304. Pohdintaa

Kylläpä taas kestää tämä tekstin tuottaminen. Iltaisin on niin puhki, että meinaa väkisin nukahtaa ennen kymmentä sohvalle telkkarin eteen. Kolme päivää ollaan nyt tämänä pätkän kanssa painittu.

Tällä viikolla taas yhtäkkiä tajusin, että pihassa on 20 hevoseläintä. Ja kohta alkaa varsomiset. Kolme siis vielä lisää, kaksi omaa ja yksi yksäri. Määrää toki lisää tässä keväällä tulevat ratsutettavat. Toukokuu on niiden kannalta ollut kiireisin. Nuoriso pääsee aloittelemaan työt hyvillä pohjilla ja sen jälkeen laitumelle sisäistämään oppeja. Maneesittomuuden ja rajallisten karsinapaikkojen takia aikaisemmin ei kovin montaa uskalla luvata ottaa. Tämä kevät on nyt poikkeus, kun ensimmäinen 3-v. tuli jo tämän kuun alkupuolella. Ja seuraava sitten kuun vaihteessa. Lisäksi tämä 5-v. pv -tamma on jatkanut "lähijaksojaan" palaten remmiin taas tällä viikolla.

Töiden lisääntyessä ja ponimäärän kasvaessa jäin taas miettimään, että mitä sitä oikeasti haluaa tehdä. Omia pitäisi ehdottomasti vähentää. Uusi pihattokin piti olla ajatuksella, että ponit saavat elellä väljemmin eikä niin että ponimäärää voidaan kasvattaa. Olen kuitenkin huomannut, että olen varsin huono sanomaan ei... Omia ei sentään ole tullut lisää, mutta koulutettavia/tallipaikkalaisia on tullut kuin varkain kaikki kolot täyteen. Ajallisesti en kyllä pysty tekemään yhtään hevosta enempää. Näissä nykyisissä on onneksi sellaisia, joita ei tarvitse liikuttaa joka päivä ja ajatkin ovat lyhyitä. eniten harmittaa, kun omat jäävät niin vähälle. Onneksi noilla treenaavilla on omat ratsastajansa eivätkä ne kuole, vaikken ehdikään niitä ratsastaa. Nyt tarttis ottaa 2-vuotias Reino käsittelyyn ja opettaa ajolle. Ohjasajettu ollaan muutama kerta talven aikana ja homma sujuu suht hyvin. Viime viikonloppuna käytiin sen kanssa irtohyppäämässä Aulangolla. Poni oli kiltti ja viisas, hyppäsikin hyvin ja sai kehuja. Laukka vaatii voimaa ja energiaa olisi voinut olla enemmän, mutta poni toimi suoraviivaisesti ja hyppäsi hyvällä tekniikalla. Irtojuoksutusta voisi koittaa lisätä, niin saisi päästellä ja kehittää laukkaa hyvällä pohjalla.

Päivät on ympäripyöreitä joka päivä ja aina sitä potee huonoa omatuntoa sotkuisesta kodista ja keskenään puuhailevista lapsista. Aamutallin jälkeen syön rauhassa aamupalan ja se onkin oikeastaan päivän ainoa vapaa hetki. Talliin menen takaisin noin puoli 10 ellei ole asioiden hoitoa kaupungilla/ratsikoulupäivää tms. Sisälle sitten siinä ysin kieppeillä iltatallin jälkeen. Energiaaei juuri mihinkään ylimääräiseen jää.

