269. Kun pakka leviää...

Tämä viikonloppu on ihan kammottava. Sealkoi jo perjantaina, kun normihommien lisäksi olin luvannut käydä pitämässä tuntia ja Nuutti piti viedä kaupungille kaverinsa synttäreille. Myös yksi ratsutettava saapui pihaan. Vähän siis uusia laumajärjestelyjä tiedossa, kun Lissu siirtyi pihattoon vierailevan tähden mennessä muiden meidän omien tammojen kanssa. Rose tarhaili tämän tamman kanssa kesälläkin. Ja pihattolaumahan on Lissulle tuttu pikkusuokkia lukuunottamatta. Vähän pitikin juosta ja pörhistellä, mutta Lissu taisikin saada suokista perskärpäsen itselleen. Myös talli alkaa pursuilla kamaa ja rehupurkkeja, kun yksi syö sitä ja toinen tätä. Eihän niitä kannata muutaman viikon pätkän takia vaihdella.

Tänään oli vielä eilistäkin kiireempi päivä. Meillä oli lukioajan kaveriporukan kanssa sovittu tapaaminen ja herkuttelu pulled porkin parissa. Siellä piti olla yhdeltä. Nousin siis seiskalta ja painuin talliin. Lapset lähtivät Fammulaan. Aamupalan jälkeen siivosin karsinat ja ratsastin eilen saapuneen kaverin. Tamma toimi kivasti ja oli ihan järkevä. Sille takki niskaan ja takas pihalle. Loput karsinat siivoten ja iltaheiniä valmiiksi. Pidin vielä yhden hyppytunnin, jonka aikana talliin saapui kaksi uutta talviasukkia (poneja siis) ja sitten sukkelaan suihkun ja kaupan kautta kavereita moikkaamaan. Hyvää seuraa ja hyvää ruokaa. On se ihanaa välillä vaan olla ja jutella.

Kotona katsoin hetken tv:tä ja menin iltatalliin. Laitoin kaurat ja vedet karsinoihin valmiiksi ja juuri ennen kuin aloin ottaa hevosia sisälle. Aloin kuunnella ryskettä yhdessä tarhassa. Eikös siellä ollut yksi hevonen takertuneena sekä toisesta etukengästä että riimusta heinäverkkoon. Verkko on siis ollut paalin päällä ja 80 cm korkean kaukalon sisällä. Tämä sankari on siis vissiin kiivennyt sinne kaukaloon ja jäänyt kiinni. Ei toivoakaan saada pikkopimeässä riuhtovaa hevosta irti verkosta. Juoksin siis sisälle hakemaan otsalampun ja kunnon puukon (isäntä on iloinen, kun näkee sen...). Onneksi tamma tajusi olla rauhassa, kun vetelin puukolla verkkoa hajalle niin, että jalka saadaan irti. Myös riimun jouduin katkaisemaan leuan alta. Kaukalosta oli yksi seinä vedetty irti. Hevonen vapautettu. Välissä otin muita poneja sisälle. Hirveästi aiheuttaa päänvaivaa kaikki uudet järjestelyt. Kuka voi jääd tarhaan yksin ja ketä ei voi viedä karsinaan yksin. Muutaman hevosen sisälle ottaminen kesti tuplasti kauemmin kuin yleensä.

Kun hain sitten verkkosankarin sisään, vein sen pesarin kautta jotta saadaan verkon jämät leikattua pois kengän alta. Samalla huomasin, että toinen etukenkä on irti ja etujaloissa on useita naarmuja. Pesulle siis. Onneksi suurin osa oli ihan pintanaarmuja, vain karvat pois. Muutama löytyi vähän isompi, joista tuli vertakin.  Mitään syviä ei ollut, vaikka tamma on jo hokkikengässäkin. Pesin naarmut ja leikkasin vähän karvoja ympäriltä, jotta vammojen laajuus näkyy paremmin. Vielä sinistä spraytä päälle ja tamma syömään. Aika jäykästi se liikkui. Huomenna sitten nähdään kuinka jumiin se itsensä on saanut. Kylä mua harmittaa ja ketuttaa aivan suunnattomasti! Se verkko on toiminut tosin hyvin meidän omilla poneilla eikä noilla ratsuponiruunillakaan ollut mitään ongelmia sen kanssa. Ja nyt tämä yksi sankari tuhoaa koko systeemin ja loukkaa vielä itsensä. Kyllä meinas itku tulla. Vielä, kun samalla koko talli on atomipommin jäljiltä eikä tavaroille ole mitään paikkoja. Ei vaan ehdi samaa tahtia tavaroita paikoilleen laitella.

Ja viikonloppu on vasta puolessa välissä. Huomenna on meidän Ypäjän kouluporukan tapaaminen taas iltapäivällä. Ja aamupäivällähän tulee taas uusi poni talliin. Huomenna on vielä tietysti tämän illan tuhojen korjaus. Heinäkaukalo pitää ruuvata kokoon ja katsoa onko jotain muuta hajalla. Irronnut kenkäkin olisi kiva löytää. Mitäköhän ne huomenna sitten keksii, kun olen pois...En varmaan uskalla lähteä enää mihinkään. Ensi viikolla helpottaa, kun pari ponia lähtee uusiin koteihin. Sitä ennen ehtii tapahtua vielä monta uuden lauman hässäkkää. Varmaan oriit on seuraavaksi irti... Edes suklaa ei parantanut tätä ketutusta. no huomenna ollaan viisaampia potilaan suhteen.

268. Poniprojektia toisen perään

Pari vuotta sitten tulin siihen tulokseen, että joulukuuksi ei kannata sopia mitään ylimääräisiä ratsutuksia. Kelit on huonot tai vähintääkin vaihtelevat. Jäätä, lunta, koppuraa, löllöä ja kaikkea siltä väliltä. Täällä etelässä sitä lunta ei juurikaan joulukuussa ole, joten on pimeää, märkää ja ällöttävää tarjolla. Jos talvi yrittää tehdä tuloaan, niin todennäköisimmin se tarkoittaa pelkkää pakkasta, joilloin kaikki pohjat on kovia, epätasaisia ja parhaassa tapauksessa vielä liukkaita. Näihin olosuhteisiin kun yhdistää hieman arvaamattoman ja keskeneräisen ratsun alun, niin jo on työmotivaatio kohdillaan. Tällä hetkellä koettelee pimeys ja märkyys. Maa on onneksi ihan sula ja kenttäkin on melkein kuiva. Vielä.

Mutta tänäkin "talvena" olen juotunut tästä päätöksestä lipsumaan. Tallipaikoilla on kaksi asukkia, jotka on myös ratsastettavina, toinen on 3-v. ratsuponi ja toinen 6-v. ahaltek. Pari viikkoa on ollut nyt 3-v. pikkusuokki, joka tuli vähän extempore ratsastuskoululta, jossa olen viikottain käynyt läpiratsastamassa hevosia. Huomenna tulee 4-v. pv tamma, joka oli myös kesällä reilun kuukauden. Lisäksi olen luvannut ottaa talven ajaksi pihattoon yhden pikkuponioriin, jonka kanssa olisi tarkoitus opetella kärryttelyä. Suokki on onneksi kohta valmis jatkettavaksi kotona. Pv on vain pari viikkoa ennen rokotus- ja joululomaa.

Onneksi omat ponit on hyvällä mallilla, kun Tarmolla, Sissillä ja Rosella on ratsastajat. Kaijakin on sillä mallilla, että sitä voi huoletta antaa tytöille maastoiltavaksi. Lissulla voi mennä kuka vaan. Kaija ja Lissu ei kuitenkaan tarvitse joka päivä ratsastusta. Reetu lähtee uuteen kotiin ensi viikolla, joten senkään ratsastus ei jää enää mulle. Lapset hoitavat Lillin ja Possun liikutukset. Jäljelle jää enää Ekku ja Reino. Ekulle tekisi hyvää kevyt säännöllinen liikunta, mutta se on aika pörheä välillä ratsastaa. Nyt kesän jälkeen sillä ei ole menty lainkaan, kun laihtui niin paljon. Muutaman kerran kun ehtisi mennä, niin eiköhän noi tytökin sen kanssa hyvin pärjää. Ekku on kuitenkin tosi kevyt ja kiva ratsastaa. Reinon kanssa tarttis aloittaa ohjasajoharjoitukset. Mutta ei senkään kanssa ole onneksi mikään kiire.

Omien suhteen en kuitenkaa pode huonoa omatuntoa. Kyllä ne tulee koulutettua ja hoidettua. Nyt on tehtävä vaan kaikki hommat, mitkä on tarjolla ja talliin mahtuu. Todella toivon, että tämä pimeys alkaisi jo hellittää. Tällä viikolla olen jättänyt tallin siivouksen pimeään aikaan. Karsinoihin tulee kuitenkin valot. Valoisaan aikaan olen ratsastanut ja siivoillut tarhoja/pihattoja. Noiden nuorten ratsastaminen valoisalla on huomattavasti mukavampaa, kuin pimeällä. Silloin kentän ulkopuoliset tapahtumat on huomattavasti jännittävämpiä, kun niitä ei näe valaistulta kentältä. Vapaa-aikaa ei juurikaan ole, mutta eiköhän tämä tästä. Onnistumiset kantavat eteenpäin ja näillä nuorilla niitä onnistumisia tulee aika pienistä asioista. Siksi tykkäänkin niistä!

