225. Tutkimuksia ja hoitoja

Tälle viikolle osui kengittäjää ja eläinlääkäriä, valkkuja ja kisoja sekä varsinainen laidunkauden avaus.

Tiistaina kengittäjällä oli ohjelmassa vuolut, jotta varsuleilla olisi tossut tip top laitumelle lähtiessä. Ei tarvii sitten heti hakea kotiin kavioiden hoitoon. Minni ja Rose sai maastolenkille hukatut irtokengät takaisin, mutta eikös se Minni ehtinyt jo hukata omansa uudelleen... Huomenna olis kisatkin edessä, mutta eiköhän me kolmellakin kengällä yksi koulurata porskuteta. Syytetään sitten sitä, kun menee huonosti ;) Reino oli taas ihan järkyttynyt vuolusta. Tai lähinnä siitä, että joku vieras tulee häntä sorkkimaan. Aika rivakasti ne kintut pari kertaa nousi. Ekku oli myös sitä mieltä, että olis voinut tehdä jotain muutakin, kuin olla manikyyrissä. Pienen askartelun jälkeen saatiin senkin tossut vuoltua.

Kengittäjän jälkeen käytiin työharjoittelijamme kanssa tsekkaamassa laitumia kunton Pettilässä. Pientä fiksausta, mutta pääosin aidat ja tolpat olivat talvehtineet hyvin. Akkupaimenkin oli hengissä ja  akkuun saatiin lisää virtaa. Vesipumppuun uusi nostoletku ja laidun oli valmis kesäasukkaisiin. No puuttuu siletä vielä yksi letkun liitos ja lisäpätkä letkuun, jotta ei tarvii ämpärillä loppupätkää kantaa, vaan letku yltää suoraan saaviin asti. Varsulit aloittivat laidunkauden lopulta eilen.

Keskiviikkoon mahtui liuta rokotuksia ja raspauksia sekä muutama ultraus. (Nyt muuten tajusin, että Tarmon rokotus unohtui, kun ke ei voitu laittaa to kisojen takia...onneksi menee umpeen vasta heinäkuussa). Piikkejä oli poneilla siellä täällä ja Roselta löytyi sudenhammaskin. Se saa nyt kyllä odottaa ensi vuoteen, jos ei ala vaivata. Rose meinaan ultrattiin tiineeksi Tarmosta! Ei siis viitsitä rauhoitella tammaa enempää kuin on pakko. Lissu puolestaan ei ollut tiine. Niin vähän ajattelinkin, kun oli taas hieman liian kiinnostunut muista hevosista. Uutta yritystä vaan, kun homma on helppo hoitaa molempien osapuolten ollessa kotona, mutta kyllä tässä alkaa pakostakin miettiä, että olikohan Lissun varsat nyt sitten tässä... Ikää on jo 24 vuotta, mutta tamma on hyvässä kunnossa. Kiimat pyörii selkeinä, säännöllisinä ja vahvoina. Astutukset onnistui kuin oppikirjassa jne. Toisaalta mielummin niin päin, että vika on tammassa kuin, että se olisi oriissa. Ekku on niin kiva ja hieno, että kyllä mä siitä muutaman varsan tahtoisin. Viime kesänä kuudesta tammasta kaksi jäi tyhjäksi ja loput neljä varsoi kuitenkin. Täytyyköhän astuttaa joku noista nuoremmista ihan kokeeksi ;) Kyllä se isäntä varmaan ymmärtää, jos yhtäkkiä onkin kolme varsaa ensi kesänä. Eläinlääkärin toimissa oli pitkästä aikaa hankaliakin tapauksia ja muutaman kanssa käytiin pientä painia toiminpiteiden kanssa. Kaikki saatiin tehtyä kuitenkin, osa tuplarauhoituksilla.

Keskiviikkona illalla oli vielä Krissen kouluvalkku, jossa menin Minnillä. Treenattiin sunnuntain kisoihin He A:2:sen kohtia ja vitsit poni oli hieno! Jos se olisi yhtä hyvä, niin voisin jopa toivoa yli 60% suoritusta. Se oli tosi tasainen, reipas ja kuuliainen. Toi bauher on kyllä ollut hyvä kuolainvalinta sen levottomalle suulle. Suurimmat ongelmat on laukanvaihto käynnin kautta ja keskiravit. Parhaiten voin vaikuttaa takaosan vasemmalle punkemiseen, joten siihen pitää keskittyä. Keskiraia sieltä ei nyt vaan irtoa kasin arvoisesti, vaikka mitä tekisi, joten ei oteta siitä paineita. Nettakin on ollut treeneissä hyvä, mutta ihan yhtä luottavainen en ole sen suhteen. Tämä on kuitenkin meille tämän kauden eka kisa eikä ponilla niitä muutenkaan ole paljoa alla. Mutta treenin kannalta otetaan tämä.

