354. Se olis sitten syksy

Viimeinen elokuuta, viimeisen kesäkuukauden viimeinen päivä. Huomenna alkaa siis syksy. Onneksi nämä elokuun päivät ollaan saatu nauttia lämpimistä keleistä. Sain pestyä tallista viimeiset kaksi karsinaa. Myös loput loimet saatiin puhtaiksi (ja kuiviksi ennen kaikkea). Eilen haettiin viimeiset ponit pois laitumelta ja syksyn kuviot alkaa pikkuhiljaa selkiytyä. Vielä pari asukkia on tulossa tallipaikalle talveksi ja pari on tässä lyhyemmällä ratsutusjaksolla. Lisäksi pihattoon on tulossa kaksi tammavarsaa vieroitusten jälkeen loppusyksystä. Ehkä tästäkin talvesta selvitään, vaikka alkuun huonolta näytti. Koko elokuu on menty aika kituuttamalla, mutta valoa alkaa näkyä tunnelin päässä.

Pikkuhiljaa olen aloittanut etsinnät sopivien poninhoitajien/vuokraajien suhteen. Rose ja Kaija pitäisi saada säännöllisiin hommiin ja tietysti mieluiten niin, että osa kustannuksista tulisi katettua. Kaijan kohdalla olen myös miettinyt myyntiä, mutta sekin on ajankohtaista vasta lähempänä vuoden vaihdetta. Sen verran olen myytniin valmistautunut, että ilmoitin sen kantakirjaukseen Kotimäkeen 24.9. Missään nimessä se ei ole parhaimmillaan, mutta haluan kirjata sen ennen mahdollista myyntiä, niin varsalla on kaikki "oikeudet". Ylälinja sillä on vielä kovin lihakseton ja maha on pullea, saa nähdä paljonko saadaan muutosta kuukaudessa. Vähän töitä ja väkirehuja, jos peppuunkin tarttuisi jotain.

Rosella kävi yksi ratsastaja sitä kokeilemassa, jos vaikka pääsisi ihan poniratsastajan kanssa kisakentille ensi kaudella. Rose on ehtinyt mukaan jo parille tunnillekin ja kyllä sitä on ilo katsella. Liikkeet ei ole mitkään kouluratojen kuningattaren, mutta hyvältä se näyttää silti. Ensi viikolla mammatammat saa kengät alleen, niin pääsee kunnolla maastoonkin.

Viime viikkoon mahtui paljon ratsastuksia. Parhaimmillaan niitä oli kuusi päivässä ja useampi muualla kuin kotona, joten ajeluunkin kului ai
kaa. Mutta kyllä on nyt kivoja ratsastettavia. Kevyitä, pehmeitä ja erittäin kehityskelpoisia. Olen jopa mennyt Sissillä ja Tarmolla viime viikolla ja nekin oli tosi mukavia. Nyt on vaan järjestettävä niillekin oma välinsä, jotta koulujaksot olisi helpompia. Ei menisi ekoja päiviä säätöjen hakemiseen. Sänkkärilläkin ollaan päästy vähän menemään. Niin kivaa! Venlan kanssa oltiin Anisissa hyppäämässä Annan valkussa ja se oli parempi kuin ikinä. Meno oli varmaa ja sujuvaa. 90 cm rata sujui tosta noin vaan, hyvässä rytmissä ja rentona. Ei yhtään huonoa hyppyä. Venla ei edes kytännyt mitään erikoisempia johteitä, portteja, vesimattoa ym. Kävelytiellä pyöräilijät ja sen takana jalkapalloilijat vähän alkuun pelotti, mutta niistäkin selvittiin. Pitkästä aikaa oli fiilis, että tämähän sujuu!

Viikonloppuna oltiin kisaamassa nuorison kanssa. Lauantaina Baroni (4-v.) oli taas koulukisoissa. Viimeksihän se karkasi laukassa portista, mutta nyt pysyttiin aidoissa ja tulipa sieltä ponin eka sijoituskin! He C:1 ja 61%, 4. sija. Siihen mahtui pari rikkoakin, kun kentällä oli lätäkkö pitkällä sivulla. Verkassa se oli ihan super, mutta radalla on vielä vähän jännitystä ilmassa. Nyt tähdätään Laatuponikisaan kolmen viikon päähän ja poni asuu tässä siihen asti. Toivottavasti löydetään sama rentous myös suorituksiin, mitä väläyttelee treeneissä. Aulangolla on verkka kyllä varmaan radan kanssa kentällä, joten ei tarvitse verkata maneesissa (tai näin ainakin toivon).

ja kisatakista jo kaksi nappia irti, pitäisköhän korjata... kuva: Kirsi Suhonen

Sunnuntaina Venla oli ekaa kertaa estekisoissa. Melkkilässä oli aluekisojen yhteydessä 70cm ja 80 cm seuraluokat, joten ilmoitin tamman sinne treenaamaan. Tuntui, että tuli lähdettyä vähän soitellen sotaan...Perniössä huomasin auton bensavalon syttyessä, että eihän mulla ole kukkaroa mukana. Käteistä oli onneksi jäänyt edellisen illan tunninpidosta sen verran taskuun, että sain lähtömaksut hoidettua, mutta tankkaukseen jäi kaikki 5€. Paikan päällä huomasin, että myös numerolappu puuttui. Sitä onneksi kukaan muu ei huomannut. Rokotukset oli sentään mukana. Ei voi taas musitaa, että aluekisojen yhteydessä seuraluokissa pitää olla kaikki mukana. Reissusta selvittiin kunnialla ja Venla toimi superisti. Vaikka verkka oli ihan Villi-Länsi, se keskittyi ja toimi rentona. Ei haitannut ahtaus ja ohi suihkivat hevoset. Radalla se ei kytännyt mitään. Ekalla radalla mokasin viitosesteen, kun en ratsastanut mitään paikkaa siihen. Tuli puolikas askel ja puomi. Seuraavakin este tuli pohjaan, kun oli suhteutettu linja. Sitten saatiin paketti kasaan ja viimeinen este oli taas hyvä. 80 cm luokassa oli sama rata. Nyt pääsin hyvin korjaamaan askeleen viitoselle ja kuutoselle, mutta mokasin ihan samaan tapaan sitten perusradan viimeiselle esteelle, josta puomi. Hyvin meni kuitenkin ja tamma oli todella fiksu. Nämä korkeudet tuntuu varsin pieniltä, mutta jos nyt joku 80 cm vielä otetaan ennen ylemmäs siirtymistä. Ei hosuta, kun muistaisi saman radallakin...

