229. Aluekisoja

Viimeisen viikon sisään mahtuu parit aluekisat. Viime sunnuntaina (8.6.) tuupattiin koulua Minnin ja Netan kanssa Artukaisissa Turussa ja keskiviikkona vuorossa oli aluekenttäkisat Ypäjällä kisaviikolla Tarmon kanssa. Lisäksi Oona ja Sissi kisasivat myös kisaviikolla Poniderbyssä koulupuolella.

Ensin Artukaisiin. Olin ilmoittanut molemmat tammat He B:0aan, joka oli avoin He A ja vaikeammissa luokissa sijoittumattomille. Minnin letitin jo kotona, mutta Netta sai odottaa paikan päälle, kun starttien välissä oli hyvin aikaa. Minni meni siis ensin. Verkassa se oli taas oikein hyvä ja avuilla. Meni tasaisesti ja lisäyksetkin irtosivat. Radalla se kuitenkin jännittyi taas vähän. Ei mitään isoa, mutta sen verran, että muoto on epätasainen ja keskiaskellajit, varsinkin ravi, menee ihan kipitykseksi. Nyt rikkoi vielä keskikäynnin, kun alkoi ennakoida laukannostoa. Laukka ei myöskään pyöri tällä hetkellä niin hyvin kuin pitäisi. Se oli tossa parempi, mutta nyt taas jotenkin voimatonta ja nelitahtisempaa. Tuloksena lopulta 58,3% ja 15/24. Viime kisoissa oikea kannus oli hangannut karvat pieneltä alueelta kyljestä. Nyt laitoin pallopäiset ponikannukset, jotta ne ei hankaisi, mutta silti hylsy oli lähellä. Täytyy varmaan hankkia valekannukset. Jännittyessään Minni tarvitsee paljon jalkaa, mutta kannusta se ei tarvitse. Se on kuulolla ja hereillä kyllä, mutta kytätessään kesken tehtävien, jalalla joutuu muistuttamaan. Oikealle se puree enemmän kiinni, joten sitä jalkaakin joutuu käyttämään enemmän. Täytyy varmaan taas tsekata hampaat...

Netta puolestaan palasi takaisin omaan tuttuun olotilaansa. Tahmeuteen... Verkkasin huomatattavasti vähemmän kuin Anisissa. Varsinaisella verkka-alueella vaan keventelyä ja pätkät laukkaa molempiin suuntiin. Varsinaisen verkan tein radan vieressä olevalla verkka-alueella, jossa sai olla kaksi ratsukkoa ennen omaa vuoroa. Huono idea. Siinä ei saanut olla raippaa. Olisi pitänyt verkata se kokonaan toisessa verkassa ja vasta juuri ennen omaa vuoroa siirtyä radan viereen, jos olisi ollut vähän vaikka pörheäkin. Tasainen Netta on tahmeudesta huolimatta, mutta keskiravit ei irronut sitten yhtään. Käyntinosto tuli ravin kautta, kun poni lähes nukkui keskikäynnissä (josta tuli sentään toiselta tuomarilta 7) ja sitten voltilla tipahti vielä raville...Nostot varsinkin kärsii tahmeudesta. Kommenteissa oli kyllä positiivista, että "Laadukas poni, joka tarvitsee vielä voimaa takaosaan". Sitä siis tekemään. Netan prossat oli 58,8 ja sijoitus heti Minnin edellä.

