368. To do -lista

Tai oikeastaan lista asioista ja tekemisistä, jotka on tekemättä ja joista haluaisin kirjoittaa. Aikaa on taas kulunut kolme viikkoa siitä, kun olen viimeksi postannut kotikuulumisia. Metsästyskausi on kiireisimmillään hirven metsästyksen alkaessa, joten pyöritän kotia pääosin yksin. Isäntä käy välillä nukkumassa töiden ja metsästysreissujen välillä. Väliin mahtui tietysti myös koulujakso, joka teettää lisähommia ennen ja jälkeen. Ennen kouluviikkoa pitää huolehtia ruokintalistat, ulkoloimet yms. ajan tasalle, jotta joku muukin löytää oikeat tavarat ja rehut. Lisäksi pitää pestä ja viikata pyykkiä urakalla, että kotiväellä on puhtaita vaatteita. Etsiä harrastusvälineet valmiiksi jne. Kouluviikon jälkeen pestään taas pyykkiä ja palautellaan tavaroita paikoilleen.

Syyslomaviikolla pidettiin pari päivää leiriä meidän ponien ratsastajille. Samalla sain kuvattua koulua varten opetusnäytteet este- ja koulutunnista. Leiriläisten kanssa katseltiinkin niitä teoriatuntina. Onhan se varsin hyödyllistä nähdä esimerkiksi istunnan korjaukset ym. ulkoapäin.

Venla on ollut vähän räkäinen ja yskinyt edellisen Ypäjä-pätkän jälkeen, joten se on saanut lomailla ja köpötellä leppoisasti pari viikkoa. Omiinkin valmennuksiin tuli pieni tauko (tekee kukkarolle vain hyvää). Tällä viikolla ollaan palattu normaaliin työskentelyyn ja pari kouluvalkkua ollaan menty.

Peppi on treenannut rohkeasti esteitä edelleen. Hyppääminen on jatkunut jopa yhden tippumisen jälkeen. Hän toi ponin aika vinosti n. 70 cm pystylle ja Possu pysähtyi, jolloin kuski tuli alas. Hän kuitenkin uskalatutui hyppäämään radan uudelleen, kun esteet laskettiin taas 50 cm tasolle. Seuraavana viikonloppuna selvittiin kuitenkin taas erinomaisesti seurakisoissa 60 cm luokasta tuplanollalla. Tänäänkin hän hyppäsi niin rohkeasti itsekseen kotona. Jos sama vire jatkuu, niin ensi kaudelle voisi ajatella sitä Power Cuppia heille.

Tarmon viimeiset kisat Ypäjällä päättyivät lähes katastrofiin ja suunnitelmat on menneet sen myötä aika uusiksi. Aluekatsastuksissa käytiin sen jälkeen vielä Ypäjällä Seppo Laineen silmien alla.

Tällä viikolla on ratsasteltu paljon muualla mm. mun kouluprojekti Kipan, meillä asuvan ex-ravuri suokin, Baronin ja muutaman muun kanssa. Pari tuntiakin on mahtunut viikkoon. Lisäksi olen ollut kunnon äiti ja ravannut lasten kanssa sählyssä, pallokoulussa, luistelemassa ja jalkapalloturnauksessa. Ja vanhempainvartitkin on suoritettu. Meidän poika halkaisi koulussa hampaansa, joten sain myös istua hammaslääkäripäivystyksessä. No näissä on ollut sitten hyvin aikaa vastailla viesteihin ja sainpa yhden koulutehtävänkin tehtyä.

Hilla on nyt vieroitettu kokonaan ja se viihtyy hyvin pihatossa Kaijan ja Liljan kanssa. Lijan mahan kunto on vaihteleva edelleen. Nyt syötän sille joka ilta erikseen sekä boulardiita että 4-legs maitohappobakteeria pienen proteiiniannoksen kera. Niillä on myös vapaa heinä tarhassa.

Rose on kunnolla taas hommissa, joten siltäkin lähti karvat. Sissin ja Tarmonkin klippasin koulussa viime jaksolla. Klippaamiseen jää jotenkin koukkuun ja sitä tekisi mieli tehdä urakalla. Harmi, että siitä seuraa loimittamista, josta en juurikaan pidä...

