238. Poninäyttely 2014

Tänä vuonna meiltä oli pienin ponisatsaus vuosiin Vermon Poninäyttelyyn. Näytettäviä poneja on oikeastaan tosi vähän ja mielummin panstan sitten Connemarayhdistyksen omaan Rotunäyttelyyn, varsinkin, kun vielä tänä vuonna on kyse 30-v. juhlanäyttelystä. Lauantaille ilmoitin vain 2-vuotiaan Reetun ja Possun lasten kanssa ratsastusluokkiin. Sunnuntaille ilmotin Ekun mukaan, koska sitä ei ole Suomessa näytetty missään.

Koko näyttely meni omalta osalta vähän "vasemmalla kädellä" valmisteluineen. Muutakin hommaa ja muistettavaa oli vaikka ja kuinka. Ilmoittautumisia oli vähemmän kuin aiempina vuosina, mutta hommaa riitti silti. Jotenkin connemarojen yhteyshenkilönä toimiminen tuntui extraraskaalta tänä vuonna. Joka vuosi vapaaehtoisten talkoolaisten värvääminen tuntuu vaikeammalta ja vaikeammalta. Olen tykännyt hommasta ja porukka on toimiva, mutta omalla aktiivisuudellakin alkaa olla rajansa. Millä sitä saisi uutta porukkaa mukaan ja innostumaan järjestelytehtävistä? Kyllähän siinä täytyy olla vähän tyhmä, että tähän lähtee mukaan. Mutta on se olo aika huippu, kun rättiväsyneenä kaadut näyttelyn jälkeen sohvalle ja kaikki on vedetty kunnialla läpi. Kun tekijöitä on useampi, yhden ihmisen taakka on paljon pienempi. Ongelma on sama joka puolella. Olen ryhdistäytynyt tänä vuonna myös ratsastusseuratoiminnassa ja ollut toimihenkilönä kaksissa isommissa kisoissakin, sihteerinä aluekoulukisoissa ja ratahenkilökuntana kansallisissa estekisoissa. Poninäyttelyssä hoidin connemarojen vastuuhenkilönä toimimisen lisäksi tulospalvelua.

Muistin sentään hoitaa varsojen vuolun hyvissä ajoin. Maanantaina siis pojat laitumelta kotiin vuoluun. Reetu jäi phaan odottelemaan näyttelyä ja Reino ja Napero palasivat laitsalle. Perjantaina päivällä pesin Reetun. Ihanan kiltisti se oli, vaikka on ollut ihan "pellossa" kaksi kuukautta. Vissiin pari askelta liikahti koko pesun aikana. Se on onneksi väriltään vieläkin lähes musta, joten loimi niskaan ja takas tarhaan. Lapset hoitivat Possun pesun keskenään. Varusteiden kiillotus ja auton pakkaus valmiiksi aamua varten. Ratsastusluokat alkoivat aamulla jo klo 10, joten seiskan kieppeillä pitäisi lähteä.

Ponit lastatautivat sujuvasti ja matkaan päästiin lähes aikataulussa. Ensimmäisenä paikan päällä käytiin kanslian kautta ilmoittautumassa, jonka jälkeen kävin opettelemassa tulospalvelun tehtävät. Isäntä joutui siihen heti tuuraajaksi ja me lähdettiin Nuutin kanssa laittamaan Possua ratsastusluokkaa varten valmiiksi. Vähän meinasi kiire tulla, mutta ehdittiin. Possu ei ollut ihan hereillä kehässä, mutta hyvin meni pientä pissataukoa lukuunottamatta. Nuutti ei ihan jaksanut keskittyä taaskaan odotteluun. Nuori mies oli kuitenkin hyvin tyylikkäänä kauluspaidassaan ja kravatissaan. Nutti ja Possu valittiin talutusluokassa sijalle kolme! Possu sai kovasti kehuja rauhallisesta luonteesta, Nuutti hyvästä istunnasta, vaikka paljon on vielä opittavaa. Kovin oli onnellinen pikkuratsastaja! Peppi otti Possun luokan jälkeen ja jäi verkkaamaan, kun itse palasin tulospalveluun. Isäntä siirtyi Pepin seuraksi ratsastusluokkaa seuraamaan. Hyvin oli mennyt Pepinkin luokka ja jälleen sijoitus oli kolmas. Hieno Possu! Se on kyllä niin mahtiponi!

