254. Ylläpitoon tarjotaan

Huomenna olis sitten aamulla kisoihin lähtö... Startti on kymmenen paikkeilla, joten lähteä siinä  vähän ennen kahdeksaa. Sitä ennen aamutalli ja ponin letitys. Epätoivo iski, kun iltatallissa muistin, että aamulla pitää vielä jotain lettejä vääntää. En ehtinyt edes ratsastamaan Tarmoa tänään, kun toimin lasten hovikuljettajana ja ajelutin heitä ympäri Perttelin peräkyliä viidestä puoli kahdeksaan. Muut ratsastettavat ehdin mennä ja tallihommat hoitaa kuittiruljanssin lisäksi, mutta kisoihin lähdetään vähän heikoin valmisteluin. Suitset otin tohon eteiseen pesua varten, mut voi olla, että nekin jää pesemättä. Koko ilta on mennyt miettiessä, että miksi pitikään ilmoittutua kisoihin. Toisaalta olen innoissani. Pitkään aikaan ei ole kisoissa tullut käytyä, mutta jotenkin tämä väsymys ja pimeys vie innon siitäkin. Varsinkin, kun valmistelut on tehty sinne päin. Tai jos tarkkoja ollaan, niin ei olla valmistauduttu. No huomenna selviää paljonko lisää harjoitusta olisi tarvittu.

Tänään laitoin myös facebookiin ylläpitoilmoituksen Sissistä. Pitkään olen pohtinut, pitäisikö koittaa etsiä uusi ponikuski vai fiilistellä itse. Nyt päädyin siis etsimään uutta ratsastajaa. Tietysti vain siinä tapauksessa, jos yhtä hyvä koti löytyy kuin tämä edellinen. Mikäli tavoitteellisesti kisaavaa poniratsastajaa ei löydy, kisaan tammalla itse. Tallissa on tilaa ja ratsastan sitä enemmän kuin mielelläni itse. Nyt kuitenkin yksäreiden kaikottua, omiakin pitäisi vähentää. Tulojen vähentyessä ei ole kovin fiksua täyttää koko tallia omilla poneilla. Kummasti se tyhjä tila olisi kiva täyttää kaikilla mielenkiintoisilla connemaroilla. Mutta siis, jos Sissille löytyy sopiva kuski, niin se voi jatkaa kisaamista vielä ainakin yhden kauden. Epäsopivaan paikkaan sitä ei tarvitse lähettää, koska en missään nimessä halua siitä "eroon".

"Ylläpitoon voidaan antaa sopivan PONIkuskin löytyessä 2005 syntynyt connemaratamma Edenwoods Cassiopeia Cashel. Pikkuponikokoinen (140cm), mutta vankka (kuvassa ratsastaja 168 cm). Poni on enemmän koulupainotteinen, kisannut tällä kaudella alue ja kans. He B-He A, mm. Hämeen aluemestaruuskultaa. Kaudella 2013 kisannut myös kenttää (harraste, kaksi starttia, kaksi sijoitusta) ja esteillä 100 cm asti. Poni on todella herkkä ratsastaa. Maastoilee varmasti yksin ja porukassa. Toimii laumassa ja muutenkin todella miellyttävä käsitellä kaikissa tilanteissa. Hakusessa siis taitava poni-ikäinen ratsastaja alue- ja kansalliselle tasolle noin vuodeksi (tai sopim.mukaan). Avoimia luokkia voidaan mennä seura- ja aluetasolla itsekin eli harrastekäyttöön ei tarjota. Poni asuu Salossa."

253. Mitä tulikaan tehtyä...

Tämän päivän kouluvalun jälkeen alkoi arveluttaa perjantain kisat. Tarmo oli taas oma itsensä, sitkeä ja epätasainen. Muita hevosia kohti piti taas kiukutella ja yrmiä. Mihin oli hävinnyt se ryhdikäs ja tasainen kouluponi, joka mulla oli alla viime viikolla. Ihan ok pätkiäkin oli toki, mutta ponin keskittyminen oli kyllä jossain ihan muualla kuin työnteossa.Huomenna on vissiin pakko treenata vielä, jotta kehdataan ennä radalle perjantaina. Normaalisti ei tule kauheasti otettua paineita mistään kisoista, mutta nyt kisataan vähän isommissa kisoissa. Sunnuntaina mennään sama rata sitten seurakisoissa. Otetaan nyt nämäkin vaan treenin kannalta ja tähdätään sinne ratsuoripäiville sitten 7-v. keväällä. Treenataan kovin, niin kyllä se He A alkaa sujua. Esteitä en epäilekään lainkaan ja kenttäkin sujuu, kun saadaan varmuutta vedelle. Kilpailutuloksista hyväksyminen ei tule jäämään kiinni, mutta riittääkö rakenne... No siihen en voi juurikaan vaikuttaa enää.

Eilen Tarmolla oli hierontapäivä. Voi olla, että lihakset oli vähän arat tänään, vaikkei isoja jumeja ollutkaan. Viimeksi Piian valkussa seurasin, kun poni kulki takaosa vähän vasemmalla. Tänään se teki sitä taas... Hierojamme löysi kireyttä Tarmon lanneselän alueelta, enemmän oikealta puolen. Lyhyt ja suora lanne on ollut sillä ongelmana ennenkin. Sille alueelle on vaikea saada liikettä ja melko lyhyen selän takia satulakin tulee lähelle sitä aluetta. Muuten poni oli lihaksistoltaan aika kivassa kunnossa. Se on saanut nyt lisää massaa ja aikuistunut. Säkäkin on noussut jo vähän esiin ja runko levinnyt. Ehkä sen kehtaa viedä joskus näyttelyynkin. Itse ei oikeen huomaa näitä muutoksia, kun katselee ponia joka päivä. Nyt katselua vaikeuttaa vielä jatkuva loimitus ja jos loimea ei ole, niin istuu selässä. On kiva kuulla joltain muulta (lihashuollon ammattilaiselta), että oikeaan suuntaan mennään ja ponin lihaksisto on kehittynyt kuten pitääkin.

Ekkukin on pyöristynyt mukavasti ja koitinkin ottaa siitä muutamia kuviakin taas vertailun vuoksi.

Nämä kolme kuvaa on otettu syyskuun 19. päivä. Ekusta ei ole juurikaan kuvia loppukesältä, koska näytti niin surkealta. Olisi ollut kiva ottaa kunnon rakennekuviakin, jotta näkisi muutoksen kunnolla, mutta eiköhän näistä jotakin näe. Toivottavasti saadaan ensi kesänä poni pysymään paremmin kuosissa ja lihassa. Syksy on kyllä näin orihevosten kanssa kulta-aikaa. On ihanaa katsoa kuinka niiden käytös tasaantuu ja ylimääräinen huolehtiminen loppuu. Ei ramppaamista ja ruoka maistuu. Nämä alla olevat kuvat on otettu maanantaina. Aika paljon saa aikaan jo  kuukaudessa, kun poni malttaa rauhoittua. Vähän keli oli hämärä, joten kuvat eivät ole ihan tarkkoja. Muutenkin poni on tosi edustava ja puhdas, mutta keskitytään vain pyöristymiseen.

Ai niin, meidän isäntä oli maanantaian reipas ja muokkasi yhdestä vanhasta heinäkaukalosta paalinmentävän pömpelin ja viritteli siihen slow feeding-verkon päälle. Jos ensi viikolla saisi seuraavan tehtyä.

252. Horse Showssa

Lauantaina tuli käytyä isolla kirkolla Horse Showssa. Reissuun päädyttiin, kun Wiurilan Hevosurheilijat järjestivät yhteiskyydin, joka oli kesän koulukisojen talkooporukalle maksuton. Liputkin tilattiin kimppatilauksena, joten olivat vähän halvempia. Näytökseksi oli valittu 30-v. juhlanäytös 19.30-n.23.30. Matkaan lähtö olisi vähän ennen viittä, joten tallihommat ehti hoitaa valmiiksi ennen lähtöä. Aamusta kävin myös tekemässä maastolenkin yhdellä 3-vuotiaalla. Kiire meinasi silti tulla, vaikka kuvittelin, että aikaa on hyvin. Ihan ajoissa olitiin, kun bussikin oli vielä myöhässä.

