tiistai 24. marraskuuta 2015

379. Meillä asuvat

Tänään sain vähän otettua kuvia hevosista, kun keli oli hieman vähemmän surkea. Lunta maassa sen verran, että sitä melkein oli ja aurinkokin pilkahti. Kamera yritti estää kuvaamiset, mutta onneksi akku latautui nopeaan ja ehdin ottaa muutaman kuvan ennen pimeää. Ajattelin siis pitkästä aikaa tehdä yhteenvedon tallin asukkaista. Kaikista ei tullut tarkkaa kuvaa, joten kaivelin vanhoja kuvia tilalle.

Wannebe Fantasy s. 2010 pv tamma, i Quasto e Feria SLO ei Furioso XVIII (ee täykkäri)
Venla elokuussa 2015

Venla on mulla ratsastettavana ja kilpailtavana. Yhteistyötä on tehty 3-v. syksystä asti, eka vuosi oli epäsäännöllistä tekemistä, mutta viimeisen vuoden tamma on asunut meillä ja ollaan päästy hyvin eteenpäin. Olen sisäänratsastuksesta asti tehnyt tamman itse ja yhteistyö toimii hyvin. Venla on vielä varsin keskeneräinen ja herkkyys tuo haasteita ratsastettavuuteen, mutta tykkään siitä todella. Sen ratsastaminen vaatii tarkkuutta itseltä, ei voi vetää eikä puristaa. Täytyy osata vaatia laittamatta liikaa painetta. Koulupuolella epätasaisuus on tällä hetkellä haasteena ja sitä työstetään koko ajan. Kisoissa ollaan menty yksi He B-rata. Esteet on Venlan juttu. Sen emä on kisannut 120 luokkia ja Quasto on jättänyt todella hyviä hyppääjiä. Vielä keväällä mentiin 50 cm tehtäviä ja nyt syksyllä 110 cm rataa. Kisoissa ollaan menty 90 cm ja se tuntuu helpolta. Maastoesteet on meidän suosikkeja myös, vaikka Venlaa jännittääkin vielä aika paljon yksin maastoilu. Ensi kaudella tavoitteet nuorten esteluokissa sekä aluetason kenttäkisoissa. Venla on luvattu mun käyttöön 7-v. kisakauden loppuun näillä näkymin.

Wallstreet Red Velvet s. 2010 FWB tamma i Pin Rock's Black Velvet e Nele v.'t Schardauw ei Papa II

Noppa on meillä myös ratsastettavana. Yhteistyötä on tehty elokuun alkupuolelta ja sen kanss aon aloitettu ihan alusta. Taluttajan päälle ei kävellä, tallissa seistään paikallaan, kaviot voidaan puhdistaa, varusteisiin totuttelua jne. Työskentelyn alkuvaiheista voi lukea enemmän täältä. Noppa olisi tarkoitus saada ensi kaudella kouluradoille nuorten hevosten luokkiin. Se liikkuu todella hienosti ja siinä onkin tekemistä, että opin istumaan ssen liikkeissä. Nopasta tulee mahdollisesti omistajansa kilpuri tai sitten se tulee myyntiin. Riippuu ratsastettavuudesta ja käytöksestä.



Resueemeli s. 2008 sh ruuna i Kirman-Jokeri e Resuliisa ei Viesker

Oiva on tallin uusin asukas. Se on tallipaikalla, mutta ratsastan sitä myös muutaman kerran viikossa. Oiva on yrittänyt ravurin uraa ja olisikin olluts iinä hyvä,mutta kahdesti mennyt jänne ei mahdollistanut uran jatkoa. Oiva on siis äiti-tytär-harrasteratsuna. Se on reipas, välillä turhankin, mutta kuitenkin aina kiltti. Kokoa tällä pojalla on lähes 170 cm. Oivan kanssa opetellaan jatkuvasti lisää ratsun kuvioita. Tavoitteena sillä on toimia luotettavana ja leppoisana harrastehevosena niin kentällä kuin maastossakin. Oiva väläyttelee hienoja pätkiä ja osaa liikkua kauniisti sekä rauhassa. Se kuitenkin jännittää helposti ja silloin kiire valtaa korvien välin. Oiva on kiva ja mutkaton asukki.



Ohana Cornette s. 2008 C tamma i Pady Melody d'Auxence e Wollpacks Sweetie Pie ei Janus
Netta seuraestekisoissa lokakuussa
Netta muutti takaisin kotiin syyskuun alussa omistajan lähtiessä reissuun muutamaksi kuukaudeksi. Netta on astutettu Tarmolla ja varsa tulee meille. Sitä odotellaan kesäkuun puolessa välissä. Tammalla on pari perhettä ylläpitäjinä tälle ajalle ennen mammaloman aloitusta. Se on käynyt hyppäämässä muutamia pikkuluokkia yleensä puhtaasti ja opettanut tyttöjä oman ponin hoitoon. Vatsa ei vielä ole kovin suuri, mutta aavistus pyöristymistä on havaittavissa. Netta onkin ainoa ensi kesänä varsova tamma meillä.

Ohana Domhnall Dash s. 2009 C ori i Ashfield Cathal Crobdhearg e Aramara Eliza ei Ardnasillagh O'Flaherty
Tarmo elokuussa
Tarmo on nyt tallin ainoa ori. Siitä on varmaan kirjoitettu eniten koko blogin historiassa, joten en viitsi toistaa samoja juttuja kovin paljoa. Se on mun silmäterä ja kultakimpale, johon kohdistuu suuret odotukset esteponina. Nyt sillä on kevyt jakso hierontoineen ja hammaslääkäreineen. Se on kuin mikä tahansa leppoisa ruuna ja Peppikin on voinut sitä nyt huoletta tarhata. Kevättalvi näyttää mitkä ovat Tarmon ensi kauden suunnitelmat. Riippuu lähinnä kuskista.

Aramara Eliza s. 1990 C tamma i Ardnasillagh O'Flaherty e Pilgaards Camilla ei Padraigh of Rosenaharley

Lissu viettää elämäänsä lähes oloneuvoksena. Välillä tytöt käyvät sillä köpöttelemässä. Hyvässä kunnossa se on ja aina yhtä ihana. Lissun ensi talven tehtävä on toimia varsojen vahtina. Nyt se on saanut asustaa vielä tallissa, mutta Liljan vieroitusta ennen saa muuttaa pihattoon. Melko usein tulee mietittyä kuinka kauan Lissu meillä enää on. Toisaalta on ikävä pitää sitä tyhjänpanttina, mutta tällä hetkellä se ei ole millään lailla vaivainen. Rehunkäyttökykykin on vertaansa vailla, kuten kuvasta näkee. Se saa kuitenkin vain heinää ja kivennäiset.

Edenwoods Cassiopeia Cashel s. 2005 C tamma i Monaghanstown Pat e Ellabelles Cashel ei Cloonisle Cashel
Power Cup-finaalissa
Sissi painii enemmän ja vähemmän etujalkojensa nivelmuutosten kanssa. Se jatkaa kisaamista ponikuskinsa kanssa ja aluevalmennusrenkaaseenkin on päästy. Koko ajan haetaan sujuvampaa yhteistyötä ja tarkoitus on edetä koulupuolella. Pientä hyppelyäkin harrastetaan jalkojen voinnin mukaan mielenvirkistykseksi. Sissin on tarkoitus myös luotsata mut läpi ohjaajakoulun kouluratsastusnäytöistä tulevan kevään aikana. Siistostamman ura siintää edessä jossain tulevaisuudessa.

Doyher Ruby Rose s. 2008 C tamma i Rockfield Scarface e Omey Ruby ei Gleann Rua Maxwell

Rose kohottelee kuntoaan varsomisen jäljiltä. Sillä on yksi poni-ikäinen vuokraaja, joka mahdollisesti kisaa sillä ensi kaudella. Myös Peppi on alkanut ratsastella tammaa ja Rose onkin varmaan hänen seuraava kilpaponinsa, ainakin estepuolella. Vieroitus meni hyvin ja tamma alkaa olla samassa kunnossa kuin ennen varsomistakin. Sen luonne on kyllä selvästi tasaantunut ja siitä on kuoriutunut leppoisa lasten poni (aina välillä).