Omaakin ratsastusta radalla pitäisi miettiä. Minnin kohdalla pitäisi saada itsensä vielä rennommaksi, vaikken edes jännitä kisaamista. Jotenkin se ratsastus menee helposti radalla yliyrittämiseksi ja rentous jää puuttumaan. Netan kanssa taas iskee ihan järjetön turhautuminen, kun se hyytyy. Tekisi mieli lähteä samantien ulos radalta ja alkaa itkeä...Se poni liikkuu niin hyvin muuten, mutta radalla totaalihyytyminen. Koko radan sitä sitten vaan miettii, että ei tästä tule mitään ja ratsastus menee pelkäksi puskemiseksi. Molemmille poneille tuli myös maininta, että keskiaskellajit ei veny riittävästi ja taivutukset pitää tehdä huolellisemmin. No sen taivutusasian pystyn ainakin korjaamaan. Tämän kisan jälkeen tuli  kyllä sellainen olo, että miksiköhän sinne kisoihin on pakko raahautua hakkaamaan päätään seinään...Mikään ei suju ja reissun jälkeen on vaan väsynyt ja kettuuntunut. Epätoivo iskee. Valkut menee hyvin, joten ei auta. Lisää ratoja alle... Nyt ilmoitin tammat Ratulle 28.6. K.N. Specialiin ja 5.7. Kotimäelle He B:hen. Sitten on vielä WiuHun kisat viikko ennen breedersiä. Näin katsottuna aika uhkaa loppua kesken...

Netan kanssa Krissen kouluvalkussa, kuva: Saija Pekkinen

Viikolla oli sitten vuorossa Tarmon eka kenttästartti. Kisaviikolla mentiin harrasteluokka. Kuinka ollakaan juuri meidän tuurilla koulustartti heti aamulla kahdeksalta. Kuudelta siis auton nokka kohti Ypäjää. Edellisenä iltana olin katastrofaalisen Kauppisen Minnin kouluvalkun jälkeen pessyt ja leittänyt ponin ja pakannut auton valmiiksi. Aamuheinät siis jakoon, poni koppiin ja menoks. Kerrankin aikataulussa! Perillä kävin ilmoittautumassa ja kävelemässä rataesteradan. Ponille kamat niskaan ja verkkaan. Tarmo oli oikein kiltti ja rauhallinen. Ehkä jo liiankin rauhallinen. Varsinkin käynnissä se oli hidas pohkeelle. Radalla poni oli rento ja fiksu. Vähän terävämpänä olisin sen kyllä halunnut. Kuviot tuli kuitenkin suoritettua täsmällisesti. Tuomari olisi kaivannut lisää rentoutta ylälinjaan. Musta se tuntui kyllä rennolta, mut ehkä vetelyys oli jännittyneisyyttä ja näkyi paremmin ulospäin. Musta se tuntui vaan vähän hitaalta pohkeelle. Tarmo teki hyvän kouluradan ja tuloksenakin oli 63,33% ja 13. sija kouluosuuden jälkeen.

Näitä kuvia katsellessa ohjat on kilometrin pituiset ja kuski näyttää tolkuttoman isolta. Ei uskoisi, että Netta tossa ylempänä on 3 cm Tarmoa matalampi... Tarzan kaipaisi kipeästi lisää massaa, mutta kun on niin nirso. Nyt onneksi kaura-ohra-soija-öljy-sekoitus on uponnut ja heinän lisäksi olen reippaasti niittänyt sille sirpillä tuoretta ruohoa muutaman IKEA-kassillisen päivässä. Mutta ponikuskin se kyllä silti tarttis. Varsinkin kun on osoittautunut varsinaiseksi viilipytyksi kisapaikoilla. Oli muuten työläs letittää ylikasvanutta ratsutukkaa. Hienot golf-pallot tuli... En oo vielä päättänyt, et pitäiskö kasvattaa pitkä tukka vai lyhentää taas ratsumalliin. Toisaalta, kun kaula ei ole mikään paksu, niin pitkä tukka voi tehdä siitä vielä kapeamman...