Matka meni rattoisasti ja oli mahtavaa, kun ei tarvinnut miettiä parkkeerausta ym. Lähes oven eteen jäätiin kyydistä. Ensin katsastettiin ulkona oleva Horzen outlet-teltta. Mitään ei tarttunut mukaan, mutta kauheen tarkkaan ei tullut kyllä sitä koluttuakaan. Vähän ihasteltiin myös päällisin puolin traikkuja/rekkoja. Sisällä haettiin vähän välipalaa ja kierrettiin hallin ympäri kertaalleen omia paikkoja etsiessä. Jotenkin kojuja ym. tuntui olevan tosi vähän ja tänään vasta selvisi, että siellä olisi ollut vissiin joku erillinen expo-alue jossain. Eli se oli ainakin todella huonosti infottu...

Ekana luokkana oli 150 cm luokka. On se hienoa katsottavaa, kun ratsukko toimii yhteen ja radalla suoritetaan tehtäviä eikä vaan mennä. Aina areenan pieni koko jaksaa yllättää. TV:ssä se näyttää isommalta. Tiet on pieniä ja radoilla paljon suhteutettuja linjoja ja nurkan takaa tulevia esteitä. Meidän paikat oli heti toisella rivillä, joten välillä hiekkaa sai pyyhkiä sylistään. Kyllä sitä niin eli mukana joka hypyssä. Ihan valtavia loikkia hevoset tekivät. Luokan jälkeen käytiin uusi kierros käytävillä. Nyt mukaan tarttui toisesta Horzen kojusta heijastinratsastusloimi Tarmolle. Se on raukka joutunut lainaamaan Possun ratsastusloimea, joka on kokoa 115. Vähän on pojalla peppu vilkkunut, kun loimen pituus ei ihan riittänyt. Nyt kelpaa posotella tuolla syksyisessä metsässä, kun on sopiva pepunlämmitin.

Seuraavana luokkana oli joukkuekisa East meets West 145 cm korkeudella. Rataa rakentaessa Noora Karma teki temppuja. Ohjelmassa oli myös "Suuri suomalainen hevosshow". Siinä esiteltiin eri ratsastuksen lajeja, suomenhevosia yms. Vähän jäi kaivelemaan, kun esiiintyjiä ja hevosia ei esitelty lainkaan. Olisi ollut kiva tietää keitä katseli. Osan tunnisti, mutta suurin osa jäi ihan mysteeriksi. Varsinkin vieraammat lajit, kuten matkaratsastus, issikat ja vikellys. Niistä kun ei tunnistanut ketään. Julkkisten ja ratsastajien joukkuekisa ride and drive -kisa oli varsin dramaattinen. Siinä ensin ratsastettiin pujottelu ja seuraavaksi joukkueen toinen jäsen teki saman radan mönkijällä. Tämänkin kisan lopputuloksen Karma ennusti. Finaalikierroksella saatiin siis dramatiikkaa, kun Marko Björs ajoi mönkijällään tolppaa kiertäessä suoraan Martin Fucsin kylkeen. Siitä tolpan yli, joka juuttui mönkijän pohjaan ja vielä loppuun laitaa päin. Heidän joukkue ei voittanut...

Tämän jälkeen alkoi sixbar-radan rakennus ja samaan aikaan Jari Sillanpää veti keikkaansa. Tuntui, että se vaan jatkui ja jatkui. Rata oli valmis pitkän aikaa ja Jari vain veti uutta biisiä. Eikä siinä muuten mitään, mutta aika taulu oli venynyt ja kello oli jo 23.30. Viimeinen luokka olisi voinut alkaa ainakin 20 min aikaisemmin, mutta Jarin laulaessa aloitus meni puolille öin. Six bar kesti varsin pitkään, kun viisi ratsukkoa hyppäsi neljä kierrosta puhtaasti. Kun viimeinen este oli 195 cm korkeudessa, sitä ei enää selvittänyt kukaan. Se oli kyllä iso! Vielä kun se isoin este oli meidän naaman edessä, alle 5 m päässä. Se oli jännää katsottavaa. Tämä show saatiin viimein loppuun klo 01.00. Siitä sitten bussiin ja kotia kohti. Kotona oltiin viimein kolmelta. Onneksi isäntä oli ottanut ponit sisälle ennen yövuoroon lähtöä, muuten olisivat voineet olla ihmeissään.

Viimeksi olen ollut Horse Showssa pari vuotta sitten torstai-päivällä. Jotenkin on fiilis, että siitä sai enemmän irti. Homma toimi Hartwall areenalla paremmin. Tai ainakin löysin kaikki paikat ;) Myös ohjelma oli hyvin vaatimaton 30-v. juhlanäytökseksi. En kaivannut mitään laulu- tai temppuesityksiä. Hevosesityksissä olisi saanut esitellä ratsukot ja muut esiintyjät. Ratsastus oli mukavaa katseltavaa. Iso plussa myös verkan seuraamismahdollisuudesta, vaikka sitä ei tullutkaan hyödynnettyä. Turha show-ohjelma pois ja keskitytään olennaiseen, niin kisa saadaan kaikkien kannalta inhimilliseen aikaan vedettyä läpi. Päälimmäiseksi jäi fiilis, että kyllä tämä oli taas nähty muutamaksi vuodeksi. Varsinkin, kun lippujen hinnat on niin kovat. Kivaa oli, mutta ei tätä tarvitse joka vuosi nähdä. Shoppailukin onnistuu paremmin messuilla. Poniluokkia olisin halunnut katsoa. Toivottavasti siellä oltaisiin sitten joku vuosi poni huoltojoukkoina.

251. "Vapaapäivä" ja muuta puuhailua

Tänään oli pitkästä aikaa päivä, jolloin ei ollut mitään sovittua. Tarkemmin varmaan ensimmäinen sellainen päivä kolmeen viikkoon. Muuten joka päivä on ollut tunteja, ratsutuksia, valmennuksia tai lasten harrastuksia. Isona syynä tekemättömyyteen tosin oli tänään keli. Pieni pakkanen ja aivan järkyttävä tuuli, kenttä on kova kuin kivi. Ei siis ihan parhaat olosuhteet nuorien ratsastukseen. Varsinkaan kengättömien. Huomenna lauhtuu ja hommat jatkuu, mutta tänään olen vain tehnyt pakolliset tallihommat eli ruokinnat, vedet ja karsinoiden siivous. No kengittäjä kävi lyömässä pari irtokenkää. Isäntä on ollut töissä ja muksut lähti viikonlopuksi fammulaan koulun jälkeen. Kuinka ihanaa voikaan olla viikata pyykkejä ihan rauhassa! Sain myös pakattua osan syys/kevätvaatteista säilöön ja kaivettua talvivaatteita esiin. Tosin lauhtumiseenkin varauduin ja osa ohuemmista vaatteista jäi yhä käyttöön. Sain myös pakattua liian pieniä vaatteita pois/odottamaan seuraavaa käyttäjää.

Tällä viikolla on ollut parit valmennukset. Tiistaina poikkeuksellisesti Annan estetreenit. Olin taas Jaggen kanssa, koska Tarmo pitää vielä hyppytaukoa. Ensi kerralla pääsenkin Annan treeneihin Sissin kanssa. Jaggis on ihanan suoraviivainen. Se tekee kaiken kyselemättä ja nyt kun sille on tullut vähän varmuutta, myös intoa löytyy. Tämä oli nyt kolmas kerta ja hienosti poni suorittaa noin 70 cm tehtävät. Haastavaa hyppäämisestä sen kanssa tekee iso laukka, jossa ei vielä juurikaan löydy säätöä. Paikat ei aina sovi ihan nappiin, mutta paranee joka kerta. Viimeksi tuntui, että itse suihkin ja sähelsin vaan menemään, mutta niin se poni vaan meni kaiken epäröimättä ja innolla. No näin treenistä videota eikä se näyttänyt onneksi niin työläältä miltä tuntui (siis kuskin osalta, poni meni sujuvasti).

Keskiviikkona olin pitkästä aikaa Tarmolla Krissen kouluvalkussa. Menin ilmoittamaan sen Ypäjälle koulukisoihin vika päivä. Luokkana on He B:0. Valkussa kuitenkin vain tehtiin perustyöskentelyä, jotta saadaan poni kunnolla läpi. Odotin pientä taistelua, koska en ollut ponin selässä käynytkään pariin viikkoon. Mutta Anni ja muut syysloman leiriläiset on tehneet hyvää työtä ja poni oli parempi kuin ikinä. Alusta asti se kantoi itsensä hyvin eikä yrittänyt vastustaa tuntumaa. Tuntui oikein kuinka lavat nousi ylös ja poni kannatteli etuosaansa itse. Kaulan pituudestakaan ei tullut yhtään huomautusta. Kyllä oli hieno poni. Vielä ehditään mennä yksi kouluvalkku ennen kisoja ja jos vaikka ryhdistäytyisi ja treenaisi itsekseen tässä välissäkin...