Ilostella s. 2001 sh tamma i Vinha Ilo e Tepastella ei Vinha-Muisto

Piksu on yksi tallin yksäreistä ja kuulunut kalustoon nyt reilu kolme kuukautta. Se toimii harrastekäytössä kuitenkin säännöllisesti valmentautuen ja vähän kisoissakin käyden, koulupuolella pääsääntöisesti.

Lilli s. 1996 rist. tamma i tuntematon e Caramelle ei Ekbäckens Krumelur
Lilli tunnilla elokuussa
Lilli on taas viime aikoina ollut hieman leppoisammalla työnteolla, kun se alkaa jäädä Pepille pieneksi eikä pienemmät lapset ole niin innokkaita ratsastajia. Jonkin verran Lilli tekee tunteja ja Nuutti aina välillä innostuu sillä ratsastamaan. Nuutti on kyllä jo maastoillutkin sen kanssa Pepin perässä ja vähän hypännytkin. Kisaamaan pitäisi päästä, mutta treenata ei oikein jaksettais. Lilli saa kuitenkin olla täällä loppuun asti, oli sillä käyttöä tai ei. Se on kuulunut kalustoon jo 12 vuotta. Lilli viihtyy pihatossa ponilaumassa. Kesäisin se ei juuri tule mökistä ulos kesäihottuman takia. Muovisuikaleet ovessa pitää öttiäiset sen verran loitolla, että kutina pysyy hallussa ilman loimia yms.

Poseidon s. 1996 W ruuna i Casnewydd Showman e Kulltorps Hera ei Greatworth Swordsman
Power cupin aluekarsinnoissa
Possu on täydellinen opetusmestari meidän lapsille. Nyt pukittelukin on jäänyt pois ja Peppi on saanut koko ajan lisää rohkeutta sen kanssa. Hän käy viikoittain Annan valkuissa sen kanssa ja välillä Krissen kouluvalkuissakin. Tämän syksyn aikana eteneminen on tapahtunut harppauksin. Vielä elokuussa hän ei suostunut hyppäämään sen kanssa lainkaan, mutta hyvin menneiden koulukisojen jälkeen halu saada aluelupa oli niin suuri, että hän päätti uskaltaa taas hypätä. Nyt valmennuksissa ylittyy jopa 80 cm esteet. Possulla alkaa kuitenkin selvästi ikä tulla vastaan eikä korkeampia esteitä viitsitä ponilta edes vaatia. Koulupuolella ponilla on edelleen todella paljon annettavaa ja tavoitteena onkin saada nyt ensi kaudelle aluelupa ja aloittaa kisaaminen 2-tasolla helpoissa luokissa. Power Cup olisi mukava tähdätä. Siinä estekorkeus on 70 cm, joka menee vielä helposti. Myös Nuutti ratsastaa Possua jonkin verran ja se toimii siinäkin kuin unelma.

Hagelunds Zeus s. 2008 WM ruuna i Dyfrdwy Stardust e Granlidens Yo Mam ei Twyford My Man
elokuussa
Saku on tallin yksäreitä. Se toimii omistajansa tyttären ratsuna sekä tekee vähän opetusponinkin hommia. Saku on welshmäiseen tapaansa sievä kuin karamelli, hieman pullea sellainen. Luonteeltaan se on todella kiltti ja mukava poni. Tosin osaa se käyttää tilannetta hyväkseen ja sopivalla hetkellä vetää päänsä alas, jos työnteko ei maistu. Saku elelee Possun ja Lillin kanssa pihatossa.

Tralla s. 2003 eestinhevonen tamma i Torm e Arita ei Askar

Martta on yksityinen ja kuuluu samalle perheelle kuin Piksu ja Saku. Se toimii myös monipuolisena harrasteponina ja on vähän kisannutkin. Tällä hetkellä Martta etsii uutta kotia. Martta asustaa pikkuponien kanssa pihatossa ja toimii siellä ylimpänä käskynhaltijana. Se on poni, joka vaatii vähän huumorintajua ja kärsivällisyyttä, vaikka onkin kiltti.

Ohana Elegance s. 2011 C tamma i Hagens Ryan e Woolpacks Sweetie Pie ei Janus

Kaija hoitaa vielä varsaansa ja opettelee samalla ratsun arkea. Se on äärettömän kivalla luonteella varustettu nuori neiti. Sille koitetaan vähän saada tässä lihasta ylälinjaan ja koulutusta viedään pidemmälle, jotta tamma olisi valmis muuttamaan uuteen kotiin varsan vieroituksen jälkeen. Kaijan myyntiin on päädytty, koska sen luonne on turhan leppoisa kilparadoille ja rakenne hieman liian kevyt omaa jalostuskäyttöä ajatellen.

Ohana Highest Hope s. 2015 C tamma i Ohana Domhnall Dash e Doyher Ruby Rose

Hilla on meidän tuleva mammanmussukka, toivottavasti myös kilpaponi ja siitostamma. Suku on ainakin kohdillaan kuten myös luonne. Se on itsevarmaolematta röyhkeä. Aika näyttää kuinka hyvin tämä neiti täyttää haaveet. Miellyttävä harrasteponi siitä tulee sitten ainakin. Nyt Hilla keskittyy vain kasvamiseen ja leikkimään Liljan kanssa. Välillä päästellään kentällä juoksuvirtoja pois ja tietysti treenataan harjaamista, talutusta ym. joka ponin perustaitoja.

Ohana Highlight s. 2015 C tamma i Dark Edition e Ohana Elegance ei Hagens Ryan

Jääkarhua muistuttava pikkuneiti Lilja on tallin nuorin asukki, vasta 5 kk. Vieroitusta tähdätään joulukuun loppupuolelle. Liljasta on alustavasti kaupat sovittu, mutta hän on jäämässä kotiin asumaan ensi kesään asti. Liljan on supersosiaalinen ja kiltti lapsi. Mahavaivatkin alkaa olla voiton puolella ja tamma on saanut hyvin massaa.

lauantai 21. marraskuuta 2015

378. Kaksi viikkoa

Kaksi viikkoa on nyt takana yksikätistä elämää. Hankalaa on ollut ja aika paljon on vaatinut totuttelua tekemättömyys. Toisaalta pakkolepo on ollutihan tervetulluttakin, mutta ei siitä sohvalla lököilystä voi nauttia, kun potee huonoa omatuntoa siitä, että muut joutuvat tekemään mun hommat omiensa lisäksi (ja jokainen ylimääräinen liike sattuu). Sitä huomaa väsyvänsä todella nopeaan, kun käyttää kroppaansa niin vinosti ja vältellen. Isäntä alkaa olla ihan kypsä, koska suurin osa hommista jää hänen harteilleen. Ja kelitki on ihan parhaimmillaan, kuraa ja märkiä loimia. Onni on mahtava talliporukka, jotka ovat autelleet kaikissa hommissa karsinoiden siivouksesta hevosten liikutukseen.

Viime viikolla tuntui, että solisluu ei ole ihan paikallaan murtumakohdasta, vaan "pingotti" jotenkin oudosti. Ihan kuin se olisi pitänyt naksauttaa paikalleen. Muutaman päivän se on ollut jo varsin hyvä ja sattuukin vain kun tekee jonkin harkitsemattoman liikkeen. Kylkiluut on olleet tällä viikolla kipeämmät, varsinkin kun yskäkin alkoi vaivata. Tänään olen nyt ollut ensimmäistä päivää ilman kantosidettä. Olikin tosi fiksu veto lähteä kisoihin ilman sitä. Muutaman tunnin seisoskelu, ponin taluttelu ym. hyytävän kylmässä kelissä sai koko selän ihan jumiin. Lavan vierestä oikein poltteli eikä tiennytmiten päin olisi kättä pitänyt. Onneksi istuminen helpotti. Aika paljon kädestä on liikkuvuutta ja voimaa jo näin lyhyessä ajassa hävinnyt. Pikkuhiljaa olisi tarkoitus alkaa jumpata kättä. Aika hyvin se on muuten ollut kivuton ja lääkitystäkin on voinut vähentää.