Kouluosuuden jälkeen aloitettiin painimatsi hokkien kanssa. Rataesteet hypättiin derby-kentällä, joten nurmihokit piti saada alle. Suht kivuttomasti ne lopulta meni, vaikka alkuun pohdin, että onnistuukohan lainkaan Tarmon kärsivällisyyden tuntien... Esteverkassa Tarmolle oli jäänyt koulumoodi päälle eikä se meinannut herätä millään. Laukka jäi vaan keinumaan paikalleen... Radalla se onneksi heräsi ja homma alkoi rullata. Kakkoselle tultiin vähän lähelle ja sarjalle lähti vähän kaukaa, mutta hienosti poni selvitti radan nollilla. Ekaa kertaa mentiin nurmella eikä se edes kytännyt mitään puskia ym. härpäkkeitä radalla. Ihana vauva-poni! Korkeus nyt oli vain 80 cm ja esteitä kahdeksan, mutta tyytyväinen olin. Puhtaalla radalla sijoituskin nousi 10. tilalle.

Rataesteiden jälkeen ponille pesu ja lettien purku. Tarmo pääsi koppiin syömään ja torkkumaan. Vesikin kelpasi ja kauroista elektrolyytteineen suurin osa. Heinät meni hyvällä ruokahalulla. Niin rauhassa se torkkui kopissa päästämättä ääntäkään. Todellinen rautahermo kisatilanteessa. Emänsä ei esimerkiksi koskaan suostunut juomaan vieraissa paikoissa, mutta Tarmo veti kyllä parikin ämpärillistä päivän aikana. Odottelua oli sellaiset reilu 5 tuntia. Käytiin kävelemässä maastorata pariin kertaan, syötiin ja katseltiin muiden ratoja. Maastoesteet vähän hirvitti, kun kaikki oli aika uusia/juuri maalattuja tms. Harjoituksia kun oli vain yksi alla ja silloinkin lähinnä tukkeja ja muita "harmaita" esteitä. Vedessäkin oli pakollinen portti...

Maastoverkassa Tarmo oli reipas ja innokas. Kaikki esteet se liisi yli erittäin varmasti. Jopa ison puolikaaren, jollaista se ei ole edes nähnyt ennen. Lähtöä odotellessa se otti vähän kierroksia, mutta ei mitään loikkimisia kuitenkaan. Liikeelle poni lähti reippaasti. Sen verran epäröintiä oli ekoilla esteillä, että jalat sai pitää hyvin kiinni. Yli se meni kuitenkin nikottelematta kaikista. Pelottavinta oli tien ylitys, jossa pelto muuttui soraksi... Kunnes tultiin vedelle...

Poni päätti ihan hyvissä ajoin, että tonnen ei muuten olla menossa...Siinä sitten aikamme painittiin ja seuraavakin ratsukko tuli jo ohi. Lopulta muistin peruuttaa sen lätäkköön, mutta liian myöhään. Hylky siitä tuli, vissiin ylitetystä enimmäisajasta. Kyllä ketutti. Kaikki kuusi estettä ennen vettä oli sujunut hienosti, vain viisi jäljellä ja puhtaalla maastolla sijoitus olisi tullut. heti tuli sellainen olo, että missäs on seuraavat kenttäkisat. tämä ei jää tähän! Onneksi se meni kuitenkin veteen. Yksi treenikerta lisää siihenkin. Aika kallis sellainen. Pitää siis lähteä Ypäjälle treenaamaan veteen menoa tai mihin vaan, missä on vettä. Hemmetin hienohelma! Positiivista oli, että päästiin heti kotiin eikä tarvinnut odottaa kahta tuntia palkintojen jakoon... Ponilta siis hokit pois, kylmäsavet koipiin ja kotiin. Nyt siis vähän lisää treeniä ja uusia kisoja katselemaan... Seuraavat kisat Tarmolla on näillä näkymin Salo Horse Showssa 26.6. Täytyy vielä neuvotella Annan kanssa, jos uskallettais lähteä kokeilemaan jo metriä. 80 ja 90 cm menee jo niin helposti, että hinku olisi kova lähteä etenemään. Toisaalta poni on vasa viisi eikä meillä ole mikään kiire... En halua myöskään pilata sitä vaatimalla liikaa, mutta ei pikkuluokkien tahkoaminenkaan ole itsetarkoitus. Kysyn siis viisaammilta neuvoa ennen kuin ilmoittaudutaan.