Connemarat oli kehässä iltapäivällä. Taas vähän viime tipassa menin ponia hakemaan ja saatiinkin mennä ihan suoraan kopista kehään. Reetu oli vähän levoton eikä malttanut seistä lainkaan. muuten oli ihan siivosti ja toimi kuuliaisesti. Kivaa ravia esitti ja liikkui käynnissäkin rennosti. Reetu voitti luokkansa (2-3-vuotiaat oriit) I-palkinnolla. Jäätiin siis odottelemaan tammaluokkien päättymistä ja parhaan nuoren valintaa. Lopulta kehässä oli 1-vuotias tamma Eadrom Rose Aisling, 2-vuotias Rockfield Nightingale sekä Reetu. Vaikka odotukset Reetulle oli kovat, niin en olisi ikinä arvannut, että se valittaisiin rotunsa parhaaksi. Poneja oli vähän, mutta ne kaikki palkittiin I-palkinnolla. Kovatasoista sakkia siis. Reetu siis palkittiin RP-Nuorena ja pääsi koko näyttelyn parhaan Suomessa syntyneen valintaan. Kyllä se oli hieno tunne olla ensi kertaa oman kasvatin kanssa siinä kehässä! Rosehan oli 2011 Paras FIN-nuori, mutta se ei ollut oma kasvatti. Siellä ei enää menestystä tullut, mutta hineo varsa meillä on silti! Kiva oli kuulla muiltakin kehuja varsasta. Ei ole vaan omien ruusunpunaisten lasien takana sen hienous ;) Harmittamaan jäi se, että en ilmoittanut ponia Hippoksen kehään, kun piti mennä siihen rotunäyttelyssä. Se Hippoksen kehä kuitenkin peruttiin, joten mennään nyt 10.9. Kotimäkeen molempien varsojen ja Netan kanssa.

Lauantain menestys tarkoitti uutta reissua Reetulle myös sunnuntaille. Poni matkusti hienosti yksinkin ja useampi kuljetusreissu viikon sisällä alkoi näkyä. Lastaukset oli helpompia joka kerta. Sunnuntaina meni jo lähettämällä kyytiin ilman apukäsiä. Poni oli muutenkin selvästi rennompi ja rauhallisempi. Kyllä reissaaminen väsyttää kovasti poniakin. Menestystä ei enää tullut Reetulle, mutta lisää kokemusta. Sunnuntai-päivän paras connemara oli ori Halle Lafferty. Hyvin siis valittiin plan B-ori Lissulle. Harmittamaan jäi kyllä Ekun poisjäänti sunnuntailta, mutta se on laihtunut loppukesästä niin paljon, ettei ole mitään järkeä näyttää sitä. Olisin kovasti halunnut saada sille arvostelun ja päästä pyörähtämään sen kanssa kehässä. Rotunäyttelykin jää valitettavasti väliin samasta syystä. Ehkä koitetaan mennä johonkin mätsäriin syksyllä/keväällä. Ja ensi vuonna uusi yritys johonkin oikeaan näyttelyyn, jos osaisi ruokkia vielä paremmin näyttelyjä silmällä pitäen.