353. Ponibreeders

Sunnuntaina oli Ponibreedersin ratkaisupäivä. Kaikki oli vielä mahdollista, koska erot oli pieniä. Tarmolla yksi pudotus ja muut nollilla. Ponit oli vuorossa taas aamusta ensimmäisinä, kello yhdeksän. Nyt ehdittiin rauhassa kävellä rata ja miettiä mahdollinen uusintakin. Verkassakin meillä oli hyvin aikaa. Tarmo oli paljon parempi, paremmin avuilla ja terävämpi. Verkkahypyt oli tosi hyviä ja ilmavia.

Ratakin alkoi lupaavammin, mutta tie kolmoselta neloselle oli hankalampi. Tarmo tuli neloselle lapa ulkona, jolloin siitä tuli puomi. Kyllä ärsytti! Varsinkin, kun yhtään puhdasta rataa ei ollut tullut siihen mennessä (eikä tullut lainkaan). Sen jälkeen poni skarppasi vielä lisää ja loppurata oli oikein hyvä. Luokkasijoitus Tarmolla oli jaettu ykkönen. Viidestä lähtijästä joukossa oli yksi hylky, kaksi 4 vp rataa ja kaksi 8 vp rataa. Kokonaiskisassa virheitä oli kahdeksan. Voittaja oli selvillä, WPB t Vinhatuulen Angelina 0-4 tuloksella. Sijoista 2-4 järjestettiin uusinta. Siinä Tarmo liukastui kaarteessa ennen sarjaa ja se kostautui sarjan b-osalla, josta tuli puomi. Toiseksi sijoittunut Klockas Junost hyppäsi uusinnan puhtaasti ja aikakin oli Tarmoa nopeampi. Tarmo oli sijalla kolme neljällä virheellä. Kolmas uusija, Tarmon veli Aramara Ramses, sai myös neljä virhettä, mutta oli vähän hitaampi.

Rata ei ollut mitenkään erityisen hankala eikä korkeuskaan ollut tapissa. Kaikki mahdollisuudet olisi ollut pärjätä, mutta nyt ei vaan mennyt riittävän hyvin. Koska lähtijöitä oli vain viisi, kaksi sai rahapalkinnon. Olisi se 1700 ja rapiat ollut ihan kiva lisä. Kakkosestakin olisi tullut jotain 900€. Mutta hyvin Tarmo edusti ja oli kiltisti. Toivotaan, että sen suurimmat tavoitteet ja saavutukset ovat vielä edessä päin. Breeders on kuitenkin hyvä välietappi ja ainoa ponikisa, jossa on oikeasti tavoittelemisen arvoiset palkinnot. Siltikään meiltä ei lähdetä kisaan otsa rypyssä. Kaikki varsat ilmoitetaan mukaan ja kaikki kotona olleet ovat kisaan osallistuneet. Ja myydyistäkin suurin osa on kisaan osallistunut. Minni oli ensimmäinen, joka ei ollut mukana enää 6-vuotiaana. Nyt Lenni (Exellence) ja Kake (Flannacán) ovat pudonneet listoilta.

Kisaan on tulossa sääntöjen päivityksiä ja toivotaan, että myös ponit olisivat jatkossakin osana Nuorten Hevosten Festivaalia. Suomalainen ponikasvatus kaipaa lisää arvostusta ja näkyvyyttä. Kisa kaipaa lisää osallistujia ja positiivista nostetta. Kannamme kortemme kekoon edelleen ilmoittamalla kaikki varsat mukaan ja sitten vain toivotaan, että mahdolliset myydyt kasvatit pääsisivät mukaan kisaan asti.

352. Karu paluu arkeen

Ehdin olla kokonaisen päivän poissa Hevosopistolta, kun sinne piti palata Ponibreedersin merkeissä Nuorten Hevosten Festareille Tarmon kanssa. Ja koska ponit on ei-niin-tärkeitä, ne suorittavat "suurimman" ja rahakkaimman kilpailunsa aamulla 8.30, käytännössä ennen kuin kisat edes alkavat. olisihan se hienoa, että pienestä lähtijämäärästä huolimatta ponit saisivat esiintyä välissä, jossa yleisössäkin olisi joku muu kuin pelkät "surevat omaiset". Onhan se hienoa, että ekaa kertaa ponitkin pääsivät virallisesti mukaan Nuorten Hevosten Festareille. Toivottavasti kisa olisi jatkossakin osana tätä tapahtumaa ja saisi sitä kautta ehkä vähän lisää näkyvyyttä ja huomiota. Ja meille tietty positiivisena, se olisi aina lähellä.

