Tässä viime päivinä oma ajattelu on kääntynyt kasvatus-näkökulmaan. Omaan ratsastuskseen ei ole juurikaan mielenkiintoa. Mielelläni menen nuorilla, joilla on tavoitteena saada rento maastokävely kaverin perässä, saada koulutreenissä laukka nousemaan avusta tai osua estetolppien väliin. Näiden kanssa pääsee helpommalla eikä tarvitse itse työskennelä niin kovin. Kisojakaan ei ole tullut yhtään katsottua, vaikka nyt seurakisoja olisi taas enemmän. Motivaatio ei vaan riitä. Pieniä hommia löytyy joka päivälle, jotka seikoittaa päivän rutiineja. Kotona hommat kasaantuu samaa tahtia. Ehkä se on yksi syy tähän oman ratsastuksen kehittämisen innottomuuteen. Myös ponin "puute" vaikuttaa. Tarmo saa pitää tässä pienen hyppytauon. Rosea en viitsi enää kuljettaa mihinkään. Kaijan kanssa ei ole vielä mitään järkeä lähteä valmentautumaan, kun se ei jaksa edes puolta tuntia työskennellä. Kotona kouluvalkuissa Rose onkin kiva vaihtoehto, mutta Tarmon kanssa meno on työläämpää. Pitäisi ratsastaa se taas muutamana päivänä kunnolla läpi, niin ei tarttis valkussa painia, mutta ei ehdi/jaksa. Toivottavasti Sissin kotiutuminen tuo lisämotivaatiota tullessaan. Keväällä kuitenkin haaveilin jopa nuoren HEVOSEN hankinnasta!
Kasvattamisen suuntaa ja tavoitteta taas on saanut pohtimaan yhtäkkinen kiinnostus Reetusta. Faktahan on, että se on parhaiten meidän kasvateista pärjännyt poni. Olin jo varma siitä, ettei kukaan sitä osta ja ensi keväänä mennään oripäiville. Eihän mikään estä sitä pitämästä, mutta onko se sitten kuitenkaan juuri sitä, mitä haluan kasvattaa. Sen luonne ei ole kilpaponin. Sen vanhemmat ovat suorittaneet kisaradoilla, mutta ei ne kuulu kansalliseen kärkeen. Ne suorittavat tasaisesti ja hyvin, mutta se oma halu esiintyä ja suorittaa puuttuu. Reetusta tulee varmasti näyttävä poni kilparadoille, mutta siinä ei kuitenkaan ole riittävästi kilpuria mun makuun. Asia alkaa aueta vasta nyt, kun päätös myynnistä on tehty ja kaupat sovittu. Näin on paras. Reetu on hieno ja on ollut mahtavaa kerätä sen kanssa menestystä näyttelykehissä. Mutta vielä mahtavampaa on saada se menestys "oikeissa töissä". Reetu ruunataan ja se muuttaa uuteen kotiin, jossa pääsee touhuamaan aktiivisesti ja kokeilemaan minne asti rahkeet riittää kilparadoilla. Hieno se on ruunanakin ja kasvattaja saa olla ylpeä!
Kummasti sitä alkaa heti haaveilla uudesta ponista Reetun tilalle. Yksi mielenkiintoinen varsa olisi kaupan ja sitten yksi tamma, jonka todella haluaisin. Tamman hinta on vaan niin korkea, että siitä ei kannata edes haaveilla. Eikä muutenkaan ponimäärää kannata lisätä, kun varsoja tulee taas keväällä/kesällä. Talvi mennään näin ja pidetään työmäärä vähän pienempänä. Samalla olen pohtinut tätä omaa jalostusmateriaalia. Mieleisiä tammoja on kaksi ja oreja kaksi. Tammoista Lissu alkaa olla tiensä päässä varsomisten suhteen. Kovasti toivon, että varsa olisi nyt pysynyt mukana. Isäorikin on jo kisannut 100cm tasolla. Ja jos kaikki menisi hyvin, niin uskaltaisiko koittaa vielä sitä Ekkua? Kaksi vuotta olen jo siitä varsasta haaveillut. Taitaa ikä tulla vastaan ja varsa jäädä haaveeksi, mutta haaveillaan silti. Lissussa on kaikki ne ominaisuudet mitä ponilta haen. Se on pärjännyt loistavasti näyttelyissä ja sen luonne on kilpaponin. Vaikkei Lissulla ole koskaan menty oikeasti isoja ratoja eikä tuloksia ole paljoa, sen taistelutahto, itsevarmuus ja kapasiteetti on kohdallaan. Siitostammana se ei ole kyennyt samaan, mikä on todella sääli. Tarvitsisin siitä kloonin.
Tulevaisuuden toivona on Sissi. Siinä on samat ominaisuudet kuin Lissussa. Näyttelymenestys on ollut hyvää ja kisasuoritukset ovat olleet parempia kuin osasin ikinä odottaa. Ponilla on loistava työskentelymotivaatio ja kykyjä löytyy. Periyttämisestäkin on jo todisteena yksi Laatuponikisan Junior Champon. Oreista Ekku miellyttää omaa silmää rakenteellisesti ja sen ratsastettavuus ja työmotivaatio on myös sitä luokkaa, että pidän siitä todella. Tarmolla on sen verran puutteita rakenneominaisuuksissa, että tammoilla pitää olla palikat paikallaan. Suorituskyky puolestaan on juuri sitä mitä haen. Kun Lissu ja Ekku ovat tiensä päässä, jää isot paikat täytettäviksi. Nykyisistä tammoista Kaija ja Rose varmaan päätyvät jossain vaiheessa myyntiin. Tai sitten ei, jos varsoista tuleekin ihan supereita. Aika näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti