300. Kisakauden avaus ja muuta pientä ohjelmaa

Taas tapahtuu niin paljon, ettei perässä pysy. Viime viikonloppuna olin Aulangolla Annan järkkäämän klinikka-sarjan toisessa osassa, jossa siis Maria Colliander luennoi nuorten hevosten askellajien kehittämisestä ja arvioinnista. Edelleen oikotietä onneen ei löytynyt, mutta paljon hyviä vinkkejä ja ajatuksia. Tulipa yhden videolinkin yhteydessä myös maininta, että jos poni on keltainen, sen täytyy olla tavallista parempi. No ehkä siinä tarkoitettiin näissä ratsuponeissa esiintyvää sukulinjaa, jossa on paljon voikkoja ja erittäin hienosti liikkuvia poneja. Mutta oma keltainen on tietysti myös normaalia hienompi! Ainakin mun mielestä. Oli myös kiva kuulla, mitä konkreettisia kuvioita ja tehtäviä tulisi hallita missäkin ikävaiheessa. Tarmo hallitsee kaikki 6-vuotiaille kuuluvat asiat, vaikkei olekaan vielä valmis starttaamaan vaativaa B:tä. Hyvällä mallilla siis ollaan. Demoissa oli hienoja hevosia, mutta onneksi myös niitä tavallisia. Ei tullut niin paha mieli omien suhteen.

Tähän viikkoon on mahtunut pelletinhakua, olkikuormaa, pari läpiratsastuspäivää, Krissen kouluvalkku ja Annan estevalkku. Tänään kisat Ypäjällä ja huomenna Connemarayhdistyksen vuosikokous Hyvinkäällä. Kotona tietty ratsastettavat sekä tallihommat. Molemat valkut menin Tarmon kanssa. Koulutreeneissä tehtiin volttikahdeksikkoa, jossa vaihdeltiin asetusta. Laukassa pienennettiin ympyrää ja pieneltä voltilta siirtyminen raviin ja ravissa taas isolle ympyrälle, jossa uusi laukka. Tarzan ei ollut ihan parhaimmillaan, mutta ei ihan kauheakaan. Muodon kanssa on taas tekemistä. Nyt kun ollaan työskennelty paljon matalassa muodossa, niin korkeampi niska on hakusessa. Sitäkin tarttis taas hakea, kun kisoissa ei voi kulkea turpa maassa. Esteillä Alkuverkassa tehtiin vähän kiemurauria, avoja ja sulkuja. Laukassa tuli vielä vaihdot ja keskilaukkaa. Tarmo oli aika kiva, mutta laittoman usein huomaan ratsastavani liian vähän jalalla ja liikaa kädellä. Eikä se ole edes vaikea edestä tms. mutta liikkuminen jää vähän tehottomaksi irti olevan jalan takia. Hypyissä tehtävänä oli jumppaa, kun suurin osa oli menossa kisoihin. Tarmo oli aika vauhdikas ja hätäinen. Se kuuntelee kyllä ja askeleet, paikat ym. saa ratsastettua, mutta tahti on hyvin kiivas. Kuin maa polttelisi kavioiden alla. Viimeisellä rundilla se malttoi vähän odottaa.

Tänään kello soitti jo neljältä aamulla ja kisoihin lähdettiin aamutallin jälkeen viideltä. Meidän piti hakea vielä Annin oma poni kyytiin, joka siis lisäsi ajoaikaa noin 40 min. Puoli kuudelta lähdettiin ajelemaan siis kohti Ypäjää. Molemmat ponit meni 90 ja 100 cm luokat ja eka startti oli tietysti klo 8.00. Ekassa luokassa oli vähän tiukka aikataulu verkkojen suhteen, mutta pikaverkallakin puhtaat radat molemmilla. Tarmo oli koko ajan tosi kiltisti ja rauhassa. Talutellessa se ei päästänyt ääntäkään, vaan käveli ihan rennosti. Verkassakin se pysyi hyvin nahoissaan eikä säikkynyt muita lainkaan. Radalla vauhtia oli, mutta kuulo pelasi kuitenkin. Rusetti siis kotiin tästä.

Metri oli Haimi-hallissa (90 siis Opisto-hallissa). Siinä oli paremmin aikaa verkata, kun ponien välissä oli 16 ratsukkoa. Siellä verkassa Tarzan säikkyi muutaman kerran, mutta oli kuitenkin ihan ratsastetavissa. Radalla se meni varmasti ja sujuvasti. Vähän malttoi odottaakin paremmin. Taas puhdas rata ja toinen rusetti. Pojat matkustikin ihan siivosti samassa kopissa. Tästä siis hyvillä mielin kohti kesän kisoja. Lisää videot tässä joku päivä, mutta nyt alkaa silmät painaa ja huomenna taas pitkä päivä edessä.