Valmiiksi siistitty poski

Otin tällaiset vertailukuvat Rosen naamasta ennen naaman viimeistelyä. Mun silmään se on vaan niin paljon siistimpi klipatulla leualla/poskella, kun valtavalla karvanaamalla. Se on vaan tosi ärsyttävä klipattava kohta.

Tästä puolesta tuli aika kaamee noiden rajojen suhteen, mut ei voi mitään. Toinen puoli on paljon parempi. Halusin jättää kuitenkin karvat selkään, kun talli on kylmä eikä Rose käy edes lämpimissä maneeseissa. Sissi ja Tarmo on klipattu kokonaan, kun treenaavat enemmän.

Oli siinä vähän karvaa...

367. Suomen Ratsutarvikkeessa

Viime viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa mukana bloggaajille järjestetyssä illanvietossa Suomen Ratsutarvikkeessa, Turussa. Olin todella yllättynyt saamastani kutsusta, koska tämä blogi on hyvin pieni ja aktiivisuuskin varsin vaihtelevaa. En ehkä osaa laskea itseäni varsinaisesti bloggaajaksi. Hetken mietiskelin, että alanko järjestellä kotikuvioita siihen malliin, että pääsen osallistumaan. Tykkään tietysti käydä muuallakin kuin häärätä kotona ja ennen kaikkea on ihana tavata muita samanhenkisiä ihmisiä, mutta yhden illan vapaan järjestely ei käy ihan käden käänteessä. Sitä aina punnitsee mielessään onko se meno sen kaiken järjestelyn arvoista. Pohdin myös sitä, että vaikuttaako tällaiseen osallistuminen ja siitä bloggaaminen mun varsinaiseen työhön. Juuri vähän aikaa sitten luin ht-netistä (ylläri), että yksikään varteenotettava ratsuttaja ei voi pitää blogia. Ratsuttaminen nyt sattuu olemaan yksi iso osa mun työnkuvaa, joten vaikuttaako tällainen bloggaaja-juttu niihin oikeisiin töihin negatiivisesti...

Mutta onneksi päätin lähteä. Aamupäivällä siis kovalla tohinalla lasten luistelut, tallihommat ja vielä oma siistiytyminen. Lapset matkan varrella mummilaan ja sitten Turkuun. Suomen Ratsutarvike sijaistee hyvien yhteyksien päässä Manhattanin liikekeskuksen alueella. En ollut edes tajunnut, että siellä on myös hevostarvikeliike, kun Turkuun ei juuri ole ollut asiaa viime aikoina. Siitä huolimatta löysin hyvin perille ja parkkitilaa riitti, vaikka ajankohta olikin lauantai iltapäivä. Ensivaikutelma liikkeestä oli siisti ja avara. Heti iski kauhea tarve hankkia sitä ja tätä. Mukana meitä bloggaajia oli viisi Marjut ja Raisa (tapaamisen järjestäjinä) sekä Jenni, Anu ja minä. Lisäksi paikalla olivat liikkeen omistajat, toinen heidän työntekijöistään sekä Marstall-rehujen maahantuoja.

Ilta aloitettiin tervetuliaismaljoilla sekä kuulemalla liikkeen vuoden mittaisesta historiasta. Isännällä on vastuullaan tiedotus ja markkinointi 15 vuoden kokemuksella ja emäntä puolestaan vastaa liikkeen hevostietämyksestä yhdessä myyjien kanssa. Lisäksi tehtiin pieni esittelykierros, jossa me kerroimme itsestämme ja blogeistamme lyhyesti. Tulipa siitä pari uutta blogiakin omalle lukulistalle.

Varsinaisen ohjelman aloitimme Jari Marttilan johdolla tutustumalla Marstall-rehuhin. Meillä niitä ei ole juurikaan aiemmin käytetty, koska olen suosinut Agrin helppoutta rehujen haussa. Tarmo söi kesällä hetken Vitoa ja Championia, kun Anni toi niitä sille maistiaisiksi omalta poniltaan. Myös yksi yksäri on aikanaan saanut Vitoa kaviokuumeen jäkeen. Keskustelua tuli paljon omien esimerkkihevosten kautta ja pohdittiin mikä olisi sopiva rehu millekin hevoselle. Tarmolle suositeltiin Westerniä tai Cornmüsliä ja niitä sain mukaankin maistiaisiksi. Täytyy laskea, mikä olisi kannattavinta syöttää sille. Nythän mennään build upilla ja kauralla, jotka on toimineet hyvin. Build up pn kuitenkin melko kallis rehu ja sitä menee aika paljon, varsinkin kesällä. Marstallin Westernissä pitäisi riittää pienempi syöttömäärä. Maistiaisten lisäksi kotiintuomisina oli Marstallin rehukatalogi, jossa on kerrottu rehuista, niin käyttötarkoituksesta kuin sisällöstäkin, hyvin tarkkaan.