Syy miksi ilmoitin Tarmon kisoihin, löytyy taas ht-netistä. Siellä oli keskustelua ratsuponijalostukseen hyväksytyistä connemaraoreista, joilloin taas heräsin tutkimaan, mitä vaatimuksia 6-vuotiaalla on. Nythän 6-vuotiaat eivät tee enää suorituskyvynkoetta, vaan se korvataan kilpailutuloksilla. Vaatimukset ovat siis isoilta poneilta alue/kansalliselta tasolta 5x He B yli 60% tulos ( kaksi poniratsastajalla) tai 5x 100 cm puhtaalla radalla (myös kaksi ponikuskilla). Myös kentästä kelpasi tuttarissa puolenvälin paremmalle puolelle sijoittuminen viidesti. Ja näitä voi siis myös yhdistellä. Pientä paniikkia siis pukkaa. Oripäivät on jo maaliskuussa ja kisoja ei tässä välissä juuri ole... Nyt siis mennään koulukisoihin. Siitä viikon päästä Ypäjällä on estekisat, joissa pääsisi pe-su hyppäämään metriä. Ongelmana siinä on vaan, että Tarmo hyppää jo keskiviikkona ja torstaina Pantsun valkussa. Jos yhden radan kävisi hyppäämässä sitten sunnuntaina, niin olisi pari lepopäivää välissä. Vielä 16.11. olisi kisat Tampereella, mutta ainoa alueluokka on 110/100 arv. 367.3. Metrin luokka on sitten kansallinen. Vähän harmittaa, etten herännyt asiaan aikaisemmin. Koko kesä olisi voitu kerätä noita suorituksia, tällä tasolla se on ollut jo pitkään. Mutta ajattelin säästellä sitä, kun ei ole kiire mihinkään. Tai näin kuvittelin. Nyt taitaa olla liian myöhäistä saada tulokset kasaan ennen oripäivien ilmoittautumista. Mutta ei voi mitään, sitten tsempataan ja tähdätään 7-v. keväällä ratsuoripäiville. Silloin vaadittavat tulokset on muuten samat, mutta koulusuoritukset pitää olla He A-tasolta ja esteillä 110 cm korkeudelta. Eiköhän me sinne päästä, kun vaan treenataan. Kentässä vaatimukset taisi olla "helpoimmat", mutta kisat on kaukana ja niitä on vähän. Mutta nyt ainakin tiedetään mihin tähdätään ja sen mukaan edetään.

Laitetaan vielä kuvituskuviksi pari kuvaa Kaijan ekalta "este"tunnilta. Ihan ilmiömäisiä estekykyjä ei vielä sillä kerralla löytynyt, mutta irtona sujui huomattavasti paremmin seuraavana päivänä.

250. Vai lopettaisko sittenkin...

Syksyn ja pimeyden tullessa sitä alkaa taas kaivata muutakin elämää. Tänään touhu on vastustanut sen verran pahasti, että olen alkanut miettiä pitäisikö vaan luovuttaa.Samansuuntaisia ajatuksia tuntuu olevan monellakin taholla, kun lukee fb-päivityksiä tai ht-nettiä. Oman jaksamisen lisäksi mietityttää myös toimeentulo. Onko kaikki sen arvoista. Toimeentulo kertyy pienistä paloista, hommia painetaan kieli vyön alla ja viimeiset kolme viikkoa kaikki kotityöt on vaan kasaantuneet, kun joka päivälle on jotain "ekstraa", tuntien pitoa, omia valmennuksia, läpiratsastuksia yms. Kaikkien normaalien tallihommien lisäksi. Omia ponejakin on aivan liikaa kannattavuutta ajatellen, kun kyseessä ei ole mikään ratsastuskoulu. Kaikki pienetkin hommat on otettava vastaan, että saa laskut hoidettua, ruokaa kaupasta ja bensaa tankkiin.

Olen luonteeltani sen verran perfektionisti, että haluan miellyttää kaikkia. Haluan myös, että asiat tulee tehtyä tietyllä tavalla. Ja sehän stressaa, kun kamat lojuu siellä sun täällä tai tarhat on siivoamatta. Pikkuhiljaa olen oppinut hölläämään naruista ja yritän vaan muistuttaa itseäni, että kaikki saatu apu on kotiinpäin. Vaikkei se sitten olisikaan tehty juuri, kuten itse olisin tehnyt. Se on kuitenkin vielä vaikeampaa hyväksyä, että ihan aina ei voi toimia niin, että kaikki on tyytyväisiä. Ärsyttää, kun puitteet ei riitä kaikille tai jokaiselle kysyvälle ei ole sopivaa ponia tunnille tai myydä. Pitäisi vaan keskittyä olennaiseen. Ponit voi hyvin vaatimattomist apuitteista huolimatta. Meillä ei ole ratsastuskoulua enkä myy työkseni hevosia. Talli- ja ratsutuspaikatkin on rajallisia.

Keväällä kuvio vaikutti vielä niin hyvältä. Tunteja sai pitää säännöllisesti parina päivänä viikossa satunnaisten lisäksi. Välillä jopa kaksi tuntia illassa, joka on varsin paljon tällä hevosmäärällä. Läpiratsastuksia oli säännöllisesti ja ratsutettavia sovittu koko kesälle. Tallipaikkaa kyseli ainakin neljä hevosta. Mutta tilanteet muuttuu nopeaan. Nyt olen alkanut miettiä, että mitäs muuta sitä voisi tehdä. Varmaan koulunpenkin kautta tarttis lähteä liikkeelle, mutta jos ei tiedä mitä haluaa tehdä isona? Enää ei millään viitsisi opiskella opiskelemisen ilosta, vaan haluaisin sitten ihan oikeasti valmistua ammattiin, jossa löytyy töitä ja joka kiinnostaa.

Tässä pari päivää asiaa sulateltuani ja ht-netin "vertaistuki"-keskustelua seurattuani, päätin, että työmäärää on pakko helpottaa. Kesällä jo lupasin itselleni, että seuraava isompi investointi on pihattoihin lämmitetyt juoma-automaatit. Ehkä samalla kertaa voisi muutamaan tarhaankin vetää  plussakeleillä  toimivat automaatit. Pakkasjakso on loppujen lopuksi varsin lyhyt. Hommat helpottuisi paljon, kun ei tarvitsisi koko ajan murehtia vesistä.

Vielä tälle talvelle pitää saada heinien jako helpommaksi. Käytännössä tarhoihin vapaa heinä. Meillä on ollut useana vuonna paalit tarhoissa, kun maa on jäätynyt. Se helpottaa hommia valtavasti. Noin 60 pussia vähemmän pussitettavaa heinää päivässä... Mutta kyllä tekee pahaa katsoa kuinka ponit tallaa maahan silkkaa rahaa levittämällä paalejaan. Haluaisin kaikkiin tarhoihin sellaiset metalliset heinähäkit, joissa on katto ja siihen verkko päälle estämään heinän levittämistä. Siinä on vain yksi mutta, hinta. Saisin hommattu ko heinähärpäkkeitä ehkä yhden vuodessa. On siis keksittävä joku halvempi ratkaisu. Vanhemmassa pihatossa on pari kaukaloa heinille, mutta niiden täyttö on hidasta ja työlästä. Ne on myös niin pieniä, että koko päiväksi eväät ei riitä. Koko paalin mentävä ratkaisu siis hakusessa. Sen verran paalia pitäisi saada suojaan, ettei päälle tuleva verkko ja heinät kastuisi kauheasti. Märän verkon jäätyessä panssariksi, siitä ei kukaan saa syötyä ja hevoset vain rikkoo sen. Testattu siis. Joku katto pitäisi päälle saada.