Torstaina käytiin Tarmon kanssa alue-estekisoissa Ratulla. Mentiin seura 80 ja alue 90. Verkassa oli taas vähän ahdasta ja poni hieman säikkyi muita. Ihan muutama hyppy otettiin ja sitten odoteltiin radalle pääsyä. Kaikki ratsukot ennen meitä hylättiin...Radalla oli johteina maastoestemökkejä ym. ja iso osa hevosista kyttäsi niitä urakalla. Tarmoa ne ei haitanneet lainkaan. Muuten rata oli tosi hyvä, pitkiä sujuvia teitä ja selkeitä linjoja. Ratun kenttä on varsin iso ja tämä rata sopi Tarmolle erittäin hyvin. Sai ratsastaa hieman isompaa, sujuvaa laukkaa. Ei tiukkoja käännöksiä tms. Poni paineli sellaisella innolla ja varmuudella koko radan, että kuski sai olla kyllä ylpeä. Niin taitava vauva-poni, tuplanollat. Vaikka tehtiin isot tiet, niin reippaalla laukalla sijoitus oli lopulta toinen. Yli puolet luokasta hylättiin. Ysikymppi oli aikaluokka, mutta en halunnut kuitenkaan ratsastaa aikaa, vaan hakea samaa sujuvuutta ja helppoa menoa kuin edelliselläkin radalla. Nuorelle on kuitenkin parempi saada niitä onnistumisia ja hyviä kokemuksia alle. Poni ei ymmärrä niiden ruusukkeiden päälle ja liian pienillä käännöksillä se viedään helposti epäreilujen tilanteiden eteen, jotka nakertavat sen itseluottamusta. Nollilla läpi tämäkin rata. Vähän huomasi, että ponilla alkoi kunto loppua radan lopussa, mutta hyvin se veti loppuun asti ja vastasi kuitenkin apuihin. Meidän aika riitti kahdeksanteen sijaan (11.sijoittui). Olin niin ylpeä ponista, että melkein halkesin. Se käyttäytyikin superhyvin. Teki hienoa pr:ää itselleen ja rodulleen sillä sujuvuudella ja varmuudella, jolla suoritti. Vaikka esteet oli pieniä, tekeminen oli vakuuttavaa. Vielä kun erikoisväri herättää huomiota, niin ehkä se joskus muistetaan. Kyllä kuulin kävellessä autoille, kuinka numeroa koitettiin tiirata tunnistamista varten. Ihan tykki-poni ja itsekin ratsastin varmaan paremmin kuin koskaan. Ei yhtään huonoa paikkaa tai puolikasta askelta.

kuvat 90 cm radalta

Torstaina illalla oli käymässä vileä toinen eläinlääkäri, joka kuvasi Rosen takajalat (kintereet ja polvet). Se kun liikkui taas huonosti muutama päivä hieronnan jälkeen. Juoksutin sitä ensin liinassa eikä liikkeessä ollut taas juuri mitään vikaa. AARGH! Olisi pitänyt liikuttaa sitä siinä välissäkin. Epämääräisyys oli kuitenkin hyvin selkeää sunnuntaina. Kuvat otettiin kuitenkin ja ne olivat hyvin siistit ja puhtaat. Ei mitään valittamista. Eipähän ole mitään periytyviä ongelmia sitten niissä. Nyt liikutetaan pikkuhiljaa rasitusta lisäten ja mietitään muita vaihtoehtoja. Tiineys aiheuttaa omat rajoituksensa käsittelyille, mutta kyllä sinne breedersiin haluttaisiin kovasti mukaan. Ontuvalla ponilla ei metrin rataa voi hypätä ja treenatakin olis kiva ennen sitä... No kaksi kuukautta aikaa, mutta tunnetusti se menee hujauksessa.

Perjantaina varsat tosiaan lähtivät laitumelle. Kotipihassa mahahaavaa poteva tamma pääsi vihreälle ja meinasin hakea pari muuta tammaa kaveriksi, jotka olisivat myös lähdössä laitumelle. Toisen vein ja kun hain toista, niin katsoin, että kävelee tosi huonosti. Kyseessä siis tämä "myrkytetty" tapaus. Molemmat etukaviot ihan kuumat. Jes, kaviokuumehan tästä enää puuttuikin. Tamma siis karsinaan ja kipulääkettä naamaan. Onneksi meidän eläinlääkäri on jättänyt aika hyvän arsenaalin hoitotarvikkeita juuri näitä tilanteita varten. Sen verran toki soitin eläinlääkärille annostusta ym. hoito-ohjeita, mutta erillistä käyntiä ei tarvittu. Tilanne ei onneksi ole paha. Tamma on pirteä, syö hyvin ja kipulääke auttoi heti. Kaviot viileni ja liikkuminen muuttui normaaliksi. Tiistaina sillä oli vähän turvotusta etusissa, jotka kylmäsin ja se laski, mutta liikkuminen oli täysin normaalia ja tamma oli eirttäin hyvä ratsastaa. Keskiviikkona rokotukseen hakiessa vähän arkoi, mutta kengättömänä ajattelin johtuvan kivistä pihalla. Myöhemmin vielä päivällä kuitenkin putsasin ja kokeilin kaikki kaviot. silloin eivät olleet vielä kuumat eikä pohjissa ollut mitään painamassakaan. Yleensähän kaviokuume tulee lihaville hevosille, joilla on liian energiapitoinen ruokinta liikuntaan nähden. Sen voi myös laukaista vahva lääkekuuri tai mekaaninen rasitus (mm. kovin koppurainen tarha). Tämän hevosen kohdalla ei täyty mikään näistä. Kaviokuume on aineenvaihduntasairaus. En keksi muuta syytä kuin myrkytys siitä syötellystä ruohosta. Siihen yhdistettynä rokotus ja rauhoitus raspaukseen sekä osteopaatin käsittely. Näiden yhteisvaikutus on todennäköisin syy. Nyt tamma on pienemmässä ja pehmeämmässä tarhassa vain yhden kaverin kanssa ja kipulääke jatkuu. Tilanne näyttää kuitenkin hyvältä tällä hetkellä. Tamma liikkuu mielellään ja on normaalin oloinen, mutta vähän varpaillaan ollaan.

224. Kauden ekat maastoesteet

Maanantaina oltiin Tarmon kanssa Ypäjällä Annan maastoestetreeneissä. Poni ei ole koskaan ennen ollut maastoesteillä, kun ei vaan saatu viime kesänä aikaan lähteä Ypäjälle hyppimään. Peppi ja Lilli lähtivät mukaan maastoilemaan ja kokeilemaan kahlaamista. Yhtä pikkutukkiakin uskalsivat hypätä, mutta Lilli olisi mielummin keskittynyt vihreisiin tienreunoihin...