Pakilla meni ja ällöä oli...

228. Varsantekohomma, se on simppeli...

Tai niin vois luulla.

Tämä kausi on varsinaisesti ensimmäinen oriinpitäjänä. Viime vuonna Ekun kausi oli vajaa eikä Tarmollakaan ollut kuin yksi tamma. Nyt kun tammoja on ollut useampia alkaa saada jotain käsitystä hommasta. Vaikka kuinka luottaa siihen, että luonto hoitaa homman, niin silti yllätyksiä tulee vastaan.

Tarmo hoiti hommansa sujuvasti, vaikka Rose oli kovin jännittynyt. Jonkun jumin tamma siitä kuitenkin kehitti ja kunnon treenit on olleet katkolla. Tiine se kuitenkin on. Lissu puolestaan on maailman helpoin astuttaa. Se seisoo häntä pystyssä kuin sahapukki. Kiiman se näyttää jo toiselta puolen pihaa. Ekulta vaaditaan yksi hyppy ja homma hoidettu. Mutta se ei nyt ole vielä tiinehynyt. Toinen kiima on nyt ohi ja reilu pari viikkoa odotellaan tuleeko uudelleen kiimaan vai jäisikö tiineeksi. Lissua on toisaalta niin helppo astuttaa, että eipä se uusiminen niin hankalaa ole. Rosen kohdalla taas toivoin kovasti, että uusintoja ei tarvittaisi. Ei yhtään extra-stressiä ponineidolle.

Ekulla tammoja on useampia ja kaikki hyvin erilaisia. Yksi saatiin kunnon kiimaan vasta kiimapiikillä reilun kuukauden oriin vieressä hengailun jälkeen. Toinen ehti olla toisella puolen pihaa muutaman päivän. Itse astumisissakin on ollut haasteita. Kunnon kiimasta huolimatta tammaa jännittää kovasti ja koko peräpää on niin piukkana, että Ekku ei vaan osu oikeaan osoitteeseen. Sekä tamma ja ori hermostuvat ja väsyvät. Kiiman ekaan päivään astuminen onnistui. Seuraava päivä oli välissä, mutta sitten koitettiin saada hommaa sujumaan kolme päivää aamuin illoin, mutta ei. Viimein oli pakko kysyä eläinlääkäriltä neuvoa. Tammalla kaikki ok, mutta jännittää hillittömästi. Tutkimuksen jälkeiseen rauhoitukseen saatiin astuminen onnistumaan, mutta apukäsiä tarvittiin silloinkin. Onneksi ultran mukaan ajankohta oli ihan nappi. Seuraavaan astutuspäivään mennessä kiima olikin jo ohi. Nyt siis sormet ja varpaat pystyssä, että tätä tammaa ei tarttis uusia. Se oli rankkaa, oriille, tammalle ja pitelijöille.

Samaan aikaan toisen tamman astutukset sujuu yhdellä hypyllä eikä ori edes hengästy.  Todella toivotaan, että tammat tiinehtyy. Nämä tänä kesänä syntyneet Pikku-Ekut on niin hurmaavia. Yhden tamman kiimaa vielä odotellaan ja mahdollisesti pari olisi vielä tulossakin. Saa nähdä millaisia tilanteita näihin vielä mahtuu. Onneksi Ekku on todellinen herrasmies ja sen kyky lukea tammaa on varsin hyvä. Se myös pysyy ongelmitta näpeissä tässäkin tilanteessa. Tarttis varmaan saada Tarmokin laumaan astumaan, jos oppisi kysymään, että sopiiko...