267. Onnistunut koulutreeni

Tänään oli pitkästä aikaa Krissen kouluvalmennus. Kolme viikkoa tuli väliä, kun oli Piian valkkua, Annan valkkua ja viime viikolla Krissellä oli muuta menoa. Kyllä vähän ehti jo kaivatakin kunnon koulutreeniä ja uusia ideoita itsenäisiin harjoituksiin. Jos niiden kautta löytyisi motivaatiota myös omien itsenäiseen ratsastamiseen. Tällä hetkellä omat jää laittoman usein ratsastamatta, jos ei ole ihan pakko. Kaikilla noilla ratsastettavilla on nyt joku muukin ratsastaja, joten liikkuvat silti kohtuu usein. Muut tulee ratsastettua kunnolla ja yleensä selkä onkin aivan hiestä märkä, kun lopettaa.

Tänään treenattiin ryhdikkäämmässä muodossa kulkemista ja siirtymisiä. Ollaanhan me Tarmon kanssa haetu niskaa ylös jo pidemmän aikaa ja jonkin aikaa se onkin kulkenut ryhdikkäämpänä. Tänäänkin ponipoika sai kovasti kehuja parantuneesta muodosta. Se liikkuu kevyempänä ja paremmin ylämäkeen. Vähän muodon pitää vielä tulla tasaisemmaksi, mutta koko ajan mennään parempaan päin. Nyt vaan lisää voimaa, jotta jaksaa työskennellä pidempään ryhdissä. Kyllä me vielä ensi kaudella sitä A:ta mennään. Tuntuu vaan, että viime aikoina ei olla saatu kovasti kiitosta tästä muodosta kisoissa, vaan tulee sanomista, ettei ole peräänannossa. Tosin kyllä se vielä helposti sieltä nouseekin ne muutamat sentit pois muodosta. Töitä, töitä, töitä.

Tehtiin paljon siirtymisiä käynti-ravi-käynti ja ravi-laukka-ravi -välillä. Tarmo pysyy siirtymisissäkin hyvin ryhdissä ja nyt se pysyi myös niskastaan pyöreänä. Alaspäin se siirtyy ihan ajatuksella (istunnalla), mutta pohkeelle saisi reagoida nopeammin. Nyt se liikkui kyllä hyvin eteen, mutta siirtymisissä ylöspäin olisi saanut olla terävämpi. Välissä kun tehtiin käyntiä matalammassa muodossa, niin poni vähän "häviää". Se alkaa katsella maisemia ja tulee todella epätasaiseksi. Samalla se jää helposti jalan taakse. Käyntiä täytyy siis treenata, jotta kävelee koko kropan läpi ja pysyy tasaisempana tuntumalla myös siellä matalammassa muodossa. Laukannostoissa Tarmo ei ole ikinä ollut etupainoinen, vaan se "hyppää" laukkaan. Etupää okein kauhasee nostossa ja samalla pää on tietty taivaissa. Tämäkin tasaantuu aina, kun tekee riittävästi toistoja ja poni on kunnolla jalan edessä. Nyt on vähän hankala saada Tarmoa riittävän teräväksi pohkeelle, kun sillä on ratsastusloimi. Eihän sinne pohkeen taa oikein pääse kutittelemaan raipalla, kun tulee taputeltua vain loimea. Muutama hyväkin nosto tuli kumpaankin suuntaan. Itse laukka on ollut jo kauan hyvää, se on kuitenkin Tarmon paras askellaji ja valmiiksi ylämäkeen suuntautuva.

Koko valkusta jäi kyllä niin hyvä fiilis. Poni keskittyikin hyvin,vaikka meitä oli neljä ratsukkoa. Normaalisti ryhmäkoko on maksimissaan kolme. Kehuja muodon löytymisestä tuli paljon ja tehtävät oli meille jo "helppoja". Pikkuhiljaa siis aletaan lisätä temppuja perusratsastukseen. Itsekseni olen treenannut vähän väistöjä ja vastalaukkoja, jotta saadaan lisää liikkuvuutta ja voimaa kroppaan. Nyt on taas myös helpompi neuvoa Annia Tarmon kanssa, kun poni alkaa toimia tasaisemmin ja itsellä alkaa olla työkalut selvillä. Vielä poni väsyy aika nopeaan ja kyllästyy myös. Jos on liian "vaikeaa" tai muuten tylsää, niin pää alkaa heilua ja nyppiä. Jalasta vain eteen kohti tuntumaa. Tänään poni malttoi jopa ravata loppuravit kunnolla eteenpäin. Kyllä oli kivaa!

JA kaikkein parasta oli, että sillä välin, kun olin valkussa, Peppi hoiti muut ponit sisälle. Ihanaa, kun lapset kasvaa ja niistä saa värvättyä talliorjia. No tämä ponien sisälle hakeminen kuuluu kyllä lempihommiin.

266. Talvikuvia

Tähän väliin kuvapostausta, kun saatiin vähän lunta maahan (hetkeksi). Niin monta postausta on ollut nyt ilman kuvia, niin tasapainotetaan välillä näin.

Reetua piti tietysti kuvata, kun sen uuteen kotiin lähtö lähestyy. Poni on toipunut ruunauksesta hyvin. Pientä turvotusta on edelleen, mutta haavat on jo kiinni eivätkä eritä mitään. Penisiliini-kuuri meni ongelmitta. Hienosti poni antoi pistää. Myös haavojen letkutukset sujui hyvin. Ainoastaan silloin ponilla oli eriäviä mielipiteitä letkutuksesta, kun suihkutin suoraan haavasta sisään. Kertaakaan Reetu ei kuitenkaan koittanut potkasta, vaikka vaelsi ja koitti pakoilla tilannetta. Koko toipumisen ajan poni on tarhaillut normaalisti Tarmon kanssa.

Tarmo pääsi tietysti Reetun kanssa juoksemaan ja kuvattavaksi. Vähän se koitti haastaa Reetua leikkimään, mutta potilasta ei oikein painimiset kiinnostaneet. Harmittavasti kuvat, joissa Tarmo näytti edustavalta, olivat epätarkkoja. Tarttis ottaa siitä muutamia rakennekuviakin. Voi sitten laittaa vaikka astutusilmoitukseen.

Peppi ja Lilli kävivät vähän pellolla laukkaamassa, kun Lilli ei oikein muualla voinut mennä. Sillä kun on ihan kesäkengät alla. Kuvat jäi tosi pimeiksi, vaikka ulkona oli vielä ihan valoisaa. Mulla ei ole edes mitään järkevää kuvankäsittelyohjelmaa, jolla kuvia saisi valoisammiksi. Ja vaikka olisikin, niin en varmaan osaisi sitä käyttää.

Sunnuntaina tytöt veivät Lissun ja Kaijankin vähän pellolle. Eihän niillä mitään kuntoa ole, joten muutama rundi sai riittää. Kaija pääsi pellolle ekaa kertaa ja oli vähän ihmeissään. Lissu puolestaan tiesi tasan tarkkaan mitä pellolla tehdään. Käynti hävisi juuri sillä hetkellä, kun pääsi pellolle ja hillitön puhina alkoi. Ihana muori-poni. Ei sillä juurikaan jaloissa paina, niin innoissaan se oli. Kaija taas tuli kaukana perässä. Ei sillä ollut mitään mahdollisuuksia pysyä Lissun vauhdissa eikä sillä kyllä kovasti kiirekään sinne ollut. Ekalla ravipätkällä pikkuneiti vähän innostui ja hyppäsi laukalle parin pikkuloikan kera. Laukassa Lissu paineli reilusti edellä ja Kaija keksi sitten taas vähän köyriä. Tällä kertaa sen verran isommin, että kuskin tasapaino petti ja sitähän Kaija pelästyi vielä lisää, joten kuski maastoutui. Kaijalta siis eka tippuminen. Mutta ei ongelmaa, pehmeä lumi ja poni ei päässyt irti. Takas kyytiin ja uusi yritys. Hienosti sujui laukatkin. Lissu otti yksin vielä yhden reippaamman pätkän, kun Kaijalta alkoi kunto loppua. Siihen Kaija jäi odottamaan ihan rauhassa Lissua, vaikka toinen lähti nenän alta laukkaan. Se on vaan niin järkevä! Muistuttaa niin vahvasti emäänsä. Snuttenillakaan ei ollut koskaan kiire Lissun perään, vaan siinä ehti katsella maisemiakin laukkaillessa.

Vertailun vuoksi vielä kuva tältä päivältä. Tammat siis sunnuntailta ja Ekku-Pappa tiistailta. Lumesta ei kauheesti merkkejä... (samalla lihotuskuurin kontrollikuva)

265. ..ja ratkaisuja

Lauantaina oli pitkästä aikaa vuorossa valoa tunnelin päässä oman ratsastuksen suhteen. Tilanteen elasti tälläkin kertaa Toivolan Aira ja ratsastuspilates. Kuinka pienestä voikaan olla kiinni kokonaisuudessaan parempi fiilis ja tuntuma.  Viime aikoina suurin ongelma on ollut reisillä puristaminen, niin ettei pääse kunnolla hevosen ympärille. Omilla poneilla ongelma ei ole niin paha supertasaisten liikkeiden ansiosta, mutta muita ratsastaessa ongelma korostuu. Ja Sissin kanssa myös. Reisi ja polvi puristautuu satulaan, paino nousee satulasta ja jään vetämään ohjista. Vaikka olen tämän puristamisen tiedostanut ja yrittänyt kääntää lonkkia auki ja polvia irti, tasapainoista asentoa ei ole löytynyt. Mutta nyt löytyi. Oma painopiste tippui taas 20 cm alemmas eikä polvi jäänyt puristamaan lainkaan. Mun jalka oli kulkeutunut hieman liian taakse, varsinkin pohjetta kyttäessä se tuppaa nousemaan liian ylös eikä pysy satulavyön tuntumassa. Tuntui, että jalka irtoaa lonkasta oikean asennon löytyessä. Lihasten antaessa vähän periksi asento tuntui taas oikein tukevalta.