Tarmo oli tänäänkin hieman vetelä. Tiedä sitten mikä sitä vaivaa. Se on taas vähän lihonut eli energiaa pitäisi taas riittää työskentelyynkin. Se on tehnyt töitä melko kevyesti ja kisoistakin on reilun parin viikon tauko. Virtaa ei vain ole tai kun sen saa etenemään, se ei tule enää takaisin. Tänään 90 cm radalla tuli yksi puomi alas. Paikka oli hyvä, mutta poni oli vaan huolimaton. Kyllä se siitä tsemppasi ja loppuradalla kintut nousi hyvin. Ulospäin rata näytti sujuvalta, mutta kuski ei ollut tyytyväinen tunteeseen. Vähän punki kaarteissa jalkaa vasten, jalkaa joutui käyttämään vahvasti eikä pidätteet oikein mennyt läpi. No ehkä se tästä. Täytyy tosissaan alkaa miettiä ratkaisuja, mielummin pitäisin sitä virtaisaa ja välillä sinkoilevaa ponia.

Kisojen jälkeen pesin kotona vähän viimeisiä karsinoita ja autoin muksuja ratsastusten kanssa. Päiväheinien jaon jälkeen lähdettiin ihailemaan isännän siskon uusia kissanpentuja ja samalla reissulla kävin laittamassa laitumelle vesiä. Tottakai vesitynnyri oli kaatunut auton perään ja siellä odotti Tarmon kisakamat huomiselle...Koko takakontti lainehti ja satulahuopakin oli niin märkä, että siitä valui vettä norona. Nahkavarusteet tykkää. Laitumen portilla odotti Lissu, jonka silmä oli kuin tennispallo. Taas! Tämä on jo kolmas kerta, kun sen saa raahata kotiin kesken laidunkauden, koska on tökännyt silmänsä johonkin. Ei muuta kuin kotiin kopin hakuun. Samalla täytin lisää vesitynnyreitä ja yritin sitten epätoivoisesti kantaa niitä 65 kg kevyitä tynnyreitä auton perästä trailerin ohi laitumen reunalle. Lissu onneksi lastautui hyvin ja päästiin kotiin.

Kotona vasta pääsin käsiksi silmään. Vasemmassa silmässä on pikkurillin pään kokoinen harmaa läntti, koko silmä on turvonnut ja limakalvot ihan kirkkaanpunaiset. Tietty lauantai-illalla. Päätin nyt uhmata kohtaloa ja laittaa elinlääkärin jättämää salvaa silmään. Pienempiä silmähäikkiä olen hyvillä tuloksilla omatoimisesti samalla tavaralla hoitanut, joten päätin, että tällä mennään ja soitellaan eläinlääkärille vasta maanantaina. Kipulääkettäkin onneksi löytyi valmiina.

Kello oli vasta puoli kymmenen, joten Tarmon pesuun huomista kisapäivää varten. Nyt se joutui kyllä tyytymään vaan vesipesuun, kun väsymys alkoi iskeä ja aamulla on taas aikainen herätys. Tarmolla helisee takakengätkin. Toivotaan, että pysyvät jalassa vielä huomisen. Sissillä on sama ongelma.Tarkoitus oli napata sen takakengät irti vielä tänään, mutta ylimääräinen laidunreissu vei sen ajan. Sissillä on aamusta Airan tunti, mutta saa nyt pärjätä helisevillä kengillä. Kengittäjä on hälytetty onneksi jo paikalle, mutta niin usein nämä hetket pääsee yllättämään.

Ja jotta kaikki olisi mahdollisimman huonosti, meidän koirallakin on vissiin taas korvatulehdus. Sillekin onneksi löytyy hoitotuotteet viime kerrasta, joten päästään alkuun. Miksi kaikki pitää taas kaatu kerralla niskaan? No mahtui tähän päivään sentään söpöt pikkukisut ja yksi mukava puhelinkeskustelu, josta mahdollisesti lisää myöhemmin.

351. Kouluviikko

Maanantaina se sitten alkoi. Mun koulu-urakka. Neljä tiivistä päivää Ypäjällä uutta oppimassa. Mukaan valitisin ratsuiksi Tarmon ja Venlan. Tarmon kanssa oli tarkoituksena suorittaa pääosin koulun oppitunnit ja Venlan kanssa treenata muuten vaan sekä käydä Annan valkussa. Ihan hirmuista jännitystä aloituksesta ei juurikaan ollut, sillä Hevosopisto on sen verran tuttu paikka käytäntöineen. Tietysti uudet ihmiset tuovat oman jännityksensä kuvioihin.

Lähijakso alkoi talliin tutustumisella ja yleisemmällä tasolla opiskeluihin tutustumisella. Eniten huoletti hevosten karsinassa seisottaminen. Molemmat ovat olleet yötä päivää pihalla, joten kahden tunnin tarhailuaika on melko lyhyt. Lisäksi tietty päivittäiset ratsastukset ja kävelytykset. Lukujärjestyksessä oli mielenkiintoisia aiheita ja tunnit kuluivatkin varsin nopeaan. Syömässä sai käydä myös jatkuvasti. Tai siltä se ainakin tuntui. Aika luksusta, kun vertaa kotiin. Tallissa kului kyllä paljon aikaa, kun oli kaksi hevosta hoidettavana ja ratsastettavana. Tarmolle osui tälle viikolle vielä muutama astutusreissukin. Velvollisuudet pitää hoitaa loppuun asti. Nyt sillä on ollut sitten yhteensä kuusi tammaa. Aika hyvä saldo! Neljä kuitenkin ihan connemaroja. Toivotaan, että nämä kaksi viimeistä tiinehtyvät myös.