Eri rehuja näytteinä, joita sai haistella ja vaikka maistella. Sinisiin pusseihin pakattiin tuliaiset poneille.

Rehujen jälkeen tutustuttiin liikkeen emännän Jaana Luotolan johdolla Wintecin ja Batesin satuloihin, joita hän edustaa. En ole koskaan ollut mikään syntteettisten satuloiden fani, mutta satulan muokattavuudesta pidän. Nahkainen versio Wintecistä eli Bates voisi siis olla hyvä ratkaisu. Nämä satulat sopivat varsin monelle hevoselle mukattavuuden takia. Ainoa isompi kriteeri on oikeastaan suht suora selän malli.  Näin valjassepän koulutuksen käyneenä oli varsin mielenkiintoista seurata, miten satulaa voi muokata. Nähtiin etukaaren vaihto ja saatiin tutustua näiden satuloiden ilmapaneeleihin ihan kädestä pitäen. Paneelien kennorakenne estää niiden totaalisen hajoamisen. Se ei siis ole ilmapallo, joka poksahtaa satulan sisällä. Ja jos kuitenkin onnistuu jotenkin paneelin tuhoamaan, niin niitä saa uusia. Toppauspaloilla saa vielä muokattua istuvuutta. Niitäkin on eri paksuisia. Lisäksi tässä uusimmassa Batesin satulassa pystyi muokkaamaan myös ratsastajan osuutta. Polvitukea sekä jalustimen koukkua pystyi siirtämään ratsastajan reiden pituuden mukaan. Mahtaiskohan Sissille sopia tällainen Bates? Sille täytyy tässä jossain välissä hankkia uusi satula ja muokattavuus olisi kyllä iso plussa.

Bates Innova Mono+

ilmapaneeli Jaanan käsittelyssä

Ilmapaneelit ovat lähimpänä hevosta ja toppauspalat sitten seuraavassa välissä

Mielenkiintoisen satulaesittelyn jälkeen kierreltiin liikkeessä tutussa puuhassa, hevosenkenkää etsien. Jennihän sen löysi ja sai palkinnoksi ensi kesän kisareissuille kätevän kylmälaukun ruokailuvälineineen. Sillä välin pöytään katettiin herkullinen iltapala. Siinä syödessä samalla keskusteltiin nettikirjoitteluista, verkkokaupan ongelmista ja ulkomaisista nettikaupoista. Kyllä nykyisellä hevostarvikekaupalla on aika monta haastetta kohdattavana. Suomen Ratsutarvike panostaa palveluun niin liikkeessä kuin verkkokaupassakin. Nopeat toimitukset, asiantuntevuus ja ostetun satulan vuoden muokkaukset ovat osana palveluun panostamista. Mikäli liikkeestä ei jotain löydy, se pyritään tilaamaan. Yrittäjäpariskunnasta jäi kyllä todella lämminhenkinen vaikutelma.

Loppuun vielä hoidettiin pakolliset shoppailut, koska eihän hevostarvikeliikkeeseen voi mennä sisälle ilman, että jotain tarttuu mukaan. Koska tilin saldo ei vielä salli Sissille sen uuden satulan hankintaa, niin ostin sille kunnollisen karvan satulan alle. Se on lainannut Venlan Mattesia, mutta siinä on kauhea säätö satulasta toiseen ja ovatpa ne välillä samaankin aikaan liikkeellä. Ihan Mattesia en raaskinut hankkia, mutta paljon vanhaa karvaa parempi on nyt ostettu. Tarmokin sai tuliaisia, nimittäin Kingslandin numerolapun. Taitaa muuten olla ensimmäinen Kigsland-tuote, jonka olen itse ostanut. Ostokrapulaa hieman helpotti -20% alennus ja se, että ostetut tuotteet olivat sellaisia, joita ihan oikeasti tarvitaan. Olisihan siellä ollut vaikka mitä ihanuuksia niin poneille, muksuille kuin itsellekin. Usein olen todennut näissä varsinaisissa hevostarvikeliikkeissä, ettei siellä ole mitään mun kukkarolle sopivaa, mutta tämä oli iloinen poikkeus. Tavararaa löytyi useammasta hintaluokasta ja valikoima oli varsin laaja.