299. Melkein piruettilaukkaa!

Torstaina oltiin Annan kouluvalkussa. Meidän tallilta lähti taas sellainen kevyt viiden ratsukon kokoonpano, lisäksi rajanaapurista tuli kaksi ratsukkoa. Täytyy kysyä, jos Anna voisi kesällä ajaa meidän kautta. Kaksi ryhmää tulisi helposti kasaan. Annahan ajaa vielä melkein meidän ohi tallille, jossa valkut on nyt. Kun vaan olisi maneesi. Se lisätään tallin vintin asunnon ja meidän oman talon yläkerran kanssa (halpojen)haaveiden listaan...

Menin tällä kertaa ekassa ryhmässä Venlan 5-v. kanssa. Se on todella raaka edelleen ja tarkoituksena olikin päästä vähän treenaamaan vieraassa paikassa, hyvällä pohjalla ja hakea vinkkejä treeniin. Tosin Venla lähti siitä kotiin, mutta seuraavalla jaksolla jatketaan näillä vinkeillä. Alkuun Venla vähän katseli paikkoja jännittyneenä ja pää oli kovin levoton. Vähän aikaa kun oltiin ravailtu, se alkoi keskittyä ja muotokin tuli tasaisemmaksi. Koko ajan keskityttiin lapojen kääntymiseen, jotta ne eivät jää ulos kaarteissa. Sitä ollaan onneksi treenattu kotonakin. Kun lavat alkoi pysyä mukana, alettiin tehdä tempon vaihteluja ravissa. Pienempiä askelia ja isompia askelia säilyttäen sama tuntuma ja muoto. Venla toimi hienosti ja oli kuulolla. Tähän lisättiin vielä taivutusta mukaan. Laukkaa otettin isolla soikiolla. Vasemmassa laukassa se oli ensin vähän pörheä, mutta tasaantui nopeaan ja nostot oli täsmällisiä. Välillä se vähän jarrutti ja poikitti, mutta ratsastamalla reippaasti eteen se suoristui. Oikea laukka oli taas haastava, kun nosti vasenta. Kaikki on nyt kiinni ajoituksesta, että saan avun läpi oikeaan aikaan. Nyt se ei nouse heti pyydettäessä, vaan vähän jäljessä, jolloin laukka on väärä. Oma paino pitää saada oikealle ja johtavaa ohjaa on hyvä käyttää. Ei siis uusia kikkakolmosia siihen asiaan. Oltiin tammaan oikein tyytyväisiä ja toivottavasti päästään jatkamaan treenaamista aktiivisesti. Siitä tulee hyvä ratsu, kun saa voimaa ja kuntoa sekä päästään nostamaan koulutustasoa. Nyt ollaan noin 3-vuotiaan tasolla. Tauot ratsutuspätkien välissä on olleet niin pitkiä, että eteneminen tapahtuu hyvin verkkaisesti.

seuraavalla tunnilla menin Sissin kanssa. Alkuun työskenneltiin käynnissä neliöllä, jossa kulmissa käännettiin takaosakäännöksellä. Sissille itse käännökset on helppoja, mutta en oikein ehtinyt verkata sitä ennen, joten muodossa olisi ollut toivomisen varaa aika paljonkin. Ravissa tehtiin ensin samaa neliötä ja kun lavat alkoi kääntyä siirryttiin ympyrälle neliön sisään. Kulmien kohdalle tehtiin käyntisiirtymiset. Ihan niin pehmeiksi en siirtymisiä saanut kuin Airan kanssa, mutta poni oli edelleen vähän pinkeänä. Siirtymisiä jatkettiin tekemällä vain lyhennykset ravin sisällä samassa kohtaa. Sissi lyheni hyvin, mutta tahti välillä hukkui. Kun muisti ratsastaa pohkeellakin kunnolla kokoamisessa, niin aktiivisuus ja tahti säilyi aika lailla paremmin. Tehtävään lisättiin "kulmiin" voltit edelleen lyhentäen ravia. Sissi alkoi toimia pikkuhiljaa paremmin ja tuli rennommaksi. Voltit oli tahdikkaita. Välillä jäin liikaa kädellä kiinni, mutta monta hyvääkin kokoamista tuli.

Laukassa jatkettiin samaa työstämistä volttien ja lyhennysten kanssa. Sissi pääsi oikein esittelemään osaamistaan, kun se kokosi lähes piruettilaukkaan volttien aikana. Volttien halkaisija oli varmaan alle 8 m ja väliin mahtui lähes paikallaan kääntyviä askeleita. Se tuntui niin makealta ja ylläätävän helpolta. Vähän tein kokoamista liikaa kädellä. Vasen kierros oli hankalampi ja asettuminen haastavaa. Otettiin turpiksetkin pois, mikä helpotti ehkä aavistuksen. Mutta puri se silti vasempaan kuolaimeen. Anna korosti vasemman pohkeen vaikutusta, kun kylki alkaa taipua, niin se helppaa paremmin myös sisäohjasta. Kovasti Sissi sai kehuja laukasta ja siitä kuinka paljon se on kehittynyt. Se on paljon pidemmällä laukassa kuin ravissa, mutta eiköhän se ravikin sieltä kehity. Kun nyt löydettäisiin se rentous. Kohta tässä tulee parin viikon jakso, kun pääsen työstämään ponia täysillä useampana päivänä. Toivotaan, että yhteinen sävel löytyisi taas ja pääsisin työstämään ponia niin, että siitä on hyötyä kaikille osapuolille. Joka tapauksessa poni oli niin hieno pätkittäin, että se kumoaa kaikki huonot pätkät! Hyvä mieli jäi, erittäin hyvä.

