maanantai 29. joulukuuta 2014

280. Geenitestejä

Connemaroilla on puhuttu paljon HWSD-taudista. Lyhenne tulee sanoista Hoof Wall Separation Disease ja se on eräänlainen kavion irtoseinämäisyys -ongelma. Se on geneettinen muunnos, joka periytyy vahvasti, mutta resessiivisesti. Geeni pitää tulla siis molemmilta vanhemmilta, jotta varsa sairastuu. Lisäksi tautiin vaikuttavat varmasti olosuhteet ja ruokinta, koska Suomessa tätä ei ole tullut vastaan. Olen meidän kengittäjääkin haastatellut ja näyttänyt kuvia siitä millaisesta vaivasta on kyse, mutta hänkään ei ole törmännyt siihen. Tautia on lievempänä ja pahempana, toiset pystyvät ongelman kanssa elämään ja toiset joudutaan lopettamaan. Sitä esiintyy jo ihan pienillä varsoillakin, jos taudin omaavat. Paljon on korostettu myös sitä, että taudin kantajia ei pidä sulkea pois jalostuksesta, vaan kantajat ja sairaat voi huoletta yhdistää terveen ponin kanssa.

Tältä näyttää HWSD-taudista kärsivän kaviot ( Kuva alla olevasta fb-ryhmästä)
 Lisää tietoa, kokemuksia ja kuvia löytää ainakin tästä fb-ryhmästä.

Taudin aiheuttava geeni on paikallistettu ja siihen on nyt kehitetty geenitesti. Suomessa on nyt yksi ori tähän mennessä testattu: Calvin Klein ja se on terve tämän taudin suhteen. Tänään päätin ottaa selvää asiasta lisää, kun jäsenlehdessä oli linkki testejä tekevään laboratorioon (http://www.vgl.ucdavis.edu/). Services-kohdasta horses-kuvakkeen alta löytyi HWSD-testi. Sieltä luin ensin lisäinfon, jonka jälkeen aloin tehdä tilausta. Ensin piti rekisteröityä käyttäjäksi. Sen jälkeen pääsin tekemään ponikohtaista tilausta. Päätin testata ensin noi orhit, jotta hätäsimmätkin tammanastuttajat ja suunnittelijat ovat tilanteen tasalla. Koska en ole aikaisemmin mitän tällaisia tehnyt,en myöskään uskaltanut pistää koko porukan testejä matkaan. Hinta on kuitenkin 40$ per poni. Tein siis Ekulle ja Tarmolle lomakkeet. Kun tiedot oli kohdallaan siirryin maksamaan. Se hoitui ennakkoon luottokortilla. Vastaukseksi sain sähköpostiin lomakkeet, jotka printataan ja lähetetään jouhinäytteiden mukana laboratorioon. Testiä varten pojat joutuvat luovuttamaan 20-30 jouhta juurineen. Lomakkeissa oli oikein paikat jouhille: juuret tähän, teippaa tästä ja loppujouhet tähän. Otan huomenna kuvat niistä lomakkeista vielä jouhineen.

Mielenkiinnolla sitten odotellaan tuloksia, kunhan saadaan jouhet postiin. Jos kaikki sujuu ongelmitta, niin haluan testata oriiden lisäksi Lissun, Sissin, Rosen ja Kaijan. Kun tammat ja oriit on testattu, niin tulevien varsojenkin tautitilannetta pystyy päättelemään. Varsinkin, jos kaikki olisivat terveitä. Hyvät kaviot noilla kaikilla ainakin on eikä lohkeilua juurikaan ole havaittavissa kuin kenkien irrotessa niin, että naulat repivät kaviota mukanaan.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

279. Tavoitteet - toteutuneet ja tulevat

Viime tammikuun yhdessä haastepostauksessa oli kyselty tavoitteita tälle vuodelle:

Tavoite kouluratsastuksessa?
Minnin ja Tarmon kanssa olisi tavoitteena vakiinnuttaa/saavuttaa alue He B-tasolle. Rosen kanssa mahdollisesti jokunen He A ainakin seuratasolla.


Minnin kanssa ehdittiin kisata useammat kisat aluetasolla He B-tasolla ihan kohtuullisin prosentein. Myös yksi alue  ja yksi seura He A mentiin. Tarmon kanssa mentiin myös alue He B yli 60 % tuloksella. Olisi voitu helposti menn useampikin, mutta säästelin ponia ehkä vähän turhaakin). Myös Rosen kanssa menin seuratasolla He A:ta kolme starttia. Koulupuolen tavoitteet siis saavutettu.

Ensi kaudelle tavoitteena päästä Tarmon kanssa starttaamaan He A:ta. Sissin kanssa en varmaan kisaa itse, vaan poni saa keskittyä treenaamaan Olivian kanssa. Sille ei vaan sovi jatkuva kuskin vaihtuminen, joten uskon, että parhaat tulokset saadaan aikaan yhden ratsastajan kanssa. Aluetasolla olisi tarkoitus kisata koulupuolella.


Tavoite esteratsastuksessa?
Minnin kanssa alue 90 cm, niin että menee jo "rutiinilla". Tarmon kanssa varmaan hypätään vielä alue 100 cm luokkia tänä vuonna. Rosen kanssa tähdätään myös sinne alue 100 cm luokkiin.


Minnin kanssa ei selvitty yhtään 90 cm rataa hyväksytysti läpi. 80 cm luokista tuli puhtaita ratoja ja jopa yksi voitto. Treenit meni hyvin ja poni sai luottoa lisää hyppäämiseen, mutta ennen myyntiä ei ehditty kisaamaan aluetasolla lainkaan esteillä. Tarmo ja Rose menivät molemmat aluetasolla 100 cm luokkia pari. Rosellakin tavoite siis saavutettiin rikkonaisesta kaudesta huolimatta.


Tälle kaudelle tavoitteet on saada Tarmo Annin kanssa kansallisille radoille 110 cm luokkiin. Sissin kanssa on tarkoitus päästä myös estepuolella aluetasolle. Rose keskittyy varsan hoitoon ja katsotaan sitten loppukaudesta, jos jossain seurakisoissa käväistään. Sen ja Kaijan päätehtävät on kuitenkin varsojen hoito ensi vuonna.

Aiotko onnistua pitämään uuden vuoden lupauksesi?
Huonolta näyttää...Sori vaan siis jo nyt kaikki kenelle on jäänyt viestiin vastaamatta, tai vastaus on tullut "pikku" viiveellä.


Kovin hyvin en ole onnistunut uuden vuoden lupausta pitämään ja päätinkin olla lupaamatta mitään tulevalle vuodelle.

Mitä lajia haluaisit kokeilla?
Tykkäisin kovasti ajaa myös valjakkoa, mutta se vasta kallista onkin... Se on hieno laji!


Valjakkoajoa en edelleenkään ole päässyt omilla poneilla testaamaan. Tarttis ottaa oikein missioksi hommata valjakkovaljaat ja kärryt. Onneksi meidän ponit on samaa koko luokkaa, joten yhdet vermeet sopii useimmille. Tällä hetkellä ajoponeja olisi kyllä vain Tarmo. Ja Kaija varmaan sopisi hommaan myös, mutta sillä ei ole kärryjä koskaan ollut. 

Jokin muu tavoite? Kisata muutamat kenttäkisat Minnin ja Tarmon kanssa sekä saada Outi mukaan Rosella ;) Yksi tavoite on myös viedä eteenpäin meidän ponivalmennusryhmää sekä saada tammat tiineiksi. Suoriutua ikäluokkakisoista kunnialla läpi. Kehittyä koko ajan ratsastajana. Tavoitteita on vaikka kuinka ja paljon. Mulle tämä harrastaminen on tavoitteesta toiseen etenemistä. Jos ei ole tavoitteita mihin tähdätään, häviää touhusta miellekkyys. Eikä niiden tavoitteiden ole pakko olla kilparadoilla. Yksi tavoite on myös saada kilttejä ja toimivia, yhteiskuntakelpoisia varsoja maailmalle.