Vapaa heinä antaisi vapautta menemisiin. Kauppaan voisi lähteä ilman, että kyttää koska kello on 12 tai 16, että pitää olla heiniä jakamassa. Ratsastamaan voisi lähteä silloin kun itselle sopii. Ei tarvitse odottaa, että päiväheinät on syöty. Karsinoihin voisi hommata verkot, joihin mahtuu pari IKEA-säkillistä heinää. Nyt Tarmolla ja Ekulla on verkot, jotta saavat vähän enemmän heinää sitä sotkematta. Verkoissa on vähän evästä jäljellä aamuisin, joten ne olisi varmaan riittävät yöksi kaikille. Kun koko päivän saa syödä tarhassa, ei sisälle tullessa ole niin nälkä. Verkko pidentäisi ruoka-aikaa ja heinää tulisi vähän enemmän, joten aamulla voisi välillä nukkua pidempään ilman paniikkia ruokkimisesta. Aamutallikin olisi tietysti nopeampi, kun heiniä ei tarvitsisi viedä tarhaan. Ainoa murhe rahanmenon lisäksi on lihominen. Useampi meidän tallin asukeista ei ole paisunut muodottomaksi  vapaasta heinästä huolimatta. Sitten olisi vaan mietittävä asiaa uusiksi, jos joku ponskeista olisi halkeamassa. Connemaroilla on jo muutenkin ylisyötetyn pullaponin maine, joten sitä en halua yhtään lisätä. Tosin niitä ehtii sitten liikuttaa enemmän, kun koko päivä ei kulu heiniä jakaessa...

Nyt siis jalostamaan näitä ajatuksia ja isäntäkin pitäisi jotenkin vakuuttaa, että tämä olisi nyt tarpeen. Onneksi tässä on myös hyviä asioita tulossa. Lopetan siis valittamisen ja koitan palata kuulumisten päivittelyyn. Jotenkin tänne on kuitenkin helppo vähän jäsennellä ajatuksia ja voi sitten palata katsomaan, miten asian suunnitteli alunperin.

249. Taas kerran kasvatuspohdintaa

Tässä viime päivinä oma ajattelu on kääntynyt kasvatus-näkökulmaan. Omaan ratsastuskseen ei ole juurikaan mielenkiintoa. Mielelläni menen nuorilla, joilla on tavoitteena saada rento maastokävely kaverin perässä, saada koulutreenissä laukka nousemaan avusta tai osua estetolppien väliin. Näiden kanssa pääsee helpommalla eikä tarvitse itse työskennelä niin kovin. Kisojakaan ei ole tullut yhtään katsottua, vaikka nyt seurakisoja olisi taas enemmän. Motivaatio ei vaan riitä. Pieniä hommia löytyy joka päivälle, jotka seikoittaa päivän rutiineja. Kotona hommat kasaantuu samaa tahtia. Ehkä se on yksi syy tähän oman ratsastuksen kehittämisen innottomuuteen. Myös ponin "puute" vaikuttaa. Tarmo saa pitää tässä pienen hyppytauon. Rosea en viitsi enää kuljettaa mihinkään. Kaijan kanssa ei ole vielä mitään järkeä lähteä valmentautumaan, kun se ei jaksa edes puolta tuntia työskennellä. Kotona kouluvalkuissa Rose onkin kiva vaihtoehto, mutta Tarmon kanssa meno on työläämpää. Pitäisi ratsastaa se taas muutamana päivänä kunnolla läpi, niin ei tarttis valkussa painia, mutta ei ehdi/jaksa. Toivottavasti Sissin kotiutuminen tuo lisämotivaatiota tullessaan. Keväällä kuitenkin haaveilin jopa nuoren HEVOSEN hankinnasta!

Kasvattamisen suuntaa ja tavoitteta taas on saanut pohtimaan yhtäkkinen kiinnostus Reetusta. Faktahan on, että se on parhaiten meidän kasvateista pärjännyt poni. Olin jo varma siitä, ettei kukaan sitä osta ja ensi keväänä mennään oripäiville. Eihän mikään estä sitä pitämästä, mutta onko se sitten kuitenkaan juuri sitä, mitä haluan kasvattaa. Sen luonne ei ole kilpaponin. Sen vanhemmat ovat suorittaneet kisaradoilla, mutta ei ne kuulu kansalliseen kärkeen. Ne suorittavat tasaisesti ja hyvin, mutta se oma halu esiintyä ja suorittaa puuttuu. Reetusta tulee varmasti näyttävä poni kilparadoille, mutta siinä ei kuitenkaan ole riittävästi kilpuria mun makuun. Asia alkaa aueta vasta nyt, kun päätös myynnistä on tehty ja kaupat sovittu. Näin on paras. Reetu on hieno ja on ollut mahtavaa kerätä sen kanssa menestystä näyttelykehissä. Mutta vielä mahtavampaa on saada se menestys "oikeissa töissä". Reetu ruunataan ja se muuttaa uuteen kotiin, jossa pääsee touhuamaan aktiivisesti ja kokeilemaan minne asti rahkeet riittää kilparadoilla. Hieno se on ruunanakin ja kasvattaja saa olla ylpeä!

Kummasti sitä alkaa heti haaveilla uudesta ponista Reetun tilalle. Yksi mielenkiintoinen varsa olisi kaupan ja sitten yksi tamma, jonka todella haluaisin. Tamman hinta on vaan niin korkea, että siitä ei kannata edes haaveilla. Eikä muutenkaan ponimäärää kannata lisätä, kun varsoja tulee taas keväällä/kesällä. Talvi mennään näin ja pidetään työmäärä vähän pienempänä. Samalla olen pohtinut tätä omaa jalostusmateriaalia. Mieleisiä tammoja on kaksi ja oreja kaksi. Tammoista Lissu alkaa olla tiensä päässä varsomisten suhteen. Kovasti toivon, että varsa olisi nyt pysynyt mukana. Isäorikin on jo kisannut 100cm tasolla. Ja jos kaikki menisi hyvin, niin uskaltaisiko koittaa vielä sitä Ekkua? Kaksi vuotta olen jo siitä varsasta haaveillut. Taitaa ikä tulla vastaan ja varsa jäädä haaveeksi, mutta haaveillaan silti. Lissussa on kaikki ne ominaisuudet mitä ponilta haen. Se on pärjännyt loistavasti näyttelyissä ja sen luonne on kilpaponin. Vaikkei Lissulla ole koskaan menty oikeasti isoja ratoja eikä tuloksia ole paljoa, sen taistelutahto, itsevarmuus ja kapasiteetti on kohdallaan. Siitostammana se ei ole kyennyt samaan, mikä on todella sääli. Tarvitsisin siitä kloonin.

Tulevaisuuden toivona on Sissi. Siinä on samat ominaisuudet kuin Lissussa. Näyttelymenestys on ollut hyvää ja kisasuoritukset ovat olleet parempia kuin osasin ikinä odottaa. Ponilla on loistava työskentelymotivaatio ja kykyjä löytyy. Periyttämisestäkin on jo todisteena yksi Laatuponikisan Junior Champon. Oreista Ekku miellyttää omaa silmää rakenteellisesti ja sen ratsastettavuus ja työmotivaatio on myös sitä luokkaa, että pidän siitä todella. Tarmolla on sen verran puutteita rakenneominaisuuksissa, että tammoilla pitää olla palikat paikallaan. Suorituskyky puolestaan on juuri sitä mitä haen. Kun Lissu ja Ekku ovat tiensä päässä, jää isot paikat täytettäviksi. Nykyisistä tammoista Kaija ja Rose varmaan päätyvät jossain vaiheessa myyntiin. Tai sitten ei, jos varsoista tuleekin ihan supereita. Aika näyttää.

248. Treenit jatkuu

Viime viikolla Tarmo pääsi taas Annin kanssa treenaamaan Piia Pantsun estevalkkuun. Tällä kertaa oltiin Loimaalla Punkin tilalla, jossa oli juuri valmistunut elementtimaneesi. Kyllä oli hienot paikat ja pohjakin ihan super. Ajomatka kesti puolitoista tuntia, mutta Piian treenit on sen arvoisia. Ryhmässä oli yksi viime hetken peruutus, joten treenit suoritettiin kolmen poniratsukon voimin.

Alkuun taas kunnon sileä verkka, voltteja ja kiemuroita sekä temponmuutoksia; ilman jalustimia. Tarkoituksena jumpata ponit taipuisiksi ja nopeiksi pohkeelle, kunnon kontakti suuhun ja takajalat aktiivisiksi. Kavaletti-tehtävillä haettiin eri ponnistuspaikkoja, ensin piti saada askel osumaan normaaliin ponnistuspaikkaan pari kertaa, sitten askeleen piti jäädä pari kertaa kauas ja viimeiseksi pari kertaa lähelle. Eipä ole koskaan tainnut vastaavaa tehtävää osua eteen. Suhteutetuilla joo, jossa pitää saada eri askelmääriä esteiden väliin, mutta ei yksittäisellä esteellä (kavaletilla). Oli myös innarijumppaa pikkuesteillä ja erilaisia käännöksiä. Lopussa muutaman esteen rataa n. 90-100cm korkeuksilla.

