325. Kotikuulumisia pitkästä aikaa

Nyt ollaan painettu kisoissa ja kinkereissä pitkin kevättä sellaista vauhtia, että kotiraportointi on jäänyt väliin. Paljon tapahtuu ja pääluku elää jatkuvasti. Astutuskausi on avattu molempien poikien osalta.

Aloitetaan vaikka ratsastettavista. Venla, 5-v. pv, on ollut meillä nyt jo maaliskuun puolivälistä yhtä soittoa. Pikkuhiljaa me aletaan olla samaa mieltä työskentelystä ja tamma etenee harppauksin. Joka toinen viikko olen mennyt sillä Annan kouluvalkuissa ja muutamia kertoja hypätty Anun valvovan silmän alla. Lisäksi pari Krissen valkkuakin olen sen kanssa mennyt. Muoto on tasaantunut paljon ja se antaa vaikuttaa. Ollaan päästy tekemään väistöjä, avoja, lyhentämään ja pidentämään ravia ja laukkaa. Tahti ja rytmi alkaa löytyä. On sillä paljon omiakin mielipiteitä ja lähinnä kyse on siitä, ettei se tiedä mitä pyydetään. Silloin se tarjoaa kaikki kuviot, yleensä jää jalan taakse ja pyrkii vähän ylös tai poikittaa. Pari kertaa se on tehnyt kunnon pukkejakin, mutta useimmiten se keula on nousemassa. Hypätessä se on innokas ja rohkea. Askeleet ei aina sovi ja hypyt saattaa olla erikoisia, mutta pääasiassa homma sujuu. Siitä on tulossa todella kiva ratsu, herkkä ja kuuliainen, liikkuu omalla moottorilla ja yrittää kovasti. Onhan se vieläkin todella raaka ja voimaton, mutta edistyy vauhdilla. Tykkään siitä todella. Joka kerta hyvin menneen valkun jälkeen miettii, että olisihan tällainen ratsuhevonenkin mukava, jolla pääsisi itsekin eteenpäin. Se kuitenkin tarkoittaisi useamman ponin myyntiä. Ehkä tyydyn vaan haaveilemaan ja nautin niistä hetkistä, kun Venla on mulla käytössä.

Venlan lisäksi mulla on siis ollut 3-v. suokkeja neljä tässä kevään aikana, joista viimeinen lähti eilen kotiin. Yksi on vielä tulossa. Tällä viikolla tuli myös yksi 3-v. connemara sekä ratsastettavaksi että astutettavaksi. Koko talven kestänyt ratsuponiprojekti päättyy huomenna, kun poni lähtee laitumelle. Mahdollisesti palataan asiaan Laatuponikisaan tähdäten. Tilalle tulee 4-v. pv tamma, joka oli viime syksynäkin yhden pätkän tässä. Dartmoor lähti myös viime viikolla kotiin. Jaggen kanssa olis tarkoitus aloittaa treenit kohti ponibreedersiä, kun se on saanut hetken viettää laidunlomaa. Edelleen olen käynyt myös ratsastuskoululla kaksi kertaa viikossa. Siellä on kaksi yksäriä, kaksi tuntihevosta ja yksi 4-v. suokki, joita olen mennyt. Ratsastaa on siis saanut ja töitä on riittänyt. Heinäkuussa näyttäisi hiljenevän näillä näkymin.

Astutukset on täysillä käynnissä. Ekku on astunut nyt Lissun kahteen kiimaan, Rosen yhteen ja Netan yhteen. Rosen astutus tuli vähän pikapäätöksellä. Ekku on pari viikkoa lähinnä juossut tarhassaan ja huutanut tammoille. Sen mielestä tammat ei saisi liikkua mihinkään eikä varsinkaan mennä laitumelle syömään. Ekku on laihtunut valtavasti ihan parissa viikossa. Mun tekee niin pahaa katsoa sitä, kun ei malta olla rauhassa lainkaan. Tehtiin sille nyt oma laidunlohko tammojen viereen. Siinä on vähän parempi, mutta ruunia ei voi tuoda läheiselle pikkulohkolle syömään eikä tammat saisi saada olla portilla lainkaan. Nyt sentään malttaa vähän paremmin syödä, mutta edelleen iso osa heinää vaan tallaantuu sen juostessa edestakaisin. Olen siis päättänyt laittaa Ekun syksyllä pois. Se on niin työläs syöttää ja tulokset valuu hukkaan parissa viikossa, kun kiimat alkaa pyöriä kunnolla. Se ei ole mitään hevosen elämää, kun joutuu koko ajan vahtimaan muita eikä mulla ole mahdollisuutta tarjota sille puitteita, joissa se ei stressaisi. Se on hieno ori ja toivottavasti se saa tänä kesänä vielä useamman tamman tiineeksi. Siksi siis päädyttiin astuttamaan Rose, vaikkei alunperin ollut tarkoitus.