Toinen oman kropan ongelma oli vasen kylki. Oikealle kääntäessä, kun piti käyttää vasenta kylkeä, mitään ei tapahtunut. Vaikka kuinka yritin, vasen kylki ei totellut. Kun koitin kiertää vasemmalta ja saada kylkeä käyttöön, oikea kylki jännittyi. Siinä sitten kierrettiin ja kurtattiin vasenta kylkeä oikein urakalla, mutta aina se tuntui oikealla. Mutta syy siihen olikin selän jumeissa. En jännittänytkään kylkeä oikealta, vaan lihas jumitti, kun käänsin vasenta kylkeä. Harmi, kun ei ollut varaa mennä hierottavaksi. Olisi voinut auttaa asiaa... Nyt siis kierrellään selkää ja kylkiä urakalla ilmankin hevosta. Vaikka olin lauantaina vakuuttunut, että vasen kylki ei kykene tekemään mitään, niin sunnuntaina se kyllä ilmoitti tehneensä hommia. Kyllä oli vasen kylki jumissa!

Tarmo ei ollut ihan parhaimmillaan väistö- ja etuosakäännösharjoituksissa, vaan se alkoi nyppiä päällään. Mutta hienosti se väisti. pitkään aikaan väistöt ei ole tuntunut niin sujuvilta ja poni otti pitkiä askelia sivulle. Yleensä se vaan vääntää rungon mutkalle ja koittaa valua lapa edellä tilanteesta ulos. Etuosakäännöksissä se alkoi ennakoida, mutta hienosti ponilapsi sai jalkansa aseteltua oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, vaikkei näitä oltukaan ennen tehty. Ravissa väistäminen oli alkuun työlästä ja ekaan laukannostoon saatiiin kunnon pukki, mutta alkoi sekin sujua. Vaikka Tarmo oli epätasainen edestä, se liikkui pitkillä askelilla ja teki sivuttaisliikkeet kunnolla.

Koko tunnista jäi ihan huippufiilis. Ei koska poni olisi ollut niin superhyvä, vaan koska oman asennon ongelmia saatiin ratkottua. Ja kyllä Tarmokin väläytteli hienoja pätkiä, keskittyminen ei vaan ollut ihan parhaimmillaan.

Tänään pääsin testaamaan uudelleen löytynyttä asentoa muiden hevosten kanssa. Ex-ravuri suokin kanssa homma toimi superhyvin. Ruuna toimi kuin kouluratsu konsanaan enkä ajautunut yhtään roikkumaan ohjissa. Se on kyllä ollut muutenkin viime aikoina tosi hyvä ratsastaa, mutta nyt pääsin työstämään sitä vielä paremmin. Vain raviväistö vasemmalle tuotti ongelmia, kun voima ei riitä vielä lyhentämään ravia ilman, että rytmi häviää. Se on vaan niin hieno tunne, kun hevonen, joka on vielä keväällä kaatunut lapa edellä sisään ja juossut pidätteiden läpi, tekee lyhyessä ravissa tahdikasta raviväistöä pyöreällä kaulalla. Se ihan oikeasti kantaa itseään. Laukassakin olen ennen jäänyt helposti vain seisomaan jalustimille ja pelännyt, koska se kaatuu nokilleen. Parantunuthan se on koko ajan, mutta nyt pääsin sen ympärille paremmin puristamatta polvella, joten laukkakin pyöri paremmin. Se on kohta ihan kouluratsu. Taitava poni! Toinen päivän läpiratsastettavista oli n. 165 cm torinhevostamma, joka on todella leveä. Ja silläkin polvi pysyi irti. Silläkin on kyllä tasainen liike, mutta hirmuleveä runko vaikeuttaa lonkkien avaamista. Nyt pääsin paremmin työstämään sitäkin puristamatta.

Tänään piti olla myös Piia Pantsun valmennus, mutta Piia olikin sairastunut ja valkku peruttiin. Olisi ollut hienoa päästä kokeilemaan pysyykö jalka paikallaan myös hypyissä. No eiköhän toi lumi tosta kohta sula, niin kokeillaan kotona sitten. Annankin seuraava valmennus on vasta 4.12. Oman valmennuksen sijaan tämä ilta meni sitten tuntien pidossa samoja väistöjä ja etuosakäännöksiä siirtymisien kanssa harjoitellen.

Toivottavasti Aira pääsee uudestaan ennen kuin jalan paikka häviää täysin uudelleen.

264. Epätoivoa...

Torstaina oltiin Annan estevalmennuksessa. Anni meni Tarmolla ja itse menin Sissin kanssa. Aika meinasi taas käydä vähiin, kun laittelin kahta ponia kuntoon. Tarmon jalat oli ihan umpimudassa ja nyt kun tarhat alkaa vänhän kuivua, muta tuntuu tarttuvan jalkoihin tiukemmin. Lisäksi olin onnistunut hukkaamaan Sissin suojat. Niitä ei löytynyt mistään eikä Sissi voi käyttää suojia, joissa on kova muoviosa. Sillä aukeaa vuohiset, kun liike on sen verran "kauhova". Matkaan siis myöhässä.

Tehtiin jumppasarjaa ja erilaisia suhteutettuja. Olin päättänyt, että totaalisen surkeasti ratsastettujen kisojen jälkeen tässä valkussa keskityn täysillä ja ratsastan hyvin. Alku olikin lupaava. Tehtiin ympyrällä verkkahyppyä, jonka edessä ja takana oli maapuomit. Sain melko hyvin askeleet sopimaan ja Sissi oli kuulolla. Oikeassa kierroksessa se valuu tosi helposti ulos lapa edellä. Sitä on tällä hetkellä niin hirmuvaikea suoristaa vasemmalta. Jumpassa oli ravipuomi, ristikko, pysty ja okseri. Yksi laukka välissä. Ekalla kerralla Sissi ei ollut ihan hereillä eikä vauhti riittänyt, mutta sitten alkoi vauhtia löytyä.  Ja siitä eteenpäin ei mikään enää sujunutkaan. Ponilla on vaan niin paljon virtaa ja vauhtia. En saa pidätteitä läpi, jolloin askel ei sovi esteelle. Hypyt on kammottavia laatikkoloikkia tai sitten lähdetään liian kaukaa matalalla hypyllä. Joka hypyssä omat polvet jää kiinni ja pohje lentää ihan mihin sattuu.  Rohkeasti ja varmasti Sissi hyppää niistä huonoistakin paikoista, mutta kun korkeudet nousee ja paikat on huonoja kerta toisensa jälkeen, niin oma epäröinti saa poninkin kieltämään. Jumpassa ylittyi helposti metrin okseri, mutta yksittäisille esteille en vaan saanut askeleita ratsastettua.

Jotenkin Tarmon kanssa kaikki on niin paljon helpompaa hypätessä. Se suoritti nytkin tasaisen varmasti. Viimeisellä radalla ylittyi hienosti jo muutamia ihan todistetusti 110 cm esteitä. Nyt se oli hyvin terävänä, mutta ei koheltanut keskittymättä. Sen kanssa paikat löytyy lähes ajattelemalla. Se tulee takaisin heti pyydettäessä ja lähtee eteen myös. Laukassa on paljon säätövaraa ja se etenee ylämäkeen. Sissillä hyppäämättömyys näkyy voimattomuutena. Se alkaa jyrätä kohti estettä ja hypyn jälkeen menee hyvin etupainoiseksi. Itse jään liikaa kaulalle roikkumaan, kun pitäisi saada ylävartalo pystyyn ja ponin keula ylös. Toivottavasti ryntääminen jää pois sitä mukaa, kun saadaan rutiinia hommaan eikä se ole niin "uutta". Vähän oli juttua, että sille voisi kokeilla gägiä. Saisi keulan ylös paremmin ja pidätteet saattais mennä jopa läpi. Tottakai myös istuntaa pitää kehittää, jotta saa senkin käyttöön. Pelkällä kovemmalla kuolaimella ei ole tarkoitus vetää ponia rullalle, vaan päästä istumaan sen ympärille. Touhusta menee kuitenkin kaikki ilo, kun poni ryntää päättömästi päin estettä ilman mitään sopivaa askelta. Kyydissä on sellainen olo, kuin ei olisi hypännyt koskaan ennen.

Toivottavsti tää kriisi helpottaa ja päästään vähän Sissin kanssa paremmin samalle aaltopituudelle. Vaikeaa on. Onneksi Aira on tulossa apuun istunnan ongelmien ratkomiseen. Samaa pään seinään hakkaamista kuin aikaisemminkin, mutta jos nyt olisi vähän enemmän työkaluja etenemiseen. On siellä onneksi paljon hyviäkin hetkiä. Intoa ja ponnua ponilta ainakin löytyy ja se on hyvä.

263. Estehyppelöissä

Viime sunnuntaina oltiin jälleen seuraestekisoissa. Pientä säätöä oli ilmassa kuljetusten suhteen, kun matkaan piti lähteä meidän tallista kuusi ponia ja vielä niin, että eka startti olisi 40 cm luokassa ja viimeinen 100 cm luokassa. Possulta puuttui kuitenkin toinen etukenkä eikä kengittäjämme ehtinyt sitä laittamaan ennen kisoja, joten se sai jäädä kotiin. Lilli meni siis 40 cm ja seuraavat oli Sissi 80 cm luokassa sekä Tarmo 100 cm luokassa. Päädyttiin siis ajelemaan edestakaisin, jottei poneille tule niin pitkää päivää kopissa seisoskellen.