Alkuun Tarmo oli hieman järkyttynyt, että mihin on tultu. Se mulkoili esteitä ja muita hevosia. Myös pohjan muutokset (ruoho/hiekka/sora) oli jännittäviä. Pienen alkuverkan jälkeen, kun aloitettiinn hyppääminen, niin ponilla oikein syttyi lamppu päässä. "Olisit heti sanonut, että tultiin hyppäämään!" Sen jälkeen ei yhtään kytätty ja mulkoiltu esteitä, vaan valtavalla innolla ja imulla mentiin kaikki. Rappuset alas, banketti, tukit, mökit, trakehner, läpihyppy ym. Niin rohkea poni ja täysin avuilla.

Mutta sitten...VESI. Se ei ollutkaan ihan helppo juttu. Rohkean ponin sisu meni kaulaan. Se seisoi ja tärisi lätäkön reunalla. Ei uskaltanut mennä edes lähelle, kaverit ei auttanut lainkaan. Lopulta muut lähti jo kohti seuraavaa tehtävää ja me jäätiin Pepin kanssa lätäkölle. Lilli meni kohtuu hyvin veteen ja odotteli siellä Tarmoa. Tarmo uskaltautui Annan avustamana nuuskimaan vettä. Sitten se keräsi kaiken rohkeutensa ja loikkasi keskelle lätäkköä. Shokki oli melkoinen ja hetken poni loikki siellä kunnes jähmettyi kauhusta paikalleen. Sydämen lyönnit tuntui selkään asti ja raukka tärisi ihan. Hetken keräiltyään itseään se uskalsi liikkuakin vähän. Välillä tultiin lätäköstä pois ja uudelleen se meni vähän helpommin. Sen jälkeen Tarmo huomsia olevansa edelleen hengissä ja se olikin ihan ok mennä veteen. Lopulta tultiin sujuvasti ravissa ja laukassakin veteen ja hypättiin sieltä pois.

 

 

Vedestä selvittyämme mentiin vielä Ypäjän keskiviikkokisojen maastorata. Ravasin ensin yhden toisen hevosen perässä (kyllä Tarmo toisen hevosen perässä!) rata läpi. Toiseenkin lätäkköön ravasi ihan kyselemättä. Sen jälkeen mentiin rata yksin läpi. Ekat kolme estettä oltiin treenattu jo kentällä joten ne meni ihan nappiin. Neljännelle esteelle tultiin vähän kovin ja Tarmo oli hieman järkyttynt, kun siellä metsässäkin piti hypätä...Siitä siis ohi, mutta toisella yrityksellä sujuvasti yli. Vähän se katseli muitakin matkan varrella olevia esteitä, mutta kun oli itse varautunut kyttäämiseen ja piti jalat kiinni, niin yli mentiin. Vauhtia riitti enkä varmaan ole koskaan antanut Tarmon laukata niin lujaa maastossa. Se on ollut vähän sen oloinen, että takaosa saattaa kevetä aika liukkaastikin, mutta nyt ainakin oli kiltisti. Veteen meni laukalla. Viimeiselle esteelle tuli myös ohi meno, kun en vaan ollut enää riittävän tarkkana. Olin kyllä niin tyytyväinen poniin. Hyvillä mielin kohti kisaviikkoa!

223. Vapaa viikonloppu (melkein)

Viime viikonloppu oli lähes vapaa, kun ei ollut kisoja tms. ohjelmaa mihin olisi tarvinnut lähteä erikseen. Mutta jottei laiskistu liikaa, niin pidimme varsin extempore-esteidenmaalaustalkoot. Aamutallin jälkeen lähdettiin Pepin kanssa maalikaupoille tuomisina Barbie, Keskiyö ja Greippi sekä ihan tylsällä numerokoodilla varustetut punainen ja sininen. kotoa löytyi valmiiksi vihreää, valkoista ja ruskeaa. Puolilta päivin iltakahdeksaan siinä taisi mennä. Talkoolaisissa oli lyhyen varoitusajan takia pieni kato ja muksuillekin iski pieni turnausväsymys...Mutta hienoja tuli. Muutama este jäi vielä odottamaan maalaajaansa ja isännän pitäisi tehdä muutamat tolpat lisää. Kannattimet on odottaneet jo vuoden vintillä tolppiaan...

Sunnuntaina piti tietysti heti päästä testaamaan näitä. Illaksi oli siis sovittu Anun estetreenit. Aamupäiväänkin oli pientä puhdetta järjestetty. Pihaton paikan raivaus jatkui isoimpien puiden kaadolla. Appiukko ja Anoppi oli hätyytetty apuun, jotta nämä isot puut saadaan kaadettua oikeaan suuntaan ja roskat kerättyä kohtuullisessa ajassa. Nyt on siis paikka puista raivattu ja kaivurikin soitettu! Alkaa ihan oikeasti tapahtua. Varsat saa talveksi oman pihaton ja pikkuponit saa olla toisessa. Sain myös pari tukinpätkää säästettyä, joten nyt kentällä lepää myös "maastoeste".

Puita kaadettiin Ekun tarhasta, joten Pappa joutui evakkoon laitumelle. Hänelle se on todellakin joutumista. Vanhan herran maailma menee aivan sekaisin, jos joutuu väärään tarhaan. Nytkin siis vain juoksentelua. Hain sitten Lissun sille seuraksi. Ekku on kuulemma Irlannissa viettänyt aikaansa jatkuvasti tammalaumassa. Alkuun homma toimikin hienosti. Vähän nuuskittiin ja Lissu kertoi hyvin selvästi, ettei ole kiimassa. Eikä Ekku edes yrittänyt astua tms. Rauhassa alkoivat molemmat syödä ja rauhassa olivat useamman tunnin. Kunnes yhtäkkiä Ekku alkoi jahdata Lissua tukka tuubilla ees taas laidunta. Muutaman rundin jälkeen veteraaneilt loppu kunto ja jäivät portin päähän hengailemaan. Lissu oli kuitenkin hyvin tiukassa komennossa "hellan ja nyrkin välissä". Mihinkään ei saanut liikkua tai Ekku alkoi heti paimentaa sitä. Lopulta tilanne meni siihen, että Ekku ajoi Lissun aidoista läpi. Selkään Lissua oli purtu, tai hampailla viilletty nahka pois pieneltä alueelta ja ilkeä palkeenkieli reunassa. Siihen puhdistus ja haavaspray. Muuten ponit oli kunnossa eikä Ekkukaan päässyt edes irti. Mutta eiphän tarvii kokeilla enää noita kimppaan. Sääli. En tiedä sitten pitäiskö olla useampi tamma, enemmän tilaa vai mikä auttaisi. Olisi niin kiva pitää noi veteraanit yhdessä vaikka läpi talven, jos Lissu tiinehtyy. Tai vaikka ei tiinehtyisi edes. Saisi kuitenkin. En kovin mielelläni pidä hevosia yksin. Laumaan ne on luotu. Tarmokin saa heti syksyllä taas varsat kaverikseen.