Tarmo on myös laihtunut rajusti, mutta ei stressaa niin paljoa kuin Ekku. Välillä hyökkii tarhassa ja juoksee edes takaisin, mutta ei niin paljoa kuin Ekku. Tarmon kohdalla ongelma on syöminen. Se ei syö kunnolla. Nyt kokeillaan niittää sille runsaasti vihreää, kun se tuntuu kelpaavan. Tarmostakin on ollut nyt useampia astutuskyselyitä, kaikki ratsuponeja. Yksi tässä jo on ollut pari viikkoa ja viimein tuli kiimaan ja päästiin astuttamaan. Tämä taas vahvistaa sitä, että se kannattaa näyttää ratsuoripäivillä. Viime viikon poni on saanut olla kevyemmällä ja pääasiassa Anni on maastoillut sillä ilman satulaa. Seuraavat kisat on kisaviikolla.

Sissi on ollut soveltuvuuskokeesta lähtien hyvin kevyellä. Kokeen jälkeen se sai loppuviikon olla ihan levossa. Alkuviikko kävelytettiin maastossa ja vasta viime torsataina kokeiltiin Annan valkussa kuinka se liikkuu. Ostin sille myös W-Healing Wrapit, tallisuojat, joissa on keraamista kuitua, joka heijastaa jalan oman lämmön takaisin ja sitä kautta vilkastuttaa verenkiertoa sekä vähentää turvotusta. Muutaman päivän käytöllä turvotus jännetupeissa on pehmennyt, mutta kyllä ne on edelleen todella paksut. Nyt se liikkuu puhtaasti ja oli Annan valkussa parempi kuin varmaan koskaan ennen Olivian kanssa. Uskallettiin siis käydä tänään hyppäämässä power cup aluekarsinnoissa yksi 70 cm rata. Pari puomia tuli alas, mutta meno oli todella varmaa, siistiä ja tasaista. Nyt jos ponin jalat saadaan kuntoon, voisi hyvin alkaa mennä niitä 80 cm luokkia.

kuva: Päivi Kankare

Perjantaina käytiin viemässä myös ensimmäiset laiduntajat Pettilään. Meillä on pari viikkoa ollut Paimiosta Liviasta eläintenhoitajaopiskelija työharjoittelussa. Yksi apukäsipari auttaa paljon laidunten tarkastamisessa ja aitojen laittelussa, varsinkin kun viime viikot on ollut muuten niin kiirettä. Laitumella onkin jo todella hyvin ruokaa ja vähän harmittaa, kun meillä on tälle kesää niin vähän laiduntajia. Ei ne millään ehdi syödä kaikkea. Ekassa kuormassa vietiin Reino ja Jaggis, seuraavana päivänä Rose ja Hilla ja tänään vielä Lissukin pääsi laiduntamaan, kun kiima on ohi tällä erää. Kaikki pääsi samaan laumaan, kun oreja ei ole tänä vuonna lainkaan. Leppoisasti he siellä laiduntavat. Rose tosin pitää hajurakoa muihin varsaa suojellessaa, mutta eiköhän ne kohta liity porukkaan.

Ai niin, torstain ja perjantain välisenä yönä meille syntyi vuonovarsa. Iso ja todella söpö tammavarsa. Kohta saa Hilla leikkiseuraa. Kuvia siitäkin tulossa.

324. Maastoesteilyä keskiviikkokisoissa

Tänään käytiin Ypäjääl Tarmon ja Annin kanssa keskiviikkokisoissa maastoesteillä. Siellä oli siis pelkkä maastorata, jossa esteet noin 70 cm, rata kilometrin ja pakollinen portti vedellä. Erinomainen tilaisuus siis treenata maastoradan ratsastamista. Vaikka esteet oli pieniä, niin pääsi kuitenkin kisafiilikseen ja treenaamaan rataa.Hintakin on varsin huokea oikeisiin kenttäkisoihin verrattuna. Tällaisia tarvittaisiin ehdottomasti lisää.

Ilmoittautumisen jälkeen oli radan näyttö ja siihen perään kierrettiin rata vielä toiseen kertaan. Tarmon startti oli vasta numerolla 36, joten ehdimme katsella muiden ratsukoiden menoa jonkin aikaa. Yhteensä lähtöjä oli 50. Muutama ratsukko katsottiin vedellä ja muutama startissa. Yllättävän paljon hevoset kyttäsivät jo estettä kaksi, joka oli koivutukki, jossa oli johteena puolikaaret molemmilla puolilla. Sitten laittamaan Tarmo kuntoon ja verkkaan. Poniini oli varsin rauhallinen, vaikka verkka oli aika villin lännen meininkiä. Laukassa kierrokset vähän nousi, mutta panikointia ei juuri ollut.

Samaan aikaan verkkaamassa oli kisan muutkin connemararatsukot. Conniksia mukana oli neljä. Mielenkiintoisin tietysti Tarmon sisko Wii Harum-Scarum Lady, jolla on siis sama isä ja emän isä kuin meidän Tarzanilla. Sen olen nähnyt livenä vain joskus varsana näyttelyssä.

Muita connemaroja olivat Wii Empyreal Eddy ja Rockfield Eternity.

Kuulutuksia kuuntelin siinä ennen Tarmon vuoroa ja harmittavasti muut connemarat otti hylsyn kielloilla. Rata oli tehty niin, että nähtiin suurin osa. Poni meni sujuvasti kaikki esteet vedelle asti, vaikka jalat pitikin olla kiinni kunnolla. Ennen vettä olevan tukin jälkeen Tarmo selvästi tiesi veden lähestymisen ja löi jarrut kiinni. Se tuli rantaan ravissa ja siirtyi käyntiin asti. Rannassa se hetken harkitsi lätäkköön menoa, mutta loikkasi lopulta sinne. Loppurata meni taas oikein sujuvasti ja oikeastaan veden jälkeen poni vasta lähti käyntiin. Sitten löytyi sama vire kuin treeneissä, jolloin on ihan sama, mitä eteen tulee.

Vaikka rata sujui hyvin ja vesikin meni pienen harkinnan jälkeen, niin päätettiin vielä jäädä hetkeksi treenaamaan vedelle, kun kaikki ratsukot olivat ratansa suorittaneet. Nyt poni meni jo suoraan laukalla lätäkköön. Pari kertaa hyppäämällä,mutta lopulta ihan samaa laukkaa jatkaen ja kaikista suunnista. Tultiin vielä myös samaiset tuttarin tehtävät, jotka olivat viime kisoissa ne kynnyskysymykset. Nyt Tarmo hyppäsi hienosti epäröimättä tukin kohti vettä. Veden jälkeiselle kapealle esteelle tuli pari ohitusta, mutta kun seisoin kerran johteena, sekin sujui. Viimeisellä kerralla siihenkin esteelle oli normaali imu ja halu hypätä. Ihan huikean hyvä mieli jäi tästä treenistä! Kyllä siitä vielä hyvä saadaan, kun kokemusta kertyy ja erilaiset estetyypit sekä vesi tulee tutuksi.

323. Kohti lisäoppia?

Olen tässä jo pidempään pohtinut, mitä sitä tekisikään sitten isona. Vielä en ole keksinyt mitään hommaa, jota oikeasti haluaisin tehdä ja josta saisi sen verran rahaa ja vapaa-aikaa, että voisi harrastaa ponikasvatusta. Koska en siis ole keksinyt mitään parempaa vaihtoehtoa kuin nykyinen uravalinta, päätin laittaa hakupaperit Ypäjälle ratsastuksenohjaajalinjalle. Viime torstaina oli sitten soveltuvuuskokeen vuoro. Olin ilmoittanut Sissin itselleni kouluhevoseksi ja Tarmon estehevoseksi. Pientä paniikkia nostatti Sissin jännittyneisyys ja ylipäätään kuinka käy, kun menee kokeisiin ponilla. Tiesin kyllä, että ponit on tehtävien tasalla ja omienkin taitojen pitäisi riittää eikä maailma edes mullistuisi, vaikkei kouluun pääsisikään. Jännitti silti. Varsinkin siinä vaiheessa, kun aikataulut tuli sähköpostiin.

Koko ajan kokeeseen valmistautuessa mietin vain ponien toimimista, varsinkin Sissin kohdalla. Vaikka Tarmoa olin ratsastanut paljon vähemmän, niin sen suhteen oli kuitenkin luottavainen olo. Se hyppäisi hyvin, vaikken selässä olisikaan juuri käynyt. Halusin kuitenkin ottaa Sissin kouluosioon, koska sillä ne hyvät pätkät on niin paljon parempia kuin Tarmolla. Tottakai Tarmokin yhden K.N.Specialin menee miten vain, mutta Sissi on aika monta kertaa hienompi. Sissi taas ei ole ollut viime aikoina niin varma hyppäjä, että lähtisin kokeilemaan kuinka käy 95 cm oksereilla. Poneja pohtiessa unohdin kaikki muut, kun töitäkin on saanut painaa kieli vyön alla. Edellisenä päivän aloin katsoa kutsua ja ohjeita läpi. Ai, olisi pitänyt maksaa jo 8.5. Ja karsinat varata 13.5. mennessä... Silloinhan oli siis vasta 20.5. No sain maksettua ja karsinatkin löytyi poneille, ettei joudu koko päivää kopissa seisomaan. Onneksi muistin tehdä sen karsinavarauksen jo päivällä, kun opistolla oli vielä työntekijät hommissaan ja sain karsinoille vahvistuksen heti. Asiat siis hoidossa viime tipassa, radat noin suurinpiirtein muistissa ja aikataulstakin joku käsitys.