Kaksi ensimmäistä päivää ratsastettiin koulua. Menin molemmat päivät Tarmolla. Ajatustyyli ja lähtökohta oli taasniin erilainen, että sitä oli ihan pihalla alkuun. Tuntui kuin olisi alkeiskurssilla taas, mitään ei osannut tehdä oikein eikä oikein saanut kiinni siitä, mitä haettiin. Toinen päivä oli onneksi jo helpompi ja pieniä onnistumisiakin tuli. Tosin hyvin pieniä. Tarmo oli molemmat päivät aika vahvasti jalan takana ja muoto oli epävakaa. Notkeutta runkoon kaivattiin lisää, jotta askeleeseen löytyisi myös lisää joustoa eikä vain lyhyttä, kiireistä kipitystä.

Venlan kanssa menin sileällä itsekseen kaksi ekaa päivää. Ensin kentällä, jossa se oli kovin jännittynyt ja katseli maisemia urakalla. Suht sujuvasti saatiin kaikki askellajit mentyä, mutta jännittyneisyys korosti taas vinoutta. Loppukävelyinä käytiin kiertämässä metsäteitä/polkuja. Tottakai piti mennä kokeilemaan myös kahlaamista. Ekana päivänä se ei olisi mennyt lätäkköön millään. Se vain peruutti ja peruutti ja peruutti. Vähän piti potkia, pukittaa ja keuliakin. Lopulta ohi tuli yksi poni, jonka imussa se lopulta käveli pitkin ohjin lätäkön läpi. Eihän me painittukaan kuin noin 15 minuuttia... Toisena päivänä se meni jo suoraan yksinkin lätäkköön. Todella rohkeasti Venla maastoili yksin, vaikkei sitä juurikaan olla harrastettu kotona.

Jälkimmäiset päivät meni hyppelyiden merkeissä. Ekalla tunnilla menin Tarmolla. Tehtävät oli hyvin simppeleitä ja vähän katsottiin missä mennään. Tarmo oli edelleen jalan takana, mutta hypyt oli hyviä ja paikatkin osui. Helposti sitä tuli käskettyä vähän liikaa, kun sitä normaalia virtaa ei ollut. Hyvin se silti teki hevosvälit siinä missä muutkin. Tarmokin sai kahlata joka päivä lätäköissä ja kaikkiin se meni ihan suoraan. Parina päivänä se jopa toimi vetoapuna kavereille veteen menossa. Tänään Tarmo sai olla vapaalla, jotta virtaa riittäisi viikonlopun kisoihin. Se olisi Ponibreeders edessä.

Venlan kanssa olin Annan valkussa hyppäämässä keskiviikkona. Eka hyppykerta kaatumisen jälkeen. Venla käveli rohkeasti yksin juhlakentälle ja toimi sielläkin kiltisti. Puomit meni vielä sujuvasti, vaikka askeleet ei ihan aina osuneetkaan. Aika tarkkaan pitää itse ratsastaa. Hypyt aloitettiin pikkukavaletilla ja siitä kaksi laukkaa ristikolle. Kiemurtelua ja jännitystä. Mutta meni. Varsinaisille esteille tulikin sitten useampia kieltoja. Venla kiemurteli ja yritti vältellä tilannetta kaikin keinoin. Pari kertaa se jäi kaarteeseen jo jumittamaan. Muutama hyppy tultiin kiellon jälkeen ravissa muutaman metrin peruutuksen jälkeen. Ja vähän piti raipallakin muistuttaa, kun se juuttui jalan taa. Ja sitten vain yhtäkkiä se päätti, että mennään sitten. Venla varmaan laittoi silmät kiinni ja lähti vain täysiä kiitämään ajatuksella äkkiä yli, niin en kuole tähän. Se tsemppasi hienosti. Ja siihen jäi kaikki kiemurtelu ja jumittaminen. Kaikki loput hypyt se meni korkealta ja kovaa. Muutamien hyppyjen jälkeen se vähän rentoutuikin eikä huolestunut huonommistakaan paikoista. Tuttu imu ja into esteelle löytyi uudelleen. Se oli niin hieno tamma!

Tänään menin koulun tunnille Venlan kanssa. Tehtävät oli edelleen simppeleitä ja se toimi kivasti. Ainoastaan kolmen ristikon jumppasarjalle tuli muutama ohimeno. Rata oli ensimmäisellä kierroksella vähän hakemista, mutta toinen kierros oli jo hyvä. Venlalla oli taas imu esteille ja tehtävät sai tehtyä oikeilla askelmäärilläkin. Laukanvaihtoja olisi nyt kyllä tosissaan alettava treenata. Niihin menee nyt ihan liikaa aikaa, kun raviin siirtyminen kestää. Se vaan ottaa niin paljon lämpöä vaihdoista, että suuttu kovin...

Kokonaisuudessa viikko oli mukava, vaikka ekan päivän jälkeen muistuikin hetkellisesti mieleen, miksi vannoi, ettei ikinä enää palaa Hevosopistoon valmistumisen jälkeen. Sen verran masensi ensimmäinen koulutunti ja siihen päälle muutama epäystävällinen kommentti henkilökunnalta. Jotenkin sitä stressasi myös kaikkea tekemisiään tallissa. Osaako nyt tehdä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Omalla tavalla ja itselle on saanut tehdä jo sen verran kauan, että vaatii ylimääräistä keskittymistä tehdä oikein. En uskaltanut lähteä ratsastustunnille ilman hanskoja tai mennä talliin crocseilla. Mistä ja miten taluttaa, kuinka huolellisesti karsina pitää siivota jne. Pikkujuttuja, mutta vaatii tarkkuutta normaalia enemmän. Meidän porukka on todella mukava ja on ollut mielenkiintoista kuunnella muiden taustoja eri asioihin liittyen, kun joka tunnilla on oma esittelykierroksensa aiheeseen liittyen. Hevoset käyttäytyivät siivosti koppihoidosta huolimatta. Hyvä reissu siis ja innolla jo odotellaan seuraavaa jaksoa. Tehtävien kimppuun pitäisi käydä mahdollisimman pian, etteivät jää roikkumaan...