Pieniä hommia tallissa olen tehnyt. Heinien jako onnistuu jo pussi kerrallaan. Pari hevosta jaksan loimittaa ja pystyn jopa nostamaan loimen kuivumaan. Kokeilin eilen nostaa vettä karsinan ämpäriin, mutta se ei ollut hyvä idea. Porttien avaaminen on edelleen vaikeaa. Muutaman hevosen olen saanut tarhattuakin. Tänään ajoin myös autoa ekan kerran putoamisen jälkeen. Hyvin onnistui pizzan haku. Kaikki äkkiliikkeet on vielä tosi pahoja. Aamuyöllä sain slaakin, kun isäntä tuli töistä kotiin ja oli tietty unohtanut avaimet. Kauhea sätky tietysti puhelimen soimisesta ja kyllä teki kipeää. Ihan vielä ei siis kauheasti uskalla hevosten kanssa touhuta. Aina ne nykäisee tai tökkäsee johonkin suuntaan.

Venlalla on ollut hyvin liikuttajia, mutta virtaa alkaa silti kertyä. Eilen se sai ekaa kertaa ratsastajan alas selästään. Muutama ylimääräinen kevätjuhla- (vai pitäiskö nyt olla pikkujoulujuhla-)liike ja varautumaton kuski istui märällä kentällä. Venla on niin herkkä, ettei juurikaan siedä painetta ja tämä ratsastaja jäi helposti vähän pitämään ja puristamaan, joten homma ei oikein toiminut. Vähensin nyt sen kauramäärää ja pysytään näissä jo tutuissa ratsastajissa, jottei tule lisäongelmia.

Noppaa on myös ratsastettu säännöllisesti muutamana päivänä viikossa. Essin sain huokuteltua sitä ratsastamaan. Hän on meidän virallinen stunttiratsastaja. Alkuun tamma meni tosi kiltisti monta päivää, mutta nyt viime torstaina se oli oikeasti tuhma. Alkukävelyissä taluttaen se otti vähän tuulta alle, kun varsat leikki pihatossa. Rauhottui kuitenkin ja Essi meni selkään. Nätisti se seisoi ja odotti ja lähti vielä liikkeellekin. Sanoin vielä, että pitää vähän ohjia kädessä, kun se oli vähän pinkeänä varsojen takia. Ekassa kulmassa se sitten aloitti. Ensin vähän päätä alas ja peppua ylös ja siitä ihan kunnon loikkaa. Muutaman loikan jälkeen otti vauhtia ja lähti veilä samalla eteen ja ylös. Ei mitään pieniä loikkia. Essikin sieltä sitten maastoutui. Tällä kertaa kyse ei anakaan ollut mistään pelästymisestä vaan ihan kokeilusta ja varmaan ylimääräisellä virralla oli osuutensa asiaan. Tarhan pohjakin on niin märkä, ettei ne juurikaan ole Venlan kanssa leikkineet. No ei muuta kuin tamma liinan päähän ja kunnolla eteen liinassa. Pienen väsytyksen jälkeen Essi takas kyytiin (ei onneksi loukannut). Alkuun pidettiin se liinan päässä käynnissä ja ravissa. Ihan kiltisti se oli eikä poukkoilusta ollut tietoakaan. Loppuun vielä irrallaan muutama kierros laukkaa molempiin suuntiin. Tuli siinä tammalle vähän väsy, mutta se oli kyllä ihan oikein. Jos jaksaa sikailla, jaksaa myös tehdä hommia. Essin avulla nyt jatketaan, mutta muutamia kertoja täytyy ottaa juoksutusta alle, ettei pommilla tarvii mennä. Tarkoituksena ei ole tietenkään kohottaa kuntoa liinan päässä, mutta eiköhän siitä päästä nopeaan eroon, kun Noppa huomaa, ettei loikkiminen johdakaan suoraan talliin. Siltäkin otetaan vielä kaurat (kaikki puoli litraa aamulla/illalla) pois. Mutta kyllä se vaan hienolta näyttää, kun tekee hommia.

Valmennuksia ja kisoja on tullut seurattua taas poniäidin asemasta. Pepillä on taas kova into treenata ja kisata. Esteillä valittaa jo, että 60 cm on liian pientä. Alkaa vaan Possulla tulla korkeudet vastaan. Valkuissa he menee jonkin verran jo 80 cm tehtäviä, mutta enempää ei voi nostaa. Kisoissa 60 ja 70 cm on oikein riittävä. Aluelupaa varten kyselin vaatimuksia, niin 70 cm pitäisi pikkuponeilla riittää. Ja sillä pääsisi myös Power Cuppiin ensi vuonna. Koulupuolellakin he on käyneet niin Annan kuin Krissenkin valkuissa. Tänään oltiin pitkästä aikaa myös koulukisoissa. Peppi ratsasti kaksi elämänsä parasta koulurataa. Ei niinkään prosenteissa vaan ratsastuksellisesti. Enää ei ollut vain kyydissä istumista ja reitin ratsastusta, vaan ihan oikeasti poniin vaikuttamista. Helpossa C:ssä tuli ekassa lisäyksessä pieni rikko laukalle ja ekassa laukassa tipahti kertaalleen raville, mutta niiden rikkojenkin kanssa prosentit oli 59,5% ja ensimmäinen ei-sijoittunut. K.N.Specialissa ei varsinaisia rikkoja tullut, mutta ratsastaja oli vähän huolimaton reittien kanssa, joka söi pisteitä. Muodossakin on vielä sanomista, mutta suurimmaksi osaksi poni liikkuu oikein päin hyvässä ryhdissä. Poniäiti oli varsin ylpeä. Tietty reissun kruunasi Sissin voitto Helpossa C:ssä!

kuva: Joni Hukkanen

maanantai 16. marraskuuta 2015

377. Vastauksia

Vaikka kysyjiä oli vain kolme, kysymyksiä oli suht monta ja niissä oli aika paljon mietittävää itselle. Iso kiitos vielä kysyjille, on kiva saada vähän erilaista sisältöä postauksiin.

Millainen on ratsastushistoriasi?
Serkullani oli hevosia ja sieltä minäkin olen kipinän saanut. Tunneille pääsin elokuun lopulla 1995 Särvän tallille Paimioon. Siellä ratsastin useamman kerran viikossa aina vuoteen 2006 asti. Oma poni on ollut vuodesta 2002, jota ennen se oli mulla ylläpidossa puoli vuotta. Ratsastin useilla ei hevosilla aina kun mahdollista ja kilpailin seura- ja aluekisoissa. Syksyllä 2003 aloitin hevosenhoitajaopinnot Ypäjällä. Pieni tauko ratsastukseen oli 2006 alkuvuodesta ensimmäisen lapsen myötä. Loppuvuonna 2006 muutettiin nykyiseen paikkaan ja oma talli on ollut siitä asti. Oma ratsastus oli enemmän vähemmän humputtelua vuoden 2009 alkuun, jolloin aloin säännöllisesti valmentautua Annan silmien alla. Sen jälkeen pieni breikki oli vielä kolmannen lapsen kohdalla, mutta muuten ratsastus on ollut hyvin aktiivista ja tavoitteellista. Huimiin kisatuloksiin ei olla päästy ratsujen vaihtuvuuden takia. Nuorilla olen mennyt HeA/100cm/tutustumisluokka-tasolla aluekisoja jo sieltä vuodesta 2002. Tarkemmin tarinaa löytyy tuolta Minä-välilehdeltä.

Kolme merkittävintä hevosta elämässäsi?
Ensimmäinen hoitoponini shettis Bahama Banana, ensimmäinen oma poni connemara Aramara Eliza. Kolmatta on vaikea nimetä, ehkä Tarmo, ehkä Sissi, ehkä Venla. Kaikki sellaisia, joilla olen päässyt ihan uudelle tasolle tämän oman tekemisen kanssa.




Kuka on elämäsi hevonen?
Kyllä se on Lissu, ensimmäinen oma poni. Samanlaista suhdetta en varmaan ikinä ehdi luoda toisen hevosen kanssa.


Lempi hevosvarustemerkki?
En ole kovin merkkiuskollinen. Tykkään suht edullisista kamoista. Paljon löytyy Horzea, Horkaa, Fair Playta. 