Kisakausi alkaa todenteolla ensi viikonloppuna 1-tason koulukisoista. Itsekin pääsen starttaamaan pitkästä aikaa, kun 4-v ratsuponi pääsee aloittamaan kisauransa. Toisaalta on hirmu hinku kunnolla kisaamaan ja päästä eteenkin päin, mutta kalusto on nyt sellainen, että näihin junioreihin keskitytään vaan. Annetaan noiden ponityttöjen keskittyä tekemään tuloksia ja kehittymään Sissin ja Tarmon kanssa. Itse fiilistellään silloin, kun he eivät pääse. Olisihan se hienoa, jos olisi varaa myös omaan kilpahevoseen, mutta kasvattamista olisi pakko vähentää entisestään. Halu kehittyä on kova eikä niistä kisatuloksista haittaakaan olisi tätä työtä tehdessä. Välillä taas mietin, jos lopettaisi valmentautumisen kokonaan ja säästäisi pitkän pennin (vai sentin). Valmennukset on kuitenkin itselle se henkireikä. Ratsastuksen lisäksi näkee tuttuja ja saa vaihtaa kuulumisia. Ja onhan se erittäin tärkeää nuorten kouluttamisenkin kannalta. Koko ajan saa lisää työkaluja ongelmien poistamiseen ja ratsastuksen parantamiseen. Valmentautuminen ei siis ole rahan menoa vaan sijoittamista. Saisihan siitä enemmän irti, jos menisi jollain tietyllä hevosella aina eikä sillä joka sattuu olemaan vapaana. Mutta kaikilta hevosilta oppii jotain ja jokaista pitää ratsastaa juuri sen hevosen vaatimalla tavalla. Ulkopuolinen näkemys avaa silmiä erilailla ja ratkaisut löytyy helpommin.

Raskasta on ja äärirajoilla mennään, mutta paljon se antaakin. Kovasti olen alkanut miettiä apukäsien palkkaamista. Vaikka pari päivää viikossa ja muutama tunti kerrallaan. Tarttis ottaa näistä asiaa liittyvistä jutuista selvää, mutta kun ei jaksa. Helpoin olisi ottaa joku omalla toiminimellä hommia tekevä, jolloin riskit sairastumisesta ym. ei ole mulla. Ostan palvelun ja maksan tehdystä työstä, riskit jää pois. Silloin tuntitaksa on yleensä suurempi, mutta sairaslomien ym. aikaan en ole maksajana. 0-sopimuksistakin on ruskeilla sivuilla puhuttu hevosalalla, mutta sitäkään en lopulta ehtinyt seurata loppuun asti. Jätetään siis tämäkin asia toistaiseksi hautomaan. Eikä itsellekään jää mitään palkkaa käteen, joten ihan helposti ei ole varaa ketään muutakaan palkata.

Ensin nyt siis omat vähemmälle. Reinoa täytyy alkaa myydä aktiivisemmin ja miettiä tosissaan noiden veteraanien poislaittoa. Ehkä mahdollisesti myös Rosen/Kaijan myymistä. Vain vähentämällä toisesta päästä voidaan varsoja tehdä lisää. Toisaalta olisi kiva pitää noita käyttöikäisiäkin poneja ja tarjota useammallekin poniratsastajalle mahdollisuus päästä kehittymään kohtuullisin kustannuksin ja tiiviin yhteistyön avulla. Tai jos vain voittaisi lotossa?

303. Messukuulumiset

Tänäkin vuonna oltiin mukana Helsingin Horse Fair -messuilla. Erona oli vain, että ensimmäistä kertaa en ollut itse vastuussa connemarojen osallistumisesta, ständistä ja esiintyjistä. Ekaa kertaa oltiin vaan esiintymässä ja katsomassa messuja. Luksusta. Tykkään todella olla mukana näissä karkeloissa, mutta tällä hetkellä se vastuu ja nakittaminen on ylivoimaisen raskasta. Mun on todella vaikea pitää kiinni mistään päivämääristä ja pelkkä viesteihin vastaaminen, tietojen kysely ym. tuntuu mahdottomalta. Aina en saa edes näitä oman firman asioita pysymään kasassa. Toki esiintymiseen kuului esittelytekstin toimittaminen ja tarvittavien lippujen määrän ilmoittaminen. Lisäksi olin luvannut toimittaa Rotujen Taistoon (siis esityksen, jossa olimme) pujottelua varten pikatolppia ja tynnyrit.