Ekku on pysynyt vielä hyvin lihassakin. Se osaa keskittyä kivasti syömiseenkin ja kaikki kelpaa mitä eteen kannetaan. Ekku on huomattavasti kiitollisempi ruokkia kuin Tarmo. Toivottavasti silläkin ikä toisi rauhallisempaa suhtautumista kevätaikaan. Ei sille varmaan koskaan ole paljoa tammoja tulossa, joten kisaamiseenkin keskittyminen on helpompaa. Nyt Tarmolle on mennyt hyvin kuivana alas kaura, ohra ja soijarouhe. Toivottavasti maistuu jatkossakin. Kyllä tässä on tullut mietittyä kerran jos toisen, että onko tässä hommassa mitään järkeä. Stressaavaa, sitovaa ja työlästä. Eikä tällä ainakaan rikastumaan pääse...

227. Laidunkauden avaus ja koulukisat

Varsulit on nyt olleet jo viikon laitumella Pettilässä. Tulee aina niin hyvä mieli, kun saa vietyä ponit kesäparatiisiin. Siellä tunnelma on niin leppoisa ja puitteet ihan mahtavat. Paikka olisi ihan täydellinen, jos sijaitsisi meidän tontilla. Varsat saavat nautiskella koko kesän laidunelämästä Vermon Poninäyttelyä lukuunottamatta. Tai Reetun nyt ilmoitin mukaan. Reino saa mennä Connemarayhdistyksen omaan näyttelyyn, jos menee mihinkään. Katsotaan vähän miten kehittyy kesän aikana. Reetu näyttää hyvältä. Ehkä jopa vähän paksulta. Ilmoitin myös Ekun mukaan näyttelyyn, mutta katsotaan sitten kannattaako lähteä. Jos astutuskausi laihduttaa sitä kovasti, ei ole mitään järkeä mennä ihmisten ilmoille. Vielä se on hyvässä kunnossa ja ruoka onneksi maistuu, joten olen toiveikas.

Varsojen lisäksi Pettilään pääsi muutama yksäri. Suurin osa omista pääsee vasta elokuussa breedersin jälkeen lomalle. Lissu saisi mennä heti kun suvaitsisi tiinehtyä. Tai nyt on taas kiima ohi, joten pari viikkoa voisi hyvin olla ja sitten tulla kotiin ultraan. Katsellaan mitä tehdään. Kotipiha on vähän tyhjempi, mutta vierailevia ratsutettavia ja astutettavia on sen verran, ettei työt pääse loppumaan. Ehkä Possukin voisi lähteä tässä alkukesästä lomalle ja palailla hommiin, kun kotona tilanne rauhoittuu. Olisi niin helppoa, kun kotona olisi riittävästi laidunta kaikille koko kesäksi.

 

Viime viikonloppuna olitiin aluekoulukisoissa Minnin ja Netan kanssa Anisissa. Luokat oli niin hassusti valittu, että He A oli helpompi kuin He B. Mentiin siis molempien kanssa A:han. Osaahan ne vaadittavat kuviot, mutta liikkeet ja muoto ei taida ihan kärkeen riittää. Pääasia, että saadaan ratoja vaan alle ennen breedersiä. Minni oli vuorossa ensin. Se oli verkassa ihan tosi hyvä. Kuuliainen ja rento. Radalla se kuitenkin jännittyi. Tuomarikoppi oli pelottava ja mainokset päädyssä. Lisäksi liike kärsi juuri lanatusta pohjasta. Minniltä irtosi juuri pari päivää ennen  kisoja toinen etukenkä. Verkaas poni liikkui oikein hyvin, mutta radalla pohja oli sen verran tiiviimpi, että askel oli entistäkin töpömpi. Lisäykset ei lähteneet lainkaan ja muoto vaihteli. Laukanvaihto käynnin kautta meni ihan pipariksi, kun poni pysähtyi kyttäämään tuomarikoppia.  No hyväksytty saatiin eikä oltu edes viimeisiä. Prosentit oli jotain 55,8 luokkaa.