350. Kouluradalla pitkästä aikaa

Viime viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa itsekin kisaamaan. Paimiossa Korpimäen ratsutilalla oli kisaviikonloppu, jossa lauantaina oli 1-tason kisa ja sunnuntaina 2-tason kisa. Olen käynyt tässä viime viikkojen aikana muutaman kerran ratsastamassa taas Baronilla, joka asui meillä viime talven ja nyt oli siis tarkoitus lähteä sen kanssa taas kokeilemaan kisoihin. Keväällä mentiin parit kisat hyvillä suorituksilla, joten odotin hyvää suoritusta nytkin. Samalle reissulle päätin ottaa Venlankin mukaan. Siinä samallahan se tulisi, kun kerran sinne ajellaan. Possu poni pääsi vielä matkaan kopin täytteenä Pepin kanssa.

Peppi meni ensin oman ratansa (Pitkän radan tuttarikouluohjelma). Verkassa äidillä meinasi taas mennä hermot, kun mitään ohjeita ei voinut kuunnella. Radalla poni meni kiltisti, vähän pitkänä, mutta nätisti. Edelleen tyttö unohtaa ratsastaa ja taivuttaa sitä radalla, mutta se kun saadaan vielä kuntoon, niin suoritukset alkaa olla todella hyviä. Nyt tuloksena oli 61, 304% ja se riitti kolmanteen sijaan. Kyllä oli onnellinen ponityttö, kun poni ei jumittanut radalla ja myötälaukat nousi. Kaiken tietysti kruunasi ruusuke!

Venlalla menin He B:3, koska se tuntui jopa helpommalta kuin tämä C, koska ohjelmassa ei ole keskiaskellajeja tms. Verkassa Venla meni kiltisti, vähän jännittynyt, mutta fiksu. Hieman ilmassa oli sellaista ylivarovaisuutta. Hevonen ei oikein antanut vaikuttaa itseensä ja minä jäin sitten vain hissuttelemaan. Aitojen sisällä se katseli ensin maisemia, mutta meni joka nurkkaan. Radalla muoto oli häilyvä, kun tamma ei ollut kunnolla apujen välissä. Olin kuitenkin varsin tyyyväinen siihen, että Venla teki kaikki kuviot, pysyi aidoissa ja oli kiltisti. Prosentteja tuli huikeat 55,227% ja sijoitus oli 23/30. Hyvin meni siis ensimmäisiksi kisoiksi. Uskaltaa lähteä toistekin.

Onneksi parempiakin hetkiä oli...

Baroni oli myös ilmoitettu He B:3 seen. Se oli verkassa ihan huikean hyvä. Pyrki eteen ja oli tasainen. Venlan jälkeen oli ihan mennä ponin selkään, johon sai vaikuttaa. Rata alkoi hyvin, vaikka sekin oli aika jännittynyt. Ekat ulkokisat kuitenkin. Laukassa se painui ulkopohjetta vasten voimakkaasti ja pukkasikin vähän, kun jouduin hiukan kannuksella muistuttamaan ulkokyljestä. Päädyssä ulos valuminen meni siihen pisteeseen, että valuimme ulos avoinaisesta portista... Rata päästiin loppuun, vaikkei arvosteluja enää lopusta saatukaan. Se olisi ollut kohtuu hyvä rata ilman karkaamista. No nyt vaan uudet kisat tähtäimeen ja treenaamaan. Tavoitteena olisi laatuponikisa tälle vuodelle.

349. Piian valmennukset

Postaukset tulee nyt jatkuvasti viikon perässä. Jotenkin tämä lasten koulujen alku ja siihen päälle myös oman koulun alku on vienyt kaiken keskittymisen. Tietty vielä ennen kuin pääsin irrottautumaan kotiarjesta muutamaksi päiväksi, piti kotona tehdä tuhat ja yksi asiaa. Täällä on nyt iltaisin aikaa puuhailla omiaan, joten toivottavasti ehditään päivittää kirjoitukset ajan tasalle.

Viime viikolla oli siis maanantaina ja tiistaina pitkästä aikaa Piia Pantsun estevalmennukset Salossa, tarkemmin Merlitzissä. Olin ilmoittautunut mukaan Venlan kanssa ja Anni osallistui Tarmolla. Vähän hirvitti kuinka meidän Venlan kanssa käy, mutta onneksi Annakin kannusti lähtemään sinne kokeilemaan viime estetreenien jälkeen. Venla oli hypännyt ennen Piiaa kuitenkin vasta kolmisen kertaa kunnolla. Sillä on kuitenkin erittäin hyvä asenne hommaan. Meidän kanssa samassa ryhmässä oli pari suokkia sekä yksi "lapsiratsukko" (voikohan lapsiratsastajaa kutsua näin???).  Ryhmän taso sellaiset 90-100 cm, josta me oltiin kyllä ehdottomasti sieltä kokemattomimmasta päästä.