kuvat: Satu Pitkänen/Rozpravka Photography

237. Ohi on!

Astutuskausi, helpotuksen huokaus. Täytyy sanoa, että se oli paljon rankempaa kuin ikinä osasin kuvitella. Vaikka ponit hoitivat hommia, niin jatkuva paine ja stressi kiimojen kyttäämisissä, ultraamisissa ja astutuksien ajoituksissa. Koko homma olisi ollut helpompi, jos tulokset olisi olleet parempia. Koko ajan mielessä pyörii, mitä olisi pitänyt tehdä paremmin, mitä jäi tekemättä. Varsinkin, kun on hommassa toden teolla ensi kertaa (viime kesänä vain kolme tammaa), niin haluaa onnistua ja monissa asioissa on epävarmuutta. Sitä voisi kuvitella, että ponit vaan narun päähän, hyppy ja that's it...

Kausi alkoi heti toukokuun alussa. Lissu ja Rose tulivat kiimaan varsin samoihin aikoihin. Molempien tammojen astutukset sujuivat helposti, vaikka Rosea jännitti ensikertalaisena aika kovin ja Tarmo ei todellakaan ollut kovin hienotunteinen. Heti toukokuun alussa Ekulle tuli myös ensimmäinen vieras tamma, jonka kiimoja odotettiin ja odotettiin ja odotettiin. Rose ultrattiin heti tiineeksi, Lissu oli tyhjä ja ensimmäinen vieraileva tamma saatiin kiimaan piikillä kuukauden meillä elelyn jälkeen.

Lissun toinen kiima touko-kesäkuun vaihteessa sujui edelleen helposti astutusten suhteen. Hypytettiin 1,5 vrk välein ja kaikki meni hienosti. Myös piikin saanutta tammaa päästiin astuttamaan, mutta se ei mennytkään ihan kuin elokuvissa. Nuori tamma, joka jännittää kovasti. Vanha, hyvin varustettu ori, jolla paras terä (tai tässä tapauksessa voisi sanoa kovin) on jo mennyt. Ekaan kiimaan vain kaksi astutusta saatiin onnistumaan viiden päivän kiimassa. Hyppyjä tuli varmaan lähes sata. Myös kaksi seuraavaa tammaa saapuivat odottelemaan kiiman alkua. Onneksi seuraavan tamman kiima alkoi vasta, kun edellisten kiimat oli ohi. Jälleen vanhemman, kokeneen tamman kanssa homma sujui täysin ongemitta. Tamma seisoi kuin sahapukki ja homma hoitui yhdellä hypyllä.

Näiden kiimojen jälkeen odoteltiin taas ultraa ja kolmannen tamman kiimaan tuloa. Neljäs ja viideskin vieras tamma saapui, mutta kiimoja ei kuulu. Heti juhannuksen jälkeen parin tamman ultra. Lissu ja vieras tamma1 (se vaikea) tyhjiä. Uutta yritystä siis. Tamma nro 3 tuli myös kiimaan samaan saumaan. Sekin nuori ja varsin pelokas. Päädyttiin ottamaan ensimmäinen astutus lähes heti toisen tamman jälkeen, jotta Ekku olisi mahdollisimman rauhallinen. Vaikean tamman astutus onnistui ja nuori perään. Sekin onnistui, kun Ekku malttoi olla mölisemättä. Siihen perään käytin Ekkua vielä tamma nelosen aidan takana ja sekin näytti vähän kiiman merkkejä. Sille astutus seuraavaan aamuun. Mutta aamulla kiimasta ei enää merkkiäkään! Lisää odottelua.

Tamma kaksi piti ultrata kesä-heinäkuun vaihteessa, mutta oli jo täydessä kiimassa. Pikakiimaa näyttänyt tamma neljä tsekattiin ja joitain menneen kiiman merkkejä oli nähtävissä. Nyt kun kolme tammaa oli ultrattu tyhjäksi, päätettiin tutkituttaa ori. Aamulla ajeltiin oriasemalle, jotta siemenen liikkuvuus saataisiin selville. Ekku osasi homman onneksi hienosti eikä sitä tarvinnut houkutella tuntikausia pukille. Kauemmin meni sen traileriin lastaamisessa... Selvisi, että siemen on laimeaa, mutta liikkuvuus on hyvä ja siittiöt terveitä. Saatiin ohjeet lisätä vielä valkuaisruokintaa, vähentää stressiä ja hypyttää kiimoihin joka päivä. Joka päivä astuttamista käytettiin heti tammaan kaksi.