Tarmo oli vähän hidas jalalle ja sitkeä edestä, mutta muuten toimi hienosti. Laukassa kiemuroita tehdessä vaihtoi etupäällä herkästi, mutta ehjiäkin kiemuroita tuli useampia. Hyvin poni notkistui, mutta vähän kulki takaosa vasemmalla. Energisyyden puute myös "häiritsi". Rentona sitä joutuu kyllä yleensä aina käskemään, mutta saisi silti pyrkiä paremmin. Pistinkin samantien viestiä meidän hierojalle, joska ehtisi tulla ponin tsekkaamaan pitkästä aikaa. Tarmolla jumiutuu lanteen alue helposti. Selkä on lyhyt ja suora eikä liiku kovin tehokkaasti, satulakin tulee lähelle lanteen aluetta. Mielellään poni kuitenkin hyppää ja liikkuminen on muuten symmetristä. Kovasti poni sai kehuja, kun se käyttäytyy niin siivosti. Ääntäkään se ei päästänyt eikä mitään merkkejä, että muut ponit olisivat olleet pelottavia. Toivottavasti muiden säikkyminenkin olisi taas ohi ja kisoihin lähtö helpottuisi. Kotona vedettiin selkään ja lanteen alueelle kunnolla arnikaa ja talliloimi niskaan. Lisäksi vedettiin kintereisiin kylmäsavea, kun ne keräävät hyppytreeneistä vähän nestettä. Päätin myös ottaa ruokintaan uudelleen kauran. Working Hunter -kisojen jälkeen jätin kauran kokonaan pois ja syötin ohraa, kun poni oli ihan pommi. Nyt saa siis litran ohraa ja litran kauraa sekä puoli litraa proteinia kaksi kertaa päivässä.

Toisena päivänä poni oli selvästi parempi. Se oli pehmeämpi ja paremmassa muodossa. Poni myös eteni terävämmin. Kuvittelin, että se olisi väsynyt, kun edellinen päivä oli vähän löysä, mutta se olikin parempi. Alkuverkkana oli taas ilman jalustimia menoa, avoja, tempon vaihdoksia ja vastalaukkaa. Avot oli vaikeita, varsinkin vasemmalle. Myös vastalaukat aiheutti päänvaivaa, kun viime aikoina on keskitytty vaihtojen treenaamiseen. Vastalaukathan oli oikein hyvällä mallilla viime talvena, mutta nyt niitä ei olla kyllä harjoiteltu lainkaan. Poni vaihtoi alkuun monta kertaa, mutta kyllä ne vastalaukatkin löytyivät, kun tarpeeksi jaksoi työstää. Hypyt aloitettiin linjoilla, joita radalla oli ja loppuun rata pariin kertaan. Kyllä Annin ja Tarmon työskentelyä on kiva katsoa. Yhtään ei edes tullut sellainen olo, että haluaisin itse kyytiin. Onkohan musta tulossa poniäiti? Vielä tosin lainalapsella, kun omat harrastaa sen verran matalammalla tasolla.

Piia tykkää Tarmosta kovin ja kehuu sitä aina. On niin hienoa kuulla tämän tason ammattilaisen näkemystä ponista. Se on kuitenkin alusta asti itse tehty orivalintaa myöden. Itse olen aina uskonut, että siitä tulee vielä hyvä. Usko omaan tekemiseen saa kipinää näistä kehuista. Ponilla on hyvä pää tähän touhuun. Se on varovainen, muttei ylihyppää. Se ei huolestu esteiden nostosta tai jos paikka ei ole ihan nappi. Sillä on hyvä itseluottamus, kuten emällään, mutta ratsastettavuus on ihan eri luokkaa. Siinä missä Lissu vei kun rukkasta esteeltä toiselle, Tarmoa voi ratsastaa joka askel. Se menee mielellään, mutta ei vie. On niin ihanaa kulla, kuinka Piia kehuu poni olevan hyvin koulutettu ja siitä on vaikka mihin. Ensi kaudella katsotaan miten poni kulkee poniluokissa. Annilla on ponivuosia vielä kolme jäljellä, joten eiköhän ratsukko ehdi edetä vaikka minne. Jos sitten saisi kilpailutulokset ratsuponijalostukseen hyväksymistä varten. Siellä puolella ponilla on varmaan enemmän kiinnostusta.

Taas meni Tarmon ylistämiseen, mutta kohta saadaan Sissi kotii ja voidaan kehua sitä sitten välillä ;) Ponien kehuminen nostaa edes vähän omaa synkkää fiilistä tämän kaiken muun keskellä. Syksy on vaan raskasta aikaa, kun kaikki loppuu ja tänä vuonna on ollut vielä poikkeuksellisen isoja muutoksia kuvioissa. Voidaan vielä sanoa, että Kaija on ollutmyös tosi hieno ja siitä on muutama ratsastuskuvakin, mutta ne saa nyt odottaa.

247. Laatuponikisat 2014

Kauden päätös ja mun suosikkikisa takana tältä vuodelta. Kisa järjestettiin tällä kertaa Porissa Yyterin ratsastuskeskuksessa nyt lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Meiltä mukana oli Reetu (2-vuotiaissa) ja Tarmo (5-vuotiaissa). Kaijan olisin voinut ilmoittaa mukaan, mutta se on niin kovin varsamainen, sitä ei olla hypytetty aikoihin eikä kyytejäkään olisi saanut järkevästi. Nyt mentiin paikalle lauantaina päivällä ennen Reetun vuoroa ja kotiin sitten sunnuntaina Tarmon suoritusten jälkeen. Kyllä jännitti yöpyminen Tarmon osalta. Viime vuonna se oli ihan seinähullu ja kiipeili karsinassa koko ajan kiljuen. Reetu taas ei ole aiemmin yökyläillyt. Sannan sain suostuteltua mukaan seuraksi ja apukäsiksi.

Matka kesti kolmisen tuntia yhden pysähdyksen taktiikalla. Paikan päällä ponit ensin karsinoihin. Pojat oli sijoitettu omaan kaksioon tallin perälle. Paikka oli parempi kuin hyvä. Pientä jännitystä aiheutti toisen karsinan kalterittomuus, kiipeääkö Reetu sieltä yli, kun Tarmo lähtee ulos. Saatiin pojille myös tarhavuoro Reetun suortuksen jälkeen. Helpottaa Tarmon korvien väliä aika paljon. Vaikka se oli kyllä todella rauhallinen heti, kun saavuttiinkin paikalle.

Reetulla oli ensin ohjelmassa irtohypytys ja askellajit vapaana maneesissa. Olo oli luottavainen, vaikka ponia ei ollut hypytetty kuin kerran tässä syksyllä. Se on aina hypännyt mielellään ja varmasti. Tietää kyllä mistä on kyse. Mutta ei. Poni olikuin suossa. Se ei liikkunut mihinkään. Meni joo, mutta ei kyllä edennyt lainkaan. Mua hävetti ja ketutti. Olisi pitänyt olla piiskaaja-armeija mukana liikuttamassa sitä. Se jännittyi ja jähmettyi aivan täysin, ihan kuin emänsä. Koko poni meni sellaiseen omaan pikku koteloonsa, jonne ei käskyt ja pyynnöt päässeet perille. Hyppääminen oli esteiden yli rämpimistä. Yksi vuotiaana se oli vielä esteälykäs ja ratkaisukykyinen, nyt se oli pystyynkuollut laama. Eikä meno parantunut lainkaan askellajeja arvostellessa. Mä olin niin pettynyt :( Mun hienoin varsa, mun paras kasvatti ikinä ja siitä ei saa mitään irti. Mä juoksin varmaan enemmän kuin poni. Askellaji tuomarit vielä erikseen sanoivat, että kyseessä on todella laadukas varsa, jolla on erittäin hieno ravi ja laukka. Ne pätkät, joita väläytteli, olivat erittäin hienoja, mutta nyt pisteet jäi alas, koska poni ei esittänyt niitä kunnolla. Toisaalta lohduttavaa kuulla, että se on oikeasti ammatti-ihmisten mielestä erittäin hieno, mutta se ei auta, jos se ei liiku mihinkään vieraassa paikassa. Täytyykö tässä nyt alkaa ravata joka paikassa treenaamassa, jotta jännitys hälvenee rutiinin myötä?

Myös rakennepisteet oli iso pettymys. Keskiarvo oli vain 7,3 paikkeilla, kun viimeksi Hippokselta tuli ka 7,8. Toisaalta kautta linjan rakennepisteet oli selkeästi "normaalia" matalammalla tasolla. Reetun kohdalla reissu oli siis pelkkää kokemuksen hakemista. Kiltisti se oli ja hyvin selvisi ekasta yökyläilystä.