Ekana päivänä työstettiin hevosia ympyröillä, jiss aoli neljä puomia neljän laukan välein. Siinä työstettiin kaikissa askellajeissa ja pyrittiin saamaan hevoset apujen väliin ja reagoimaan. Laukassa joka väliin piti saada se neljä askelta reittiä muuttamalla ja säilyttämällä samaa laukkaa. Sitten piti lyhentää viiteen askeleeseen. Meillä oli Venlan kassa aika paljon haasteita saada välit samanlaisiksi. Välillä se valui ympyrältä ulos ja välillä jäi jarruttamaan. Sitten taas vauhdilla eteen ja vähän kaarteessa kantaten. Vielä tasaisen rytmin löytäminen on todella haastavaa. Hevonen on niin herkkä ja itse olen vähän hidas muutoksissa, varsinkin tilanteissa, joita pidän vähänkään jännittävinä. Eikä nytkään itse valmenus jännittänyt, vaan vieras paikka ja miten hevonen toimii siellä. Venlan kanssa ollaan käyty vielä niin vähän missään. Vaihdot oli taasihan yksi katastrofi ja ihan suosiolla teinkin niitä vain ravin kautta. Hevosen täytyy vähän taas kasvaa henkisesti ja sulatella niitä, kun viimeksi niin kovasti hermostui.

Hypyt toimi yllättävän hyvin. Alkuun tuli taas niitä paikattomia räpellyksiä, mutta kun aloin taas ratsastaa, niin homma alkoi toimia paremmin ja paremmin. Pitäisi vaan luottaa siihen hevoseen enemmän. Nytkin se meni kaikki esteet mitään kyselemättä. Se katseli kyllä kentän ulkopuolelle, mutta estetitä se ei kytännyt lainkaan. Niin ylittyi leveä vesimatto, muuri, portit ja muut möröt. Esteillä oli kokoakin noin 90 cm, että kyllä ne meille kokemattomille ihan esteistä kävi. Venla teki tosi hyvin ja kiltisti kaikki. Olin siihen tosi tyytyväinen ja luottavaisin mielin valmistauduttiin seuraavan päivän rataharjoitukseen.

Toisena päivän siis meillä oli Tomaksen tekemä pitkä rata, jossa oli kyllä tekemistä. Alkuverkkana tultiin kakkosena olevaan majakkapystyä ja ykkösenä olevaa okseria. Sen lisäksi vielä kahden laukan välillä olevaa okseri-pysty sarjaa. Yksittäiset esteet Venla teki tosi hyvin ja kuskikin muisti ratsastaa. Se lähti hyppyihin rohkeasti kauempaakin ja hypyt oli sujuvia. Mutta. Sitten tultiin ekaa kertaa sarjalle. A-osalla oli valkoinen portti, mutta eipä Venla sitäkään juuri katsellut. A-osa ylittyi ihan hienosti. Välissä olisi pitänyt ratsastaa kunnolla eteen ne kaksi askelta ja sujuvasti B-osan yli. A-osa tuli siis hyvin, välissä kuski vaan halvaantui eikä tehnyt mitään. Hevonen hieman hämmästyi, että mistä nyt pitäisi mennä ja lopulta olimme naamallamme toisella puolen estettä. Sen kroppa ikään kuin lähti hyppyyn, mutta jalat ei kuitenkaan tulleet mukaan tms. Ihan kunnon kyntöura jäi toiselle puolen estettä. Omassa päässä ainoa ajatus oli, että kieri kauemmas. En halunnut jäädä jalkoihin, kun hevonen nousee ylös. Pomppasin salamana ylös ja hevonen nousi myös ripeästi. Ehti kävellä tietty karkuun muutaman askeeen, kunnes astui ohjien päälle. Ohjat poikki ja samalla se nykäisi suojan jalastaan niillä ohjilla. Uusista, kaksi kertaa kytetyistä suojista, tarrat irti. Vatsapanssari oli täynnä naarmuja, joten ihan mahaluisua tultiin. Tamman turvasta lähti nahka ja ylähuulen sisäpuolelle tuli pieni palkeenkieli. Vasemmasta etupolvesta lähti myös nahka kahdesta kohtaa. Oma kyynerpää sai pienen naarmun. Mutta siinä kaikki. Kumpikin pystyi liikkumaan hyvin eikä edes verta tullut kuin ylähuulen "riekaleesta".

A-osa sujuvasti

ja B-osalle näin

nenävamma

Hetken ravailun jälkeen tultiin uudelleen ensin majakkapysty ja sitten ykkösokseri ja perään pysty. Siihen piti jatkaa vielä toinen okseri, mutta sitten tuli stoppi. Tai ohi sujahdus. Sitä okseria tultiin niin monta kertaa,että se ylittyi rennosti. Viimenä vielä sarjalle. Alkuun kuskikin taisi jänistää eikä vaan ratsastanut riittävän varmasti esteelle, vaan pari ohitusta piti ottaa. Lopulta sarjakin madallettuna ylittyi. Venlan tehtävät oli ohi, kun saatiin nämä viisi hyppyä sujuvasti putkeen. Ja kyllä muuten jalat nousi! Molemmat muuttui kyllä vähän varovaisiksi, vaikkei mitään käynytkään, mutta toivotaan, ettei tämä ole pysyvä olotila. Alku on ollut niin lupaava.

polvivamma

Loppuun muutama kuva Tarmosta. Se ei ollut ihan parhaimmillaan, vaan vähän nahkea. Hyppäsi kyllä puhtaasti, mutta vauhtia olisi saanut olla enemmän. Tehtävät oli siellä 110 cm tasolla ja suorittaminen oli tasaisen varmaa, mutta terävyys ja into puuttui. Oliskohan taas tamma-asiakas vienyt suurimman virran. breeders on kuitenkin nurkan takana, joten olisi kiva saada ponille taas energiaa suorittamiseenkin. Ai niin, erityismaininta: Poni hyppäsi mukisematta leveän vesimaton molempina päivinä!