Aamun lähtöä helpotti meidän työharjoittelija, jolle jäi aamutallin teko meidän isännän valvonnassa. Ponit ja kamat autoon, heinää mukaan ja menoksi. Osakokeiden ohjeissa oli, että noudatetaan SRL:n kilpailusääntöjä. Arvoin siinä pitkän aikaa, kuuluuko vetää itsellekin valkoiset housut ja kisatakki päälle. Lopulta nakkasin ne autoon, kun eivät niin paljoa tilaakaan vie. Onneksi otin, vaikka kuvittelin, että siisti ratsastusasu olisi riittänyt. Kaikki muut meni kisavermeissä ja letit päässä, joten kai se oli pakko itsekin tehdä niin. Paikalle pääsin ajoissa ja ponit karsinaan syömään heiniä. Tarmokin oli ihan kiltisti ja hiljaa. Karsinat niillä oli omassa rauhassa käytävän päässä vastakkain.

Päivän ohjelma alkoi infolla. Meille kerrottiin vähän koulutuksen sisällöstä ja käytännön toteutuksesta sekä tietysti päivän kulusta. Oma homma alkoi haastattelulla, jossa kerrottiin omista taustoista ja syistä miksi haluaisi opiskelemaan. Samaan aikaan muu porukka pisti kouluaidat kasaan. Haastattelun jälkeen rakennettiin esterata ja käveltiin se samalla läpi. Rata oli melko simppeli, mutta jäin pohtimaan välejä ja askelmääriä. Ne oli kuitenkin ajateltu hevosille. Tarmon laukkahan venyy kyllä helposti hevosväleihikin, mutta en ihan osannut metrimääristä ajatella kuinka paljon pitäisi antaa edetä. Kun rata oli valmis, kävin tsekkaamassa poneja ja lähdin syömään. Kyllä tuli nostalginen olo, kun meni ruokalaan syömään. Kymmenen vuotta sitten siellä tuli syötyä ateria tai pari. Eipä se paikka juuri ollut muuttunut.

Syömisen jälkeen menin laittamaan Tarmoa kuntoon estekoetta varten ja vaihdoin kisavarustuksen itsellekin. Tarmoa en kyllä letittänyt. Lähdettiin kävelemään opistohallin viereiselle kentälle verkkaamaan. Poni vähän huuteli Sissin perään, mutta se ei ollut mitöön ori-huutelua vaan ennemmin kaveri-huutelua. Verkassa oli aikaa suht reilusti, joten kävin ensin kävelemässä pienen maastolenkin. Kentällä verkatessa poni otti muutamat syöksyt ja oli muutenkin aika virrakkaalla päällä. Hypyissä oli vauhtia, mutta ei se onneksi ihan holtittomasti sinkoillut. Olin ensimmäisenä suorittamassa estekoetta. Maneesissa sai ottaa vielä pari verkkahyppyä ja sitten vain suoritukseen. Tarmo meni alussa vähän löysäksi, kun laukattiin pääty-ympyrällä yhtä kavalettia viisi kertaa. Siitä tultiin kaarevalla uralla kaksi kavalettia, joiden väliin piti ottaa neljä askelta. Ajattelin, että väli olisi pitkä meille, joten vähän oikaisin ja eikös askeleita tullut sujuva kolme... Siinä vähän sekosin rytmistä ja seuraavalle esteelle poni lähti vähän kaukaa. Ravissa tultavalle jumppasarjalle ratsastin vähän turhan isolla paineella, kun ajattelin, että poni pitää saada venymään okserille. Hyvin sekin meni, joskin vähän hätäisesti. Sitten piti tehdä täyskarron kautta okseri, jossa laukka vaihtuu. No ei vaihtunut, kuin vasta kaarteessa. Toisella samalaisella okserilla laukka vaihtui hyvin. Vino tehtävä meni sujuvasti molemmista suunnista ja viimeisellä linjalla ratsastin taas vähän liian paljon, jolloin tultiin vähän lähelle pystyä, mutta ei onneksi ihan pohjaan kuitenkaan. Sain ponin jopa pysähtymään linjan päähän, kuten piti. Itsearviointi ja muutama kommentti kokeen vastaanottajilta. Loppukävelyinä käytiin rivieralla ja poni meni mukisematta lampeen! Ehkä me saadaan siitä sittenkin kenttäponi. Kävelyiden jälkeen Tarmo pääsi suihkun kautta syömään.