Tarmokin oli mukana Annin kanssa ja toimi oikein kuulaisesti ja rennosti. Se keskittyy aika paljon paremmin vieraissa paikoissa kuin kotona. Totesin myös sitä pois hoitaessa, että jestas sehän on lihava! Ekaa kertaa elämässään Tarmo "the silakka" on lihava. Ei sillä mitään mahaa ole, mutta kylkiluut ei todellakaan ole pinnassa ja lapojen päällä on vähän läskiä. Massiivinen syöttöprojekti on siis tuottanut tulosta. Todella hyvä siis, että Tarmolla on vähän ylimäärästä, koska se on nyt jo alkanut syömään huonommin ja vähän vaeltamaan tarhassa. Toivottavasti saadaan poni pysymään lihassa läpi kesän, niin ensi talvi pärjättäisiin vähemmän tujulla ruokinnalla. Mitään ongelmia ei ole ollut eikä poni ole kerännyt edes virtaa vahvasta ruokinnasta huolimatta, mutta tuleehan isommat syöttömärät kalliimmiksi. Lihomiseen on voinut vaikuttaa myös muutaman kuukauden ajan syötetty 4-legs maitohappobakteeri-valmiste. Sen "lihottava vaikutus" perustuu ravintoaineiden parempaan imeytymiseen suoliston ollessa paremmassa kunnossa.

Tästä kulmasta se näyttääkin vähän muhkeammalta, kuva : Anna Weckman

298. Hiihtolomaleiriä

Tämä viikko on mennyt hiihtoloman merkeissä. Itsellähän ei mitään lomaa ole koskaan, mutta jo lasten loma helpottaa elämää. Ei tarvii olla kuskaamassa pysäkille ja lisäksi iso osa harrastuksista on myös lomalla. Loman aikana pienet on myös vierailleet mummilassa ja fammulassa ja Peppi on luuhannut kavereidensa nurkissa ja muutamana yönä kaverit on vieraillet meillä.

Leirit meillä toimii päiväleireinä ja omilla eväillä. Olen surekea ruuanlaittaja eikä meillä ole mitään majoitustiloja. Ehkä joku päivä saataisiin toi tallin vintti rempattua asunnoksi, jossa voisi yöpyä mm. työharjoittelijat, leiriläiset, aikaiset kisoihin lähtijät tai vaikka varsomisen valvojat. Tuskin toteutuu, mutta haaveilu on ilmaista. Leireille osallistujat on tallin omia tyttöjä, jotka muutenkin harrastavat aktiivisesti meillä. Ei juurikaan mitään ekstraohjelmaa, vaan pari tuntia ratsastusta ja mahdollisesti joku teoriatunti tai "varsan kesytys".

Kohokohtana tuntuu aina olevan ponien vaihto. Kaikilla on omat tai "omat" ponit, joilla mennään toinen tunti päivässä ja toiselle tunnille vaihdetaan ratsuja. Kelit oli hyvät ja meidän vähemmän työskentelevätkin ponit pääsi hommiin. Lissu mennä porskutti pienempien tyttöjen kanssa reippaasti. Kaija toimi niin fiksusti ja Ekku vääytteli niin hienoja pätkiä ettei tosikaan. On niin mahtavaa seurata kuinka tämä porukka kehittyy. Yleensä tunneilla mennään niillä omilla, joten on todella hieno huomata, että taitoa on jo niin paljon, että se vieraampikin poni toimii. On ollut onni, että meille on eksynyt näin motivoitunut ja taitava ryhmä nuoria ratsastajan alkuja.

Tuntien välissä pohdittiin vähän mitä pitää muistaa ennen kisoja. Mitä tehdään edellisenä päivänä ja mitä pakataan kisoihin mukaan ja miksi. Kyllä siinä tuli heti itselekin sellaista kisakuumetta. Ensi viikolla se sitten starttaa. Tarmon kisakausi Ypäjällä. Sissin kohdalla vielä odotellaan, kun kaikki pikkukisat on päällekäin muiden menojen kanssa.

Leiriläiset pääsi myös treenaamaan ohjasajoa Reinon kanssa. On hyvä opetella muutakin kuin ratsastamista. Hevosten kouluttamisen oppiminen auttaa paljon ratsastuksessakin. On helpompi pyytää hevosilta asioita, kun tietää miten ne oppivat ja kyky lukea hevosia kehittyy. Reinoa on ohjasajettu vasta kahdesti, mutta sillä on pieni käsitys mitä halutaan, joten taluttajan avustamana homma sujui kohtuu hyvin. Seuraavana päivänä ohjasajoin sillä itse maastolenkin samalla kun Kaija oli köpöttelemässä ilman satulaa ja pienemmät tytöt ajoivat dartmoorilla.