Satulavalikoimaakin löytyi: uusia, käytettyjä ja välityssatuloita useammasta merkistä

Aika kului varsin nopeaan ja äkkiä kello olikin jo melkein puoli yhdeksän. Aloitettiin kuitenkin jo puoli neljä. Olin suunnitellut ratsastavani vielä illalla ja suurin osa tallistakin oli tekemättä. Hyvässä seurassa sitä ajan kulua ei vain huomaa ja taas tuli todistettua, että hevostarvikeliikkeessä voi viettää tuntikausia. Iso kiitos vielä järjestelyistä Raisalle, Marjutille sekä tietysti Suomen Ratsutarvikkeelle.

366. Estekisoissa ja Noppakuvia

Sunnuntai meni estekisoissa. Anni ja Tarmo Tampereella ja me Pepin ja Possun kanssa Muurlassa oman seuran kisoissa.

Tarmo meni kaksi 110 cm rataa. Ensin avoin 110cm, jossa yksi ylimääräinen voltti radalla, kun poni ei halunnut kääntyä tiukassa kurvissa. Nyt virtaa on taas ollut riittävästi (ja vähän enemmänkin). Viimeksi Annankin valkussa ponilla oli niin kivaa, ettei meinannut nahoissaan pysyä. Nyt pitäisikin keskittyä työstämään energia oikeaan suuntaan eikä lähteä riitelemään sitä vastaan. Tarmolla on myös ollut vähän paha tapa purra kiinni kuolaimeen, jolloin ei ihan keskity tulevaan esteeseen. Kolikon kääntöpuolella on erittäin terävä poni, joka kerää kinttunsa tarkasti esteiden yli. Nuorten 110 cm luokassa poni oli sarjan jälkeen taas napannut kuolaimesta kiinni eikä kuski saanut sitä avuille ajoissa, jolloin hieman pelottava sininen portti-este tulikin yllättäen eteen. Kielto siihen viime hetkellä ja kuski alas... Toisaalta mulle jäi positiivinen fiilis, koska ongelmana ollut vetämättömyys ja huolimattomuus on taas poissa. Kuskia tietty harmitti, kun ei saanut tilanteita ratkaistua, mutta selkeästi ollaan menty eteenpäin.

Seurakisoissa Peppi meni Possulla 60 cm ja sovittiin, että sen mennessä hyvin, voidaan ilmoittautua myös 70 cm luokkaan. Peppi on saanut nyt valtavan rohkeuden taas hyppäämiseen ja hän uskaltaa ratsastaa rataa, eikä vain jarruta ponia. Ekalla radalla yksi puomi kolahti, mutta muuten rata meni superhienosti. Kolahduskaan ei pudottanut puomia, joten ruusuke tuli. 70 cm mentiin samalla radalla ja Peppi lähti hyvin positiivisella mielellä radalle. Tämä rata meni vielä paremmin. Laukka oli sujuvaa ja kuski antoi ponin tehdä hommia rauhassa. Jälleen puhdas rata! Tämä oli Pepin ensimmäinen 70 cm rata ja lähtökohdat huomioiden aivan loistosaavutus. Kaksi kuukautta sitten Peppi ei suostunut hyppäämään edes pikkiriikkistä okseria tai mitään erikoisestettä. Hän ei uskaltanut antaa ponia laukata eikä oikein myödätäkään. Nyt vain toivotaan, ettei tule takapakkeja, vaan rohkeus ja draivi säilyy.

Venlankin olin ilmoittanut kisaan mukaan, mutta se yskähteli sileäverkassa sen verran monta kertaa, että jätettiin strttaamatta. Lämpöä ei ole ollut ja muuten tamma on hyvin pirteä, mutta otetaan nyt aika kevyesti, jos päästäisiin kuitenkin ensi viikolla Ypäjälle sen kanssa. Muuten Sissi saa tuurata...

Laitetaan tähän vielä muutama ratsastuskuva Noppis-Poppiksesta parin viikon takaa. Ekoja ravikeroja. Täytyy koittaa nakittaa joku kuvaamaan vertailun vuoksi nykytilaa.