Lihonutkin se taitaa olla... kuva: Rozpravka Photography

Pojat sai tarhaillakin neljä tuntia

Reetun suorituksen jälkeen pojat pääsi tarhaan, mikä oli ihan superia Tarmoa ajatellen. Viime vuoden kauhukuvat seinillä kiipeilevästä kahjosta oriista edelleen mielessä. Tällä kertaa todellisuus oli aivan eri. Tarha oli varattu vielä, kun ponia olin sinne viemässä, joten jäin syöttelemään sitä maneesin vierelle. Siinä pyöri useampi irtohypytykseen jonottava poni, mutta Tarmo keskittyi ruokailemaan. Tarhassakin pojat olivat sulassa sovussa ilman sen kummempia pörhistelyjä, vaikka molemmilla puolin oli muita tarhailijoita. Pojat ansaitsivat papukaijamerkit esimerkillisestä käytöksestään. Hetken katselimme irtohypytyksiä ja sitten kävin vielä ratsastamassa Tarmon. Siinäkin poni oli siivosti. Alkuun vähän jännittynyt ja virtaisa, mutta rentouduttuaan sain sen ihan kohtuu hyvin läpi ja se liikkui tasaisesti ja kuuliaisesti. Ratsastuksen jälkeen pojille aamuruuat valmiiksi odottamaan, iltaruuat naaman eteen ja me lähdettiin kaupan kautta kaverin mökille syömään ja nukkumaan.

Sunnuntaina Tarmon vuoro oli aamupäivästä. Ensin mentiin esteille, joka olikin ehdottomasti meidän päätavoite. Verryttely hieman hirvitti. Tilaa oli noin 15x40 m ja siellä oli parhaimmillaan kolme hyppäämään menijää ja kolme askellajiohjelman suorittajaa. Vähän hiljaisemmalla hetkellä ängettiin sinne sen verran, että raviltiin molempiin suuntiin hetken aikaa. Kävelyt hoidettiin ympäri pihaa. Onneksi siinä oli hyvin aikaa vielä verkata laukassa esteradalla ennen omaa vuoroa. Tarmo oli alkuun vähän jalan takana, mutta alkoi liikkua eteen paremmin, kun vähän käski. Muutama verkkahyppy otettiin, ensin ristikolla, sitten pystyllä, lankulla ja ristikko-okserilla. Tarmo oli hyvin avuilla ja teki tehtävät, juuri kuten pyydettiin. Verkkahyppyjen jälkeen tultiin rata, korkeus oli varmaan n. 80 cm. Radalla ensin okseri, pitkällä sivulla suhteutettu pysty-okseri linja viidellä laukalla, nelosena lankkupysty ja viitosena pysty-okseri-sarja kahdella laukalla. Ekalla rundilla poni jäi vähän kauas suhteutetulla okserista, mutta venytti hienosti yli kauempaakin. Pienen kävelyhetken aikana kaikkia esteitä nostettiin sinne 90-100 cm korkeudelle ja sitten tultiin koko rata uusiksi. Nyt sain edellisen kierroksen mokan korjattua ja suhteutetulla askeleet osui nappiin. Poni meni tasaisesti ja helposti kaikki tehtävät.

Esteiltä mentiin rakennearvosteluun. Päästiin vähän jonon ohi, jotta ehdittiin kohtuu ajoissa askellajikokeeseen. Rakennearvostelussakin poni SEISOI paikallaan! Tosin yritti purra koko ajan. Ja ravissa piti vähän yrittää loikkia tms. mutta poni oli siis oikein siivosti. Askellajikoe meni vähän penkin alle. en ollut opetellut ohjelmaa kunnolla, joten katsoin yhden radan, sitten selvisikin, että saisimme mennä jo seuraavaksi askellajikokeeseen. Äkkiä siis kamat takaisin niskaan ja ulos. Ehdin verkata vain edellisen ratsukon puolikkaan radan verran, joten poni ei todellakaan ollut parhaimmillaan. Se vastusti niskastaan koko ajan, joten muoto oli häilyvä. Ja koska en ehtinyt saamaan sitä läpi ja rennoksi, myös liikkuminen kärsi siitä. Lisäykset oli kipittäviä ja laukassa meinasi hilppasta. Muuten poni oli edelleen oikein kiltisti.

Askellajien jälkeen oltiin vielä esteiden palkintojen jaossa. Tarmo oli huikeilla hyppypisteillään toisena! Ihan mahtavaa. Ei siinä huono askellajikoe juurikaan harmittanut, kun oli lukenut estearvostelut. Esteponihan Tarmo on ja tiedän, että osaa se kouluakin mennä. Rakennepisteet oli varsin surkeat, mutta tiedän, että se ei olekaan mikään näyttelytähti. Nytkin arvostelussa oli tyypistä mainintana sprottinen. Kaikki arvostelut löytyy meidän facebookista. Estearvostelu on pakko laittaa tännekin, koska se oli niin hyvä!

Hyppytekniikka: Hyvä selän käyttö, erittäin hyvä etujalkojen tekniikka, hyvä takajalkojen tekniikka. 9,0
Kapasitetti: Valtava kapasiteetti 9,5
Laukka: Voimakas, tasapainoinen, isolla säätövaralla varustettu 9,2, ka 9,233
Yleisvaikutelma
Luonne ja Yhteistyöhalukkuus: Loistava asenne, hyvä ratsastettavuus 9,2
Kehitysnäkymät esteponina: Lahjakas 9,0 ka 9,1

Välissä pakattiin kamat autoon ja ponit koppiin. Sitten haettiin viimeinen ruusuke askellajikokeesta (viimeinen sija) ja päästiin kotiin. Hyvä reissu oli! Hyvillä estepisteillä Tarmo vei myös koko kisan parhaan connemaran palkinnon.
 

246. Kotikuulumisia

Päivitellään väliin ihan kuulumisia kotirintamalta ja arkipuuhista ponien kanssa. Jotenkin tapahtuu koko ajan niin paljon, että puolet menee ohi ennen kuin ehtii edes tajuta. Tulee sitten vaan mietittyä isompia kokonaisuuksia.

Tänään meidän eläinlääkäri kävi ultraamassa tammoja, rokottamassa muutaman ponskin ja Ekun hampaat raspattiin. Ekku ei olisi halunnut rauhoittua ollenkaan, vaan jouduttiin antamaan tupla-annos rauhoitetta. Piikkejä oli aika paljon, joten seuraava raspaus jo puolen vuoden päästä. Olinkin aika varma, että Papparaisella oli piikkejä, kun heinää syödessä syljeksi pureskeltuja heinäpalloja ulos suustaan. Toivottavasti nyt alkaa kiloja taas kertyä paremmin, kun heinä menee vatsaan eikä takaisin kaukaloon. Ultrissa Kaija ja Rose olivat edelleen vahvasti tiineitä. Rosen varsa oli jo niin iso, ettei mahtunut kunnolla edes ultraan. Lissun kohdalla tilanne jäi vähän epävarmaksi. Käteen se tuntui tiineeltä, mutta ultrassa ei näkynyt maha-asukkia. Se tsekataan noin kuukauden päästä uudelleen, kun rokotettavat kaipaa tehosteitaan. Silloin kohdun pitäisi tuntua isommalta, jos varsa on mukana tai vastaavasti pienemmältä, jos varsa on hävinnyt. Tosi kurjaa, jos sille ei enää varsaa tulekaan. Sitten joutuu tosissaan miettimään, että mites tehdään. Varsinkin, jos varsoja ei mene yhtään kaupaksi, niin jostain päästä sitä ponimäärää on vähennettävä. No tämä talvi ja ensi kesä mennään näin, mikäli muutosta ponin kuntoon ei tule.

Ratsuoppilaat on edistyneet hienosti. Meidän oma ponilapsi Kaija toimii hienosti. Laukat se osaa jo nostaa ja tänään treenattiin vähän asettamisia. Olen mennyt sillä tosi vähän, koska se on edelleen kovin varsamainen ja voimaton. Mutta eipä se lihaksisto tarhassa seisomalla kehity. Ollaan siis aloitettu maastoilut. Alkuviikosta tehtiin eka "maastolenkki" yksin. Matka oli niinkin pitkä kuin postilaatikolle ja takaisin, mutta siinä on matkalla meillä maastoilun pahin rasti, naapurin pihan läpi kulkeminen. Kaverin perässä ollaan menty pari lenkkiä ja se on toiminut kuin vanha tekijä. Tänään mentiin jo 10 min lenkki ihan kaksistaan. Rohkeasti Kaija selvitti märän kohdan polulla, punaiset postilaatikot ja naapurin pihan. Ensi viikolle sille laitetaan eteen kengät, niin maastoilu sujuu helpommin. Toivottavasti liike muuttuu myös irtonaisemmaksi ja rennommaksi.