Ajettiin siis ensin aamukymmeneksi Merlitziin Lillin kanssa. Peppi oli ensimmäinen lähtijä 40 cm luokassa. Hienosti poni meni nollilla radan läpi. Milena meni myös Lillillä saman luokan ja yhtä hienosti nollilla. Luokassa oli arvosteluna tyyliarvostelu eikämeidän tytöillä pisteet riittäneet kärkeen. Siististi ratsastivat silti ja Peppi ainakin oli hyvin tyytyväinen nollarataan. Milenen radan jälkeen Lilli reipaasti koppiin ja kotiin vaihtamaan poneja.

Kotona pikaiseen Lilli pihattoon ja pesemään Tarmon jalkoja samalla kun tytöt laittoivat Sissiä kuntoon. Noin 20 minuutissa olimme taas valmiita lähtöön. Ehdimme takaisin kisapaikalle ihan suht hyvin, vaikka aikataulukin oli vähän edellä. Sissille kamat niskaan ja kävelemään rataa. Verkkaan ei hirveesti jäänyt aikaa, muutama hyppy ehdittiin ottamaan ennen rataa. Sissi oli aika vauhdikas enkä edelleenkään saa sitä oikein kuulolle. Kaiken kiireen takia ratsastuskin oli sellaista hätäistä suihkimista. Kyllä ne 80 cm esteet näyttin niin pieniltä, jopa Sissin kanssa. Kaksi puomia tuli alas, kun tultiin vähän pohjaan. Viimeisellä esteellä melkein putosin, kun pyysin ponia hyppäämään kaukaa ja se halusikin ottaa vielä yhden miniaskeleen. Varmasti poni silti hyppäsi, vaikka oli porttia, muuria ja erilaisia johteita. Jäi kyllä ärsyttämään oma ratsastus. Se oli ruokottoman huonoa! Pitkään harkitsin meneväni jälkkärinä vielä 90 cm, mutta pitkän hyppytauon jälkeen tässä lähiaikoina on ollut paljon hyppyjä ja lisää on tulossa. Tyydymme siis huonoon ratsastukseen ja keskitymme treenaamaan lisää.

Tarmon otin kopista, kun 90 cm luokka loppui. Anni meni sen kanssa luokan viimeisenä. Kävelytin Tarmoa siinä odotellessa metrin alkamista. Se huuteli Sissin perään ja oli muutenkin vähän pörheänä. Kun talutin sitä verkka-alueen ohi, niin poni aloi loikkia ja keulia, kun verkassa joku tuli kohti. Se on ollut niin kauan siivosti ja nyt taas piti hillua ihan urakalla. Tuli jo sellainen olo, että uskallanko päästää Annia selkään lainkaan. Ne loikat ei ollut pieniä ja ihan pienikin syy riitti poukkoiluun. Onneksi Tarmo oli viimeisenä, joten verkka oli tyhjentynyt yhtä ratsukkoa lukuunottamatta, kun Tarmo pääsi sinne. Poukkoilu jatkui sielläkin ja poni meni ihan hillitöntä kyytiä. Hyvin Anni pysyi tilanteen tasalla ja kyydissä. Mitään pukitteluja ei onneksi tullut. No eipä tarvinnut ponia herätellä ja saada terävämmäksi. Radalla se onneksi oli vähän rauhallisempi, mutta hyvin terävä edelleen. Tuplanollat siis metrin radalta ja aikakin riitti pitkillä teilllä toiseen sijaan. Kaikki tuhmuudet anteeksi annettu!

262. Annan valkussa

Viime keskiviikkona oltiin Sissin kanssa Annan estevalkussa. Se akaa toimia pikkuhiljaa rennommin ja saan vasemman puolenkin jo pätkittäin hyväksi. Eläinlääkärihän kävi valkkupäivänä, mutta ei tällä kertaa vielä katsottu sen hampaita, kun se pitää kuitenkin rauhoittaa. Ei haluta ponille sydänkohtausta rauhoituksen jälkeen rasittamalla kovin. Ensi viikolla, jos sais varattua sille raspauksen. Täytyy varmaan pyytää ihan hammashuoltoon erikoistunutta eläinlääkäriä ja tsekata myös Ekku uusiksi. Se tekee edelleen heinästä sellaisia "mällejä", jotka sylkee ulos. Sillä oli piikkejä, kun raspattiin noin kuukausi takaperin, mutta tekee edelleen niitä.

Mutta takaisin otsikon aiheeseen. Alkuverkassa tehtiin ravissa ympyrällä avoimilla sivuilla vähän väistöjä. Sissi oli niin pinkeänä, ettei oikein väistänyt kunnolla. Väistöjen jälkeen tultiin ympyrällä pikkupystyä, jonka edessä ja takana oli puomit yhden laukan päässä. Muutaman sähellyksen jälkeen paikat löytyi vasemmassa kierroksessa, mutta oikeassa kierroksessa poni valui hieman liikaa ulos ympyrältä ja tehtävä tuli hankalaksi. Sissin kanssa huomaan, että vanhat virheet ei ole kadonneet mihinkään. Ratsastus on yhtä työlästä. Milloinkohan sitä oppii istumaan alas satulaan ja ratsastamaan koko kropalla sen sijaan, että seisoo jalustimilla ja roikkuu ohjissa. Se tapa ei ainakaan Sissin kanssa toimi. Ei toiminut vuosi sitten eikä toimi nytkään. Ponilla lyhenee vain kaula ja omat etureidet on ihan krampissa...

Varsinaiset hyppytehtävät meni jopa melkein sujuvasti. Peruslaukkaa piti olla aika paljon, jotta askelmäärät osui oikeaan. Tuntui, että me viiletettiin tuhatta ja sataa pitkin maneesia. Ratsastaja seisoo jalustimilla ja nojaa liikaa eteen. Mutta oltiin samaa mieltä ponnistuspaikoista melkein joka kerta. Ensin tultiin okseri-kolme laukkaa-pysty-neljä laukkaa-pysty -linjaa ja siitä tiukalla kurvilla kulmasta pysty takaisin päin. Homma alkoi heti toimia, kun kuski muisti laskea askeleet. Sissillä oli selvästi tosi kivaa, imu esteille oli valtava. Toisella puolen oli pysty ja siitä kaarevalla linjalla toinen pysty. Päädystä tiukka silmukka pystylle ja siitä viisi laukkaa okserille ja viisi laukkaa vedelle. Ekaa kertaa, kun tultiin vedelle, Sissi vähän kyttäsi sitä ja meinasi stopata siihen. Mähän olin ihan menossa yli ja onneksi Sissi päätti kuitenkin mennä yli myös. Muuten olisin pudonnut kyllä. Sen jälkeen poni meni veden ihan kyttäämättä. Radan pätkät meni hyvin, mutta kun oli radan vuoro, niin homma levisi ihan käsiin. Sissi väsyi sen verran hypyistä, että alkoi tulla lähelle ja kielsikin kerran. Loppuun saatiin ihan ok hypyt, mutt akyllä meillä on tässä vähän töitä edessä.

Sissille on nyt myös varmistunut uusi ponikuski. Ja mikä parasta ihan omalta tallilta. Olivia siirtyy tässä talven aikana Sissin ohjien päähän ja katsotaan kuinka yhteistyö alkaa toimia. Ensimmäisenä tavoitteena aluelupa heti ensi kauden alkuun. Aika näyttää mikä laji nousee ykköseksi. Ponivuosia olisi kolme jäljellä, siinä ehditään vielä pitkälle.

261. Eläinlääkärillä (ja haavakuvia)

Tai no eläinlääkäri oli meillä. Keskiviikkona siis. Ohjelmassa oli muutama jännittävä osio, kuten Reetun ruunaus, parit raspaukset ja Lissun ultra. Aika määrä hommaa, varsinkin kun oltiin Fannin kanssa kaksistaan assaroimassa. Ennen Jerinan tuloa ajattelin ottaa Reetusta viimeiset orhi-kuvat. Ihan vaan pari rakennekuvaa narun päästä ennen, kun mennään pesulle. No Reetu oli vähän erimieltä asiasta...Heti alkuunsa se koitti kiskoa itsensä irti. Siis kentällehän tullaan vain painelemaan irtona ja riehumaan. Sain kuitenkin pidettyä sen, vaikka olikin vain lyhyt riimunaru kourassa. Se rauhoittui hetkeksi ja sain muutaman kuvan. Kunnes se päätti taas koittaa häipyä. Nyt oli vielä kamerakin kädessä, joten poni sai itsensä vapautettua. Äkkiä portti kiinni ja kuvasin sitten riekkuvaa ponia. Naru tietty lepattaa hienosti kaikissa kuvissa mukana.

Kun poni viimein antoi kiinni, päästiin pesulle. Pesin sen kintut ja liotin hännästä mutapaakut pois. Pesin myös jalkovälin valmiiksi ja paketoin hännän pois tieltä. Kiltisti Reetu antoi kaikki pesut suorittaa. Tosin onhan sitä pesty tässä kesän aikana kerran jos toisen. Poni jäi odottelemaan siihen käytävälle ja hain myös yhden rokotuspotilaan valmiiksi hollille.