Rotujen Taisto kisattiin sunnuntaina ensimmäisenä aamusta. Lähtö tallilta oli klo 7, jotta ehdimme hyvissä ajoin paikalle. Pesimme Sissin lauantaina illalla ja pakkasimme auton valmiiksi. Ratsastajaksi Sissille oli nakitettu Sara, koska Sissin "oma" ratsastaja köllötteli Thaimaan auringon alla ja Annikin oli treenaamassa Maajoukkueleirillä. Kaksi ratsastuskertaa ehdittiin saada alle ja Sissi oli yllättävän fine uuden ratsastajan suhteen. Itse en kehdannut sen kanssa lähteä, kun kaikki muut ratsastajat olivat lapsia. Varmuudeksi varauduttiin gägeillä, ettei poni päätä häipyä kesken suorituksen.

Matka meni rattoisasti ja paikalla oltiin sopivasti. Kokemus tuo varmuutta, joten suunnistimme kuorman purkuun esiintymislavan takana sijaitsevalle ovelle. Tytöt ja Saran äiti jäivät laittelemaan ponia, kun vein yhdistelmän parkkiin. Sissi sai onneksi karsinan, joten sen eteen oli hyvä kasata koko omaisuus parkkiin. Poni oli taas kuin kotonaan. Se ei hötkyillyt mistään. Verryttelyssä oli yhtä aikaa kaikki 18 Rotujen Taiston ratsukkoa. Aika ahdasta. Ja Sissi meni joukossa kuin kala vedessä ilmekään värähtämättä. Laukkaamaan siellä ei kyllä mahtunut lainkaan. Viime vuonna ratsukot onnistuivat hyppäämäänkin siellä... Areenan puolella ponit kiersivät reilun 15 min. Sielläkin Siiseli oli tyyni ja rauhallinen. Se kulki connemaroista ekana ja takana kaksi muuta kävivät varsin kuumana. Näytti varmaan omituiselta, kun kaikkein rauhallisin poni kulki gägit päässä ja viimesenä tullut connemara esitti nivelillä korkeamman koulun liikkeitä.

Varsinaisessa kisassa Sissi oli connemarajoukkueen ensimmäinen lähtijä. Vähän se jarrutti ennen estettä, mutta lopulta kierros sujui hyvin. Pujottelussa se ei ehkä ihan joka väliin kääntynyt, mutta moni muukin viuhahti ohi. Connemarat suoriutuivat hienosti ja menivät omassa parissaan foresteja vastaan A-finaaliin. Siinä mukana olivat welshit, shettikset ja connemarat. B-finaalissa paremmuudesta kisasivat russit, dartmoorit ja forestit. Kisa oli tasainen ja welshit veivät voiton niukasti. Shettikset ja connemarat tulivat maaliin rinta rinnan ja päätyivät siis jaetulle toiselle sijalle. Tähän tosin ei oltu ruusukkessa varauduttu, joten connemaroille tuli valkoiset rusetit. Paras sijoitus kisan historiassa. Meillä oli kyllä hyvä joukkue, kisaponeja kaikki. Sissi ja Nipsu ( Banks Cadeau) olivat esiintyneet ennenkin messuyleisön edessä.

Sissi ja reipas poninhoitaja Peppi

connemarat esittelyssä: Edenwoods Cassiopeia Cashel, Skatholm Thunder Ball ja Banks Cadeau

Sissi ja Sara radalla

TeamConnemara: Pallo, Sissi ja Nipsu

Tyytyväiset messuilijat

Kisan jälkeen Sissi pääsi karsinaan ja kiersimme vähän messuja. Itse en käynyt muilla GoExpo-puolilla lainkaan, mutta hevospuolen kiersin. Mitään ei oikein tarttunut matkaan. Mun kukkarolle ei vaan Animot tai Kingslandit sovi, ei edes kunnon alessa. Jos Animon satulahuopa maksaa tarjouksessa 75 €, niin ei tarvitse edes haaveilla. Parhaat tarjoukset löytyi Horzen kojusta, jossa mm. toppaloimet oli 30€. Viimeinen fullneck tosin meni Saran ponille, joten ei tarvinnut sellaistakaan ostaa. Peppi halusi Lillille harjakassin, joten sellainen tarttui mukaan ja kumiohjat Possulle. Lisäksi isäntä tilasi tuliaisiksi lakuja. Tuttuja oli kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Kohtuu hyvissä ajoin päästiin kotiin onnistuneen reissun jälkeen.