Kenttäkisoihin pääsi vain Tarmo ja se varmasti jatkaa lajin parissa. Meidän ponivalmennusryhmä on erittäin hyvällä mallilla ja kaksi ratsukkoa kisaa jo enemmän tosissaan ensi kaudella. Tammat tiinehtyivät Lissua lukuunottamatta ja pari tammaa olisi tarkoitus tällekn vuodelle astuttaa omista. Toki meidän pojat on käytössä myös vieraille tammoille. Ikäluokkakisat selvittiin kunnialla. Vain Minni ja Kaija jäi osallistumatta (Minni myytiin ja Kaijalle ei ollut järkevästi kyytiä kisapaikalle eikä se kyllä ollut juuri treenannutkaan). Omaakin kehitystä on tapahtunut, mutta töiden kansaantuminen vie innon harjoittelusta. Nyt täytyykin järkeistää tekeminen ennen kuin palaa täysin loppuun. Ajattelin myös kokeilla jotain toista kouluvalmentajaa. Krisse on superhyvä ja toteutus helppo, kun hän tulee kotiin. Olen kuitenkin käynyt niin pitkään vain hänen ohjauksessaan, että kaipaan väliin uusia näkemyksiä ja erilaisia tehtäviä. Ehkä sitä kautta löytyisikin uutta intoa treenaamiseen. Myös kilttien ja toimivien varsojen maailmalle saaminen on toteutunut, kun kolme Ohana-ponia löysi uuden kodin. Nyt uutta kotia etsii aktiivisesti vain Reino ja mahdollisesti uudet varsat.


Näillä eväillä siis kohti tulevaa vuotta.

lauantai 27. joulukuuta 2014

278. Katsaus vuoteen 2014

Joulun ajan olen pitänyt lomaa, tai niin lomaa kuin voi pitää, jos kotipihassa seisoo 18 hevosta. Hommat tallissa on jätetty vain pakollisiin. Yksi tuttu totesikin, että sillä ei ole mitään väliä mitä tekee joulun ja uuden vuoden välissä, vaan se merkitsee mitä tekee sitten uuden vuoden ja joulun välissä. Lapset on viettäneet pyhät Fammulassa ja itse olen pääasiassa keskittynyt sohvalla köllötykseen ja suklaan syöntiin. Akkujen latailua. Onneksi koululaiset ovat näin lomalla käyneet ahkeraan liikuttamassa poneja. Mutta nyt kuluneeseen vuoteen.

TAMMIKUU

Vuosi alkoi heti yhden ponin myynnillä. Kasvattimme Ohana Flannacan muutti Pohjanmaalle. Tammikuussa valmennukset jatkui koulu- ja estetreenien parissa ja kauden ekat kisatkin käytiin hyppelemässä heti tammikuussa Minnin ja Rosen kanssa. Reinon vieroitus osui myös vuoden vaihteeseen ja se muutti asumaan Reetun kanssa Kaken lähdettyä. Rikoin myös meidän läppärin pudottamalla sen sohvalta. Tarmo oli alkuvuodesta kuin pommi ja säikkyi kovin muita. Minni taas oli oikein hyvä ja toimiva, paitsi sopivaa kuolainta etsiskeltiin. Reetulla aloitettiin ohjasajoharjoitukset tammikuussa. Pantsun valkussa käytiin Rosen ja Tarmon kanssa.  Possu alkoi pukitella Pepin kanssa hypätessä.


HELMIKUU

Tarmon kanssa käytiin Kauppisen Minnin kouluvalkussa ja poni oli varsin haastava poukkoillessaan joka suuntaan. Ekkua ehdin myös ratsastaa jonkun verran, pääosin ilman satulaa askellajit läpi. Tarmoa ratsasti vielä Jemina. Annan ja Krissen valkuissa treenattiin tämäkin kuukausi säännöllisesti. Helmikuulla Tarmon kanssa otettiin ekat isot hypyt ja normaali treenikorkeus oli siellä 90 -100 cm tasolla. Ohjelmassa oli myös Piian valkku, jossa myös kaaduttiin esteellä. Muuten homma alkoi toimia viimein Piiankin valkuissa ja poni alkoi saada kehuja. Helmikuullekin mahtui kisat, käytiin seurakoulukisoissa Somerolla Rosen ja Possun kanssa. Rosen kanssa mentiin A: ta ei niin hyvillä prosenteilla. Hiihtomlomalla pidettiin leiriä meidän ponien vuokraajille ja käytiin ajamassa Minnilläkin pitkästä aikaa. Minnillä alkoi myös hypyt kulkea pitkästä aikaa. Sissiä käytiin moikkaamassa Tampereella, kun se pääsi tutustumaan EkoHepo-kuntoutuskeskukseen. Helmikuulle mahtui myös toiset koulukisat Koskella, jossa oli mukana Possu, Rose, Minni, Tarmo ja Netta. Minni voitti nuorille rajatun K.N.Specialin ja Tarmo oli toinen, mutta prosentit oli surkeat ja radat pinkeät.

Peppi ja Lilli Hevoskulman mannekiineina

MAALISKUU

Maaliskuussa päästiin pitkästä aikaa Airan istuntatreeneihin. Reetu ja Reino kävivät irtohyppäämässä Somerolla. Ratsutettavia on ollut muilla talleilla koko alkuvuoden ja yhden yksärin lähdön myötä myös kotipihaan tuli pitkästä aikaa ratsutusprojekti. Valkut jatkuivat kotona, Niittyalhossa ja Ratulla. Jemina meni edelleen Tarmolla ja Anni meni muutaman treenin Possulla, kun se otti tavaksi pukittaa Peppiä alas esteen jälkeen. Minni ja Lilli teki talutusratsastuskeikan. Helsingin messuilla oltiin mukana Connemarayhdistyksen kanssa ja Minni ja Netta olivat esiintymässä Rotujen taistossa. Estekisoissa käytiin muutaman kerran, enimmäkseen lasten ja pikkuponien kanssa, mutta myös Minni kävi hakemassa kokemusta 80 ja 90 cm luokista. Tarmokin kävi hyppäämässä yhdet kisat, joista toinen sija 90 cm luokassa. Sissi kilpaili hienosti Oonan kanssa saavuttaen kvaalit kansallisiin kisoihin. Tarmo kävi treenaamassa jälleen yös Piian valkussa. Alkuvuosi oli itselle vaikeaa jaksamisen kannalta, mutta kevättä kohden alkoi selvästi helpottaa. Myös omien ponien saamat kehut, talli- ja ratsutuspaikkojen kysyntä sekä motivoituneet oppilaat saivat jaksamaan huonoina hetkinä.

Messuponit Minni ja Netta


HUHTIKUU

Huhtikuussa kotipihassa hevoset vaihtuivat, kun maaliskuun ratsutettava vaihtui kahteen uuteen, tosin toinen tuli ajo-opetukseen. Reetukin sai kärryt perään ja kävi mätsärissä käyttäytyen mallikkaasti. Tarmolla oli vähän hyppytaukoa välissä ja Anun estetreenit alkoi pyöriä kotikentällä. Ponioripäivillä esiintyi kasvattimme Exellence, mutta lupia ei tullut. Koulu- ja estetreenit jatkui edelleen viikottain. Tarmo on ollut koko alkuvuoden sitkeä ja epätasainen edestä. Airakin kävi taas tässä kuussa ja Ekku pääsi treeneihin mukaan. Tampereen messut käytiin läpi ja Sissi oli esiintymässä siellä. Aluekisakausikin avattiin Rosen kanssa. Reino ruunattiin samalla kun ajo-opetukseen tullut varsakin. Huhtikuusta eniten mieleen jäi kuitenkin maailman parhaan tallikoiran Iisan poismeno. Sen elämä loppui niin yllättäen. Edelleen meinaa tulla itku, kun katsoo Iisan pojan pentujen kuvia. Ikävä on kova.



TOUKOKUU

Toukokuussa alkoi molemmilla pojilla astutuskausi ja pihaan tuli lisää ratsutettavia (kolme). Myös Tarmo aloitti aluekisauransa ja ruusukkeitakin saatiin niin seurakoulukisoista kuin alue-esteiltäkin. Ruokkiminen alkoit tuottaa haasteita, kun Tarmo ei malttanut syödä kunnolla. Minni meni ekat He A-starttinsa. Rose tiinehtyi heti ekoista astutuksista, mutta samalla sen takapää alkoi liikkua huonosti aina välillä ja sen kanssa painittiinkin koko kesä. Lissunkin astutukset aloitettiin. Reetu toimi ensin hienosti kärryjen edessä, kunnes sattui pikku äksidentti juuri ennen laitumelle lähtöä. Vähän loukkasin omaa selkääkin siinä. Pihattoprojekti saatiin myös käyntiin. Aira kävi jälleen ja samalla hänen miehensä sai mun selän kuntoon. Esteitä maalailtiin ja Tarmo pääsi ekaa kertaa maastoesteille. Treenit Netan kanssa alkoi myös kesän kisoja ja breedersiä ajatellen.


KESÄKUU

Isolla osalla alkoi laidunkausi kuun vaihteessa. Kotiin jäi lähinnä ratsutettavat ja omat ratsastettavat. Netta ja Minni meinivät useammat aluekoulukisat, mutta prosentit jäivät kaikista alle odotusten. Minni oli epätasainen ja Netta tahmea. Tarmolla strtattiin ekat kenttäkisat, jotka päätyi hylsyyn vedellä. Ekun astutukset alkoi olla työläitä ja sillä oli tammojakin neljä yhtä aikaa. Ratsutettavista muutama kotiutui ja pystyi keskittymään paremmin noihin omiin.Tarmokin starttasi ekan metrinsä.