Koulukokeeseen oli hyvin aikaa vielä. Letitin Sissin kuitenkin valmiiksi. Kauhea moka, kun en ollut varautunut mihinkään letityksiin. Mulla ei ollut mukana kuin mustia ja ruskeita kumppareita! Sissin letit tuli siis tehtyä ruskeilla silikonikumppareilla. Näytti rumalta! Siinä jo kiinnitin huomiota, kun poni siirteli painoa etujalalta toiselle. Kävin vielä paikallisesta hevostarvikeliikkeestä hakemassa Sissille valkoisen huovan, koska sitä en ollut ottanut mukaan. Kauppareissun jälkeen pistin ponin kuntoon ja lähdin verkkaamaan. Sissi tuntui tosi hyvältä ja sain sen hyvin avuille. Se liikkui eteen ja tukeutui ohjaan. Ei jännittänyt tai paennut tuntumaa. Kunnes aloin istua alas ravissa ja käännellä voltteja. Vasemmassa kierroksessa poni liikkui epäpuhtaasti. Kyllä ketutti! No ei muuta kuin kysymään kokeen vastaanottajilta, että onnistuuko vuoron siirto ja ponin vaihto. Sissi siis takaisin talliin ja Tarmolle kamat niskaan. Se oli tietty kierinyt turpeessa ja tukkakin oli auki, mutta ei voinut mitään. Vähän Tarmo oli ihmeissään, kun äkkiä taas lähdettiinkin. Vähän sillä oli hyppymoodi päällä ja vauhtia olisi riittänyt. Suht kuuliaisen poni meni kuitenkin. Radalla tahti vähän vaihteli ja ekalla lävistäjällä laukka vaihtui jonkun pukin kera. Olin ihan tyytyväinen Tarmoon ja suoritukseen tällä valmistautumisella ja extempore-poninvaihdolla.

Juhannusviikolla selviää viimeistään kuinka käy. Loppufiiliksenä päivästä oli oikeastaan vain järjetön ketutus Sissin takia. Ihan sama mitä koulun kanssa käy, mutta mitä mä teen sen ponin kanssa. Powercup aluekarsinnat on ihan nurkan takana, päästäänkö sinne? Kestääkö poni enää täysipainoista käyttöä? Onko siellä jotain isompaa? Rasitusta todennäköisesti, mutta ollaanko jo nivelrikko-asteella tms.? Jos sitä joudutaan jatkossa lääkitsemään usein, niin onko sekään hevosen elämää? Ja onko 10-vuotiaan jaloistaan hajonneen ponin paikka siitoksessa? Sissi on hienoin poni mitä mulla on ikinä ollut eikä se saa nyt hajota. Loppuviikon poni huilasi ja alkuviikko kävellään. Torstaina katsotaan Annan koulutreenissä miltä näyttää ja sunnuntaina pitäisi hypätä Powercuppia. Jännityksellä odotetaan kuinka käy. Jos nää kaksi viikkoa selvittäisiin ontumatta ja sitten kävisi klinikalla tutkimassa mitä etujaloista löytyy...

322. Ja Annan treenit Niittyalhossa

Viime viikolla oli siis Piian valmennukset maanantaina ja tiistaina. Keskiviikkona vuorossa oli Annan valmennukset lähitallilla. Pitkästä aikaa menin omilla poneilla. Hyppyjä Tarmolla ja koulua Sissillä.

Oltiin ekaa kertaa tälle vuodelle ulkokentällä ja Tarmohan oli ihan täpinöissään, varsinkin vapaan jäljiltä. Se oli koko ajan menossa aika vauhdilla ja painoi vähän kädelle. Se kuitenkin pysyi tasaisempana ja paremmin pyöreänä, tosin miellään myös kuolaimen alla. Mähän en siis ole edes käynyt sen selässä varmaan kahteen kuukauteen, kun Anni on hoitanut sen liikutuksen. Alkuverkkana hypättiin ympyrällä pientä pystyä, jossa oli "innariväleillä" puomit ennen ja jälkeen esteen. Ponilla oli virtaa, mutta hypyt sujui ja paikatkin löytyi ihmeen hyvin. Toiseen suuntaan tulikin vähän ongelmia, kun vaihdettiin toiselle esteelle. Siinä oli siis puomien välissä pikkuokseri vesimatolla, jossa oli vettä. Ekaa kertaa lähestyessä sitä Tarmo katseli tarkkaan tarhoille, kun sieltä haettiin yhtä hevosta sisään. Onhan se nyt nuoren miehen paljon tärkeämpi tarkkailla liikennettä tarhoissa, kuin lähestyttävää estettä! Kalkkiviivoilla poni tajusi esteen, vesimaton ja VEDEN! Äkkijarrutus, pää alas ja ympäri kaula kenossa. Ja kuski hienolla voltilla alas ponin viereen jaloilleen... No onhan viime putoamisesta jo taas aikaa. Ratsutettavien kyydissä olen pysynyt hyvin, mutta Tarmon selästä maastouduin nyt kolmannen kerran vähän reilun vuoden aikana. Otettiin vielä useampi kielto siihen vedelle ennen kuin poni uskoi, ettei huku sinne...