Kaksi muuta 3-vuotiasta ovat myös hyvällä mallilla. Puoliverinen menee kentällä kaikkia askellajeja haasteellisen alun jälkeen. Nyt vielä maastoilua kehiin ennen kotiutumista. Ratsuponi puolestaan on niin leppoisa valmiiksi, että yhden kentällä tehdyn (taluttajan kanssa) ratsastuksen jälkeen lähdettiin maastoon Pepin ja Possun toimiessa vetoapuna. Kyllä oli kiltti ja viisas nuori mies. Tämä "poni" (lähemmäs 160 cm) jääkin meille asumaan talveksi, joten mielenkiinnolla odotellaan mitä pojasta kuoriutuu.

Laatuponikisavalmistelut alkaa myös olla hyvällä mallilla. Tarmon kanssa nyt ei juuri tarvitse erikseen sitä varten treenata. Eilen kouluvalkussa saatiin hyviä vinkkejä ponin läpi saamiseen. Se jää helposti niskastaan vähän vastustamaan, jolloin näyttää etupainoiselta ja muoto on epätasainen. Kun tämä täti poistuisi vaan rohkeammin mukavuusalueelta ja vaatisi pätkiä vähän enemmän...Se on vaan niin paljon mukavampaa vähän antaa sen mennä pitkänä ja matalana. Tarmolla on sen verran pitkä kaula, että näyttää helposti raskaalta edestä. Sain sen kyllä valkussa hyväksi kaikissa askellajeissa, mutta hiki tuli molemmille. Estepuolen valmisteluja ei olla tehty lainkaan, mutta sen suhteen olen hyvin luottavainen. Poni hyppää kyllä. Reetua hypytettiin eilen ekaa kertaa sitten viime kevään. Kyllä sekin onneksi tietää mikä on homman nimi ja etenee innolla kujaan. Isompia esteitä ei ole kuitenkaan menty lainkaan, joten hypyt on aika laakoja. Hyvin se kuitenkin korjasi, kun oli yhden puomin ottanut. Huomenna vielä viime hetken treenit ennen koitosta.

Pojille on varattu karsinat paikan päältä ja oma majoitus onnistuu kaverin mökillä. Matkaseura on sovittu, heinät muitettu kysyä ja auton läpättävä pelti poistettu rämisemästä. Vielä kamojen kuuraus ja pakkaus huomenna. Reetun pesu ja varmaan askellajikokeen ohjelma pitää haalia jostain. Kotiin pitää tehdä vielä ohjeet ponien hoidosta. Kun lähes kaiken tekee aina itse, ei muistakaan kaikkia pikkujuttuja, jotka helpottavat huomattavasti tallihommia. Esimerkiksi tarhaamisjärjestys. Väkirehuannoksetkin on vain omassa päässä eikä karsinapaikatkaan ole selvillä kaikille, kun hevoset on olleet vasta viikon sisällä yötä. Siinä siis huomiselle ohjelmaa. Tietty ratsutettavat pitäämyös hoitaa, koska viikonloppu menee reissussa. Yhden tunninkin olen vissiin luvannut käydä pitämässä. Kiva on päästä vähän irti arjesta ja reissuun, mutta nämä järjestelyt on aina sen verran mittavat, ettei joka viikonloppu viitsi lähteä.

245. Elämäni ponit - missä he ovat nyt

Nyt puhutaan elämääni kuuluneista poneista, Se Elämäni Hevonen (tai Ne kaksi) ovat kuitenkin omassa pihassa (ainakin kohta). Mutta siis poneja, jotka on olleet meillä pidempään ja vaikuttaneet suuresti omaan tekemiseen ja "uraan". Omat kasvatit mukaan lukien.

r OHANA ANDROMERA s. 2005
Kaapolla on aina erityinen paikka sydämessä ensimmäisenä omana kasvattina. Se on ollut myynnin jälkeen muutaman koulutuspätkän meillä ja on edelleen samalla omistajalla. Poni on asustanut Ypäjä-Loimaa-akselilla ja toimii harrasteratsuna. Poni on kisannut vähän, mutta hyvällä menestyksellä ja välillä törmäillään kisoissa. Kaapo on mennyt myös valjakkoa aluetasolla koulun ja esteiden lisäksi.

Kaapo kesällä 2013

r OHANA BECKSHAM s. 2006
Taavion myyty jo useampaan otteeseen tässä vuosien varrella ja oli ainakin hetki sitten myynnissä. Se on toiminut viimeiset pari vuotta kilpaponina ja opetusmestarina (jos näin nuorta ponia voi opetusmestariksi sanoa) esteradoilla Espoon seudulla. Taavia en ole nähnyt aikoihin, mutta välillä törmäilee kisakuviin ja tuloksiin.

Taavi keväällä 2013 (kuva: Rozpravka Phtography)

r BANKS CADEAU s. 2006
Nipsu (meillä ollessaan Caddy) asuu Lahden seudulla ja toimii kilpaponina esteradoilla aluetasolla. Siitä on kuoriutunut varsinainen rusettikone. Se oli kyllä jo silloin meillä ollessaan erittäin lupaava hyppääjä. Meiltä lähdettyään poni teki pikavisiitin Oulun seudulle ennen kuin löysi pysyvämmän kodin. Nipsua olen päässyt rapsuttelemaan useampaan otteeseen eri hevosmessuilla, kun poni on ollut edustamassa Connemarayhdistyksen ständillä.

t ROCKFIELD HONESTY s. 2005
Nessi oli ensin pari vuotta mulla ratsastettavana ja sitten vielä vuoden ylläpidossa yhdellä meidän luottoratsastajista. Meiltä Nessi lähti ylläpitoon Jämsään valmennus- ja kisakaveriksi ponitytölle. Nyt Nessi on taas omistajallaan ja etsi jokin aika sitten kisaamisesta kiinnostunutta ratsastajaa. Toivottavasti tämä erittäin herkkä ja kapasitettikas poni pääsee näyttämään kyntensä (kavionsa) esteradoilla.

t STREAMSIDE SO DEAR s. 2006
Tiina-poni lähti meiltä kahden treenikesän jälkeen hetkeksi kotiinsa, josta matka jatkui Oulun seudulle poniratsastajalle. Viime kauden sai lukea tuloksia koulu- ja esteradoilta seura- ja aluetasolla. Tämän kesän poni on kisannut erittäin upealla menestyksellä kansallisissa koululuokissa. On ollut kiva seurata, kuinka Tiina ja Sissi ovat ottaneet mittaa toisistaan pitkin kesää, välillä Sissillä on mennyt paremmin ja välillä Tiinalla.

Tiina kesällä 2012 vielä meillä ollessaan

t LILIAN s. 1999
Lilian muutti meiltä ratsastuskouluponiksi Kangasalalle. Se astutettiin siellä Ekulla ennen oriin meille muuttoa. Ennen varsomista tamma muutti Marttilaan varsan tuleville omistajille, kun ratsastuskoulun pitäjä muutti Lappeenrantaan. Nyt Lilian siis viettää mammalomaa hienon tammavarsan (joka on muuten myynnissä) kanssa.

Lilian keväällä 2012

r MERRYHILL´S JAGUAR s. 2009
Jagge myytiin meiltä harrasteratsuksi Hyvinkäälle. Kisaamassa se on käynyt vasta connemarayhdistyksen ratsastusuokkakisoissa viime vuonna, mutta on ollut ammattilaisen ratsastettavana lähes koko ajan. Poni on edelleen saman omistajan, mutta muutti meidän tallilaiselle ylläpitoon pari kuukautta sitten.

Jagge syksyllä 2014

t ROCKFIELD ARCTIC GLOW s. 2008
Glow lähti meiltä Hyvinkäälle ratsuttajalle, jossa on edelleen. Se kantakirjattiin keväällä II-palkinnolla ja loppukesästä poni oli kisaamassa breederseissä koulupuolella, jossa sijoittui kokonaiskisassa sijalle yhdeksän.

Glow meillä talvella 2013

 r OHANA EXELLENCE s. 2011
Lenni muutti meiltä reilu vuosi sitten Haapavedelle, jossa se on harjoitellut ratsun hommia. Poni ruunattiin jokin aika sitten ja on tietääkseni muuttamassa uuteen kotiin piakkoin.