Lempivalmentajasi?
Anna Kärkkäinen. Hänellä on laaja kokemus nuorista ja valmennus on varsin kokonaisvaltaista. Valmennus vie eteenpäin, mutta maltilla. Hän selittää asiat hyvin, on kannustava ja riittävän vaativa.

Voisitko kuvitella elämää ilman omaa tallia/hevosia ylipäätään?
Tähän aikaan vuodesta on aika helppo kuvitella elämää ilman omaa tallia. Kokonaan ilman hevosia en kuitenkaan osaisi olla. Välillä haaveilen, että mulla ja Pepillä olisi yhdet ponit jossain maneesitallilla täysihoidossa, mutta se kaatuu yleensä siihen, että en pysty valitsemaan mitkä kaksi ponia saisi jäädä. Jos haluaa kasvattaa, oma talli on aika ehdoton.

Miksi juuri connemarat?
Lissun takia. Se vain sattui olemaan connemara ja juuri sopiva mulle joka tavalla. Nykyisin arvostan rodun monipuolisuutta, se on fiksu, kestävä, suorituskykyinen ja kaunis katsella. Useimmiten vankkuutta on riittävästi aikuiselle, mutta ei ole liian suuri ja raskas lapsellekaan.

Lissu ja Tarmo, kuva: Kaisa Kukkanen
 Tuleeko sinulle joskus "iso hevonen"?
Vasta nyt olen alkanut haaveilla hevosesta, Venlan myötä. Olisihan se kiva päästä kehittymään vielä enemmän ratsastajana. Hevosen hankinta tarkottaisi aika monen ponin myyntiä ellei lottovoittoa tule. Yksinkertaisesti ei vain ole rahaa ostaa hevosta, ehkä varsa, kovin "huonoa" en kuitenkaan halua. Todennäköistä se ei ole, mutta ei mahdotontakaan.



Oletko käynyt Irlannissa ponien kotiseudulla?
Olen käynyt Irlannissa maaliskuussa 2011. Porukalla käytiin kannustamassa Golddigger Laddieta oriparaatissa Clifdenissä. Matkaan mahtui muutama siittolavierailu, luento ja huutokaupan seurantaa oriparaatin lisäksi. Hieno reissu ja ehdottomasti haluan käydä uudelleen.

Millaisia haaveita ja suunnitelmia sinulla on talliin ja omaan ammatinharjoittamiseesi liittyen lähitulevaisuudessa ja vaikka kymmenen vuoden kuluttua?
Nyt lähitulevaisuudessa on tarkoitus kouluttautua lisää, saada uutta näkökulmaa ja avartaa omaa näkemystä. Myös omaa ratsastusta on tarkoitus kehittää jatkuvasti ja ehkä tässä päästään vähän enemmän itsekin kisaamaan, kun ensi kaudella pitäisi olla kaksi hevosta käytössä nuorten luokkiin. Kovasti olen miettinyt miten tätä toimintaa kannattaisi jatkaa, mutta en ole oikein tullut mihinkään tulokseen. Järkevää olisi joko lähteä selkeästi panostamaan tähän, tehdä muutoksia ja remontteja, jotta työskentely helpottuu ja olisi kannattavampaa, tai pienentää toimintaa ja mennä muualle töihin. Tällä hetkellä tämä on huonoissa puitteissa itsensä väsyttämistä juuri ja juuri pärjäten, mutta myös toiminnan vähentäminen vaatisi isoja ratkaisuja. Ulkopuolella töitäkään ei juurikaan ole tarjolla.

Mitkä ovat suurimmat haasteet työssäsi? Entä suurimmat ilonaiheet?
Suurimpia haasteita on toimimattomat puitteet, jotka aiheuttavat paljon fyysistä työtä. Kelit on aina haasteena ja väsymisen myötä motivaatiota on välillä vaikea löytää. Ilonaiheita on tietysti onnistumiset, oppilaiden/ponien menestymiset. Hyvällä palautteella ratsutusjakson jälkeen jaksaa taas seuraavan kuukauden. Parasta on, kun omalla työllä saavuttaa jotain. Oli se sitten hengissä selvitty esterata tai ensimmäinen maastoretki. Tietysti onnistuneet varsomiset on myös suurimpia ilonaiheita. Tämän työn kautta olen saanut myös paljon uusia ystäviä.

Millaista tallin pyöritys on yrittäjän näkökulmasta?
Typerää ja kannattamatonta, ainakin tässä muodossa mitä sitä itse teen. Se on oikeasti raskasta, vastuullista ja sitovaa. Toisaalta se on vapaata, kun saa päättää omat aikataulunsa ja rutiininsa. Kaikki menemiset ja työt on sovittavissa. Rahat on tiukilla koko ajan, mutta vielä ollaan saatu jotain leivän päällekin.

Mieleenpainuvin hetkesi hevosten kanssa?
Ensimmäisen oman kasvatin syntymä. Se oli ylipäätään ensimmäinen kerta, kun näin koko varsomisen alusta loppuun. Kun kyseessä oli vielä ihan oma tamma ja oma varsa, niin onhan se aika unohtumaton hetki.


 Miten neuvoisit omasta tallista haaveilevaa? Onko jotain, mikä olisi ollut hyvä tietää ennen kuin ottaa vieraita hevosia mukaan toimintaan?
Puitteet ja rutiinit kannattaa suunnitella hyvin, jotta toiminta olisi mahdollisimman järkevää ja helppoa (tarhat, lantala ym. lähellä, hyvä valaistus) Vieraiden hevosten myötä potee helpommin huonoa omaa tuntoa esimerkiksi aikataulujen heittelystä ym. pienistä muutoksista. Hyvät kirjalliset sopimukset kannattaa tehdä. Kun talli on omassa pihassa, henkilökemiat vieraiden hevosten omistajien kanssa vaikuttaa varsin paljon. Yhden kohdalla olisi kannattanut ottaa luottotiedoista selvää. Se kannattaa myös muistaa, että kaikkia ei voi vain aina miellyttää. Joustavuus on yksi tekijä puolin ja toisin. Sillä on iso merkitys varsinkin näillä hekillä, kun tarvitsee apuja tallin ja hevosten hoidossa. Olisin aivan pulassa ilman meidän ihanaa porukkaa, joka auttaa päivittäin hevosten hoidossa. Itse autan sitten taas hoitamalla kengittäjän tai eläinlääkärin saapuessa, kisareissuilla tai viemällä valmennuksiin. Niin ja nyt olen myös tajunnut sen, että sellainen vakuutus täytyy hankkia, joka mahdollistaa työntekijän palkkaamisen sairasloman ajaksi.  

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

376. Kausi 2015 pulkassa

Käännetään hetkeksi ajatukset menneeseen kauteen kisojen ja ponien kehityksen kannalta. Omalta osalta kun tämän vuoden ratsastukset on pitkälti ohi, niin voidaan koostaa kuluneen vuoden meiningit ja kääntää katseet jo ensi kauden suunnitelmiin.

Tarmon kanssa päästiin ensimmäistä kertaa kisaamaan omiensa joukossa niin poneissa kuin nuorten luokissakin. Anni on valmentautunut sen kanssa aktiivisesti koulussa ja esteillä Annan ja Piian valvovien silmien alla. Maastoesteitäkin ollaan harjoiteltu aktiivisesti useammalla radalla. Kauden ekat kisat oli helmikuussa Ypäjällä, jossa mentiin 90 ja 100 cm. Tämän jälkeen jätettiin 90 cm luokat pois (paitsi kenttäkisat ja breeders) ja keskityttiin alkukausi ja kesä 100 cm luokkiin ja syksystä sitten 110 cm luokkiin. Kevät ja astutuskausi vei taas ponilta virtaa ja laihtuminen aiheutti päänvaivaa, mutta maittava rehu löytyi ja loppukesän/alkusyksyn poni oli oikein hyvä. Pitkin kautta vaivasi yhden puomin ongelma, kun joka radalta piti se yksi puomi ottaa matkaan. Treeneissä meno oli varmaa ja energistä, tehtävät ylittyi hienosti aina 125 cm esteille asti. Kenttäkisoja kierrettiin muutamat, mutta aina ongelma oli sama vesi. Maastoradalla tie päättyi vedelle yhtä kisaa lukuunottamatta. Maastotreenitkin meni aina hienosti, mutta kisoissa vesi oli iso ongelma. Kouluratoja tuli kenttäkisoissa ja pari He A-rataa ihan koulukisoissakin. Loppukaudesta väsy alkoi painaa ja tuli vähän kieltojakin. Tamma-asiakkaita kesään mahtui kuusi, joka on aika iso määrä näillä poneilla. Kokonaisuutena Tarmon kausi oli varsin hyvä, vaikka ihan lopulliseen tavoitteeseen (5x 110 cm ratoja 0 vp) ei päästy.