Sen jälkeen tultiin jumppaa, jossa ravissa sisään, ristikko, pysty, okseri ja kolme laukan päässä pysty. Sitten vielä toinen sarja, jossa kaksi askelta välissä ja muutama linja. Radan tullessa Anna vielä korotti muutamaa estettä varmaan noin kymppiin. Kyllä ponitätiä jännitti. Mutta päätin suoriutua tehtävästä kunnialla. Jos valmentaja uskoo, että selvitään hengissä, niin mehän sitten selvitään. Tultiin siis jumppa, jonka jälkeen päädystä pysty lyhyellä lähestymisellä. Siitä kaareva tie toiselle pystylle (olisko ollu neljä tai viisi laukkaa). Taas päädystä vesimatto-okserille, josta suoralla linjalla pystylle kuudella askeleella. Viimeisenä tiukalla kaarteella okseri-pysty-sarja. Yllättävän hyvin homma toimi, vaikken ole hypännyt näin isoa sitten viime kesän. Tarmo oli hieno ja kuljetti tädin turvallisesti radan läpi. On se niin kiva poni, kun on valmis paikkaamaan kuskin ratsastamattomuutta ja epävarmuutta.

Yksi tunti oli välissä, joten ehdin hyvin pistää Tarmon pois ja laittaa Sissin kuntoon. Tehtiin ihan perustyöskentelyä volttien avulla kaikissa askellajeissa ja siirtymisissä. Ensin käynnissä poni rehellisesti jalan eteen ja taipumaan. Se jää nyt jännittäessään jalan taakse, jolloin se ei myöskään käytä koko kroppaansa. Kun käynti alkoi sujua, siirryttiin raviin ja tehtiin voltteja ja kahdeksikkoja ravissa. Taivutteluja ja jumppaa vähän ylitemmossa, jotta saadaan käsijarru pois päältä. Poni parani koko ajan ja alkoi liikkua koko rungon läpi. Ravissa tehtiin vielä ympyrällä väistöä, niin että takaosa ulos samalla, kun vähän kootaan. Ponin rentoutuessa väistöön kiitoksena päästettiin ravaamaan reilummin eteen. Tuli taas niin hienoja pätkiä! Näissä hetkissä aina kaipaa sitä, että saisi ratsastaa ja treenata ponilla ihan itse täysipainoisesti. Mutta poni tarvitsee ruokaa ja jos se pystyy edes vähän tienaamaan omaa osuuttaan, niin omasta tavoitteellisesta treenistä on luovuttava. Laukassa otettiin nostoja volttien avulla. Muutaman kerran saatiin ihan supernostoja, joissa poni ei noussut ylös ja vähän hypännyt laukkaan. Se jää tässäkin vähän jalan taakse, jolloin tarvitsee hypähdyksen nostoon. Paremmin jalan eteen ja lisää voimaa, niin tasaisuutta löytyy lisää. Kovasti pitää kyllä keskittyä omiin apuihin. Sissin kanssa ei juurikaan saa valmistella asioita, kun se alkaa jo ennakoida seuraavaa tehtävää. Pitkästä aikaa poni oli ihan superhyvä ja fiilis ihan huikea.

Luottavaisena siis torstaina Ypäjälle hyvin menneiden treenien jälkeen. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

321. Piian estetreenit Aulangolla

Maanantai ja tiistai vietettiin Aulangon ratsastuskoululla Hämeenlinnassa estevalmennusten merkeissä. Valmennukset tuli vähän yllättäen, kun saimme "kutsun" peruutuspaikoille. Vaikka kovasti tykkään Piian valkuista, niin olen koittanut vähän rajoittaa niihin osallistumista, koska A) ne ovat kalliita ja B) ne ovat kaukana. Muutamia kertoja ollaan kuitenkin treeneihin lähdetty peruutuksia paikkaamaan, jotta ryhmät saadaan täyteen. Tarmo oli viikonloppuna kisaamassa, joten sain Barbin lainaan ja Olivia lähti mukaan Sissin kanssa. Hieman hirvitti, kun meidät oli sijoitettu aikataulujen mukaan ryhmään ponit 90-100 cm. Me kun ei olla Babsin kanssa oltu ihan samalla aaltopituudella hyppyjen suhteen.