Seuraavat kiimat osuivat heinäkuun toisen viikon loppuun. Tamma neljä, jonka kanssa astutukset sujui kerrasta. Samaan aikaan astutettiin jälleen myös Lissua. Toinen aamusta, toinen illalla. Tamma yksi lähti jo kotiin välillä, mutta palautui taas tyhjänä. Seuraava kiima osui heinäkuun puoleen väliin ja siihen astutus onnistui enää yhden kerran. Nuori tamma numero kolme tuli myös kiimaan ennen kuin ehdittiin ultrata. Viitos tammalle tehtiin kiimakontrolli, kun mitään kiiman merkkejä ei ollut edelleenkään. Sen piti olla kiimassa, mutta potki vain oria. Tilanne ei kehittynyt mihinkään suuntaan. Tamma kaksi oli uudelleen tyhjä ja se vaihtoi oria.

Heinäkuun loppu oli Ekulle pieni huilin paikka. Elokuun alussa tamma neljä ultrattiin tiineeksi! Kivi vierähti sydämeltä. Olin jo päättänyt pistää oriin syksyllä pois, mutta nyt tuli jatkoaikaa. Lissu tuli uudelleen kiimaan, joten se vietiin Kirkkonummelle Halle Laffertylle. Tamma viisi sai kiimapiikin ja parissa päivässä Ekku pääsi hommiin. Mutta painajainen odotti jälleen. Sama ongelma kuin tammalla yksi. Ekku ei vaan saanut vehjettään oikeaan osoitteeseen. Kaksi ja puoli päivää yritettiin kädestä ja sitten laitettiin ne vielä samalle laitumelle. Myös tamma yksi palautui jälleen, mutta nyt Tarmon asiakkaana. Sen kanssa homma onnistui joka kerta yhdellä hypyllä.

Elokuun puolessa välissä Ekulle ultrattiin toinen tamma tiineeksi. Nuori tamma nro kolme! Toiseen kiimaan. Oriinpitäjä onnesta soikeana vaikeuksien jälkeen. Yksi tamma siis jäljellä. Kaksi tiinettä ja kolme vaihtoi oria. Viimeiset ultrat eilen. Tyhjää täynnä, eikä edes kunnollisia follikkeleita tulossa kiimakuviosta huolimatta. Lissu ultrattiin ensin ja se on tiine! Olin aivan innoissani, mutta toinen tamma tyhjänä veti taas mielen maahan. Mitä olisi voinut tehdä enemmän. Ainoa mitä keksin on siemennys tuoresiirtona, mutta oriin astuessa luomuna siemennystä ei saa käyttää ennen uutta CEM-testiä, jossa menee aikaa vähintää kaksi viikkoa. Kausi on nyt ohi, enää ei astuteta. Tarmon tamman ultran tulosta odotellaan vielä. Ensi kaudella Ekku ei ota enää vieraita tammoja vastaan ellei tiinehtyvyydessä tapahdu täyskäännöstä. En kestä katsella sitä väsymystä ja stressiä, jonka "turhat" astumisyritykset aiheuttavat. Ori on taas todella laiha hillittömistä ruokamääristä huolimatta. Sitä ei ole kiva seurata vierestä.

Omien tammojen kohdalla varsoja odotellaan siis:

13.4.2015 Doyher Ruby Rose 250 C - Ohana Domhnall Dash 32 C
21.6.2015 Ohana Elegance - Dark Edition 31 IC
6.7.2015 Aramara Eliza 160 C - Halle Lafferty 25 C

Nyt vaan sormet ja varpaat ristissä, jotta kaikki menee edes loppuajan suunnitelmien mukaan ja saamme hienoja (tamma)varsoja ensi kesänä.