Anun tuntiin mennessä ilmakin viileni sopivasti, ettei kuollut ratsastaessa kuumuuteen. Uudet esteet oli niin hienoja, ettei olis raaskinut edes maahan laittaa. Itse menin yhdellä ratsutettavista ja juuri kun olin omistajalle kehunut kuinka fiksusti poni on ollut, niin eikös koko treeni ollut sikailua ja pukittelua. Oli vissiin vähän jännä tilanne, joka purkautui näin. Pysyin kuitnekin kyydissä ja parista esteestäkin päästiin kunnialla yli, joten tästä on hyvä jatkaa.

222. Korjauksia

Tänään oli vuorossa taas Airan ratsastuspilatestunnit. Tehtiin käännöksiä, väistöjä, siirtymisiä ja laukannostoja. Väistöt aukeni vielä viime kertaa paremmin. Tarmo teki neliöllä myös varsin hienosti takaosakäännösmäiset käännökset kulmissa. Helposti jäin liian passiiviseksi pohkeella, kun käännös tuli rintakehää ulkokyljen kautta kääntämällä. Pohkeen unohtuessa poni jäi hieman passiiviseksi ja käynti oli "laahustavaa". Kun muisti käyttää jalkaa nimenomaan aktivoimiseen, niin käynnistä tuli marssivampaa. Väistöt oli jo hyviä ja melko tasaisia. Ei kiemurteluja tms. Siirtymisissä Tarmo olisi saanut olla paremmin pohkeen edessä, mutta ehkä +27°C vaikutti asiaan??? Hidastukset sujui tosi hyvin kaikissa askellajeissa vatsalihaksilla sekä askellajien sisällä, että askellajista toiseen. Ponski oli kyllä tosi kiva ja rento. Kyllä siitä varmaan vielä jotain tulee.


Airan mies Ari tsekkasi myös mun selän ja lantiossa oli joku vinoon muljahdus tullut. Ratsastus jäykisti alaselkää eikä kunnolla päässyt kävelemäänkään. Ari sitä aikansa paineli, venytti ja muljautteli. Kipu ei vielä täysin hävinnyt, mutta kireys oli poissa ja jalka toimii normaalisti. Palaset saatiin siis paikalleen ja nyt vaan voltarenia muutaman päivän ajan alueelle, niin alaselkä/jalka on kuin uusi. Hyvä tuuri, että Aira ja Ari tuli just tähän väliin ja selkä saatiin kuntoon. Tuskin olisi tullut lähdettyä mihinkään fysioterapeutille selkää näyttämään. Ponit hierotaan ja tutkitaan heti, kun liikkeessä on pientäkin epämääräisyyttä, mutta itseltä saa olla raaja irti ennen kuin aletaan hoitaa.

Päivään ei kauheesti muuta sitten mahtunutkaan, kun illalla oli ratsikoulutunnit taas Merlitzissä. Aira tuli meille uudestaan vielä illalla pari ryhmää opastamaan. Hyviä fiiliksiä oli taas ratsastajilla, vaikka tieto lisääkin tuskaa. Huomaa, että ongelmat onkin satulan päällä ja miten vähän sitä osaakaan siihen nähden kuinka paljon pitäisi osata.

221. Maastoiluja ja jäykkää estetreeniä

Tämä päivä mentiin ratsutusten osalta leppoisammissa merkeissä. Molemmat neljä-vuotiaat pääsi maastokävelylle Rosen ja Minnin toimiessa vetoapuna. Minni tosin oli pätkittäin hieman huono vetoapu, kun metsässä oli märkää...Hienosti tammat meni, kaikki neljä. Rose ja Minni tosin jättivät kumpikin yhden kengän matkalle. Onneksi kenkääjä tulee alkuviikosta.

Rosella oli vuorossa myös hieronta iltapäivällä. Selästä ja takajaloista löytyi kireyksiä, jotka saatiin hyvin auki. Alkuun takajalat ei venyneet mahan alle juuri lainkaan, mutta Tarun saadessa kalvot vähän antamaan periksi, niin jo alkoi kintut venyä. Oliskohan se sitten saanut takapään ja selän/lanneselän jumiin astutuksissa, kun jännitti siinä aika paljon. Joku jäänyt kramppiin sitten. Mutta hyviä uutisia eli töihin vaan ja jumppaa. Paljon puomeja ja liikkeitä, joissa joutuu ottamaan takajalkaa rungon alle. Ennen ja jälkeen ratsastuksen venytyksete takajaloilla eteen ja taakse. Näin lämpimillä keleillä venyttää voi huoletta myös siis ennen liikutusta, kun lihakset on lämpimät valmiiksi.