348. Power Cup -finaali

Viime viikonloppu vietettiin mukavalla porukalla Lahdessa, koska tämän vuoden Power Cup-finaali ratsastettiin Takkulassa. Reissuun lähdettiin aikaisin lauantaiaamulla. mukana Sissi ja Possu, ratsastajat, äidit ja minä. Saimme pienen änkemisen jälkeen kaikki kamat kyytiin. Yhdellä autolla reissu pysyi vähän edullisempana. Kummasti sitä saa trailerin satulakaappiinkin mahtumaan neljä satulaa, kolmet suitset, pari sadeloimea, väkirehut ja harjakassit vararenkaan kaveriksi.

Perillä oltiin hyvissä ajoin, katsottiin missä karsinat olivat ja  käytiin ilmoittautumassa. Possu pääsi letitykseen ja Sissi verkkaan. Vähän se oli taas alkuun pinkeänä, mutta parani työstettäessä ja radalla se kulki jo todella nätisti. Keskiaskellajit jäivät vaatimattomiksi, mutta muuten rata oli oikein hieno. Ratsukon yhteistyö on ollut paikoitellen hankalaa ja kesän treenit olleet vähissä Sissin sairasloman takia, joten rata oli parempi kuin hieno! Poni liikkui rennosti ja tasaisesti. Prosentteja tuli tasan 59%. Se riitti kouluosuudella sijaan 16/34.

Possun vuoroon oli jonkin verran odotteluaikaa, jonka ratsukko vietti varjossa seisten. Sissi ja Possu on kovin erilaisia tässä suhteessa. Possun kanssa huilataan ja tehdään aika lyhyt ja tehokas verkka,  jossa sillä koitetaan saada terävyyttä ja heräteltyä sitä. Sissi taas vaatii pidemmän verkan, jotta sen saa rennoksi ja apujen väliin. Possun verkka onnistui hyvin ja se oli hyvin skarppina radalla. sekin esiintyi hyvin tasaisesti ja siististi, mutta alkutervehdys meni hieman pilalle turhan korjaamisen takia. Prosentit Possulla oli 58,5% ja sijoitus 18/34. Kilpailun taso ei ollut huima, sillä vain yhdeksän ratsukkoa ylitti 60 % tuloksen. Kärkipää erottui kyllä selvästi edukseen.

Kouluosuuden jälkeen ponit pääsivät syömään heiniä karsinoihinsa ja me lähdimme syömään Lahden keskustaan. Ensin haaveena oli Kotipizza, mutta pyörittyämme aikamme keskustassa kännykät ja kepsit nenässä kiinni turistien lailla, nälkä yltyi niin valtavaksi, että siirryimme viereiseen Rossoon. Ei ollut kyllä paljoa jäänyt mieleen keskustasta, vaikka siellä kolme kuukautta asuin kouluaikana. Valjassepän opintoihin kuului työharjoittelu Lahdessa Walhstenin tehtaalla. Pizza maistui ja nautimme kaupunkielämästä ja aurinkoisesta kesäsäästä. Ei sitä edes tajunnutkaan kuinka paljon oli kaivannut hyvää seuraa ja kiireetöntä ruokailuhetkeä kaupunkimiljöössä. Kaupan kautta suuntasimme vielä tallialueelle ponien hoitoon. Suunnitelmissa oli käydä pieni kävely ja laittaa ruuat. Huhut uittopaikasta kiersivät, joten tottakai päätimme lähteä etsimään sellaista. Lopulta porukkaan liittyi pari muutakin ponia ja tarkempi tieto suunnasta. Sopivan köpöttelymatkan päästä tosiaan löytyi ihana järvi, jossa poneja pääsi uittamaan. Taisi olla koko viikonlopun kohokohta! Kivaa oli poneilla, ratsastajilla ja katsojilla.

Kun tytöt olivat riittävän märkiä, lähdettiin takaisin tallille. Tosin pieni kävelytysurakka oli vielä edessä, koska märkä valkoinen poni ja turvekarsina ei ole paras mahdollinen yhdistelmä... Kuiville poneille ohuet loimet niskaan ja karsinoihin syömään iltapalaa. Aamuruuat vielä valmiiksi karsinoiden eteen ja sitten lähdimme etsimään omia kämppiä. Olimme saaneet tuttujen kautta pari pikkuopiskelijakämppää lainaan, joten omat majoituskustannukset eivät kohonneet kohtuuttomiksi ja samalla tuimme köyhiä opiskelijoita.

Aamulla ponit kävi pikku talutuslenkillä ennen estekisan vuoroa. Esteet molemmilla olivat 70 cm ja arvostelu AM5, joten uusinnassa ne korotettiin 80 cm tasolle. Molemmat ponit menivät ihan superhyvin. Oletuksena oli, että koulu olisi se vahvempi, mutta esteet menikin vielä paremmin. Molemmille nollarata sekä perusradalta että uusinnasta! Kumpikin pääsi vähän ratsastamaan aikaakin ja Possun aika riitti ihan sijoituksillekin asti. Possu oli sijalla 8. ja Sissi 12. (9 sijoittui).

Suunnitelmissa oli vielä käydä loppuverkaksi uittamassa poneja. Siinä, kun tytöt olivat vaihtaneet sortsit jalkaan ja kisakamat oli jo autoon pakattuina, tuli kuulutus kokonaiskilpailun palkintojen jakoon. Molemmat meidän tytöt sijoittuivat! Sara ja Possu sijalla 7. ja Olivia ja Sissi sijalla 10. Yhtään ei osattu odottaa sijoituksia, vaikka kisat menikin hyvin. Mahtavan päivän ja koko reissun kruunasi vielä uittoreissu porukalla.

kaikki kuvat: Päivi Kankare

347. Vilkaisu Keravan kenttäkisoihin

Viikko sitten oltiin Tarmon kanssa Keravalla kenttäkisoissa. Luokkana oli jälleen tuttari ja päivän urakointi alkoi kouluosuudella. En ollut lukenut kilpailijatiedotetta, joten pieni kiirus meinasi tulla, kun todettiin, että koulu onkin nurmella. Äkkiä hokit alle ja verkkaan, jonne oli vielä noin 10 min kävelymatka. Tarmo ei ollut oikein missään välissä kunnolla kuulolla. Radalla se rikkoi oikein lupaavan ravilisäyksen laukalle ja viimeisen laukkaympyrän jälkeen raviin siirtymisessä keskittyminen oli liikkeelle lähteneessä harrasteen maastoradan-kävelijä-porukassa. Ei siis mitään parasta Tarmoa. Prossat oli kuitenkin aika korkeat suoritukseen verrattuna: 66,94% ja sija 11/38.