Ratsastajan kanssa se ei näytä enää yhtään isolta ja ehkä pikkuhiljaa alan tottua näihin hevoskokoisiin hevosiin. Noppa etenee näissä kuvissa aika levollisella ilmeellä, vaikka rutiinia ei juuri ole. Pitäisi päästä nyt maastoilemaan sen kanssa Venlan perässä ja käymään jossain maneesillakin. keväällä oltaisiin sitten heti valmiita pyörähtämään joissain kisoissakin. No ehkä taitoja pitää vähän vielä hioa ennen ekoja kisoja. Meneehän se jo kaikki askellajit ja kääntyy.

365. Kisaraportti

Taas ärsyttävä kuvaton postaus. Pitää huomenna ottaa estekisoihin kamera mukaan.

Hengissä siis selvittiin Laitilan alue (eiku siis 2-tason) koulukisoista Tarmon kanssa. Meidän startti oli onneksi sen verran myöhään, että ehdin letittää ponin aamulla tuorein hermoin. Tarmon kanssa sykeröiden vääntö on todellista vääntöä. On ihan uskomatonta millaisiin asentoihin se saa itsensä ja kaulansa käännettyä ilman, että siirtää jalkoja. Milloin se tönii mua alas jakkaralta lavalla ja milloin turvalla. Ja se seisoo siis kahdelta puolen kiinni. Sain suht hyvät golf-pallot tukkaan tehtyä ja päästiin melkein aikataulussa matkaan.

Paikan päällä kävin näyttämässä rokotukset ja kanslian "täti" kysyi, että onko tämä se hienon värinen poni. Hauskaa, että Tarmo on selvästi jäänyt mieleen kisaradoilta. Tässä kyseisessä paikassa se ei ole kuitenkaan aiemmin edes käynyt. Verkassa poni oli varsin kiva. Vähän turhan aikaisin menin verryttelyyn ja Tarmo oli jo vähän hapan, kun välikävelyiden jälkeen piti palata töihin. Vähän se myös kuumui laukkatehtävistä, joissa on paljon siirtymisiä. Alkuun vastalaukatkin oli niin rentoja ja sujuvia, mutta muutaman toiston jälkeen alkoi odottaa vaihtoja ja "pomppia" laukkaa. Yhdestä kulmasta olisi aina pitänyt saada laukata, pyydettiin tai ei. Yhtään se ei jännittynyt muista hevosista, vaan toimi kuin ihmisen mieli.

Rata oli maneesissa ja siellä poni toimi ihan kivasti. Ei kytännyt tuomaria tms. Tosin yhden katsojan kahvit meinasi viedä, kun halusi vähän seurustella yleisön kanssa. Radalla se oli taas vähän löysähkö. Sisään olisi pitänyt tulla suorempana. Keskiravissa oli maininta, että tahti säilyy, mutta saisi venyä enemmän. Aiemmin on aina huomautettu tahdin kiihtymisestä. Jotain kehitystä siis. Väistöissä olisi saanut mennä selkeämmin vielä ristiin ja peruutus oli vähän tahmea. Raviohjelmassa parhaiten meni voltit, joista toinen tuomari antoi jopa 7 ja toisestakin 6,5. Taipui kuulemma hyvin. Peruutuksen jälkeen tuli sitten eka rikko, kun poni meinasi hypätä laukalle raviin siirtymisessä. Käynnissä se matoili niin hitaasti, että käyntiosuus ei meinannut loppua ikinä. Takaosakäännökset oli vähän laajoja, mutta astui joka askeleen (aiemmin on miellellään ruuvannut). Sitten alkoi alamäki. Käyntinostossa poni oli jo niin löysä ja tyhjänä, että noston sijaan poni puri kuolaimeen ja veti pää pitkänä kulmaan asti letkeää ravia... Jälkimmäinen vastalaukka piti tietty rikkoa askelta ennen raviin siirtymistä ja lopputervehdykseen tultiin väärässä laukassa, kun toisellakaan yrityksellä en saanut sitä korjattua.