Illalla oli vielä vuorossa Annan estevalkku Niittyalhossa. Tarmo pääsi taas hyppelemään. Itse en ollut ihan tekemisessä täysillä mukana ja tehtävät oli nuorelle ponille aika paljon töitä vaativia. Ensin mentiin ympyrällä ravissa puomeja. Neljät puomit, joissa kaksille piti venyttää askelta ja kaksille lyhentää. Tarmo lähtee niin mielellään vaan kipittämään ja nostamaan polvia venymisen sijaan. Nyt pitäis siis treenata paljon puomeilla, jotta poni oppii venymään ja käyttämään koko kroppaa liikkumiseen pelkkien jalkojen sijasta. Maapuomien jälkeen tehtiin samaa ympyrää pikkupystyillä. Neljä pystyä, joissa toisissa väli 11m ja toisissa 13m. Toinen väli lyhentäen, toinen pidentäen.askelmäärien sovittaminen oli jotenkin tosi vaikeaa, kun poni valui ulos ja itse vain roikuin kyydissä ja rutistin jaloilla. Sen verran kipeä selkä oli, että sitä jännitti eikä huonosti osuneet hyppypaikat auttaneet asiaa lainkaan. Noin tsiljoonan toiston jälkeen saatiin pari rinkulaa tehtyä oikeilla askelilla ja melkein sujuvasti. Tätä tehtiin molempiin suuntiin ja kyllä reidet huusi hoosiannaa. Ei vaan päässyt kunnolla istumaan satulaan ja ratsastamaan keskivartalolla. Viimeinen tehtävä oli kaksi pystyä (16m) neljä lyhyttä laukkaa ja kaksi okseria (18m), neljä isoa laukkaa. Ne meni sujuvasti, mutta kun loppuun vielä yhdistettiin nämä tehtävät, niin viimeinen lyhennys ei meinannut sujua millään. Oli kyllä vaikeaa tänään! Syytän selkää, muutenhan me ollaan ihan täydellisiä ;)

Tänään myös uusi pihatto-hake nytkähti liikkeelle. Isäntä tarttui moottorisahaan ja kaatoi muutamia puita uuden pihaton tieltä. Tällä on tarkoitus lähinnä väljentää ponien oloja eikä niinkään haalia lisää poneja. Jonoa kyllä tallipaikoille olisi, mutta katsotaan miltä tilanne näyttää lähempänä syksyä. Varsat ei enää syksyllä mahdu kimppakarsinaan ja seuraavalle kesälle toivotaan lisää varsoja.

220. Ei taaskaan niin kuin Strömsössä...

Eilen kirjoitin pitkän postauksen viikonlopun ja alkuviikon kuulumisista, mutta koska tänään ei mikään muukaan ole sujunut, niin eipä sekään ollut julkaistunut...Ja kun avasin luonnoksen, niin olihan siinä eka kappale tallella. Kone jumitti illalla, mutta en tajunnut, että oli juuttunut jo niin aikaisessa vaiheessa. Ei muuta kuin deletellä se vähäinenkin pois ja uutta tilalle.

Sunnuntai, maanantai ja tiistai meni vielä ihan ok merkeissä ilman sen suurempia sählinkejä. Varsinkin sunnuntai, kun vietettiin suurin osa päivästä laatuaikaa perheen kanssa Fammulassa anopin herkkupöytien äärellä. Hienossa kelissä oli kiva vähän onkia (kaksi kalaa!!!) ja lapset halusivat uimaankin. Kaksi vanhinta uskaltautuivat heittämään talviturkit kastautumalla, ja vielä mereen. Mä en edes varpaalla koskenut. Nuorinkin kävi polvia myöden vedessä.

Huono tuuri alkoi jo eilen. Meidän pellot saatiin viimein myrkytettyä rikkakasveilta, kun parilla lohkolla ei juuri heinää näy... Samantien siellä oli yksi hevonen syömässä virheää juuri myrkytetyltä alueelta. Ei muuta kuin soittoa päivystävälle eläinlääkärille, miten tulisi toimia. Ikinä ei ole vastaavaa sattunut kohdalle, mutta jos nyt muistaisi miten toimia, jos jatkossa sattuu vastaavaa... Seurataan siis vain ja lääkehiiltä voi antaa.  Onneksi Yliopiston apteekki oli vielä auki ja omistaja sai hiiltä haettua. Sitä sitten syötettiin porkkanan palojen avulla. Aiemmin olen marinoinut porkkanoita psyllium-jauheella, mutta nyt vuorossa oli hiili. Kostutettuja porkkanan paloja pyöriteltiin hienon hienossa Carbomix-jauheessa. Hienoja mustia porkkanoita. Menivät onneksi alas ja hevonen vaikuttaa normaalilta edelleen.  Kaikkea sitä voikin sattua.

Tänään saatiin mukaan arkeen muutamaksi päiväksi TET-harjoittelija. On kiva saada roikkumaan jääneitä hommia hoidettua loppuun, kun normiaskareissa ei mene koko päivää kahden niitä tehdessä. Huono onni alkoi kuitenkin jo aamupäivällä, kun käytiin Reetun kanssa kärrylenkillä. Itse istuin kyydissä harjoittelijan kävellessä vieressä. Metsätiellä on ajettu isoilla metsäkoneilla ja ajourat ovat painuneet varsin syviksi. Eikös meillä ottanut rengas sivusuunnassa kiinni siihen ajouran reunaan. Ääni oli tietysti "korvia huumaava" tai ainakin Reetun mielestä...Ja ponihan lähti kuin tykin suusta loikkimaan kuin gaselli selkä pyöreänä oikein kunnon pukkiloikkaa. Kaikki jalat kävi ilmassa yhtä aikaa varmaan 30 kertaa ja 50 cm irti maasta. Sen verran mutkia tuli matkalle, että putosin vielä kärryiltäkin. En onneksi jäänyt alle eikä poni päässyt irti ja varusteetkin kestivät tosirodeon. Vielä kun seisoin siinä vieressä, pukittelu jatkui. Pääsin suupieleen kiinni ja matka jatkui taluttaen. Onneksi poni rauhoittui ja kulki ihan fiksusti koko loppulenkin, mutta kyytiin en takas mennyt. Äänille oli kyllä herkempi. Potkuremmikin oli tämän jälkeen niin piukalla, etten meinannut auki saada. Mikä tuuri, että se ei oppinut tästä mitään kotiin lähtöjä tms. vaan lenkki tehtiin kuten oli suunniteltukin. Yhtään tällaista en osannut odottaa, kun poni on toiminut kuin ihmisen mieli. Eikä meillä ajolle opetettujen joukossa ole koskaan tullut vastaavaa tilannetta vastaan. Ponilla oli pieni naarmu toisessa kintereessä, mutta oma olo on kuin junan alle jääneellä. Alaselkä on niin kipeä ja naarmuja sekä mustelmia siellä täällä. Nappasinkin heti vähän buranaa naamaan, jotta selviää päivän hommista. Saas nähdä mikä olo on huomenna. Uusi kärrylenkki on pojalla edessä, korvahupuilla.