Ekullekin tekee todella hyvää päästä vähän liikkeeseen. kyllä sitä on vaan ilo katsella, kun se tekee töitä. Vähän sitä häiritsee esimerkiksi tarhoista sisälle tuotavat hevoset ym. mutta kolmen perättäisen työpäivän jälkeen se jaksaa keskittyä. Väsyyhän se nopeaan, mutta vitsit se on hieno. Jos sille löytyisi lisää liikuttajia, kun on päässyt ensin testaamaan tunnilla ja vähän tietää millainen se on ratsastaa. Tosin nyt taas kelit pistää vastaan, mutta tällä tahdilla sade sulattaa jään kentältä äkkiä.

Hienoja hetkiä on myös noiden pienempien ratsastajien kohdalla. Yksi Pepin kavereista oli mukana omalla ponillaan ja on hieman arka menemään muilla. Häntä kovasti jännitti mennä Possulla, mutta uskalsi ja totesi, ettei se ollutkaan niin paha. Tai toinen joka pelkäsi Possulla laukkaamista niin, että itku tuli ekana päivänä. kotona kerättiin rohkeutta yön yli ja vahva päätös, että seuraavana päivän hän laukkaa sillä. Ei niin iloista ilmettä olekaan, kun voittaa oman pelkonsa ja onnistuu. Kehitys näillä pienemmilläkin on huimaa ja jopa Rose toimi sillä porukalla. Itsellekin tulee niin hyvä mieli. Jotain on osannut neuvoa oikein.

Rose oli vielä tämän leirin töissä tehden tunnin päivässä. Ensi viikolla on vielä yksi tunti ja sitten tamma siirtyy mammalomalle.  Kengät otetaan pois tiistaina ja sitten varsomiseen on sellaiset kuutisen viikkoa, jotka liikutetaan melko kevyesti ja kelien mukaan. Edelleen se liikkuu mielellään ja reippaasti, mutta väsyy toki nopeammin eikä saa oikein takajalkoja rungon alle, kun maha on tiellä. Kaija jatkaa leppoisaa linjaa, kevyesti mutta toivottavasti säännöllisesti.

Hienoja poneja ja taitavia tyttöjä, niistä oli meidän leiripäivät tehty.

297. Kiitos Airalle!

Sunnuntaina oli taas vuorossa Airan ratsastuspilatestunti. Tällä kertaa menin Sissin kanssa. Pitkään pähkäilin ratsuvalintaa, kun Anni oli tulossa ratsastamaan Tarmoa. Olisin voinut ottaa jonkun noista ratsutettavista, mutta päädyin kuitenkin Sissiin. Valmennus on sen verran arvokas, että halusin siitä kaiken hyödyn irti. Tietty kaipailin myös apuja sen kanssa. Perjantaina menin Sissin kanssa ja sain sen rennoksi kaikissa askellajeissa, mutta en kyllä vaatinutkaan siltä mitään.

Airan kanssa tehtiin töitä ensin käynnissä lyhennyksillä ja volteilla. Sissi alkoi rentoutua jo lyhennyksissä. Ensin siis lyhennettiin käyntiä, siitä asetus sisälle ja kun asetus meni läpi, käännettiin voltille, jossa ratsastettiin taas käyntiä eteen. Ravissa työstettiin kolmikaarisella, jossa keskityttiin omaan suoruuteen ja rehelliseen asettumiseen. Omat kyljet on aika hyvin tallella, mutta niitä pitäisi myös muistaa käyttää aktiivisesti. Suurin ongelma on tällä hetkellä pohkeiden siirtyminen liian taakse, jolloin lonkat ei pysy auki, vaan lukitsevat hevosen liikkeen. Tehtävään lisättiin vielä suoristuksiin käyntisiirtymiset. Alkuun tuli taas ihan töksähtäviä siirtymisiä. Heti kun käskettiin lyhentää ravia ennen siirtymistä, alkoi tulla pehmeitä siirtymisiä. Myös pohje jäi niissäkin helposti vähän irti ja olin liian hidas. Mutta sain kiinni ideasta ja hyviäkin siirtymisiä mahtui useita mukaan. Sissin kanssa pitää olla vaan niin todella tarkkana. Laukkaakin työstettiin samalla kolmikaarisella. Kaarteet laukassa, tarvittaessa voltin kera ja vaihdot suoralla ravin ja käynnin kautta.

Laukkaan asti päästessä Sissi oli jo ihan super. Se liikkui aivan rentona ja apujen välissä. Ei alta juoksemista, ei vasempaan kuolaimeen puremista, vaan tahdikasta ja rentoa liikkumista. Pala sitä vanhaa Sissiä. Yhteistyö toimi ja ratsastus oli helppoa. Vatsalihaksset tuntuivat tehneen töitä ja reidet olivat pysyneet rentoina. Se on ihan uskomatonta miten pienillä oman asennon muutoksilla saa ihmeitä aikaan. Tällä viikolla pääsen Sissin kanssa Annan kouluvalkkuun ja odotukset on korkealla. Toivottavasti sama fiilis löytyy ja pääsen todella työstämään ponia taistelun sijaan.