HEINÄKUU

Ekun siemenen laatu käytiin tutkimassa, kun tammat eivät vaan tiinehtyneet. Astutukset jatkuivat edelleen ja loppukuusta pari tammaa vaihtoikin toiselle oriille. Minni- poni saatiin myytyä ja valkut jatkui. Myös Aira pääsi taas käymään. Poneilla oli virallinen mittaus. Kisoja oli vähemmän, mutta kuun lopulla Netta oli vihdoin oma itsensä ja napsi sijoituksia kouluradoilta. Loppukuusta myös yksi suokkiratsautettava tuli Laatuarvosteluun valmistautumaan. Rose sairasti jonkun ähkyn tyyppisen ja vietti viikonlopun tehohoidossa Viikissä. Varsa pysyi onneksi mukana ja poni hengissä.


ELOKUU

Elokuulla oli Ohjelmassa kauden päätavoite Ponibreeders. Minni vaihtoi kotia juuri ennen, joten se jäi osallistumatta, mutta Netta meni koulua ja Rose sekä Tarmo hyppäsivät. Ei menestystä, mutta hyviä ratoja. Tammoilla alkoi laidunloma. Ekkukin sai viimein pari tammaa tiineeksi ja Tarmolle tuli toinen tamma, joka tiinehtyi onneksi sekin heti. Poninäyttelyssä oli Reetun juhlaa,kun se palkittiin RP-nuorena. Ekun osallistuminen peruttiin, kun se laihtui niin rajusti kesän aikana. Tarmo kävi taas kenttäkisoissa ja nyt saatiin hyväksytty tulos, vaikka vesi tuotti edelleen ongelmia. Lissukin kävi "vieraissa", kun kokeiltiin sille nuorempaa oria. Se tiinehtyikin. Kaijan kaupoista sovittiin ja tamma jäi kotiin tiineenä Ekusta. Tarmolla kävi yksi kokeneempi poniratsastaja kokeilemassa sitä, mutta aikataulullisista syistä se ei sitten onnistunut kuitenkaan. Kuun lopussa oli vielä Rotunäyttely. Sieltä ei suurta menestystä, mutta Tarmo oli todella tuhma. Keltainen kortti sille.


SYYSKUU

Suomenratsujen kuninkaallisissa 4- vuotiaan ratsutettavan kanssa selvitettiin tehtävät kunnialla, vaikkaei menestystä tullutkaan. Netta kantakirjattiin ja Reino ja Reetu kävivät varsanäyttelyssä. Reino yllätti ja palkittiin I-palkinnolla. Pihattoprojekti saatiin valmiiksi. Anni aloitti yhteistyön Tarmon kanssa sekä Annan treeneissä että Piian treeneissä. Airakin kävi taas ja uusi ratsutettava saapui edellisen lähdettyä. Suru-uutisiakin tuli, kun Netan ja Kaijan emä Snutten oli lopetettu.Isoin shokki oli erittäin pitkäaikaisten yksäreiden muutto maneesitallilleja sen myötä meinasi epätoivo iskeä. Ratsutettavia oli onneksi tulossa kohtuu hyvin.


LOKAKUU

Lokakuussa oli Laatuponikisa Porissa Tarmon ja Reetun kanssa. Tarmo oli hyvä, Reetu ei. Anni jatkoi Piian treeneissä Tarmon kanssa ja Reetun kaupoista sovittiin. Talliin saatiin uusia asukkeja. Kaijan kanssa kokeiltiin jo vähän hyppäämistäkin. Kovasti tuli mietittyä homman lopettamista myös. Tarmon kanssa kävin sentään yhdet aluekoulukisat He B:0 ja tuloksena tavoitellut yli 60%. Ekku alkaa onneksi taas lihoa. Horse Showssa käytiin pitkästä aikaa katsomassa. Tarmolla alkaa muoto vakiintua ja löytyä eikä se ole enää sitkeä edestä.



MARRASKUU

Sissi kotiutui hienon kisakauden jälkeen. Anni ja Tarmo menivät ensimmäiset kisansa Ypäjällä 90 ja 100 cm, molemmista 4 vp. Myös Piian treenit mahtuivat kuvioihin. Reetu ruunattiin uutta kotia varten. Aira kävi meitä treenaamassa. Tarmo naapsi sijoituksen seurakoulukisoista ja Annin kanssa seuraestekisoista 100 cm luokasta. Sissin kanssa pääsin pitkästä aikaa myös valkkuun sekä Annan että Piian valvovien silmien alle. Tarmon treenit sujui tosi hyvin, mutta Sissin kanssa on hakemista. Sissille löytyi myös oma poniratsastaja Olivan siirtyessä puikkoihin Rosen jäädessä pikkuhiljaa kevyemmälle. Ratsutettavia on edelleen useampia ja talli täyttyi taas kuun lopussa.



JOULUKUU

Kelit ei suosineet koko kuukauden aikana ja ne haittasivat ratsutuksia. Siitä huolimatta ponit edistyivät ja sain olla tyttyväinen tuloksiin. Vaikeaa on ollut jaksamisen suhteen. Tarmon onnistumiset on auttaneet kuten myös Sissin ja Olivian yhteistyön paraneminen. Reetu muutti utteen kotiin hyvin toipuneena ruunauksesta.




perjantai 19. joulukuuta 2014

277. Tähän ollaan tähdätty

Tällä viikolla on taas saanut muistutuksia siitä miksi tätä tehdäänkään. Näillä hetkillä selviää taas yli muutamasta kurjasta päivästä tai jopa viikosta. Vaikka koko ajan on saanut mennä tukka putkella yli 12 h työpäiviä, niin että sisällä on ehtinyt olla kaksi puolen tunnin pätkää lähinnä syömässä. Joulua ei ole kauheasti ehtinyt valmistella. Lahjoja käytiin hankkimassa keskiviikkona ja ne on suurimmaksi osaksi hoidossa, mutta mitään muuta ei ole edes aloitettu.

Maanantaina käytiin Annin ja Tarmon kanssa Piian valkussa Loimaalla Punkin tilalla. Valkku oli tällä kertaa vain yksipäiväinen ja ohjelmassa oli jumppaa, erilaisia linjoja ja tiukkojakin käännöksiä. Varsinaista ratatreeniä ei ollut ja esteiden kootkin pysyi aika pieninä. Ponissa näkyi sileätyöskentelyssä vähäinen ratsastus edellisellä viikolla epätasaisuutena. Parempaa kontaktia pitäisi yrittää löytää. Poni jää helposti vähän jalan taakse, jolloin tasaista tuntumaa on vaikeampi löytää. Hypyissä on kyllä virtaa ja meno näyttää sujuvalta. On niin kiva saada Piialta kehuja ponista. Tai tietysti keneltä vaan, mutta kun oma lapsuuden idoli kehuu ponia, jonka olet itse tehnyt ja rakentanut orivalintaa myöden.

harmittavan epätarkka puhelinkuva
Tässä vielä videopätkää radasta:

Maanantaina illalla pidin vielä tuntia meidän poniryhmälle tässä kotona ja niin hieno on huomata kuinka taitavia ponikuskeja ja poneja meillä on. Rose on löytänyt todella hyvin yhteisen sävelen uuden poniratsastajansa kanssa ja sulut ja vastataivutukset sujuu jo helposti käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin. Myös Sissin ja Olivian meno on koko ajan sujuvampaa ja rennompaa. Kisakautta innolla odotellen.

Mutta niin hienoa on myös kun Tarmo muuntautuu kisaponista tätiratsuksi. Tiistaina köpöttelin ilman satulaa sillä kentällä. Se oli niin rento ja kiva, ei kiirettä, ei hötkyilyjä. Mieli lepää ja suupielet nousee korviin. Mamman mussukka. Ja keskiviikon kouluvalkussa se meni kuin kouluratsu konsanaan. Keli tai oikeastaan kentän pohja oli ihan syvältä. Liukas ja kova. Työskentely oli siis käyntipainotteista ja vähän ravia väliin. Ympyrällä tehtiin avoja, ensin isolla uralla ja sitten alettiin lisätä sulkuja mukaan. Sulussa pienennettiin ympyrää voltiksi ja voltilta taas avoväistöllä suurennettiin takaisin ympyräksi. Tarmo teki samat vielä ravissakin. Mitään liikettä sieltä ei teitenkään saanut ulos, mutta kuuliaisesti ja tasaisesti se työskenteli. Omassa ratsastuksessa täytyy kiinnittää huomiota siihen, että ei unohda tuntumaa, kun ratsastaa ponia rennoksi. Helposti jätän ohjan vähän pitkäksi, jolloin tuntuma on epävakaa ja jopa nyppivä. Ponin kaula venyy turhan pitkäksi ja olemus muuttuu etupainoiseksi. Olihan se tuntuma hetken jo parempi, mutta nyt kostautui muutaman viikon treenitauko. Kiinnitetään tähän siis huomiota. Tosin suurimmaksi osaksi saan keskittyä tähän muiden hevosten kanssa, kun omia en juurikaan ehdi ratsastaa.