Päivän seuraava kärrylenkki Naperon kanssa onneksi sujui tyylikkäästi ja rennosti. Päivän toinen shokki oli lasten jalkapallopelit. Molemmilla peli 17.50 ja mulla olis kouluvalkku alkanut 17.30. Todellla harvinainen tilanne. Vaihtoehtoja peleihin viemään olis ollu mun lisäksi kuusi, mutta kellekään ei sopinut. Jouduin siis viime tipassa perumaan oman kouluvalkun. Onneksi homma järjestyi, vaikka säätöä oli, kun kaksi ryhmää vaihtui yhdeksi ja aikakin muuttui kahdelle aikaisemmaksi. Kyllä mua ketutti, varsinkin kun selkää särki, väsytti ja nälätti. Ja kotiinkin oli takasin kiire, kun seuraava sovittu juttu odotti. No hengissä selvittiin ja aikataulu melkein piti. Kouluvalkkuun olis kyllä ollut kiva mennä, mutta onneksi se on joka viikko. Ja olihan se kiva nähdä pitkästä aikaa kuinka muksujen pelit luistaa.

Eilen varsat pääsi vähän fiilistelemään laidunelämää kotilohkolle ennen varsinaista laidunkauden aloitusta.

Tänään ohjelmaan mahtui myös treenit Netan kanssa. Reilun viikon päästä olisi meidänkin kisakauden avaus. Vaatimattomasti aloitetaan alue He A:sta.

219. Koulutuupparointia ja puomitreenejä

Kirjoitusinto on taas palautunut kuin tyhjästä, vaikka uusi kone on edelleen hankkimatta. Ens viikolla on pakko aktivoitua asian suhteen, koska Vermon Poninäyttelyn ilmoittautumisaika on alkanut. Ja tämä siis vaikuttaa mun "koneellisuuteen" sen verran, että mä otan ilmoittautumiset vastaan ja syötän ne Hippoksen Heppa-järjestelmään. Veikkaan, että se ei oo kivaa tabletilla... Viime vuosina ponimäärät ovat kuitenkin huidelleet lähellä 500 ponia. Omien kohdalla tarttis alkaa arpoa mikä poni viedään mihinkin. Tähän vuoteen osuu myös Connemarayhdistyksen 30-v. juhlanäyttely elokuun viimeiselle viikonlopulle. Molemmissa on myös Hippoksen kehä nuorille ja ratsastusluokkia. Elämän vaikeita päätöksiä...

Mutta tähän päivään. Aamusta aloitin ratsutuksilla. Venlan kanssa mentiin ekaa kertaa puomeja selästä käsin käynnissä ja ravissa. Rennosti meni ja suunnittelinkin jo seuraavaksi Anun tunnille osallistumista. Laukkakin alkaa jo melkein sujua, niin eikös sitten voi hyvin mennä estevalkkuun ;) No kotona voi. Ja omat valmentajat ovat sellaisia, että ymmärtävät näiden nuorien ja raakojen hevosten kanssa toimimisesta sen verran, että liikaa ei tule tehtyä. Tämän jälkeen seurailin siis Anun estetuntia meidän junnuporukalle. Hienosti tytöt edistyy ja ponitkin toimii. Valkun jälkeen vuorossa oli toinen 4-v. tamma, joka pääsi ekaa kertaa ihan hyppäämäänkin. Hienosti ylittyi ainakin 30 cm ristikko laukassa molempiin suuntiin. Näiden vauva-hevosten kanssa tulee niin helposti hyvä mieli, kun pienestäkin onnistumisesta saa nauttia täysillä. Laukka nousi tänään jo melkein heti avusta ja kaikki huimat esteet ylittyi eikä edes pukkeja tarjottu.

Välissä käytiin Tarmon kanssa seurakoulukisoissa Vaskiolla. Toisaalta tosi kiva, että kisat alkoi vasta kolmelta, ei epäinhimillistä aamuherätystä. Mutta illan suunnitelmat meni kyllä uusiksi. Kaverin 30-v. synttäreille piti lähteä, mutta aikataulun muutos ja kaikki kasaantuneet hommat johtivat siihen, että kekkerit jäi väliin. Sitä alkaa olla jo niin vanha, että ajatus puolilla valoin Turkuun ajamisesta ja joskus yöllä takas plus tallihommat, saa aikaan jo valmiiksi krapulaisen olon. Ja huomenna taas aktiivisesti hommissa heti aamusta. Tarmon kanssa siis kisaamassa, luokkana He C:1. Poni oli taas ihan superkiltti paikan päällä niin verkassa kuin radallakin. Tosin maneesissa radan aikana olisi voinut mennä vähän reippaamminkin, varsinkin, kun rata oli rajattu vain puomein. Laukassa poni oli ävhän sen oloinen, että Jes, täällä hypätään sittenkin! Pysyttiin radalla ja kuviot sujui hyvin. Jälkimmäisellä laukkalävistäjällä poni esitti kyllä hienon vaihdon. Peruutus oli sen lisäksi vähän kehno. Tuloksena saatiin huimat 67,25% ja sillä toinen sija. Taitava Tarmo! Kisoissa tuli jaettua myös lihotusvinkkejä ja seuraava testiin pääsevä rehu onkin ohra. Jos se kelpaisi, kun kaurakin kelpaa. Hetken jo luulin maittavuusongelman helpottavan, kun poni oli vedellyt yön aikana Kaurat ja Topin pellavaliman kanssa viimeistä papanaa myöden, mutta ei se aamulla enää kelvannut...Ehkä kuitenkin paras vaihtoehto tähän mennessä. Toivotaan, että ohra maistuu, kun on kuitenkin tujumpaa tavaraa kuin kaura.