Tuloksena oli sitten  näillä rikoilla 56,827% ja viides tila yhdeksän ratsukon joukossa. Aika kauas jäätiin siitä 60% rajasta, mutta toinen tuomari oli sentään antanut 59,038% ( ei katsota sitä toista, joka oli antanut 54,615%). Laukkaosuuteen olen kyllä pettynyt, koska rikkeet oli sellaisia, jotka Tarmon kanssa olisi pitänyt ihan helpolla tehdä oikein. Keskiaskellajit on mitä on ja takaosakäännökset on vielä pahasti työn alla, mutta ne meni odotuksia paremmin. Vähän jäi kyllä polttelemaan, että tarttis päästä uudelleen, mutta katsotaan nyt. Tässä olisi vielä muutamat estekisat ennen kisataukoa, joten voi olla, etten raaskia nuorta ponia kiusata enempää. Koulusuorituksen sain tällä kuitenkin hoidettua. Tarmo takoo sitten niitä oripäiville vaadittavia tuloksia esteillä Annin kanssa.

Kotiin pääsyn jälkeen odotti vielä yksi ratsutusprojekti. Suokkitamma, joka on asunut meillä yhden syksyn. Se toimi aika kivasti, mutta on todella herkkä ja jännittää kaikkea. Silloin pari vuotta sitten se toimi aika kivasti, mutta jäi hieman kesken, kun aiemmin siihen paikalle oli jo sovittu toinen hevonen. Kaikki askellajit toimi kivasti, mutta väillä otti lähtöjä ja oli aika pinkeä. Tässä välissä omistaja on mennyt neljä kertaa ja viidennellä ei päässyt selkään hevosen poistuessa paikalta, jonka jälkeen se on ollut ratsastamatta kaksi vuotta. Nyt olen kolme kertaa taas käynyt ja päässyt selkään avustajan pitäessä tammasta kiinni. Käyntiä ja ravia ollaan menty ilman avustajaa. Se on kyllä hieno tamma. Toivottavasti saadaan nyt se toimimaan taas. Joka kerta siihen on nyt päässyt paremmin vaikuttamaan, joten eiköhän se siitä.

Illan päätteeksi tehtiin vielä Pepin kanssa maastokävely Lillin ja Venlan kanssa. Peppi on taas rohkaistunut hurjasti ja niin se hyppeli Lillin kanssa ojien yli ilman satulaa. On kiva päästä viettämään vähän laatuaikaa. Hevosen selässä omakin mieli on rennompi eikä tuli tiuskittua joka asiasta.

Huomenna sitten estekisoihin. Lupaan ottaa kameran mukaan!

364. Kouluradalle

Huomenna olisi tarkoitus suunnata valkoisten aitojen sisälle Laitilaan. Tarmon kanssa. Saa nähdä mitä siitä tulee. Treenikertoja on takana kaikki yksi ja kisat on kuitenkin aluekisat ja luokkana He A:1. Ei siis mikään läpihuutojuttu.

Kisoihin lähtö näillä valmistautumisilla tuli vähän extempore. Koulua varten meidän pitää suorittaa  sekä 90 cm esterata että He A-koulurata kisoissa. Alunperin ohjeissa oli He A-koulurata ja suluissa He A:1. Meille kuitenkin sanottiin, että mikä tahansa He A käy. Keväällä kävin Sissin kanssa yhdet koulukisat Kotimäellä ja sieltä satiin He A:2:sesta karvan päälle 60%. Kuvittelin, että tämä tulos kävisi, mutta alkuviikosta selvisikin, että tulos pitää olla nimenomaan He A:1 radalta. Tuntuu, että sitä ohjelmaa ei edes juurikaan ole kisoissa. Yksi meidän luokalta kuitenkin vinkkasi, että heidän lähellä on nyt lauantaina kyseinen ohjelma ja ilmoittautumisaikaakin oli jatkettu niin, että ehdin ilmoittautua mukaan. Sissillä en uskaltanut lähteä, kun sen kunto on vähän arvoitus. Tarmo on siis ainoa varteenotettava vaihtoehto tälä hetkellä. Osaa se kaikki kuviot, mutta keskiaskellajit ei oikein veny ja muoto on välillä epätasainen.