236. Ponibreeders 2014

Breedersit käytiin tänä vuonna Koivumäen tallilla Vaskiolla. Meidän kannalta loistojuttu, että saatiin lähes kotikisat. Ei majoituksia eikä pitkiä ajomatkoja. Ponit sai viettää väliajat kotona tarhaillen. Tarmonkaan ei tarvinnut kerätä extra-kierroksia koppihoidon takia. Mukana meiltä oli siis Netta 6-vuotiaiden koulussa, Rose 6-vuotiaiden esteillä ja Tarmo 5-vuotiaiden esteillä. Minni vaihtoi kotia juuri kaksi viikkoa ennen kisaa. Eka meidän kasvateista, joka ei päässyt osallistumaan kisaan.

Kisoihin valmistautuminen oli aika vaihtelevaa. Netan kanssa kierrettiin aluekoulukisoja lähialueella. Alkukesästä meno oli kammottavaa. Poni oli tahmea kuin mikä eikä prosentit juurikaan nousseet totutulle tasolle. Pohjanoteeraus oli kuukautta ennen kisaa Kotimäellä, jossa helpossa B:ssä laukka rikkoontui varmaan kuusi kertaa! Sen jälkeen aloitettiin extrasyöttö ennen kisoja. Viikkoa ennen breedersisä saatiin ruokinta kohdalleen ja poni oli parempi kuin aikoihin. Oltiin siis kisaamassa Wiurilassa nurmikisoissa. Pe seuratasolla, jossa voitto Helpossa C:ssä (67%) ja neljäs sija helpossa B:ssä (65%). Sunnuntaina vielä alue HeB, josta yli 65%. Siitäkin olisi tullut sijoitus, mutta toinen kannus oli hangannut ponilta kyljen auki, joten meidät hylättiin. Pieni paniikin poikanen, miten saadaan kylki kuntoon ja kestämään seuraava viikonloppu... Poni oli todella kuuliainen ja reipas. Kaikki kohdallaan ja sitten kaikki keskittyminen menee oikeaan kannukseen.

Breedersiä varten sain valekannukset lainaan ja hankin vielä rissa-kannuksetkin. Päädyin menemään rissoilla, koska en uskaltanut ottaa riskiä, että poni hyytyy täysin eikä mulla jää mitään keinoja saada sitä hereille. Pidensin jalustimia reilusti ja koko verkan pohdin hankaako kannus kylkeä. Poni oli onneksi reipas ja kuuliainen. Ekan päivän rata mentiin aika pienellä paineella. Poni oli hyvä, mutta tuomarit olisivat halunneet vielä ryhdikkäämpää muotoa ja energisempää ravia. Kylki pysyi ehjänä, huh! Luokkana siis He B:3 ja prossat 63,068. Toiseen päivään vähän nostettiin muotoa ja ratsastin tehokkaammin. Poni tuntuikin paremmalta. Ohjelma oli paljon vaativampi FEI:n kenttäkilpailuohjelma poneille 1993, josta 60,870%. Edelleen kaivattiin samoja asioita. Kokonaiskisassa Netta oli lopulta sijalla 8 (/11). Pääasia kuitenkin, että poni tuntui hyvältä ja ratsastus oli mukavaa. Netta todella ansaitsi laidunlomansa kesän ahkeroinnin jälkeen.

Joku ongelma tolla kuskilla on kyllä noiden ohjien kädessä pitämisessä...