Jerinan tullessa Reetu sai rauhoitteen ja sen vaikuttamista odotellessa rokotettiin yksi kaveri. Reetu alkoi torkkua nopeaan, vaikka annos oli aika pieni. Sitten vuorossa oli jalkovälin pesu vielä betadinella ja puudutus. Hienosti se antoi tökkiä puudutusainettakin. Näissä tilanteissa huomaa kyllä hyvin omien kasvattien eri emälinjat. Lissusta lähtöisin olevat varsat ovat hyvin teräviä ja koittavat potkia rauhoituksesta huolimatta, vaikka ovat kevyempiä ja saavat isomman annoksen rauhoitetta. Snuttenista lähtöisin olevat taas ovat niin rauhallisia ja pienikin annos rauhoitetta saa ne ihan nukuksiin. Ennen varsinaista operaatiota se sai kuitenkin vielä toisen rauhoitteen ja kipulääkkeenkin jo valmiiksi. Hyvin oli puuduttunut eikä ponilla ilmekään värähtänyt leikellessä. Muista meillä tehdyistä ruunauksista poiketen Reetu reagoi siinä vaiheessa, kun puristimet laitettiin paikalleen ennen kivesten irroittamista.


Sillä välin, kun puristimet sulkivat piuhat ja suonet, raspattiin pojan hampaat. Eipä siellä paljoa tekemistä ollut, mutta pikkuhiljaa tutustuu siihenkin. Sudenhampaat siellä oli myös molemmilla puolin. Aika isotkin. Niitä ei kuitenkaan alettu kotioloissa poistamaan. Yhden kerran meillä on kotona sudenhampaat poistettu. Siihen meni melkein tunti, kun klinikalla homma hoituu muutamassa minuutissa. Jollain toisella eläinlääkärillä voisi olla hommaan soveltuvammat välineet, mutta ollaan suosiolla käyty klinikalla. Rokotuksenkin Reetu sai vielä samaan väliin. On sitten paremmassa rytmissä uutta kotia ajatellen. Kun pihdit saatiin pois ja haaroväli letkutettua, poni pääsi selviämään karsinaan. Illalla, kun otin ponin karsinasta pesulle, kuului ekalla askeleella PLÖTS. Haavasta tipahti mun nyrkin kokoinen verihyytymä! Näitä ei oo ennen tullut, joten vähän kauhistutti. Mutta hyvähän se oli, ettei se hyytymä jäänyt haavaan sisään. Vähän haava jäi valuttamaan verta, mutta ei niin paljoa, että pitäisi huolestua. (toim. huom. Aamulla poni oli hyvin reipas ja pirteä)

Seuraavaksi tsekattiin Kaijan ja Tarmon hampaat. Molemmilla oli piikkejä. Tarmolla vähemmän ja Kaijalla enemmän. Kaijalta löytyi myös oikealta sudenhammas. Sen poisto saa odottaa varsomisen jälkeen. Kaija ja Rose voi tehdä kimppareissun sudenhampaan poistoon klinikalle. Tarmo pysyi rauhoituksesta huolimatta ihan virkkuna. Antoi tehdä homman nätisti, mutta ei todellakaan ollut unessa. Alkaakohan se aikuistua, kun on ollut niin viisas. Se jäi Reetun kaveriksi karsinaan loppupäiväksi eikä edes möyrynnyt siellä, vaikka pesarille tuli muita hevosia. Ehkä se haistoi mitä oli tehty ja päätti olla ihan hiljaa, ettei samaa tehdä hänellekin.

Lissun ultra jännitti ehkä eniten. Kohtu tuntui samalta eikä ultrassa näkynyt edelleenkään mitään. Kyllä se on vaan uskottava, tyhjä mikä tyhjä. Taitaa muorilla olla varsaluku sitten täynnä. Odotettavisshan tämä oli, mutta pettymys on silti suuri. Olisin niin kovin halunnut siitä vielä tammavarsan, hienon tammavarsan! Se iski tajuntaan aika kovin. Tässäkö tämä nyt oli? Mulle ei jäänyt mun elämäni hevosesta tammalinjan jatkajaa. Osittain oma vika, kun myin Minnin, mutta se ei ollut sitä mitä haen. Onhan mulla Tarmo viemässä Lissun ominaisuuksia seuraaville polville, mutta olisin halunnut myös sen tamman. Pitäisiköhän kysyä, jos saisin tehdä tilausvarsan Lissun ekasta varsasta. Tietty sekin olisi orivarsa, kuten Minninkin varsa.

Tässä nousee mieleen väkisin myös toinen, vielä isompi kysymys. Pitäisikö Lissu laittaa pois. Se on hyvässä kunnossa, ei kipuja, ei ongelmia. Säännöllistä käyttöä se ei enää kestä, mutta lapset tykkää sitä ratsastaa. Se toimii laumassa, on hyvä vetoapu maastoilevalle nuorisolle ja on kaikin tavoin vaivaton. Ei siis mitään syytä laittaa sitä pois. Mutta. Tämä on  mun työtä, mun pitää elää tällä. Siinä ei oikein "hyödyttömille" poneille olisi sijaa. Yksi varsa on myymättä ja kesällä tulee kaksi lisää. Jostain on pakko luopua. Yrittäjänä ei ole mitään järkeä, että 17 hevosen laumasta yhdeksän on omia. Varsinkaan kun kysessä ei ole ratsastuskoulu. Koko ajan kituutetaan jaksamisen ja toimeentulemisen rajoilla. Siinä yksikin poni vähemmän merkitsee paljon. Ainakin, jos tilalle saa oikean maksavan asiakkaan. Tuntuu se silti niin petturimaiselta 14 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen, jos nyt päädyn laittamaan "terveen" ponin pois. Ehkä en ole siihen vielä valmis. Olisi helpompaa, kun se olisi oikeasti sairas, lääkityksellä tai jotain. Mutta ei. Ponissa ei ole muuta vikaa, kuin että se syö, vie tilaa ja aikaa. Tänäänkin meinasi itku tulla, kun katsoin kuinka se laukkasi kentällä 7-vuotiaan kuskinsa kanssa. Todennäköisesti tämä talvi ja ensi kesä mennään näin, mutta sitten on pakko alkaa tehdä päätöksiä, jos oma jaksaminen on kovilla. Vanhaa ponia en halua myöskään antaa enää eteenpäin. Se on ansainnut olla loppuun asti kotona, oli se sitten ennemmin tai myöhemmin.

260. Tarmon kanssa Ypäjällä

Anni ja Tarmo aloittivat yhteisen kisauransa isänpäivänä Ypäjällä Movember-showssa. "Päätavoitteena" oli metri, mutta otettiin 90 cm alle ihan varmuudeksi. Vaikka treeneissä on vallan menty isompaa, niin kisatilanne on aina eri eikä Anni ollut ennen hypänyt kisoissa metriä. Luottavaisin mielin lähdettiin matkaan, koska valkut on menneet todella hyvin ja Tarmo on ollut kiltisti vieraissa paikoissa.

Koska 90 cm oli päivän eka luokka klo 8.00, lähdimme matkaan kuudelta. Sitä ennen piti tietty ruokkia kotiin jäävät ponskit ja nakata ne pihalle. Heinät olin kantanut tarhoihin jo edellisenä iltana, joten se hoitui aika nopsaan. Kamat autoon, poni koppiin ja menoksi. Aikataulussa oltiin perillä, käytiin ilmoittautumassa ja kävelemässä rata. Esteet näytti niin pieniltä! Olis tarvinnut olla mitta mukana. Muutenkin rata oli sujuva, ei kovin tiukkoja teitä vaan sujuvia linjoja ja hyvin tilaa. Tarmolle siis oikein sopiva, kun voima ei vielä riitä säilyttämään terävyyttä ja energiaa pienemmässä laukassa.

Verkka oli päivän isoin jännityksen paikka. Olin laittanut ponille punaisen rusetin häntään, mutta eipä siitä juuri apua tuntunut olevan. Ihan läheltä siellä silti suihkittiin. Verkassa käytössä oli puolikas Ypäjä-hallista ja sinne sai mennä 12 ratsukkoa. Aika ahdasta oli. Mutta Tarmo pysyi nahoissaan. Sitä pystyi ratsastamaan ja hyppyjäkin saivat riittävästi alle ihan ongelmitta. Muutaman kerran poni jännittyi, jos joku tuli esim. juuri esteeltä kohti tms. Mutta mitään vaaratilanteita se ei aiheuttanut. Tarmo oli neljäs lähtijä, joten aika nopeaan päästiin Opisto-hallille hengailemaan radan puolelle. Rata oli sujuva, mutta poni oli saanut olla ihan vähän terävämpi. Perusradan viimeisellä esteellä (sarja) a-osalla tuli puomi alas. Mutta erittäin tyytyväisiä olimme.

Hetki hengailtiin traikulla ja sitten valmistauduttiin seuraavaan rataan. Anni meni kävelemään rataa ja mä jäin taluttelemaan Tarmoa. Siellä me kierrettiin samaa kehää muiden kilpureiden joukossa. Poni kulki löysällä ohjalla perässä kuin kokeneempikin kilparatsu. Olin taas siitä niin ylpeä. Ei tarvinnut jännittää yhtään, minne se sinkoaa tai pidellä käsi krampissa. Yhtään kertaa se ei edes hörissyt, vaikka välillä joku meni ohi aika läheltäkin. Pahin läheltä-piti-tilanne oli verkan ovella, kun oltiin menossa sinne ja toinen poni änki meidän ohi siitä samasta kolosta yhtä aikaa. Ratsastajien jalat varmaan koski toisiinsa. Siinäkin Tarmo tyytyi vilkuilemaan olan yli kiinnostuneena, mutta ei inahtanutkaan. Metrin verkassa Tarmo oli paremmin hereillä ja enemmän ryhdissä. Hypyt oli sujuvia ja oltiin valmiita hyvissä ajoin. Ratakin oli terävämpi ja oli ilo katsoa kuinka helpolta meno näytti. Vaikka yhteistyötä ja kokemusta on molemmilla vähän takana, niin homma toimii. Radalla poni livahti yhdestä esteestä ohi, mutta muuten se oli parempi kuin 90 cm. Tästä on erittäin hyvä jatkaa kohti ensi kautta.