Sissin kanssa kausi alkoi lupaavasti, mutta jalkaongelmien takia se jäi vähän katkonaiseksi. Päätavoitteena oli kuitenkin osallistua Power Cuppiin. Sinne päästiin finaaliin asti ja vielä sijoituskin kokonaiskilpailusta. Itse meninsillä yhden He A-radan aluekisoissa ja tuloksena yli 60%, joten tyytyväinen sai olla. Hyppäämään ollaan päästy kovin vähän, mutta siinäkin poni toimii paremmin kuolainvaihdon ansiosta. Sissinkin kanssa saavutettiin tavoitteet ja toivotaan jalkojen kestävän treeniä jatkossakin. Sissi edusti myös messuilla Helsingissä ja kävi näyttelyissä I-palkinnon arvoisesti. Aluemestaruudet jäivät väliin, kun poni ei liikkunut hyvin.


Rose keskittyi tämän vuoden pääosin varsan kasvatukseen. Alkuvuoden se kasvatti mahaa leppoisasti liikkuen. Huhtikuussa varsa syntyi ja kesä meni enimmäkseen laiduntaessa. Syksyllä Rose palautui hommiin pikkuhiljaa ja sillä on ollut pari vuokraajaa, jotka ovat päässeet vähän valmennuksiinkin. Sillä vaihdettiin nyt kaurat Racing Selectediin. Toiveena saada lihaksia vähän pehmeämmiksi ja liikkeitä hieman elastisemmiksi. Parin viikon jälkeen se on ollut kyllä parempi. Myös Rose kävi yhdessä näyttelyssä keräämässä muutaman pokaalin.


Myös Kaija on keskittynyt vatsan kasvatukseen. Sillä on ollut vielä vähemmän ratsastuksellisia tavoitteita kuin Rosella, koska se on nuorempi ja keskenkasvuisempi. Se on kuitenkin edennyt ihan kivasti, vaikka onkin tehty todella vähän. Se alkaisi olla siinä pisteessä, että voisi hyvin lähteä hakemaan lisäkokemusta valmennuksista ja pikkukisoista koulussa ja esteillä.


Venlan kanssa meillä ei alkukaudesta juurikaan ollut tavoitteita, kun kuviot ei olleet ihan selvillä. Kauden aikana saatiin kuitenkin työskentelyyn rutiinia ja päästiin säännöllisesti valmentautumaan. Kisaamiset aloitettiin koulussa ja esteillä 1-tasolla He B ja 90 cm luokissa. Ajatuksena oli kokeilla vielä 100 cm rataa, mutta se jäi nyt. Venlan nopea edistyminen ylitti kyllä kaikki odotukset. Maastoesteistä se todella tykkää ja yksin maastoilussakin ollaan edistytty. Ypäjän jaksot on tehneet Venlalle tosi hyvää ja se on selvästi saanut rohkeutta lisää. Tai me ratsukkona ollaan rohkaistuttu ja saatu luottamusta lisää puolin ja toisin.


Nopan kanssa tavoitteena on saada se totutettua ratsastajaan ja toimimaan kaikissa askellajeissa. Töitä on tehty elokuusta asti ja se on edennyt hyvin tähän asti. Kaikki askellajit sujuu ratsastajan kanssa, se alkaa vähän taipua ja löytää tasapainoa. Maastossa ollaan käyty kerran ja puomeja ollaan menty. Nyt mun putoamisen jälkeen sillä on ratsastettu pari kertaa. Ensin Outi ja sitten Anni. Molemmilla kerroilla se on ollut aivan asiallinen ja fiksu. Pientä jännitystä on havaittavissa ravissa. Noppa meinaa pysähtyä jokaisesta ratsastajan horjahduksesta. Mutta parempi, että jarruttaa kuin häipyy. Kyllä se siitä lähtee sujumaan, kun vararatsastajat tulee tutuiksi. Pääasia, että se ei ole ottanut mitään tapaa poistumisesta. Noppa on siis edelleen mallikelpoinen hevoslapsi. Näitä vaan sattuu.


Nuorisolla ja Lissulla ei ole muita tavoitteita ollut kuin syödä ja pysyä terveenä. Mitään suurempia ongelmia ei näissä ole ollut. Itsellä ei myöskään ole ollut juurikaan tavoitteita, kun ei oikein ollut ratsutilanteesta tietoa. Koen kuitenkin päässeeni eteenpäin varsinkin Nopan ja Venlan kanssa. Molemmat on herkkiä tammoja, joita pitää oikeasti osata lukea. Olen työstänyt paljon enemmän poneja ja suomenhevosia, joten näiden kanssa oma tekeminen ja ajoitus on todella suurennuslasin alla.

Kasvatusrintamalla meille odotettiin siis kahta varsaa tälle vuodelle. Molemmat omista oreista ja tammoista. Tammavarsoja tietysti aina toiveissa ja pitkästä aikaa niitä myös saatiin. Pientä lisäjännitystä toi ensikertalaiset emät, mutta molemmilta homma hoitui mallikkaasti. Rosen ja Tarmon varsasta oli tilattuna vankka ruunivoikko tamma ja sellainen saatiin. Hilla on oikea mörssäri ja näyttelyissäkin sai kehuja erinomaisesta rotutyypistä. Liikettä olisin varsalle toivonut lisää, mutta kumpikaan vanhemmista ei ole liitokavio. Ihmeliikkeitä ei siis ollut odotettavissakaan. Muuten Hilla on juuri sitä mitä haettiin. Kaijan ja Ekun varsasta toivottiin raamikasta ja emäänsä vankempaa. Raameja Liljalla on kyllä, mutta luustoa olisi saanut kyllä olla enemmän. Kummatkin varsoista on hyvin pitkälti emänsä kaltaisia. Luonne on kummallakin erittäin sosiaalinen ja miellyttävä. Hyviä käyttöponeja heistä tulee. Tykkään molemmista varsoista ja Hillasta erityisesti, aika näyttää onko se liian raskas kilpaponiksi.


Seuraavalle kaudelle oli tarkoituksena saada useampi varsa alulle Ekun kanssa. Sillä astutettiin Lissu, Rose ja Netta. Ekku ei kuitenkaan useista yrityksistä huolimatta saanut tammoja tiineiksi, joten lopulta ensi vuodelle tulee vain yksi varsa yhdistelmästä Ohana Domhnall Dash - Ohana Cornette.

Tältä pohjalta siis kohti tulevaa kautta.

torstai 12. marraskuuta 2015

375. Kurakuvia ja kysymyspostausta

Tänään otin muuutamia "tunnelmakuvia" tallin syyspihasta ja kuraisista karvapalloista. Kovin edustavia kuvia ei saa, kun kelikin on niin harmaa, ettei kamera edes tarkenna...