Rosen treenit jäivät lopulta yhteen kertaan ennen breedersiä. Keväällä Outi ehti hypätä sillä kahdet aluekisat (90 ja 100cm). Itse menin yhden seura 90 ja yhden alue 90. Näiden kisojen välissä ponilla oli takaosa ihan jumissa ja se liikkuu epäpuhtaasti astutusten jälkeen. Kun poni oli jälleen kunnossa, kävin hyppäämässä Salo Horse Showssa, jossa poni oli ihan TODELLA HYVÄ! Yksi puomi, mutta paikat osui kaikki ja homma toimi. Seuraavalla viikolla ponilla oli ähkyoireita tiistaina, se lääkittiin ja letkutettiin. Kivut ei oikein helpanneet eikä poni vastannut hoitoon. Torstaina se oli jo niin kuivunut, että kaikki lihakset kramppasivat eikä se pystynyt kunnolla liikkumaan. Perjantaiaamulla oma eläinlääkäri kävi nesteyttämässä ja lääkitsemässä sen uudelleen. Väli mentiin kipulääkityksellä ja penisiliinillä (kuumetta lähes 40 astetta). Kun se ei alkanut olla parempi sittenkään, niin päätin lähteä viemään sitä Viikkiin. Kotiin poni saatiin maanantaina. Syytä ei selvinnyt. Ohjelmassa lepoa , kävelytystä ja kontrolliverikokeen jälkeen pikkuhiljaa treeniin. Rosella siis ehdittiin ratsastaa viikko normaalisti ennen kisaa. mukaan päätettiin kuitenkin lähteä, kun kisat oli lähellä ja poni on tehtävien tasalla, jos vain muuten olisi kunnossa. Poni siis pysyi normaalina ja starttasi kisassa.

Ekan päivän rata oli 90 cm. Sen Rose hyppäsi nollilla ja innolla. Paikat ei ihan osuneet. Treenin puutteen huomasi kyllä, mutta poni oli terävänä ja nosti jalkansa. Päänvaivaa aiheutti myös laitakauhuisuus, joka on pahentunut kesän mittaan. Ponia ollaan nyt kuljetettu leveällä yksinään, niin se on rauhallinen. Toisena päivänä poni oli edelleen reipas, mutta nyt kun esteet oli jo metrissä, niin jalat ei ihan nousseet riittävästi huonoista paikoista. Kaksi pudotusta siis ponin kolmannelta metrin radalta. Hienosti poni siis suoritti vajaasta valmistautumisesta huolimatta. Rose oli kokonaiskisassa jaetulla neljännellä sijalla. Nyt myös Rose pääsi laidunlomalle. Se säilyi myös tiinennä klinikkareissusta huolimatta. Loman jälkeen treenejä jatketaan, mutta kilpailut jäävät Rotunäyttelyn jälkeen pois kuvioista tiineyden takia.

Tarmo on hakenut muutamia ratoja alle ennen breedersiä. Pari viikkoa ennen kerättiin mm. tuplanollat seurakisoissa 80 ja 90 cm luokissa sijoittuen molemmissa kolmanneksi. Luottavaisena siis kisaan. Ahdas verkka on aina kauhistus. Poni pelkää muita ja kuski ei helpota asiaa lainkaan, kun odottaa jäykkänä, minne poni sinkoaa. Sileäverkassa tuli sellaiset pukkisarjatkin laukanvaihdossa, että melkein olin tantereessa. Ekana päivänä 80 cm radalla nollat. Pientä lisäjännitystä aiheutti ykkösesteen jälkeen verkan vierestä ratsastus. Tottakai joku tuli juuri verkassa laukalla "vastaan" ja poni radalla kynttilänä pystyyn...Rata jatkui siitä ongelmitta, mutta aika kiireinen poni oli. Toisena päivänä poni oli hyvin samanlainen. Radalla yksi paikka ei osunut, vaan tultiin liian lähelle pystyä, joka keilattiin. Yhdellä pudotuksella kokonaiskisassa tuli jaettu kolmas sija. Muuten Tarmo käyttäytyi siivosti. Tosin palkintojen jaossa ei voinut seistä paikallaan.