Ekana päivänä Barbi oli varsin järkyttynyt puitteista. Ensinnäkin koko ajan satoi vettä. Ei onneksi kaatamalla, mutta jatkuvasti kuitenkin. Kun pääsimme kentälle ja olimmekävelleet yhden jännittävän kierroksen, niin eikös siinä vieressä mennyt jonkin sortin kirkkovene, siis ihan oikea soudettava sellainen. Siitähän poniini aloitti hyperventiloinnin ja syke tuntui selkään asti. Se oli aivan räjähdyspisteessä, mutta sain kuin sainkin sen vähän rauhoittumaan ja aloitimme työskentelyn. Teimme ravissa voltteja ja temponvaihdoksia, muutamia väistöjä uralta sisään ja takaisin uralle sekä puomien yli ympyröitä. Kun Ponialkoi vähän rentoutua, niin eikös kentän yläpuolella lähtenyt kävelykone pyörimään. Ja taas poni melkein pyörtyi kauhusta. Myös kentän laidalla olevat maastoesteet oli kammottavia. Laukassa annettiin ensin ponien edetä ensin isosti kevyessä istunnassa. Laukassa tehtiin myös ympyröitä ja tempon muutoksia. Pikkuhiljaa poni alkoi olla oma itsensä ja keskittyä työskentelyyn. Hypyissä tehtiin ihan pieniä tehtäviä, jumppaa ja kontrollia. Yllättävän rohkeasti poni hyppäsi kaikki. Treenin jälkeen oltiin märkiä, mutta tyytyväisiä. Poni toimi lopulta oikein kivasti ja kaikesta pelkäämisestä huolimatta se pysyi käsissä eikä tehnyt mitään kevätjuhlaliikkeitä.

Seuraavana päivänä Babs oli jo huomattavasti rennompi. Jo verkassa se oli kuulolla ja rento. Vähän katseli esteitä, joihin oli kerätty koko tallin kaikki "möröt".  Ensin hypättiin pientä porttia kahdeksikolla. Paikat sopi kerrankin hyvin ja laukatkin vaihtui. Sen jälkeen mentiin pientä kavalettijumppaa. Nämä tehtävät sujui hyvin. Tultiin vielä muutamaa erilaista linjaa ennen koko rataa. Barbi selvisi muurista, punaisista laatikoista, sateenkaariokserista ja erilaisista porteista. Vain yksi kielto valkoiselle portille, joka mentiin suoraan aurinkoa kohti. Poni oli niin rohkea. Paikatkin osui kohdilleen sarjaa lukuunottamatta. Siihen tuli pari kertaa huono paikka, mutta silti poni oli luottavaisesti menossa yli. Tehtävät ei ollut isoja ja koko ajan mulla oli varma olo. Oli ihan huippua ja poni oli todella hieno! Piiakin kehui sitä kovasti. Taas lisää kokemusta ja uusia paikkoja ponille.

Kaikki kuvat on tiistailta miedän työharjoittelijan Iinan kuvaamana. Videota ei ollut, mutta täältä löysin videota, jossa näkee hyvin tehtäviä, joita teimme. Sissikin toimi hyvin ja varsinkin viimeinen rata oli erittäin hyvä. Erittäin iloisin mielin siis kotimatkalle. Oli jälleen hienoa olla mukana. Piia on vaan ihan superhyvä!

320. Power Cup -seurakoulukarsinnat

Pikaraportti vielä viime sunnuntain kisoista, jotta päästäisiin taas ajan tasalle. Vuorossa oli siis Salon Ratsastusseuran Power cup seurakoulukarsinnat Vaskiolla Koivumäen tallilla. Ne pidettiin 2-tason kisoissa ja luokkana He C:1. Molemmat meidän tallilta kisaan tähtäävät edustavat Salon Ratsastusseuraa. Meidän perhe edustaa puolestaan Salo Riding Clubia, kuten myös Anni. Mukana siis Olivia ja Sissi sekä Sara ja Possu. Pepillä ei ole vielä D-lupaa eikä hänellä ole oikein ollut intoa treenata. Ollaan siis sovittu, että Sara saa lainata Possua kisakokemuksen kartuttamiseksi samalla kun olen vienyt heidän poniaan eteenpäin.

Molemmat ratsukot tekivät erittäin hyvät ja tasaiset radat. Ehkä hieman "varovaiset", varsinkin lisäykset olisi saanut lähteä eteen paremmin. Sissillä oli huomattavasti parempi rata kuin viikkoa aiemmin, ponin pysyessä pyöreänä radan läpi. Possu menee mielellään vähän säästöliekillä, jos ei muistuta sitä liikkumaan riittävästi. Etenee heti kun pyydetään kyllä. Vähän olisi siis kaivannut lisää poweria. Mitään rikkoja ei tullut kummallekaan. Tuomari oli melko tiukka. Olivia ja Sissi olivat ekoja ei-sijoittuneita 59,5% tuloksella ja Sara Possulla heti seuraavina 58,75% tuloksella.

Molemmat ratsukot siis hyvillä mielin kohti aluekarsintoja. Esteet hypätään 31.5. täällä Salossa Anisissa ja kouluosuuteen joudutaan ajamaan Luvialle asti 7.6.

Kyllä sai olla ylpeä meidän edustavista poneista ja ratsastajista! Hienot kimot pikkuponit!