Löytyi kortilta kuva vielä Reinostakin lähtöpäivältä
Hemmetin majavat...
Heinän haaskausta (ja pohja on hiekkaa eikä mutaa...)
Tässä kuvaa puhtaasta pihattovarsasta. Tosi kiva tää valkoinen varsakarva...
Mörrimöykyt
Kapinen/homeinen ponilapsi
Ajattelin myös ensimmäistä kertaa tehdä kysymyspostauksen mikäli kysymyksiä tulee. Nyt toimintakyvyttömänä olisi aikaa kirjoitella enemmän, mutta en voi tehdä mitään, josta kirjoittaa. Kysymyksiä siis alle. Myös postausideoita otetaan mielellään vastaan.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

374. Yksikätisen arkea

Pari päivää onnyt kotioloa takana yhdellä kädellä ja varsin kipeällä kyljellä. Tuntuu, että enimmäkseen lihakset on niitä kipeitä, vaikka yskiessä kyllä huomaa kylkiluiden vauriot aika tarkkaan. Solisluustakin pystyy varsin selkeästi paikallistamaan murtumakohdan tietyissä asennoissa. Sairaalassa taisi olla koko ajan sen verran vahvoilla lääkkeillä, että kipuja ei juuri ollut. Nyt kyllä huomaa milloin on seuraavan lääkkeen aika. Sitä myös käyttää kroppaansa niin vinossa ja mutkalla, että on ihan loppu pienenkin ulkoilun jäkeen. Kaikki paikat ihan jumissa. Toivotaan, että lihakset olis paremmat muutamassa päivässä. Vasen käsi turvottaa, kun on suurimman osan ajasta kantositeessä. Tosin koitan jumpata aina välillä sitä ja esimerkiksi tämä koneella kirjoitus tuo hyvää liikettä sormiin ilman, että olkapäätä täytyy liikuttaa.

Eilen mun kontolle jäi päiväheinien jako. kyllä oli tehokasta toimintaa. Fanni joutui mun avuksi pitelemään pussia auki samalla kun nakkelin heiniä sinne yhdellä kädellä. Kaksi pussia kerrallaan pystyi kantamaan. Melkein tunti siinä meni, joten päädyttiin viemään muutamaan tarhaan jo paali. Pääsee aika paljon helpommalla kun vietäviä pusseja ei ole kuin kuusi. Paaleja viedessä huomasi, että en saa tällä hetkellä edes tarhojen portteja avattua. Siinä joutuu sen verran paljon jännittämään yläkroppaa, että tekee vielä liian kipeää.

Tänään ohjelmassa oli päiväheinie lisäksi vesien kantoa. Yhdellä vajaalla ämpärillä siinäkin kesti tovi. Fanni oli taas apuna kantamalla kahta noin puolen litran ämpäriä. Huomenna täytyy hakea pidempi letku, jotta saan edes ne vedet hoidettua. Se on niin turhauttavaa kiertää pihalla katsomassa kuinka joka paikka kaipaisi siivoamista ym. ja mitään et pysty tekemään. Kaikki paikat on kuravelliä ja ällöä, kun viikonlopun satoi. Kauhea masennus iskee. Ratsastamaan ei pääse vielä ikuisuuteen. Isännälle tulee yliannostus taas hevostelua, kun joutuu hoitamaan tarhaamiset, karsinoiden siivoukset ym. töiden lisäksi.

Hepat hoituu onneksi meidän super-porukan avulla, mutta aloin kyllä harkita jonkinlaista yrittäjän tapaturmavakuutusta, joka korvaisi työntekijän palkkaamisen vastaavan varalle. Tapaturmavakuutus mulla on, mutta ei se työntekijää maksa. Hevosetkin saa onneksi liikutettua, mutta kyllä oman pään koossa pitäminen on isoin haaste. Pitäisi yrittää tsempata ja hoitaa vaikka kaikkia kirjallisia koulutehtäviä oikein urakalla. Vielä ei kuitenkaan ole oikein hyvä olla missään asennossa, mutta eiköhän se siitä.

Huomenna vois vaikka ottaa ihania kurakuvia poneista.

maanantai 9. marraskuuta 2015

373. Sellainen ratsastus tällä kertaa...


Lauantaina suunnitelmana oli heittää lapset kaverinsa synttärikutsuille lähistölle ja sitten tullakotiin ratsastamaan Noppa ennen kuin taas haen lapset kotiin ja lähdetään etukäteis-isänpäivän viettoon isännän vanhempien luo. Sitä ennen olin siivonnut karsinat, liikuttanut yhden hevosen ja heittänyt päiväheinät. Suunnitelma oli hyvä, mutta toteutus jäi sitten vähän vajaaksi...

Muistan, että vein lapset ja hain Kiikalan Salesta suklaalevyn välipalaksi (terveelliset eväät). Seuraavat muistikuvat on sitten sairaalasta Tyksistä, Turusta. Jotain pätkiä olen rekisteröinyt sairaalassaolosta jo aikaisemmin, mutta varsinaisesti järki on alkanut pelata vasta kymmenen huitteilla illalla. Pääni olin lyönyt kovin, vaikka se ei itseäni ole missään vaiheessa vaivannut. Isompi haitta on murtuneista parista kylkiluusta ja solisluusta. Pernassakin jotain pientä vauriota taisi olla. Eniten ärsytti kuitenkin flunssa, jonka takia nenä oli ihan tukkeessa. Onkin tosi kiva maata paikoillaan ilman, että happi kulkee lainkaan. Kieli meinasi takertua kitalakeen ja koko suu oli niin kuiva. Paikallaan olo sai kaikki paikat puutumaan ja kääntyily teki aika kipeää murtumien takia. Olin jo heti sunnuntaiaamulla valmis lähtemään kotiin, mutta halusivat tarkkailla vielä tähän päivään.

Päätä tsekkailtiin magneettikuvilla. Muista tutkimuksista ei ole muistikuvia. Sunnuntaina sain alkaa syödä ja vähän liikkua. Ei mitään pahoinvointia tai huimausta. Olkapäätä/kylkeä lukuunottamatta olo oli ihan normaali. Outoa oli myös, kun kaikki korut oli kerätty pois. Mulla on aina korvissa 3+4 rengasta ja kielessä tappi. Suu tuntu niin hassulta, kun koru on ollut paikallaan yli 10 vuotta. Onneksi mitkään rustot/kieli eivät menneet umpeen. Enää en olisi uskaltanut uusia laittaa. Tänään kyllä hävetti, kun aloin kiemurrella omiin vaatteisiin. Eihän ne sairaalavaatteetkaan ihan viimeisen muodin mukaisia ole, mutta ne on samat kaikilla. Omina vaatteina mulla oli viininpunaiset verkkarit täynnä maalitahroja ja "valkoinen" fleecetakki, jossa näytti hieman olevan hevosen karvoja (ja mitä muuta siihen tallilla tarttuukaan). Kenkiä tai ulkovaatteita ei ollut. Isäntä osti asuunsopivat punaiset feikkicrocsit, ettei sukkasillaan tarvinnut autolle mennä. Kyllä oli ihana päästä sairaalasta pois, vaikka kaikki toimikin moitteetta. Hoitajat oli mukavia, sai ruokaa sänkyyn ja suihkussa voi lillua hyvällä omalla tunnolla. Tilaa ja yksityisyyttäkin oli kohtuu hyvin. Nukkumisesta ei kuitenkaan tullut tukkoisuuden takia juuri mitään. Nukuin autossa koko kotimatkan.

Jonkun mielikuvan tapahtumista sain viestittelemällä ja soittelemalla sairaalasta käsin, mutta kuvio selkeni, kun pääsin kotiin ja juttelemaan ihmisille. Yksi yksärin omistaja oli ollut paikalla, kun tämä tapahtui. Olin siis menossa Nopan kanssa ratsastamaan. Olin kiivennyt selkään ja se oli säikähtänyt jotain. Ohjat oli olleet vielä pitkinä ja se oli lähtenyt laukkaan ja pukittanut. Vielä olin pysynyt mukana, mutta kun se oli keulinut siitä, olin läsähtänyt selälleni maahan. En ollut noussut heti ylös (puolisen tuntia olin kuulemma keräillyt itseäni) ja ollut sekava, joten tallilaiset olivat hälyttäneet ambulanssin paikalle. Sillä olin sitten päässyt Tyksiin. Ihmeen helpolla tässä onkin selvitty. Tätä harrastusta/työtä on jo yli 20 vuotta takana eikä mustelmia kummempaa ole ollut.

Nyt sitten ollaan käsivarsi tuettuna seuraavat kaksi viikkoa ja sairaslomaa tuli joulukuun alkuun asti. Eipä tässä tietty sairaslomat auta, hommat on silti tehtävä. Onneksi meillä on maailman paras porukka ja avuntarjouksia on tullut todella monelta suunnalta. Jos nyt kuukauden pystyis menemään kevyemmin ja sitten kovasti toivoisi, että käsi kestäisi. Auton rattiinkaan ei ole pariin viikkoon asiaa. Meillä olisi ollut tällä viikolla lähijakso taas Ypäjällä ja ensimmäinen estenäyttökin. Toivottavasti olisin ratsastuskunnossa joulukuun jaksolla, jotta pysyisin hyvin muiden perässä.