259. Pikkuponit seuraesteillä

Viime lauantaina oltiin lasten ja pikkuponien kanssa seuraestekisoissa Teerisalossa. Nuutti meni Possulla puomiluokassa. Ensin Nuutin piti mennä rata ilman talutusta ja hän jopa muisti esteiden järjestyksen, mutta Possu oli niin tahmea, että 5-vuotias pikkukuski ei saanut sitä itse raviin. Verkassa Nuutti sai Possun menemään ihan kivasti haluamaansa vauhtia ja haluamaansa suuntaan. Kiltisti Possu meni radan ja Nuutti oli hyvin onnellinen ruusukkeestaan.

Peppi meni seuraavaksi Possun kanssa 30 cm luokan. Häntä vaan hirvittää kaatuminen ja pukittelu, vaikka poni on toiminut kuin ihmisen mieli koko kesän. Verkassa poni oli oikein fiksu ja meni sujuvasti. Radalle Peppi lähti laukassa, mutta ykkösesteen jälkeen pyysi ponin raviin ja meni loppuradan ravissa. Juuri, kun katsoin, että hienoa poni heräsi ja lähti laukkaamaan...Eikä kyse ollut siis mistään vauhdinotosta, vaan normaalisti säästöliekillä vähän laahustaen etenevä laukka alkoi pyöriä ja poni eteni sopivassa temmossa. Milläköhän sitä saisi valettua häneen rohkeutta ja luottoa poniin? Ei kai tässä auta muu kuin antaa aikaa ja pyrkiä vaan onnistumisiin riittävän helpoilla tehtävillä. Puhdas rata siis näiltä esteiltä, jotka Possu ravasi yli.

Lilli oli mukana myös ja teki kaksi reipasta rataa yhdellä kiellolla. Se teki isoja, hienoja hyppyjä. Jaksoikin hyvin, vaikka meni 30 cm ja 50 cm. Hieno Lilli <3 Possukin pääsi pitkästä aikaa hyppäämään edes vähän kunnolla, kun Olivia meni sillä 60 cm. Oli ihana katsoa, kun ponilla oli niin kivaa. Se meni tukka putkella ja valtavilla loikilla. Pariin otteeseen innostui vähän kaarteessa pukittelemaankin, mutta tällä kertaa ei esteen jälkeen. Jääkarhu oli ihan liekeissä. Helppoa ja mukavaa, Possu ja kuski nauttivat täysillä.

Kisojen jälkeen kotona tallin siivousta (onneksi pari ihanaa apukättä mukana hommissa) ja iltaa varten kaikki valmiiksi. Pitkästä aikaa vietettiin vapaailtaa mummilassa isänpäivän herkutteluiden merkeissä. Tosin sieltä kotiutumisen jälkeen oli vielä Tarmon jalkojen ja hännän pesu sunnuntain kisoja varten. Olin myös reipas ja pesin kaikki sen varusteet. Aikaa nukkumiseen jäi sellaset viisi tuntia, kun seuraavana aamuna lähtö Ypäjälle oli kuudelta.

258. Pantsun valmennukset

Keskiviikkona ja torstaina päästiin taas Pantsun Piian treeneihin. Tai paikkahan oli alunperin Annilla ja Tarmolla, mutta keskiviikkona aamulla Anna laittoi viestiä, että on tullut useampia peruutuksia. Ja mähän olin tietty heti valmiina lähtemään mukaan. Tosin lupasin mennä vain ekaan päivään, joka on aina enemmän sileätyöskentelyä ja jumppaa, koska ratsuna toimi tietenkin Sissi. Tamma ei ole hypännyt viimeisen vuoden aikana, joten yhden päivän treenit sai riittää. Oman lisäjännityksensä toi se, että olin ehtinyt ratsastaa ponilla kerran ennen valkkua ja Sissi ei ole ihan parhaimmillaan, kun jännittää vielä kuskia. Kovin sujuvaa menoa en siis odottanut, mutta mukaan oli päästävä.

Oltiin sitten Annin kanssa mukana viimeisessä poniryhmässä, joka alkoi klo 19. Anni oli jo omalla ponillaan mukana edellisessä ryhmässä, joten pientä askartelua sai harjoittaa, jotta ponit oli ajoissa valmiina. Onneksi apukäsiä löytyi purkamiseen ja kävelyttämiseen. Tarmo odotteli kopissa, kun laitoin Sissin valmiiksi ja vein sen talliin hoitopaikalle seisomaan. Sitten Tarmolle kamat ja kävelyttämään sitä valmiiksi. Tamo oli tällä kertaa selvästi pörheämpi ja keskittyminen oli lähinnä Sississä. Ei mitään sikailuja, mutta katseli koko ajan kulmien alta, missä Sissi menee ja hörisi sille aina välillä.

Alkuverkassa aloitettiin ravityöskentelyllä. Toisele pitkälle sivulle kaksi volttia ja toiselle puolen vastataivutusta ensin uralta keskelle ja sitten keskeltä takaisin uralle. Asetus siis väistössä liikkeen suuntaan. Oikea kierros sujui Sissin kanssa hyvin, paitsi varsinkin volteilla ulko-ohja jäi vähän tyhjäksi. Liikaa taivutusta sisälle. Väistöissä poni meni erittäin hyvin sivulle. Niitä on selvästi harjoiteltu. Vastalaukkakaarteet meni tietysti kuin vettä vaan. Koko ajan kuitenkin kaipasin poniin lisää rentoututta. Nyt oli koko ajan vähän pinkeänä hirmu korkeassa muodossa ja vähän kiireinen. Tarmoa en niin kovasti ehtinyt katsella, mutta väistöissä joutui menemään useamman kerran käynnissä, kun ei ravissa meinannut ehtiä siirtymään sivulle. Vastalaukoissa tuli myös vaihtoja enemmän kuin usein.

Meille Sissin kanssa suurimmat ongelmat aiheutti laukkavoltit, joissa piti hypätä noin 70 cm lankun yli. Siis kuinka voikin ratsastaa niin huonosti! Askel ei meinannut sopia lainkaan ja kaikki vanhat synnit tuli taas esiin. Kun huomasin, että askel ei sovi, niin herran halutuun vaan...Ylävartalolla kaulalle ja ohjat pois. Ei auttanut. Pitäisi vaan pitää pää kylmänä ja ratsastaa viimestä askelta myöden. Ja koska askel ei meinannut sopia millään, niin voltitkaan ei ollut kovin pyöreitä. Puominnostajilla oli taas hommia. Kun oltiin tehty toistoja ja toistoja ja toistoja, niin muutama melkein sujuva voltti saatiin aikaan. Lopuksi hypättiin pientä rataa, korkeudet varmaan noin 80cm. Ensin kulmasta aaltolankku, josta tiukalla kaarteella takaisin lyhyttä sivua kohti okseri, päädyn läpi ja pitkällä sivulla jumppa, jossa kolme pystyä kolmen laukan välein. Taas päädyn läpi kulmasta lankku ja tiukalla tiellä okserille kohti päätyä ja vielä pystyt pitkällä sivulla takaisin. Alkuun ei taas saatu mitään askelta ekaan hyppyyn ja kaarre okserille oli vaikea. Se toistettiin varmaan viisi kertaa ennen kuin päästiin etenemään. Seuraava ongelma oli pystyt, niissä oli normaalien puomien lisäksi ristikkona puomit tolppien päihin asti. Ne kauhistutti sekä mua  että Sissiä. Sissi pyrki niillä oikealle, jolloin se hyppäsi se ylhäällä olevan ristikkopuomin yli.  Tai yritti hypätä. Eihän ne kintut nyt noussut tolpan päähän asti, joten puomi tuli aika komeasti mukaan. Omat varpaatkin otti kertaalleen niihin kiinni. Sen jälkeen Sissi alkoi kieltää niille. Kun ristikkopuomit otettiin pois, niin johan alkoi sujua. Mentiin koko rundi vielä uudestaan ja nyt löytyi se este-Sissi. Se imi joka esteelle innolla ja hyppäsi todella hienosti. Askeleetkin taisi kaikille sopia. Hyvään kierrokseen oli hyvä lopettaa, ettei poni ole ihan hapoilla tottumattomana.

Tarmo sai kanssa tasoitusta radalla ensin ilman ristikkopuomeja. Se teki radan kerran ensin matalampana ja lopuksi sitten siellä noin 100 cm korkeudella. Kaiki ristikkopuomitkin se meni sujuvasti. Keskittyminen ponilta oli ihan hukassa ja se vähän rynni esteille. Piiakin totesi, että se on kuin Tarzan, joka tulee rintaa hakaten paikalle uhoamaan. Isolla egolla ja kapasiteetilla se ei tullut esteistä yhtään takaisin, meni vaan. Toisaalta hyvä, että Anni näki ponista myös tämän hieman haastavamman puolen ennen kisoja. Osaa varautua.

