamusta ratsastamassa Vaskiolla yhden pikkuponin. Iltapäivällä meille saapui uusi projekti, 5- vuotias puoliveriruuna Osku. Bissen myynnin myötä vapautui tallipaikka edellisenä lauantaina. Pari päivää  ilmoitus vapautuvasta paikasta ehti olla ja sinä aikana neljä hevosta olisi paikan halunnut. Olin todella yllättynyt kysynnän paljoudesta, ehkä se kova työ alkaa tuottaa tulosta. Taas lisää luottoa siihen, että on osannut tehdä jotain oikein. Illalla ohjelmassa oli vielä poniratsastus  Salossa. Lilli pääsi vanhana konkarina viihdyttämään lapsia laskiaisriehaan. Minni otettiin myös mukaan, jottavähän isommatkin koululaiset pääsisi ponin kyytiin. Alkuun Minni oli kuin lentoon lähdössä, varsinkin kun vieressä oli pussihyppelypiste jätesäkkeineen ( se onneksi siirrettiin, kun Lillikin säikkyi hyppelijöitä). Muutaman hetken talutin sitä ympäri aluetta ja odoteltiin, että neiti suvaitsee rentoutua. Rauhoituttuaan Minni toimi varsin hyvin talutusratsuna ja tietysti kaikki lapset halusivat ratsastaa isolla ponilla! Kaksi tuntia siinä tuli käveltyä kenttää ympäri tauotta. Kyllä Minnistä tulee vielä hyvä yleisponi.

Keskiviikko oli kengityspäivä. Neljä ponia sai taas kavionsa iskuun ja muutamat irtokengät laitettiin takaisin. Illalla oli Krissen kouluvalkut, tällä kertaa kolme ryhmää. Koska reippaat poniratsastajat oli vieneet mun ykkös- ja kakkosratsun, pääsi Ekku-pappa taas treeniin. Tehtävänä oli väistättää avossa liikkuvaa ponia ympyrällä ulos. Tarkoituksena saada sisäpohje kunnolla läpi ja ponin koko kylki jumpattua. Käynnissä ja ravissa Ekku toimi hyvin. Olin todella yllättynyt, että se taipui niin hyvin, vaikka töitä on tehty todella vähän. Välillä toinen takajalka potkaisi protestiksi sisään pohjetta käyttäessä. Laukassa poni oli sitä mieltä, ettei halua laukata. Se vain painui tyhjäsi ja jäi jarruttamaan. Kun viimein sain niskan ylös, alkoi laukkakin pyöriä paremmin. Nyt keskitytään siihen, että poni saa keulan ylös liikkuessaan.

Torstaina kävin viimeisen kerran ratsastamassa Luciaa Sauvossa. Se lähti myyntivälitykseen kasvattajalleen. Onneksi se on väärän rotuinen. Muuten se olisi ehkä löytynyt meidän pihasta...Älyttömän hieno poni! Sieltä kotiuduttuani samantien tunnin pitoon. Meille on löytynyt kyllä niin motivoituneet ja näppärät ponikuskit. Ikääkin on sen verran vähän, että heidän kanssa päästään vielä pitkälle. Porukka toimii hyvin kimpassa ja ilmapiiri on kannustava.

Perjantaina aamusta pidettiin taas tuntia. Voltteja, siirtymisiä ja laukka-käynti-laukka-siirtymisiä. Jälleen onnistumisia. Tulee niin hyvä mieli, kun on osannut selittää asiat niin, että ratsastaja saa ponin toimimaan. Ja onhan se ponienkin koulutuksen ja kehityksen kannalta tärkeää, että ne liikkuvat rentoina, tehokkaasti ja oikein päin. Iltapäivästä oli vuorossa tunnit Merlitzissä. Sieltä paluun jälkeen vielä auton pakkaus messureissua varten ja saunan kautta nukkumaan. Viikonloppu pääsee eri postaukseen, kun tämäkin tuntuu taas venyvän ja venyvän. Onneksi kohta saadaa kurottua eletty elämä postauksineen takaisin tähän päivään. Noi messuhommat kaiken muun lisäksi vie aikaa niin paljon, ettei koneelle ehdi juuri lainkaan pakollisten asioiden jälkeen...

208. Ratsastuspilatesta ja irtohypytystä

Viikko sitten sunnuntaina meillä oli pitkästä aikaa taas Toivolan Airan ratsastuspilatestunnit. Tälläkin kertaa 14 reipasta ratsukkoa kasassa. Aamusta satoi räntää, mutta onneksi se laantui päivän mittaan ja kenttä pysyi kuitenkin melko sulana, joten päästiin työskentelemään kaikissa askellajeissa. Näitä valmennuksia on ollut kiva järkätä, kun porukka on innolla mukana ja helposti saadaan ryhmät koko päiväksi. Harjoitusten jälkeen (tai ennen) nautitaan nyyttäribuffetista mahat täyteen. On niin mukava katsoa onnellisia ilmeitä valmennuksen jälkeen. Kaikilla on suupielet korvissa, lihakset hyytelönä ja ratsut tyytyväisiä ja rentoja. Onnistumisia parhaillaan. Airan tyyli opettaa on lähes hypnoottinen ja siinä keskittyy täysillä omaan tekemiseen joka lihaksen osalta. Neuvot on konkreettisia ja asenne positiivinen. Ainoa negatiivinen asia on hinta. Ihan joka viikko ei tähän ole varaa, mutta kerran kuussa ehdottomasti sijoituksen arvoinen.

Oma vuoro oli heti aamusta klo 9. Menin Tarmon kanssa ja tällä kertaa treenattiin kevyttä istuntaa. Edelleen palaute oli positiivista asennon säilymisestä. Lantion asento oli pysynyt melko hyvin siellä missä pitääkin. Hieman etureidet oli alkaneet puristaa taas, mutta kummasti ne sieltä taas irtosivat, kun asiasta muistutettiin. Laukassa sain ensimmäisestä askeleesta alkaen otteen ponista ja pysyin sen ympärillä kunnolla. Kevyeen istuntaan löytyi sellainen vakaus ja tasapaino, että ravissakin olisi voinut vaan mennä kierrostolkulla kevyessä istunnassa. Lisättiin mukaan vielä kääntämis- ja kontrolliharjoitus. Kevyessä istunnassa volttikahdeksikkoa ravissa, jossa suoristuksen kohdalla aina lyhennettiin ravia vatsalihaksilla muutama askel. Ja Tarmo toimi kuin ajatus. Laukassa koitettiin ensin samaa, mutta huomasi taas, ettei vaihtoja ole juuri treenattu aikoihin. Laukattiin siis suunta kerrallaan. Suurin ongelma oli oikeassa kierroksessa, jossa en pääse riittävästi käyttämään ulkokylkeä kääntämiseen, vaan kallistun helposti sisään ja poni valuu ulos. Muuten sekin sujui todella hienosti, lyhennykset ja kaikki. Kyllä oli taas kivaa! Ja rankkaa, jalat oli hyytelöä kun pääsi selästä alas.

Koska kaikki kiva osuu aina samalle päivälle, niin puolen päivän jälkeen oli vuorossa lähtö irtohypytykseen Somerolle varsojen kanssa. Pakko vaan ilmottaa niitä mukaan jonnekin, jotta tulee tehtyä jotain muuta kuin talutettua talliin ja ulos. Reino ja Reetu siis talliin, loimet niskaan, suojat jalkaan ja suitset päähän. Lastauksessa oli hienman haastetta tällä kertaa. Reetu on matkustanut aina Leevin (eli Kaken) kanssa, joka meni edellä koppiin. Reetulla ei siis ollut aikomustakaan mennä traikkuun edellä. Lopulta naruriimulla se meni hetken harkinnan jälkeen. Reino meni pienellä työntöavulla sitten perässä lähes suoraan. Kiltisti pojat matkusti, vaikka selvästi tilanne olikin kovin jännä. Vähän mietitytti miten selviän kahden varsan kanssa yksin reissusta, mutta hyvin se meni. Tiesin, että paikan päällä on hypytyksessä kuitenkin useampia avustajia.