Illalla kotona ratsastin vielä Centin. Sekin joutui ylittämään puomeja käynnissä ja ravissa. Vähän on vielä hakemista, mutta eiköhän se ala sujua. Joka kerta tuntuu varmemmalta. Alkuun oli vähän orpo olo kyydissä, kun en juurikaan ratsasta oikeita hevosia, vain poneja ja suokkeja. Isot liikkeet ja niissä mukana pysyminen on hieman haastavaa. Asiaa ei helpota herkkä ja raaka hevonen, joka reagoi joka horjahdukseen ja puristukseen. Mutta alkaa se jo näin puolentoista viikon jälkeen muistuttaa ratsastusta. Centti otti tuntumaa myös valkoisiin housuihin, kun en niitä kisojen jälkeen jaksanutkaan vaihtaa. Uudet kisapökät täytyy kyllä laittaa tilaukseen. Ihan kammottavassa kunnossa noi vanhat.

Centti 5-v.

218. Kuulumiset jatkuu

Tabletti jumitti välissä, joten suosiolla jätin tekstin vähän kesken. Edelliseen lisäilin vähän kuvia, kun kerraan oikeen koneen avasin.

Rosen kuulumisia vielä sen verran, että seurakoulukisoissa se on ollut myös Olivian ja Outin kanssa ihan ok tuloksin. Ja Olivia myös selvitti puhtaasti 60 cm esteluokan sen kanssa. Nyt siis pähkäillään syytä jäykkään takaosaan astutusten lomassa.

seurakoulu Kotimäellä

Rosen lisäksi myös Lissu on astutettu tälle keväälle Ekulla. Pari viikkoa ja sitten selviää, onko muori tiine. Kimo tammavarsuli (Todella HIENO tammavarsuli) on tilauksessa. Lissu voi hyvin ja pulleasti. Laumansa kiistaton kuningatar ja vauhdikas köpöttelyratsu. Toivon todella, että se tiinehtyisi, niin ei tarvitsisi vielä miettiä viimeisiä päätöksiä sen kohdalla. Fakta on vaan "kylmästi" se, että se ei säännöllistä käyttöä kestä ja tallipaikoille olisi jonoa...Taloudellisesti on tyhmää pitää joutilasta hevosta syömässä ja viemässä tilaa. Tiineenä sillä olisi kuitenkin "käyttöä" eikä pois laittamista tarvitse miettiä.

Varsulien kohdalla ollaan oltu myös aktiivisia. Pikku-Reino on ruunattu ja hän osoittautui erittäin helpoksi potilaaksi. Siis jälkihoidossa. Itse ruunauksessa tarvittiin tuplarauhoitukset ja sitten isäntä pitämään varsaa pystyssä. Lissun pojat on kaikki samanlaisia. Rauhoitusta vastaan taistellaan viimeiseen asti eikä normaaliannos riitä mihinkään. Kun ei enää tolpillaan pysy, niin voi rauhoittua... Sitten itse operaatio meni hyvin. Jälkihoidossa piikitykset ja letkutukset sujui noin vain. Kiltti varsa. Nyt meillä on kotona ruunattu jo seitsemän orivarsaa. Aika sujuvasti noi alkaa mennä. Meidän eläinlääkäri meinasikin, että jos perustetaan erillinen ruunaus-toimipiste meille ;)

Reetu on kunnostautunut kärryjen vedossa. Pari lenkkiä ollaan jo tehty ilman apuvoimia toisen hevosen perässä. Siinä on kyllä niin mutkaton ja miellyttävä varsa. Ihan emänsä tyylinen. Kaikki käy eikä mistään tarvii hötkyillä. Reippaasti kuitenkin mennään ja toimitaan apujen mukaisesti. Reetusta tulee täydellinen tätiruuna, tai miksei tätiorikin. Vielä sillä ei ainakaan ole mitään käsitystä tammoista.

Omista poneista täytyy sen verran vielä kertoa, että Sissi-poni on aloittanut uransa kansallisilla kouluradoilla- Heti toinen kansallinen startti ja ponicupin avaus-kisa päätyi hienosti sijoitukseen. Ja vielä parilla rikolla. Kuinkakohan paljon prosentteja tuleekaan ehjällä radalla. Ponitäti on titysti onnesta soikeana, kun oma kullanmuru kisaa ihan oikeissa kisoissa ja vielä pärjää. Aluekisoissakin on sijoituksia napsittu ja yksi voittokin Sissillä ja Oonalla on. Kovasti olen alkanut jo pohtia jatkoa, että pitäiskö tämän diilin jälkeen etsiä uusi ponikuski jatkamaan, vai ottaa tamma "itsekkäästi" kotiin ja varsottaa.

Omien ponien lisäksi piha pursuaa ratsutettavista/ajo-opetuksessa olevista. En käsitä miten tässä taas näin kävi, että olen luvannut näin monelle paikan tähän toukokuuhun. Yllättävän hyvin on saanut päivät aikataulutettua ja kaikki riittävän usein töihin. Se hyvä puoli näissä nuorissa on, että treenin kesto ei kovin pitkä ole. Pihassa siis 4-v. connemara, 4-ja 5-vuotiaat puoliveriset, 6-v. ahaltek, ja 2-vuotiaat suokki ja connemara. Aamusta iltaan painetaan ilman suurempia breikkejä, mutta kyllä tän pätkän jaksaa tsempata, varsinkin kun kohta saadaan myös työharjoittelijoita mukaan kuvioihin ja laidunkausikin alkaa.