319. Helsinki Pony Event

Tekemistä on taas niin paljon, että kaikki kotikuulumiset jää raportoimatta, mutta eiköhän siihenkin saada korjaus jossain välissä. Käydään viikonlopun kisat ensin läpi.

Lauantaina oltiin Tarmon kanssa ihan isolla kirkolla hyppäämässä Helsinki Pony Eventissä. Poniini oli ilmoitettu 100 cm (Ponicup) ja 110 cm luokkiin. Paikalla oltiin jo hyvissä ajoin, koska Anni meni omalla ponillaan myös. Ponit meni eri luokissa, joten odottelua tuli paljon. Toisaalta mielummin kutenkin vähän odottelen kuin kiirehdin paniikissa... Tarmollekin odottelu onneksi sopii ja nytkin hän laidunsi tyytyväisenä kentän reunuksia tai naposteli kopissa heiniä.

Tarmo oli metrissä luokan puolessa välissä, joten radankävelyn ehti tehdä hyvin ennen verkkaa. Rata oli pitkä ja siinä oli pitkät tiet. Tosin sellainen rata sopii Tarmolle hyvin, kun saa laukata reippaasti eteen. Silloin poni on paljon rennompi ja laukka vie eteenpäin. Pienillä kentillä ja hallissa se jännittyy helposti, kun joutuu kääntämään enemmän ja jyrkemmin. Silloin laukka menee enemmän vain ylöspäin ja tasaisen rytmin sekä sujuvien ponnistuspaikkojen löytäminen on vaikeampaa. hyvin radat siis sujuu pienemmilläkin areenoilla, mutta parhaimmillaan poni on isoilla kentillä. Verkka ei ollut kovin tilava, mutta sentään molemmat suunnat oli erikseen. Poni pysyi kuitenkin melko rentona eikä saanut sätkyjä.

Metrin radalla poni oli ihan super. Se laukkasi hyvin eteen ja oli kuulolla. Meno näytti rennolta ja sujuvalta. Kaikki ponnistuspaikat osui hyvin. Arvosteluna oli 367.1 ja uusinnassa Anni unohti hetkellisesti suunnan ja yksi oikaisupaikka meni pitkäksi. Aika kuitenkin riitti lopulta kuudenteen sijaan 40 ratsukon joukossa. Kyllä saa olla supertyytyväinen ponilapseen. Se pärjää hienosti jo näin nuorena tasavertaisena näiden konkariponien joukossa.

este 2, josta 6-7 laukkaa...

...esteelle kolme

nelonen

uusinnasta

toiseksi viimeinen este, varman päälle tietysti

aika korkealla ne takajalat käy

Kuusi parasta

Huippufiiliksissä siis odoteltiin 110 cm luokan alkua. Tarmo oli puolen välin jälkeen vuorossa eikä kaivannut kovasti verryttelyä, joten keskityimme olennaiseen. Tarmo söi hyvällä ruokahalulla ja täysin häiriintymättä. Sai rauhassa juoruta tuttujen kanssa eikä Tarmo edes nostanut naamaansa ruohosta (runsas kasvusto, kuten kuvasta näkyy), vaikka siinä hengaili ponejakin aika lähellä. Hieno mies!



Mutta, jottei kaikki menisi liian hyvin ja menestys nousisi hattuun, niin 110 cm radalla poni kielsi ulos neljännelle esteelle... Verkassa se oli edelleen rentona, mutta odottelua tuli jonkun verran. Poni oli radalle tullessa vähän vetelän oloinen. Laukka ei vaan rullannut eteen samalla lailla kuin metrissä. Selvästi alkoi iso kenttä ja reipas laukka painaa jaloissa. Vauvalle tuli väsy ja se alkoi vähän jarruttaa esteille. Ykkönen tuli ok, mutta kakkosella etujalat keilasivat puomin mukaan. Kolmonen tuli puhtaasti, mutta poni valui vasemmalle. Seuraava este oli sarja viiden laukan päässä kolmosesta. Valui siis vähän linjalta ja korjauksesta huolimatta pysähtyi sarjalle, kahdesti. Poni vaan totesi, että on liian työlästä väsyneenä. Annikaan ei lähtenyt väkisin survomaan sitä sarjasta yli. Parempi reilu kielto, kun väkisin A-osan yli kiipeäminen huonolla hypyllä ja tökkäys B-osalle. Tarkoitus on pitää homma ponille mielekkäänä ja kivana. Huonoilla hypyillä saadaan vain sen luotto särkymään. Ja sitä tässä vähiten halutaan.

Nyt siis vaan lisää rutiinia ja ratoja alle, jotta varmuus ja kunto kasvaa ulkokenttien ratojen tasolle. Täytyykin miettiä, jos menisi pelkän 110 cm luokan tai 90 ja 100 cm, jos tuntuu että 100 ja 110 cm on liikaa kerralla. Kisa kerrallaan edetään ja katsotaan kuinka käy.