Torstaina mukana oli vain Tarmo. Nyt kun Sissi ei ollut mukana se oli kuin eri poni. Keskittyi huomattavasti paremmin. Alkuverkoissa oli tempon vaihteluita ja siirtymisiä. Nyt tarttis alkaa saada ponia vielä paremmin takaa eteen. Enemmän voimaa ja etenemistä ilman, että poni pitenee lainkaan. Radan poni tuli kahdesti. Eka kierros vähän rytmitön. Isommalla radalla tuli yksi tyhjä hyppy. Poni tuli kaarteesta hyvin sarjalle, mutta hyytyi ponnistukseen. Romutti esteen, mutta ei mitän. Uusintayrityksellä poni tuli sen kuin ei mitään olisi käynytkään. Ponissa näkyi kyllä edellisen päivän sähellys ja se alkoi selvästi väsyä jälkimmäisellä radalla. Vähän alkoi puomit kolista. Tässä vielä torstailta pari videota.

257. Rusakon selässä - My day

Taas yksi tukka putkella vedetty yh-päivä takana. Nämä isännän työpäivät pitää huolen, että aika ei käy pitkäksi. Aamulla siis ylös seiskalta. Tai siis kello soitti seiskalta ja noin varttia yli sain itseni sängystä ylös. Herättelin kouluun menevät (tai siis kouluun ja eskariin) ja katsoin, että saivat aamupalaa ja vaatteet niskaan. He jäivät syömään ja itse lähdin ruokkimaan poneja. Vein niille ensin heinät tarhoihin valmiiksi ja sitten raahasin ponit perään. Neljä sai takit niskaansa ja loput tarhailee ilman. Välissä piti pariin otteeseen käydä muistuttamassa muksuja hampaiden pesusta ja sitten vielä katsoa, että saavat myös ulkovaatteet ajoissa päälle ja lähettää heidät pyöräilemään taksipysäkille. Onneksi kelit on vielä suotuisat pyöräilylle, niin ei tarvitse lähteä heitä viemään sinne.

Aamutallista tulin lopulta takasin sisälle siinä puoli yhdeksän ja sitten käytiin Fannin kanssa aamupalalle. Siinä syömisen ohella ehtii hyvin vähän surffata facessa. Kun saatiin syötyä, Fannille vaatteet niskaan ja hampaiden pesu. Laitoin koneellisen pyykkiä pyörimään. Neiti halusi jäädä kuitenkin sisälle leikkimään ja katsomaan piirrettyjä netflixistä. Aika usein hän lähtee apulaiseksi tallihommiin. Puoli kymmenen olin siis taas pihalla ja aloitin karsinoiden siivouksella. Samalla haravoin vähän pihalta heinän korsia ja lakaisin käytävät. Tällä kelillä kaikki paikat näyttää niin törkyisiltä, kun mutaa ja vettä on joka paikassa. Kaikki kuivikkeet kulkeutuu märissä kengissä pihalle.

Puoli kahdentoista aikaan aloitin Tarmon klippaamisen. Huomenna on taas vuorossa Pantsun valmennus ja lämpmässä maneesissa. Päätin siis ajaa ponin uusiksi, ettei se läkähdy sinne. Tarmo oli alkuun tosi kiltisti, mutta kyllästyi puolessa välissä. Alkoi nyppiä päätään ärsyttävästi. Tasaista jälkeä oli niin vaikea saada. Toivottavasti se ei äytä ihan karmeelta kunnon valaistuksessa...Klippauksen jälkeen jätin sen karsinaan syömään päiväheiniä ja jaoin ulos lopuille ponskeille heinät. Tarmon syödessä siivosin pikkuponien pihaton tarhan ja tetenkin se alkoi samalla sataakin.

Koululaisset kotiutuivat noin puoli kaksi ja samalla olin lähdössä ratsastamaan Tarmoa. Se ei juurikaan arvostanut ulkoilua juuri klipattuna, kun vettä tuli vaakasuoraan. Koitti käännellä päätään pois sateesta ja perää tuulta vasten. Mentiin sitten vain vähän aikaa, muutamat avot ja voltiti ravissa ja laukkaa ympyröillä. Vähän se oli taas jalan takana, mutta eipä siinä huvittanut itsekään kauheasti työskennellä. Pari kierrosta käskin laukata kunnolla eteen kevyessä istunnassa. Eikös meidän ratsastusloimi auennut satulan edestä ja sen lepatusta piti vähän kytätä olan yli ja heittää pukkikin. Poni takas tarhaan ja ruuanlaittoon. Samalla otin edelliset pyykit koneesta kuivumaan ja uusi koneellinen pyörimään.

Tein makaroonilaatikon uuniin ja lähdin taas talliin sen kypsymistä odotellessa. Ehdin juuri laittaa karsinoihin iltaheinät ja -kaurat sekä täyttää vesiämpärit. Nopeasti vielä toisten päiväheinien jako ja ottamaan ruokaa uunista. Peppi oli onneksi saanut jo läksyt tehtyä. Aikaa ruokailulle noin 20 min. Sitten lapsille vaatteet niskaan ja menoksi. Olin luvannut mennä pitämään tuntia meidän tallilta maneesitallille "paenneille". Matkalla heitin Pepin hetkeksi kaverinsa luokse. Nuutti ja Fanni saivat tulla aiheuttamaan pahennusta maneesin katsomoon. Tunnin jälkeen taas muksut autoon ja tuli hännän alla hakemaan Peppiä, jotta hän ehtii jalkapallotreeneihin. Treenit alkoi kuudelta ja lopetin tunnin varttia vailla. Vähän myöhästyttiin, kun Lapset oli unohtanut lelureppunsa maneesiin ja kertoivat siitä tietty vasta autolla...

Seuraava etappi oli lähikauppa, kun maito ja voi oli loppu. Siitä sitten välissä kotiin. Lasten tehtäväksi jäi kauppakassin tyhjennys ja itse hain äkkiä yhden ratsastettavan tarhasta. Vesi sade oli onneksi juuri sillä hetkellä tauonnut. Menin noin 20 min ilman satulaa kentällä. Ratsu toimi onneksi kivasti ja sille on hyvää harjoitusta jo pelkästään pimeällä kentällä yksin työskentely. Ratsu karsinaan ja hakemaan Peppiä. Odotin koululla puoli tuntia heidän treenien loppumista. Ehtipähän seurata päivän tapahtumat facebookista. Olin kyllä ajatellut, että ratsastan vielä Sissin. Oltiin kotona kuitenkin vasta puoli kahdeksan jälkeen. Kuuntelin Pepin lukuläksyn samalla kun viimeistelin kuittien järjestelyä. Sain kun sainkin ne valmiiksi. Jos vaikka huomenna ehtisin viedä ne kirjanpitäjälle.

Lapsille iltapalaa ja nukkumaan. Siinä välissä isäntäkin jo kotiutui töistä. Vähän jälkeen yhdeksän pääsin iltatalliin. Onneksi talli oli muuten valmis, ei siis tarvinnut kuin ottaa hevoset sisälle. Ja laittaa litimärät loimet kuivumaan. Ja viedä pihattoihin heinät. Ja laittaa Ekulle puuro turpoamaan aamuksi. Päivä pulkassa varttia vailla kymmenen. Sohvalle, läppäri syliin ja BB auki telkkarista. Pari laskua laitoin vielä maksuun ja nyt unten maille.

256. Lisää kisakuulumisia

Sunnuntaina oltiin siis seurakoulukisoissa Wiurilassa. Peppi meni Possulla Helppo C:1 sen ja itse menin Tarmolla B:0n. Possu oli verkassa oikein hyvä ja Peppikin muisti ratsastaa. Kun siirryttiin sisälle maneesiin, niin Possu alkoi jumittaa ja haki jatkuvasti pissaus-asentoon. Siinä seistessään en olis yhtään ihmetellyt, jos se olis alkanut viheltää... Se pissassi tapansa mukaan heti alkuverkassa, mutta heti raipan jäätyä pois maneesissa, se alkoi seisoskella noin kerran kierroksessa. Pepin vuoro siirrettiin jopa tauon toiselle puolen, jotta Possu ehtisi pissata. Lopulta se pissasi myös maneesissa, mutta stoppailu jatkui. Radalla raviohjelma meni vielä ok, mutta laukannostossa se jäi seisomaan eikä Peppi saanut sitä liikkumaan enää mihinkään, joten hän keskeytti. Nyt kuskin pettymys ei ollut niin suuri,kun hän tiesi, että näin voi käydä. Mutta silti harmitus oli kova. Possu meni vielä Olivian kanssa B:0n eikä siinä ollut mitään ongelmaa. He saivat hienosti 60,2% olivat ensimmäisiä ei-sijoittuneita.

Nyt siis pistääkin miettimään, onko ponilla jotain häikköö vai pissittääkö se (kirjaimellisesti) Peppiä. Kotona se ei jumita lainkaan. Aina ratsastuksen alussa se pissaa kerran ja sen jälkeen se toimii oikein kuuliaisesti. Missään muualla tätä jumittamista ei tapahdu, kun koulukisoissa raipattomasta alueesta alkaen. Jos se olisi kipeä, niin kai se jumittaisi joka paikassa muuallakin. Ostin nyt sille C-vitamiinia, jos se auttais. Sitä on ainakin aikasemmin käytetty sen ruokinnassa, kun on ollut vastaava ongelmaa. Myös hieroja täytyy varmaan pyytää katsomaan, onko lanneselkä jumissa. Musta kuitenkin tuntuu, että se on vaan keksinyt, että tällä tavoin voi lintsata Pepin kanssa. Seuraaviin koulukisoihin koitetaan mennä vaikka ulkopuolisena, niin, että raippa saisi olla kädessä radalla. Ainakin verkassa riittää, että raippa on kädessä, ei sitä juurikaan tarvitse käyttää. Taas olisi niin paljon helpompaa, kun ponit osais puhua.