Torstaina oltiin Annan estevalkussa. Itsellä oli akuutti ponipula! Käsittämätöntä, että yhdeksästä elätistä ei löydy sopivaa estetreeneihin. Anni oli siis tulossa Tarmolla ja Olivia Sissillä. Veteraanit, varsa ja pikkuponit on tietty pois laskuista. Kaksi muuta käyttöikäistä on tiineinä. jos lainaponia ei olisi löytynyt, niin Kaija olisi saanut lähteä kokeilemaan, mutta muutaman mutkan kautta sain lainata Jaggista. Sen kanssa hyppääminen on aika extremeä, kun laukassa ei oikein ole vaihteita. Hypyt on hyviä ja poni etenee varmasti ja luottavaisesti, mutta ponnistupaikat on kyllä ihan herran haltuun. Hengissä selvittiin kuitenkin tiukoistakin teistä ja (meille) haastavista suhteutetuista. Valkun parasta antia oli kuitenkin katsoa Tarmon ja Annin hyppäämistä Pepin loppukävellessä Jaggella. Eka rata oli vähän hätäinen, mutta toisella keskittyminen oli jo huomattavasti parempi.


Anna nosti heille aika paljon esteitä ylemmäs. Punainen pysty on tässä noin 120 cm ja seuraavalla videolla vihreä pysty on nostettu myös sinne 120 cm korkeudelle. Punainen tuli laakista puhtaasti, mutta vihreälle tuli ensin pudotus, koska poni ei päässyt ihan tasapainoon tiukassa kaarteessa. Seuraavalla videolla sama pysty siis pidemmällä lähestymisellä. Hienosti poni nousee ylös, vaikka paikka osui aavistuksen lähelle.


Ihan uskomaton fiilis! Mun pieni vauva-poni ja selvittää tällaisia tehtäviä epäröimättä ja sujuvasti. Nämä on juuri niitä hetkiä, kun tuntee onnistuvansa. Vaikkei itse ole edes selässä, niin fiilis on ihan huikea. Kohti tavoitetta mennään, kilpaponia. Tarmo on ehdottomasti mun kasvatustyön parasta antia (tähän mennessä). Se ei loista näyttelykehissä, mutta on riittävän hyvä ansaitakseen jalostukseenkäyttöoikeuden. Suorituskyky on kuitenkin juuri sitä mitä toivoinkin. Nähtäväksi jää periyttääkö se sitä myös. Tällä hetkellä käytöskin on kuin pienellä enkelillä. Varmaan sekin on vähän aikuistunut. Kultakimpale <3

Lisää hyvää fiilistä toi Annan kehut Olivian ja Sissin kehittyneestä yhteistyöstä. He olivat nyt toista kertaa Annan treeneissä hyppäämässä ja heti meno oli sujuvampaa. Sissi tuntuu viihtyvän hyvin Olivian kanssa, kun on rentoutunut näinkin nopeaan. Harmitti, kun ei voitu jäädä katsomaan koko valkkua loppuun asti. Tarmo ja Jagge seisoivat hikisinä kopissa, joten ne piti viedä kotiin ennen kuin alkaisivat palella. Tässä kuitenkin pätkä myös heidän menoa.


Reetunkin kuulumisia olen fb:ssä seurannut ja se on päässyt aloittamaan ratsun uransa. Se näyttää kuvissa todella hyvältä ja tyytyväiseltä. Edelleen on niin hyvä mieli, että sille löytyi näin sopiva koti. Myös Lennin elämä on mallillaan ja sen kuulumisia saadaan seurata Lennin omasta blogista: http://ohanaexellence.blogspot.fi/






sunnuntai 14. joulukuuta 2014

276. Ohjasajoharjoituksia

Jatkuvan valittamisen sijaan ajattelin nyt välillä kirjoittaa miten aloitan ohjasajon varsojen kanssa, kun aihe on juuri ajankohtainen. Pihatossa asustaa nyt kevääseen asti yksi 2-v. dartmoor ja sitten on tietty toi oma 1-v. varsa, jotka molemmat ovat siis näiden harjoitusten edessä. Dartmoorin kanssa ollaan jo hyvällä mallilla viikon työskentelyn jälkeen. Reinolla ei ole vielä edes aloitettu, mutta viimeistään alkuvuodesta sen on aika ruveta "töihin".

Ihan ensin tietysti totutellaan valjaisiin ja sovitetaan säädöt kohdilleen. Käytän useimmiten ohjasajossa ihan ajovaljaita, kun en varsinaista ohjasajovyötä omista. Ja suurin osa ohjasajoa opettelevista on tarkoitus saada myös kärryjen eteen, joten on hyvä totutella samantien niihin varusteisiin. Mahavyö on yleensä ällöttävä, mutta sitä ei onneksi tarvitse kovin napakasti laittaa kiinni tässä vaiheessa. Toinen mihin jotkut reagoivat on häntäremmi. Varsat on harvemmin pelänneet ohjia, mutta muutama aikuinen hevonen on reagoinut niihin voimaakkaastikin. Nekin on siis hyvä kokeilla vaikka käytävällä ponin ollessa kiinni. Silitellä ja heilutella ohjilla kylkiä, jalkoja ja yleensäkin kohtia, joihin ohjat saattaa koskea.

Aikaisemmin olen aloittanut harjoitukset taluttajan kanssa. Toinen taluttaa ja toinen on ohjissa ponin takana. Tällä kertaa aloitin tämän pikkuponin kanssa ilman avustajaa. Valjaat oli normaalisti päällä, mutta ohjat eivät menneet ohjaslenkeistä, vaan tulivat kuolaimista suoraan mun käsiin ja kävelin ponin lavan kohdalla. Usein olen myös aloittanut kentällä harjoittelun, mutta nyt lähdin suoraan tielle, joilloin reitti on ponille selvempi. Koulupiiska toimii ajopiiskana tässä lähietäisyydellä toimittaessa. Nopeaan poni tajusi kulkea "edellä" ja kääntävät avutkin alkoi tulla tutuiksi. Raipalla saa hyvin autettua kääntymisessä kevyesti naputtelemalla. Ihanan tarmokkaasti poni pisteli käyntiä tietä pitkin ja pikkuhiljaa pystyin jättäytymään takajalan viereen.

Seuraavalla kerralla ohjat oli edelleen "väärää kautta", mutta pääsin aloittamaan suoraan takajalan vierestä ohjaamisen. Poni selvästi sai jotain kiinni edellisellä kerralla ja homma sujui erittäin mallikkaasti. Vähän se kyttäili tienvierillä olevia mörköjä, mutta meni edellä, kun pyysi. Käytiin vähän kiipeilemässä metsätielläkin.

Kolmannella kerralla saatiin ohjat jo ohjasavaimista ja rintaremmin "yläremmin" alta. Nyt poni hieman kyseli, että täytyykö oikeasti mennä, mutta mentiin kuitenkin. Selvästi kääntyminen on selvillä, vaikka koitetaankin vähän venkoilla ja kiemurrella. Pieni ptkä raviakin otettiin kuvioihin mukaan. Poni etenee sujuvasti tiellä, hidastaa ja lähtee etenemään pyydettäessä. Seuraavalla kerralla voidaan varmaan jo laittaa kärryt perään, kun homma tuntuu sujuvan. Siihen otetaan kyllä sitten avustaja mukaan, ettei käy mitään, jos poni yrittää poiketa kaidalta tieltä. Yksinään ajellaan vasta, kun poni toimii varmasti (tai niin varmasti, kuin poni voi toimia) avustajan kanssa.