Välissä Tarmo pääsi koppiin odottelemaan ja syömään, kun Anni meni omallaan koulun ja rataesteet perään. Annin verkatessa omaansa rataesteille, kaivoin taas Tarmon esiin ja aloin varustaa sitä rataesteille. Kun sain kamat päälle, kävelytin sen vielä valmiiksi. Se on niin uskomattoman kiltisti kyllä kisapaikoilla. Se kulkee perässä kuin mikäkin vanha ruuna eikä inahdakaan muille. Vähän piti tietty nipistää mua käsivarresta, ettei ihan unohdu totuus ja jää omiin ajatuksiinsa. Rataesteet poni suoritti omaan varmaan tyyliinsä. Helposti, sujuvasti ja tietty puhtaasti. Esteiden perään vielä eläinlääkärintarkastus, jossa Tarmo ei olisi halunnut ravata lainkaan. Läpi meni.

Maastoradan kävelyyn meinasi tulla kiirus (kuten kaikkiin muihinkin päivän osioihin tähän asti). Välissä ei oikein ehtinyt syödä tai käydä edes vessassa. Maastorata oli selkeästi vaikein tuttariradoista mitä Tarmo on yrittänyt mennä. Lähtö oli ihan verkan vieressä ja ykönen tosi lyhyellä tiellä lähdöstä. Siinä haasteena saada poni käynnistymään. Seuraava hankalampi oli este viisi, joka oli todella leveä risueste, jonka edessä oli hauta. Tämän tyyppisiä esteitä Tarzan ei ole mennyt koskaan. Sen jälkeen aika pitkä ja raskas nousu (ainakin radan kävelyssä se oli tosi raskas). Siellä päällä oli oli vino tukkilinja, ihan uusi tuttavuus sellainenkin. Sen jälkeen seuraava risupysty haudalla. Yhdeksäs este oli aikalailla maksimikokoinen kapea penkki ylämäessä vähän vinolla lähestymisellä. Yksitoista oli se alashyppy, jossa Anni viimeksi putosi harjoituksissa. Ja sitten meidän kompatuskivi: tukki ennen vettä, veden läpi ja toinen tukki mäen nyppylän päällä, pieni kiekka ja toinen tukki kohti vettä. Tämän vesitehtävän jälkeen oli enää yksi este. Positiivista oli, että vesitehtävä oli ihan radan lopulla, joten saa olla hyvi tyytyväinen, jos poni selviää sinne asti.

Verkassa poni oli terävänä ja meni rohkeasti. Keravan maastorata oli siitä kiva, että sen pystyi näkemään lähes kokonaan yhdeltä paikalta. Jälleen kerran lähes tärisin jännityksestä. Tämä tuntuu pahenevan joka kerta. Ihan ekoja esteitä en nähnyt, mutta ne pahimmat kyllä. Kolmoselta eteenpäin ainakin Tarmo eteni hyvällä draivilla ja varmasti. Siihen viitoselle moni oli ottanut kieltoja ja jopa hylkyjä, mutta meidän poni meni yli pienellä kannustuksella. Pitkä nousu vei mehuja selvästi ja vauhti vähän hiipui muuten suht simppeleille tukeille. Pusikko esteitä se vähän kyttäsi, mutta meni kuitenkin. Jopa se iso ja pahassa paikassa oleva tuoli ylittyi vähän käskemällä. Seuraava tukki meni hyvin, mutta alashypylle Anni ratsasti ehkä hieman liian varovasti ja poni pysähtyi hetkeksi siihen rotkon reunalle harkitsemaan ennen hyppäämistä alas. Treeneissä se oli mennyt niin tosi hyvin ja vauhdilla pukittelun kera, joten siihen tuli ehkä vähän turhaa vauhdin rajoittamista. Ja sitten se vesi. Siihen se jäi. TAAS! Tyhmä poni. Veteen se ei mennyt ja siihen tuli hylky.

Jäin hoitamaan Tarmoa pois, kun Anni meni laittamaan omansa maastoa varten. Kastumatta poni ei selvinnyt, kun "kostoksi" pesin sen kokonaan ulkoletkulla. Pohdin taas mikä voisi ongelmaan auttaa. Onko poneille hypnoosia? Onnistuisiko esim. joku näistä naksutin ym. kouluttajista? Alkaa ideat loppua. Treenissä menee hyvin ja ollaan palkittu aktiivisesti herkuilla. Radalla sillä ei kuitenkaan ole aikomustakaan mennä veteen. Nyt keskitytään vaan loppukausi rataesteisiin ja käydään vaan treenaamassa sitä vettä. Onneksi Anni sijoittui omallaan toiseksi uokassa, niin ei ihan ranteet auki-fiiliksellä tarvinnut kotiin lähteä. Tarmo on kyllä ärsyttävä, kun ei se varsinaisesti enää pelkää vettä. Jotain olisi keksittävä, että se alkaisi tykätä siitä. Onko ideoita?