Tarmo oli tällä kertaa oikein siivosti. Ulkoverkassa sen vähän mulkoili Possun perään ja pari kertaa piti poukkoilla, kun jotain "pelottavaa" tapahtui. Verkassa se toimi ihan kivasti, tosin sielläkin yksi pukki tuli laukannostossa. Poni ei ollut radalla ihan niin tasainen, kun perjantaina Ypäjällä. Muoto oli vähän häilyvämpi. Tarmo oli myös selkeästi oppinut jo radan, kun ennakoi pysähdyksiä ja keskilaukkoja. Mitään suurempia rikkoja ei kuitenkaan tullut. Saatiin 60,6%, jolla irtosi toinen sija. Ihan tyytyväinen sai olla. Vähän nyt tarttis kyllä alkaa panostaa Tarmon ratsastamiseen. Ettei se olisi vaan sellaista humputtelua tai vapaapäiviä. Kun parikin kertaa viikossa saisi työstettyä sen kunnolla läpi, niin valkut ja kisatkin sujuisi vielä paremmin. Itse olen kyllä siihen ollut hyvin tyytyväinen kisoissa, koska tiedän kuinka vähän treeniä on takana, mutta ei se tuo ponia ja omaa työskentelyä niin kovin hyvän valoon, kun suoritukset on jatkuvasti keskinkertaisia. Tiedän, että ponista saisi paljon enemmän irti, kun sitä työstäisi vähän aktiivisemmin. Mutta pääasia oli, että poni oli siivo ja sai taas kovasti kehuja käyttäytymisestään.

Syksyn kohokohta odotti kuitenkin jo kotona. Tarhassa möllötti loimiensa alla maailman kaunein ja ihanin Sissi-poni. Kyllä olinkin kaivannut sen sievää naamaa ja iloista ilmettä. Hyvin poni vaikutti kotiutuneen ja pitkällään oli nukkunutkin. Aamulla Sissi pääsi tammalaumaan eikä sielläkään mitään erimielisyyksiä ollut. Tänään kävin illalla vähän ratsastamassa sitä. Kyllä oli poni pinkeänä. En saanut siitä oikein mitään otetta. Sen kanssa on ollut aina hankalia nmä kuskien vaihdokset. Muutamat pätkät se väläytteli osaamistaan. Liikkeeseen on tullut paljon lisää voimaa ja kovasti poni tarjosi sulkua ja väistöjä ym. kun yritin työstää sitä rennommaksi. Laukassa annoin sen edetä ihan suosiolla vaan isoa laukkaa ympäri kenttää kevyessä istunnassa. Parit vaihdot tehtiin ja ne oli kyllä edelleen yhtä vauhdikkaita kuin ennenkin. Vasempaan kuolaimeen se puri todella kovin kiinni. Täytyy pyytää eläinlääkäri tsekkaamaan sen suu, kun seuraavaksi tulee. Varmaan homma kyllä helpottuu rentoutumisenkin myötä. Saa nähdä kuinka kauan kestää, että päästään ponin kanssa samalle aaltopituudelle. Silloin alkuun tehtiin töitä reilu vuosi, että se alkoi rentoutua ja toimia kaikissa tilanteissa. Eiköhän nyt päästä tositoimiin nopeammin.

Sissin Ypäjä viikonloppu meni hienosti. Ratsukko teki todella tasaisa työtä kaikilla radoilla. Lauantaina he olivat osana Hämeen joukkuetta, joka voitti alueiden välisen hallijoukkuemestaruuden. Sissi meni He B:3:sen ja sai siitä 63,636%. Lisäksi he menivät avoimen kansallisen He A:n, josta 62,6%. Sunnuntaina heillä oli sitten vuorossa viimeinen yhteinen startti. Ratsukko kilpaili ponien hallimestaruudesta FEIn Ponien henkilökohtaisessa ohjelmassa. Hienosti Sissi pärjäsi kokemattona joukossa saaden 61,829% ja 13/24. FEIn poniohjelmat on jo huomattavasti vaikeampia kuin "normaalit" He A-radat ja Sissi on kuitenkin vasta pari vuotta kilpaillut ylipäätään. Eihän sitä ole ratsastettukaan kuin vasta kolme vuotta. Siitä tulee vielä hieno kisaponi, kun nyt jatketaan tästä työskentelyä.

255. Kisakuulumiset

Perjantaiaamulla sitäpomppasi yllättävän helposti sängystä ylös puoli kuudelta ja kisoihinlähtöfiilikset oli ihan jees edellisen illan epätoivosta huolimatta. Ekana siis talliin ja hepat pihalle syömään. Sitten pakkailin auton ja kiinnitin kopin valmiiksi. Välissä herättämään lapset ja katsomaan heille vaatteet valmiiksi. Isäntä onneksipääsi livistämään yövuorosta sen verran aikaisemmin, että muksut eivät joutuneet lähtemään omin nokkineen taksia odottamaan. Itselle tein pari leipää autoon evääksi ja sitten Tarmolle vielä letit tukkaan. Tai tennispallot ennemmin. Kyllä kadutti, että en nyppinyt sen harjaa viimeksi, vaan menin helpoimman kautta ja leikkasin ratsutukan sille. Nyt se oli niin paksu, että letittäminen oli tosi vaikeaa eikä niistä tosiaan tullut kovin siistit. Mutta niillä pärjättiin.

Vähän oli jännä ajella Ypäjälle, kun täältä tie sinne on aika pieni ja mutkainen. Lämpötila oli siinä nollan huitteilla ja Pajerossa kesärenkaat alla. Vähän tietysti vielä aikataulusta myöhässä, kuten aina. Pysyttiin ponin kanssa tiellä ja päästiin perille ihan riittävän ajoissa. Meidän luokka ratsastettiin Opistohallissa. Ensin kipittelin kansliaan näyttämään rokotukset ja sitten itselle ja ponille kamat niskaan. Tarmo oli tosi kiltisti ja rauhassa. Verkkasin ensin hetken ulkokentällä, jossa oli hyvin tilaa. Pienen jännitysmomentin aiheutti yksi käsihevonen, joka koitti poistua paikalta. Se hinasi taluttajaansa liinan päässä mahallaan hetken aikaa. Onneksi pysyi ympyrällä ja taluttajalla pysyi liina kädessä. Oli kyllä sitkeä, kun ei irti päästänyt. Siinä meitä oli kaksi oria kentällä tämän riekkuvan hevosen kanssa. Onneksi Tarmo vain vähän säpsähti, kun se hevonen lähti rykimään. Olin ehtinyt jo aika hyvin verkata kaikki askellajit läpi. Tarmo tuntui tosi hyvältä. Se oli energinen, mutta hyvin kuulolla. Kantoi itsensä hyvin ja pysyi tasaisena.

Maneesissa sai verkata viisi ratsukkoa ennen omaa vuoroa. Onneksi me oltiin tauon jälkeen kolmansia, niin siellä ei ollut niin ahdasta, kun verkkaajia oli vain kolme. Vähän poni katseli paikkoja ja jäi hitaaksi jalalle, mutta pysyi silti tasaisena. Yhtään kertaa se ei säikkynyt muita hevosia. Radalle kun päästiin, niin Tarmo kyttäili vähän tuomarien pöytiä, mutta aika pian suostui menemään niidenkin ohi. Rataan olin ihan tyytyväinen. Alkutervehdyksessä vähän kiemurteli eikä pysähdykset olleet ihan tasan. Keskiravit oli vähän kipittäviä. Käynnissä se jäi tapansa mukaan vähän jalan taakse ja jouduin aika paljon käskemään sitä jalalla. Keskikäynnin jälkeisessä laukannostossa poni oli jo ihan ärsyyntynyt tästä ja nostoavusta reaktiona oli vain potku sisätakajalalla sivulle. Kun käytin vähän napakamman pohkeen, niin laukka nousi kyllä, mutta aika komean pukin saattelemana. Muuten laukkaohjelma meni sujuvasti eikä lävistäjilläkään tullut vaihtoja. Ihan niin hyvä Tarmo ei ollut kuin se on parhaimmillaan, mutta rutiinin puute näkyy. Prosentit oli lopulta tasan 61% eli tavoite saavutettu. Pukki tietysti verotti pisteitä yhdestä kohtaa neloseksi ja viitoseksi. Sijoitus oli lopulta 12/36. Se oli varsin hyvä saavutus ekaksi alue heB-radaksi. Ja ennen kaikkea poni oli kiltti kuin mikä. Yhtään hirnahdusta ei kuulunut, yhtään sinkoilua ei tullut. Se käyttäytyi oikein mallikelpoisesti.

Radan jälkeen kävelytin ponin ja vein sen koppiin. Sissi kisasi Ypäjä-hallissa helpossa A:ssa, joten menin sitä katsomaan. Harmittavasti jäin juuri paitsi Tiina-ponin (Streamside So Dear) radasta, näin vain radalta poistumisen. Se on kyllä hieno tamma. Tykkäsin siitä todella, kun se asui meillä. Kaksi kautta kisattiin ja paljon koettiin hienoja hetkiä. Tamma on kehittynyt valtavasti ja näyttää upealta. Sissin radan ehdin nähdä hyvin. Se oli alkuradasta vähän pinkeä ja jopa kyttäsi tuomareja. Mitään rikkoja radalla ei ollut, mutta alkurata oli vähän kiireinen. Tuloksena oli 62 ja rapiat prosentteja. Vähän rapsutuksia ponille ja tsempitykset viikonlopun muihin suorituksiin. Me lähdettiin siis Tarmon kanssa kotiin päin. Kyllä oli taas helppoa reissata sen kanssa. Mamman pieni kultamurmeli <3