Kärrylenkkien lisäksi siirrtetään ohjasajoa myös kentälle ja opetellaan siinä ratsastukseen kuuluvia kuvioita. Näillä pikkuponeilla opetan mielelläni ison osan kuvioista ohjasajaen, jolloin on helpompi siirtää opittu ratsastajankin alle toimimiseen. Pienelle ponille on harvemmin riittävän osaavaa ja pientä kuskia saatavilla, joten perusasioita voi opettaa paljon maastakäsin. Samalla periaatteella opetan omia varsoja. Ohjasajaessa fyysinen rasitus on huomattavasti pienempi, mutta asioita voi opettaa paljonkin, jotka sitten helpottaa ratsastamisen aloitusta. Ohjasajon voi aloittaa kuitenkin paljon aikaisemin kuin ratsastuksen, joten jos kaipaa tekemistä varsan kanssa, niin ohjasajo on hyvä vaihtoehto.


lauantai 13. joulukuuta 2014

275. Lisää valitusta

Tämä viikko on ollut ihan kammottava! Lasten kutsuja, kipeitä lapsia, vesisadetta, tuulta, runsasta sadetta ja kovaa tuulta, pimeyttä, tihkusadetta ja räntää, loskaa ja märkää. Ihan voittaja-fiiliksiä! Heti, kun myrskyäminen loppui, saatiin maahan 15 cm valkoista mömmöä. Lumeksi sitä ei juuri voi kutsua, vaan se on märkää sohjoa ja mössöä. Tilsoja tulee koko rahan edestä. Kyllä nyt vastustaa. Tilanne stressaa ihan hirveästi, kun ei ole pystynyt liikuttamaan hevosia niin paljoa kuin olisi pitänyt. Periaatteessahan näillä nuorilla ei ole niin väliä liikkuuko ne sen neljä kertaa viikossa joka viikko, mutta siinä vaiheessa, kun hevonen on vain tietyn jakson ratsutuksessa ja siitä maksetaan erikseen, niin kyllähän niiden pitäisi toki mennä eteenpäinkin. Kokonaisuuteen olen kyllä tyytyväinen näiden kaikkien kohdalla, mutta joka kerta ahdistaa, kun tulee useampi päivä, jolloin ei suunnitelmat pidäkään. Erityisen raskaita on päivät, kun isäntä on töissä tai ohjelmassa on jotain muuta "pakollista".

Tänään päivä meni pilalle, kun muistin aamulla kymmeneltä, että Nuutti pitää viedä kaupunkiin jääkiekkoon 10.45. Olin vielä jättänyt hevoset sisälle syömään aamuruokia, kun satoi räntää. Äkkiä siis hevoset ulos, lapset autoon ja menoksi. sellaset 10 min myöhästyttiin, kun ei voinut edes kaahata sohjon takia. Takaisin oltiin vasta yhdeltä ja kaikki tekemättä. heinäpaalikin loppui kesken päiväheinien jaon ja uuden paalin haku on yksi hommista, joita vihaan. Meidän pieni traktori ei omista ihanteellisia lisälaitteita paalien käsittelyyn, joten peräkauhalla pitää paalit hakea pellon laidasta. On kiva tunne istua kyydissä, kun etupyörät ei ota kunnolla maahan ja sen myötä kääntyminenkin on vaikeaa. Vähän karsinoiden siivousta ja yksi epäonnistunut ratsastusyritys. Tilsaa tuli vaan niin paljon, ettei selkään ollut mitään asiaa. Poni meinasi kaatua useamman kerran jo alkukävelyissä maasta käsin. Varsinkin, ku ponilla on vanhaa vammaa pohjalla. Takaisin tarhaan siis ja tilalle kengätön ratsu. Se toimi hyvin ja on kyllä ihan valmis palaamaan alkuviikosta kotiin.

Loimien kuivattelun kanss aon kikkailtu koko viikko, kun joka päivä on satanut. Alkaa varastot loppua ja pari loimea olen joutunut korjaamaankin, että saadaan taas päälle kuivaa. Tänään jätin osan ilman takkeja, kun sade lakkasi iltapäivällä. Ehkä huomenna on jo muutama kuivakin loimi. Omatkin vaatteet saa vaihtaa monta kertaa päivässä, kun en tykkää pitää sadetakkia hommissa. Se hiostaa ihan hullun lailla. Softshell on varsin hyvä, kun ei nyt ihan ime vettä ja hengittääkin. Onneksi huosuja ja takkeja löytyy kahdet. Kaikki nahkavarusteetkin on ihan kuraisia ja koppuraisia.

Vastapainoksi perjantai oli hieno päivä vesisateesta huolimatta. Isäntä oli apuna tallihommissa, joten sain ratsastettua jo heti aamusta kolme hevosta. Käytiin iltapäivällä vielä kaupungillakin koko porukalla syömässä ennen kuin vietiin lapset synttäreille. Pienistä asioista on hyvät hetket kiinni ja ne kantaa taas pahimpina päivinä. Eli nyt vaan kärsitään hetki ja kohta käännytään taas valoa kohti. Koville kyllä ottaa ja tänään jo ekaa kertaa mietin koko kasvatustoiminnan lopettamista. Vapaapäivä silloin tällöin olisi niin luksusta!

Viikon teema facebookista bongattuna...

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

274. Voi niitä onnellisia, joilla on mahdollisuus valita

Tällä hetkellä itsellä sitä ei ole. Ei voi vaan todeta ulos katsoessa, että " Ai siellä sataa, en viitsikään lähteä tallille." Kun on sen virheen tehnyt, että on noi kaviokkaat pihaansa päästänyt, niin niitä ei vaan voi jättää hoitamatta. Satoi tai paistoi. Eli takkia niskaan ja kumpparit jalkaan. Aamutallin aikaan ei vielä satanut, muttapuin kuitenkin kaikki ponit luvatun myrskyn takia. Kun pääsin takaisin pihalle oman aamupalan jälkeen, niin johan satoi! Kiva lähteä ratsastamaan. Maananaina en ehtinyt ratsastaa kotona yhtään ponia, kun kävin ratsatuskoululla ratsastamassa kolme hevosta ja illalla meillä oli Nuutin 6-v. lastenkutsut. Tiistaina isäntä oli koko päivän töissä, joten muiden tallihommien lisäksi ehdin ratsastaa vain kaksi hevosta. Illalla oli vielä Nuutin eskarin joulujuhla.

Tänään oli siis pakko saada poneja työstettyä. Aloitin puoliverisestä, koska myrskyn piti yltyä vielä päivän aikana. Sade tuli onneksi kuuroina, mutta ei me kuivina selvitty. Onneksi tamma oli siivosti. Alkuun työskentelin taas hetken maasta käsin ja laitoin muutamia puomeja ja yhden esteenkin yltiöpositiivisuuksissani... Käynnissä ja ravissa tamma oli ok, mitä nyt punki lapa edellä sisälle ja koitti kääntää persausta tuuleen. Laukkakin nousi hienosti, se vasen siis. Pari spurttia se otti pahimmissa tuulen puuskissa. Pahimmat puuskat oli sitä luokkaa, että happikaan ei meinannut enää kulkea vastatuulessa. Kovin montaa rentoa askelta ei tullut ja siinä vaiheessa, kun kentän reunalta lähti lentoon sininen muovitynnyri kentän puolelle, päätin tulla alas, ennen kuin maastoutuisin. Samalla päätin, että seuraavat hevoset työstetään ihan maasta käsin.

Ratsuponi hierottiin siis maanantaina, joten tänään vuorossa puomijumppaa liinan päässä ohjeen mukaan. Hyvin se venytti askelta, vaikka alkuun meillä olikin erimielisyyksiä puomeille osumisesta. Liikkuminen oli kyllä huomattavasti parempaa kuin viime kerralla juoksuttaessa noin kuukausi sitten. Oikea laukkakin nousi hienosti ja oli varsin tasapainoista. Sormet oikein syyhyää päästä selkään kokeilemaan onko erilainen hieronnan jäljiltä, mutta mitään itsemurhatemppuja en halua kokeilla näillä myrskytuulilla.

Kolmas työstettävä oli uusin asukki 2-v. dartmoor-ori. Olen ihan rakastunut tähän poniin. Kun Lillistä aika jättää, hankin seuraponiksi dartmoorin enkä shettistä. Aivan ihana poni, vähän kuin pitkäjalkainen shettis, säkä n. 115 cm (ainakin tällä varsalla). Luonne on aivan hurmaava, todellinen herrasmies. Ohjasajoharjoituksilla siis aloitettiin. Lillin valjaat meni parilla lisäreiällä hyvin ja sitten vaan matkaan myrskyä uhmaten. Hieman poni katseli maisemia ja koitti kiemurrella, mutta pääosin suunta ja vauhti oli sitä mitä halusin. Erittäin hyvä ensimmäiseksi kerraksi eikä mitään avustajiakaan ollut. Tosin kuljin itse takajalan vierellä lyhyemmillä ohjilla, jotta mahdolliset ympärikääntymiset ehtii estää. Ponilla on hyvä asenne työntekoon ja se on superkiltti. Tällaisen mä vielä joskus haluan.