235. Suunta ylöspäin

Pitkästä aikaa paremmilla fiiliksillä, vaikka vettää on satanut koko viikon kaatamalla ja joka paikka alkaa lillua. Mutta nyt on monta pientä juttua osunut/osumassa kohdilleen. Teen tästä nyt sellaisen koostepostauksen. Breedersit, poninäyttelyt, Rosen sairastelut ja Minnin myynti, kaikki on kirjoittamatta... Tapahtumia on niin paljon ja koko ajan jonkin sortin väsy päällä, kun sohva vetää magneetin lailla puoleensa.

Ehkä parasta on astutuskauden lopun häämöttäminen. Se on ollut ehkä kesän raskain urakka, varsinkin kun tulokset eivät olleet ihan mitä toivottiin. Kaksi tammaa Ekku on saanut nyt tiineeksi. Kolme vaihtoi oria (Lissu mukaan lukien). Yhdellä on ultra maanantaina (myös Lissulla). Yksi tiineistä on kasvattimme Ohana Elegance eli Kaija. Siitä on nyt kaupat sovittu ja Kaija jää kotiin. Ettei ponit vaan pääse vähenemään Minnin lähdettyä Imatralle ;) Lissu on nyt astutettu siis Halle Laffertyllä, kun Ekun tammat eivät millään alkaneet tiinehtyä. Rose on edelleen tiine rankasta Viikin viikonlopusta huolimatta. Parhaassa tapauksessa siis kolme varsaa ensi kesälle (tai pahimmassa, jos isännältä kysytään).

Breederseistä selvittiin kunnialla. Netta teki koulupuolella tasaiset ja hyvät radat, mutta toiset oli vielä parempia. Kisoissa oli tänä vuonna varsin kova taso ainakin kuusivuotiaissa. Myös osallistujia oli varmaan enemmän kuin koskaan. Kokonaiskisassa Netta oli parhaana connemarana kahdeksas. Rose pääsi kuin pääsikin kisaan mukaan. Ratsastaa sitä ehdittiin vain viikko kunnolla ennen kisaa klinikkareissun jäljiltä. Ekan päivän 90 cm nollilla ja toisen päivän metrissä kaksi puomia. Rose oli jaetulla neljännellä tilalla kokonaiskisassa. Tarmo hyppäsi ekana päivänä myös nollat, mutta toisen päivän yksi puomi toi jaetun kolmannen sijan. Mutta kivaa oli ja ponit oli hienoja. Rose ja Netta siirtyivät laidunlomalle ja Tarmo jatkoi maltillisesti treenejä. Viime viikonloppuna Tarmo selvitti läpi kenttäkisat, vesi toi yliaikaa, mutta muuten poni oli hieno.

Poninäyttelyssä Reetu loisti lauantaina ollen päivän hienoin connemara. Se sai erittäin positiiviset arvostelut ja mamma sai olla ponistaan erittäin ylpeä. Sunnuntaina ei enää menestystä tullut, mutta hieno se oli silti. Tänä vuonna connemarojen vuoden voittaja oli Halle Lafferty. Bis-kehässä poni jäi niukasti neljänneksi. Toivottavasti Lissu saisi varsan tästä upeasta oriista. Lapset oli Possun kanssa ratsastusuokissa mukana ja kumpikin sijoittui omassa luokassaan kolmanneksi. Possu sai kovasti kehuja lapsille soveltuvasta luonteestaan.

Sissi kotiutuu näillä näkymin marraskuussa aivan upean kisakauden jälkeen. Sille ei nyt aleta erikseen metsästää uutta ponikuskia, mutta jos sellainen sopiva tulee vastaan, niin asiaa voidaan harkita. Tarmollekin on nyt mahdollisesti löytymässä uusi ponikuski. Ensi viikolla ollaan viisaampia asian suhteen.

Nyt keräämään voimia huomiseen tallin siivous projektiin... Pihattokin on jo hyvällä mallilla.