217. Elossa ollaan (juuri ja juuri)

Viime postauksesta on jo niin paljon aikaa, ettei oikein tiedä mistä kirjoittaa. Koko ajan tapahtuu niin paljon, ettei pää meinaa pysyä perässä. Kertaalleen jo kirjoitin pitkän postauksen, jonka päädyin kuitenkin poistamaan. Yritän nyt pysyä kuulumisissa ja välttää liian henkilökohtaisia mietteitä...

Nytkin pitäisi olla tallissa ahkeroimassa ja ratsastamassa, mutta myskytuuli ja nuoret hevoset ei oo niin kiva yhdistelmä. Onneksi kaikki on työskennelleet aktiivisesti alkuviikon, joten vapaa ei haittaa. Kirjoitan tämän ja sitten pihalle tarkastelemaan tilannetta. Omat ainakin pysyy nahoissaan kelillä kuin kelillä.

Kaivoin oikein kalenterin tähän viereen, jotta muistan mitä tässä välissä on tehty. Valkuissa ollaan käyty Tarmon ja Minnin kanssa. Minni on ollut hyvä ja Tarmo vaihteleva... Siis koulupuolella. Minnin kanssa ollaan treenattu viime aikoina paljon He A:n juttuja, vastalaukkoja, laukka-käyntisiirtymisiä ym. Se alkaa toimia tosi kivasti ja pyrkii hyvin eteen. Laukka on parantunut edelleen ja sitä pystyy kokoamaan jo aika paljon. Vasemmassa kierroksessa ongelmana on nyt takapään punkeminen sisälle, joten suoristavaa jumppaa saa tehdä joka kerta. Yhdet estekisat menin myös Minnillä (80 cm). Perusrata nollilla, mutta monta pikkuaskelta esteen eteen ja huonoja laatikkohyppyjä. Ponilla meni taas sisu kaulaan ja kiellettiin ulos uusinnan ekalle, joka oli, Minnin mielestä valtava, trippeli. Pienempiä se menee niin rohkeasti ja sujuvasti. Vuokraajansa kanssakin 40 cm puhtaasti. Minni onkin nyt myynnissä, koska oma aika on rajallinen eikä mulla ole nyt mahdollisuutta (eikä oikein mielenkiintoakaan) laittaa sitä niin paljon kuin tarvitsisi. Se nyt ei vaan tule olemaan niin hyvä kuin haluaisin. Todella hyvä esim. ensiponiksi ja seura-aluetasolle helppoihin luokkiin. Hypätäkin se osaa, mutta itseluottamuksen kasvattaminen vie aikaa. Koulupuolellakin käytiin kisaamassa Kotimäellä. He B:3 luokassa saatiin 60,45% (9/20). Mentiin myös ensimmäinen He A ( A:2), josta 57 ja jotain % (10./19). Poni oli tasaisempi kuin koskaan, joten erittäin hyvä mieli jäi.

Kenguruloikkia seuraesteillä, kuvat Liana Savela

Ja koulutuuppausta Kotimäellä He A:2

Tarmon kanssa hyppytauko loppui Annan äitiysloman loppuessa. Eka valkku oli taas ihan katastrofi. Poni oli koko ajan vähän jalan takana ja ponnistuspaikkoja ei vaan löytynyt. Kun vielä esteet oli tauon jälkeen aika isoja ( siellä n. metrissä), poni alkoi kieltämään. Kyllä oli mieli maassa. Aluekisakauden avaus sai siis odottaa. Kotona päästiin välissä hyppäämään Anun tunnilla. Alkuun sekään ei sujunut lainkaan, mutta kun tajusin ratsastaa ponin kunnolla jalan eteen, alkoi paikatkin löytyä. Ilmoitin pojan siis Merjan tallille alue-estekisoihin. Lähtijöitä ei ollut paljoa ja siellä oli vielä erikseen nuorten hevosten luokka. Mentiin seura 80 ja nuorten alue 90. Seuraluokassa tuli yksi pudotus pitkäksi venyneen kaarteen takia. Alueluokka meni vielä sujuvammin ja arvostelulla A.1.0 saimme punavalkoisen rusetin puhtaasta radasta. Muutenkin poni käyttäytyi kuin ihmisen mieli. Seuraava Annan valkkukin sujui todella hyvin. Poni oli taas oma itsensä ja rataharjoitus oli varma ja sujuva. Viimeksi myös kouluvalkku meni hyvin ja poni keskittyi yllättävän hyvin tehtäviinsä, vaikka on aloittanut astumisetkin. Rose on nyt astutettu tämän viikon aikana eikä sille varmaan muita tammoja ole tulossakaan. Toisaalta hyvä, niin saa keskittyä kisoihin sitten. Nyt painitaan syömisongelman kanssa...Ponille ei kelpaa kuin kaura. Heinää syö kyllä, mutta ei niin paljoa, että pysyisi hyvässä lihassa. Kauraa pistelee, mutta kaikki muut jättää syömättä. Ja noin virtaisalle ponille on ihan hirveästi haluaisi kauraa syöttää. Ruunaustakin olen jo moneen kertaan miettinyt, mutta muutaman varsan haluaisin ensin siitä saada. Jos se nyt ihan mahdottomaksi menee, niin vaihtoehtoja ei ole, mutta vielä etsitään maittavaa ruokavaihtoehtoa.

Alue 90 Koskella

Rose on nyt siis astutettu ja parin viikon päästä ultraillaan tuloksia. Kisoissa ollaan myös käyty. Itse menin yhden He A: n (A:10) ei niin hyvällä menestyksellä, 52%. Outin kanssa poni on mennyt ekan alue metrinsä. Nyt ponilla on jotain häikkää takapäässä, kun oikea takanen ottaa lyhyempää askelta. Sitä siis selvitellään.

Eka alue 100cm