Päiväheinien jaon jälkeen siivosin uudemman pihaton ja Ekun tarhan. Sitten pitikin lähteä kohti lähintä maneesitallia, koska olin luvannut käydä ratsastamassa Lelulla. Fanni mukaan hirveän huudon kera, isommat muksut kyytiin taksilta ja matkaan. Ihan perusjuttuja tehtiin Lelun kanssa, siirtymisiä askellajien sisällä ja suoristuksia vastataivutusten avulla. Alkuun se vähän jännitti, mutta rentouduttuaan se oli erittäin miellyttävä. Olen sillä mennyt viimeksi varmaan reilu vuosi sitten ja niistä ajoista poni on mennyt noin valovuoden eteenpäin. Se liikkui hienossa ryhdissä ja kantoi itsensä hyvin. Pientä vinoutta oli havaittavissa, mutta suoristui kyllä kivasti. Ahkera poni! Taas on helpompi neuvoa sen omia ratsastajia, kun on saanut vähän tuntumaa itsekin. Lelu on helposti hieman etupainoinen, mutta nyt keula oli hyvin ylhäällä. Erittäin mukava poni!

Fanni nukkui koko ajan autossa ja siitä jatkettiin matkaa Agriin pelletin hakuun. Käytiin myös subwayssä syömässä, mutta oma ateria jäi pahasti kesken, kun Fanni huusi koko ajan, kuumaltahan sen otsa tuntui ja valitti, että joka paikkaan sattui. Tämähän tästä vielä puuttui! Pikaiseen kotiin, muksuille dvd pyörimään ja päiväheinien jakoon sekä tallin siivoukseen. Laitoin myös tulet sisällä uuneihin, mutta tietty unohdin ne...Takasta sai pesällisen jälkeen laittaa jo pellit kiinni, mutta leivinuunin sain elvytettyä vielä. Tällä tuulella tuntuu vaan siltä, ettei lämmittämisellä ole mitään hyötyä, vaan piipusta tulee enemmän kylmää sisälle kuin uuni lämmittää...

Meidän reippaat poniratsastajat saapuivat myrskyä uhmaten tunnille vielä illalla. Kun siinä oli sateessa jäätynyt tunnin kentän laidalla, oli edessä vielä iltatalli. Heinät hoisi onneksi reipas poniäiti,  joten mulle jäi kaurat ja vedet. Viimein litimärät ponit sisälle ja vieläkin märemmät loimet kuivumaan. Ne ei kuivu varmaan ikinä. Ällöttäviä! Tallista pääsin 25 vaille yhdeksän, joten ehdin vielä kiitää lähikauppaan. Tämän päivän pelastaa vain suklaa! Kauppareissun jälkeen taistelin vielä Fannille särkylääkkeen Paula-vanukkaassa, jotta saisi nukkua yönsä rauhassa. Toivottavasti huomenna on parempi. Niin keli kuin lapsikin. Tällaisen päivän kruunaa vielä Isännän pikkujoulut. On kiva ulkoilla tuolla talvisäässä, kun tietää, että toinen on saunomassa ja viettämässä iltaa työporukan kanssa! Tää mun firma on tosi surkea, kun ei järjestä edes mitään pikkujouluja!

maanantai 8. joulukuuta 2014

273. Sulihan se maa...

Ja nyt täytyy varmaan alkaa metsästää PONY- ja COB-kokoisia snorkkeleita ja räpylöitä. Tänäänkin satoi koko aamupäivän ihan urakalla. Vanhempaa pihattoa oli tosi kiva siivota. Kottarit upposi hiekkalöllöön akselia myöden ja kikkareita sai kalastaa talikolla, kun ne ajelehtivat lätäköissä. Kahluusaappaat alkaa olla paras idea omaan varustukseen. Onneksi ponien loimet tuntuu olevan iskussa, eivätkä juuri päästä vettä läpi. Ainoastaan paikatuista kohdista näyttäisivät vähän kastuneet, mutta eipä noi kauheesti näytä nauttivan seistessään pyllyt sateeseen vuohisia myöden lätäköissä. Siltikään en just nyt halua pakkasta takaisin, ensi viikolla saa tulla (vaikka säätiedotukset eivät kyllä taida sitä luvata). Kaksi ratsastettavista lähtee alkuviikosta kotiin.

Perjantaina menin pitkästä aikaa Sissin kanssa. Tarkoituksena käydä askellajit läpi edellisen päivän estetreenien jälkeen. Se on vaan jotenkin niin hankalaa. Poni ei vaan rentoudu, vaan puree vasempaan kuolaimeen ja vähän juoksee koko ajan. Kaikki se tekee kuten pyydetään ja erittäin hyviäkin pätkiä tulee, mutta missään välissä se ei ole läpi ja rento. Se ei vaan luota. Huomenna täytyy myös muistaa soittaa eläinlääkärille, että saadaan sen hampaat katsottua. Puoliero on niin voimakas. Jos raspaus ei auta, niin hierotaan vielä läpi, niska saattaa olla vasemmalta jumissa, tai sieltä se ainakin eniten vastustaa. Myös maasta käsin työskennellessä. Vähän tehtiin vaihtojakin, mutta ne vasta onkin poissa avuilta ja jännittyneitä. Sehän käytännössä räjähtää vaihdossa. Itsellään vaihtaa kohtuu hyvin esim. esteradalla, mutta estetreenien ulkopuolella vaihdot on kaikkea muuta kuin hallittuja. Ehkä ne sieltä vielä löytyy.

Tarmo sai tyytyä juoksutukseen sivuohjilla. Juoksutan meidän poneja aika harvoin. Vieraampia nuoria tulee juoksutettua useammin ennen selkän nousua, jos ovat pörheän oloisia. Omat ponit tuntee sen verran hyvin, että ne eivät juurikaan kaipaa virran purkamista ennen ratsastusta, vaan luotto niihin on erilainen. Sen verran harjoitellaan liinan päässä, että kaikki askellajit löytyy ääniavuilla. Siitä ne on helpompi yhdistää itse ratsastukseenkin. Tarmon kanssa tehtiin nyt siirtymisiä liinassa laukan ja ravin välillä. Ratsainhan se "hyppää" laukkaan eikä muoto säily nostoissa kovin tasaisena. Sivuohjilla juoksuttaessa tuntuma on tasaisempi ja muotoa on helpompi tarkkailla. Nytkin nostot oli oikein tasaisia ja poni oli erittäin kuuliainen. Siirtymiset tuli lähes joka kerta yhdellä pyynnöllä. On kiva ihailla sen tasapainoista ja vahvaa laukkaa. Liinankin päässä se lyhentää hienosti hukkaamatta energiaa ja poljentaa.

Viikonloppuna nuorten ratsastukset jatkuivat ja ratsuponikin palasi hommiin, kun kenttä oli täysin sula. Muutaman päivän (pakollinen) sulattelutauko oli tehnyt tehtävänsä ja poni liikkui reippaasti. Taas se alkoi tarjota laukkaa heti, kun piti ravata. Hauskaa, kuin nopeaan ne oppivat, kun palkitaan oikeaan aikaan. Vasen laukka sujui jo hyvin eteenpäin. Oikea laukka on kuitenkin todella vaikeaa. Ponilla on vanha vamma oikeassa etujalassa ja se varmasti vaikuttaa asiaan. Sen lisäksi, että yleensä kaikilla nuorilla oikea kierros on huomattavasti vaikeampi, koska suurin osa käsittelystä tapahtuu vasemmalta. Huomaa, että poniakin ärsyttää, kun sillä olisi halu laukata, mutta tasapaino ei oikein riitä vastalaukkaan ja oikea laukka on niin vaikeaa. Mutta eiköhän sekin tästä vahvistu. Tänään poni hierottiin läpi ja oikea etuneljännes oli kyllä todella jumissa. Poni on vältellyt kipeän jalan käyttöä pitkään ja käyttämättömyys on jumittanut koko alueen. Lihasjumit antoivat kyllä periksi ja lapakin alkoi liikkua käsittelyn myötä. Voi olla, että poni on vielä huonompi ja kipeä, kun jumit lähtee aukeamaan, mutta ohjeena saatiin paljon puomijumppaa, jotta joutuu käyttämään ja nostelemaan jalkaa aktiivisesti. Innolla odotan millainen poni sieltä paljastuukaan, kun etuosan kireydet hellittää.