Taas on ponitäti niin onnellinen, kun poni toimii. Tai yhteistyöhän se on ollut mikä mättää. Ponin tiedän toimivan kyllä.

296. Vauvaponi esteillä

Tänään oltiin Annan estevalkussa. Alunperin mun oli tarkoitus mennä Tarmolla, mutta Anni meni kuitenkin. Otettiin siis plan B käyttöön. Ratsuponi Baroni 4-vuotta pääsi siis ekaa kertaa estevalkkuun mukaan. Puomeja ollaan menty sen kanssa aiemmin ja nyt parin viimeisen viikon aikana se on edennyt harppauksin  sileätyöskentelyssä. Eteenpäinpyrkimys alkaa löytyä ja vinous tasaantua. Oikea laukkakin nousee mallikkaasti. Oli siis sopiva aika lähteä kokeilemaan, miten poni toimii vieraassa paikassa ja ylittämään ekat "esteet". Vähän jännitti miten lastaus sujuu ja Tarmon kanssa matkustaminen.

Eihän ponilla vielä riitä kunto kunnon treeniin eikä ekalla kerralla pääse edes oikeasti hyppäämään. Lähden kuitenkin mielelläni valvovan silmä alle näiden projektien kanssa. Tulee tarkistettua, että ollaan etenemässä oikeaan suuntaan, saadaan lisävinkkejä kotitreeniin eikä päästä mokailemaan ekoissa hypyissä. Annalla varsinkin on niin vahva ammattitaito näiden nuorien ponien laittelussa, että luotan täysin hänen kykyynsä teettää sopivia tehtäviä, sopivan kauan ja sopivasti toistoja. Itse kun ei sitä ponia nää liikkeessä ratsastaessa, niin toisen valvova silmä auttaa paljon oikean fiiliksen löytymisessä. Ekoilla hyppykerroilla saattaa olla myös epäröintiä ja ongelmia, joten on hyvä, että joka viisaampi on mukana neuvomassa. Näillä ekoilla kerroilla ei pääse hyppäämään "koko rahan edestä", mutta pidän silti tärkeänä valkuissa käymistä alusta asti.

Tänään tehtiin alkuun ympyrällä töitä isolla ympyrällä (tai soikiolla) kolmen puomin kanssa. Päädyssä kaksi puomia kaarella, viisi laukkaa välissä ja yksi toisella puolella keskellä. Ensin mentiin ravissa puomien yli, pidemmissä väleissä piti ratsastaa eteen (muut teki avoa), yksittäisen puomin päällä voltti ja puomi uusiksi, lyhyessä välissä tehtiin käyntisiirtyminen.. Baroni oli niin taitava. Vähän terävämmin sen saisi vielä lähteä pohkeesta eteenpäin, mutta pääsääntöisesti se teki kaikki kuviot erittäin hyvin, liikkui tasapainossa ja taipui hyvin molempiin suuntiin. Muiden tehdessä laukassa samaa me huilattiin. Muiden laukattua me tehtiin ihan vaan ympyrää puomien yli ja yritettiin saada askeleet sopimaan. Vasen kierros sujui varsin hyvin, mutta oikeassa kierroksessa alkoi jo vähän väsy painaa ja muutama kompastuminen tuli matkaan. Ei sentään mitään nurinmenoja tms. mutta pientä kompurointia.

Pienen kävelybreikin jälkeen tehtiin Baronin kanssa muutamat hypyt. Tehtävänä oli lävistäjällä noin 40 cm korkea ristikko pitkällä suoralla lähestymisellä. Ensin tultiin ravissa. Poni meni hyvin yli ja jatkoikin laukassa. Seuraava olikin jo paljon jännittävämpi. Piti koittaa kiemurtaa ohi ja kun ei päässyt niin pysähdyttiin sitten. Vähän pakkia ja uusi yritys. Ei vieläkään yli, joten uudelleen pakkia muutama metri ja taas eteen, tällä kertaa käynnissä yli. Peruuttamisen tarkoituksena on opettaa ponille, että tehtävässä on vain yksi oikea vastaus ja se on mennä yli esteestä. Muutama kerta jouduttiin tämä toistamaan, mutta viimeiset pari kertaa mentiin jo ravilla hypäten yli ja jatkaen laukassa. Tultiin siis yhteensä ehkä kymmenen kertaa kahdeksikolla kahta rsitikkoa, jotka siis lävistäjillä. Hyppyjä tuli siis kymmenen, ei kahdeksikkoja. Ponille paljon kehuja ja loppuvalkku kävelytystä maasta käsin. Kyllä tuli taas hyvä mieli! Varsinkin, kun poni vielä lastautui kotona noin kahdessa minuutissa ja maneesilla yhdessä.