Mutta nyt opetellaan nakittamaan hommia ja keksimään miten edes osan hommista saisi itsekin tehtyä. Tämmöistä tää sitten välillä on.

perjantai 6. marraskuuta 2015

372. Uusia koteja

Eilen lähti Reino uuteen kotiin. Vaikka kuviot ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan ja ponille tulikin ennakoitua suurempi kolo täytettäväksi, uskon, että Reinolle löytyi juuri sopiva lauma. Nuoria ja aktiivisia painikavereita sekä aktiivinen ja paljon nuorten ponipoikien kanssa askarrellut oma ihminen. Mitä muuta voi Ponilapsi toivoa. Aina se on haikeaa näistä omista muruista luopua. Koitan kuitenkin muistuttaa itselleni, että täällä se on vain osa laumaa. Joku muu pystyy usein tarjoamaan vielä enemmän aikaansa ja huomiotaan. Jos haluaa kasvattaa,  näillä resursseilla luopuminenkin on pakollista. Toisaalta mikään ei ole niin palkitsevaa, kuin se että omalla kasvatille löytää juuri oikean ihmisen.

Nyt eletään sen verran epävarmalla pohjalla ja työtilanne on hyvin vaihteleva. Tallissakin on pitkästä aikaa tyhjiä karsinoita eikä kyselyjä juuri ole tullut. Ihan heti en kyllä muista, koska viimeksi olisi näin ollut. Omia poneja ei siis voi pitää ihan valtavaa määrää, varsinkaan kun mitään ratsastuskoulua ei ole tarkoitus pyörittää. Toisaalta pienempi pääluku helpottaa myös tätä kiireisempää jaksoa kouluviikkoineen. Tähän mennessä on kaksi vähemmän, kun Ekku poistui kesällä ja Reinolle löytyi uusi koti. Tosin varsojahan syntyi kaksi, joten tilanne on plus-miinus-nolla.

Olen siis päättänyt, että Kaijalle koitetaan löytää myös uusi koti. Se on ihan superkiva tamma ja sopisi meidän muksuille hyvin tulevaisuuden ratsuksi. Tykkään itsekin mennä sen kanssa valtavasti. Se on selvästi reippaampi kuin siskonsa ja äitinsä. Ainakin helppoihin koululuokkiin kiva peli. Ja kivasti se on hypännytkin. Peppi haluaisi ratsastaa sillä jatkuvasti. Ei ikinä uskoisi sitä 4-vuotiaaksi. Tai no kohtahan se on jo viisi, mutta varsoneena kuitenkin koulutuksessa jäljessä. Luonne on paljon vanhemman. Mutta ei se jalostustamma ole. Connemaraksi sillä on liian vähän luustoa. Eihän sen rakenne ihan surkea ole. Hippokselta on tullut kuitenkin 38 pistettä 1-vuotiaana. Myös luonteessa saisi olla vielä enemmän nopeutta ja terävyyttä. Enemmän kilpaponia. Kaijasta tulee superkiva perheponi, jolla voi harrastaa laadukkaasti ja kisatakin helpoissa luokissa. Varsahan sillä on vielä alla, joten myynti tulee ajankohtaseksi vasta vuoden vaihteen jälkeen. Mutta tuon nyt asiaa jo esille, jos joku juuri tällaista superkilttiä ponia etsii. Kiirettä asialla ei ole ja olisihan se kiva ehtiä sillä joissain kisoissakin käydä.


Pari kuukautta tässä on ainakin vielä aikaa rakentaa sitä eteenpäin. Kovin on vielä voimaton ja epätasainen, mutta edistyy vauhdilla ja tekee hommia mielellään. Jos vaikka ottaisinkin mukaan seuraavaan Annan valkkuun.

Kaijan varsasta Liljastakin on kaupat tekeillä. Asia varmistuu vieroituksen aikaan, joten vielä ehtii mennä jotain pieleen monta kertaa. Ei siitä siis sen enempää.

Lissua olen myös miettinyt koko ajan. Nyt se on taas hyvä ja vauhdikas oma itsensä ilman ontumisia, mutta koska on aika päästää irti. Vähennyspaineita on ja se on tavallaan täysin ylimääräinen, mutta täysin kunnossa. Todennäköisesti jatketaan näin, mutta jos tilanne menee vielä tiukemmaksi, niin kuvioita täytyy miettiä uudelleen.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

371. Haaveet kaatuu

Koko kausi ollaan Tarmon kanssa tähdätty ratsuoripäiville vaadittavien kilpailutulosten saamiseen. Nyt näyttää vahvasti siltä, että oripäivät jäävät hamaan tulevaisuuteen.  Tuloksia 7-vuotiaalle isolle ponille olisi pitänyt olla 5x 110 cm ratoja nollatuloksella, tai 5x He A ratoja yli 60% tuloksella tai 5x kenttäkisoissa tuttarissa sijoitus yli puolen välin. Ja tulokset siis vähintään 2-tasolta.

Ensimmäinen 110 cm rata mentiin jo huhtikuussa ja lupaavalta näytti. Yksi puomi alas hipaisulla. Mutta sama tahti jatkui. Joka radalta tuli alas se yksi puomi. Ja sekään ei juuri vaikuttanut, että oliko se rata 90 cm vai 110 cm korkea. Kaksi niitä lopulta saatiin kasaan. Viimeinen 110 cm rata oli niin katastrofaalinen, että kisakausi sai luvan päättyä ja poni kerätä voimia kohti uutta kautta. Kenttäkisoissakin Tarmo oli lähes joka kerta kiinni sijoituksissa koulun ja rataesteiden jälkeen, mutta se vesi. Yhden radan koko kaudella se pääsi maaliin asti. siinäkin maastossa tuli yksi kielto, mutta niillä muilla viidellä luokassa oli puhdas maasto, joten Tarmo jäi viimeiseksi, vaikka rata olikin siis hyvä. Koulua menin sen yhden radan, jossa rikkojen myötä prosentit jäi kauas tavoitteista.

Poni on ollut treeneissä todella hyvä, mutta viime aikoina on tullut vähän kieltoja ja se ei ole ollut niin innokas mitä yleensä. Se menee kyllä, mutta imu ja into esteelle ei ole sitä mitä on ollut. Loppu kausi on ollut todella tiiviis ja kisoja sekä treenejä on ollut paljon. Ulkoisesti poni on erinomaisessa kunnossa, mutta haluttomuus on huolestuttavaa. Mielessä jäytää myös oikealla puolella oleva sudenhammas. Sen poisto venyy joulukuulle, kun hammaslääkärillä on jonoa. Muutamat kisat olisi vielä ollut, joista tuloksia olisi voinut kerätä, mutta päädyttiin jättämään ne väliin ja antaa poni huilata. Tarkoitus on saada pitkäikäinen kilpaponi eikä niin, että väkisin tehdään tuloksia yhtä tiettyä tapahtumaa varten. Ennen kaikkea, työskentelyn ja hyppäämisen pitää olla kivaa. Nyt poni on ollut kaksi viikkoa hyvin kevyellä ja hyppäämättä. Hieronta-aika on myös varattu.

Kyllä nuoren ponin pitäisi olla täynnä virtaa ja energiaa. Kilpailutulosvaatimuksen nousee taas seuraavalle vuodelle, mutta niistä ei oteta mitään paineita. Tulokset tulee, jos ovat tullakseen. Ensi kausi keskitytään ponin kehittämiseen ja innon säilyttämiseen. Olisihan se hienoa, jos Tarmo olisi sinne ratsuoripäiville päässyt ja vielä luvatkin saanut. Näillä uusilla säännöillä, kun ei ole yhtään rotuponia ratsuponijalostukseen hyväksytty. Aikamoinen meriitti se olisi ollut, mutta nyt mennään vain näillä connemaraluvilla. Kilpaponeja voi silti sen kanssa tehdä, mutta kantakirjakelpoisia ratsuponeja ei niistä saa. Hieno poni se silti on. Mamman Kultakimpale <3

Toivotaan, että huilitauko auttaa ja poni on entistä virkumpi viimeistään kuun lopulla aluevalkuissa. Tarmo pääsi mukaan Hämeen alueen kenttävalmennukseen.