Netta oli ihan pöllö. Tämä oli meidän kauden eka kisa. Poni oli todella pörheänä, siis Netta joka on normaalisti kuolluttakin rauhallisempi. Nyt se ei kävellyt verkassa lainkaan. Odotin vain koska se vinkaisee, pieraisee, pukittaa ja poistuu paikalta. No ei tehnyt sitä, mut tuntui siltä. Olin verkkaamassa vähän turhan aikaisin enkä oikein uskaltanut verkata sitä kunnolla, ettei väsy. Jos pörheys loppuu, saan kantaa ponin läpi radan. Virtaa riitti onneksi radallekin asti ja itse olin kovin tyytyväinen poniin. En joutunut kertaakaan käyttämään verkass araippaa herättelyyn eikä radallakaan tarvinnut yhtään kertaa muistuttaa kannuksella etenemisestä. Poni oli tosi kiva. Mutta tuomarien mielestä se ei ollut avuilla. No joo olihan se vähän pinkeä, mut lähe sjoka kohdassa luki toisella tuomarilla "ei per. annossa". Rikkoja ei kuitenkaan tullut yhtään ja radan jälkeen oli hyvä fiilis. Ensi kerralla verkataan lyhyemmin ja paremmin poni läpi. Nyt prosentit oli 56 ja jotain.

TREENIÄ LISÄÄ!

226. Arjen luksusta

Näissä hommissa se tarkoittaa uusia ratsastushousuja. Sanna otti Hevoskulmaan uuden housumallin ja pääsin koekaniiniksi. Housut on olleet käytössä pari viikkoa ja olen ihan myyty! Näin istuvia housuja en ole ennen löytänyt. Kintut on sen verran ohkaset, että housut jää viimeistään muutaman käyttökerran jälkeen löysiksi, jos vyötärö on ok. Jos taas lahkeet istuu, niin nappia on turha koittaa saada kiinni... Näissä pöksyissä materiaali on sen verran joustavaa, että muuten hyvin istuvat housut menee myös kiinni :)

Otettiin muutamia "mallikuvia" myös Hevoskulman facebook-sivua varten. Lissu-muori pääsi esiintymään myös. Tosin hän olisi keskittynyt paljon mielummin ruokailuun... Sille ei selvästikään ole valjennut, että mallit ei todellakaan syö kuin viimeistä päivää. Varsinkaan kuvauksissa. Välillä se koitti riepottaa allekirjoittanutta paremmille apajille pyyhkäisten mennessään kivat kuolat uusiin housuihin. Valkoinen poni ei muutenkaan ollut kyllä ihan paras vaihtoehto, ainakaan karvanlähtöaikaan. Yllättävän hyviä kuvia sieltä kuitenkin löytyi, vaikka malli-poni yrittikin hommaan vaikeuttaa parhaansa mukaan. aurinkoinen kelikin asetti omat haasteensa luomalla varjoja vääriin kohtiin.

Onneksi näissä kuvissa esillä oli "parempi puoli". En käsitä miten kaikki kuvat, joissa yrittää vähänkään poseerata naama kameraan, näyttää järkyttäviltä. Ihan kuin olisi tuhannen humalassa tms. Vaikka miten yrittäisi hymyillä tai olla neytraali tai pitää edes silmät auki. Mutta ei. No onneksi kovin usein ei tarvitse kameran edessä pyöriä.

Tykästyin näihin housuihin heti niin paljon, että tilasin samantien myös samanlaiset kisahousut. Onneksi varastossa oli yhdet 34:set, niin ei joutunut kauaa odottamaan toimitusta. Huomenna on sitten uudet kisapökät testissä. Jos menee huonosti, niin ei voi ainakaan niitä syyttää. Syytän ehkä saappaita, joista on varret kuluneet rikki pohkeiden sisäpuolelta. Poneissa ja kuskissahan ei ole koskaan vikaa! Ehkä hommaan sitten talven tullen nämä myös talviversioina...

Huomasin myös, että eipä ole tullut otettua selfie/pelfie-kuvia, kun ei meinannut millään onnistua. Ei osu kuvaan tai salama on juuri keskellä tai salama ei ole päällä lainkaan tai kuva tärähtää tms. Oli haastavaa. (ja peilikin näyttää olevan ihan juuri pesty).