Lenni kesällä 2014

r OHANA FLANNACÀN s. 2012
Kake muutti meiltä vajaa vuosi sitten Seinäjoelle, jsta se myytiin muutaman kuukauden päästä Närpiöön. Sen jälkeen en ole ponista kuullut mitään. Ponibreedersin osallistujalistoilta se on ainakin pudonnut pois.

t OHANA CHANTAL s. 2008
Minni lähti meiltä heinäkuussa Imatralle äiti-tytär poniksi ja on siellä edelleen. Poni on ollut kovin tykätty ja toivottavasti on myös jatkossa. Kuulumisia ja kuvia tulee aina välillä ja ne lämmittävät aina sydäntä paljon.

Tässä taisi olla ainakin suurin osa meillä pidempään vaikuttaneista poneista. Kaikki ovat opettaneet tahollaan paljon ja kaikkiin liittyy rakkaita muistoja. Olen huomannut, että näiden tuttujen  ponien kohdalla tulee aina hinkua haalia niitä takaisin pihaan, jos niistä jossain on ilmoiteltu (myynti/ylläpito ym.). Jokaisen kanssa on ollut ilo treenata ja toimia. Mielenkiinnolla seuraan ponien kisatuloksia ja saavutuksia. On ollut hienoa saada olla osa näiden ponien elämää niiden alkutaipaleella (ja Lilianin kohdalla muuten vain).

244. Treeniä, treeniä

Omat treenit on jäänyt varsin vähäisiksi, mutta pikkuhiljaa intoa alkaa taas löytyä. Viime viikko mentiin tukka putkella treeneistä toiseen. Miten voikin olla, että juuri, kun edessä on viikko yksinhuoltajana isännän metsästysreissun takia, kaikki treenit osuu siihen. Kyllä taas sai todeta, että on ihan hyvä pitää tosta isännästä kiinni, ettei yksin juodu jatkuvasti tätä rumbaa pyörittämään. Onneksi ihanat isovanhemmat on aina valmiina vahtimaan ja kuskaamaan lapsenlapsiaan. Ei tämä muuten oliskaan mahdollista.

Maanantaina pidin kotona pari tuntia ja siinä välissä käytiin hakemassa pellettiä, jotta saatiin loputkin karsinat kuivitettua. Alkuviikkoon oli luvattu kylmää ja sadetta, joten ponskit saivat viettää ekat yönsä sisällä tälle syksylle. Tiistaille oli luvassa Airan ratsastuspilates. Menin Rosella pitkästä aikaa. Poni oli ihan järkyttynyt, kun vieras ihminen kiipesi kyytiin...Pitäis ehkä mennä useammin, ettei omat ponit pelkäisi. Verkkasin sitä aika kauan, kun on ollut niin jäykkä takaa ja kulkee vinossa. Airan kanssa keskityttiin tekemään väistöjä, avoja ja sulkuja. Tosi hienosti Rose malttoi kulkea askel kerrallaan, kun kuski ei jäkittänyt vastaan. Tamma teki hommia todella keskittyneesti ja toimi kuin ajatuksella heti, kun oma keskityminen ja asento oli oikein. Rose liikkui myös suoremmin. Taas sitä mietti, että miksei ratsasta sitä enemmän, kun se on niin tosi kiva. Mutta kun se ei välttämättä tarvitse sitä. Rosella on jo kaksi omaa ihmistä sitä liikuttamassa, joten mun ei ole välttämätöntä mennä sillä.

Tiistaina oli illalla vuorossa myös pitkästä aikaa Piia Pantsun estehyppelöt, tällä kertaa Muurlassa Merlitzissä. Ekaa kertaa toimin "poniäitinä", kun olin matkassa vain huoltojoukkoina Annin ratsastaessa Tarmoa. Poni oli niin kiltisti! Siis aivan superfiksu ja järkevä. Ihan pariin otteeseen se vähän säikähti läheltä tulevia ratsukkoja. Alkuverkkana paljon temponvaihteluita ja väistöjä, jotta ponit saataisiin paremmin töihin ja käyttämään itseään aktiivisemmin. Askeleita pidennettiin ja lyhennettiin myös kavaleteilla. Kun ponit toimivat sileällä niitä verryteltiin ja jumpattiin pikkuesteillä. Innarijumppaa, tiukkoja käännöksiä ym. Loppuun vielä lyhyt rata ensin vähän matalampana ja sitten noin metrissä. Piiakin kehui kovasti ratsukon yhteistyötä ja yhteensopivuutta. Ja ilo menoa oli katsella. Tarmo suoritti kaikki tehtävät sujuvasti. Alkuun se oli vähän hidas jalalle ja sitkeä edestä, mutta parani harjoitusten myötä. Ja hypyt oli yhtä varmoja kuin aina.

Keskiviikkona oli Piiassa vuorossa rataharjoitus. Radalla oli kokonaiset 16 hyppyä! Ensin verkattiin taas temponvaihteluilla ja suunnunvaihdoilla (+ laukanvaihdoila) ja sitten kisaverkan tyylisesti hypättiin ensin pystyä ja sitten okseria. Yhden puomin poni otti pystyllä, mutta on hieno nähdä kuinka hyvin se korjaa. Seuraavana vuorossa oli radalla olevia linjoja. Ongelmitta sujui kaikki kolmoissarjaa myöden. Alkuun poni oli selkeästi tiistaita parempi, mutta nyt väsy tuli nopeammin. Tarmo hypäsi koko radan kahdesti. Loppua kohti ponnistuspaikat jäi vähän kauas ja hypyt oli laakoja, mutta hienosti poni venyi yli kaikista. Kyllä olin ponipojasta ylpeä. Se käyttäytyi kuin ihmisen mieli ja suoritti siinä missä aikuisetkin ponit. Ja ratsukolla oli yhtestyötäkin takana vasta muutaman ratsastuskerran verran. On myös hieno kuulla kehuja muiltakin hevosihmisiltä. En ehkä kuvittele ihan kaikkea, vaan ponissa on oikeasti potentiaalia. Se on hieno poni.

Tässä videota viimeisestä radasta. Vähän väsy painaa jaloissa, vaihdot ei oikein tule ja osa hypyistä lähtee kaukaa, mutta silti poni suorittaa tasaisen varmasti.

Illalla olin vielä itse Krissen kouluvalkussa Rosella. Jatkettiin sen jumppaamista siirtymisillä ja taivutuksilla sekä väistöillä. Rosekin oli todella ahkera ja yritti todella. Pitkään aikaan se ei ole laukannut niin keinuvasti, mitä nyt saatiin siitä irti. Töitä se vaati, mutta poni oli huomattavasti suorempi ja elastisempi. Nyt vaan jatketaan jumppaa, jotta poni pysyisi mahdollisimman hyvssä kunnossa varsomista ajatellen. Yleensä Rose on ratkaissut kaikki vaikeat tehtävät alta pois juoksemalla, mutta nyt se ihme kyllä malttoi. Saatiin tehtyä sulkuja ja vastataivutuksia jopa laukassa. Että se oli taitava poni. Kyllä mä niin kovin odotan Tarmon ja Rosen varsaa. Edellytykset erinomaiseen suoritusponiin on olemassa, mutta ei voi kuin toivoa, että sopivat geenit olisi osuneet tähän tulevaan (toivottavasti tamma)varsaan.

Vielä Sissi-ponin kuulumisia. Viime viikonloppuna se nappasi Tampereen ratsastusseuran ponien seuramestaruuden ja sijoituksen vielä avoimessa alue he A:ssa. Sissi on nyt napsinut ihan superhyviä tuloksia, aluemestaruus, mukana hopeajoukkueessa, seuramestaruus. Siitä on tullut ihan mahtava! Sen kanssa on tehty upeaa työtä. Innolla odotan jo sen kotiutumista ja sitä, että pääsee itse fiilistelemään. Saa nähdä kauanko menee aikaa päästä sen kanssa taas samalle aaltopituudelle. Sitten vaan yritetään jatkaa treeniä niin, ettei sen kunto ja lihaksisto rapistuisi ihan heti. Hyppäämiset pitää palauttaa poni mieliin. Katsotaan sitten miten jatko lähtee rullaamaan.

Mutta ei voi kuin todeta, että kyllä meillä on hienoja poneja! Viikonloppuna on kauden viimeiset ponikinkerit. Laatuponikisa Porissa Tarmon ja Reetun kanssa.