Anni meni Tarmolla ja Olivia Sissillä. Molemmilla sujui hyvin. Sissikään ei kiellellyt kuin kahdesti, vaikkei paikat ihan nappiin osuneetkaan. Tarmo oli taas melko hätäinen ja alkoi vasta viimeisissa esteen kokoisissa hypyissä odottaa kuskia. Kiltisti se oli koko ajan, mutta vauhtia olisi ollut enemmän kuin tarpeeksi. Lopuksi Tarmo tuli vielä suoran linjan päässä okserin, joka oli siellä noin 115-120 cm korkeudella. Helposti se vaan ylittyy. Ja ilmaakin jää vielä väliin.

Sissin rata

Tarmon hieman kiireinen rata

ja vielä viimeinen linja, jossa okseri siellä 115-120 cm korkeudella

295. Kevättä ilmassa

Nyt on ollut niin aurinkoista ja lämmintä, että tuntuu niin keväiseltä. Eilen oli lämmintä jo kahdeksan astetta. Tää on vaan paha, kun alkaa innolla odottaa kevättä ja kesää, jolloin jokainen pakkaspäivä on hirveä pettymys. Tuskin se kevät ihan vielä tulee näin helmikuussa. Nautitaan kuitenkin aurinkoisista ja lämpimistä päivistä. On ihanaa rämpiä lumisella pellolla. Hevoset joutuu tekemään kunnolla ja itse saa nautiskella.

Ratsastin eilen Kaijallakin pitkästä aikaa. Sillä on menty vissiin kokonaiset kolme kertaa tässä talven aikana. Ylimääräistä aikaa ei juurikaan ole ollut enkä ole ottanut sen ratsastuksen suhteen mitään paineita. Kaijan maha alkaa olla aika iso, vaikka varsoo vasta kesäkuussa. Se on kehittynyt myös todella hitaasti ja on edelleen kovin varsamainen. Eilen kuitenkin päätin vähän käydä sillä ratsastamassa. Heitettiin lampaankarva selkään ja lähdettiin pellolle kävelemään. Niin reippaasti ja rennosti se tarpoi hangessa. Lopuksi tehtiin vielä pieni maastokävely metsässä. Ihanan luottavaisesti Kaija kulki ilman satulaa ja ilman vetoapua. Ratsastusmääriin nähden se toimii kyllä hienosti. aivan kuten emänsä ja siskonsakin.

Kevään merkkeihin kulluu myös hillittömän karvanlähdön alkaminen. Suurin osa poneista tiputtaa turkkiaan jo ihan urakalla. Varsinkin noista valkoisista lähtee jo ihan tuppoina turkkia. Karvaa alkaa olla jo sisälläkin, kun se liimautuu kaikkiin vaatteisiin. Suurin osa loimitetuistakin on saanut nyt nautiskella lämmöstä ja auringosta ilman loimia. On kiva katsoa kuinka ne seisovat silmät kiinni koko kylki aurinkoon käännettynä.

Tarmo punaisen mökin takana...

Oriit on myös heränneet kevääseen. Viikonloppuna ne taas tajusivat toistensa olemassaolon. Koko talvi on mennyt hyvin leppoisasti ilman sen suurempia pörhistelyjä, mutta viikonlopun valokuvauksissa akoi toisen olemassaolo ärsyttää. Ekkua kun kuvattiin kentällä, niin Tarmo juoksi itsensä tarhassa hikeen, vaikkei tarha ole edes ihan kentän vierellä. Ekku taas halusi jäädä kentän kulmaan iskemään etusta. Sen jalat hädin tuskin koski maata, kun piti niin leijua ja pörhistellä. Omassa tarhassaan Ekku on onneksi ihan rauhassa. Mutta Tarmo on nyt kaksi päivää ollut täysin keskittymiskyvytön kentällä. Ekun tarhan kulmassa mennään korvat niskassa vauhtia kiihdytellen. On se sentään helpompi ratsastaa, kun esimerkiksi vuosi sitten, mutta ero muutaman viikon takaiseen on aika suuri. Eilen kouluvalkussakin piti kiihdytellä sekä Ekun kohdalla että muita valkussa olevia kohti. Ei se nyt varsinaisesti sentään hyökkää muita kohti, mutta jännittyy ja alkaa juosta alta korvat niskassa. Kun koko ajan teettää hommia, niin se on kohtuu hyvä. Eilen tehtiin valkussa lyhennyksiä ravissa ja laukassa ja hyvin se kuunteli ja teki erittäin selkeät siirtymiset. Suurimman osan se pysyi hyvin myös apujen välissä, mutta sitten aina välillä olisi vähän tehnyt mieli hyökkiä muita kohti... Viime viikolla jouduin siirtämään Reinonkin poikien pihattoon, kun Tarmo alkoi juoksuttaa sitä. kahdesti Reino tuli aidoista, vaikka suurimman osan ajasta hengailivat kylki kyljessä heinillä. en kuitenkaan halua ottaa riskiä, että Reino vetää kaikki aidat mennessään ja Tarmo tulee perässä. Reino on nyt tyytyväisenä pihatossa ja Tarmo raukka yksin. Sekin voi vaikuttaa ylimääräiseen pörhistelyyn, kun ei ole mitään painikaveria, johon virtaa purkaa. Ruokakaan ei maistu ihan niin hyvin enää...

kaikki kuvat Anna Weckman

294. Orhipoikia kuvina

Pakko oli vielä tehdä pikainen kuvapostaus meidän oreista, kun saatiin pitkästä aikaa kuvaaja paikalle. Isot kiitokset Annalle ( Harrastelijavalokuvaaja Anna W. ). Myös tammoille on tarkoitus sopia kuvauspäivä, kun aikataulut ja kelit ja muutkin taivaankappaleet osuvat kohdilleen.