Kaikki kuvat: Päivi Kankare

302. Kevätkuulumisia.

Viime päivinä on taas miettinyt kuinka onnekas onkaan, kun saa tehdä juuri sitä, mitä on lapsesta asti haaveillut. Aurinko paistaa, kenttä on sula ja lähes kuiva ja jopa tarhat alkaa kuivua, ratsastettavat on mukavia ja hyvässä vaiheessa, valkut sujuu hyvin ja homma toimii. Pieni epätoivo meinasi tossa iskeä, kun tarhat alkoi sulaa enkä ehtinyt niitä siivota samaa tahtia. Olisi ollut kiva saada p*ska siivottua jään päältä ennen kuin se ehtii sotkeutua hiekkaan. Onneksi tarhat alkaa olla kuivia, joten siivoaminen helpottuu uudelleen. Nyt voi tehdä jopa täysiä kuormia. Valoakin riittää pidempään, joten siivousurakka etenee hyvää vauhtia. Toinen pihatto on jo ylläpitosiivouksessa.

Menneeseen pariin viikkoon mahtuu hurjasti tekemistä ja sen takia koneella istuminenkin on jäänyt vähemmälle. En ole edes lukenut muiden blogeja, kuin vasta tänään. Valmennuksia on ollut useampia, olen nähnyt jopa ei-hevos-ystäviäni, käynyt messuilla ja pari uutta ratsastettavaakin on kuvioissa. Yksi hevonen vaihtoi tallipaikkaa ja uusi tulokas muutti heti tilalle. Ja silti mieli on virkeämpi kuin aikoihin. Ihana Aurinko!

Aloitetaan vaikka ratsutettavista. Ratsastuskoululle tuli uusi poni, joka osaa pitää ratsastajaa selässään kaikissa askellajeissa, mutta juuri muuta poni ei osaa. Kolmisen viikkoa ollaan nyt työskennelty ja poni on oikein mukava. Se osaa taipua ja niskastakin löytyy niveliä. Viimeksi harjoiteltiin laukannostoja ja väistämistä käynnissä. Tuntuu, että poni etenee harppauksin joka kerta. Tästä tulee kiva poni. Kotipihaan tuli uutena projektina 3-v. suokkiori. Nyt ollaan menty neljä kertaa ja käynti sekä ravi sujuu hyvin ilman avustajaa. Ohjastuntuman kanssa on vielä tekemistä, kun pikkuoriista kuolaimet on ällöt. Tosin joka kerta suu on rauhallisempi, kun pitää vaan käden pehmeänä ja tasaisena. En ole mikään suokkifani, mutta tää on kiva tapaus. Jos mulla olisi muutama tonni ylimääräistä, niin yhden tällaisen voisin haluta.

Tässä selässä ekaa kertaa kentällä

Ratsuponi on taas edennyt kivasti ja siirtymiset alkaa olla terävämpiä. Pieniä pätkiä olen jo istunut alhaalla ja laukannostoihin haetaan napakkuutta. Eilen vähän hypättiinkin. Nyt ei ollut mitään epäröintiä pikkuristikoilla, vaan jopa imua esteelle oli havaittavissa. Suunnitelmissa olisi ekat kisatkin parin viikon päähän. Koulutuuppausta yhden helpon C:n verran.

Annan kouluvalkussa viime viikolla menin Sissin kanssa. Tehtiin vastataivutuksia, sulkuja ja väistöjä. Laukassa mentiin vastalaukkaa sekä lyhennyksiä ja pidenyksiä. Vitsit poni oli magee! Sellaista ravia en ole vielä saanut siitä ulos. Sissi liikkui hienosti ryhdissä kantaen itsensä. Lisäyksetkin lähti erittäin hienosti. Laukassa lyhennettiin taas sinne äärirajoille ja ponilla on selvästi lamppu syttynyt. Piruettityylistä laukkaa tulee jo aika helposti, ei se montaa askelta vielää jaksa, mutta kuitenkin. Se on ollut myös pehmeämpi myös vaikeasta vasemmasta kyljestä.