Perillä pojat tuli kiltisti kopista, loimet vaan pois ja maneesiin. Reinolle maneesikokemus oli ensimmäinen ja Reetullekin vasta toinen, mutta ei ongelmaa. Yksi tallin henkilökunnasta otti Reetun ja mä jäin pitelemään Reinoa kujan loppuun. Pikkujätkälle meinasi tulla hätä käteen (vai kavioon), kun Reetu oli selvästi hylkäämässä häntä! Reetu toimi todella rauhallisesti ja järkevästi, ihan kuin käytäisiin joka päivä maneesilla hyppäämässä. Vähän se saisi olla terävämpi ja innokkaampi esteille, mutta mitään ongelmia sillä ei ole. Kevyesti ylittyi 85 cm okseri. Sellainen "palo" hyppäämiseen kiutenkin puuttuu. Poika tekee juuri sen verran kuin täytyy, kyselemättä ja reippaasti. Silti kaipaisin sille sitä pientä kipinää. Mitään kilpatykkiä Reetusta tuskin tulee, mutta mitä paras parempi harrasteruuna (jos ei kelpaa kellekään oriina). Reinokin rauhoittui kierros kierrokselta, kun huomasi, että ei se kaveri hylännytkään, vaan tuli aina takaisin.

Reinon vuorolla käveltiin ensin pari kertaa puomien yli taluttaen. Yhtään se ei kytännyt puomeja, vaan käveli tyynesti yli. Ravissakaan ei tullut mitään isoja loikkia. Ekalla kerralla, kun päästettiin irti, poni ei ihan vielä tajunnut lähteä etenemään kunnolla, mutta sen jälkeen ei paljoa tarvinnut käskeä. Kujan alussa sitä sai pidellä ja silti se rynni esteille sellaista kyytiä, että ei aina kerinnyt kinttujaan nostella. Esteet pidettiin ihan pieninä ristikoina ja pystyinä, mutta idea oli kyllä ponille heti selvä. Sellaisella riemulla se lähti hyppyihin aivan korvat pystyssä. Kujan lopussa se heitti useamman kerran kierimään. Pikku-Reiskalla oli kivaa! Tällä varsalla on selvästi kilpaponille tarvittava halu hypätä. Vielä kun saadaan rutiinia ja järkeä touhuun, niin siitä tulee hyvä. Aikaa treenata on vielä paljon.

Kotiin lähtiessä sain pojat lastattua yksin ihan sujuvasti. Reino ensin kiinni kopin kylkeen odottelemaan vuoroaan. Reetu naruriimuun ja "hinaukseen". Yhden kerran se kokeili vetää taakse ja sitten käveli suoraan kyytiin. Myös Reinon laitoin naruriimun avulla, mutta sitä en vetänyt päästä, vaan pitkän narun avulla sain vain suunnan pysymään oikeana, kun työnsin sen takaa kyytiin. Olin niin tyytyväinen mun viisaisiin pieniin varsoihin. Kehuja saivat kovasti juuri toimivuudesta, vaikka niillä on nyt tehty aika vähän mitään. Ihania poikia, kehtaa toistekin lähteä. Kovasti odottelen, että tulisi jotain mätsäreitä, jotta pääsisi niiden kanssa vähän maailmalle ennen oikeita näyttelyitä. Reilu kuukausi enää, että tässä lähellä on yhdet mätsärit. Jokohan pitäis alkaa treenata narun päässä juoksemista...Reinollakin on kuitenkin ollut jo kuolaimet kaksi kertaa suussa.