Onhan noilla eroa kuin yöllä ja päivällä. Ekku on niin paljon näyttävämpi ja komeampi. Sillä on hyvin vahva presence ja vankka runko. Tänään se myös vakuutti jälleen, että ikä ei paina. Ennen kuin se suostui seisomaan rakennekuvissa, piti narun päässä hillua laukkaa. Pellolla juoksentelun jälkeen sillä oli ratsastaessakin virtaa kuin pienessä kylässä. Ei malta kävellä ja laukassa pitää koittaa loikkia. Kovin montaa rentoa askelta ei tullut, kun ei työskennelty kuin sen verran, että muutama kuva saatiin. Toivottavasti koko talven syötetty maitohappobakteeri auttaisi siemenen laatuun ja se ehtisi jättää hienoja varsoja meille. Mä todella tykkään siitä!

Tarmon vahvuudet on ihan eri asioissa. Se ei ole näyttävä ja ihastusta herättävä, mutta kultaisen kuoren alla on myös kultainen sydän ja suorittajan luonne. Ja kyllä se on nautinto kiivetä Tarmon selkään Ekun jälkeen. Se on kuuliainen ja keskittynyt. Eiköhän Ekkukin olisi säännöllisessä työssä, nyt virtaa on vain ihan älyttömästi. Olen myös hyvin tyytyväinen sen hieman pyöristyneeseen kroppaan. Tarmoa on todella vaikea lihottaa nirsoilun vuoksi, mutta nyt se on hyvä. Tosin kevät vähän jännittää, kun se on saatu tähän kuntoon syöttämällä 4 l väkirehuja päivittäin. Ja nyt ei ole stressiä päällä...

293. Kuulumiskooste

Kuluneet kaksi viikkoa ollaan taas menty kieli pitkällä paikasta toiseen. Tälläkin viikolla olen useampana iltana jättänyt läppärin kokonaan avaamatta ja mennyt nukkumaan jo ennen yhtätoista, mikä on siis ollut todella harvinaista jo pidemmän aikaa. Autossakin on muutama kilometri istuttu, kun ohjelmassaon ollut Poninäyttely-yhdistyksen kokousta Espoossa ja kaksi päivää Warwick McLeanin ja William Matthewn työskentelyn seuraamista Hämeenlinnassa Aulangolla. Lyhyempiä reissuja on sitten joka viikkon valkut ja nyt olen käynyt kaksi kertaa viikossa läpiratsastamassa hevosia ratsastuskoululla. Kotipihassa ratsastettavia on nyt omien lisäksi kolme ja yksi ajoponi. Pakettia sekoittaa vielä lisää kaikki lasten harrastukset, jotka on vuoden vaihteen lähteneet täysillä pyörimään.

Tekemistä helpottaa paljon päivien pidentyminen. On ihanaa lähteä vielä neljältä maastoon ja palata reilun tunnin lenkiltä valoisalla myös kotiin. Luntakin on viimein saatu ja joka paikassa pystyy taas työskentelemään kaikilla hevosilla kaikissa askellajeissa. Hankitreenejäkin ollaan päästy tekemään, kun pelloilla on kunnolla lunta. Stressitaso laskee heti, kun pääsee tekemään töitä hevosten kanssa, jotka on siä varten tähän tuotu. Yksi on viettänyt tämän viikon rokotuslomaa ja sille tuli vielä pattikin pistokohtaan, mutta onneksi se on laskemaan päin. Ensi viikolla siis back in business. Kärryponi toimii kuten kärryponin pitääkin ja ratsuopeissakin ollaan hyvällä mallilla, seuraavaksi pitäisi laukata, mutta tarvitaan joku näistä tallin rohkeammista pikkutytöistä selkään, kun Peppi on sen verran arka. Muutkin ratsastettavat on oiken hyvällä mallilla. Eilen molemmilta löytyi oikea laukka ja ravi alkaa rullata eteen päin ilman jarrutteluja. Warwickin klinikka toi mukanaa hyviä työkaluja, intoa ja itseluottamusta tekemiseen, että hevosetkin toimii heti. Koitan ehtiä kirjoittaa ajatuksia itse klinikasta omaksi postaukseksi jossain välissä. Se oli HYVÄ!