Viime maanantaina olin Tarmon kanssa Aulangolla Piian valkussa. Mieltä lämmitti taas jo heti alussa, kun Piia kysyi mitä superponille kuuluu. Tarmo sai paljon kehuja niin hyvästä ulkoisesta olemuksesta kuin kunnon nousutakin. Pieni pyöreys sopii sille ja toivottavasti massa pysyykin päällä jatkossakin. Piia oli suunnitellut pitkän radan, jotta päästään harjoittelemaan ratsastettavuuden säilyttämistä myös jo vähän väsyneellä ratsulla. Tosin Tarmon kohdalla tämä ei ihan toiminut. Se ei väsynyt lainkaan. Alkuverkassa tehtiin voltteja ravissa ja laukassa sekä vastalaukkaa.  Vastalaukka sujuu kotona jo tosi hyvin, mutta nyt se nosti vaan myötälaukkaa. Aiemmin se on ollut jo ihan väsy alkuverkan jälkeen, mutta nyt se ei kyllä tasaantunut lainkaan. Verkkahypyissäkään ei ollut juuri rauhoittumisen merkkejä. Vaikka poni oli varsin vauhdikas, askeleet pystyi ratsastamaan eikä puomeja tullut. Mitään se ei myöskään kytännyt tai yrittänytkään kieltää. Kunto on siis kasvanut huimasti ja se suorittaa valtavalla itsevarmuudella. "Henkseleitä paukutellen", oli Piian kommentti. Tehtävät oli 90 -100 cm tasolla ja se sujuu rutiinilla. Kun vaan nyt saadaan hyvä vire ja kunto säilymään eikä tammat ala stressata liikaa pienen ponin päätä.

Keskiviikkona oli sitten ohjelmassa Krissen kouluvalkku. Siinäkin menin Sissin kanssa, mutta nyt en saanut sitä yhtä hyväksi kuin Annassa. Se jää aina vähän harmittamaan ja kummittelemaan, kun poni ei tule rehellisesti läpi. Hyviä pätkiä oli joo, varsinkin laukassa, mutta ei se ihan kuulolla ollut. Keskityttiin kulmien ratsastamiseen ja ryhdikkään muodon säilyttämiseen. Sissin kanssa, kun mouto oli hyvä, se ei tullut kuitenkaan niskasta läpi, vaan puri taas kovin kiinni vasemmalle. Laukassa se tarjosi taas piruettiaskelia kulmiin.

Torstaina päästiin jälleen hyppäämään. Anni meni Tarmolla ja itse menin Sissillä. Alkuverkassa tehtiin avoja, voltteja ja sulkuja sekä väistöjä ravissa ja laukassa. Sissi oli taas aika pinkeänä eikä taipunut juurikaan vasemmalle. Kyllä oli vaikeaa. Itse jään helposti vain seisomaan jalustimille ja keskivartalon käyttö unohtuu. Tarttis saada Aira korvanappiin estevalkkuihinkin...Itse hypyt meni kyllä paremmin kuin aikoihin. Mä pääsin nyt ekaa kertaa testaamaan gägejä ja poni tuli hienosti takaisin. Virtaa ja menohaluja sillä oli kuin pienessä kylässä, mutta nyt se ei mennyt etupainoiseksi ja imu oli esteille. Yhtään kertaa se ei ollut edes harkitsemassa ohimenoa tai kieltämistä. Varmasti ylittyi metrinen okserikin. Tällä kertaa me oltiin myös vahvasti samaa mieltä ponnistuspaikoista ja meno oli sujuvaa, vaikkakin vauhdikasta. Kyllä oli kivaa! Kivaa oli myös katsoa Tarmon ja Annin menoa, kun viimeiselle kierrokselle (3 estettä) nostettiin puomit taas sinne 120-125 cm korkeuteen. niidenkin ylitys alkaa olla joka kerta varmempaa ja ilmaakin jää väliin. On se sellainen mammanmussukka <3

301. Kisavideot

Tähän laitan nyt vain kisavideot eiliseltä.

Anni ja Tarmo 90 cm

ja 100 cm