Onnistuneen päivän kruunasi Fannin nimipäiväherkut ala Anoppi. Kyllä oli hyvää.

207. Paljon tekemistä

Koko viime viikko meni taas vähän ohi, kun koko ajan saa juosta paikasta toiseen. Aina alkuviikosta yrittää aikatauluttaa viikon ohjelman niin, että kaikki saadaan hoidettua. Löytyy ratsutuksia, valmennuksia, tuntien pitoa ja kisoja. Nyt vielä päälle painaa Helsingin hevosmessut. Päivästä menee useampi tunti pelkästään viestien vastaamiseen ja asioiden järjestelyyn. Kaikki riippuu kaikesta eikä mitään saa lyötyä lukkoon ennen kuin tietyt asiat on selvillä. Asiaa ei yhtään helpota se, että jos ei heti kykene vastaamaan ja sopimaan jotain asiaa, niin unohtaa sen kokonaan... Koko ajan pieni stressi päällä, onko kaikki muistettu kirjata kalenteriin, oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan.

Jaksamista tuo lisää omat valmennukset, paitsi silloin kun poni ei toimi... Viime keskiviikon kouluvalkussa käytiin Tarmon kanssa pientä vääntöä. Huomasi hyvin, että en oo ehtinyt ratsastaa sitä kunnolla läpi. Tehtiin siirtymisiä ja voltteja, laukassa treenattiin käyntinostoja. Töitä joutui tekemään ihan tosissaan ja poni oli todella sitkeä edestä. Mutta mä olin sitkeämpi ja lopputunnista poni oli mukavan pehmeä ja tasainen.

Seuraavana päivänä Tarmo pääsi hyppäämään Jeminan kanssa Ratulle. Myös Rose pääsi treeneihin Outin kanssa. Ohjelmassa oli ratatreeniä. Tarmo oli varsin fiksu ja rauhallinen. Ratsukon ensimmäiset ratatreenit näytti varsin hyvältä. Rose oli vähän hidas pohkeelle, mutta parani ja terävöityi radan edetessä. Kovin ylpeä sai olla hienoista poneistaan! Taas se onnistui telomaan lisää toista takajalkaansakin.Ei muuta kun impparikäärettä jalkaan yöksi. Jalka on kosketusarka, mutta poni ei onnu eikä jalka turvota. Toivotaan, että se taas pian muistaa, kuinka matkustetaan...

Lauantaina käytiin lasten kanssa harjoitusestekisoissa Wiurilassa. Nuutti meni Lillillä puomi-ristikkoluokan ja Peppi meni sillä 40-50 cm. Lisäksi Peppi meni Possulla sekä puomi-ristikkoluokan että 40-50 cm.  Molemmat selvittivät radan puhtaasti, Nuutti hieman avustettuna. Hienosti jätkä meni verkassa itsenäisesti pätkiä ja radalla hyppäsi elämäsä ekat esteet.  Radalla oli kolme ristikkoa ja rohkeasti tultiin niille reippaassa ravissa. Lilli hyppäsi ja poika pysyi kyydissä. Kesällä se on jo täysi esteratsastaja. Possu meni kiltisti puomiluokan, hieman löysästi ja pitkänä, mutta kiltisti. Vielä seuraavan luokan verkkakin sujui hyvin, mutta radalla poni lähti kakkosesteen jälkeen ja teki pukin, niin että kuski maastoutui. Onneksi Lillin rata oli vielä jäljellä ja se meni superhyvin. Ainoa ongelma tuli, kun juuri ennen perusradan viimeistä estettä Lilli alkoi kakkia...se siis hyytyi täysin, joten Peppi joutui tekemään voltin päästäkseen viimeisestä esteestä yli. Lapsi oli todella onnellinen, kun oli uskaltanut mennä Lillillä 50 cm luokan! Ja sehän on pääasia.

Lisätään vielä kuvia lasten kisoista:

Peppi ja Possu puomi-ristikkoluokassa

Nuutti treenaa esteistuntaa