Tavoitteena olisi saada samalla reissulla Tarmolle niitä oripäiville vaadittavia kisatuloksia. Eli yli 60 % tulos. Koulua varten mulle riittää hyväksytty tulos, mutta Tarmon takia tavoite olisi vähän korkeammalla. Nähtäväksi jää eikä tavoite tule helpolla saavutettua. Joudun kyllä ihan joka askeleen ratsastamaan. Anni on onneksi tehnyt hyvää työtä sen kanssa ja tiistaina, kun sillä menin, niin fiilis oli hyvin positiivinen. On se silti vähän eri kiivetä itse taas kyytiin ja saada omat avut toimimaan ponin kanssa yksiin. Kun vain muistaisi ratsastaa eikä jäisi vain matkustelemaan.

363. Hyvät ja huonot uutiset

Aloitetaan huonoilla, niin jää hyvä fiilis päälimmäiseksi (toivottavasti). Joka päivä mietin mitä ajatuksia kirjoitan päivästä ylös, mutta kun pääsen tallista sisälle syön iltapalaa ja kömmin suoraan sänkyyn. Koneella ei ole tullut hengailtua päiväkausiin. Nyt pitäisi ryhdistäytyä ja saada kotisivujen päivitykset tehtyä ja välitettyä eteenpäin.

Huonoihin uutisiin kuuluu Sissin ontuminen juuri ennen aluekatsastuksia ja aluemestaruuksia. Kyseessä oli oikea etujalka ja ontuminen oli ihan selvää. Vasen on kuitenkin se, jossa on ollut enemmän muutoksia. Rahatilanne on kuitenkin sen verran surkea, että klinikalle ei vielä päästä, vaan Sissi sai viettää ensin lähes viikon ihan lomaa ja toisen viikon kävelyä. Tällä viikolla ollaan palattu hommiin ja nyt ainakin näyttää (ja tuntuu) hyvältä. Saanähdä kauanko se kestää. Jos vielä tulee jotain, niin sitten käydään läpivalaisemassa ja tutkimassa poni läpikotaisin. Jos talvikin menee rikkonaisesti, niin mietitään tosissaan astuttamista ensi keväälle. Raastavaa tällainen on/off-treenaaminen.

Kaija on laihtunut aika paljon varsan kasvaessa. Olin ilmoittanut sen kantakirjaukseen, mutta päätin kuitenkin jättää sen viemättä, kun näyttää niin kammottavalta. Ylälinjassa ei ole oikein mitään. Nyt se on jo pari viikkoa saanut greenlinea ja pellavaa kauran ja proteiinin lisäksi. Pikkuhiljaa kulmikkuus alkaa onneksi tasoittua. Kaija on ollut nyt varsin mukava ratsastaa ja oppii koko ajan lisää. Muutaman kerran se on päässyt hyppäämäänkin ja hienosti sujuu. Kengityskin meni hyvin, kun Kaija sai ensimmäiset kenkänsä. Olen tässä miettinyt, että laitan Kaijan myyntiin. Se ei ole sellainen, että haluaisin jättää sen jalostustammaksi itselle. Nyt, kun koulutus alkaa olla suht hyvällä mallilla, sopivan kodin löytäminen pitäisi olla helpompaa. Vielä, kun saadaan vähän lisää massaa ja kuntoa sekä varsa vieroitettua, niin uuden kodin etsiminen alkaa olla ajankohtaista.

Viime päivät olen murehtinut Lissun kanssa. Se on ollut todella hyvä ja liikkunut mielellään. Alkuviikosta se oli mukana tunnilla ja laukkojen jälkeen huomasin loppuraveissa, että se ontui toista takajalkaa. Käynnissä ei kuitenkaan ollut mitään ihmeellistä. Nyt sillä on sitten oikea takajalka ihan tukki ja se ontuu sitä. Olen nyt kylmännyt sitä, mutta ei merkittävää muutosta. Kuumakin se kinttu on. Täytyy aamusta soittaa eläinlääkäri sitä katsomaan. Onneksi meillä on tässä lähellä yksi eläinlääkäri, joka pystyy ultraamaan/kuvaamaan jalan tässä kotona. Jos sieltä on jänne mennyt tms. isompaa, niin enää ei lähdetä kuntouttamaan 25-vuotiasta ponia. Kyllä se on sitten siinä. Jos taas muutaman viikon levolla selvittäisin, niin sitten tamma saa jatkoaikaa. Tilanne on niin hankala näiden vanhusten kanssa. Missä menee raja järjen ja tunteen välillä. Meillä on Lissun kanssa yhteistä taivalta takana jo 17 vuotta. Milloin on oikea aika päästää irti, että poni ei juodu olemaan "turhaan" kipeänä. Kuinka paljon on mielekästä tutkia ja laittaa rahaa enää tässä vaiheessa. Eikä sekään ole reilua ponille, että seuraillaan muutama viikko ontuvaa ponia. Jalkavaivoissa kipulääkekään ei ole se paras ratkaisu, jos jotain on hajalla.