Kärryponiini

 Viime viikon estevalkussa toimin edelleen vain huoltojoukkoina, kun tytöt oli poneilla mukana. Sissillä oli testissä uudet gägit nyt ekaa kertaa ja se oli ihan eri poni. Annan kanssa todettiinkin, että miksei me näitä tajuttu heti ottaa käyttöön, kun ensin hakattiin päätä seinään muutama kuukausi... Sissi ei rynninyt yhtään esteille, ei vetänyt päätä ja lapoja alas, vaan pysyi takaosalla ilman kiskomista. Se vaikutti myös tyytyväiseltä, ei vastustelua tms. vaan hyvin kuuliainen ja ryhdikäs poni. Kääntöpuolena kieltoja tuli kyllä aika monta, kun poni ei enää ottanutkaan ohjia omiin käsiinsä, vaan tarvitsikin kuskin apuja ja jalkoja. Aiemmin on riittänyt, että istuu kyydissä ja osuu esteelle, kun se lähtee ryntäämään täysillä. Nyt olisikin tarvittu enemmän silmää ponnistupaikkoihin ja vahvaa jalkaa rohkaisemaan ponia ylittämään ne vähän isommatkin esteet. Sissi kun oli vähän sitä mieltä, ettei kykene ylittämään 90 cm okseria, jos ei saa tulla täysiä. Ensi kerralla otetaan kahdet ohjat kokeiluun, jotta saadaan vähemmän painetta ohjaan, mutta gägi-vaikutus saadaan käyttöön tilanteen niin vaatiessa. Myös kieltämisiin tuli hyviä vinkkejä Warwickin klinikalta, joten niitä päästään varmaan toteuttamaan ensi torstaina. Tarmo hyppäsi omaan varmaan tapaansa. Itse rata oli siellä noin metrissä, joka menee ihan rutiinilla ja loppuun vielä neljän esteen rata 110 cm korkeudella, joka meni yhtä helposti kuin aiempikin rata.

Tällä viikolla pääsin itsekin pitkästä aikaa valkkuun, tosin koulutreeneihin. Krissen valkut on ollut nyt tauolla, kun Annan kouluvalkut alkoi. Pääsee kunnon pohjalle sitten joka viikko. Jatkossa Krisse käy meitä kotona treenaamassa esteviikkoina, mutta viime viikolla Anna oli poikkeuksellisesti tietty keskiviikkona, jolloin Krisse jouduttiin perumaan. Tarmo oli tosi hyvä torstain Annan koulutreenissä. Vasemmalle jalalle se on vähän kuurompi, mutta parani työstettäessä. Tehtiin töitä hyvin matalassa muodossa, jotta saadaan liike kulkemaan läpi selän mahdollisimman rennosti. Alkuun vastataivutukset ympyrällä vasemman jalan ympäri oli tosi vaikeita, mutta lopussa nekin meni helposti. Tarmo teki myös hyvin raviväistöt, avot ja vastalaukat. Ehkä siitä vielä kouluponi(kin) tulee.

Kaikki muu menee oikeastaan oikein hyvin, paitsi Sissi. Eilen menin sillä kentällä ja se oli niin huono, että teki mieli itkeä! Työstin sitä varmaan puolitoista tuntia eikä se juuri paremmaksi tullut. Se puree edelleen kiinni vasemmalle todella kovin, vaikka hampaat on nyt huollettu ihan viimeisen päälle. Mulla oli leveämpi satulakin, kun oma on jäänyt aavistuksen ahtaaksi. En sitten tiedä missä mättää. Pohja oli huono, kun tuli tilsaa. Käynnissäkin se vain kipitti etujaloilla eikä kunnollista tahtia ja rytmiä löytynyt millään. Ravissa askellus meni ihan passimaiseksi heti, kun alettiin pyytää jotain. Laukkakin oli vähän rytmitöntä ja paikoin jopa nelitahtista. Askellejeihin vaikuttaa kyllä paljon rentous, joka puuttuu. En vaan saa edelleenkään siihen kunnon otetta eikä poni uskalla rentoutua kunnolla. Asiaa ei helpota oman vasemman käden totaaliväsyminen ja sitä kautta passiiviseksi ja kovaksi tuleminen. Hermotkin taisi olla aika kireällä... Oman ratsastajansa kanssa se on rennompi, mutta ei kunnolla läpi kuitenkaan. Hyviä pätkiä tulee molempien kanssa, mutta ne kestää pari askelta ja taas poni häviää. Ajattelin ensi viikolla käydä sen kanssa jossain maneesilla ratsastamassa, jotta näkee pohjan vaikutuksen liikkeeseen. Aloin jo miettiä, että onko etuset rasittuneet ja se ontuukin molempia, niin ettei sitä kunnolla huomaa. Paremmalla pohjalla voisi päästä sulkemaan sitä mahdollisuutta pois. Täytyy varmaan koittaa ehtiä ottaa mös sellainen tiiviimpi ratsastuskuuri, että menen muutaman päivän sillä putkeen. Voisin saada ssen paremmin rennoksi ja sitä kautta myös niskasta läpi. Myös hieroja täytyy varmaan pyytää sitä katsomaan. Jos se ei ollut jo oikealta jumissa, niin tällä vastustamisella viimeistään jumiutuu...Mulla on niin ikävä sitä Sissiä, joka sopi täydellisesti mun käteen ja jonka kanssa kaikki oli helppoa.