Kisojen jälkeistä viilennystä viime keväältä

maanantai 2. marraskuuta 2015

370. Lähijakso vol.4

Pari viikkoa sitten oli jälleen "leiriviikko" Ypäjällä. Venla ei päässyt tälle reissulle mukaan lainkaan yskimisen takia, vaan pakkasin Tarmon ja Sissin matkaan. Viikon jännitysmomenttina oli esteopetusharjoitukset, joita panikoin aika lailla...

Maanantaina meillä oli pelkästään koulutunti iltapäivällä. Olin tietty taas aika viime tipassa paikalla, mutta pääsin onneksi jälkimmäiseen ryhmään. Sissi oli tietysti nukkunut joissain läjässä niin, että sillä oli puoli kroppaa ihan laikukas. Karvaa oli ehkä noin metri kruunaamassa meidän siistin ulkoasun. Meidän koulutuntien pitäjä ei ollut nähnyt Sissiä ennen, joten hirvitti mennä pienellä, karvaisella ja todella likaisella ponilla näytille. Vähän ehdin pesasta pahimpia laikkuja pois, joten lika vaihtui märkään poniin. Olin todella yllättynyt, kun Sissi saikin kehuja tunnin lopuksi. Tällä kertaa sain kiinni siitä mitä haettiin ja hyvää tunnettakin löytyi. Sissi tuli tosi kivaksi enkä saanut kovasti haukkuja.

Meidän hevoset asustaa viitos tallissa, joka on nyt muuten tyhjillään. Hevosia saa siis tarhata, vaikka koko päivän. Ihan mahtavaa. Tosin heinää ei saa viedä tarhaan, joten päädyin pitämään ponit puoli päivää pihalla. Ekana päivä Tarmo oli erillään olevassa oreille tarkoitetussa tarhassa, mutta eihän siitä tullut mitään, kun piti vaan jatkuvasti huutaa Sissin perään. Muut päivät ne tarhaili sitten vierekkäin ihan normitarhoissa. Niissä on kuitenkin ihan reilut välit.

Sissi pääsi heti maanantai-illalla klippaukseen. Turkki ei näyttänyt ihan niin pitkältä, mutta kyllä sitä vaan oli. Klipperi meinasi juuttua pepun päälle... Aika paljon tuli kyllä siistimmän näköinen poni. Tarmokin pääsi uusiksi klipattavaksi tiistaina, kun hikoili jo aika paljon. Samalla tuli siistittyä korvakarvatkin. Kovasti suunnittelin, että olisin pessyt kamojakin, mutta johonkin se aika sielläkin tuntuu katoavan. Parina iltana koitin saada tehtyä ihan koulutehtäviäkin.

Sissi urakoi kaikki muut paitsi yhden tunnin. Kaksi ekaa päivää tietysti koulutreeneissä, mutta myös viimeissen päivän hyppelyt, koska Tarmolla oli aluevalkut edessä. Neljä hyppypäivää viikossa on kuitenkin aika paljon. Muutenkaan poni ei ole oma itsensä. Se on vaan kovin vaisu ja löysä ratsastaa. Edes maastossa ei oikein innostunut. Sissi taas oli aivan innoissaan, kun pääsi vähän hyppäämään. Hypättiin ihan pientä (max 80 cm) ja aika vähän. Poni oli kuitenkin ihan super eikä aristellut hyppäämistä lainkaan. Kaikki ponnistuspaikat osui eikä tullut yhtään pikkuaskelta. Se lähti rohkeasti kauempaakin. Kaikki välitkin meni tosi helpolla, vaikka ne hevosille olikin.

Keskiviikkona aamulla mulla oli paniikkia nostattanut esteopetusharjoitus. Mun aiheena oli laukka-askeleen sääteleminen. Onneksi aihe on tuttuakin tutumpi. Näitä tehtäviä olen teettänyt paljon. Tiistaina saatiin seurata jo useampi harjoitus, joten olo oli omalla vuorolla paljon luottavaisempi. Puolen tunnin aika meinasi väkisin jäädä lyhyeksi. Olin yllättynyt, että olo oli varsin kotoisa, vaikka yleisössä istui kymmenen arvostelijaa ja ratsukot olivat täysin vieraita. Mutta se meni hyvin ja tulen ehkä selviämään niistä varsinaisista näytöistäkin hengissä. Sain myös suoritettua hyväksytysti kuljettajan pätevyystutkinnon. Ensi jaksolla onkin vuorossa ensimmäinen estenäyttö.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

369. Pari kisaraporttia

Viimeksi oltiin kisoissa pari viikkoa sitten. Itse en mennyt lainkaan, vaikka kova hinku olisikin. Venla huili pari viiikkoa ja nyt tsekkaillaan uudelleen kisakalenteria sillä silmällä.

Tarmon kanssa oltiin lauantaina Ypäjällä taas oripäivätulosten jahdissa hyppäämässä Staffansbergin ponisarjan finaalissa 110 cm tasolla. Tiedossa oli, että rata voi olla haastava, koska Tomas (Kiviranta) oli ratamestarina ja kyseessä oli sarjakilpailun finaali. Oman seuran kisoissa ollaan totuttu kyllä näihin suht tappiin laitettuihin ratoihin ja onpa Tomas ollut tekemässä parina viime kertana myös Pantsun valkun radat, kun heidän kotitallillaan ollaan hypätty. Edellisissä treeneissä Tarmo oli kuitenkin hyvä, joten luottavaisina matkaan.

Verkka oli jälleen täysi katastrofi. Anni jopa meinasi pudota, kun Tarmo säikkyessään alkoi pukittaakin. Ratsastamisesta ei meinannut tulla mitään, kun poni oli kireä kuin viulunkieli, säpsyi ja sinkoili. Lopulta verkka eteni niin, että Tarmo seisoi kulmassa odottamassa esteiden säätöä. Esteen ollessa sopiva, huudettiin este ja siitä seisoskelustasuoraan laukka, hyppy ja äkkiä turvaan seuraavaan kulmaan. Parin hypyn jälkeen poistuttiin verkasta. Onneksi alkuun saatiin tehtyä hyvä sileäverkka tilavalla ulkokentällä.

Jos poni oli verkassa kuin pommi, niin radalla liikkui sitten lahna. En sitten tiedä oliko se verkassa panikointi vienyt kaikki mehut vai mikä oli, mutta poni oli vaan todella löysä. Kyllä se meni ja hyppäsi, mutta pisteitä kerättiin urakalla. Ykköseltä puomi, kolmoselta puomi, neljä A:lta puomi ja vielä kutoselta (vai seiskalta) puomi. Perusradan viimeinen este oli iso okseri katsomon kyljessä ja siihen poni tuli vähän poikittaen, joten siihen piti vielä kieltää. Jotta virhelista olisi täydellinen, niin tulihan sieltä vielä yksi aikavirhekin. Saldo siis 21 virhettä. Poni ei ole ikinä ollut näin huono. Ei sentään kieltänyt ulos, et ei se ihan luokan huonoin ollut.


Sunnuntaina Oltiin Pepin kanssa Somerolla hyppäämässä 1-tason kisoissa 60 cm. Possu oli koko ajan tasaisen kiltti ja toimiva eikä Pepillä ollut mitään paniikkia edellisen valkun putoamisen suhteen. Hän ratsasti ponia reippaasti ja hyvässä temmossa. Myötäykset ja kaikki ok. Hienosti he selvittivät radan tupla-nollalla. Aika ei ollut mikään päätä huimaava, joten sijoituksille ei päästy. Pääasia, että varmuus kasvaa ja homma toimii. Kun rohkeus ja yhteistyö alkaa olla kohdillaan, pärjää Possulla kyllä ajankin puolesta. Se kääntyy näppärästi ja laukkaa oikeasti todella isosti, kun vain uskaltaa pyytää. Tällä kertaa ratsastajakin oli oikein tyytyväinen, vaikkei ruusuketta tullutkaan.