Puoliverisellä on myös oikean laukan ongelma. Vasen laukka on jo oikein  hyvää ja sujuvaa, mutta oikea ei meinaa nousta millään. Sillä on jo sen verran parempi tasapaino, että esittää sitten hienoa vastalaukka, vaikka kuinka koittaa nostaa ympyrällä tms. Kerran aikaisemminkin olen paininut saman ongelman kanssa, kun nuori connemara ei laukannut millään oikeaa laukkaa. Se ei noussut millään, oli kulmaa, avustajaa, ympyrää, kaikki, ja ei. Vain vasenta laukkaa. Kunnes se yksi päivä vaan alkoi sujua. Oikea laukka nousi ongelmitta eikä sen jälkeenkään ollut mitään ongelmaa asiassa. Toivon, että tämäkin ratkeaa. Jos tällä viikolla päästäisiin kokeilemaan löytyisikö oikea laukka esteen jälkeen, ikään kuin vahingossa. Tällä tammalla ongelma on myös juoksuttaessa, tosin silloin tarjoaa ristilaukkaa usein. Löytyykö keltään ideoita, joilla vielä voisin löytää oikean laukan? Suokki toimii onneksi erittäin tasapainoisesti molemmissa kierroksissa kaikissa askellajeissa. Muuten voisi iskeä epätoivo, jos teenkin itse jotain isoja mokia, eikä oikea laukka siten suju. Oikea kierros on mulle kuitenkin paljon helpompi suunta. Tosin myös akhaltekelle oikea kierros on vaikeampi... Mutta omat toimii järjestäen paremmin oikealle.

Ota näistä sitten selvää, yritetään ainakin treenata yhtä paljon molempiin suuntiin.

torstai 4. joulukuuta 2014

272. Huippufiiliksiä

Tänään oli hyvä päivä! Aurinko paistoi, ratsastin kaksi taitavaa ja mukavaa ratsun alkua, isäntä touhusi apuna tallissa, yksi kasvatti lähti uuteen kotiin ja hyvän päivän kruunasi erittäin onnistunut estevalmennus, jonka aikana äiti oli vielä viikannut pyykkivuoren ja laittanut lapset nukkumaan. Iltatallissakin oli reippaita apukäsiä ja sisällä odotti mustikkasuklaalevy ja cokis.

Aloitin päivän siis ratsastuksilla, koska karsinoita voi siivota pimeälläkin. Menin ensin Venlan kanssa, joka on siis hyvin keskeneräinen 4-v. pv tamma. Olen yleensä juoksuttanut sitä muutaman kierroksen ennen selkään nousua, jotta vähän näkee, kuinka virtaisalla tuulella tamma on. Nyt kuitenkin työstin sitä ihan käynnissä maastakäsin, jotta ei lähtisi ryntäämään heti, kun ohjataan ympyrälle. Se tulee myös edelleen hyvin vahvasti sisäpohjetta vasten, joten maasta pääsen siihenkin ongelmaan paremmin käsiksi. Pyysin siis vain ympyrällä taipumaan sisälle samalla kun raippa piti sisälavan poissa mun sylistä. Hienosti tamma tajusi idean ja kun siitä juoksutin vielä hetken, niin rynnimistä ei tullut lainkaan. Tätä täytyy käyttää enemmän. Kun menin selkään, tamma tuntui rauhalliselta ja kuuliaiselta. Juuri mitään se ei osaa edelleenkään, mutta tällä hetkellä haetaankin vain varmuutta ja sujuvuutta ihan perusetenemiseen. Ravi onkin jo hyvää, reipasta ja tamma taipuukin vähän, mutta laukassa jarruttaa jonkin verran. Nousee hyvin, mutta jää jalan taakse. Ja oikea laukka on vaikeaa, tarjoaa vasta- tai ristilaukkaa. Tästä tammasta tulee hyvä, kun saataisiin työskentely säännöllisemmäksi. Kesällä jo suunnittelin, että pitäisköhän tästä hankkia itselle oikea ratsu.

Venla olisi mulle varsin sopivan kokoinenkin
Seuraavana vuorossa oli 3-v. pikkusuokki. Se alkaa olla kohta valmis kotiin. Jos maa nyt hetkeksi vielä sulaisi, niin vähän kokeiltaisiin pikkuhyppyjä. Laukat alkaa nousta ja säilyä sujuvasti. Ravi on tasapainoista ja varman tuntuista. Vähän virtaa ponissa on, mutta se ei ole yhtään tuhma. Tulee niin hyvä mieli, kun näiden nuorten kanssa pääsee siihen pisteeseen, että meno tuntuu varmalta ja niihin pääsee vähän jo vaikuttamaan. En tykkää siitä vaiheesta, jossa ei tiedä mihin ne lähtee vai lähtevätkö ja kuinka kovin. Nyt kaikki on sellaisessa seesteisessä vaiheessa, jolloin työskentely on kivaa.

Välissä tallin ja pihattojen siivous sekä vesien valutus tarhoihin yhdessä isännän kanssa. Laatuaikaa siis <3

Iltapäivällä oli hieman luopumisen tuskaa ilmassa, kun Reetua tultiin hakemaan. Tosin ruunaaminen oli mulle kovempi paikka, kun tämä muutto. Ruunana mulla ei sille käyttöä ole. Ruunilla on vaikea harrastaa kasvatustoimintaa. Luottavaisin mielin lähetin pojan matkaan ja luottavaisesti ponikin koppiin asteli uuden omistajansa perässä. Poni pääsi kotiin, jossa se on äidin ja tyttären silmäterä. Tiedossa aktiivista harrastamista, joten eihän kasvattaja voi muuta toivoakaan. Näiden kanssa täytyy aina muistaa, että itselle se poni on vain osa laumaa. Vaikka se olisikin kuinka rakas tahansa, se on silti vain yksi siinä joukossa. Uudessa kodissa se on se kaikkein tärkein ja ainoa, huomion keskipiste, johon on mahdollisuus panostaa ihan erilailla kuin itsellä olisi ikinä mahdollista. Onnea siis Reetulle uuteen kotiin ja toivottavasti nähdään eri ponikinkereissä.

Illalla vielä vuorossa Kärkkäisen Annan estevalmennus. Ensin mun piti mennä Sissin kanssa, mutta sitten muutaman säädön jälkeen Olivia lähtikin Sissin kanssa ja otin itse Tarmon. Tarzan oli erittäin pörheänä eikä sitä rauhoittanut yhtään yhden ponin irrallaan juoksentelu alkukävelyissä...Se poukkoili jonkin verran ja säikkyi taas muita. Koko ajan oli painetta ohjalla, mutta ei se silti juossut kättä vasten. Ekat hypyt lähti kyllä kuin tykin suusta, mutta muutamilla toistoilla alkoi tasaantua. Laukka lyheni hienosti ja poni oli kyllä apujen välissä, vaikka virtaa olikin kuin pienessä kylässä. yhdessä tehtävässä piti laskea ennen hyppyä laukkoja 3-2-1, se oli yllättävän vaikeaa. Harvemmin tulee laskettua askelia ennen hyppyä. Aina lasketaan vain askeleet hypyn jälkeen suhteutetuilla.

Pitkästä aikaa tui sellainen fiilis, että ehkä sittenkin osaan jotain. Tarmon kanssa kaikki on vaan niin helppoa hypätessä. Vaikka se on kuin kuplajuoma, jota on ravistettu huolella, joka pidäte menee läpi ja joka eteenratsastukseen reaktio tulee heti. Koko valkussa ei tullut yhtään huonoa hyppyä. Kaikki suhteutetut meni oikeilla askelmäärillä ja suunnitelmien mukaan. Lopussa hypättiin 100 cm rata eikä mulla ollut kertaakaan epävarma olo. Fiilis on ihan huikea, kun kaikki toimii. Vauhtia oli joo, mutta joka askel oli ratsastettavissa.

Ekaa kertaa pääsin myös näkemään Sissiä hypätessä. Se tosiaan liikkuu aika etupainoisesti. Ei se selkään tunnu niin pahalta, mutta näyttää kyllä. Alussa Sissi vähän kokeili, että onkohan tässä pakko mennä noita ja luikahteli ohi, mutta loppua kohti homma alkoi toimia. Vähän radalla vauhti kiihtyi, mutta puhtaasti ilman kieltoja tai voltteja rata suoriutui. Paikatkin taisi olla parempia kuin mitä meillä oli viimeksi. Kyllä tästä hyvä tulee.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

271. Koulutreeniä - ei ihan putkeen

Tänään oli taas Krissen kouluvalkkupäivä. Pohdin pitkään menenkö Tarmolla vai otanko Rosen ja saan pääosin fiilistellä. Tarmon kanssa oli tiedossa tahtojen taistelua, koska ponia ei oltu ratsastettu viikkoon. On aina huono ajatus lähteä sillä valkkuun, kun ei ole liikuttanut sitä. Päätin kuitenkin mennä Tarmolla, koska sillä on suurempi tarve päästä työskentelemään kunnolla (tai poni voi olla asiasta erimieltä). Rose on kuitenkin ollut tunnilla mukana maanantaina ja Outi ratsasti sen eilen. Hikeä ja hampaiden kiristelyä siis tiedossa. Oma vika, vaikka syytänkin aika- ja motivaatiopulaa...