Hyviä uutisia on jälleen ratsastettavilta. Noppa on lähtenyt etenemään vauhdilla ja ollaan jo laukattukin. Se etenee reippaasti ja pikkuhiljaa alkaa löytyä ajatusta taipumisesta ja tuntumasta. Eilen ratsastin sitä pimeällä ja pihaan ajoi kaksi autoakin ratsastuksen aikana. Paljon jännitettävää ja uusia ärsykkeitä, mutta kaikki suunnitellut asiat saatiin tehtyä. Tosin selkäännousussa jouduttiin käymään pientä keskustelua, kun neiti-hevonen ei malttanut seistä. En halua siinä tilanteessa kiinnipitelijääkään, koska silloin hevonen ei keskity minuun, vaan höseltää kaikkea muuta. Yhden sinkaisun tamma otti, kun pimeydestä peto nousi ulos autosta... Positiivista oli kuitenkin, että sillä ei ole mitään tarvetta yrittää kuskista eroon näissäkään tilanteissa. Niin ja kaviotkin nousee jo kuin normaalilta hevoselta. Siitä tulee vielä ratsu!

Venla on ollut myös ihan huikea. Se edistyy harppauksin ja tänään hypättiin jo 110 cm rataa Annan valkussa. Yksi pysty korotettiin vielä 120 cm korkeuteen. Ihmeen hyvin sain pidettyä itseni kasassa ja ratsastettua tehtävät. Venla teki hienoja hyppyjä. Sileälläkin se parantunut huimasti. Muoto ja tahti alkaa löytyä eikä ratsastus ole enää jatkuvaa räpistelyä. Viime viikonloppuna käytiin Lohjalla kisoissa hyppäämässä 80 ja 90 cm radat. Eka rata meni hienosti tuplanollalla, mutta tehtiin pitkät tiet, jolloin sijoitus oli luokan puolessa välissä. Todella tyytyväinen sai olla, kun tamma oli niin rento ja tyytyväinen. Se ei kytännyt mitään ja oli täysin kuulolla. Toisella radalla otetiin uusinnasta yksi puomi, mutta edelleen hevonen oli todella hieno. Luottoa on molemmin puolin ja tekeminen on varmaa. Vielä toivoisin lisää rauhaa suoritukseen. Ja nimenomaan omaan tekemiseen. Malttaisi ratsastaa kaarteet, taivuttaa sisäjalan ympäri ja hakea tasapainoa eikä vain suihkia esteeltä toiselle. Tänään niitä hetkiä löytyi hyvin, joten eiköhän se siitä. Anna on ihan sitä mieltä, että ensi kaudella kisataan kymppiä. Nuorten luokkiin olisi tarkoitus tähdätä. Ja kenttää mennä.

Tarmo on kisannut edelleen ahkeraan ja nyt haetaan tosissaan tuloksia oripäiviä varten. Kaksi nollarataa 110 cm luokista on nyt taskussa. Ensi lauantaina menen itse koulukisoihin sillä, kun tarvitsen koulua varten suorituksen He A:1 luokasta. Jos kävisi niin hyvä tuuri, että tulisi yli 60 %, niin siitä saisi samalla kisatuloksen oripäiviä ajatellen. Koulua varten riittää hyväksytty ja aika nappiin saa rata mennä yhdellä treenikerralla, että yli 60% tulisi, mutta on se mahdollista. Se on saanut massaakin taas hyvin ja näyttää hienolta.

Kipa 4-v. oli mulla mukana viime Ypäjän lähijaksolla ja sekin käyttäytyi enkelin lailla. Ei mitään ongelmia, vaan oikein rohkea ja luottavainen ratsun alku. Meillä oli kiva viikko ja päästiin hyppäämäänkin.

Vieraiden hevosten kanssa sujuu siis hyvinkin nousujohteisesti, muttaomien kanssa vähän vastustaa. Eniten painaa Lissun kohtalo. Toivottavasti siihen saadaan selvyys pian, oli lopputulos sitten mikä tahansa.