Päivällä ennen valkkua sain yhden ratsastettavista ratsastettua, suokin. Se liikkui oikein hyvin ja reippaasti, vaikka onkin kengätön ja kentästä on vain pinta vähän sula. Varmuutta on tullut liikkumiseen paljon lisää ja laukkakin alkaa sujua. Vähän poni koittaa jarruttaa, mutta eiköhän se pian ala rullata kunnolla eteenpäin. Pari puomiakin mentiin yli eikä nekään ollut mitenkään jännittäviä. Toinen ratsastettavista sai kengän takaisin ja juoksutin sitä hetken. Pimeys toi extrapörheyttä, mutta hyvin liikkui, joten huomenna selkään ja hommat jatkuu. Mutta valoisaan aikaan. Möröt tunnetusti liikkuvat kentän aidan vieressä pimeällä.

Takaisin kouluvalkkuun. Alkuun tehtiin voltteja ympyrän sisään ja haettiin tasaista taivutusta. Tarmo oli sen verran vireänä, että se ei alkuun malttanut kävellä. Ravissa se viskeli päätään, koitti yrmiä muille ja ihan muuten vaan kiihdytteli. Hyviäkin pätkiä oli, mutta ne kesti noin kaksi askelta. silloin kun se on kuulolla, se liikkuu hyvin kevyenä ja ryhdikkäänä apujen välissä. Volttien jälkeen tehtiin väistöjä ympyrällä, pätkä ensin takaosa ulos, suoristus ja pätkä takaosa sisään. Väistöt on aina Tarmon suosikkeja (NOT!) ja nytkin se koitti vaan punkea sulkua sisäpohjetta vastaan. Väistöt onnistui hienosti takaosa sisällä, mutta ulospäin se oli työlästä. poni tuntui koko ajan siltä, että se tekee jotain extraloikkia, kun vaan lyheni ja lyheni. Kovasti kehumalla hyvistä askeleista homma helpottui kyllä. Kun Tarmo on valmiiksi jorma otsassa, sitä ei kannata mennä piiskalla sorkkimaan takaosan ulos saamiseksi. Sitten tulee pukkia, eikä mitään pieniä. Kehujen kautta tehtävä onnistui ihan kohtuullisesti. Ravissa tehtiin vielä samaa hommaa. Se olikin jo huomattavasti helpompaa, kun poni eteni paremmin eikä vaan jäänyt jarruttamaan ja hakeutumaan ylöspäin. Kehuja kyllä käytettiin edelleen paljon. Hyvästä väistöpätkästä sai myös palkinnoksi puolikkaan ympyrän kevyttä ravia eteenpäinvähän matalammalla kaulalla.

Laukassa työskenneltiin hyvin vähän, kun kentän pohja on melko kova. Tehtiin muutamia nostoja ravista. Tarmon kanssa nostot on aina vaikeita. Tai laukka nousee kyllä, mutta koko etuosa turpaa myöden myös. Se "hyppää" laukkaan, varsinkin jos on nostossa vähänkään pohkeen takana tai jännittynyt. Itse laukka on tosi hyvää, mitä nyt siinäkin piti vähän kiihdytellä muiden perään tai edellä. Nostot paranee kyllä, kun niitä tekee useampia eikä ravaa kovin pitkään siinä välissä. Alaspäin siirtymiset sujuu oikein hyvin ja tasapainossa ja siitä, kun saa ravin säilymään aktiivisena ja uuden noston vain muutamien askeleiden jälkeen, niin nostokin on tasaisempi. Laukassakin poni oli vähän vino molempiin suuntiin. Työnsi siis edelleen perää sisään. Varsinaisesti ei siis ole vino, vaan jännittyessään alkaa tarjota kaikkia ylimääräisiä kuvioita. Jos sillä olisi kropassa joku vinous, se kulkisi koko ajan esim. perä oikealla, molemissa kierroksissa. Nyt kulkee perä sisällä molemmissa kierroksissa.

Lopussa poni oli ihan ok, mutta kyllä alkuun sai jarrutella ja työstää ihan kunnolla. Vasen käsi meinasi kuolla, kun poni ei halunnut taipua. Rasittavinta on pään viskominen. Tarmo tekee sitä tallissakin käytävällä ja ratsastaessa aloittaa nyppimisen, kun alkaa suuttua. Tekee sitä myös kaulan väsyessä ja välillä ihan pitkin ohjinkin. Kyllä ne hyvät pätkät on silti koko ajan parempia. Kyllä me ensi kaudella sitä A:ta kokeillaan. Hikikin tuli kaljulle ponille kiukutellessa. No jospa se olisi huomenna estevalkussa rauhallisempi

tiistai 2. joulukuuta 2014

270. Ei mitään järkevää...

Eilen päätin yrittää askarrella uutta banneria, jotta saataisiin vähän talvisempi fiilis. Googlella löysin ohjeita monestakin blogista bannerin tekoon. Parhaiten rautalangasta väännetyt löytyi TÄÄLTÄ. Olen todella huono näiden kuvankäsittelyjen ja muiden kanssa. Kuvaan mielelläni ja järkkäri löytyy, mutta kuvaan silläkin yleensä vain automaattiasetuksilla. Ei vain ole ollut aikaa ja viitseliäisyyttä perehtyä säätöihin ja niiden käyttöön tarkemmin. Kuvan laatu on kuitenkin parempi kuin meidän pokkarilla kuvattuna, joten olen ollut ihan tyytyväinen. Kuvan käsittelyä ei ole myöskän tullut opeteltua. Rajata osaan ja vähän säätää kirkkautta, mutta siinäpä se. Lisähaastetta tuo, kun tällä koneella ei ole samaa kuvankäsittelyohjelmaa kuin vanhalla koneella. Mutta eiköhän tässäkin harjoittelemalla tulokset parane. Aika paljon on vielä parannettavaa, mutta kovin montaa tuntia mulla ei yleensä ole mahdollista uhrata näihin.

Eilen ja tänään on ollut pakkaspäivä. Koska sitä ennen oli satanut mukavasti, kaikki on nyt kovaa ja koppuraista. Ihanne kelit siis kengättömien ratsastamiseen. Harvoin sitä odottaa pakkasten vaihtumista plussakelin ja kuraan, mutta nyt todella toivon, että huomenna on luvatut +2 astetta ja kenttä on sula. Ratsastettavia on monta ja heti on huono omatunto, kun ei pysty niitä työstämään. Varsinkin, kun pari niistä on lyhyemmällä jaksolla. Omiakin voisi ratsastaa, mutta päädyin kuitenkin pihaton siivoukseen. Talli on väliaikaisesti ihan tupaten täynnä ja molemmissa pihatoissakin on viisi ponia. Sen huomaa hyvin myös tuotosten määrässä. Onneksi homma on paljon kevyempää kantavalla maalla, kuin mutaliejussa. Ei tähän talven tuloon vaan tunnu millään osaavan varautua. Ja työmäärä kyllä lisääntyy pakkasten myötä, kun jo pelkkä vesien kanto tarhoihin vie ikuisuuden. Toivottavasti saadaan ensi vuodeksi pihatoihin lämmitettävät juoma-automaatit.

Ei pitäisi koko ajan odottaa tulevaa ja ajatella mitä tekee, kun asia on näin ja näin. Mutta siihen vaan sortuu. Reetu lähtee uuteen kotiin torstaina. Enää ei ole edes haikea olo. Poni pääsee hyviin käsiin eikä mulla sille ruunana olisikaan käyttöä. Nyt odotan vaan, että yksi turpa on vähemmän ruokittavana. Tänään lähti yksi shettis, mutta se ei juuri muonavahvuudessa tunnu tai muutenkaan, kun pihatossa eleli. Muodostivat Lillin kanssa yhden ponin. Kuun puolen välin paikkeilla varmaan saadaan kotiuttaa noi pari ratsutettavaa. Sitten alkaa viimein olla talven kokoonpano kutakuinkin vakiintunut. Kyllä sitä odottaa, että muutokset loppuu ja kuviot vakaantuu. Talvi menee muutenkin vähän horroksessa eikä siihen juurikaan kaipaa mitään ylimääräistä. On kiva välillä ihan vaan olla, kun pakolliset hommat on hoidettu. Kevättä kohti kun mennään ja valon määrä lisääntyy, niin sitä jaksaa taas ihan erilailla touhuta kaikkea ylimääräistä ponienkin kanssa.

Sitä odotellessa...